Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 1)

Suomessa tapahtuneet vielä selvittämättömät henkirikokset
koettelemus
Alibin satunnaislukija
Viestit: 51
Liittynyt: To Huhti 17, 2008 11:10 am

Viesti Kirjoittaja koettelemus »

Tämä ojankaivaja on varmaankin tullut ojankaivuu paikaltaan tien laitaan, mahdollisesti sattumalta, jossa näki Kyllikin pyöräilevän kotiinsa ja on keskeyttänyt Kyllikin kotimatkan. Tiellä liikkujia kukaan ei ole nähnyt, koska tämä ojan kaivaja on todennäköisesti ollut ojankaivuu paikan luona kaivamassa ojaa, tai vaan katselemassa ojankaivuu paikkaansa. Ehkä sieltä oli lähdössä pois ja siinä tavannut Kyllikin. En usko, että Kyllikkiä olisi välillä säilytetty muualla.
Scythe

Viesti Kirjoittaja Scythe »

koettelemus kirjoitti:Tämä ojankaivaja on varmaankin tullut ojankaivuu paikaltaan tien laitaan, mahdollisesti sattumalta, jossa näki Kyllikin pyöräilevän kotiinsa ja on keskeyttänyt Kyllikin kotimatkan.
Tämä voi ehkä myös selittää sen miksi Kyllikki vaistosi pahaa ja pelkäsi jotain kotimatkallaan. Häntä oli todennäköisesti jo aikaisemmin ahdisteltu ja uhkailtu juuri tuolla meijerin risteyksen ja Kyllikin kodin välisellä metsätaipaleella. Hannes Markkula kertoo kirjassaan "Kuusi suomalaista murhaa", että "aika usein Kyllikki liikkui myös iltaisin pimeässä, vaikka tiellä oli silloin tällöin ahdisteltu neitosia." Markkulan mukaan poliisit ovat jostain syystä varmoja, että Kyllikki kohtasi tulevan murhaajan jo 10 minuutin kuluttua, siitä kun erosi ystävästään meijerin risteyksessä klo 22.30. V.L. on epäilemättä todennäköisin murhaajakanditaatti.
annie22
Aloitteleva Besserwisser
Viestit: 11
Liittynyt: Su Joulu 28, 2008 1:04 pm

Viesti Kirjoittaja annie22 »

koettelemus kirjoitti:Tämä ojankaivaja on varmaankin tullut ojankaivuu paikaltaan tien laitaan, mahdollisesti sattumalta, jossa näki Kyllikin pyöräilevän kotiinsa ja on keskeyttänyt Kyllikin kotimatkan. Tiellä liikkujia kukaan ei ole nähnyt, koska tämä ojan kaivaja on todennäköisesti ollut ojankaivuu paikan luona kaivamassa ojaa, tai vaan katselemassa ojankaivuu paikkaansa. Ehkä sieltä oli lähdössä pois ja siinä tavannut Kyllikin. En usko, että Kyllikkiä olisi välillä säilytetty muualla.
Ajattele nyt vähän!
Kuka kaivaa ojaa sunnuntaina pimeässä??
Sinä se vasta satusetä olet!!Yritä kertoa jotakin järkevää!
strangelove
Adrian Monk
Viestit: 2921
Liittynyt: To Loka 09, 2008 11:32 am

Viesti Kirjoittaja strangelove »

annie22 kirjoitti:
koettelemus kirjoitti:Tämä ojankaivaja on varmaankin tullut ojankaivuu paikaltaan tien laitaan, mahdollisesti sattumalta, jossa näki Kyllikin pyöräilevän kotiinsa ja on keskeyttänyt Kyllikin kotimatkan. Tiellä liikkujia kukaan ei ole nähnyt, koska tämä ojan kaivaja on todennäköisesti ollut ojankaivuu paikan luona kaivamassa ojaa, tai vaan katselemassa ojankaivuu paikkaansa. Ehkä sieltä oli lähdössä pois ja siinä tavannut Kyllikin. En usko, että Kyllikkiä olisi välillä säilytetty muualla.
Ajattele nyt vähän!
Kuka kaivaa ojaa sunnuntaina pimeässä??
Sinä se vasta satusetä olet!!Yritä kertoa jotakin järkevää!
Lehmusviita ainakin kaivoi... Edelleenkin.. hän oli todistettavasti viimeinen joka näki Kyllikin elossa.
Scythe

Viesti Kirjoittaja Scythe »

strangelove kirjoitti:Lehmusviita ainakin kaivoi... Edelleenkin.. hän oli todistettavasti viimeinen joka näki Kyllikin elossa.
Oliko noin? Pari lähdettä väittää, että todennäköisesti viimeinen Kyllikin elossa nähnyt olisi ollut TVH:n työmies Jaakko Lähteenmäki. Hän oli tulossa Heikkilän kylästä polkupyörällä meijerin tiehaaraa kohti, kun Kyllikki polki häntä vastaan melkein samalla kohdalla missä havaittiin myöhemmin outoja auton kääntymisjälkiä, polkupyörän jälkiä ja lasinsiruja.

Kallio - Vesa: Kyllikki Saaren arvoitus, 1981
Jermo: Murha ei vanhene koskaan, 1975.
Scythe

Viesti Kirjoittaja Scythe »

Isojoen entinen konstaapeli Lauri Mäkynen uskoi tietävänsä Kyllikki Saaren surmaajan. Mäkynen puhui epäilystään ensi kerran julkisuudessa Seura-lehdelle antamassaan haastattelussa v. 2003. Mäkynen oli vuodesta 1948 alkaen Isojoella poliisina. Hän siirtyi eläkkeelle v. 1972. Hänen mukaansa rikoksen tekijä oli paikkakuntalainen, maaston hyvin tunteva henkilö:
Mäkysen mukaan kesällä 1983 eräs isojokelainen nainen pääsi vuosikymmenten paineista.

- Nainen paljasti työpaikallaan parhaalle ystävälleen, ettei hänen miehensä ollut kotona Kyllikki Saaren murhayönä. Hän tuli polkupyörällä kotiin vasta aamulla. Mies oli uhannut tappaa myös vaimonsa, jos tämä kertoo totuuden, Mäkynen kertoo.

- Minun tietääkseni mies ei joutunut lainkaan kuulusteluihin, koska hänellä oli vahva alibi.

Mäkynen sai paikkakunnan luottohenkilönä välittömästi tiedon tunnustuksesta. Hän ei tiedä, kävikö nainen pyynnöistä huolimatta rikospoliisin puheilla. Tunnustuksen tekijä muutti miehensä kuoleman jälkeen Ruotsiin.

- Epäilty oli hyvä urheilija. Hän asui meijerin lähellä ja tunsi hiihtäjänä hyvin lähimaastot.

Mäkysen mukaan epäillyn lähisukulainen ajoi lanaa, joka putsasi murhayön jäljet Kauhajoen maantieltä.

- Tiet lanattiin yleensä sateen jäljiltä. Murhayön jälkeen Kauhajoen tietä lanattiin aamuvarhaisella, vaikka keli oli kuiva. Tiedä miten lanakuskia oli kiristetty, Mäkynen ihmettelee.

Miksi Mäkynen kertoo epäilystään vasta nyt, parikymmentä vuotta tunnustuksen jälkeen?

- Olen odottanut, että poliisi olisi ottanut asian tutkittavasti. Ilmeisesti näyttöä ei enää löytynyt.

Mäkynen uskoo, että toinenkin Isojoella tapahtunut seksuaalirikos olisi selvinnyt, jos epäilty olisi otettu kiinni.

- Hän on varmasti Kyllikki Saaren murhan tekijä, Mäkynen sanoo painokkaasti.

Epäillyn nimi ponnahtaa hetkeksi esiin, mutta leijuu pian menneisyyden huuruihin. Enää ei eletä 1950-lukua, jolloin nimiä julkaistiin ilman jälkiseuraamuksia.


Seura 2003 (numero?) lehtileike
Ketähän Mäkynen epäili? Keskusrikospoliisillahan on surmasta eräs toinen epäilty. Olisiko ollut niin, että sekä Keskusrikospoliisi että Mäkynen olivat epäilyksineen molemmat oikeassa ja surman tekoon tai ainakin sen peittelyyn osallistui kaksi miestä, kuten tämän ketjun alussa konstaapeli Kankaanpään Alibi-lehdelle antamassa haastattelussa ilmenee?
strangelove
Adrian Monk
Viestit: 2921
Liittynyt: To Loka 09, 2008 11:32 am

Viesti Kirjoittaja strangelove »

Scythe kirjoitti:
- Nainen paljasti työpaikallaan parhaalle ystävälleen, ettei hänen miehensä ollut kotona Kyllikki Saaren murhayönä. Hän tuli polkupyörällä kotiin vasta aamulla. Mies oli uhannut tappaa myös vaimonsa, jos tämä kertoo totuuden, Mäkynen kertoo.

- Minun tietääkseni mies ei joutunut lainkaan kuulusteluihin, koska hänellä oli vahva alibi.
Oliko V.L:llä vaimoa? Ja kyllähän V.L. oli kuulusteltavana, useampaankiin kertaan. Tarkoitetaankohan tässä nyt jotain muuta kuin Lehmusviitaa?
Scythe

Viesti Kirjoittaja Scythe »

Urho kirjoitti:Alibi 2/2002:ssa on aikanaan ollut mielenkiintoinen artikkeli, jonka pohjalla on asiasta tietävän poliisin ajatuksia.

Pentti Kankaanpää on entisenä poliisina pitänyt Kyllikki Saareen liittyvät asiat omina tietoinaan. Raimo Latvalan jäätyä keskusrikospoliisista eläkkeelle Kankaanpää katsoo voivansa antaa tämän haastattelun.

- Tekijöitä on kaksi. Heistä toinen toimi avustajana. Kysymys on isojokisista miehistä, ex-poliisi paljastaa.

- Heistä kumpikaan ei ollut elossa enää vuonna 1972.

Tähän asti julkisuudessa on puhuttu vain yhdestä tekijästä, mutta Kankaanpää on tutkimuksistaan vuoren varma: niitä oli kaksi.

- Avustaja oli tekijän siskon mies.

Entinen poliisi, Pentti Kankaanpää kuvailee Kyllikin murhaajaa varovasti, jotta henkilöä ei pystytä tarkasti tunnistamaan. Hän sanoo nimen minulle, mutta emme luonnollisesti julkaise sitä.

- Tämä itse päätekijä asui eräällä Isojoen kylällä. Hän oli sellainen vanhapoika. Mies oli 30-40-vuotias. Hän oli psykopaatti, joka oli aiemmin 1940-luvulla syyllistynyt seksuaalirikokseen. Tämä kyseinen tekijä oli muun muassa eräitä tyttöjä tiiraillut saunan ikkunasta.

Päätekijällä ja avustajalla olo yhteinen ojatyömaa, joka sijaitsi 50 metrin päässä Kyllikin haudalta.
Tuossa Urhon postauksessa taitaa löytyä vastaus strangeloven kysymykseen. Mäkysen epäilty oli toinen mies.
annie22
Aloitteleva Besserwisser
Viestit: 11
Liittynyt: Su Joulu 28, 2008 1:04 pm

Viesti Kirjoittaja annie22 »

Scythe kirjoitti:
strangelove kirjoitti:Lehmusviita ainakin kaivoi... Edelleenkin.. hän oli todistettavasti viimeinen joka näki Kyllikin elossa.
Oliko noin? Pari lähdettä väittää, että todennäköisesti viimeinen Kyllikin elossa nähnyt olisi ollut TVH:n työmies Jaakko Lähteenmäki. Hän oli tulossa Heikkilän kylästä polkupyörällä meijerin tiehaaraa kohti, kun Kyllikki polki häntä vastaan melkein samalla kohdalla missä havaittiin myöhemmin outoja auton kääntymisjälkiä, polkupyörän jälkiä ja lasinsiruja.

Kallio - Vesa: Kyllikki Saaren arvoitus, 1981
Jermo: Murha ei vanhene koskaan, 1975.
Jaakko L oli tulossa hartaustilaisuudesta Heikkilänjoelta.
Minua ihmetyttää miksi Kyllikki ei ollut samoissa seuroissa?
Kilometri kodista.
Hän pyöräilee ensin aamulla kirkkoon ja iltapäivällä Kortteenkylään hartaustilaisuuteen!
Matkaa noin 10 kilometriä.
Hänen viimeiset sanat kotoa lähtiessä" Ei se meno mutta takaisinpaluu"
Mitä hän pelkäsi??
Scythe

Viesti Kirjoittaja Scythe »

Kyllikkiä oli todennäköisesti ahdisteltu tuolla kodin ja meijerin tienhaaran välisellä metsäisellä osuudella (Päntäneen tie) tai sen lähiympäristössä aiemminkin. Kyllikin isä Eino Saari kertoi eräässä Alibi-lehdelle antamassaan haastattelussa:

- Muistan erään Kyllikin hiihtoretken vielä tänäkin päivänä... Vuoden 1953 talvena hän hiihti harhaan. Kyllikki soitti minulle kahdeksan kilometrin päästä kotoaan ja pyysi, että lähtisin hakemaan hänet kotiin. Kun kysyin, miksi hän poikkesi ladulta, Kyllikki vastasi: "Ei ole aina uskallettua!"
Mitään muuta Kyllikki ei puhunut.

Kyllikin lause herättää monta kysymystä. Ahdisteliko joku Kyllikkiä tuolla hiihtoretkellä? Joku saattoi seurata hiihtäen Kyllikiä tai ehkä Kyllikki vältteli jotain paikkaa, kiersi sen ja hiihti harhaan.

Lauri Mäkynen totesi, että hän epäilemänsä mies oli hyvä urheilija. Hän asui meijerin lähellä ja tunsi hiihtäjänä lähimaastot. Spekulaatiota, mutta tämä mies todennäköisesti ainakin liikkui hiihtäen em. maastossa.

Viimeisenä elonpäivänään Kyllikki oli selvästikin peloissaan. Hän oli käynyt aamupäivällä kirkossa jumalanpalveluksessa ja taittanut saman metsätaipalematkan polkupyörällä. Palattuaan kirkosta klo 13 aikaan hän oli mennyt pariksi tunniksi lepäämään. Sellaista hän ei ollut koskaan ennen keskellä päivää tehnyt. Hartaustilaisuuteen lähtiessään hän oli ollut epätavallisen levoton ja oli lausunut jotenkin tähän tapaan: -"Kyllähän tämä meno, mutta se paluu.." Hän oli puhellut koko päivän hiukan levottomia ja synkeitä asioita. Kyllikki oli myös hartaustilaisuudesta palattaessa sanonut ystävälleen hiukan pelkäävänsä edessäolevaa kotimatkaa metsäisellä soratiellä. Tämä oli tuntunut ystävästä hyvin kummalliselta, koska Kyllikki ei ollut koskaan puhunut pelosta mitään, vaan päinvastoin oli ollut hyvin rohkea ja reipas tyttö.

Kyllikki oli aiemmin sopinut ystävänsä kanssa menevänsä tuohon Kortteenkylän hartaustilaisuuteen. He olivat tavanneet päivällä Kyllikin kirkkomatkan yhteydessä. Minusta tuo kahteen kertaan polkupyörällä tehty matka ei ole niin epätavallista. Tuohon aikaan ihmiset taittoivat pitkiäkin matkoja kävellen, pyöräillen tai hevospelillä.
mipa74
Hetty Wainthropp
Viestit: 484
Liittynyt: Ke Loka 03, 2007 4:32 am

Viesti Kirjoittaja mipa74 »

Näitä varmoja tekijöitä on lähes yhtä monta kuin kertojiakin. Tuskin saamme oikeaa tekijää enää koskaan selville.
When I die I don't want no part of heaven
I would not do heaven's work well
I pray the devil comes and takes me
To stand in the fiery furnaces of hell
(B.Springsteen - Youngstown)
Maybrick
Perry Mason
Viestit: 3828
Liittynyt: Ti Loka 23, 2007 4:44 pm

Viesti Kirjoittaja Maybrick »

Vuoden 1953 talvena hän hiihti harhaan. Kyllikki soitti minulle kahdeksan kilometrin päästä kotoaan ja pyysi, että lähtisin hakemaan hänet kotiin.
Olen ihmetellyt, mistä Kyllikki saattoi soittaa hiihdettyään harhaan? Jostain tuttavatalosta, jossa oli puhelin?

Tuohon aikaan hartaustilaisuuksia ja seuroja järjestivät useat eri kuppikunnat eikä siten ole ihme, että Kyllikki valitsi pitemmän matkan päässä olevat seurat, jos ne olivat hänen vakaumuksensa mukaiset, mitä tosin en tiedä.

Kyllikki vaikuttaa aika yltiörohkealtakin, kun mm. hiihtolenkillä kokemansa ja muun oletetun ahdistelun jälkeenkin kieltäytyi Maiju-ystävän tarjoamasta yösijasta ja lähti polkemaan yönselässä kotiinsa. Kun oli monen todistajan mukaan ollut koko sunnuntaipäivän pelokas ja aavisteleva.
Nothing is quite what it seems
annie22
Aloitteleva Besserwisser
Viestit: 11
Liittynyt: Su Joulu 28, 2008 1:04 pm

Viesti Kirjoittaja annie22 »

Maybrick kirjoitti:
Vuoden 1953 talvena hän hiihti harhaan. Kyllikki soitti minulle kahdeksan kilometrin päästä kotoaan ja pyysi, että lähtisin hakemaan hänet kotiin.
Olen ihmetellyt, mistä Kyllikki saattoi soittaa hiihdettyään harhaan? Jostain tuttavatalosta, jossa oli puhelin?

Täyttä tarua!
Miten voi hiihtää harhaan tiheästi asutussa yhteiskunnassa?
Kahdeksan kilometriä Kyllikin kodista on toisella puolella kirkonkylää!!
Miksi hän olisi soittanut ja mistä hän soitti?
Siihen aikaan puhelimia oli vain rikkailla!
Sitä vastoin olisi Kyllikin isä voinut soittaa joko Maijun kotiin tai viimeistään maanantai-aamuna Kirkkoherranvirastoon kun ei tyttö ollut tullut kotiin.
Niin olisin minä ja monta muuta lasten vanhempaa tehnyt, varsinkin kun tämä hiihtoretki oli tapahtunut muutamaa kuukautta aikaisemmin.
Tiistaina iltapäivällä Eino Saari teki katoamisilmoituksen.
Miksi niin myöhään??
Maybrick
Perry Mason
Viestit: 3828
Liittynyt: Ti Loka 23, 2007 4:44 pm

Viesti Kirjoittaja Maybrick »

^ En usko että Eino Saari olisi taruillut tuon koko hiihtoretkiepisodin, mutta tuo, mistä soitettiin jos soitettiin? Ja mihin soitettiin, siis Kyllikin kotiinko. Vai taruiliko sittenkin...

Aion hommata tutkittavakseni kartan Kyllikin kotikylältä 50-luvun alusta ja mitata tarkkaan, mitä paikkoja/isoja taloja sijaitsee 8 kilometrin säteellä Kyllikin kotoa. Ei se silloin niin tiheästi asuttua ollut.

Omassa mummolassani maalaiskylässä oli puhelin ainoana kylässä jo 30-40 -lukujen vaihteessa, vaikka eivät olleet rikkaita.
Nothing is quite what it seems
Sariola
Horatio Caine
Viestit: 6051
Liittynyt: To Elo 30, 2007 11:55 am

Viesti Kirjoittaja Sariola »

Minä epäilen, että jompikumpi tässä edellä esitetyistä tekijöistä on se oikea. Todisteita ei ole ollut, ja juttu on siksi jäänyt ratkaisematta. Tuollainen ojankaivaja on kyllä saattanut oleilla ojatyömaan seudulla illallakin aikaansa kuluttamassa. Hän lienee ollut luonteeltaan erikoinen, eikä se olisi mikään ihme. Hän on tuntenut hyvin sen paikan maaston yksityiskohtineen ja osannut liikkua metsiä pitkin, niin että häntä ei ole nähty tiellä liikkumassa. Hyvin mahdollista. Taitava lapion käyttäjä on ollut kysymyksessä. Niin oli kyllä muuten Tulilahdessakin. Jäljet viittaavat molemmissa tapauksissa tuollaiseen omituiseen yksineläjään, joka on luonteeltaan poikkeava. Sama Tulilahdessa. Silti näissä tapauksissa voi hyvin olla eri tekijät.
Lukittu