Pelastaisitko tuntemattoman lapsen vai lemmikkisi?

[ABC]

Tämä nyt uhkaa livetä topicin aiheesta, mutta ymmärtänet ihmisen tietoisuuden omasta ympäristöstään ja halun säilyttää se jälkipolville. Koira tai yleensäkin eläimet eivät siihen pysty. Heidän toimintaansa leimaa toimiminen vaistojen ja viettien varassa.

luonto ja eläimet on pärjänny miljoonia vuosia keskenään täällä ilman ihmisen puuttumista asioihin "järkeilyillään". mikä tekee järjestä arvokkaamman ominaisuuden ku vaistot?
elukoilla on aika paljon pidempi kokemus hengissä säilymisestä, luonnon säännöillä elämisestä ja selviytymisestä ku ihmisillä. muutaman kymmenen miljoonan vuoden etumatka.

"Eläimillä on niistä aistit, muisti ja äly (phronesis). Niiltä puuttuu kuitenkin järki (logos), joka on vain ihmisillä. Järki eroaa oppimiseen liittyvästä älykkyydestä siten, että siihen liittyy tietoa syistä ja yleisistä periaatteista. Vain ihminen voi muodostaa rationaalisen maailmankuvan."

Lainaus: http://www.protsv.fi/lfs/verkko/Petrij.htm

Filosofista kikkailua, jonka tarkoitus on nostaa ihminen jotenkin erityisasemaan muihin eläimiin nähden. Varsinkin uskovaiset, joille ihmisen putoaminen erityisasemasta biologian uusimpien tulosten myötä on kova pala, harrastavat tuollaista sonnanvääntöä. Sen myöntäminen, että ihminen on eläin, tarkoittaisi samalla sitä, että jos tehdään tarpeeksi ihmistä/eläintä muistuttava kone, niin sekin on itsestään tietoinen. Ja se taas tekisi sielun käsitteen tarpeettomaksi tai ainakin älyttömäksi.

[joey]

Enkä tajua, miten kukaan voi olla niin luupää ettei voi uskoa, että ihminen kertakaikkiaan olisi voinut osoittautua joillekin meistä eläimiä alhaisemmaksi lajiksi.

Voin uskoa. En vain voi tajuta, miten joku voisi kostaa sen tuntemattomalle lapselle.

En usko kenenkään kohdalla olevan kyse siitä, että A pelastetaan, koska halutaan kostaa B:lle. A valitaan siksi, että sen hyvinvointi on itselle B:n hyvinvointia tärkeämpää ja jokaisella on oikeus päättää itse siitä, kuka tai mikä on kussakin tilanteessa tärkeysjärjestyksen ensimmäinen.
Etenkin tässä tapauksessa, kun kyse ei edes ole oikeasta toiminnasta, vaan kuvitteellisesta tilanteesta.

Mites, kuka teistä jättäisi oman koiran leikkauksen kustantamatta ja käyttäisi saman rahan mieluummin afrikkalaisen lapsen pelastamiseen? Eikös jokainen ihminen ole tärkeämpi, arvokkaampi ja viisaampi kuin yksikään eläin?

[ABC]

Niin sinäkin varmasti asettaisit oman läheisesi jonkun muun läheisen edelle. Ei se sen kummempaa ole.
--
Niin, mutta meillä on täällä tietyt inhimilliset periaatteet ja niiden mukaan ihmishenki on arvokkaampi kuin eläimen henki. Luuletko, että lainsäädäntö on ihan vitsinä vaan kehitetty tälläiseksi? Toisen ihmisen jättäminen pulaan on rangastava teko. Eläimen saa vaikka lopettaa, jos ei viitsi enää pitää.

Minä en jaa tätä arvomaailmaa. tulipalosta pelastaminen tehdää aina oman hengen kustannuksella. En haluaisi palaa kuoliaaksi tuntemattoman lapsen takia. Koirankin kohdalla miettisin kyllä kahdesti, menisinkö rakennukseen sisään. Eikä siitä voisi minua jälkeenpäin syyttää.

En osaa sanoa, miten tositilanteessa itse toimisin. Sitä voi tehdä päätöksiä, mutta äärimmäisessä stressitilanteessa ne eivät päde. Moni, joka sanoo pelastavansa koiransa, ehkä kuitenkin sitten pelastaisi sen lapsen. Ehkä he vain tuntevat itsensä paremmin kuin muut, koska uskaltavat myöntää, ettei ihminen toimi aina moraalisesti ja rationaalisesti "oikein".

Omasta mielestäni ihmisiltä, jotka vastaavat "lapsi ensin" pitäisi ehkäpä ottaa lemmikit pois, koska he eivät pidä niitä inhimillisinä olentoina.

--
Samaten lapsena kiusatut eivät välttämättä voi sietää lapsia yleensäkään.
--
Eli tästä voisi päätellä, että tällä tavoin ajattelevan ongelma on tosiaan psyykessä. Lapsuuden kiusaaminen on vaurioittanut.

Kyllä vain, mutta se ei tee hänestä huonoa ihmistä. Etkä sinä voi tehdä kaikista maailman lapsista/ihmisistä hyviä ja pelastamisen arvoisia.

--
[
Minua ei ainakaan kiinnosta paskan vertaa millaista tuskaa aiheuttaisin jollekin tuntemattomalle ihmiselle. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Tahallani en ketään vahingoita, mutta en myöskään ole mikään pelastava enkeli. Huolehtikaa omista kakaroistanne, ja potkikaa kanssaihmisiä päähän niin kuin tähänkin asti olette tehneet kun haluatte jotakin tai teitä vain sattuu huvittamaan.
--
Lue oma tekstisi ja sen jälkeen voit vielä kerran miettiä, oletko kykenevä rakastamaan itseäsi. Asenteesi on niin katkera, että epäilen, ettet pysty rakastamaan edes koiraa aidosti. Me kaikki olemme olleet joskus lapsia.. tai kakaroita sinun kielläsi.

Sinä voisit puolestasi miettiä, oletko kykenevä arvostelemaan toisenlaisen elämän elänyttä ihmistä kuin tuntisit hänen kokemuksensa. Ihminen on oma persoonansa syntymästä asti. Jotkut ovat kusipäitä jo lapsena.

--
Minä en ainakaan pääsääntöisesti rakasta ihmisiä. Minun rakkauteni pitää ansaita kaikkien muiden paitsi aivan lähimpien verisukulaisten.
--
Rakastaa ei tarvi, mutta toisen ihmisarvoa ja henkeä on syytä kunnioittaa.

En ole tappamassa ketään. Mutta en myöskään oman henkeni uhalla pelastamassa.

Huolehtikaa omista kakaroistanne hyvin, niin ei tarvitse olla koko ajan pelkäämässä, että joku muu jättäisi ne pelastamatta tulipalosta.

--
Ihmisen liiallinen rakkaus omaan lajiinsa on yksi syy, miksi esimerkiksi väestörajähdys on todellisuutta: ei hennota vaatia pakollista ehkäisyä kenellekään.
--
Joopa joo. Onko tää nyt oikeasti ongelma? Mietis pikkuisen, miten eläimet lisääntyy. Miksei ne osaa pidättäytyä? Koska ovat puhtaasti eläimiä ja viettiensä vietäviä. Kykenemättömiä miettimään tälläistä pientä asiaa kuin "väestöräjähdys" pätkän vertaa.
--

Ihminen on oppinut hallitsemaan kuolemaansa, jolloin olisi pitänyt tajuta rajoittaa myös syntymää. Typerä eläin kun on, ei ole sitä tehnyt.

Omasta mielestäni sairasta on se tapa, millä monet ihmiset tuhoavat kanssaihmistensä luottamuksen lajin toisiin yksilöihin.
--
Aivan. Lue se aiemmin kirjoittamasi pätkä siitä, kuinka sua ei "paskan vertaa" jne. Siinäpä se ongelma onkin. Valitettavasti osa ihmisistä on kykenemättömiä huomioimaan toisia ihmisiä. Niin metsä vastaa kuin sille huudetaan.

Sinä et tunne minua, etkä tiedä miten elämässäni olen toiminut. Teot ratkaisevat, eivät puheet. Tunnen vaikka kuinka monta ihmistä, jotka ovat aina rakastamassa toisia, niin humaania ja lässynlää, ja sitten saattavat esim. vietellä parhaan ystävänsä puolison ("Kun ihminen on niin heikko... Mä oon tosi pahoillani!"). Tai puhua pahaa työkaverista selän takana ("On se kyl niin outo... Ja sillon aina kaikki mennyt hyvin, ei se sitä ylennystä tarvii...").

[Jekku]

Filosofista kikkailua, jonka tarkoitus on nostaa ihminen jotenkin erityisasemaan muihin eläimiin nähden. Varsinkin uskovaiset, joille ihmisen putoaminen erityisasemasta biologian uusimpien tulosten myötä on kova pala, harrastavat tuollaista sonnanvääntöä. Sen myöntäminen, että ihminen on eläin, tarkoittaisi samalla sitä, että jos tehdään tarpeeksi ihmistä/eläintä muistuttava kone, niin sekin on itsestään tietoinen. Ja se taas tekisi sielun käsitteen tarpeettomaksi tai ainakin älyttömäksi.

Samaa mieltä, kaikki arvot tässä maailmassa on peräisin raamatusta mikä ei ole mitenkään fiksua. Se estää ihmisten kyvyn kyseenalaistaa yleisiä normeja. Sitten vaan mennään lampaina muiden joukossa, kaikki on hyvin niin kauan kunhan eteen lyödään heinää. Minullakin on paljon tuttuja jotka sanovat, että eivät halua ajatella tämmöisiä (eläinten oikeuksia, luonnon tilaa ym) asioita, kun sitten itselle tulisi niin paha mieli. Eletään sitten pää pensaassa.

[Jekku]

[

Joopa joo. Onko tää nyt oikeasti ongelma? Mietis pikkuisen, miten eläimet lisääntyy. Miksei ne osaa pidättäytyä? Koska ovat puhtaasti eläimiä ja viettiensä vietäviä. Kykenemättömiä miettimään tälläistä pientä asiaa kuin "väestöräjähdys" pätkän vertaa.
--

Ja tästä voidaan päätellä se, että koska ihminenkin on eläin, se ei ole kykenevä miettimään tälläistä pientä asiaa kuin "väestöräjähdys" pätkän vertaa
Ja villieläimillä jotka toimii puhtaasti viettien mukaan, se lisääntyminen tapahtuu yleensä keväällä. Ihmiset putkauttelee muksuja maailmaan joka sekunti, oli sitten mikä vuoden aika tahansa ja oli siihen varsinaisen lisääntymisen takia syytä tai ei. Joittenkin mielestä lapset nyt ovat niin kivoja, että niitä kannattaa tehdä enemmän kuin olisi yhteisen hyvän takia kannattavaa. Mielestäni kaikille pitäisi laittaa rajoitukseksi kiinan malliin, että jos on pakko tehdä omia muksuja, niin sitten tekee niitä korkeintaan kaksi. Itse olen ainakin adoptoimassa, juuri sen takia, että maailmassa on paljon kodittomia lapsia joista ei kukaan huolehdi ja näin ei tarvitse tehdä enää lisää jälkeläisiä epävarmaan tulevaisuuteen tällä planeetalla.

[joey]

^ Ja senhän me kaikki tiedämmekin, että maapallon kantokyky ei ole pettämässä siksi, että eläimiä olisi liikaa.
Tiedämmehän?

[Anile]

Onpas tämä herättänyt keskustelua.

Siis, minulla ei ole lapsia tai lemmikkejä joten en oikein voi kuvitella heitä persoonina. Ehkä kuitenkin valitsisin sen lapsen.

Joku kysyi edellisellä sivulla, että kayttäisittekö rahanne lemmikkinne leikkaukseen vai jonkun vieraan afrikkalaisen lapsen auttamiseen. Erittäin hyvä kysymys.
Jos kerran kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, niin miksi sitten ihmisiä kuolee koko ajan tauteihin jotka voisi helposti parantaa lääkkeillä (joihin köyhimmillä ei ole varaa)?
Eli nyt käsi sydämelle: jos joutuisit valitsemaan ostaisitko uuden käsilaukun vai antaisitko ne rahat jollekin afrikkalaiselle köyhälle joka pelastaa lääkkeillä lapsensa hengen, niin mitä tekisitte?

Tähän kysymykseen haluan vastauksen varsinkin niiltä, jotka pelastaisivat sen vieraan lapsen ennen omaa lemmikkiä.

[vandt]

Eli nyt käsi sydämelle: jos joutuisit valitsemaan ostaisitko uuden käsilaukun vai antaisitko ne rahat jollekin afrikkalaiselle köyhälle joka pelastaa lääkkeillä lapsensa hengen, niin mitä tekisitte?

Tähän kysymykseen haluan vastauksen varsinkin niiltä, jotka pelastaisivat sen vieraan lapsen ennen omaa lemmikkiä.

Luulisin, että antaisin rahat köyhälle afrikkalaiselle, jos voisin nähdä, että ne menevät tälle köyhälle oikeasti, eivätkä vain sinne päin. Sama vastaus tuohon koiran leikkaukseen. (tosin lopetuspiikin haluaisin sille koiralle kuitenkin, jos ei sairas koira leikkaukseen pääsisi)

Tietenkään en voi tietää. Rahan antaminen on eri asia juurikin siksi, että siinä ei voi vaikuttaa niin varmasti. Jos sen kersan palavasta talosta ulos raahaan, niin vaikutan ja tiedän ja näen sen. Rahalahjoitukset päätyvät usein vääriin käsiin.

[Scarlett]

Maailma on täynnä epäoikeudenmukaisuutta ja epäinhimillisyyttä ja se ei tosiaan ole mikään syy jatkaa "rikosta". Niin kauan kuin kärsijä on tuntematon massa, on helppo kohauttaa hartioitaan ja keskittyä omaan elämäänsä. Henkilöitynyt pulassa oleva taatusti saa apuni.

Ja vastaus kysymykseesi: Periaatteessa ostaessani mitä vaan, joudun tuon eettisen ratkaisun eteen. Valitettavasti ostan usein sen käsilaukun, vaikka annan kyllä rahaa erinäisille järjestöillekin. Mutta jos minulle näytetään lapsen kuva (jolle apu kiistatta menee) ja sen jälkeen pohdinnassa on käsilaukku tai se lääke, niin 100% annan rahat lääkkeeseen. Eiköhän meistä suurin osa tee juuri noin, jos uskoo voivansa sillä pelastaa sen kyseisen henkilön. Ongelma on enemmänkin sillä tasolla, että kasvotonta ihmispaljoutta ei osaa ajatella ja sen edessä on voimaton. Yksilön kohdalla on helppo toimia oikein, jos se on mahdollista.

Eli nyt käsi sydämelle: jos joutuisit valitsemaan ostaisitko uuden käsilaukun vai antaisitko ne rahat jollekin afrikkalaiselle köyhälle joka pelastaa lääkkeillä lapsensa hengen, niin mitä tekisitte?

[R.aven]

Oman lemmikkini, tietysti.

[Scarlett]

me emme tiedä toistemme historiaa. Tiukkoja ja radikalistisia mielipiteitä esittäessä, takaisin tulee varmasti saamaan vastaavaa.

Kyseinen henkilö on varmasti elämässään kokenut kovia, mutta sitä suuremmalla syyllä hän tarvitsee tasavertaista kohtelua täällä. Vai alennetaanko hänet siten, että hänen kanssaan ei voi ottaa mielipiteitä tiukastikin, jopa irvaillen, vaikka muiden kanssa voi? Osoitetaan eroavaisuus meistä muista käsittelmällä hänen "vääriä" mielipiteitään silkkihansikkain ja säästetään tappelut "terveille"? Ihminen, joka kirjoittaa noin selkeästi ja napakasti, on ihan kykenevä ottamaan palautetta kirjoituksistaan.

Jos sosiaaliset taidot ovat samaa luokkaa kuin tuplahampurilaisella, niin tuo lienee ainut vaihtoehto.

Eiköhän tämä mennyt nyt vähän överiksi, kun sanot noin ihmiselle joka ei itse sairastumistaan ja pyörätuoliaan ole valinnut.

Tämä keskustelu menee jo tosi rumaksi ja keskustelupalstoillakaan ei saa alkaa ketään henkilökohtaisesti haukkumaan.

[WhoIam]

Kyseinen henkilö on varmasti elämässään kokenut kovia, mutta sitä suuremmalla syyllä hän tarvitsee tasavertaista kohtelua täällä.

Näin on, kaikki ihmiset ovat tasa vertaisia ja siitä että vammaisia kohdellaan aina eri tavoin kuin muita on vain haittaa, silloin ihmiset usein luulevat ettei sairaat ja vammaiset kestä sitä että heille annetaan kritiikkiä.

Luulen että Jekku tarkoitti sanoa että se ei vaan ole minun vika jos kukaan ei halua olla kaverini tuskin hän tarkoitti että minulle ei saisi sanoa samalla tavoin kuin muillekin.

[Jekku]

Jep, mutta lähinnä tarkoitin tällä sitä, että ei ole itse sitä valinnut, että ei ole muita kavereita jos nämä ihmiset ovat itse hylänneet sairastumisen jälkeen, sillä ei ole silloin mitään tekemistä ihmisen oman sosiaalisuuden kanssa jos joku nyt on niin lahopää, että menee toisen ihmisen hylkäämään tuossa tilanteessa.

Hohhoijaa, kuten tässä jo asian ilmaisin, tarkoitin sitä, että tämä henkilö ei ole itse syypää siihen, että ei ole kavereita. En tarkoittanut itse vammaa, että häntä pitäisi kohdella eri tavalla. Joko nyt meni kaikille saivartelijoille perille?

[Jekku]

Jos kerran kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, niin miksi sitten ihmisiä kuolee koko ajan tauteihin jotka voisi helposti parantaa lääkkeillä (joihin köyhimmillä ei ole varaa)?
Eli nyt käsi sydämelle: jos joutuisit valitsemaan ostaisitko uuden käsilaukun vai antaisitko ne rahat jollekin afrikkalaiselle köyhälle joka pelastaa lääkkeillä lapsensa hengen, niin mitä tekisitte?

Tähän kysymykseen haluan vastauksen varsinkin niiltä, jotka pelastaisivat sen vieraan lapsen ennen omaa lemmikkiä.

Itse kuulun moniin järjestöihin ja olen tehnyt lahjoituksia, joten itseni kohdalla olen varmaan aika monen lapsenkin lääkkeet maksanut ennemmin kuin sen käsilaukun. Itse ostan lähinnä second hand vaatteita ym, joten niihin ei pahemmin rahaa uppoa. Se mitä en pakosti tarvitse, sitä en osta.

[joey]

Mites, kuka teistä jättäisi oman koiran leikkauksen kustantamatta ja käyttäisi saman rahan mieluummin afrikkalaisen lapsen pelastamiseen? Eikös jokainen ihminen ole tärkeämpi, arvokkaampi ja viisaampi kuin yksikään eläin?

Uskokaa tai älkää, tarkoitukseni ei suinkaan ollut innostaa teitä luennoimaan siitä, miten paljon hyväntekeväisyyttä olettekaan tehneet.

Itse kuulun moniin järjestöihin ja olen tehnyt lahjoituksia, joten itseni kohdalla olen varmaan aika monen lapsenkin lääkkeet maksanut ennemmin kuin sen käsilaukun.

Saako sen afrikkalaisen lapsen siis jättää pelastamatta, jos on joskus lähettänyt Afrikkaan rahaa...? Vai miten tämä nyt liittyy mihinkään?

Minä asettelin kysymyksessäni vastakkain teille täysin tuntemattoman, mutta apua kipeästi tarvitsevan lapsen ja oman lemmikkinne. Kumman valitsette?