Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
Anile kirjoitti:^Mutta etkö ollutkin niitä jotka pelastaisivat oman lemmikkinsä?
Mielestäni siinä ei ole mitään ihmeellistä, että joku pelastaa mieluummin rakkaan lemmikkinsä kuin jonkun tuntemattoman.
Mutta ne jotka vastasivat, että tuntemattoman lapsen henki on aina ja joka tapauksessa lemmikin henkeä arvokkaampi saisivat nyt kyllä selittää miten se sitten on mahdollista, että maailmassa edelleen kuolee ihmisiä köyhyyteen.
Niin, vastasin että tuntematon lapsi pelastuisi.
Minäkin ihmettelen miten köyhyyteen voi kuolla. Ehkäpä joku asiantuntija (esim. lääkäri) selittäisi millä mekanismilla köyhyys tappaa. Tietysti se voi olla joku tappava sairaus/tauti josta en ole aiemmin kuullut.
kukkuu kirjoitti:
Emme käytä absoluuttista valtaa, vaan pyrimme säästämään eläinrodut kuolemasta sukupuuttoon. Mitä osaa et ymmärrä?
Minun on ainakin vaikea ymmärtää sitä, että miten tämä eläinrotujen säilyttäminen ilmenee. Jättiläispandat eivät vielä ole kuolleet?
kukkuu kirjoitti:Ihmiset ovat tämän planeetan herrarotu ja monet eläimet ovat täällä olemassa ainoastaan koska sallimme sen.
Tämä on kyllä uskomattominta paskaa mille pitkään aikaan olen altistunut.
Se, että ihmisten ajattelukyky on kehittynyt monimuotoisemmaksi kuin useimmilla eläimillä, johtuu vain ja ainoastaan sattumasta - siitä, että joku joskus nousi takajaloilleen, mikä puolestaan johti syvyysnäön kehittymiseen huippuunsa. Tuo ajattelun monimuotoisuus taasen ei ole tuonut mukanaan minkäännäköistä viisautta, vaan pikemminkin mahdollistaa viettiemme perusteellisemman toteuttamisen. Ei sillä ole väliä, tiedostammeko niiden olemassaolon vai emme, sillä käyttäytymisemme perustuu joka tapauksessa täydellisesti niiden varaan.
Se, että ihminen kykenee käsittämään itsensä persoonana, on aiheuttanut n. 100% kaikista ongelmistamme. Tapamme kokonaisia ihmisryhmiä kasvojen vääränlaisen luuston takia, koska meitä huvittaa. Kehitämme uskontoja, jotka antaisivat meidän korvaamattomat itsemme elää ikuisesti ja siinä sivussa tuhlaamme elämämme odottaen sitä ruusuista ikuisuutta. Riistämme luonnon jälkipolviltamme siksi, että elämme itse vain kerran. Elämme epäterveellisesti, koska emme usko että meidän korvaamattomalle itsellemme oikeasti voisi tulla nivelsairauksia, maksavaivoja tai keuhkosyöpää.
Jos joku osoittaa sen, että ihminen on eläin siinä missä muutkin, niin se, että ylivertaisesta älykkyydestämme huolimatta emme kykene toimimaan sen järkevämmin kuin mikään muukaan eläin. Ihminen on ainoa eläin, joka kaivaa oman hautansa itse.
edit:
Tästä vielä:
kukkuu kirjoitti:
Evoluutio toimii koko ajan.
---
Vaikka eläimet kehittyvät, niin uskoisin ihmisrodun kehittyvän suuremmin harppauksin.
Luonnonvalinta mahdollistaa lajin kehityksen. Luonnonvalinta toimii niin, että vain vahvimmat lisääntyvät ja ihmisten kohdalla homma ei toimi, kun parinvalinta perustuu täysin muille seikoille. Emme tee älykkyydellämme mitään siinä vaiheessa, kun kymmenen sukupolven päästä meillä kaikilla on jo jokin perinnöllinen sairaus. Lajin kehittymistä evoluution kannalta ei valitettavasti voi mitata sillä, kuinka monta uutta kännykkämallia laji julkaisee vuosikymmenessä.
Jos mietitään lajien uhanalaisuutta esim. Suomessa, niin alueellamme elää lukumääräisesti enemmän lajeja kuin esim. kolmesataa vuotta sitten. Meillä ei ole minkään lajin kohdalla välitöntä vaaraa sukupuuttoon kuolemisesta. Uhanalaisiksi luokitelluista eläimistäkin esim. jotkin tikkalajit ovat ainoastaan siirtymässä rajan taakse ja siten niiden luokittelu uhanalaiseiksi on kyseenalaista.
Toki löytyy maita, joissa ihmisen toiminta on johtanut ja johtaa vieläkin joidenkin lajien kuolemiseen sukupuuttoon. Paljon lajeja on kuitenkin pelastettu ja nykytrendi näyttää positiiviselta monien nyt uhanalaisten lajien suhteen.
Parinvalinta määräytyy nykyisin pitkälti ihmisen ulkonäön perusteella, josta johtuen tulevaisuudessa ihmiset ovat kauniimpia ja komeampia. Mitkä arvot ovat olemassa muutaman sadan vuoden päästä, sitä emme voi tietää.
Herrarodulla tarkoitan ihmisten pystyvän tappamaan sukupuuttoon melkein lajin kuin lajin. Eläimistä samaan kykenevää ei löydy.
Vaikka eläimet kehittyvät, niin uskoisin ihmisrodun kehittyvän suuremmin harppauksin.
Itse asiassa ihmisrodun luonnollinen evoluutio on pysähtynyt johtuen lääketieteen kehityksestä.
Ihmiset pikemminkin ovat alkaneet degeneroitua, a) koska älykkäimmillä on elämässään muut prioriteetit kuin lisääntyminen, ja b) koska perinnölliset sairaudet ja vammat, jopa kykenemättömyys lisääntyä luonnon keinoin (esim. naiset jotka perinnöllisen virheen takia syntyvät ilman kohtua), sekä kuolemaan johtavat epäedullisuudet kuten naisilla ahdas lantio, ohitetaan.
Mitä tämän ketjun aiheeseen tulee, niin oletteko huomanneet, että ihmisillä, jotka ovat kasvaneet ympäristössä, jossa eläimien pääasiallinen rooli on olla tuotantoeläimenä (esim. maatalossa) on useammin tapana vähätellä eläinten oikeuksia? Sinänsä ihan ymmärrettävää, ihmisellä on tarve selittää asiat itselleen. Tämän suhtautumisen, ja kaupunkilaismaisemman lemmikki-ajattelun välillä on varsin ylitsepääsemätön kuilu, kumpikaan leiri ei ymmärrä toisiaan, koska kyse on maailman näkemisestä kokonaan eri valossa. Ja kun kyse on asenteista, jotka syntyvät lapsuudessa, ne eivät useimmiten muutu, vaikka ihminen muuttaisi kaupunkiympäristöön.
Toinen asia, mikä onkin jo todettu on, että uskovaisiksi tai peruskristityiksi itsensä lukevat ihmiset usein uskovat ihmisen erityisasemaan. Se on myös suurin syy, miksi monet uskovaiset eivät piittaa luonnonsuojelusta tai halua uskoa/tietää mitään tieteen uusimmista tutkimustuloksista, jotka ovat vähitellen murentaneet ihmisen erityisasemaa muiden älykkäiden lajien keskellä.
Ihminen on älykäs laji, mutta viisas se ei ole. Ihminen on liian kauan ollut piittaamaton toimintansa ekosysteemille aiheuttamista ongelmista, ja nyt aika niide, ratkaisuun alkaa loppua kesken. Sitä paitsi mikään ratkaisu ei ole mahdollinen, ellei väestönkasvua saada kuriin. Jos halutaan länsimainen, hyvä ja turvattu elintaso kaikille, ei nykyinen ihmismäärä ole mahdollinen, vaan nykyisestä pitää mennä jopa alaspäin. Nykyisen ihmismäärän elättämiseen tarvittava viljelysala on niin suuri, että sen takia metsiä hakataan pois tieltä. Keski-Euroopassa ei ole enää suuri metsäalueita jäljellä, eikä niitä ole enää Etelä-Suomessakaan, vaikka Suomea hihkutetaan jonain ihmeen luonnonsuojelu-onnelana. Metsien häviäminen tarkoittaa isojen nisäkkäiden kotien hävittämistä. Lopulta ei ole enää jäljellä elinpaikkoja kettuja suuremmille nisäkkäille. Onko tämä teistä oikein ja toivottava tulevaisuudenkuva? Onko ihmisen hyvä asua tuollaisessa ympäristössä?
Teknologiauskovaisille tiedoksi eräs asia: toisten planeettojen, vaikka ne olisikin mahdollista maankaltaistaa, asuttaminen ei tule koskaan ratkaisemaan Maan liikaväestön ongelmaa. Muutamankin ihmisen roudaaminen toiselle planeetalle elämisen ylläpitoon tarvittavan välineistön kanssa on hanke, johon pystytään vain muutaman kymmenen tai sadan ihmisen joukolla. He tietysti voivat sitten lisääntyä ja täyttää maan siellä, mutta Maan väestö joutuu kohtaamaan ongelmansa yksin. Mielenkiinnolla kuulen, mitä herrarodun edustajat aikovat tehdä nykyisen liikaväestön kanssa - heittää maan laidan yli avaruuteen vai...?
ABC kirjoitti:Mitä tämän ketjun aiheeseen tulee, niin oletteko huomanneet, että ihmisillä, jotka ovat kasvaneet ympäristössä, jossa eläimien pääasiallinen rooli on olla tuotantoeläimenä (esim. maatalossa) on useammin tapana vähätellä eläinten oikeuksia? Sinänsä ihan ymmärrettävää, ihmisellä on tarve selittää asiat itselleen. Tämän suhtautumisen, ja kaupunkilaismaisemman lemmikki-ajattelun välillä on varsin ylitsepääsemätön kuilu, kumpikaan leiri ei ymmärrä toisiaan, koska kyse on maailman näkemisestä kokonaan eri valossa. Ja kun kyse on asenteista, jotka syntyvät lapsuudessa, ne eivät useimmiten muutu, vaikka ihminen muuttaisi kaupunkiympäristöön.
Minulla asenteet ovat muuttuneet. Joskus olin empimättä sitä mieltä, että eläimet ovat "vain" eläimiä ihmisen alapuolella ja olemassa lähinnä ihmisen hyödyksi. Olen tappanut eläimiä itsekin ja katsonut paljon niiden teurastusta ilman sen kummempia tunteita. Suhtautumiseni muutti kaksi asiaa:
1) Tutustuminen muutamaan erittäin älykkääseen ja persoonalliseen eläimeen.
2) Peter Hoegin kirja Nainen ja apina. (Ei feminismiasiaa kuten voisi luulla, vaan kuvaus siitä, ettemme oikeastaan tiedä eläinten tunteista ja ajatusmaailmasta paljoakaan. Kyvyistäkään emme välttämättä. Suosittelen kaikille.)
^Tässä tapauksessa voisi ajatella, että jos pelastetaan lapsi niin siitä voi tulla eläimiä arvostava ja suojeleva aikuinen joita ei varmaan liiaksi ole. Jos pelastaminen suuntautuu eläimeen, ei vastaavaa mahdollisuutta tuskin ole olemassa.
Hemmetin vaikeahan tämä kysymys on filosofiselta kannalta. Lapsellisena ihmisenä ei niinkään vaikea. Suojeluvaisto ulottunee vahvemmin omiin lapsiin kuin lemmikkieläimiin.
ABC kirjoitti:Mitä tämän ketjun aiheeseen tulee, niin oletteko huomanneet, että ihmisillä, jotka ovat kasvaneet ympäristössä, jossa eläimien pääasiallinen rooli on olla tuotantoeläimenä (esim. maatalossa) on useammin tapana vähätellä eläinten oikeuksia? Sinänsä ihan ymmärrettävää, ihmisellä on tarve selittää asiat itselleen. Tämän suhtautumisen, ja kaupunkilaismaisemman lemmikki-ajattelun välillä on varsin ylitsepääsemätön kuilu, kumpikaan leiri ei ymmärrä toisiaan, koska kyse on maailman näkemisestä kokonaan eri valossa. Ja kun kyse on asenteista, jotka syntyvät lapsuudessa, ne eivät useimmiten muutu, vaikka ihminen muuttaisi kaupunkiympäristöön.
Tämä ei kyllä pidä aina paikkaansa. Koska itse olen maalla kasvanut, niin korvessa kun vaan voitte kuvitellakaan ja puollustan eläinten oikeuksia ja oon puitten halailija, kuten monet maalla kasvaneet kaverinikin. Tosin se on totta, että meidän tilallamme ei pahemmin tutustuttu tähän EU:n tuomaan tehomaatalouteen vaan ne meidän tuotantoeläimetkin oli yksilöitä, eikä pelkästään korvamerkki nro se ja se. EU on pilannut monta asiaa maataloudessa ja mielestäni tilallisia syytetään liikaa koska he eivät ole tätä nykyistä tilannetta valinneet vaan päättäjät. Moni tuttu ja oma perhekin lopetti eläinten pidon, kun ei enää kannattanut eikä jaksanut ja se kävi kamalaksi eläimillekin. Käsittämätöntä, että vaaditaan 100 lehmää, jotta tuotanto olisi kannattavaa, tilalliset eivät sitä itse saa päättää ja sitten yleensä kahden ihmisen pitäisi hoitaa ne kaikki elukat ja vielä kaikki muut maataloustyöt päälle. En ihmettele, että nykyään moni tilallinen vetää itsensä kiikkuun.
Edit. Ja vielä tähän lisänä tietämättömät "kaupunkilaiset" hihhuloi jossain keskustelupalstoilla sitä miten rikkaita tilalliset ovat, kun ne nostaa niitä maataloustukia ja ostelee sillä autoja jne. Ei kyllä ole ketään tuntemaani maatilan omistajaa päässyt ne tuet rikastuttamaan.
Mutta tää meni jo tästä offtopic aiheestakin ihan offtopic.
Minulla valitettavasti oma lemmikki menee yli kaiken muun. Vain jonkun perheen jäsenen tai erittäin hyvän ystävän saattaisin pelastaa ennen koiriani. Lemmikkini menevät minulla hyvin helposti ohi ihmisten, sillä en ole varma olisinko itsekään enää tässä ilman niitä.
Luulenpa, että monen päätös muuttuisi tositilanteessa suuntaan tai toiseen. Enkä oikein usko, että akvaariokaloja nyt kukaan lähtisi pelastamaan lapsen sijasta...
Ei tällaisen kysymyksen vastausta voi tietää etukäteen. Surullista on se, että kaikki eivät tätä tajua, eivätkä sitä, ettei ihmisen toiminnasta äärimmäisessä stressitilanteessa voi tehdä kummoisiakaan arvopäätelmiä.
Tuomitsemalla hypoteettiseen kysymykseen "väärin" vastanneen henkilön, he syyllistyvät oikean ihmisen haukkumiseen jonkun fiktiivisen henkilön takia. Lemmikkinsä valinneet vastaajat ajattelevat vastatessaan konkreettisia, olemassaolevia eläviä olentoja, kun taas lapsenpelastajaleirille kysymys on paljon teoreettisempi, minkä näkee helposti siitä, että fiktiivista lasta puolustetaan, mutta oikeita, nälkään kuolevia lapsia jossain muualla kuvataan "kasvottomaksi massaksi", tai aletaan puhua asian vierestä ("mitä hyväntekeväisyyttä olen tehnyt" tai "näyttäkää kärsivän lapsen kuva, niin kyllä apua heltiää").
Moi vaan kaikille! Olen seurannut tätä aihetta ja tästä syntynyttä riitaa ja kerron oman kantani. Uskon, että sukupuolella on tässä aiheessa paljon painoarvoa. Nainen on luonnostaan hoivaaja, eikä sillä ole väliä onko kohde lapsi vai lemmikki. Se on naisen luonnollinen osa. Pääasiassa nainen haluaa aina lapsen ja tutkimukset osoittavat, että nainen valitsee kumppaninsa sen perusteella, kenestä tulee hyvä isä. Nykyaikana nainen ei voi aina täyttää paikkaansa äitinä, mutta luonto pakottaa naisen rakastamaan jotain äitinä. Siksi nainen, jolla ei ole lasta suojelee lemmikkiä aivan samoin kuin lasta. Se on luonnon laki.
Mies ei biologisesti ole sidottu yhteen toisen elämän kanssa ja siksi mies ei voi tuntea samaa kaipuuta lasta kohden kuin nainen. Tottakai mies rakastaa lapsiaan, mutta mies ei tunne, ettei voisi olla kokonainen ilman lasta. Naiselle lapsi ei ole erillinen, vaan iso osa itseä.
Evoluutio on tehnyt naisesta sellaisen ettei nainen tunne olevansa kokonainen ennen lasta. Nyt uranaisien aikana se biologinen tarve naisella täyttyy lemmikillä.
^Kyselyssä oli kai kyse siitä kumman pitää arvokkaampana, ihmisen vai eläimen (lemmikin). Itse en usko koko evoluutioroskaan enkä usko että palstan äidit allekirjoittavat tuon, että nainen ei muka tunne itseään kokonaiseksi ilman lasta.
Jossain elämänvaiheessa lapsiasia on monelle kieltämättä ns.polttava, mutta silti tuo kokonaisuusajatus on vähintäänkin arveluttava. Tämä on vain oma käsitykseni eikä totuus.
Haluaisinkin kuulla palstan äitien käsitys omasta vajavuudestaan/kokonaisuudestaan liittyen lapsettomuuteen/äitinä olemiseen.
En tarkoittanut, etteikö kukaan nainen voisi koskaan tuntea olevansa kokonainen ilman lasta vaan, että suuri osa naisista tuntee sen kaipuun sisällään ja jos ei saa lasta niin se kohdistuu lemmikkiin. Kyllähän se on asia minkä jokainen tietää, ettei mies YLEENSÄ ole se joka lapsen teon suunnittelee, vaan nainen. Ja se on hyvä koska muuten ihmiskunta loppuisi.
