Lupasin tuossa joskus yli vuosi sitten aloittaa ketjun tästä herrasta.
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=50
Parempi siis myöhään, kuin ei milloinkaan. Esko Mustosesta vielä sitten uupuu, mutta eiköhän sitä kerkiä nyt talvikeleillä olla koneella taas.
Asiaan.
Wikipedia kertoo miehestä näin:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Oskar_Reponen
Ystävänsä Urpo Peltolan väsäämä muistokirjoitus on nähtävissä täällä:
http://web.archive.org/web/200208181419 ... 9va02.html
Muistokirjoituksesta saa lyhennettyä tärkeimmmät, miestä tuntemattomille.
Nuori Oskar Reponen oli kiinnostunut urheilusta, erityisesti yleisurheilusta ja siinä juoksulajeista. Hän saavutti muutaman Suomen mestaruuden HIFK:n viestijoukkueessa. Euroopan mestari Bebbe Storskrubb oli hänen opastajansa.
----
Reponen kiinnostui Keski-Euroopasta ja ryhtyi kirjoittamaan. Hän muun muassa teki urheilujuttuja Helsingin Sanomiin ja lähti tuon ajan oloissa vertaansa hakevalle peukalokyytiretkelle ympäri Eurooppaa Tuulikki-vaimonsa ja yhden ystävänsä kanssa. Ystävä pudottautui matkasta Sveitsissä, jonne jäi töihin.
Suomeen palattiin 1954 ja Reponen halusi jatkaa toimittajana. Alkuun hän oli Suomen Tietotoimiston uutistoimittajana ja uutistenlukijana, sitten Yleisradion Kasarmintorin varrella sijainneessa vanhassa toimitalossa, lähinnä Päivän peilin toimittajana.
Hän jäi kuitenkin vapaaksi toimittajaksi ja työskenteli muun muassa Seura-lehteen ja Nykypostiin. Vähitellen myös kirjojen kirjoittamisesta tuli osa Reposen työtä.
Muun ohessa hän innosti poikiaan Toivoa ja Tonya urheilemaan ja valmensi heitä juoksemisessa. Toivo kuoli 12-vuotiaana auto-onnettomuudessa Espanjassa.
Reposen elämä oli aina vaiherikasta ja värikästä. Yksi hänen kiinostuksensa kohteista oli parapsykologia, josta hän hankki tietoja. Niiden varassa hän kirjoitti yliluonnollisista asioista, elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen, vieläpä sen palaamisesta. Helppolukuiset, reportterihenkiset kirjat, kuten "Isä minä elän" (1977), "Suomalaisia selvännäkijöitä" (1978), "Olen elänyt ennenkin" (1979), "Hautasi on Odessassa" (1982) ja "Hypnoosimurhaaja" (1982), joka pohjautui olettamukseen Olof Palmen murhaajasta, saavuttivat suosiota.
Hän kirjoitti myös isänsä, eversti Toivo Reposen rannikkotykistön joukko-osaston sotapäiväkirjaan perustuvan "Kannas liekeissä" (1993), joka myytiin nopeasti loppuun.
Oskarin elämän käännekohdan voidaan sanoa olevan 70-luvun puoliväli, jolloin hän menetti poikansa Toivon auto-onnettomuudessa Espanjassa. Torremolinoksen mäkikadulla jäi Topi holtittomasti ajaneen paikallisen kuljettajan kolhaisemaksi ja kuoli myöhemmin sairaalassa, vaikka alussa näyttikin selviävän. Oskar syytti myöhemmin katkerasti tapahtuneesta Espanjan terveydenhoitoa, sekä tietysti myös kuljettajaa.
Onnettomuuden jälkeen seurasi luhistuminen ja nousu. Hän kiinnostui parapsykologiasta ja alkoi voimakkaasti etsiä vastauksia. Kirja "Isä minä elän" ilmestyi ensimmäisenä tyhjentämään menneet ja aloitti uuden vaiheen Oskarin urassa ja elämässä.
Oskarin tuotantoa ja kirjoituksia leimasi hieman lapsenomainen uteliaisuus ja innostuneisuus. Missään nimessä hän ei ollut mikään tiedemies. Sitä suuremmalla sydämellä ja innolla hän tutki ja etsi vastauksia meitä kaikkia kiinnostaviin asioihin. Hän ei antanut kritiikin masentaa, vaikka hän oli helppoa riistaa skeptikoille.Tapani Kuningas kirjoitti: Tunsin henkilökohtaisesti Oskar Reposen vuosikymmenien ajan.
--
Oskar Reposen tärkein rajatiedon kokemus oli hänen poikansa Topin kuolema auto-onnettomuudessa etelässä. Surun hetkellä Suomen paras meedio Svea Richnau kertoi, että Topi syntyy uudelleen ja kertoi, että Oskar menisi uusiin naimisiin nuoren naisen kanssa. Tämä toteutuikin, ja sai uuden vaimon ja pojan, Tonyn.
Seurasin läheltä (asuimme molemmat Länsi-Pasilassa), kuinka Oskar valmensi Tonysta huippujuoksijaa (myös auto-onnettomuudessa kuollut poika oli lupaava kilpajuoksija). Ennen Oskarin kuolemaa poika oli jo miltei huipulla - voitti nuorten Suomi-Ruotsi -yleisurheilumaaottelussa pronssia 3000 metrin esteissä.
Ilmeisesti harjoittelurääkki oli ollut hieman liian kovaa, sillä välittömästi Oskarin kuoleman jälkeen Tony lopetti juoksuharrastuksen.
Mielestäni Oskarin vahvuus on juuri tuo hieman lapsenomainen into ja uurastus. Hän teki ja koki asioita, jotka muut jättävät aina tuonnemmaksi.
O.Reponen kunnostautui myös aivan uuden gentren parissa. Parapsykologisten dekkarien (!) kirjoittamisessa. Niiden taso on mielestäni sangen vaihteleva. Jännäri "Kostaja haudan takaa" jättää lukijan aukomaan suutaan hämmästyksestä, nimenomaan hämmästyksestä mikä taho tällaista kustantaa. Loppuratkaisu on vähintäänkin "mielenkiintoinen"...
Sen sijaan "Hautasi on Odessassa" oli sangen kelpo ja mielenkiintoinen. Tästä jälkimmäisestä tehtiin aikanaan varsin onnistunut moniosainen kuunnelma Yleisradioon.
Jostain syystä ei tuo kuunnelma saanut uutta esityskertaa, sitten 80-luvun. Lukuisista pyynnöistä huolimatta se on jäänyt jonnekin kellarin sopukoiden kelanauhoihin. Olisi kyllä saatava se uusintakierrokselle tai vaihtoehtoisesti Ylen Areenaan. Onneksi sain asialle innostuneen puuhamiehen, joka ryhtyi keräämään nimiä tämän hankkeen tukemiseksi.
Toivonkin allekirjoittajia myös tältä foorumilta. Koitetaan saada jännäri kuultavaksi ja arvostellaan se sitten.
http://www.adressit.com/hautasionodessassa
O. Reponen esiintyi myös vallankumouksellisen teorian kannattajana Olof Palmen murhassa. Hän kirjoitti kirjan "Hypnoosimurhaaja" ja herätti Ruotsissa suurta huomiota. Kirjoitan tulevaisuudessa pientä referointia tuon ajan jutuista rikoslehdissä tästä tapauksesta.
Oskarin viimeiseksi kirjaksi jäi tavallaan ennakoiva "Isä minä elän 2 - ympyrä sulkeutuu." Tässä hän kertaa taipaleensa tutkimuksia ja puntaroi isoja asioita. Uskoako vai ei jälleensyntymiseen? Ottiko kuollut poika häneen yhteyttä vai oliko kaikki toiveunta? Hänen vaakakuppinsa kallistui uskomisen puolelle.
