Mielialalääkkeet

Sana on vapaa jos netiketti on hallussa.
apollo
Christopher Lorenzo
Viestit: 1590
Liittynyt: La Heinä 14, 2007 4:09 am

Re: Mielialalääkkeet

Viesti Kirjoittaja apollo »

Juliet Jones kirjoitti:Niin, enhän tosiasiassa voi tietää kuinka paljon toinen lääkkeitä syö, mutta käytössä siis 0,25mg. Aloitti 2kpl/ vrk ja sitten lääkärin ohjeesta pari v. sitten lisäsi neljään. Vähensi itse asteittain viime vuonna ja suositus "tarvittaessa" lisätä, nyt kokeili lisäystä vasta, en muista kuinka paljoon. Tuo omituinen käytös alkoi vasta Efexorin käytöstä, mielestäni. Nyt kun kertoi jättäneensä pois, niin jokohan on vieroitusoireet n. 6vkon käytön jälkeen, vai onko depressio?
Ei kyllä kuulosta väärinkäytöltä noin pienillä määrillä. Päinvastoin, kuullostaa siltä että hallitsee xanorien käytön hyvin.

Efexorit ovat aivan vieraita lääkkeitä, samoin kuin vaikuttava aine Venlafaksiini. Mitä tuosta vaikuttavasta aineesta luin (http://www.tohtori.fi/laakeopas), niin lääke vaikuttaisi olevan näitä uuden sukupolven SSRI-lääkkeitä, eikä vanhan liiton "zombie-mömmöjä" (Levotzin, Doxal jne), jotka aiheuttavat mm. kovaa väsymystä. Kannattaa varmaan koittaa jotain uutta lääkettä xanorien rinnalle jos tuosta em. lääkkeestä ei ole kuin haittaa. Yleensä mielialalääkkeissä menee pitkään, ennenkuin löytyy se oikea. Monesti niistä ei löydy sitä oikeaa ollenkaan... mutta tiedän kyllä tapauksia joilla oikea lääkitys on löytynyt ja elämä on lähtenyt rullamaan ihan erilailla.

Toivottavasti ystäväsi paranee pian!
Avatar
Juliet Jones
Axel Foley
Viestit: 2475
Liittynyt: La Elo 23, 2008 10:40 pm
Paikkakunta: Little Stempington

Re: Mielialalääkkeet

Viesti Kirjoittaja Juliet Jones »

<--- Samaa toivon minäkin!
Nylonköysi
Agentti Scully
Viestit: 688
Liittynyt: Ke Syys 03, 2008 3:17 am

Re: Re:

Viesti Kirjoittaja Nylonköysi »

loneliness kirjoitti: Miten toi lainaus mun tekstipätkästä sun kirjotukseen liittyy mitenkään?
Totta puhuen en ymmärrä, miksi vastasit minulle ylipäätään muutamalla itsestäänselvyydellä, jotka tunnen kyllä hyvin. Vastasin sitten sinulle takaisin.
Lääkäri ei näe potilaan päätä täydellisesti joten hänen on vain luotettava kuulemansa mukaan ja sen avulla sitten lykätä erilaisia mömmöjä testattavaksi ja toivoa niiden toimivan. Pyrkimyksenä on vaihtaa lääke jos se ei toimi tai tulee haittavaikutuksia. Ei psyykepotilaalle sellaista lääkettä mielellään lykätä, joka pistää olon entistä huonommaksi. Mikä uutinen sun jutussa oli?
"Uutinen" tai paremminkin se, mitä moni ei ajattele on se, että eihän mitään muita lääkkeitä kun psyykenlääkkeitä ja kipulääkkeitä määrätä ilman fysiologisia kokeita. Toinen "uutinen" on se, että haittavaikutuksia voi tulla vuosien kuluttua ja ihmiset voivat sopeutua niihin mieltämättä niitä haittavaikutuksiksi. Kolmas "uutinen" on, että monia nykyään lääkittäviä sairauksia hoidettaisiin tehokkaammin terapialla, tai terapialla ja lääkityksellä. Terapiaan on kuitenkin todella hankala päästä.

Ihmettelen, jos kukaan muu ei näe tässä ongelmia.

Ja suosittelen käymään psykiatrisella "suljetulla" osastolla. Potilaan auttaminen on pääasia, mutta ainakin rankempien psyykenlääkkeiden sivuvaikutukset voivat olla hurjia.

Psyykenlääkkeet auttavat ihmisiä, se on selvää. Mutta niiden mahdollisista haittavaikutuksista ja psykiatrisen hoidon surkeasta jamasta on pystyttävä puhumaan ilman leimautumista esimerkiksi lääkityksen vastustajaksi tai muuksi fasistiksi. 8)

Itse en vastusta lääkitystä. Tiettyihin mielen sairauksiin lääkitys yhdessä terapian kanssa on parasta mahdollista hoitoa. Eli olen sitä mieltä, että mt-potilaille pitäisi tarjota paitsi lääkitystä, myös tutkitusti tehokasta terapiaa. Lisäksi mielialalääkkeiden mahdollisista haittavaikutuksista, kuten muidenkin lääkkeiden haittavaikutuksista, pitäisi puhua täysin avoimesti jotta kaikki voisivat tehdä perustellun valinnan joko aloittaa lääkityksen tai olla aloittamatta sitä. Heitän vielä vettä myllyyn: myös SSRI-lääkityksen lopettamisesta pitäisi keskustella potilaan kanssa. Mielellään jo lääkityksen aloitusvaiheessa. Koska lääketerapian tai psykoterapian ei ole tarkoitus olla elämän mittainen prosessi ellei siihen ole todella painavaa syytä. Kroonistumista pitäisi pyrkiä välttämään, vaikka vääjäämättä osa potilaista kroonistuu ja palaa hoitoon aina uudestaan ja uudestaan. Kaikki eivät kuitenkaan tarvitse SSRI-lääkitystä loppuelämäänsä ja lääkityksen loppuessa iskeekin normaalille kansalaiselle aivan uusi asia. Vieroitusoireet.

Mielialalääkkeitä määrätään nykyään myös sellaisille ihmisille jotka niitä eivät oikeasti tarvitse, ja se on väärin se. Mielialalääkkeet voi saada mt-toimistosta ensimmäisellä käynnillä, ja kuka tahansa psykiatrista diagnostiikkaa tunteva tietää kyllä, että mitään diagnoosia ei ensikäynnillä voida rakentaa. Miten voidaan siis määrätä hoito? Miksei potilaita tutkita huolella ja pitkään ennen hoitosuunnitelman tekoa? Ei kukaan saa astmalääkitystäkään jos epäillään, että potilaalla saattaa ehkä olla astma. Kyllä sitä varten täytyy olla astma. Kunnollisen diagnoosin puute voi johtaa siihen, että määrätään vääränlainen lääke. Esimerkiksi pakko-oireista kärsivät saavat eri lääkkeitä kun yleisestä ahdistuksesta kärsivät ihmiset. Ei pakko-oireita kuitenkaan välttämättä erota ahdistuksesta ensitapaamisella. Lopputulos voi olla, että ihminen aloittaa väärän lääkityksen.
markja
Adrian Monk
Viestit: 2911
Liittynyt: La Elo 18, 2007 3:44 am
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Re: Re:

Viesti Kirjoittaja markja »

Nylonköysi kirjoitti:"Uutinen" tai paremminkin se, mitä moni ei ajattele on se, että eihän mitään muita lääkkeitä kun psyykenlääkkeitä ja kipulääkkeitä määrätä ilman fysiologisia kokeita.
Paskapuhetta. Et ole alalla töissä, etkä omaa asiantuntemusta, joten älä puhu asioista, joista et tiedä mitään. En ole yhteenkään potilaaseen törmännyt, jonka lääkitystä olisi aloitettu tai edes muutettu ilman kokeita ja uuden lääkkeen vaikutusten seurantaa.
Toinen "uutinen" on se, että haittavaikutuksia voi tulla vuosien kuluttua ja ihmiset voivat sopeutua niihin mieltämättä niitä haittavaikutuksiksi.
Kuten?
Kolmas "uutinen" on, että monia nykyään lääkittäviä sairauksia hoidettaisiin tehokkaammin terapialla, tai terapialla ja lääkityksellä. Terapiaan on kuitenkin todella hankala päästä.
Paskapuhetta. Psykoterapiat toimivat kaikki yhtä "hyvin", vaikka kaikki perustuvat täysin eri olettamuksiin ihmisen psyykkeestä ja auttamisesta. Psykoterapiat eivät nojaa mihinkään tutkittuun ja todistettuun tietämykseen ihmisen psyyken rakenteista tai sairauksista. Psykoterapiat ovat syntyneet aikana, jolloin ei edes tunnettu ihmisen aivojen toimintaa. Psykoterapioita voi kutsua aivan rehellisesti enemmän tai vähemmän huuhaaksi, toisin kuin psykiatriaa.
Ja suosittelen käymään psykiatrisella "suljetulla" osastolla. Potilaan auttaminen on pääasia, mutta ainakin rankempien psyykenlääkkeiden sivuvaikutukset voivat olla hurjia.
Suosittelen käymään siellä muutoinkin kuin potilaana, voi aueta moni asia...
mielialalääkkeiden mahdollisista haittavaikutuksista, kuten muidenkin lääkkeiden haittavaikutuksista, pitäisi puhua täysin avoimesti jotta kaikki voisivat tehdä perustellun valinnan joko aloittaa lääkityksen tai olla aloittamatta sitä.
Tämä pitääkin paikkaansa.
Mielialalääkkeitä määrätään nykyään myös sellaisille ihmisille jotka niitä eivät oikeasti tarvitse, ja se on väärin se.
Särkylääkkeitäkin ihmiset popsivat turhaan. So?
mitään diagnoosia ei ensikäynnillä voida rakentaa. Miten voidaan siis määrätä hoito?
Koska oireet täsmäävät sairauteen ja sen hoitoon on lääke. Monellako lääkärillä joudut käymään, jotta saat keuhkoputkentulehdukseesi antibioottikuurin? Monella lääkärillä, jotta sydänkohtauksen saanutta aletaan hoitamaan? No miksi masennus pitäisi jotenkin erilaisena tutkia ja tulkita ja hoitaa?
Miksei potilaita tutkita huolella ja pitkään ennen hoitosuunnitelman tekoa?
Mistä ajattelit repiä kaikki ne rahat, joita jokaisen ihmisen pitkien psykiatrien käyntien, tarkkailujaksojen ja testien tekemiseen saataisiin? Vuosikausia kestävästä huuhaapsykoterapiasta nyt puhumattakaan? Mielenkiinnolla odotan vastausta, vai onko vain niin, että heität puskasta tuollaista valitusvirttä, kykenemättä esittämään kuitenkaan mitään konkreettisesti toteuttamiskelpoista ja parempaa systemiä?
Kotisivu: http://www.markusjansson.net
Blogi: http://markusjansson.blogspot.com
PGP: 6E9E375EC50A27FDB9DA1672A78C27BF735ADADA
PGP2: 9966C10DDC7F0DEDEC480A75FE952445F24D55DD
sorsake
Neuvoja-Jack
Viestit: 592
Liittynyt: Ke Heinä 04, 2007 11:06 am
Paikkakunta: Helsinki

Re: Re:

Viesti Kirjoittaja sorsake »

Nylonköysi kirjoitti: Kolmas "uutinen" on, että monia nykyään lääkittäviä sairauksia hoidettaisiin tehokkaammin terapialla, tai terapialla ja lääkityksellä. Terapiaan on kuitenkin todella hankala päästä.
Mjaa, varmaan moni terapiaan halukas ja siitä hyötyvä ei sinne pääse (ainakaan KELAn maksamaan), mutta pitää muistaa se, että ei terapiakaan ole mikään ongelmaton ihmelääke, jota kaikille pitäisi antaa. Itse en pidä terapiaa täysin huuhaana kuten markja edellä (käsittääkseni onnistunut terapia muuttaa myös aivokemiaa samoin kuin lääkkeet), mutta hyvin tiedetään että jotkut ihmiset eivät siitä hyödy ja osa periaatteessa asianmukaisesti koulutetuista terpoistakaan ei ole mitenkään loistavia tai eivät sovi kaikkia hoitamaan. Terapian tulokset eivät myöskään välttämättä ole pysyviä, muistaakseni esim KELAn terapiatutkimuksessa pari vuotta sitten todettiin että terapian vaikutuksetkin oireisiin laantuvan ajan myötä, lyhytterapian nopeammin.
Nylonköysi kirjoitti: Ja suosittelen käymään psykiatrisella "suljetulla" osastolla. Potilaan auttaminen on pääasia, mutta ainakin rankempien psyykenlääkkeiden sivuvaikutukset voivat olla hurjia.
Mitenkään väittämättä etteikö psykiatriassa olisi ongelmia, mutta suljetun osaston potilaiden ongelmat ilman lääkitystä taitavat olla sitä tasoa, että voidaan miettiä kumpi on pienempi paha: lääkkeet vai lääkkeettömyys. Käsittääkseni vakaviin mielen sairauksiin liittyy aina myös fysiologinen toimintahäiriö aivoissa, vaikeita harhoja ei voi terapialla hoitaa edes. Kenen vika se sitten on, ettei ole keksitty lääkkeitä, joilla ei olisi sivuvaikutuksia? Onko se edes mahdollista, koska jos lääke muuttaa sairauden aiheuttavaa kemiallista tilaa, on todennäköistä että se muuttaa muullakin tavoin aivokemiaa siinä sivussa.
Nylonköysi kirjoitti: Heitän vielä vettä myllyyn: myös SSRI-lääkityksen lopettamisesta pitäisi keskustella potilaan kanssa. Mielellään jo lääkityksen aloitusvaiheessa. Koska lääketerapian tai psykoterapian ei ole tarkoitus olla elämän mittainen prosessi ellei siihen ole todella painavaa syytä.
Miksei? Mielestäni hoitoon pitää palata aina, kun siihen kokee tarvetta. Elämäntilanteet muuttuvat, ja hoidon tarve myös niiden myötä. Eikö tuollainen ajattelu edusta sitä samaa tehokkuus ja halpuusajattelua, joka lääkkeiden määräämiseenkin (terapian sijaan) usein liitetään? Henkilökohtaisesti olen nähnyt (mikä ei tietenkään ole tieteellinen todiste, enkä myöskään ole alan ammattilainen) enemmän sellaista, että yritetään lopettaa hoito mahdollisimman (=liian) nopeasti, jotta voitaisiin mieltää että ollaan terveitä eikä mitään mielenterveysongelmaisia paarioita. Tosin en tietenkään kiellä, etteikö tarpeeton kroonistuminenkin voisi olla ongelma.
Nylonköysi kirjoitti: Mielialalääkkeitä määrätään nykyään myös sellaisille ihmisille jotka niitä eivät oikeasti tarvitse, ja se on väärin se.
Minulla on se käsitys, että joidenkin mielestä on myös paljon ihmisiä, jotka eivät niitä syö, vaikka pitäisi.
Nylonköysi
Agentti Scully
Viestit: 688
Liittynyt: Ke Syys 03, 2008 3:17 am

Re: Re:

Viesti Kirjoittaja Nylonköysi »

markja kirjoitti: Paskapuhetta. Et ole alalla töissä, etkä omaa asiantuntemusta, joten älä puhu asioista, joista et tiedä mitään. En ole yhteenkään potilaaseen törmännyt, jonka lääkitystä olisi aloitettu tai edes muutettu ilman kokeita ja uuden lääkkeen vaikutusten seurantaa.
Kyllähän esim. verenpaine mitataan, mutta lääkeannos esim. masennuksessa ei perustu obsevoituun serotoniinitason alenemiseen.
Toinen "uutinen" on se, että haittavaikutuksia voi tulla vuosien kuluttua ja ihmiset voivat sopeutua niihin mieltämättä niitä haittavaikutuksiksi.
Kuten?
http://ezinearticles.com/?SSRI-and-Long ... id=1579986
Paskapuhetta. Psykoterapiat toimivat kaikki yhtä "hyvin", vaikka kaikki perustuvat täysin eri olettamuksiin ihmisen psyykkeestä ja auttamisesta. Psykoterapiat eivät nojaa mihinkään tutkittuun ja todistettuun tietämykseen ihmisen psyyken rakenteista tai sairauksista. Psykoterapiat ovat syntyneet aikana, jolloin ei edes tunnettu ihmisen aivojen toimintaa. Psykoterapioita voi kutsua aivan rehellisesti enemmän tai vähemmän huuhaaksi, toisin kuin psykiatriaa.
http://archpsyc.ama-assn.org/cgi/conten ... 61/12/1208
http://ajp.psychiatryonline.org/cgi/con ... /132/4/373
http://www.apa.org/books/4318033c.pdf
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8498876

Psykoterapioita muuten kehitetään koko ajan. Psykoanalyysi ei olekaan kovin toimiva metodi.
Mielialalääkkeitä määrätään nykyään myös sellaisille ihmisille jotka niitä eivät oikeasti tarvitse, ja se on väärin se.
Särkylääkkeitäkin ihmiset popsivat turhaan. So?
Ei ole järkeä määrätä ihmiselle lääkitystä, jota hän ei tarvitse.
Koska oireet täsmäävät sairauteen ja sen hoitoon on lääke. Monellako lääkärillä joudut käymään, jotta saat keuhkoputkentulehdukseesi antibioottikuurin? Monella lääkärillä, jotta sydänkohtauksen saanutta aletaan hoitamaan? No miksi masennus pitäisi jotenkin erilaisena tutkia ja tulkita ja hoitaa?
Sydänkohtaus on helpompi diagnosoida.
Mistä ajattelit repiä kaikki ne rahat, joita jokaisen ihmisen pitkien psykiatrien käyntien, tarkkailujaksojen ja testien tekemiseen saataisiin? Vuosikausia kestävästä huuhaapsykoterapiasta nyt puhumattakaan? Mielenkiinnolla odotan vastausta, vai onko vain niin, että heität puskasta tuollaista valitusvirttä, kykenemättä esittämään kuitenkaan mitään konkreettisesti toteuttamiskelpoista ja parempaa systemiä?
Miten olisi lyhytterapia, joka on monien tutkimusten mukaan aivan kelvollinen hoitomuoto moniin psyyken sairauksiin?
Nylonköysi
Agentti Scully
Viestit: 688
Liittynyt: Ke Syys 03, 2008 3:17 am

Re: Re:

Viesti Kirjoittaja Nylonköysi »

sorsake kirjoitti: Mjaa, varmaan moni terapiaan halukas ja siitä hyötyvä ei sinne pääse (ainakaan KELAn maksamaan), mutta pitää muistaa se, että ei terapiakaan ole mikään ongelmaton ihmelääke, jota kaikille pitäisi antaa. Itse en pidä terapiaa täysin huuhaana kuten markja edellä (käsittääkseni onnistunut terapia muuttaa myös aivokemiaa samoin kuin lääkkeet), mutta hyvin tiedetään että jotkut ihmiset eivät siitä hyödy ja osa periaatteessa asianmukaisesti koulutetuista terpoistakaan ei ole mitenkään loistavia tai eivät sovi kaikkia hoitamaan. Terapian tulokset eivät myöskään välttämättä ole pysyviä, muistaakseni esim KELAn terapiatutkimuksessa pari vuotta sitten todettiin että terapian vaikutuksetkin oireisiin laantuvan ajan myötä, lyhytterapian nopeammin.
Jep. Kaikki terapeutit eivät ole hyviä, terapiasuuntauksissa on eroja ja osan hoitovaste on todella huono. Terapia ei myöskään tarkoita sitä, etteikö lääkitystä käytettäisi hoidossa. Sinne silti pitäisi päästä, koska on olemassa näyttöä siitä, että myös terapia toimii. Jos terapia on tehokasta ja hyvää.

Ongelmahan kaikessa psykiatrisessa hoidossa on heikohko hoitovaste ja se, että hoitovaste ei säily. Myös lääkityksen lopettaminen voi laukaista oireet nopeasti.
Mitenkään väittämättä etteikö psykiatriassa olisi ongelmia, mutta suljetun osaston potilaiden ongelmat ilman lääkitystä taitavat olla sitä tasoa, että voidaan miettiä kumpi on pienempi paha: lääkkeet vai lääkkeettömyys. Käsittääkseni vakaviin mielen sairauksiin liittyy aina myös fysiologinen toimintahäiriö aivoissa, vaikeita harhoja ei voi terapialla hoitaa edes. Kenen vika se sitten on, ettei ole keksitty lääkkeitä, joilla ei olisi sivuvaikutuksia? Onko se edes mahdollista, koska jos lääke muuttaa sairauden aiheuttavaa kemiallista tilaa, on todennäköistä että se muuttaa muullakin tavoin aivokemiaa siinä sivussa.
En väittänyt, etteivätkö rankoista häiriöistä kärsivät todella tarvitsisi lääkkeitä. Olen itse asiassa sitä mieltä, että tarvitsevat. Mutta myös sivuvaikutukset ovat rajuja.
Miksei? Mielestäni hoitoon pitää palata aina, kun siihen kokee tarvetta. Elämäntilanteet muuttuvat, ja hoidon tarve myös niiden myötä. Eikö tuollainen ajattelu edusta sitä samaa tehokkuus ja halpuusajattelua, joka lääkkeiden määräämiseenkin (terapian sijaan) usein liitetään? Henkilökohtaisesti olen nähnyt (mikä ei tietenkään ole tieteellinen todiste, enkä myöskään ole alan ammattilainen) enemmän sellaista, että yritetään lopettaa hoito mahdollisimman (=liian) nopeasti, jotta voitaisiin mieltää että ollaan terveitä eikä mitään mielenterveysongelmaisia paarioita. Tosin en tietenkään kiellä, etteikö tarpeeton kroonistuminenkin voisi olla ongelma.
En tarkoittanut tätäkään. Tietenkin ihmisellä on oikeus hoitoon, jos on sairas. Mutta hoitoa tarvitaan vain kun on sairas. Jos oireet helpottavat sille tasolle, että ihminen voi elää ihan normaalisti, hän ei tarvitse tällöin hoitoa. Jos oireet pahenevat, hän tarvitsee sitä taas.
Minulla on se käsitys, että joidenkin mielestä on myös paljon ihmisiä, jotka eivät niitä syö, vaikka pitäisi.
Kyllä näitäkin on. Etenkin vaikeimmista mt-häiriöistä kärsivät eivät syö lääkkeitään, mutta esimerkiksi antipsykoottisia ei määrätäkään niin helposti kun SSRI-lääkkeitä.
Nylonköysi
Agentti Scully
Viestit: 688
Liittynyt: Ke Syys 03, 2008 3:17 am

Re: Mielialalääkkeet

Viesti Kirjoittaja Nylonköysi »

Niin. Rautalangasta. En kannata lääkkeetöntä hoitoa, vaan yhdistelmähoitoa. Jos se nyt jäi jollekin epäselväksi. Ja kannatan, että psykiatriseen hoitoon suunnattaisiin enemmän varoja. Nyt siihen suunnataan liian vähän rahaa.

EDIT: Enkä ole sitä mieltä, että lääkkeet ovat saatanasta, vaan totean vain että kaikilla keskushermostoon vaikuttavilla lääkityksillä on sivuvaikutuksia, ja joskus voi olla kyseenalaista kumpi on parempi: ottaa lääkkeet vai olla ottamatta. Sivuvaikutuksethan ovat yksi iso syy siihen, että esim. psykoosipotilaat eivät lääkkeitä ota. Ja he jos ketkä lääkkeitä tarvitsisivat.
Avatar
Juliet Jones
Axel Foley
Viestit: 2475
Liittynyt: La Elo 23, 2008 10:40 pm
Paikkakunta: Little Stempington

Re: Mielialalääkkeet

Viesti Kirjoittaja Juliet Jones »

Nylonköysi kirjoitti:Niin. Rautalangasta. En kannata lääkkeetöntä hoitoa, vaan yhdistelmähoitoa. Jos se nyt jäi jollekin epäselväksi. Ja kannatan, että psykiatriseen hoitoon suunnattaisiin enemmän varoja. Nyt siihen suunnataan liian vähän rahaa.
Minustakin tuntuu, että terapia ja lääkitys yhdessä toisivat parhaan tuloksen. Esim. häiriöissä, jotka eivät ole kroonisiksi muuttuneet, olisi lyhytterapia lääkitystä aloitettaessa paikallaan. Sen edetessä sitten tilannetta voitaisiin myös lääkityksen suhteen tarkastella uudestaan ja lopulta toinen/ molemmat voisivat jäädä kokonaan, tai jatkua pitkäkestoisena hoitona.
Tiedän yhden tuttavan, joka kävi psykoterapiassa pari vuotta ja söi samalla pelkästään relaksantteja, ongelmana olivat juurikin paniikkikohtaukset. Relaksantit jatkuivat terapian jälkeen mutta nyt ei enää mitään käytä.
Tämä läheiseni taas ei ole päässyt terapiaan, sillä hänen paniikkihäiriönsä eivät kuulemma oikeuta ilmaiseen terapiaan ja hänellä ei ole varaa maksaa itse.
Nylonköysi
Agentti Scully
Viestit: 688
Liittynyt: Ke Syys 03, 2008 3:17 am

Re: Mielialalääkkeet

Viesti Kirjoittaja Nylonköysi »

^Ainakin paniikkityyppiseen häiriöön lyhytterapian pitäisi auttaa hyvin. Tällöin juuri lyhytterapia ja lääkehoito olisi oikeaa hoitoa.

Mutta kuten sanoitkin, kaikki eivät terapiaan pääse.

Se sitten, että voidaanko jotain psykoosia "parantaa" terapialla on oma kysymyksensä. Ei voida. Mutta voiko psykootikko hyötyä terapiasta? Varmasi voi.
markja
Adrian Monk
Viestit: 2911
Liittynyt: La Elo 18, 2007 3:44 am
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Re: Re:

Viesti Kirjoittaja markja »

Nylonköysi kirjoitti:Kyllähän esim. verenpaine mitataan, mutta lääkeannos esim. masennuksessa ei perustu obsevoituun serotoniinitason alenemiseen.
Miksi pitäisi perustua, kun nuo tasot ovat erilaiset eri ihmisillä, kuten on tiettyjen tasojen vaikutuskin eri ihmisten käytökseen? Ei psyyken hoitaminen ole yhtä helppoa ja suoraviivaista kuin vaikkapa tulehduksen hoito. Ulkopuolinen arviointi, käytöksen seuranta ja testit kertovat parhaiten, miten hyvin lääkitys vaikuttaa.
Joitain toki.
Paskapuhetta. Psykoterapiat toimivat kaikki yhtä "hyvin", vaikka kaikki perustuvat täysin eri olettamuksiin ihmisen psyykkeestä ja auttamisesta. Psykoterapiat eivät nojaa mihinkään tutkittuun ja todistettuun tietämykseen ihmisen psyyken rakenteista tai sairauksista. Psykoterapiat ovat syntyneet aikana, jolloin ei edes tunnettu ihmisen aivojen toimintaa. Psykoterapioita voi kutsua aivan rehellisesti enemmän tai vähemmän huuhaaksi, toisin kuin psykiatriaa.
http://archpsyc.ama-assn.org/cgi/conten ... 61/12/1208
http://ajp.psychiatryonline.org/cgi/con ... /132/4/373
http://www.apa.org/books/4318033c.pdf
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8498876
Lähteitä piisaa, mutta voisitko nyt kertoa, mikä tuossa on ristiriidassa sen kanssa, mitä minä juuri sanoin? Perustuuko nykyinen psykoterapia tietoisuuteen ihmisten aivojen toiminnasta? Toimiiko psykoterapia lääkitystä tehokkaammin? Joillakin psykoterapiamuodoilla on joihinkin vaivoihin hieman parempia vasteita kuin toisilla, tietysti on. Niin on hyvällä ystävälläkin, joka kuuntelee ja jäsentelee ihmisen elämänkolhuja ja välittää hänestä.
Psykoterapioita muuten kehitetään koko ajan. Psykoanalyysi ei olekaan kovin toimiva metodi.
Psykoterapiat perustuvat kaikki aivan samaan kuin psykoanalyysi: Perustelemattomiin ja todistamattomiin oletuksiin ihmisen ja psyykkisten sairauksien synnystä ja toiminnasta. Niiden tieteellinen peruste on erittäin heikko.
Ei ole järkeä määrätä ihmiselle lääkitystä, jota hän ei tarvitse.
Ei tietenkään, mutta ei asia ole mitenkään kamala ja tärkeä oikeasti. Nykyäänkin alidiagnosoidaan psyykkisiä sairauksia, kuten masennusta.
Sydänkohtaus on helpompi diagnosoida.
Itse asiassa ei ole. Masennus voidaan diagnosoida melko luotettavasti jo muutaman minuutin mittaisella testillä, johon tarvitaan kynä ja paperia. Sydänkohtausta ei.
Miten olisi lyhytterapia, joka on monien tutkimusten mukaan aivan kelvollinen hoitomuoto moniin psyyken sairauksiin?
- Maksaa silti huomattavasti enemmän kuin vaikkapa masennuslääkitys.
- Lyhytterapiaa antavia ei ole tarpeeksi, jotta voitaisiin sillä hoitaa kaikkia apua tarvitsevia.
- Lääkitys tehoaa paremmin kuin lyhytterapia.
- Lyhytterapialla ei voida hoitaa kuin pientä osaa psyykkisistä sairauksista, lähinnä sellaisia sairauksia, jotka eivät välttämättä edes tarvitse mitään hoitoa, vaan joko menevät itsestään ohitse ajan kanssa tai jotka aiheuttavat vain hieman haittaa ihmisen jokapäiväisessä elämässä tai joihin auttaisi aivan yhtä hyvin jo se, jos niistä kärsivällä olisi joku hyvä ystävä, joka kuuntelisi ja välittäisi ja pystyisi asettamaan tämän ihmisen kokemat asiat toisenlaiseen kontekstiin.

Miksi pitää tehdä asiat vaikeimman kautta ja kalliilla, kun helppo ja halvempi ratkaisukin on saman asian hoitamiseksi?
Kotisivu: http://www.markusjansson.net
Blogi: http://markusjansson.blogspot.com
PGP: 6E9E375EC50A27FDB9DA1672A78C27BF735ADADA
PGP2: 9966C10DDC7F0DEDEC480A75FE952445F24D55DD
markja
Adrian Monk
Viestit: 2911
Liittynyt: La Elo 18, 2007 3:44 am
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Re: Mielialalääkkeet

Viesti Kirjoittaja markja »

Nylonköysi kirjoitti:Se sitten, että voidaanko jotain psykoosia "parantaa" terapialla on oma kysymyksensä. Ei voida. Mutta voiko psykootikko hyötyä terapiasta? Varmasi voi.
Psykootikko hyötyisi siitäkin, jos hänellä olisi joku hyvä ja terve ystävä, joka kykenisi tukemaan häntä, kuuntelemaan häntä ja jäsentämään hänen kokemaansa ja katsomaan sitä toisesta näkökulmasta. Psykoterapeutti on kallis ystävän korvike.
Kotisivu: http://www.markusjansson.net
Blogi: http://markusjansson.blogspot.com
PGP: 6E9E375EC50A27FDB9DA1672A78C27BF735ADADA
PGP2: 9966C10DDC7F0DEDEC480A75FE952445F24D55DD
Avatar
Juliet Jones
Axel Foley
Viestit: 2475
Liittynyt: La Elo 23, 2008 10:40 pm
Paikkakunta: Little Stempington

Re: Mielialalääkkeet

Viesti Kirjoittaja Juliet Jones »

Meillä maallikoilla, ystävilläkään, ei välttämättä aina ole valmiuksia seisoa sairastuneen läheisen rinnalla ja terapoida ystävää. Luonnollista olisi kuitenkin olla jättämättä toista yksin ongelmiensa kanssa, mutta luonnollista voi olla myös etäisyyden ottaminen silloin, kun ei enää "pysy mukana".

Minä olen joskus kauan sitten lakannut tukemasta ystävääni, joka oli maanis- depressiivinen skitsofreenikko. Valitettavasti en vain jaksanut enää. Hänen päänsä sisällä tapahtuvat asiat etenivät ja vaihtelivat niin hurjaa kyytiä, että hän onnistui hetkellisesti jopa sekoittamaan minunkin elämääni. Vaikka tiesin, että mistä hänen oireilunsa johtuu, jouduin vaikeisiin tilanteisiin joskus. Hänellä oli tapana keksiä ja kerrata kaikenlaisia tarinoita tuntemistaan ihmisistä ja lopulta hän kävi varsin suvereenisti sotkemassa minun ja parin muun ihmisen välejä. Kaikki eivät tienneet naisen sairaudesta.
Ehkä nyt vanhempana osaisin paremmin pysyttäytyä sairaan ystävän rinnalla ilman että hän tahtomattaan vahingoittaisi tai hankaloittaisi minun asioitani.

Ammattiterapistin yksi hyvä puoli on se, että hän pystyy pysyttelemään neutraalina auttajana ja sulkemaan oman henkilökohtaisen elämänsä hoitosuhteen ulkopuolelle.
Nylonköysi
Agentti Scully
Viestit: 688
Liittynyt: Ke Syys 03, 2008 3:17 am

Re: Mielialalääkkeet

Viesti Kirjoittaja Nylonköysi »

markja kirjoitti:
Nylonköysi kirjoitti:Se sitten, että voidaanko jotain psykoosia "parantaa" terapialla on oma kysymyksensä. Ei voida. Mutta voiko psykootikko hyötyä terapiasta? Varmasi voi.
Psykootikko hyötyisi siitäkin, jos hänellä olisi joku hyvä ja terve ystävä, joka kykenisi tukemaan häntä, kuuntelemaan häntä ja jäsentämään hänen kokemaansa ja katsomaan sitä toisesta näkökulmasta. Psykoterapeutti on kallis ystävän korvike.
Niin hyötyisi. Kaikilla mt-ongelmaisilla ei kuitenkaan ole ketään. Ei läheisiltä voi vaatia terapeutin roolia.

Lisäksi on lohduttavaa tietää, että edes joku koulutettu ammattilainen vähän vahtii, ettei jonkun käytös pääse ihan holtittomaksi. Käytännössähän tosiaan jollain skitsofreenikolla terapia on suurinpiirtein sen tarkkailua, ettei tilanne pääse luisumaan täysin käsistä. Ennuste ei ole millään hoidolla kovin hyvä.
Nylonköysi
Agentti Scully
Viestit: 688
Liittynyt: Ke Syys 03, 2008 3:17 am

Re: Re:

Viesti Kirjoittaja Nylonköysi »

markja kirjoitti: Miksi pitäisi perustua, kun nuo tasot ovat erilaiset eri ihmisillä, kuten on tiettyjen tasojen vaikutuskin eri ihmisten käytökseen? Ei psyyken hoitaminen ole yhtä helppoa ja suoraviivaista kuin vaikkapa tulehduksen hoito. Ulkopuolinen arviointi, käytöksen seuranta ja testit kertovat parhaiten, miten hyvin lääkitys vaikuttaa.
Ei todellakaan ole yhtä helppoa, kun tulehduksen hoito, ja sitä tässä yritäkin sanoa.
Lähteitä piisaa, mutta voisitko nyt kertoa, mikä tuossa on ristiriidassa sen kanssa, mitä minä juuri sanoin? Perustuuko nykyinen psykoterapia tietoisuuteen ihmisten aivojen toiminnasta? Toimiiko psykoterapia lääkitystä tehokkaammin? Joillakin psykoterapiamuodoilla on joihinkin vaivoihin hieman parempia vasteita kuin toisilla, tietysti on. Niin on hyvällä ystävälläkin, joka kuuntelee ja jäsentelee ihmisen elämänkolhuja ja välittää hänestä.
Väitit, että psykoterapiasta ei ole apua, ja että psykoterapiasuuntauksissa ei ole eroja. Molemmat ovat osin virheellisiä. Suurin "psykoterapia ei toimi" selvitys on peräisin 1950-luvun alkupuolelta. Silloin psykoanalyysi oli vallitseva terapeuttinen suuntaus, ja nykyään tiedetään ettei psykoanalyysi ole kovin tehokas hoitomuoto.

Psykoterapiamuotoja kehitetään koko ajan, ja uudemmissa malleissa ollaan jo huomioitu neurologisia tekijöitä. Niitä myös pitää kehittää lisää, ja tutkia lisää, koska ei ole kenenkään etu, että ihmisille annetaan huonoa hoitoa.
Psykoterapiat perustuvat kaikki aivan samaan kuin psykoanalyysi: Perustelemattomiin ja todistamattomiin oletuksiin ihmisen ja psyykkisten sairauksien synnystä ja toiminnasta. Niiden tieteellinen peruste on erittäin heikko.
Onko tästä todistetta?
Ei tietenkään, mutta ei asia ole mitenkään kamala ja tärkeä oikeasti. Nykyäänkin alidiagnosoidaan psyykkisiä sairauksia, kuten masennusta.
Masennuslääkkeet saa mistä tahansa terveyskeskuksesta ensimmäisellä käynnillä. Joo. Masennusta ei tosiaan diagnosoida kovin paljon.
Itse asiassa ei ole. Masennus voidaan diagnosoida melko luotettavasti jo muutaman minuutin mittaisella testillä, johon tarvitaan kynä ja paperia. Sydänkohtausta ei.
Sydänkohtaus varmistuu EKG:llä, Beckin masennustesti ei vielä riitä masennuksen diagnosointiin. Se on yksi työkalu, jolla voidaan tehdä kartoitusta mahdollisen masennuksen määrittelyä varten.
- Maksaa silti huomattavasti enemmän kuin vaikkapa masennuslääkitys.
Jonkin verran.
- Lyhytterapiaa antavia ei ole tarpeeksi, jotta voitaisiin sillä hoitaa kaikkia apua tarvitsevia.
Siihen voidaan kouluttaa enemmän ihmisiä, ja KELA-korvaukset alkaa kohdentamaan ensisijaisesti niille, jotka tarjoavat todistetusti ja tutkitusti toimivaa terapiaa. Niitäkin kun on.
- Lääkitys tehoaa paremmin kuin lyhytterapia.
Onko linkkejä siitä, että lääkitys tehoaa aina paremmin kuin yhdistelmähoito? Epäilen.
- Lyhytterapialla ei voida hoitaa kuin pientä osaa psyykkisistä sairauksista, lähinnä sellaisia sairauksia, jotka eivät välttämättä edes tarvitse mitään hoitoa, vaan joko menevät itsestään ohitse ajan kanssa tai jotka aiheuttavat vain hieman haittaa ihmisen jokapäiväisessä elämässä tai joihin auttaisi aivan yhtä hyvin jo se, jos niistä kärsivällä olisi joku hyvä ystävä, joka kuuntelisi ja välittäisi ja pystyisi asettamaan tämän ihmisen kokemat asiat toisenlaiseen kontekstiin.
Lyhytterapioilla voidaan hoitaa esim. paniikkihäiriötä, fobioita ja klassisesti ilmaisten muitakin ns. neuroottisia häiriöitä. Vaikeimpia psykiatrisia häiriöitä, kuten psykoosia, ei hoideta lyhytterapialla. Hoitovaste on huono, vaikka terapia olisi pitkäaikaista ja käytössä parhaimmat mahdolliset lääkkeet.

On joitain terapeutteja, joiden mielestä psykooseja lukuunottamatta mitään mt-sairauksia ei pitäisi hoitaa kuin lyhytterapialla. Tällaisia henkilöitä on paljon kognitiivisen käyttäytymisterapian ja ratkaisukeskeisen terapian piirissä. Heillä on siihen ihan hyviä perusteita.

Ellen nyt ihan väärin muista, sinun esiin tuoma Aaron Beck on yksi sellainen henkilö, jonka mielestä nimenomaan lyhytterapiaa pitäisi käyttää mielen sairauksien hoitoon.
Miksi pitää tehdä asiat vaikeimman kautta ja kalliilla, kun helppo ja halvempi ratkaisukin on saman asian hoitamiseksi?
Jos lääkkeet toimivat niin hyvin, niin miksi ihmiset eivät mene täysin oireettomiksi tai lähes oireettomiksi lääkkeitä käyttämällä? Jos lääkkeet toimivat, mikseivät ihmiset syö niitä?
Vastaa Viestiin