Jokelan koulusurmat 7.11.2007

[Aizerbaidzan]

http://www.ts.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0 ... 0:0:0:0:0:

Julkaistu 28.2.2009 1:31:10

Laatijoiden mukaan virheellä ei kuitenkaan ole merkitystä raportin sisällön kannalta

Jokela-raportti siteeraa aselakia, joka ei ole ollut enää vuosiin voimassa

ESKO PIHKALA

Jokelan koulusurmien tutkintalautakunnan raportista on löytynyt nolo kömmähdys.

Torstaina julkistetussa raportissa todetaan lakitekstiä siteeraten, että ampuma-aseen hallussapitoon on oltava hyväksyttävä käyttötarkoitus, jollaiseksi raportissa luetaan myös ”henkilökohtaisen koskemattomuuden tai omaisuuden suojeleminen”.

Raportti siteeraa kuitenkin vanhentunutta lainkohtaa: voimassa olevan aselain mukaan hallussapitolupaa ei voi saada henkilökohtaisen koskemattomuuden tai omaisuuden suojelemiseksi.

- Pitää paikkaansa. Tuo kohta 8 kumottiin 1.3.2002 osana lakipakettia, joka toi aselakiin muitakin muutoksia, hallitusneuvos Jouni Laiho sisäasiainministeriön arpajais- ja asehallintoyksiköstä vahvistaa.

Laiho ei halua arvioida, kuinka pahasta virheestä on kyse, koska hän ei ole vielä ehtinyt lukea Jokela-raporttia eikä näin ollen osaa sanoa, missä yhteydessä vanhentunutta lainkohtaa on käytetty.

- Sen voin sanoa, että uuden lain aikana ei ole koskaan myönnetty ampuma-aseen hallussapitolupaa itsesuojeluperusteilla, Laiho toteaa.

Aseharrastaja löysi virheen

Raportinlaatijoiden virheen havaitsi Turun Sanomiin yhteyttä ottanut aseharrastaja, joka ei voinut kuin ihmetellä, minkälaiselta faktapohjalta lautakunta on suosituksiaan tehnyt.

- Mielestäni tämä on aika dramaattinen virhe. Mitä tällainen kertoo raportin laatijoiden taidoista ja tiedoista? En lakkaa hämmästelemästä sitä kyvyttömyyttä, jolla suomalaista ampuma-aselakia yritetään kiristää, aseharrastaja puhisi.

Jokela-raportin lopussa esitetään 13 suositusta, joista yksi peräänkuuluttaa käsiaseiden luvansaannin tiukentamista ja määrän vähentämistä. Lisäksi suositetaan, että hallussapitolupa tulisi peruuttaa tehostetusti henkilöiltä, jotka eivät enää täytä ampuma-aseluvan saamisen edellytyksiä.

Kymmenhenkisessä Jokelan tutkintalautakunnassa istui sisäasiainministeriöstä valmiusjohtaja Janne Koivukoski ja poliisiylitarkastaja Robin Lardot. Varsinaista aselainsäädännön asiantuntijaa, esimerkiksi arpajais- ja asehallintoyksiköstä, lautakunnassa ei ollut.

- Hieman me sitä ihmettelimme, että miksi ei, mutta ei tässä mielestäni ole mitään korvaamatonta tapahtunut. Toimikunta kuitenkin kuuli meitä, ja aselaki on menossa uusiksi joka tapauksessa kirjasi lautakunta raporttiinsa mitä tahansa. Ja raportin fokus on sitä paitsi muissa asioissa, Laiho kommentoi.

Petäjäniemi seisoo raportin takana

Jokelan tutkintalautakunnan puheenjohtaja, varatuomari Tuulikki Petäjäniemi ei ollut tietoinen raporttiin kirjatusta virheestä.

- Lautakunnan puheenjohtajana tietenkin luotin siihen materiaaliin, joka lautakunnalle oli valmisteltu. Jos Laiho on todennut, että raportissa on virhe, niin silloin siinä on virhe. Luotan hänen asiantuntemukseensa, Petäjäniemi toteaa.

Petäjäniemi pahoittelee tapahtunutta virhettä, mutta hänen mielestään sillä ei ole merkitystä raportin loppupäätelmien kannalta. Kyse on lapsuksesta, joita raportteihin valitettavasti toisinaan lipsahtaa.

- Tämä kyseinen kohta ei noussut keskusteluissamme kertaakaan esiin. Meidän tekemiemme asesuositusten sisältöön kyseisellä virheellä ei ole ollut mitään vaikutusta, ja sehän tässä on tärkeintä, Petäjäniemi kommentoi.

Julkaistu 28.2.2009 1:31:10

[MotiivitOn]

^Kertoo ehkä liikaa tästä epäammattimaisesta paniikkireagoinnista yhteiskunnassamme, että ylin asiaa tutkiva organisaatio ei osaa käyttää ajantasalla olevaa lainsäädäntöä apunaan.

Tosin AAHY:n väki on aina välillä itsekin niin kujalla, että hirvittää, koska sinne ei ole voitu palkata aseharrastajia kuulemma eturistiriidan vuoksi...
Ajatushan on suurinpiirtein sama, että liikenneministeriöön valittaisiin henkilöitä, jotka eivät käytä mitään liikennöintivälineitä.

[MotiivitOn]

Tutkimus: On mahdollista estää koulusurmat

Vuonna 2002 Yhdysvaltojen salainen palvelu, United States Secret Service sai päätökseen laajan, kolme vuotta kestäneen tutkimuksen koulusurmista ja koulusurmaajista.
Tutkimus käsitti kaikki Yhdysvalloissa tapahtuneet koulusurmat vuodesta 1974 vuoteen 2000 asti. Se sisälsi 37 tuhotyötä, johon oli osallistunut yhteensä 41 hyökkäyksen tehnyttä opiskelijaa. Laajan ja erittäin kattavan tutkimuksen mahdollisti se, että salainen palvelu sai käyttöönsä kaikki poliisin, koulujen ja oikeuslaitosten arkistot ja pöytäkirjat, sekä kaiken muun arvokkaan lähdemateriaalin.

Tutkimus paljasti, että kouluampumiset ovat erittäin harvoin impulsiivisia, hetken mielijohteesta tehtyjä hyökkäyksiä. Lähes kaikki ampujat olivat huolellisesti etukäteen ajatelleet ja suunnitelleet tekonsa.
Tyypillistä myös oli, että surmaaja kertoi toisille oppilaille aikeistaan. Jotkut oppilaat tiesivät tulossa olevasta hyökkäyksestä, mutta eivät hälyttäneet aikuisia estämään tapahtumaa.

Tutkimuksen mukaan ei ole olemassa minkäänlaista yhtenäistä profiilia. Tutkimus toi esiin täysin vastakkaisen näkökulman: Kouluampujat erosivat toisistaan hyvin paljon.
Tutkimuksessa nousi esiin kuitenkin yksi seikka, mikä oli yhteistä lähes kaikille 41 Yhdysvaltojen koulusurmaajalle: ennen ampumista ampuja oli jollakin tavoin joutunut hankalaan käyttäytymistilanteeseen, joka liittyi ainakin yhteen aikuiseen. Monissa tapauksissa käyttäytyminen oli koskenut kolmea tai sitä useampaakin eri aikuista.

Tutkimuksessa mietittiin paljon sitä, voiko kouluampumiset ehkäistä ennalta. Lopputulos oli, että ainakin jotkut ampumiset ovat etukäteen estettävissä, jos yhteiskunta ja koulut osaavat toimia oikein.
Onnistuneessa ennaltaehkäisyssä oppilailla on merkittävä rooli. Siksi esimerkiksi kaikki oppilaat on saatava halukkaiksi yhteistyöhön turvallisen kouluilmapiirin luomisessa.
Tutkimus korostaa useaan otteeseen myös sitä, miten tärkeää kouluihin on perustaa niin kutsuttuja monialaryhmiä. Niillä tarkoitetaan kouluun kohdistuvan vakavan uhkan arviointiin erikoistuneita tiimejä, joissa on useita erilaisia ihmisiä. Tiimien tehtävä on auttaa väkivaltaan kykenevän oppilaan tunnistamisessa, arvioinnissa ja hoitoon ohjaamisessa.

Ennaltaehkäisyssä tärkeää on, että koulun turvalliseen kulttuuriin ja ilmapiiriin panostetaan tosissaan. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että kaikkia erilaisia ihmisiä kouluympäristössä on oikeasti kunnioitettava. Opettajien on opeteltava kunnioittamaan oppilaita, ja oppilaiden on opeteltava kunnioittamaan opettajia ja myös koulutovereitaan. Kunnioittamisen pitää näkyä arjessa.
Kouluissa on oltava aikuisia ihmisiä, jotka kykenevät luomaan puheyhteyden oppilaisiin. Joka ikisellä oppilaalla on oltava kouluissa ainakin yksi arvovaltainen luottoaikuinen, jonka kanssa oppilaan on helppo keskustella omista asioistaan ja myös vaikeuksistaan.
Koulujen on opeteltava kiinnittämään huomiota yhtä paljon oppilaiden sosiaalisiin ja emotionaalisiin eli tunneperäisiin tarpeisiin kuin ”akateemisiin” tarpeisiinkin.

Tutkimuksen mukaan tarkoin kohdistettu kouluväkivalta on oppilaiden yksinäisyyden, epätoivon ja tuskan kokemiselle vain jäävuoren huippu.
Tutkimuksessa korostetaan koulun avoimen keskusteluilmapiirin luomista ja merkitystä. Oppilaiden kuuntelemisen osaaminen ja avun tarjoaminen ajoissa ovat avainasioita.

Tutkimuksessa ehdotetaan, että kouluihin olisi saatava niin kutsuttu häpeävapaa vyöhyke. Se tarkoittaa, että oppilas voi tulla sinne kertomaan mistä ikinä hän haluaa ilman, että tuntee häpeää tai pelkää kostoa. Kouluilmapiirin on oltava sellainen, että häpeävapaa vyöhyke on itsestäänselvyys. Sen pitää olla arkipäiväinen, täysin normaali asia.
Koulumaailmassa vaikenemisen koodi on tyypillinen ja kaikkialle tunkeutuva, leimaa-antava tunne, että kertomalla aikuisille esimerkiksi kiusaamisesta tai että jonkun tuska voi aiheuttaa väkivaltaa, oppilaat mieluummin vaikenevat ja sulkevat suunsa. Oppilaat pelkäävät häpeää, kostoa ja kaverista vasikoimista. Kouluympäristön pitää pyrkiä tarjoamaan positiivinen henkilökohtainen roolimalli kaikille.

10 avainlöydöstä ennalta ehkäisevään strategiaan

1. Kohdistettu kouluampuminen on harvoin yhtäkkinen, impulsiivinen toiminta.
2. Ennen kuin kouluampuminen tapahtuu, toiset ihmiset tai oppilaat tietävät hyökkääjän suunnitelmasta hyökätä.
3. Koulusurmaaja harvoin uhkaa kohdettaan väkivaltatoimenpiteillään ennen hyökkäystään.
4. Luotettavaa ja oikeaa koulusurmaajan profiilia ei ole olemassakaan. Kaikki surmaajat ovat hyvin erilaisia.
5. Ennen koulusurmien tekemistä monet hyökkääjät ovat joutuneet jonkinlaiseen käyttäytymiskahnaukseen aikuisen tai aikuisten kanssa. Käyttäytyminen on aiheuttanut huolta ja viitannut siihen, että oppilas tarvitsee apua.
6. Monilla koulusurmaajilla on ollut vaikeuksia jaksamisessa suurten menetystensä vuoksi, tai ampujan taustalla on henkilökohtaisia epäonnistumisia. Monet surmaajat ovat yrittäneet itsemurhaa aiemmin.
7. Monet surmaajat ovat olleet koulukiusattuja, vainottuja tai ovat muuten tulleet vakavasti loukatuksi.
8. Monilla hyökkääjillä on ollut pääsy aseisiin, ja he ovat käyttäneet aseitaan ennen hyökkäystään.
9. Monessa tapauksessa toiset oppilaat ovat sotkeutuneet tai ainakin tienneet asiasta jollakin kapasiteetilla.
10. Siitä huolimatta, että lain sallimat väliintulokeinot ovat olleet nopeita, useat ampumatapahtumat on saatu loppumaan muilla keinoin kuin lain mukaisilla pakkotoimilla.


Tutkimukseen perustuvat ratkaisut koulusurmia vastaan.

- Arvioi koulun emotionaalinen ilmapiiri.
- Korosta kuuntelemisen tärkeyttä.
- Ota käyttöön vahva mutta välittävä asenne vaikenemisen koodia vastaan.
- Ehkäise ja puutu asioihin, esimerkiksi koulukiusaamiseen.
- Keksi keinot, miten saat oppilaat innostumaan suunnittelusta, luomisesta ja avusta turvallisen koulukulttuurin ja ilmapiirin luomisessa.
- Kerää kaikki kouluyhteisön jäsenet: oppilaat, opettajat ja hallinnon henkilöstö mukaan luomaan turvallista kouluilmapiiriä. Istukaa kaikki saman pöydän ääreen keskustelemaan.
- Kehitä luottamuksellinen suhde oppilaiden välille ja myös niin, että jokaisella oppilaalla on ainakin yksi arvovaltainen luottoaikuinen koulussa.
- Luo mekanismit, jolla koulun turvallisuusilmapiirin kehittämistä jatketaan pysyvästi.

Teksti perustuu Paula Koskivirran artikkeliin Turvallisuus-lehden 6/08 numerossa, jossa hän käsittelee U.S.Secret Servicen ja U.S. Department of Educationin tutkimusta, josta on julkaistu vuonna 2006 cd-rom.

Hämmästelen tässä, että eikö viisas tutkijalautakuntamme ole saanut tilattua Jenkeistä tuota vapaassa myynnissä olevaa cd-romppua?

Samaisessa turvallisuus-lehden numerossa on myös hyvä artikkeli turvallisuuskouluttaja Totti Karpelan haastattelusta liittyen kouluampumisien ehkäisyyn, jonka yritän saada referoitua foorumille.

[Pertti Luukkonen]

-
Petäjäniemen tutkintalautakunnan raportti (130 s.)
http://www.om.fi/Etusivu/Ajankohtaista/ ... 2607521073

Tutkimusraportti oikeastaan vain kokoaa julkisuudessa jo esillä olleita asioita, mutta ei tarjoa mitään uutta. Murhapäivän tapahtumien seuraanto tuodaan nyt esiin yhdessä niteessä suhteellisen tarkasti ja systemaattisesti, mutta samalla myös toistetaan jo aiemmin esillä olleet epätarkkuudet tai virheet:

Väitetään, että poliisi oli Jyväkujalla jo 11:55 (s. 24). Mutta tällöin partio olisi kuullut rehtorin ampumisen n. 11:57. Todennäköisesti poliisi oli 11:55 etäämpänä pukemassa taktisia varusteitaan ja Jyväkujalla vasta 12:00+.

Väitetään, että kaikki uhrit [8] olivat saaneet surmansa heti eikä heidän pelastamisekseen ollut mitään tehtävissä (s. 40). Vammat olivat fataaleja, mutta eivät kaikki uhrit kuolleet "heti": th (3 luotia) eli luultavasti jonkin aikaa, ja 7. uhri (2 luotia; lukio- eli II kerros) oli kuolonkorinoissa jopa kaksi tuntia. - Tuodaan esiin [n. 12:10-] rehtorin elvytys (s. 25), vaikka hän oli kuollut jo todennäköisesti alle minuutissa.

Todetaan, että kenttäjohdon tason vaiheittainen nostaminen tilanteen aikana oli poliisin varautumismallin mukaista (s. 28).

Kenttäjohtajana toimi
1) n. 11:55 - 12:20 yk Jukka Setälä (Järvenpää), joka jatkossakin vastasi koulun sisällä tapahtuvasta toiminnasta. Hän myös määräsi Vatin sisään C-rakennukseen n. 12:20.
2) 12:20 - 13:40 kenttäjohtajana oli komisario Seppo Hätönen (Hyvinkää), joka vastasi pääosin koulun ulkopuolisesta toiminnasta. 12:20 kenttäjohtopaikkaan tuli myös lentoaseman LP:n komisario Ahlgren, joka tyytyi pitämään päiväkirjaa mukanaan olleella läppärillä.
3) 13:40- kenttäjohtajana oli julkisuudessakin esiintynyt komisario Timo Leppälä.

Mitään psykologista analyysia Auvisesta ei esitetä (s. 45 - 48). Julkisuudessa huomiota on saanut se, että Auviselle ei järjestetty riittävää psykiatrista hoitoa, vaikka vanhemmat olivat pyytäneet. Toisaalta Auvinen ei tällaista halunnut, koska hän ei kertonut kellekään "kaksoiselämästään". Luultavasti psykoterapiaa ym. olisi järjestynyt, jos hän olisi kertonut todellisista mietteistään.
.

[mallory1]

Kun tää tapaus oli tuolloin kaksi vuotta sitten päällä ja radiosta/tvstä juttua seurattiin, niin olin jossain vaiheessa aika varma että tuo 'swat team' olisi saanut ammuttua Auvisen..
Vaikka näin jälkikäteen asiaa puituani, aika selvä juttuhan se oli että Auvinen aikoi tappaa itsensä ammuskelun jälkeen.
Mutta tuolloin ajattelin pienessä mielessäni, että poliisi ihan varmana sai sen jyvälle ja ampui.. Siinä oli niin oudon pitkiä ammuskelu taukoja ja poliisin puolesta tekemättömiä hetkiä (tunteja), että alkoi automaattisesti miettimään, että jotain hämärää tässä nyt on..!

----->Ja se oli myös syy epäilyyni, että miksi aseharrastaja menisi ampumaan itseään noin pieni kaliberisella aseella...? Luulisi tietävän että ei sillä henki välttämättä lähde. Mutta toisaalta, tilanne oli mikä oli ja......
Mitä mieltä te muut olette tästä??

Mediassa annettiin outo kuva. Ei kerrottu kaikkea (ainakaan heti).

[sorsake]

Mitään psykologista analyysia Auvisesta ei esitetä (s. 45 - 48). Julkisuudessa huomiota on saanut se, että Auviselle ei järjestetty riittävää psykiatrista hoitoa, vaikka vanhemmat olivat pyytäneet. Toisaalta Auvinen ei tällaista halunnut, koska hän ei kertonut kellekään "kaksoiselämästään". Luultavasti psykoterapiaa ym. olisi järjestynyt, jos hän olisi kertonut todellisista mietteistään.
.

Tuota minäkin olen aprikoinut. Nykyoloissa kai kenellekään ei varmaa hoitoa ole saatavilla, mutta eiköhän olisi ollut paremmat mahdollisuudet sen saamiseen, jos olisi kertonut väkivaltaisista suunnitelmistaan. Voi tietysti olla, että ne kehittyivät vasta sen jälkeen (en tiedä aikajanasta, nettikirjoituksista on toki päivämäärät tallella ja joku asiaa paremmin tutkinut tietänee).

Minfossakin on taannoin ollut keskustelua terapiasta jne. ja muistaakseni aika moni apua saanutkin on siinä ketjussa suhtautunut negatiivisesti, jopa halveksuvasti siihen ja kertonut valehdelleensa ammattilaisille jne. Tämä ei välttämättä liity Pekka-Ericiin sinänsä, mutta kertonee kyllä siitä, että kaikenkattavaa ja kaikkia auttavaa hoitoa on vaikea antaa. Mikä ei sinänsä tarkoita, etteikö resurssipulakin olisi ongelma.

[Juliet Jones]

Mitään psykologista analyysia Auvisesta ei esitetä (s. 45 - 48). Julkisuudessa huomiota on saanut se, että Auviselle ei järjestetty riittävää psykiatrista hoitoa, vaikka vanhemmat olivat pyytäneet. Toisaalta Auvinen ei tällaista halunnut, koska hän ei kertonut kellekään "kaksoiselämästään". Luultavasti psykoterapiaa ym. olisi järjestynyt, jos hän olisi kertonut todellisista mietteistään.
.

Tuota minäkin olen aprikoinut. Nykyoloissa kai kenellekään ei varmaa hoitoa ole saatavilla, mutta eiköhän olisi ollut paremmat mahdollisuudet sen saamiseen, jos olisi kertonut väkivaltaisista suunnitelmistaan. Voi tietysti olla, että ne kehittyivät vasta sen jälkeen (en tiedä aikajanasta, nettikirjoituksista on toki päivämäärät tallella ja joku asiaa paremmin tutkinut tietänee).

Hyvä.. mutta kuka niistä kertoo? Jos masentuneella, mieleltään järkkyneellä on päällimmäisenä oma tuska, on se samalla varmaan kuin oma taistelu "muita" vastaan. Kun koko elämä kulminoituu omaan itseen ja omiin sisäisiin tuntemuksiin, voi olla vaikea erottaa sitäkään kenelle voisi puhua apua saadakseen.

[Pertti Luukkonen]

-
m a l l o r y 1 (päivämäärä Ti Maalis 10, 2009 1:05 am)
(- -)
Mutta tuolloin ajattelin pienessä mielessäni, että poliisi ihan varmana sai sen jyvälle ja ampui.. Siinä oli niin oudon pitkiä ammuskelu taukoja ja poliisin puolesta tekemättömiä hetkiä (tunteja), että alkoi automaattisesti miettimään, että jotain hämärää tässä nyt on..!

Mediasta jäi tieto, että Karhu oli paikalla n. 12:20 mutta että se meni sisään lammen puolelta vasta 13:30. Täten luppoaikaa olisi ollut tunti.

(- -) miksi aseharrastaja menisi ampumaan itseään noin pieni kaliberisella aseella...? (- -)

Auvinen ei ollut varsinainen aseharrastaja mutta tiesi kyllä aseen heikon tehon.

Mediassa annettiin outo kuva. Ei kerrottu kaikkea (ainakaan heti).

Ei kerrottu mitään tarkkaa, ja keskustelu tyrehtyi vuoden 2007 loppuun mennessä. Ruvettiin odottamaan esitutkintapöytäkirjan julkista osaa, joka ilmestyi 17. 4. 2008.

Uusien tietojen mukaan Vati-ryhmän meni sisään C-rakennukseen n. 12:20 auttamaan evakuoinnissa C- ja B-osissa, ja ryhmä tutki myös A-rakennusta. - Ensimmäinen Karhu-ryhmä meni jo n. 12:45 sisään koulun pääsisäänkäynnin ala-aulasta (D, 1 krs), jossa Auvinen oli nähty viimeksi (12:05). (Lisää Karhu-miehiä tuli tipoittain pakalle.) Pohjakerroksesta alkoi löytyä ruumiita 13:30 jälkeen.
.

[Pertti Luukkonen]

Juliet Jones:
Hyvä.. mutta kuka niistä kertoo? Jos masentuneella, mieleltään järkkyneellä on päällimmäisenä oma tuska, on se samalla varmaan kuin oma taistelu "muita" vastaan. Kun koko elämä kulminoituu omaan itseen ja omiin sisäisiin tuntemuksiin, voi olla vaikea erottaa sitäkään kenelle voisi puhua apua saadakseen.

2006
Pekalla on käyntejä (myöhemmin surmaamallaan) kouluterveydenhoitajalla ja myös lääkärillä (ainakin vuoden 2006 maalis-, huhti- ja lokakuussa). Hänellä todetaan masennusta, nukahtamisvaikeuksia, sosiaalista foobisuutta ja kohtauksellista ahdistuneisuutta. Pyynnöstä huolimatta akuutti-aikaa psykiatrille ei heru, koska kyseessä ei ole hätätila; tyydytään vain lääkitykseen. Terveydenhoitaja on luultavasti "ulkona" Pekan psyykkisistä vaikeuksista.

2007
Vuoden alussa kolmannen vuoden lukiolainen Pekka-Eric Auvinen on 17-vuotias ja kesällä jo 18, täysi-ikäinen. – Auvisella on (aikakin) tammikuussa kaksi käyntiä lääkärillä, sitten taas toukokuussa (eri lääkärillä) ja vielä kesäkuussa juhannusviikolla (eri lääkärillä, kolmannella). Hän ei kuitenkaan ota lääkkeitä säännöllisesti, ja syksymmällä hän on yhä selvemmin lääkevastainen. Luultavasti hänen itsetuntoaan kalvaa se, että lääkkeillä voitaisiin vaikuttaa häneen, itsenäiseen. (Ilmeisesti kuitenkin pseudo-itsenäiseen, sillä tätä poliittisen katsannon muutokset näyttävät osoittavan.)

14.3.2007 Lääkärintarkastus (marraskuun) kutsuntoja varten: E-luokka ja kolmen vuoden lykkäys mielenterveydellisistä syistä.

Täten tilaisuuksia puhumiseen olisi ollut.

Auvisen kevään 2007 päiväkirjamerkinnöistä ym. ilmenee, että hän halusi antaa teoilleen mahtavan poliittisen merkityksen. [Tässä hän arvioi tekojensa seuraukset väärin.] Suunnitelmiensa kautta hän näyttää kuitenkin saaneen elämälleen uuden ja tärkeän merkityksen. Täten suunnitelmat ja teot ovat saattaneet olla paljolti itsehoitoa mitättömyyden ja depression tuntoja vastaan. Hän ehkä halusi kuolla, mutta "torvet soiden".
.

[K.Karhunen]

2007
Vuoden alussa kolmannen vuoden lukiolainen Pekka-Eric Auvinen on 17-vuotias ja kesällä jo 18, täysi-ikäinen. – Auvisella on (aikakin) tammikuussa kaksi käyntiä lääkärillä, sitten taas toukokuussa (eri lääkärillä) ja vielä kesäkuussa juhannusviikolla (eri lääkärillä, kolmannella). Hän ei kuitenkaan ota lääkkeitä säännöllisesti, ja syksymmällä hän on yhä selvemmin lääkevastainen. Luultavasti hänen itsetuntoaan kalvaa se, että lääkkeillä voitaisiin vaikuttaa häneen, itsenäiseen. (Ilmeisesti kuitenkin pseudo-itsenäiseen, sillä tätä poliittisen katsannon muutokset näyttävät osoittavan.)

Jätä nyt Luukkonen jo tämä aihe rauhaan kun ei sulla faktat ole hallussa. Nämä useat lääkärit joista tässä puhut ovat olleet kaikki terveyskeskuksen tuuraaja lääkäreitä vakinaisen ollessa lomalla tai muuten estynyt toimimaan työssään ja nuokin väitetyt käynnit, niistä osa on vain puhelinmääräyksiä lääkkeen suhteen. Alkaa toi ronkkiminen jo ottaa kupoliin. Millä perusteella puhut jostain pseudo itsenäisyydestä? Anna nyt hyvä mies jo olla. Ei nämä olettamuksien varaan rakennetut analyysit ole kovinkaan viisasta toimintaa.
Vai onko sulla joku pätemisen tarve.

[Juliet Jones]

Juliet Jones:
Hyvä.. mutta kuka niistä kertoo? Jos masentuneella, mieleltään järkkyneellä on päällimmäisenä oma tuska, on se samalla varmaan kuin oma taistelu "muita" vastaan. Kun koko elämä kulminoituu omaan itseen ja omiin sisäisiin tuntemuksiin, voi olla vaikea erottaa sitäkään kenelle voisi puhua apua saadakseen.

2006
Pekalla on käyntejä (myöhemmin surmaamallaan) kouluterveydenhoitajalla ja myös lääkärillä (ainakin vuoden 2006 maalis-, huhti- ja lokakuussa). Hänellä todetaan masennusta, nukahtamisvaikeuksia, sosiaalista foobisuutta ja kohtauksellista ahdistuneisuutta. Pyynnöstä huolimatta akuutti-aikaa psykiatrille ei heru, koska kyseessä ei ole hätätila; tyydytään vain lääkitykseen. Terveydenhoitaja on luultavasti "ulkona" Pekan psyykkisistä vaikeuksista.

2007
Vuoden alussa kolmannen vuoden lukiolainen Pekka-Eric Auvinen on 17-vuotias ja kesällä jo 18, täysi-ikäinen. – Auvisella on (aikakin) tammikuussa kaksi käyntiä lääkärillä, sitten taas toukokuussa (eri lääkärillä) ja vielä kesäkuussa juhannusviikolla (eri lääkärillä, kolmannella). Hän ei kuitenkaan ota lääkkeitä säännöllisesti, ja syksymmällä hän on yhä selvemmin lääkevastainen. Luultavasti hänen itsetuntoaan kalvaa se, että lääkkeillä voitaisiin vaikuttaa häneen, itsenäiseen. (Ilmeisesti kuitenkin pseudo-itsenäiseen, sillä tätä poliittisen katsannon muutokset näyttävät osoittavan.)

14.3.2007 Lääkärintarkastus (marraskuun) kutsuntoja varten: E-luokka ja kolmen vuoden lykkäys mielenterveydellisistä syistä.

Täten tilaisuuksia puhumiseen olisi ollut.

Auvisen kevään 2007 päiväkirjamerkinnöistä ym. ilmenee, että hän halusi antaa teoilleen mahtavan poliittisen merkityksen. [Tässä hän arvioi tekojensa seuraukset väärin.] Suunnitelmiensa kautta hän näyttää kuitenkin saaneen elämälleen uuden ja tärkeän merkityksen. Täten suunnitelmat ja teot ovat saattaneet olla paljolti itsehoitoa mitättömyyden ja depression tuntoja vastaan. Hän ehkä halusi kuolla, mutta "torvet soiden".
.

Hyvä... hyvähyvähyvä mutta en kirjoittanutkaan tilaisuuksista puhumiseen. Jos Auvisen kohtaamat ja hänen tilaansa kartoittaneet, lääkityksestä ja hoidosta päättäneet lääkärit vaihtuivat noinkin tiuhaan, niin luulisi normaalijärjellä olevan mahdollista ajatella ennenkaikkea sen vaikuttaneen juuri siihen kuinka mahdollista masentuneen on avautua todellisista tuntemuksistaan. Samalla normaalijärjellä voi tehdä johtopäätöksen siitä, oliko kyseessä laisinkaan mikään luottamuksellinen ja parhain mahdollisin tavoin toteutuva hoitosuhde. Oliko mielestäsi?

[Rorschach]

En keksinyt asialle parempaa paikkaa, joten postaan linkin tänne. Kaleva siis on haastatellut Kim Kreusia, jolla on ollut ampumisajatuksia jo ennen Jokelaa ja Kauhajokea: http://www.kaleva.fi/plus/Kevät_tuli_sittenkin_786357+0

Kevät tuli sittenkin

Kim Kreusilla oli Oulaisissa ja Nivalassa kovat ajat. Koulukiusaaminen, äidin sairastuminen ja välinpitämätön ympäristö ajoivat hänet tilanteeseen, josta lähdetään ampumaan viattomia sivullisia. Onneksi apu tuli ajoissa.


Kun tieto Jokelan koulusurmasta levisi uutisiin marraskuussa 2007, Kim Kreus, 28, tajusi kuolonuhreista kuultuaan nopeasti, mistä oli kysymys.

"Järkytyin siitä, että joku oli mennyt omia ajatuksiani pidemmälle", Kreus tunnustaa. "Jos minä en olisi saanut ajoissa apua, olisinko tappanut itseni vai vienyt muitakin mukana?"

Göteborgissa syntynyt ja siellä varhaislapsuutensa viettänyt Kreus löytää itsestään samoja piirteitä kuin Jokelan tai Kauhajoen koulusurmaajista: taustalla koulukiusaamista, yksinäisyyttä ja masentuneisuutta. Päällisin puolin ystävällisen, fiksun ja rauhallisen kuoren alla vaahtosi.

Ollessaan viiden vanha Kreus muutti äitinsä kanssa Ruotsista Suomeen äidin kotipaikkakunnalle Oulaisiin.

"Äidin miesystävä teki itsemurhan eikä äiti halunnut jäädä Ruotsiin", Kreus kertoo. Yli-Iistä kotoisin oleva biologinen isä ei koskaan elänyt heidän kanssaan perhe-elämää. "Olin ei-toivottu lapsi."

Oulaisiin tulo oli alku henkiselle helvetille. Miesystävänsä menettänyt äiti masentui ja alkoholisoitui. Pienellä paikkakunnalla levisi nopeasti sana Ruotsista tulleesta pojasta, ja jo viisivuotiaana Kreusista tuli kiusattu.

"Ruotsalaisuuden lisäksi löin vettä myllyyn leikkimällä romanipojan kanssa. Ruotsissa olin tottunut siihen, että on myös muita kulttuureja. En tajunnut, ettei jonkun kanssa voi leikkiä ulkonäön vuoksi."

Alussa Kreusin äiti puuttui kiusaamiseen, mutta ajan myötä pikkupoika alkoi salailla kiusaamista äidiltään, jottei tämän paha olo lisääntyisi.

Oulaisissa Kreusin äiti ajautui uuteen parisuhteeseen, johon kuului alkoholi ja väkivalta.

"Pelkäsin, että äiti kuolee. Hän itki humalassa haluavansa kuolla."

Kreusin aloittaessa ala-asteen kolmannella äiti pakeni miesystävää Nivalaan. Paikkakunnan pienessä koulussa Kreus sai olla rauhassa, hän löysi kavereita ja koulumenestys parani.

Koulussa meni hyvin, kotona ei.

"Äiti koki itsensä yksinäiseksi, ja entinen miesystävä pääsi takaisin meidän elämäämme. Masennus lisääntyi."

Ruotsista tuli tieto, että Kreusin isä oli kuollut.

Nivalassa Kreusille syntyi pikkuveli. Synnytyksen jälkeinen masennus ja väsymys ajoivat äidin yrittämään itsemurhaa.

"Muistan, kun tulin kotiin ja äiti lukkiutui vaatekaappiin syötyään lääkkeitä. Miesystävä soitti ambulanssin."

Ensihoitajat laittoivat kymmenvuotiaan pojan puhumaan äitiään pois kaapista.

"Vatsahuuhtelun jälkeen äiti tuli kotiin, mitään jälkiseurantaa ei ollut. Siinä oli tilaisuus, jolloin ulkopuoliset olivat asioista tietoisia ja niihin puuttuminen olisi voinut vaikuttaa tulevaisuuteen."

Kahden vuoden jälkeen he muuttivat äidin miesystävän perässä takaisin Oulaisiin.

Aluksi koulussa meni hyvin, mutta sitten kiusaaminen alkoi.

"Huomasin, että selviän paremmin, jos käyttäydyn villisti, aiheutan häiriöitä ja teen ilkivaltaa. Kahdeksannella luokalla tupakoin ja join alkoholia", Kreus kertoo ja huomauttaa, että kiusaajien ja kiusattujen käyttäytymisen taustalta löytyy usein samoja asioita.


"Tajusin itse, että jos jatkan näin, päädyn samaan kuin äiti. Jätin kerrasta tupakin ja juomingin. Yhtenä iltana puhuin helluntailaisten teetuvassa koko elämäni läpi. Aloin käydä heidän illoissaan, ja samalla koulukiusaaminen alkoi taas."

Ajan mittaan Kreus koki helluntailaisten parissa painostusta.

"Menin koulun jälkeen kotiin, sulkeuduin huoneeseen ja laitoin tv:n päälle. Laitoin telkkaria isommalle, kun äiti ja miesystävä tappelivat."

Yläasteen jälkeen Kreus lähti Haapavedelle opiskelemaan sähköasentajaksi. Pahaksi onneksi samalle linjalle tuli joitakin kiusaajia Oulaisista. Ruotsalaishomoksi haukkuminen jatkui.

"Ensimmäinen vuosi meni huonosti, aloitin taas häiriköinnin. Sitten otin itseäni niskasta kiinni: halusin ammatin ja työn, en työttömäksi ja syrjäytyneeksi."

Armeijan jälkeen Kreus ei heti saanut alansa töitä Oulaisista, niitä oli luvassa vasta parin kuukauden päästä.

"Joutuminen sossun luukulle oli pahin painajaiseni, ja päätin lähteä kaverini houkuttelemana Helsinkiin."

Helsingistä löytyi töitä, mutta sieltä löytyi myös viina ja masennus.

"Luulin, että elämässä oli kääntynyt uusi sivu, mutta yksi talvi iski masennus ja mieli alkoi mennä surkeaksi. Alkoholin käyttö muuttui maksimaalisen humalan hakemiseksi."

Kreus ajautui parisuhteesta toiseen. Hän on huomannut äitinsä tavoin kaipaavansa rinnalleen kumppania hinnalla millä hyvänsä.

"Haaveilin jo nuorena unelmien rakkaudesta ja luulin, että löytäisin sen ainoan oikean nuorena. Rakkauden kaipuu sai hakemaan sitä suhteesta toiseen. Baarissa tuntui, että ihanaa, kun tuo juttelee mulle, siitä pitää ottaa kaikki irti", Kreus muotoilee.


Vuonna 2002 töihin mennessään Kreus ajatteli lopettavansa masennuksen ja yhteiskunnan taakkana olemisen kerralla: hän päätti astua junaraiteille.

"Kaikki paha olisi poissa yhden askeleen jälkeen."

Jokin ääni Kreusin päässä käski kuitenkin häntä antamaan itselleen viimeisen mahdollisuuden, vuoden aikaa katsoa löytyykö elämästä vielä iloa.

Kreus haki apua ja pääsi hoitoon. Hän vaihtoi työpaikkaa, vähensi viinankäyttöä. Teatteriharrastus tuli syvemmäksi osaksi elämää.

"Kävin vuoden Peijaksen vertaistukiryhmässä. Kun se lopetettiin, tilalle ei tarjottu mitään muuta enkä osannut hakea muualle, koska luulin kaiken olevan kunnossa."

Sitten uudessa työpaikassa tuli muutoksia ja ilmapiiri heikkeni. Kreus reagoi väsymällä, masentumalla ja vanhat itsemurha-ajatukset nousivat pintaan. Irakin sota syttyi.

"Ajattelin, että koko maailma on paha. Ihmiset ovat itsekkäitä. Ajattelin, että jos olisi punainen nappi, jota painamalla kaikki ihmiset kuolisivat, painaisin sitä."

Kreus häpesi ajatuksiaan ja alkoi pitää itseään yhteiskunnan varojen tuhlaajana.

"Onneksi ympärillä oli ihmisiä, jotka kannustivat hakemaan apua", Kreus huokaa. Muuten hän olisi ehkä ehtinyt Jokelaan ensin.


Auringon häikäisemässä kahvilassa kaakaokahvia hörppivä Kim Kreus ei vaikuta mieheltä, joka jalkautuisi kadulle ammuskelemaan ohikulkijoita.

Kreus puolustaa haastattelun aikana useaan otteeseen äitiään.

"Ei ole hänen vikansa että asiat menivät noin, ei kukaan halua itseään tahallaan sairaaksi. Jos jotain hyvää olen elämässä oppinut, opin sen äidiltäni."

Alaripsiin hakeutuu silmästä kosteutta, kun Kreus muistelee lapsuutta Ruotsissa:

"Ennen nukkumaan menoa juteltiin aina äidin kanssa elämästä. Hän sanoi aina, ettei muita saa kiusata, puhumalla selviää. Jos lyö, on yhtä huono kuin ne muut."

Kreus keskusteli äitinsä kanssa julkisuuteen tulemisesta ja kävi hänen kanssaan läpi vanhoja asioita.

"Äiti pelkäsi, että ihmiset kivittävät hänet, kun kuulevat tästä."

Äidin masennus on edelleen vaikea.

Kreus muistuttaa, ettei masennus ole vain nuorten miesten ongelma, kuten nykyään usein kerrotaan.

"Se leviää hoitamattomana kaikkialle luokkaan, ikään ja varallisuuteen katsomatta. Ei riitä, että hoidetaan masennusta, pitää etsiä sen syitä."

Tänä keväänä ammattikorkeakoulusta teatteri-ilmaisun ohjaajalinjalta valmistuva Kreus uskoo, että hänen masennuksensa ovat takana.

"Tällä hetkellä ympärilläni on ihmisiä, jotka aidosti välittävät muista ihmisistä ja minusta."

Keväällä syntyy Kreusin ja hänen puolisonsa esikoinen, kalusteet ovat juuri löytäneet paikkansa uudesta kodista.

Kreus itse on avannut solmuja kirjoittamalla kokemuksensa näytelmäkäsikirjoitukseksi, jonka hän on ohjannut opintojensa lopputyöksi. Lapsuuteen ja takaisin -näytelmän ensi-ilta on 20. maaliskuuta Metropolia-ammattikorkeakoulussa Helsingissä.

Kreus on puhunut julkisuudessa nuoruudestaan, viimeksi Yle2:n Silminnäkijä-ohjelmassa helmikuun lopussa.

"Suurin osa palautteesta on ollut hyvää. On myös niitä, jotka laittaisivat minut vankilaan tai joiden mielestä olisi ollut parempi, että olisin astunut junan alle. Eräässä lehdessä kirjoitettiin, että olen liian terveen näköinen", Kreus kertoo ja jää pohtimaan.

"Masennus on kaikkine suomalaisten ongelma. Jos kohdeltaisiin kaikkia inhimillisesti eikä siirrettäisi omaa huonoa päivää muihin, meillä kaikilla voisi mennä paremmin."

[Pertti Luukkonen]

Juliet Jones: (- -) "Oliko mielestäsi?"

Ei. Terveydenhoitojärjestelmän olemuksen täytyisi olla "syliinottava".

[Puppe]

En keksinyt asialle parempaa paikkaa, joten postaan linkin tänne. Kaleva siis on haastatellut Kim Kreusia, jolla on ollut ampumisajatuksia jo ennen Jokelaa ja Kauhajokea: http://www.kaleva.fi/plus/Kevät_tuli_sittenkin_786357+0

Aika perushäiskältä, ajoittain masennusta tai alakuloa kokeneelta, vaikuttaa tämä Kim Kreus - ei niinkään potentiaaliselta kouluampujalta. Koulukiusaamisesta huolimatta tuosta ei löytynyt merkkejä sosiaalisesta syrjäytymisestä, joka voisi johtaa ihmisvihaan; kaverin houkuttelemana Helsinkiin, jossa riitti seurustelua vastakkaisen sukupuolen kanssa baareissa. Tuollaiset "fantasiat" siitä, että koko maapallon voisi räjäyttää punaista nappia painamalla, lienevät melko tyypillisiä ja turvallisia, koska täysin mahdotonta toteuttaa.

[Marsalkka]

Kim Kreusilla oli Oulaisissa ja Nivalassa kovat ajat. Koulukiusaaminen, äidin sairastuminen ja välinpitämätön ympäristö ajoivat hänet tilanteeseen, josta lähdetään ampumaan viattomia sivullisia.

Ja luonnollisesti koulukiusaaminen mainitaan tässä yhteydessä ensimmäisenä, vaikka muutakin ihan pikku pikku probleemia on tuntunut elämässä olleen ihan pienestä pitäen.

Tähän yksi hymiö. Sellainen silmää iskevä.