Green river killer / Gary Ridgway

[Kataja]

Olenkin ihmetellyt miksi Ridgwayn naama vilahtaa noissa JIMin dokkareiden alkuintroissa, vaikka itse pätkä kertoo usein jostain Tom Cruisesta, joten kiitos linkistä.

Mies oli, paitsi tarpeeksi tavallinen, niin myös jossain määrin nero, valitessaan uhreiksi yhtä huomaamattomia tapauksia kuin itsekin oli. Sekopäinen kaveri, joka kuitenkin on kuin kuka tahansa meistä, on lopulta aina se pelottavin mörkö.

"Ennen Green River Killeriä osasin aina varoa hulluja, mutta hänen jälkeensä aloin pelätä kaikkia..."
Naapurini 1990-luvulla.

[ABC]

^ Tuo nero-pointti on mielenkiintoinen, koska hänen ÄO:kseen mitattiin 85. Hänen oveluutensa oli kuitenkin sitä luokkaa, että on syytä epäillä hänen huonontaneen tulostaan tahallaan. Hän pystyi myös huijaamaan valheenpaljastinta. Samoin haastatteluista ilmi käyvä harkitun hiljainen, paikoin epäselvä ja hidas puhetapa vaikuttaa keksityltä, tai hän vain miettii tarkkaan mitä sanoo. Haastattelunauhoista näkyy, että hän tarkastelee intensiivisesti vastapuhujaa kuitenkaan katsomatta tätä suoraan. Muistellessaan menneitä hän harkitsee pitkään sanojaan, vaikka todennäköisesti muistaa yksityiskohdat melko hyvin. Sarjamurhaajat lopettavat harvoin, elleivät keksi jotain tapaa elää uudestaan kokemuksiaan muistojen avulla. Todellinen karva paljastui kenttäretkillä, joissa Ridgeway näytti poliiseille vielä löytämättömien uhriensa kätköpaikat: hän kuulemma nautti retkistä kovasti, ja filmissä voikin nähdä hänen hymyilevän valoisasti auton takapenkillä.

[EuroJR]

A Plague of murder : Colin Wilson

osa 5

Samaan aikaan tyttöjä katosi entisestään. Kaksi päivää Wendyn ruumiin löytymisestä Giselle Lavvorn, 17, katosi kesken Stripin "työpäivän". Lauantaina 28. elokuuta 1982 Kase Lee -niminen prostituoitu sanoi parittajalleen lähtevänsä "hoitamaan yhden homman", eikä koskaan palannut. Seuraavana päivänä katosi Terri Milligan. Hän kertoi lähtevänsä läheiseen pikaruokalaan syömään. Kesken matkan hänen kuitenkin nähtiin kapuavan viereen pysähtyneen auton sisään. Houkutus ylimääräisestä tienestistä voitti ilmeisesti näläntunteen.

Seuraavana päivänä 15-vuotias Debra Estes (poliisille Betty Jones) koki kovia. Sinivalkoinen lava-auto poimi hänet kyytiinsä ja hommat sovittiin hoidettavaksi syrjemmällä. Helpon keikan sijaan Debra huomasi tuijottavansa pistoolin piippuun. Asiakas riisutti uhrinsa aseella uhaten ja pakotti harjoittamaan suuseksiä. Aktin jälkeen tyttö vielä ryöstettiin ja hän joutui luovuttamaan n. 75 dollariaan uhkaajalleen. Sitten hänen jätettiin viereiseen metsään kädet sidottuna.

Poliisi löysi tutkimustensa kautta tämän miehen sangen pikaisesti, mutta hänet jouduttiin eväämään tekijäehdokkaista Green Riverin murhien suhteen. Hän ensinnäkin läpäisi valheenpaljastustestin onnistuneesti, mutta sitäkin suuremmaksi "avuksi" muodostui, kun pidätysaikana katosi taas uusi tyttö. Mary Meehan, 18 vuotta ja kahdeksannella kuulla raskaana katosi ja päätyi murhaajan 9. uhriksi.

Kohtalon iva näytti myös kynsiään. Kolme viikkoa epämiellyttävän "keikan" jälkeen Debra Estesin vuoro oli tulla todellisen Green Riverin murhaajan uhriksi numero 10!

Loppuvuoden kuusi murhaa nosti kokonaismäärän vähintään 16 uhriksi - tuon ajan kyseenalaiseksi ennätykseksi.

Jatkuu...

[Anile]

^ Tuo nero-pointti on mielenkiintoinen, koska hänen ÄO:kseen mitattiin 85. Hänen oveluutensa oli kuitenkin sitä luokkaa, että on syytä epäillä hänen huonontaneen tulostaan tahallaan. Hän pystyi myös huijaamaan valheenpaljastinta.

Psykopaatit yleensä läpäisevät valheenpaljastustestin aivan vaivattomasti.
Samoin (muistelen, että Harvey Cleckley oli tämän aikoinaan huomannut) hiljainen puheääni on psykopaateille tyypillinen. Se ehkä johtuu siitä, että koska heillä ei ole tunteita niin myöskään puheessä ei kuulu tunteiden aiheuttamat vivahteet.

Mielenkiintoista oli myös, että Gary oli lapsuudessaan ollut vuoteenkastelija. Julmuudesta eläimiä kohtaan ei sanottu mitään eikä myöskään tulipalojen sytyttelystä.

[surfergirl]

Minäkin katsoin netistä tuon dokkarin. Profilointiosa oli mielenkiintoinen. Kävi kyllä poliiseja vähän sääliksi, kun on vahva epäilty mutta se on pakko päästää vapaaksi kun ei ole todisteita. Multa meni ohi se miksi silloin 1980-luvulla ei pystytty yhdistämään Ridgwayn DNA:ta rikospaikan todisteisiin vaikka näytteitä verrattiinkin johonkin? Aika kylmäävä tyyppi. Tulee rentoutuneena kotiin tehtyään murhan ja juo kaljan. Se virnuilu matkalla hautapaikalle. Ja se että näyttää oman poikansa kuvia naisille jotka aikoo murhata. Mitähän pojalle kuuluu ja miten on selvinnyt siitä että on kuullut tämmöistä...?

Jäi mieleen sekin, että Melvyn Foster jota ensin epäiltiin ei läpäissyt valheenpaljastustestiä, kun häneltä kysyttiin onko hän tappanut ne naiset, ja Ridgway läpäisi. Todella luotettavaa joo... Ainakin kun tutkitaan rikosta jonka tekijä suurella todennäköisyydellä on psykopaatti kuten sarjamurhia. Vähän suspicious character se Fosterkin kyllä oli mielestäni, hänellä oli mielenkiintoinen tapa vastata kysymykseen kun toimittaja kysyi: "did you kill all those women or what". "no but I wish I did, I wish I did know who did, because... I'd put a stop to him. I got bad feelings when anybody hurts a woman". Tuo alku kuulostaa ihan siltä kuin toivoisi olevansa sarjamurhaaja.

[ABC]

1980-luvulla dna-analyysiä ei vielä ollut olemassa. Silloin kuitenkin jo tiedettiin, että kun menetelmä keksitään, niin tuollaista analyysiä on joskus mahdollista tehdä. Siksi alettiin ottaa ja säilöä näytteitä, joita aiemmin ei otettu talteen.

Ajattelin ihan samaa tuosta Fosterista. Juuri hänen sekoilunsa takia en kuitenkaan pidä häntä psykopaattina. Jotain pienempiä rikoksia tai jopa raiskauksia hänellä kyllä saattoi olla tunnollaan.

[Clyde]

Kiitos EuroJr. Tätä tullaan seuraamaan

[specialhousingunit]

Kyseiseen herraan liittyy aika mielenkiintoinen seikka. Tapahtumien aikaan FBI:n profilointi otti ensimmäisiä askeleitaan. Lisäksi profilointi meni niin metsään kuin mennä voi Garyn kohdalla.
FBI pääsi sopimukseen syyttäjän kanssa ja siksi Gary tuomittiin elinkautiseen ilman armahdus mahdollisuutta. FBI halusi, että Gary ei saa kuolemantuomiota, sillä elävänä hänestä voi olla hyötyä vastaavanlaisissa tapauksissa.

[EuroJR]

A Plague of murder : Colin Wilson

osa 6

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, yleisön kiinnostus alkoi hiipua. Kuristaminen ei ole niin mediaseksikästä kuin silpominen. Ehkä suurin syy kuitenkin oli loputtomassa prostituoitujen katoamisvirrassa, joiden lukuisuus alkoi jo turruttaa. Pelkästään marras-huhtikuussa -83 katosivat Alma Smith, Delores Williams, Gail Matthews, Andrea Childers, Sandra Gabbert ja Kimi-Kai Pitsor.

Tapaukset olivat sen lisäksi puuduttavasti samankaltaisia. Esimerkiksi huhtikuun 17. Sandy Gabbert, 17, otti "keikan" ja katosi. Tunnin päästä katosi Kimi-Kai Pitsor. Jälkimmäinen oli kävellyt parittajansa kanssa yhdessä, kun oli pokannut asiakkaan vihreässä pickupissa, kiipesi sisään ja katosi. Todennäköisesti sama tappaja olisi syyllinen molemmissa tapauksissa. Kuitenkin näistä katoamisista ilmoitettiin vasta viikkojen päästä poliisille.

Yleinen kiinnostuksen puute selittäisi yhden oudoimmista tapaukseen liittyvistä kuvioista. Huhtikuun 18. Marie Malvar ja "poikaystävä" kävelivät Stripin varrella, kun viereen pysähtyi pickup ja mies sen sisällä viittilöi molempia kiipeämään kyytiin. Poikaystävä Bobby Woods jätti Marien vieraan hoiviin ja päätti seurata heitä omalla autollaan. Hän kuitenkin kadotti kohteensa ajomatkan aikana ja Marie jäi palaamatta keikaltaan. Tyttö ilmoitettiin kadonneeksi. Muutaman päivän päästä Bobby lähti omatoimiselle etsintäreissulle Marien isän ja veljen kanssa. He törmäsivät sen kuluessa samanlaiseen pickupiin eräällä kujalla ja Bobby oli varma, että auto oli juuri sama, jonka hän näki tuona päivänä. He ilmoittivat löydöstään poliisille ja partio tulikin paikalle. Poliisit kuitenkin vain kolkuttivat läheisimmän asunnon oveen, ja kuultuaan ettei siellä ollut naisia, poistuivat paikalta. Yhtälailla kiinnostuksen puutteesta kertoo se, että siivooja löysi Marie Malvarin ajokortin läheiseltä lentokentältä. Hän teki ilmoituksen poliisille, mutta kukaan ei vaivautunut hakemaan korttia kentältä. Puolen vuoden kuluttua ajokortti tuhottiin rutiininomaisesti. Siitä olisi voinut löytyä murhaajan sormenjälki!

jatkuu...

[Tatum]

tänään tulee JIM D Henkilökuva: Murhaaja Gary Ridgway

[Loka]

Katsoin dokumentin. Eniten vaivasi se, että mies kävi painamassa jo melkein maatuneita ruumiita. Ei voi ihmismieli käsittää ei.

Myös se on hyvä pointti, jonka ABC jo aikaisemmin mainitsi -että dna:ta alettiin kerätä jo 80 -luvulla talteen. Kuinkakohan paljon näitä tapauksia on, joissa dna on tallessa mutta vertailua mihinkään ei olla tehty? Vaatiiko se esim. syytetyn toiveen uudesta tutkinnasta? Tehdäänkö näitä vertailuita satunnaisesti pimeissä jutuissa vai mikäköhän on prioriteetti avata juttuja uudelleen? Suurin ongelma varmaan on se, ettei ole mihin verrata jos ei ole muuta kuin näyte. Mutta että eikö luulisi olevan jonkinlainen tietokonerekisteri jonne vain syöttäisi tiedot ja se antaisi plussa tai miinus tuloksen kuten sormenjäljissä? Vai onko näin vain C.S.I:ssä?

[EuroJR]

A Plague of murder : Colin Wilson

osa 7

Katoamiset sen kun jatkuivat. Toukokuussa katosivat Carol Christensen, Martina Authorlee, Cheryl Wims, ja Yvonne Antosh. Kesäkuussa puolestaan katosivat Keli McGinness, Constance Naon, Tammy Lies ja Carrie Roice. Heinäkuun sadoksi korjattiin Kerry Ware ja Tina Thompson.

Tappaja tuntui nyt hylänneen Green Riverin ruumiiden dumppauspaikkana ja suosivan lähialueita. Jotkut tytöistä katosivat pysyvästi ja toisaalta löydettiin "ylimääräisiä" ruumiita, ei-ilmoitettuja kadonneiksi.

Valokuvat kadonneista toivat esille usein yrmeät "luuserin" kasvot, silmät huumeidenkäytöstä sumeina. Kathy Mills, Opah Millsin äiti, demonstroi banderollin kanssa julkisuudessa näyttävästi suunnaten syyttävän sormensa kohti poliisia. Paikallisen poliisin tyttären surmaan syyllistynyt kyllä pidätettiin jo seuraavana päivänä, mutta "huonojen tyttöjen" kohtalo ei näyttänyt kiinnostavan. Syytös oli ehkä hieman yliampuva, mutta oli siinä pointtinsakin. Vuoden -83 loppuun mennessä uhrien määrä oli noussut jo neljäänkymmeneen - seitsemän epäselvän tapauksen ollessa vielä lisänä.

Itse asiassa poliisi oli kyllä tehostamassa tutkimuksia. Tammikuun puolivälissä -84 perustettiin erikoisryhmä yksinomaan Green Riverin tapauksia tutkimaan ja syyllisen nappaamiseen. Ryhmän johtoon valittiin kokenut etsivä Frank Adamson, apulaisekseen mm. Bob Keppel, mies joka oli kunnostautunut Ted Bundyn kiinnisaamisessa. Ryhmään kuului myös prostituutiokiemuroihin soluttautuneita siviilipoliiseja.

Kuulusteltiin useita prostituoitujen asiakkaita ja vihamielisesti käyttäytyneitä raahattiin tunnistettaviksi. Tyttöjä haastateltiin ja epäiltyjen lista kasvoi.

[Valdovas]

Mielenkiintoista oli myös, että Gary oli lapsuudessaan ollut vuoteenkastelija. Julmuudesta eläimiä kohtaan ei sanottu mitään eikä myöskään tulipalojen sytyttelystä.

Juu, ja tuohon vuoteenkasteluun liittyy ilmeisesti varsin seksuaalisväritteisiä kuvioita hänen äitinsä Mary Ridgwayn kanssa, mikä tietysti panee hiukan miettimään oliko äidin suhde poikaansa ihan sitä, mitä olisi voinut olla. Ann Rulea vapaasti ja lyhennellen kääntäen (s. 599):

Kun Gary oli 13 tai 14 äiti oli sekä nöyryyttänyt että seksuaalisesti stimuloinut tätä tämän vuoteenkastelun jälkeen vähintäin kolmasti viikossa ja usein päivittäinkin. "Hän sanoi minulle: 'mikset ole kuin veljesi, he eivät kastele vuodettaan. Vain pikkulapset tekevät niin. Etkö aio koskaan kasvaa isoksi?' Hän pilkkasi minua. En tuntenut juurikaan rakkautta tuolloin."

Mutta hänen äitinsä käytti 15 minuutta tai enemmänkin hänen peniksensä ja kivestensä saippuoimiseen, pesemiseen ja kuivaamiseen, vaikka hänelle tuli usein erektio kun äiti teki näin. Äiti oli myös usein tällöin puolipukeissa ja Gary tuijotti usein hänen rintojaan, jotka vilahtelivat näkyviin kylpytakin auetessa, mikä myös kiihotti Garya. Äidillä oli Garyn mukaan kauniit sääret, vartalo ja rinnat sekä sileä iho kuten pornolehtien naisillakin.

Gary ei kuitenkaan kertomansa mukaan koskaan kosketellut äitiään eikä ilmeisesti edes masturboinut tai ainakaan jäänyt siitä kiinni. Hän ei myöskään kertomansa mukaan varsinaisesti inhonnut äitiään, vaikka joskus ajattelikin iskevänsä tätä puukolla.

Nekrofiiliset taipumuksetkin Garylla kehittyivät varsin varhain, ensin fantasioina ja myöhemmin toteutettuina, joskin hän korosti, ettei "rakastellut" kaikkia surmaamiaan ruumiita uudestaan, vaan ainoastaan niitä, joista hän piti. Niitä, jotka olivat taistelleet vastaan tai jotka muusta syystä olivat suututtaneet häntä, hän "rankaisi" jättämällä ne oman onnensa nojaan johonkin autioon paikkaan, eikä käynyt niitä enää "tapaamassa" (s. 601).

[Kataja]

...Myös se on hyvä pointti, jonka ABC jo aikaisemmin mainitsi -että dna:ta alettiin kerätä jo 80 -luvulla talteen. Kuinkakohan paljon näitä tapauksia on, joissa dna on tallessa mutta vertailua mihinkään ei olla tehty? Vaatiiko se esim. syytetyn toiveen uudesta tutkinnasta? Tehdäänkö näitä vertailuita satunnaisesti pimeissä jutuissa vai mikäköhän on prioriteetti avata juttuja uudelleen? Suurin ongelma varmaan on se, ettei ole mihin verrata jos ei ole muuta kuin näyte. Mutta että eikö luulisi olevan jonkinlainen tietokonerekisteri jonne vain syöttäisi tiedot ja se antaisi plussa tai miinus tuloksen kuten sormenjäljissä?...

Tuo olisi tietenkin ideaalitilanne, jos kylmien tapausten näytteet saataisiin tietokantaan mahdollisimman nopeasti, mutta tämä cold case-tutkinta on nykyisessä laajuudessaan melko uusi ilmiö ja ilmeisesti aika kirjavaa eri laitosten osalta. Poliisin kaltaisessa organisaatiossa tuo vanhojen juttujen järjestelmällinen penkominen vaatii aimo annoksen byrokratiaa ja taloudellista suunnittelua, että erillinen cold case-ryhmä saadaan perustettua. Monissa suuremmissa kaupungeissa esim. Los Angelesissa muutoksen takana oli aikoinaan itse poliisipäällikkö, jolla oli tarpeeksi valtaa saada tahtonsa läpi ja aimo läjä selvittämättömiä murhia mm.1980-luvulta.

Vaikuttaa, että vaikka kehitys on johtanut tällaisten osastojen perustamiseen jo valtaosaan jenkkien suurimmista poliisiasemista, niin suhteessa työsarkaan ovat resurssit edelleen melko vähäiset. Kyllähän vanhan jutun selvittäminen tuo myönteistä julkisuutta, mutta tuolla paikallispoliisin johto tarvitsee aina kaupungin vallan kahvassa olevien poliitikkojen tuen ja tiukassa taloudellisessa tilanteessa luonnollisesti uusien rikosten tutkinta ajaa aina edelle (pienenihän Ridgway erikoisryhmäkin aina yhteen tutkijaan asti jutun polkiessa paikallaan). Rikosdokkareissa on toisinaan näytetty melko pienenkin paikkakunnan rikosarkistoa ja niissäkin laatikkoja löytyy kymmeniä hyllymetrejä vähintään ja välttämättä kyseessä ei ole edes alueen ainoa poliisilaitos, jolta oma arkisto löytyy.

Usein saa kuvan, että aika sattumanvaraisesti juttu jälleen tutkintaan otetaan, ellei siihen tule muuten yllättäen jotain uutta todistusaineistoa. Melko kokeneita etsiviähän noissa cold case-ryhmissä tuntuu olevan ja varmaan he oman uransa varrelta muistavat juttuja, jotka ovat jääneet vaivaamaan. Koko touhua varmasti helpottaisi, mikäli noiden dna-näytteiden ottaminen olisi yksinkertaisempaa, sillä laboratoriotutkinta on nykyisin niin merkittävä osa rikosten selvittelyä, että ruuhkaa syntyy jo pelkistä uusistakin rikoksista. Laboratoriotekniikkakin varmasti asettaa omat rajoitteensa, eikä joka kylään varmasti riitä labraa, joka selviää kaikkein vaativimmista näytteistä. Eikö Suomestakin ole jouduttu lähettämään joitain näytteitä aina Lontooseen Scotland Yardille asti? Näissä erikoislabroissa ruuhkaa luulisi vasta olevankin.

Teknologian kehitys tähänkin varmasti helpotusta tuo ja jossain prisma- tms. ohjelmassa olikin jokin kentälle sopiva kannettava dna-laite, joka pystyi esim. eläimen ulosteista samantien antamaan määritelmän lajista ja luulisi ajan myötä laitteen kehittyvän tunnistamaan jo yksilöllisestikin dna:n saman lajin kesken. Jonain päivänä selkeimmät veri, sperma yms. näytteet saadaan varmaankin jo rikospaikalla ajettua tietokannan läpi, toki ne lopullisesti on aina pakko tehdä steriileissä labraoloissa, mutta karkea vertailu voisi riittää pidätykseen.

Resurssien vajavaisuus on ilmeisesti syynä siihen, ettei näiden kylmien juttujen sisältämiä näytteitä ole järjestelmällisesti pystytty siirtämään rekisteriin, vaan jutun tullessa ajankohtaiseksi nuo aikanaan otetut näytteet pitää lähettää nykyaikaiseen analyysiin ja vasta sitten ne saadaan rekisteriin. Vanhoissa jutuissa tuo on usein työlästä ja varmasti osaltaan vaikuttaa valintaan, että mitä juttua lähdetään avaamaan, eli etusijalla lienevät tapaukset joiden pahvilaatikko sisältää jotain konkreettista tutkittavaa. Eikä tuo näytteiden vertailukaan ole ongelmatonta, sillä ainakin joissain osavaltioissa (kenties kaikissakin) ensin verrataan paikalliseen rekisteriin ja vertailun laajentaminen osavaltio- tai valtiotasolle vaatiikin erillisen luvan. Jo itse näytteen ottaminenkin epäillyltä voi olla hankalaa, eikä välttämättä ilman lupaa mahdollistakaan, siksi oikeissakin jutuissa näkee kikkailuja, joissa kuulusteltavalle tarjotaan juotavaa ja hänen roskiin heittämästä kupistaan otetaan sylkinäyte, koska se ei ole enää hänen omistamansa esine. Rikoksesta epäillyiltä voidaan kaikilta kysyä suostuvatko he näytteen antamiseen ja mikäli suostuvat voidaan tätä usein käyttää vain ko. rikoksen yhteydessä ja tämän jälkeen tuhottava, jos se ei täsmää, jolloin monia epäilyttäviäkään hahmoja ei ikinä voida verrata laajempaan tietokantaan.

Monia käytännön ongelmia tuossa teoriassa niin selvässä asiassa vielä ainakin on, mutta varmasti noista pimeistä jutuista löytyy vielä tutkimattomia näytteitä yllin kyllin, joiden avulla rikos selviää ja tuskin tässä enää monenkaan terrori-iskun päässä ollaan, että tupakan polttaminenkin riittää dna-näytteen joutumiseen tietokantaan ja joku päivä koneelta löytyvät kaikki.

Tästä tuli aika pitkä semi-OT, enkä tosiaan ole mikään asiantuntija, mutta ainakin monessa osavaltiossa tilanne tuntuisi edelleen olevan jokseenkin edellisen kaltainen. Tämän ketjun juttuun ainakin maantieteellisesti liittyen voisi laittaa pari linkkiä:

Eli Ridgwaynkin tutkinnassa suuressa roolissa ollut King Countyn seriffin toimisto on vasta jokunen viikko sitten tehnyt päätöksen erillisen cold case-osaston perustamisesta ja tämänkin on mahdollistanut vain erillinen lisärahoitus oikeusministeriöltä. Rahoitus mahdollistaa kahden etsivän ja yhden analyytikon palkkaamisen 18 kuukaudeksi ja heillä on vaatimattomat 193 selvittämätöntä murhaa tai kadonnutta henkilöä edessään vuodesta 1942 alkaen.


"King County sheriff starts cold case unit
by The Associated Press
Wednesday April 01, 2009, 12:46 PM

SEATTLE -- A Justice Department grant is funding a cold case unit in the King County sheriff's office.

The grant will pay for two detectives and an analyst and expenses for 18 months.

They are reviewing 193 unsolved homicide and missing person cases dating back to 1942.

They'll tackle the cases most likely to be solved with DNA or other new forensic testing.

Until now unsolved homicides were handled by the sheriff's major crimes detectives.

-- The Associated Press"
http://www.oregonlive.com/news/index.ss ... s_col.html

Itse Seattlen kaupungin eli ns. metroalueen poliisilla on myös kokonaista kaksi tutkijaa (vuonna 2006) kadonneiden henkilöiden yksikössä ja heillä on vuositasolla 2000 tapausta, että kovin nopeita läpimurtoja ei kannattane odotella.
http://rcooke.websitetoolbox.com/post?id=991137&trail=

Paljon ei ole siis Ridgway asioita alueella muuttanut.

[maija turjukka]

Juu, ja tuohon vuoteenkasteluun liittyy ilmeisesti varsin seksuaalisväritteisiä kuvioita hänen äitinsä Mary Ridgwayn kanssa, mikä tietysti panee hiukan miettimään oliko äidin suhde poikaansa ihan sitä, mitä olisi voinut olla. Ann Rulea vapaasti ja lyhennellen kääntäen (s. 599):

Tästäpä päästään taas aiheeseen, mikä osuus äitisuhteella on sarjamurhaajan taipumusten kehittymiseen. Tosin maalaisjärjellä ajateltuna ei ole mikään ihme, että teini-ikäisellä pojalla on ajatuksia äitiinsä(-kin) liittyen. Jenkeillä vaan taitaa olla hieman taipumusta paisutellakin tätä puolta asiassa

Mua kiinnostaisi tietää lisää Garyn ensimmäisestä vaimosta, jonka kanssa liitto päättyi eroon Garyn palattua laivastokeikaltaan. Dokumentin mukaanhan vaimo oli pettänyt Garya ja varmasti tälläkin oli osansa naisvihan kehittymiseen. Kerrottiinkos siinä Ann Rulen kirjassa tästä liitosta mitään lisää?