Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
Papillon, olisiko mahdollista saada kaikki III-sivua koskevat kuvat näytille. Ulko- ja sisäpuoli ja lisäksi teltan pohja ko. alueelta, jos sellaisia kuvia on.
Periaatteessa kyllä, miksi ei.
Siinä vaan sitä ongelmaa että mikä on pikkulainaus ja mikä sitten ei, hm hm hm.
No, kun saa hetken aikaa niin tyrkitään jotain esille, vaikka pätkissä.
No harha puluilta, korjaan, poluilta taasen tähän telttamysteeriin.
Pari seikkaa ovat jääneet askaruttamaan mieltäni noita vanhoja ja uudempia juttuja lukiessani.
Miksi Gusse olisi raahattu teltasta ulos, ja koska hän omien sanojensa mukaan on maannut jokseenkin keskellä telttaa, niin miksi keskimmäinen, sekä suurin henkilö olisi raijattu ulos teltasta, sillä eikö Irmelin poisto siinä vieressä vainaana ollessaan, olisi riittänyt surmaajalle tarvittavan lisätilan saamiseksi telttaan.
Ei, vaan oli pakko kaivaa se hankalin mahdollinen tyyppi ulos ja raijata vieläpä rantaan asti, jossa sitten on yllättäen väsynyt, joten on kantanut tämän perunasäkin takaisin ylös ruumiskasan päälimmäiseksi, joten on siinä väsyneellä surmaajalla ollut työsarkaa.
Olen tullut sellaiseen johtopäätökseen, ettei Gustafsson ole ollut surmatöiden aikana ollenkaan sisällä teltassa, ainoastaan hänen verinen nahkatakkinsa.
Miksi Seppo on sitten vaihtanut paikkaa Tuulikin kanssa, sillä Seppo kuoli niille sijoilleen, sanotaan raportissa, eli mikä on saanut Tuulikin ja Sepon vaihtaman paikkoja.
Aavistiko Tuulikki jo jotain ja halusi siksi turvallisempaan paikkaan teltan keskelle, vai oliko nuoria kiusattu aiemmin, esimerkiksi pistelemällä tikulla tai miksei jopa puukolla reikiä telttaan, jolloin tuollaisen siirtymän voisi hyvinkin ymmärtää.
Mutta kuka olisi ollut tuo kiusanhenki?
Jos se olisi ollut ulkopuolinen, olisi Gustaffson saattanut hyvinkin hermostua ja painella pusikkoon kiusaajan perään ja saanut siellä pataansa ja kaiken jo tapahduttua, on palannut takaisin teltalle ja kokenut sellaisen järkytyksen, joka on vienyt muistin, sen toisen muisti olisi vienyt jo aiemmin juotu kuningas alkoholi?
Mutta jos Gustafsson onkin loukannutitseään jo aikaisemmin illalla ja hänet on hoidettu teltassa nahkis tyynynä, jolloin se on vereentynyt, se on saattanut olla eräs syy kimmarin saamiseen.
Toinen on saamattomuus, sillä olihan pojat suurella vaivalla hankkineetkortsuja mukaan ja nyt näytti pahasti siltä, että Irmelin kuukautisten takia ainakin toinen jäisi ilman "piirakkaa".
Kolmas tekijä saattaa olla se, että Gustafsson on saatettu kaikessa ystävyydessä häätää ulos teltasta ja Seppo on luvannut tehdä hänelle seuraa ja tuo runsas vaatetus, mutta tytöt kokemattomina telttailijoina ovat saattaneet puhua ns. sivu suunsa Gustafssonista, luullen, että teltan ohuet seinät suojaisivat siten, ettei keskustelu kuuluisi ulos.
Tuulikki on juuri tuolloin saattanut kirjoitella lauluvihkoon noita sanoja ja tarkoituksella jättänyt Gustafssonin pois, sekä laittanut yksistään Sepon olleen kalassa.
Tuulikkihan kirjoitti menneessä aikamuodossa, eli on saattanut pitää "redua" (slangia) jo "reduiltuna" (edelleenkin slangia) Siis "Sepi ja Nisse olivat kännissä", vaikka toinen saattoi olla ihan persimonit olalla, pusikossa siinä teltan vieressä.
Samaten kuin senkin, että "ylös kahden aikaan, Sepi metskaamassa".
Siis missä Gusse, ei missään, koska Tuulikki ei sitä vihkoon merkannut.
Jos Seppo on tuolloin ollut kalassa, niin silloin on se viimeinen herja saattanut katkaista itikan niskan ja Gusse on painunut telttaan, hieman opettamaan Irmeliä.
Tuulikki on saattanut lähteä hakemaan Seppoa rannasta apuun ja kun Seppo on saapunut teltalle, on Gusse saatu sieltä ulos.
Tytöt ovat pyytäneet Seppoa jäämään telttaan, jonka Seppo on sitten tehnytkin, mutta ajatelkaapa, mitä silloin on saattanut liikkua kännisissä mustasukkaisissa aivoissa?
Ei mitään mukavia asioita, otaksun, vai kuka kundi olisi sellainen, ettei tuollaisessa tilanteessa hiiltyisi?
Jopa minä saattaisin hiiltyä, vaikka minulle ei tuollaista ole koskaan sattunutkaan.
Se on kuitenkin melko varmaa, ettei kukaan itseään kunnioittava tyttö olisi halunnut umpikännistä tyyppiä viereensä ja kaiken todennäköisyyden mukaan, Gustafsson on ollut se, joka on kuilinut karhun osan viinoista, koska muissa uhreissa ei ollut alkoholista jäämiä.
Tuokin oli tosi paha moka, ettei Gustafssonin promilleja milloinkaan mitattu verestä.
Hessu52 kirjoitti:Samaten kuin senkin, että "ylös kahden aikaan, Sepi metskaamassa".
Onko koskaan ajateltu, että "ylös" olisi tarkoittanut teltalle, harjanteelle? Että aiemmin oltiin porukalla rannassa, alhaalla. Tuntuu kummalliselta, että ensin lähdetään parhaassa ja virkeässä nuoruusiässä retkelle ja sitten mennään jo kymmeneltä nukkumaan kuin pyhäkoululaiset, yhtäkkiä herätään aamuyöstä ja kirjoitellaan päiväkirjaa.
Onko missään selvitetty, miksi laulukirjan sivu oli irti revitty? Suuttuiko joku, kun näki Tuulikin jotain kirjoittavan?
Tuon aikamuodon kanssa olen samaa mieltä kuin Hessu: usein asiat kirjoitetaan imperfektissä vaikka ne olisivat parhaillaan tapahtumassakin.
Samaten kuin senkin, että "ylös kahden aikaan, Sepi metskaamassa".
Siis missä Gusse, ei missään, koska Tuulikki ei sitä vihkoon merkannut.
No eihän siinä ole muidenkaan sijainteja kirjoitushetkellä kerrottu, ei edes Sepin, sillä siellä lukee että " Sepi oli metskaamassa "
Mutta oliko juuri silloin, vai oliko ollut aiemmin.
Mutta sillä perusteella että ei NG tä mainita ei voi päätellä että " häntä ei ole missään."
No sotketaanpa pakkaa vielä pikkaisen, sillä muitaisin Gustafssonin kuulustelussa kerran kysyneen Tuomiselta, että "olisko se ollut se ensimmäinen kerta kun olimme kalassa, vai toinen"?
Jotenkin noin muistaisin Gussen kysyneen, kun Tuominen jutusteli mukavia kalajutuista ja kaiketi tiedusteli kalavaheita.
Mitä se tarkoittaa, eli milloin nuo pojat olivat ensimmäistäkertaa kalalla ja sen toisen kerran Gusse sitten jo muistaakin?
Mitä tekivät tytöt, kun sankarpojat olivat kalassa ja tytöt tyhjän panttina teltalla, niemellä kävelemässä, tai pellolla syomässä heinää lehmien kanssa, jos niitä siellä silloin oli?
Kivaa heillä ei ainakaan "redulla" (slangia) ole tainnut olla, jos jätkät on juopotelleet ja metskanneet.
Noin se vamaan käynyt on, mutta harmistuksen harmistus, kun sieltä ei livahtanut samaan syssyyn mitään muuta tietoa, kun tuo muistiaukko vain jonkun verran kehtasi muistia antaa.
Mitähän mieltä lääketiede on moisesta muistin palaamisesta pätkittäin ja vielä jopa melko valikoivasti.
Luulen muistin virkistymiseen ollut syynä Gustafssonin oikeusavustaja, joka on huomauttanut Gusselle, että tehän olette Sepon kanssa voineet nähdä siellä keskiniemessä parit kalastajapojat silloin illalla ja jutelleetkin heidän kanssaan.
Avustajahan ei saa neuvoa asiakastaan millään tavalla puhumaan ja opettelemaan lauseita, tai panna sanoja asiakkaansa suuhun, mutta oudosti nuo kalastajat tulivat silloin kuviin mukaan, kun Gusselle tuli tämä nainen asianajajaksi, mikä sen nimi nyt olikaan.
Ainoa, mitä tuossa liioittelussa eivät Gusse ja hänen avustajansa ottaneet huomioon, oli se sen aikainen Suomen suurpetokanta, jotka olisivat kilvan kinastelleet siitä, kenen kalat siinä Y-tikussa oikein olivat.
Siili Piikkiniska, Kettu Ketkuli, Varis Vankkanokka, ja muutama muukin metsiemme suurpedoista ja petolinnuista, aina tikliä myöten, olisivat käyneet kiivasta kilpaa siitä, kenelle ne kalapoikien onkimat kalat oikein lopulta kuuluisivat.
Tuota emme valitettavasti koskaan saa selville, mutta uskon, ettei ketään kalapoikia ole ikinä silloin helluntai-iltana vuonna 1960 ollutkaan, vaan sekin on Gustafssonin keksimää tarinaa, joka sopii asiaan, kuin maitohinkki hullun päähän.
Aioin ensin tuohon "hinkin" jälkeen kirjoittaa yhden sanasen, vaan enpä viitsi, kyllä kaikki sen muutenkin arvaavat.
Miksi Gustafsson kertoi kahdesta kalastajasta, jotka olivat hänen muistinsa mukaan olleet tuolla alueella.
Miten tämä seikka muistui vasta nyt mieleen, kun kuitenkin häntä oli monet kerrat kuulusteltu aiemminkin ja hän ei näistä kalastajista ollut maininnut mitään.
Miten voi olla mahdollista, että tuollainen seikka muistuisi vasta nyt mieleen kaikkien näiden kuluneiden vuosien päästä.
Jos tämä muistikuva on ollut keksittyä, niin miksi hän olisi ottanut riskin ja sepittänyt satuja, jos tuo kertomus kalastajista on valetta.
Mitä mieltä olette siitä, että olisiko Gustafsson voinut olla niin ovela ja mielessään sekoittaa asioita niin, että tällaisilla olemattomilla kalastajilla voisi omasta mielestään tuoda juttuun jotain sellaista uutta, joka voisi viedä epäilyjä pois hänestä itsestään.
Eli oliko tuo kalastajista kertominen häneltä jotain taktiikkaa, jota on kuitenkin vaikea ymmärtää. Eikö kuitenkin olisi ollut erittäin riskialtista sepitellä olemattomia, kun kuitenkin todisteita häntä vastaan oli muutenkin niukasti.
Ja voisiko tuollaiset kalastajat olemassaolollaan mitään edes auttaa.
On kuitenkin erikoista, että tällaiset henkilöt ilmestyvät tapahtumapaikalle näinkin pitkän ajan kuluttua ja heistä ei ole mitään mainintaa heti teon jälkeen suoritetuissa kuulusteluissa.
Ja pitää muistaa, että silloin pyrittiin kuulusteltavia muistamaan jokaisen pienenkin yksityiskohdan ja jokaisen havaitun ihmisen.
Ei kai kuitenkaan ole mahdollista, että kulunut pitkä aika voisi parantaa muistia havaintojen suhteen. Tämä on kuitenkin vain pieni yksityiskohta, mutta itseäkin on vaivannut, että miksi tuollaista lähtisi satuilemaan ja voisiko näillä kalastajilla olla mitään merkitystä epäiltäessä Gustafssonia tekijäksi.
Ihmisen ajatukset ja mieli ovat kuitenkin niin arvaamattomia, että tuskin tämän havainnon rehellisyyteen tai sen esilletuomisen merkitykseen koskaan saadaan vastausta.
Osuit pate naulan kantaan, tuon taktiikan suhteen.
Avustaja oli huomannut, kuinka lähes kaikki Gustafssonin sanomiset menivät läpi kuulusteluissa, kuin puukko Bodomin teltasta.
Senpä takia oli hyvä veto ottaa mukaan myös nuo kaksi "kalastajapoikaa", jotka, pienenä kuriositeettinä mainitakseni, olivat siihen aikaan kylläkin Gustafssonia vanhempia, joten turhaan tuo "pojittelu", no kuitenkin oli aikoinaan lehdistössä huhuttu kahden kalastajan olleen helluntai iltana ja yöllä nähty kalastelemassa keskiniemessä ja nämä kalastajat olisivat häipyneet kuin maan nielemänä, tai paremminkin Bodominjärveen uponneina.
Lehdistö sai tietää näistä salaperäisista kalastajista silloin aikanaan, kun sotkivat Sepin ja Gussen yöllisen pippaloinnin kalapoikiin ja niin vain siitä syntyi myytti kahdesta kadoneesta kalastajasta, jotka jättivät kalansa ja onkensa keskiniemeen, kun katosivat tietymättömiin.
Nuo kalat ja Y-tikku lehtikuvissa, olivat lehdistön itsensä lavastusta, mutta siihen syöttiin Gustafsson tarttui, kuin piru hiilikoukkuunsa.
Olipa myös joku, joka antoi kaikenlaisia haastatteluja lehdistölle, josta Gustafssonin isä ei pitänyt ollenkaan, mutta miksi niissä haastatteluissa oli niin paljon juoruja ja epämääräistä tietoa, jotka nyttemmin ovat todetut valheiksi.
Olisiko tuolta sylttytehtaalta lähtenyt myös kalapoika kalavale silloin aikanaan liikkeelle, mene ja tiedä?
Mutta noihin kalapoikiin vielä, he olivat puolustukselle korvaamaton apu oikeudessa, sillä Espoon käräjäoikeus, jolta Kekkosen mielestä voi odottaa mitä tahansa, meni tuohonkin miinaan ja uskoivat osaltaan syytetyn sanaan.
Samaten oikeus uskoi sytetyn sanaan joka asiassa, kun syytetty aina turpansa avasi, joten kyllä Kekkonen asiassa ihan oikeassa on.
Tuo Gussen väite, ettei hän koskaan käynyt keskiniemellä on ilmiselvä valhe, koska Aili Karjalainen oli nähnyt kaksi nuorukaista keskiniemessä ja toinen heistä oli tilanhoitajan vaimon Aili Karjalaisen kertoman mukaan, luultavasti se nuorukainen, jonka oli aiemmin nähnyt murhaniemessä kalassa.
Siispä toinen ei ole voinut olla kukaan muu, kuin Gustafsson.
Tämä herättääkin kysymyksen, jos Kivilahti on saapunut niemelle kello neljän aikaan, niin kuinka hän ei ole nähnyt onkivaa Seppoa keskiniemessä, sillä kyllä siitä paikasta, jossa Kivilahti on väittänyt istuneensa on suora näköyhteys keskiniemen kärkeen, jossa Seppo luultavasti kalasti.
Jälleen outo juttu, on tämän Kivilahden kertomuksessa, ei kuullut, ei nähnyt Seppoa, eikä kuullut, eikä nähnyt Aili Karjalaista, jonka pyykinpesuäänet nyt tyynellä säällä olisi ainakin voinut kuulla.
Olisi voinut muuten kuulla senkin, jos tytöt olisivat huutaneet apua, kyllä silloin sellainen keli oli, vaan ei tuotakaan kuullut ja tällaista todistajaa Sariola pitää mallikelpoisena ja uskottavana, onko näin?
Gustafssonin suhtautumisesta tapahtumien eri vaiheisiin herää ajatus: alkuun kertoo yleisesti illanvietosta, melko niukasti, Irmelistä puhuu vähän.
Sitten nukkumaan ja muistamattomuus lankeaa.
En muista, olen syytön sitten
murhien jälkeisiä tapahtumia kertoessa/kysyttäessä--- mihkä mä, miten mä siinä kunnossa, munhan ois täytyny mennä helkatin pitkälle (ei suora lainaus) eli painokkaasti kertoo ettei ole vienyt tavaroita.
Saattaisiko tämä osuus olla totta.
Veikö tavarat joku muu, mutta missä roolissa, varkaana, apurina ?
Hessu52 kirjoitti:Mitähän mieltä lääketiede on moisesta muistin palaamisesta pätkittäin ja vielä jopa melko valikoivasti.
Tämä nyt ei ole suoranainen vastaus, mutta sivuaa aihetta.
Väitetyn muistinmenetyksen uskottavuutta joudutaan toisinaan arvioimaan esitutkinnassa ja oikeudessa. Yksiselitteistä keinoa tunnistaa teeskennelty ja aito muistinmenetys ei ole. Oletettavaa kuitenkin on, että teeskennelty muistinmenetys kuvataan usein sellaiseksi, millaisena se näyttäytyy viihdeteollisuuden tarjoamissa malleissa, kuten lukuisissa aihetta sivuavissa elokuvissa. Muistinmenetyksen todennäköisyyden arvioinnissa saattaa auttaa tieto siitä, että teeskenneltyyn muistinmenetykseen liittyy usein muistamattomuuteen liittyvien oireiden liioitteleminen ja muistamattomuuden kokeminen kokonaisvaltaisena ilmiönä sekä sen kuvaaminen hyvin äkillisenä. Lisäksi henkilö ei yleensä koe muistikuvien palautumista todennäköisenä tai mahdollisena. --- http://www.poliisi.fi/poliisi/poliisile ... 6000436330
Samoin tämä:
Psykogeenista muistinmenetystä on joskus vaikea erottaa teeskentelystä, jolloin henkilö ei halua muistaa tapahtumia välttääkseen tapahtumaan liittyvää vastuuta, jolla olisi juridisia, taloudellisia tai muita hankalia seuraamuksia. Teeskennelty muistin menetys on luonteeltaan useimmiten äkillinen ja oirekuvaltaan voimakas, eikä teeskentelijälle ole ominaista dissosiaatiivisesta amnesiasta kärsiville ominainen herkkä hypnotisoitavuus. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyski ... i=dlk00362
