Sirpa kirjoitti:
Tunteiden siirron ollessa torjuntamekanismina kyseessä, ihminen saattaa toimia täysin järkevästi, hoitaa työnsä ja pystyä järkevään toimintaan ja samaan aikaan haudata sarjamurhaamiaan ruumiita kotitalonsa puutarhaan. En viittaa siis tunnekylmyyteen, enkä poissulkuun, vaan jo tilanteeseen, joka menee psyykkeellä sen ylitse.
Ok, ajateltiin varmaan hiukan erityyppisiä tilanteita. Vaikka sarjamurhaajat ja tavalliset kadun tallaajat periaatteessa ovat samalla jatkumolla, niin kyllähän ensinmainituilla tietyt psyykkiset mekanismit ja arvostukset menevät hiukan eri suuntaan kuin pääosalla porukoita...
Jäin tällä kohdalla miettimään, että tarkoittaisitko uskomuksen kohdalle pikemminkin sanaa arvo - ja puhuisit ihmisen arvomaailmasta enemmän kuin uskomuksista, nimittäin mikään uskomus ei itsessään ole koskaan arvossa pidettävä asia tai asia josta ei pitäisi luopua. Uskomus on ajatusjärjestelmän eräänlainen tuki, jolla ihminen pystyy havainnoimaan nopeasti suuria kokonaisuuksia, mutta nimenomaan niitä pitäisi pystyä joustavasti tarvittaessa muuttaamaan, jotta maailmankuva vastaisi mahdollisimman hyvin reaalia. Oletan, että tarkoitit juuri arvoja ja arvomaailmaa, jolloin tekstisi sopisi paremin jatkokirjoitukseesi?
Tarkoitin kyllä uskomuksia ja tiettyä hitautta niiden muuttamiseen silloinkin kun objektiivisesti arvioituna muutoksille olisi perusteita. Ne liittyvät tietysti sikäli läheisesti arvoihin, että arvothan perustuvat arvostususkomuksiin ja sitä kautta arvohierarkiaan eli siihen miten tietyt asiat tuntuvat arvokkaammilta kuin toiset ja yhdessä nämä muodostavat sitten itse kunkin arvomaailman. Toisaalta uskomusten muodostumiseen vaikuttavat toiset uskomukset ja näihin liittyvät arvostukset ja arvomaailma, joten yhteys on molemminpuolinen. Psyykkisen viskositeetin lisäksi uskomusten vitkauteen vaikuttaa osin ehkä jopa enemmän sosiaalinen viskositeetti eli pelko kasvojen menettämisestä erityisesti kulttuureissa, joissa korostuu rationaalinen ajattelu ja argumentaatio. Hiukan paradoksaalista siis, mutta toisaaltahan tuo varmasti vaikuttaa siihen, miten ihmiset alunperinkin muodostavat uskomuksiaan ja perustelevat niitä itselleen ja muille.
Kyselet myös tutkimuksista - mitä tarkoitan - tieteellisessä tutkimuksessa luultavasti olisi tehtävä jonkinlainen päämäärä ja teesi, johon tutkimuksella tähdätään, mutta siinäkin tarvitaan riittävästi alkupalikoita. Poliisin suorittama tutkimus pitäisi luultavasti olla siten päin, että kaikki mahdollisuudet pidetään avoimina. Ja muuten yleisesti tutkimisesta - se on tätä koko ihmisen elämää - funtsia ketä ollaan ja missä mennään.
Niinpä, joskin näillä kahdella tutkimustyypillä on tietysti hiukan erilaiset lähtökohdat ja motivaatiot, vaikka perimmältään molemmissa kyse toki etsimisestä onkin, ja toki kaikenlaisessa etsimisessä on hyvä perusperiaate, että vaihtoehtoja suljetaan pois vasta tarkan harkinnan ja hyvien perusteiden perusteella, joskin käytännön tutkimuksissa kuten esim. rikos- ja onnettomuustapauksissa rajallisten aika- ja muiden resurssien vuoksi käytännössä usein joudutaankin hiukan oikomaan mutkia.
