Juliet Jones kirjoitti:
Tottahan tuo toki on, jos ei ole ruumista niin läheisen kuolema ei konkretisoidu. Muistettava kuitenkin on, ettei Sirje Piht ollut/ ole ainoa, joka uskoi kapteeni Pihtin elossaoloon. Useat uskovat vieläkin.
Niinpä... Mielenkiintoinen psykososiaalinen ilmiö tosiaan...
Voi täsmätäkin.
Jos kopteri oli onnettomuuspaikalla klo 3.50, niin kuinka paljon aikaa kului kuuden henkilön noukkimiseen merestä, jos käytössä oli yksi vinssi? Henkilöt pelastettiin kahdesta pisteestä, joten siinä kohtaa ei luultavasti aikaa tuhraantunut. Minun suomennokseni ei välttämättä ole kirjaimellisesti eksakti (eikä toisaalta uutinen edes täsmennä asiaa), eli Q97 saattoi lähteä onnettomuuspaikalta kohti Utöa klo 4.20. Olisiko tuohon kopterimatkaan voinut kehnossa säässä kulua 40min?
Kannattaa muistaa, että tuohon aikaan oli vielä pilkkopimeää, meri myrskysi ja aiheutti pärskeitä ja eloonjääneitä yritettiin etsiä merestä pärskeiden ja talonkorkuisten aaltojen keskeltä heiluvien valonheittäjien heittelehtivässä valossa erittäin vaativissa lento-olosuhteissa. Kun vihdoin lautta löytyi vinssattiin pintapelastaja alas sitomaan puoliksi kuolleet, viluiset, vähäpukeiset ja osin panikoivat pelastettavat yksi kerrallaan valjaisiin ja sitten ylös ennen seuraavan nostoa toivoen, ettei vinssi jumita tai pintapelastaja loukkaa itseään mitä myös useita kertoja yön aikana tapahtuikin ja jostain syystä erityisesti ruotsalaisille koptereille...
Jos arvioidaan kaikkine vaiheineen varovaisesti n. 10 min per pelastettava se tekisi kuuden pelastetun osalta n. tunnin, mikä itse asiassa lisättynä n. 10-15 min lentomatkaan Utöön (etäisyyttä 48 km) täsmää erittäin hyvin tuohon saapumiseen sinne klo 5.00. Tuolla väitetyllä klo 4.20 ajalla ei siten ole mitään erityisempää merkitystä, sillä tuohon aikaan pintapelastus ko. kopterin osalta oli varmasti vielä täydessä käynnissä, ja sitä paitsi eihän se ole tässä tapauksessa edes millään lailla olennaista, mihin aikaan ko. kopteri kääntyi kohti Utötä, vaan se mihin aikaan se sinne saapui, ja klo 5.00 saapuvasta kopterista on lievästi sanottuna vaikeahkoa siirtää sen enempää kummittelevia kapteeneita kuin keitään muitakaan klo 4.47 lähtevään toiseen kopteriin. Sitä paitsi tuohon aikaanhan Utössä ei edes mitään toista kopteria ollut.
Noin toki olisikin, mikäli kyse oli kopterista Y69. Oliko, vai sattuiko mahdollisesti sekaannus jonkun toisen kopterin kanssa?
Ruotsilla on mittava helikopterilaivasto ja Estonian pelastustöihin tuona yönä ja seuraavana päivänä niistä osallistui peräti 14 (9 Y-tunnuksilla varustettuja kaksiroottorisia enemmänkin sukellusveneiden torjuntaan tarkoitettuja ja pelastustöissä hiukan kömpelöiksi ja epävarmoiksi osoittautuneita Boeing Kawasakeja sekä 5 O- ja Q-tunnuksin varustettuja perinteisemmän mallisia ketterämpiä ja paremmin pelastustöihin soveltuvia Super Pumaa). Näistä tosin 5 saapui paikalle vasta myöhemmin päivällä ja niiden tehtäväksi jäikin lähinnä vain tilanteen tarkistaminen ja muutamien ruumiiden nosto.
Ensimmäisenä näistä saapui paikalle mainittu Q 97, seuraava oli Bergasta klo 3.20 startannut Ruotsin laivaston Y 65, joka saapui paikalle klo 4.00, pelasti yhden lautalla olleen, mutta sitten senkin vinssi juuttui kiinni ja vieläpä niin, että pintapelastaja oli alhaalla 30-40 m mittaisen vaijerin päässä eikä häntä saatu enää vinssattua ylös. Onneksi hänen laskemisensa hengissä alas Silja Europalle onnistui, mutta kopterin piti keskeyttää pelastustyöt ja se lensi ensin Tukholmaan viemään pelastetun sairaalaan ja sitten tukikohtaansa Bergaan korjaamaan vinssiä. Se lähti sieltä takaisin klo 8.12 mukanaan myös SVT:n reportteri ja kuvaaja, mitä sitten myöhemmin kritisoitiinkin rajallisen pelastuskapasiteetin tuhlauksena. Toisella lennollaan se ei enää löytänyt eloonjääneitä, mutta nosti kolme ruumista ja vei ne Hankoon. Utössä Y 65 ei käynyt missään vaiheessa.
Kolmas ruotsalaiskopteri oli onnettomuuden tapahtuessa toisissa meripelastustehtävissä Öölannin eteläpuolella toiminut ilmavoimien Q 99, joka komennettiin pohjoiseen, tankkasi Visbyssä ja saapui paikalle klo 4.40, pelasti viisi ihmistä kahdelta eri lautalta ja toi nämä Utöön klo 5.47. Samalla se tankkasi Utön viimeiset polttoainereservit ja palasi onnettomuuspaikalle. Tämän jälkeenkin pelastuneita tuotiin vielä Utöön, mutta polttoaineen loputtua sieltä kopterit joutuivat lähtemään pelastuspaikalta aiemmin päästäkseen vielä tankkaamaan Nauvoon tai Marianhaminaan, mikä edestakainen matka tietysti vielä hidasti ja heikensi niiden pelastuspanosta.
Nämä olivatkin ainoat ennen klo 5.00 paikalle ehtineet ruotsalaiskopterit. Muut kuten Ronnebysta klo 3.45 startannut ilmavoimien Q 91 ja Bergasta klo 4.45 startannut laivaston Y 64 saapuivat vasta vähän ennen kuutta ja muut vielä tätäkin myöhemmin. Eli summa summarum Utössä ei väitettyyn aikaan ollut muita ruotsalaiskoptereita eivätkä kaksi Suomen rajavartioston tuolloin paikalla toiminutta kopteria, Turussa päivystänyt Super Puma OH-HVG ja Helsingissä päivystänyt Agusta Bell 412 OH-HVD laskeutuneet myöskään sinne. Joten se siitä tarinasta ja epäilen kyllä vahvasti, etteivät muutkaan kadonneiden näkemisiin tai kohtaamisiin liittyvät tarinat taida juuri sen luotettavampia olla...
Hiukan OT:na voisi muuten todeta, että kun maailmalla ja jostain syystä varsinkin ruotsalaisissa esityksissä korostetaan kovasti juuri ruotsalaiskopterien keskeistä roolia, niin on ehkä hyvä muistaa, että ruotsalaiskoptereista 8 sai noukittua elonjääneitä merestä ja yhteensä näitä oli 50. Suomen vastaava saldo 3 kopterilla oli 54 ja loput 34 pelastettiin laivoille. Suomalaisten kopterien suurempi suhteellinen pelastustulos johtui ennen kaikkea siitä, että toisin kuin ruotsalaiskopterien osin asevelvollisista kootut miehistöt suomalaiset rajavartioston ammattimiehet uskalsivat ja kykenivät laskeutumaan läheisille myrskyssä holtittomasti keikkuneille matkustajalauttojen helikopterikansille, jolloin siirtolennot jäivät hyvin lyhyiksi verrattuna ruotsalaisten lentoihin kiinteälle maalle. Varsinainen tuon yön sankari oli kiistatta tuo yllä mainittu Turusta klo 2.30 startannut ja ensimmäisenä paikalle klo 3.05 saapunut OH-HVG, joka yksinään pelasti kunnoitettavat 44 henkeä eli lähes kolmasosan kaikista turmasta pelastuneista ja tämän päälle nosti merestä vielä 11 ruumista.
Kun rajavartiolaitoksen vartiolentolaivue tämänhetkisten tietojen mukaan luopuu kolmesta Super Pumastaan joskus vuoden 2015 tienoilla, niin pitää toivoa, että kyseinen kopteri museoidaan muistoksi tapahtumasta. Sen se kyllä ansaitsee!
Tässä vielä ko. kopterityypin teknisiä tietoja:
-
http://www.raja.fi/rvl/vllv/home.nsf/pa ... 2600329C22