Hautausmaat

[Wilma]

Hautuumaat ovat ihanan rauhallisia ja hiljaisia paikkoja, vaikka vieressä kulkisi minkälainen liikenne. Itse olen ihastunut Hietaniemen hautausmaan lähellä olevaan Ortodoksiseen hautuumaahan, eikä vähiten siksi, että isoäitini on haudattu sinne. Siellä on ihania vanhoja muistokiviä, "catacombeja" (eli siis semmonen pieni "rakennus", johon on joku joskus tuonut seppeleen sisälle.) Kyseiselle hautuumaalle on haudattu mm. Sammy Babitzin.

Pidän eniten hautausmaiden vanhoista osista, joissa on persoonalliset muistomerkit ja ajan patinaa.

[noniin]

Re: hautausmaat. Pitkäniemen hautausmaan vieressä näkyy nykyisin olevan kuntorata ja eikö seinne ole tehty muistomerkki, en ole käynyt kun noin 10 vuotta sitten yöllä, ennen siitä on kulunut yli 30 vuotta, mutta näin keväällä siellä seudulla oli runsaasti valko ja sinivuokkoja. Kun menin aikanaan töihin -70 luvun alussa, (olin menossa Helsinkiin työnhakuun ja jäin T:reelle yöksi ja aamulla menin kyselemään töitä Pitkästäniemestä n. 3 vuotta) Asuin ensinnä kolmisen viikkoa osastolla joka oli tyhjennetty ja nukuin eristysellissä yöni, ei siellä kummitellut. Tosin yliöykkö kertoi kun oli menossa toiselle osastolle, niin ruumishuoneessa joku oli nostanut hänelle yöllä kättä. (huoltomies)
En viitsi mennä toiseen ketjuun mutta talojen liikkumisesta tässä keväällä oli rakennusmiehet työmalla ja asettaneet vaaituskoneen ja merkin seinään, menivät kahvitauolle ja merkki oli liikkunut. myöhemmin kun ohi oli mennyt toinenkin tavarajuna niin merkki oli paikallaan, junaradan ja rakennuksen välissä oli vielä noin 20 metriä leveä joki.

[kid]

Enpäs ole koskaan ennen tajunnut, että kävelen hautausmaan poikki joka päivä. Kyseessähän on siis Tampereen Aleksanterin kirkon vieressä oleva vanha hautausmaa, jonka haudat on ajalta 1784-1880. Yks päivä sitten ihan pysähdyin lueskelemaan niitä kiviä ja yllätyin, kuinka monta 1-5v lasta siellä oli haudattuna... Nälkävuodet tietenkin verotti oman osansa, mutta jotenkin jäi mietityttämään.

K.o. hautausmaalle on haudattu vieläpä paljon ruotsalaisia, englantilaisia ja saksalaisiakin - yleensä hautoihin on vielä kirjoitettu jokin pieni teksti. Itseäni yllätti se, ettei naisten / vaimojen nimiä ollut haudoissa lähes koskaan. Yhdessä haudassa oli isä ja 3 lasta - kaksi nuorinta oli kuollut peräkkäisinä vuosina ja isä siitä viiden vuoden päästä. Vanhin lapsi oli kuollut 25 -vuotiaana.

Puistokäytävien alla on vielä joukkohautoja, johon sotaan/nälkään/tauteihin kuolleita on kipattu.

Harmi vain, että tämä hautausmaa on niin vilkkaalla paikalla ja että niin moni haudoista on rikottu... Yhdellä haudalla oli kuitenkin istutettuna särkyneitä sydämiä. Kuka lie istuttanut 240 vuotta sitten kuolleen muistolle.

[Rhiannon]

Minustakin on jotenkin rauhoittavaa kulkea hautausmailla (päivänvalossa ), siellä todella on jotenkin toiveikas ja levollinen ilmapiiri. Vaikka autotie kulkee vieressä niin muut äänet ikään kuin vaimenevat, jäljelle jää vain syvä hiljaisuus, jota siivittää joen solina ja lintujen laulu.

Yhtenä talvena hautausmaalla samoillessani löysin täysin omalla nimelläni varustetun kiven, joskus 1800-luvulla elänyt nainen. Oli aika jännä kokemus.

[Lumienkeli]

Nuorempana hautausmaita tuli harrastettua todella usein. Onpa sinne eksyttykin keskellä yötä, oli hieman aavemaista kuun valossa kiertää etsien reunakivetystä ja jonkinlaista aukkoa pois.. Valokuvia on tullut otettua myös ja edelleenkin katselen pitkään kaikkia hautausmaita joiden ohi satun kulkemaan, joskus tulee poikettua käymään.

Yksi kokemus on jäänyt mieleen.. Keski-Pohjanmaalla ikivanhalla hautausmaalla vieraillessani, keskellä yötä tietysti, löysin maasta puolikkaan rautaristin. Vuosilukua en muista enää, mutta kivi kuului jollekin joka on joskus kantanut nimeä Betty Nakkinen. Teki hirveästi mieli ottaa matkamuistoksi tuo risti, mutta olisi ollut ehkä hieman epäilyttävää raahata moista kapistusta Helsinkiin asti, laittomuudesta puhumattakaan. Kaikki kunnia Nakkiselle, risti jäi paikoilleen. Lepää rauhassa

[serialist]

Olen jo noin vuoden verran pyörinyt murha.infossa ja nyt vasta löydän tällaisen ketjun! Itse olen myös hyvin kiinnostunut hautausmaista ja myönnettäköön, siellä vierähtää helposti monia tunteja kun jää lueskelemaan ja mietiskelemään erilaisia kohtaloita.

Joku täällä jo ehtikin mainita Mikkelin hautausmaat. Viime juhannuksena kävin isosiskojeni ja äitini kanssa viemässä sukulaisten haudalle kukkia, joten päätimme kiertää kaikki hautausmaat ihan mielenkiinnosta siitä samalla. Mikäli joku Mikkeliä tuntee, niin Otavankadun hautausmaat ovat mielenkiintoisia, samaten Kalevankankaan. Otavankadun hautausmaalla on satoja vuosia vanhoja hautoja, 1800-luvun lopun/1900 -luvun alun porvariruotsalaisten hautoja kuolinsyyllä varustettuna sekä Mikkelin pormestarin (vuosilukua en muista). Törmäsimme kahteen pieneen, hyvin vaatimattomaan hautaan. Hautakiveen oli kaiverrettu isolla vain vainajan etunimi. Siinä jäi väkisinkin miettimään, että miksi vain etunimi eikä mitään muuta. Eikö kukaan tuntenut heitä sen enempää ja milloin he kuolivat ja miten jne. Kalevankankaan hautausmaalla oli myös eräs liikuttava kivi: se oli jonkun palvelijattaren (1900 -luvusta muistaakseni) ja kauniissa hautakivessä häntä kiiteltiinkin hyvästä ja uskollisesta työstä.

Näillä hautausmailla on paljon lapsena kuolleita ja monia perhehautoja, joissa jokaisella sama kuolinpäivä. Yleisin kuolinsyy taisi muistaakseni olla tulipalo. Mikkelissä on paljon sotahautoja, olihan se sodan aikaan päämajakaupunki, jossa itse Mannerheimkin viihtyi. (Sodahistoriasta kiinnostuneille: Mikkelin jalkaväkimuseo ja Viestikeskus Lokki -museo ovat tosi hienoja ja vaikuttavia museoita.)

Täytyy tänä kesänä kiertää nuo kaikki uudestaan. Että tällaisia yhteisiä harrastuksia meidän perheellä.

Mikkelin historiaa tuntevat Kivisakastin tarinan. Se on hyvin pieni kirkko noin 1300 -luvun alusta ja kokoa voisi kai verrata keskiverto yksiön kokoon. Oma isoisäni kertoi, että siellä on erään hääpäivänään kuolleen morsiamen muumio ja se oli jossakin vaiheessa aivan näytteilläkin. Tätä nykyä taitaapi olla piilossa. Mikäli joku tietää tästä enemmän niin kertokoot, voi olla että muistan hieman väärin. Kivisakasti on auki vain kesäisin, vai onko enää auki ollenkaan? Joskus lapsena olen siellä käynyt. Kun tämän kirkon viereen alettiin joskus vuosikymmeniä sitten rakentamaan kerrostaloja, oma isoisäni oli kaivamassa taloille paikkaa ja sieltähän löytyi ties kuinka monen ihmisen jäänteet. Olihan se vanha hautausmaa kirkon vieressä.

Kenkävero on hyvin vanha kartano (josta saa muuten vanhoja kunnon nekkutikkareita! ), jota joskus aikoinaan piti porvariruotsalaiset. Pihassa on muistokivi nuijasodassa kuolleille. Nuijasotahan oli talonmiesten nk.kapina, jossa palkolliset kirjaimellisesti nuijivat korkeampiarvoisia ihmisiä kuoliaaksi.

Jyväskylän hautausmaita en ole vielä ehtinyt kiertää. Pitäisiköhän sitä jyväskyläläisten murhisten kokoontua ja kiertää yhdessä?

[Wallabi]

En lukenut koko ketjua läpi, mutta muutamia hajanaisia ajatuksia nousi mieleen.

Ensin Tampereelta ja Kalevankankaan hautausmaasta, siellähän sodittiin ihan tosissaan vuonna 1918 ja tiettävästi siellä on edelleen hautakiviä, joissa on luodiniskemiä. Siellä taisi jossain kohtaa olla myös suuret joukkohaudat. Jos en ihan väärin muista, siellä järjestetään kesäisin kiertokävelyjä, joissa esitellään historiaa ja muita hautausmaan nähtävyyksiä. Netistä löytyy hautausmaan virtuaalikartta.
Itse olen käynyt nimenomaan Kalevankankaalle viemässä muistokynttilöitä isänpäivänä jaisän syntymäpäivänä.

Oma isäni on haudattu kotipitäjäni hautausmaalle, isänsä eli vaarini kanssa samaan hautaan. Siihen hautaan tullaan hautaamaan myös mummoni ja luultavasti ja toivottavasti myös siskoni ja minä, sitten aikanaan.
Samalla hautausmaalla on myös toinen hauta, joka on minun ja ennen muuta paikkakunnalla asuvan siskoni hoidettavana: mummon nuoremman sisaren ja tämän pojan hauta. Poika kuoli joskus 40-/50-luvulla pudottuaan kuorma-auton lavalta ja jäätyään sen renkaan alle. Minä siis en ole koskaan häntä tuntenut. Mummon sisko kuoli 2004. Hänen miehensä ja pojan isä siis kuoli jo sodassa, en tiedä mihin hänet on haudattu, luultavasti Rajamäen sankarihautaan ellei sitten jäänyt rintamalle.

Nämä haudat sijaitsevat aika lähekkäin, hautausmaan melko vanhassa osassa, missä kasvaa isoja lehtipuita ja vanha kiviaita ympäröi sitä. Aivan hautausmaan portin vieressä on perinteinen parkkipaikka, johon isä aina jätti auton, jos siinä suinkin oli tilaa ja nyt minäkin huomasin jotenkin luontevasti ajavani auton siihen, vaikka kauempana olisi ollut vähän paremmin tilaa (ja helpompi parkkeerata kokemattoman kuskin).

Itseäni kiinnostaisi käydä joskus hylätyllä hautausmaalla, joka on kirkonkylästä muutama kilometri pois päin. Siihen kai suunniteltiin uutta hautausmaata ja kiviaita rakennettiin, mutta pitäjän historiankirjan mukaan haudat tapasivat täyttyä helposti vedellä, maa oli siis märkää. Toiset lähteet kertovat, että sitä olisi käytetty itsemurhan tehneiden hautausmaana. Hautausmaan läpi johtavan tien (polku lähinnä?) varressa on muutamia hautoja, ohimennessä näkyy ainakin kukkia, mutta muuten maa lienee tyhjä, metsää vain. Ehkä vielä tänä kesänä pysäytän joku kerta auton ja käyn katsomassa...

[Minppu]

Harmi vain, että tämä hautausmaa on niin vilkkaalla paikalla ja että niin moni haudoista on rikottu... Yhdellä haudalla oli kuitenkin istutettuna särkyneitä sydämiä. Kuka lie istuttanut 240 vuotta sitten kuolleen muistolle.

Silloin kun itse kävin ko. hautausmaalla (lähinnä ohikulkumatka) en kyllä huomannut, että hautoja olisi mitenkään rikottu. Onkohan tämä sitten tapahtunut joskus viime vuosina (viime käynnistä ehkä kohta 10 vuotta). Kivillä esimerkiksi on tapana rapautua ja routakin nostelee pystytyksiä paikoiltaan. Pitääpä tehdä kulttuurimatka jossain vaiheessa...

[kid]

Silloin kun itse kävin ko. hautausmaalla (lähinnä ohikulkumatka) en kyllä huomannut, että hautoja olisi mitenkään rikottu. Onkohan tämä sitten tapahtunut joskus viime vuosina (viime käynnistä ehkä kohta 10 vuotta). Kivillä esimerkiksi on tapana rapautua ja routakin nostelee pystytyksiä paikoiltaan. Pitääpä tehdä kulttuurimatka jossain vaiheessa...

Kyllä siellä on ristejä katki ja vaikka mitä - rikottuja tai eivät, RIKKI niistä osa ainakin on

[helinä]

1. Aivan, Hämeenlinnan vanha hautausmaa onkin enemmän puisto kuin hautausmaa. Siellä on ikivanhoja kuusia, mäntyjä ja erilaisia lehtipuita. Minä sain kylmiä väreitä, kun kävin siellä kerran. Kuulemma hautausmaa on niin täynnä, että hautapaikkojen luovutusta on jouduttu rajoittamaan. Hautausmaan viereinen vanha, pieni ortodoksinen kirkko (jokin suuri sairaala on sen takana) on todella ankean ja uupuneen näköinen.

Nyt jäi kyllä häiritsemään.. Sairaala?? Jos tarkoitat vanhemman näköistä keltaista rakennusta, niin se on Kaurialan lukio, entinen tyttölyseo Usein ohimennessä on jäänyt mietityttämään yksinäinen pieni arkku, Turuntien puolella.. Upea paikka kyllä, varsinkin kesäisin auringonpaisteessa

Itse en sanoisi itseäni hautuumaaturistiksi, silloin kun niillä tulee käytyä(lähinnä jouluisin sukulaisten haudoilla) niin vilkaisen syntymä- ja kuolinvuodet kivistä joiden ohi kuljen.. Mielelläni kyllä luen täältä muiden ajatuksia.

Tänään käydessäni avomieheni, isäni sedän+papan haudalla satuin vain pysähtymään muutamien kivien luo ja aloin oikeasti miettimään, mikä tarina näilläkin ihmisillä on ollut.. Mieleeni jäi vanhempi pariskunta, kuolleet 2 viikkoa väliä toisistaan. Onko tapahtunut onnettomuus jossa toinen menehtyi heti, ja toinen myöhemmin vammoihinsa, vai lähtikö toinen luonnollisella tavalla ja toinen ei jaksanut enää sitä menetystä vaan päätti itse matkansa.. Enhän ole lukenut liikaa tätä ketjua? Yleensä en näin siis ole jäänyt ajattelemaan

[esmes-]

Jyväskylän hautausmaita en ole vielä ehtinyt kiertää. Pitäisiköhän sitä jyväskyläläisten murhisten kokoontua ja kiertää yhdessä?

kannatetaan!
en oo vieläkään löytäny sitä tulilahden uhrien hautaa tuolta puistokadun hautausmaalta.. nyt olis vuosipäiväkin 27-28.7., tapahtuneesta tulee kuluneeksi 50 vuotta.

[jansku-]

Täälläkin yksi kuka tykkää käydä hautausmailla

Samoja ajatuksia mullakin liikkuu päässä, miksi kuollut nuorena yms. Ja hautausmaalla todellakin saa olla rauhassa, monta kertaa kulunut koko ilta ihan hujauksessa!

Hämeenlinnan suunnalla kävin jollain vanhalla hautausmaalla ja löysin sieltä pienen tytön hautakiven, jossa tyttö oli kuollut ennen syntymäänsä.. en tarkkaa päivää muista mutta tähän tyyliin siinä luki:
" k. 1.6.2000 ja s. 6.6.2000 "
Jäi mietityttämään, oliko mahdollisesti kuollut äidiin kohtuun vai mitä on tapahtunut. Ja miten edes menetellään jos lapsi syntyy kuolleena (normaali hautausko vai)? Mielessä kävi tietenkin että jos on tullut virhe, mutta nekin taitaa olla aika harvinaisia. Pitäisi varmaan käydä kyseisellä hautausmaalla uudestaan katsomassa, kunhan saa ensiksi tutulta hautausmaan nimen taas selville kun unohtunut ajan kuluessa

[Hexan]

Porin keskustassa on samantapainen puistomainen hautausmaa kuin Tampereella Aleksanterin kirkon vieressä oleva, paitsi että Porin on paljon isompi. Kävelin siellä pari kesää takaperin, yrittäen löytää tietämieni sukulaisten hautoja tai edes tuttuja nimiä 1700-1800-luvulta. Alue on kuitenkin valtavan iso, en löytänyt mitään. Kiinnostavia ja surullisia kohtaloita voi kivistä lukea paljon. Toivottavasti hautausmaa säilyy, kun rakentamispaineet kaupungeissa ovat kovat.

[kid]

Kalajoen Metsähautausmaa oli aika mielenkiintoinen kokemus. Pieni, metsän suojassa oleva hautausmaa ympäröitynä verkkoaidalla. Vanhimmat haudoista 1800-l loppupuolelta, uusin taisi olla 2007. Äitini on paikallisia ja osasi kertoa, että tuohon maahan on haudattu etenkin kirkkoon kuulumattomia ihmisiä. Hautoja on siellä täällä - ei riveissä tai muutenkaan järjestyksessä. Vanhimpien hautojen päältä menee jo pieni poluntapainen.

Mielenkiintoisimpia hautoja olivat mm. eräs, jossa mies oli kuollut vaimonsa syntymäpäivänä (ei tietenkään vaimon syntymävuonna...) ja eräs, jonka kivessä oli selvästi tilaa kahdelle ihmiselle, mutta vain toinen puoli oli täytetty ja sekin ukko haudattu jo 60 -luvulla. Vähän kauempaa löytyi kuitenkin samalla sukunimellä hauta, jossa oli muistaakseni 2-3 ihmistä haudattuna. Hmh.

Kannuksen uudella hautausmaalla taas on mielenkiintoinen osio - siellä on lasten ja nuorten haudat rivissä. Niiden lisäksi on muistokivi, jossa lukee "Lasten muistolle".

Teiskon kirkolla pistäydyin myös tänään, mutta ajanpuutteen takia en ehtinyt kuin muutaman haudan katsoa.

Kannuksen hautausmaalla muuten löysin jännän sukunimen, josta tuli heti jännä tunne. Ikäänkuin pakonomainen tarve saada käyttää tuota nimeä jossain. Tai ehkäpä tuo nimi tulee liittymään elämääni jollain lailla. Oli miten oli, helpottava tunne oli nähdä nokkosperhonen lentelemässä mummoni haudan ympärillä ja lopulta laskeutumassa kiven päälle.

[Minppu]

jonka kivessä oli selvästi tilaa kahdelle ihmiselle, mutta vain toinen puoli oli täytetty ja sekin ukko haudattu jo 60 -luvulla. Vähän kauempaa löytyi kuitenkin samalla sukunimellä hauta, jossa oli muistaakseni 2-3 ihmistä haudattuna. Hmh.

En nyt kovin ihmeellisenä pitäisi seikkaa, että joillain ihmisillä saattaa olla sama sukunimi Nojoo. Tietty jos nimi on huomattavasti poikkeava niin ehkä sitten. Varmaan jotkut hautabongarit jossain vaiheessa ihmettelevät sitä, että mummuni on haudattu ja merkattu ensimmäisen miehensä kanssa samaan hautaan sen sijaan, että mummu olisi haudattu vaarin kanssa samaan kuoppaan tai mummun sukuhautaan. Se on sitä vihaa, pelkoa ja inhoa varmaankin sitten. Tai sitten suurta rakkautta...