Kouluammuskelu Azerbaidzhanissa 30.4.2009

[Mike Manner]

VoDKa mainitsi ne esimerkiksi omaa yhteiskuntaamme hyödyttävät asiat,

aselain

Joka siis on parantunut miten? Harrastajien touhut menee hankalammiksi, kun ministeriön palikat pelkää jotain myöhäisteini-ikäisiä sekopäitä?

ja paremmat mielenterveyspalvelut ym.

"ynnä muuta"... Joo... Tuossako ne oli?
Miten niin paremmat mielenterveyspalvelut? Niihin on ohjattu viimeinin lisää rahaa, mutta onko ne muiltaosin jotenkin muuttuneet?

Toki, kuten rimma kertoo, näitäkin lakeja ja säädöksiä tehdään lähinnä siksi, että uudet tapaukset saataisiin rajattua minimiin ja mieluusti nollaan.

No älä...

Olen itse asiassa pariin kertaan äimistynyt yksittäisten ihmisten, tässä tapauksessa ammuskelujen uhrien ja heidän lähipiirinsä mielipiteistä. Muutamassakin haastattelussa Columbinesta selvinneet nuoret tai sieltä sleviämättömien nuorten läheiset ovat ampujien haukkumisen sijasta puhuneet siitä, että osaavat nyt arvostaa elämää, sekä omaansa että muiden paljon enemmän.

Vanha sotilaiden sanonta - Kukaan ei tiedä elävänsä, jos ei ole koskaan ollut lähellä kuolemaa.

Ja tuolla kuoleman lähellä olemisella ei nyt tarkoiteta sitä, että esim. ampuu kosketuslaukauksen itselleen tuntemattoman 16-vuotiaan tytön päähän hänen koulussaan.

[Antoine]

No voi luoja sentään. En uskokaan ammuskelujen hyödyttäneen teidän kurjaa elämäänne mitenkään. Ja miltei jokaiselta kantilta katsottuna ne ovat jättäneet yhteiskunnan aina nollille. Mutta tuskin päättäjät ym. pyytelevät anteeksi, että ovat yrittäneet saada edes jotain paranemaan näiden tekojen pohjalta. Jotta tapauksista opittaisiin!

Mielenterveyspalvelut ovat minusta ihan huuhaata. Suurimmaksi osin. Mutta tiedän monta nuorta ja aikuistakin, jotka ovat saaneet tarvitsemaansa apua ja he varmasti kiittävät siitä, ettei terapiaan hakeutumisessa ole enää kauheaa kynnystä tai jonoa tai "et pääsekään, koska et ole tarpeeksi ongelmainen" -asennetta.

Aselaki on sekin minusta perseestä. Moni (including me) ei pääse näillä meiningeillä koskaan lajia harrastamaan ja vakioampujia vituttaa, että koko homma leimataan parilla koulussaan ampuneella, joille poliisi myönsi aseen ilman parempaa tietoa.

Columbinen ja muiden ammuskelujen eloonjääneetkään tuskin ovat onnellisia siitä, että miltei kuolivat yhtenä viheliäisenä päivänä, mutta mieluummin hekin ottavat siitä tragediasta jotain itselleen, sillä tehtyä ei saa tekemättömäksi.

"Kouluampujapiireille" vai mikä nyt lieneekään sopiva nimitys, tapaukset ovat pirun kiehtova harrastus ja herätys ja varoitus tai esikuva tai mitä tahansa.

[ResistantX]

Olen itse asiassa pariin kertaan äimistynyt yksittäisten ihmisten, tässä tapauksessa ammuskelujen uhrien ja heidän lähipiirinsä mielipiteistä. Muutamassakin haastattelussa Columbinesta selvinneet nuoret tai sieltä sleviämättömien nuorten läheiset ovat ampujien haukkumisen sijasta puhuneet siitä, että osaavat nyt arvostaa elämää, sekä omaansa että muiden paljon enemmän.

Siksi juuri nimenomaan suuresti kunnioitan myös niitä henkilöitä jotka eivät tappaneet suuria määriä ammuskelussaan. Mielestäni määrä ei korvaa useinkaan laatua.

Noin esimerkkinä otan Bastian Bossen joka kylvi pelkoa, kuolemanpelkoa, mutta lopulta vain vahingoitti eikä edes tappanut muita kun itsensä. Toki oli siinä muutakin ideaa varmasti kuitenkaan nyt siihen enempää ottamatta kantaa.

[VoDKa]

Metsästin Asa Coonia, löysin tämän ketjun ampujakaverin kuolleena venäläiseltä sivustolta.

http://www.mosnews.com/world/2009/04/30/bakuupdate/

[NancyDrew]

Nostan taas tällaisen tapauksen, johon minulla ei oikeastaan ole mitään uutta annettavaa, mutta joka ansaitsisi paikkansa jossain muualla kuin ajankohtaisiin hautautuneena.

Farda Gadirov syntyi Dashtapan kylässä Georgiassa. Suurimman osan elämästään hän vietti Podolskin kaupungissa Venäjällä, jossa hän oli setänsä työapulaisena, mutta palasi tuntemattomasta syystä takaisin Bakuun Azerbaidžaniin. Siellä häntä kuvailtiin epäsosiaaliseksi, joka ei juurikaan poistunut kotoaan.

Koulusurmien syy ei ollut poliittinen, joten ilmeisesti se on ollut ihan perinteisesti napsahtaminen.

Uhrilista:
Emin Abdullayev, 20, opiskelija
Ramiz Abdullayev, 69, rehtori
Jeyhun Aslanov, 21, opiskelija
Tamella Azizova, 58, luennoitsija ja tutkija
Ruslan Babashov, 19, opiskelija
Ayaz Baghirov, 21, opiskelija
Yusif Bandaliyev, 20, opiskelija
Ayna Gurbanova, 52, kahvilatyöntekijä
Savalan Jabbarov, 22, opiskelija
Taleh Mammadov, 21, opiskelija
Shafa Mammadova, 31, laboratorioapulainen
Majnun Vahidov, 63, dosentti ja näytelmäkirjailija

Farda Gadirovista löytyy ainoastaan postuumisti otettuja kuvia, joten niitä voi jokainen halutessaan googlettaa.