Markja vs. naiset

[Juliet Jones]

Parisuhde perustuu tasa-arvoon, ei siihen mihin ketsku ja kaltaisensa sen haluavat ja kuvittelevat perustuvan, eli miehen alistamiseen ja tämän lompakolla käymiseen. Minä osaan pestä pyykkiä, silittää kauluspaidat, laittaa ruokaa, tiskata, ommella napin, mutta ämmä saatana ei osannut rakentaa laituria eikä vaihtaa talvirenkaita, eikä laturin hihnaa puhumattakaan että olisi osannut edes imuroida autonsa.

Niinpä.. punttien pitäisi mennä tasan parisuhteessa. Jos toinen vain odottaa saavansa valmista, niin ainoa varma ja valmis asia on tuleva loppu.

Pillua osasi antaa ja toisinaan persettäkin. Mutta kun se ei yksin riitä. Ei se yksin riitä, että on kaunis ja osaa höpöttää puhelimessa taukoamatta kaksi tuntia.

Herää kysymys, että kuinka olet voinut valita kumppanin.. millaisilla kriteereillä? Vaikutat itse olevan kypsä ja jäsentelet asioita kypsän ihmisen tavoin.. Siksi hämmästyttää tuollainen "lankeaminen" ansaan, joka on piilotettu hyvinkin heppoiseen kuosiin, kuten pilluun, perseeseen ja kauneuteen.

Tämä tulee asiasi vierestä, mutta usein keski- ikäistyvä, vanhenemista karttava mies saa jonkinlaisen hulluuskohtauksen ja menee sokeana himojensa perässä vaikka teuraaksi..

[ketsku]

Eikä! Markja on taas ottanut tutkimuksesta vain itselleen sopivat kohdat ja jättänyt kokonaan miesten tekemät väkivallanteot pois joita on kuitenkin SUURIN OSA. Eli otetaas tähän nyt niitä mukaan! Lähde on sama.

Tilanne, jossa parisuhdekumppani surmaa naisen, on toiseksi yleisin
henkirikostyyppimme. Henkirikoksistamme viidesosa kuuluu tähän
tyyppiin. 4 % henkirikoksista on naisen puolisoonsa kohdistamia, 6 %
vanhemman lapseensa kohdistamia ja 6 % muiden perheenjäsenten
välisiä. Kaikkiaan perhe- ja parisuhdeväkivaltaan liittyvät rikokset
muodostavat kolmasosan vuosittaisista henkirikoksistamme.

Poliisin tietoon tulleesta väkivallasta noin 12 % on perheväkivaltaa (9 %
naisiin ja 3 % miehiin kohdistuvaa).

Oikeustilaston mukaan vuonna 2007 poliisin tietoon tulleista lievistä
ja perusmuotoisista ruokakunnan sisällä tapahtuneista pahoinpitelyistä
71 % oli kohdistunut yli 15-vuotiaaseen naiseen, 15 % yli 15-
vuotiaaseen mieheen ja 14 % alle 15-vuotiaaseen lapseen. Törkeissä
pahoinpitelyissä ja henkirikoksen yrityksissä 50 % oli kohdistunut yli
15-vuotiaaseen naiseen, 42 % yli 15-vuotiaaseen mieheen ja 8 %
alle 15-vuotiaaseen lapseen.

(Sivuhuomautus: törkeä pahoinpitely siis tarkoittaa sitä, että pahoinpidelty vammautuu tai kuolee)

Lapsiin kohdistuva kuritusväkivalta on voimakkaasti vähentynyt 1988–
2008.

Perheväkivallan eri muodot, kuten lapseen ja puolisoon kohdistuva väkivalta,
ilmenevät usein samoissa perheissä.

Henkirikosten osapuolityypit:
Miesuhri- tekijänä tuttava 46%
Naisuhri- tekijänä parisuhdekumppani 18%
Naisuhri-tekijänä tuttava 5%
Miesuhri-tekijänä parisuhdekumppani (nainen) 4%

Katsauksen ulkopuolelle on rajattu seksuaalinen väkivalta, vaikka kyseessä on sinänsä keskeinen lähisuhdeväkivallan
muoto (seksuaalisesta väkivallasta lähisuhteissa ks. esim. Honkatukia & Kainulainen 2008).

Henkirikollisuuden seurantajärjestelmän mukaan
2003–2007 puolison, ex-puolison tai seurustelukumppanin
surmaamaksi joutui 114 naista,

Henkirikollisuuden seurantajärjestelmän mukaan
2003–2007 naispuolisen puolison, ex-puolison tai
seurustelukumppanin surmaamaksi joutui 24 miestä,

Miehiin kohdistuu kuolemaan
johtavaa parisuhdeväkivaltaa huomattavasti
vähemmän kuin naisiin. Näin on parisuhdeväkivallan
tyypistä riippumatta. Esimerkiksi vuosina 2003–2007
Suomessa ei tapahtunut yhtäkään mieheen kohdistunutta
parisuhdetappoa, joka olisi aiheutunut tekijän
mielisairaudesta, naisia vastaavissa rikoksissa surmattiin
vuosittain useampia.

Selvä ero on myös maahanmuuttajanaisten ja
-miesten kuolleisuudessa henkirikoksiin. Vuosina
2003–2007 maahanmuuttajamiesten riski joutua
henkirikoksen uhriksi oli sama kuin kantaväestön
miehillä, kun taas maahanmuuttajanaisten riski oli
kaksinkertainen kantaväestön naisiin verrattuna. Parisuhdeväkivallan
uhrina kuoli ajanjaksolla vain yksi
maahanmuuttajataustainen mies, kun naisuhreja oli
seitsemän.

Yleisin
muuhun perheväkivaltaan liittyvä henkirikostyyppi
on teko, jossa lapsi surmaa vanhempansa. Vuosina
2003–2007 rikoksia tapahtui 25, uhreista 12 oli naisia
ja 13 miehiä. Yhdessä tapauksessa uhri oli surmaajan
isäpuoli, kaikissa muissa kyse oli biologisen vanhemman
surmaamisesta. Surmaajista kaikki yhtä lukuun
ottamatta olivat miehiä.

Muita perheväkivaltaan liittyviä henkirikoksia tehtiin
2003–2007 yhteensä 14. Kuudessa oli surmattu
sisarus, kolmessa veli ja kolmessa sisar. Kaikki syylliset
olivat miehiä.

Kansallisen uhritutkimuksen mukaan naiset
ilmoittavat miehiä harvemmin ainakin kodin ulkopuolella6
kokemastaan väkivallasta poliisille. Vuonna 2006
naisiin kohdistuneista vähintään lyönnin sisältäneistä
tapauksista 20 prosenttia johti rikosilmoitukseen, kun
vastaava osuus oli miehiin kohdistuneessa väkivallassa
27 prosenttia (Sirén ym. 2007, 23).

Toisaalta vanhempien lapseen kohdistama
ja vanhempien välinen väkivalta esiintyvät usein yhdessä
(Ellonen ym. 2007, 51–52).

Perheväkivalta ei esiinny tasaisesti tai satunnaisesti
eri perheissä. Kuten muunkin väkivallan, myös perheväkivallan
on havaittu kasautuvan.

Viimeaikoina huomiota on alettu aiempaa enemmän
kiinnittää myös naisten tekemään lähisuhdeväkivaltaan.
Suomessa Ensi- ja turvakotien liitto julkaisi
hiljattain raportin, joka tarkasteli naisten lähisuhteissa
käyttämää väkivaltaa ja osoitti, että ilmiö on huonosti
tunnistettua (Törrönen 2009). Raportti perustui käytännön
lähisuhdeväkivaltatyössä tehtyihin havaintoihin.
Väestöliitto on julkaissut naisten omiin kertomuksiin
perustuvan katsauksen, jossa käsitellään mm. äitien
lapsiinsa kohdistamaa väkivaltaa (Janhunen & Oulasmaa
2008). Lattu (2008) on tutkinut naisten kokemuksia
ja tulkintoja parisuhteessa tekemästään ja lapsiinsa
kohdistamastaan väkivallasta.

No niin. Nyt voi saada realistisen kuvan aiheesta! Eli naiset ovat edelleen iso enemmistö perheväkivallan kärsijöistä. Miehetkin sitä kokevat mutta huomattavasti vähemmän. Miehet kokevat naisia enemmän väkivaltaa mutta tekijänä on toinen mies, tuttava. Tästä syystä pitää erottaa PERHEVÄKIVALTA ja PARISUHDEVÄKIVALTA eikä niputtaa niitä markjan tavoin yhteen. Miehet ovat kaiken kaikkiaan paljon väkivaltaisempia kuin naiset.

Koska naiset kokevat miehiä paljon enemmän parisuhdeväkivaltaa on edelleen kehitettävä tätä puolta ja naiset edelleen tarvitsevat turvakoteja ym. enemmän kuin miehet. Viimeisestä lainapätkästä kuitenkin ilmenee, että myös miehiin kohdistuvaa parisuhdeväkivaltaa käsitellään ja sitä tutkitaan. Sitä ei siis ole painettu villaisella, päinvastoin. Kuitenkaan faktoja siitä, että se on aika harvinaista ei voida millään kiistää.

Lapsiin kohdistuva väkivalta onkin hyvin estradilla ja se on vähentynyt. On aika luonnollista sinänsä, että äiti on lasta kohtaan väkivaltaisempi kun isä koska äiti hoitaa lapsia yleensä enemmän. Ja kuten todettua, väkivalta kasaantuu. Jos äiti on väkivaltainen lapselle voi hänen mies olla väkivaltainen hänelle. Mies kostaa pahan olonsa heikompaansa eli naiseen ja nainen heikompaansa eli lapseen.

Eli itse pidän tärkeimpänä edelleen tilastojen valossa parisuhdeväkivallan osalta naisiin ja lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan tehtäviä toimenpiteitä ja miesten osalta miesten yleiseen väkivaltaan ja juopotteluun joka johtaa miesten keskinäisiin välienselvityksiin. Akuuteimpana asiana ei voida pitää miesten kokemaa parisuhdeväkivaltaa tilastojen valossa.

Tuota seksitutkimusta en jaksa nyt alkaa lukemaan mutta eiköhän se kerro karua kieltään. No, ehkä käyn katsomassa parhaat palat.

[ketsku]

Miksei markja ole kommentoinut? Ilmaissut säälivänsä tätä miespoloa ja olevansa samaa mieltä? Hmm...

Mun lähinnä ensimmäinen ajatus oli, että mikä tahdoton tahvo siellä nyt kirjoittelee? Oikee neropatti...

En suinkaan kirjoittanut tänne saadakseni sääliä osakseni. Tämä ketsku haluaa nyt jostain syystä ymmärtää väärin. Tarkoitus ei ollut niputtaa kaikkia naisia samaan kastiin, mutta en suinkaan ole ajatuksieni kanssa yksin, joten kokemukseni ei ole millään tavoin ainutlaatuinen.

Tarina oli kertomus siitä miten kauan mies jaksaa sietää ja tuon sietämisen takana on rakkaus - ehkä se on sellainen tunne, jota ketsku tai muut naisasialiikkeen puolustajat eivät ole koskaan tunteneet, siksi he eivät voi käsittää miksi joku sietää toista ihmistä. Heille rakkaus on vastakkaisen sukupuolen alistamista ja toisen rahoilla elämistä sekä miehen mielipiteiden väheksymistä.

Kuule Ralle. Mä en ensinnäkään ole mikään naisasialiikkeen puolustaja ja toisekseen mun mielestä rakkaus ei TODELLAKAAN ole mitään alistamista tai toisen rahoilla elämistä. Miksi olisi?

Parisuhde perustuu tasa-arvoon, ei siihen mihin ketsku ja kaltaisensa sen haluavat ja kuvittelevat perustuvan, eli miehen alistamiseen ja tämän lompakolla käymiseen. Minä osaan pestä pyykkiä, silittää kauluspaidat, laittaa ruokaa, tiskata, ommella napin, mutta ämmä saatana ei osannut rakentaa laituria eikä vaihtaa talvirenkaita, eikä laturin hihnaa puhumattakaan että olisi osannut edes imuroida autonsa.

No kai se ämmä olis osannut laiturin rakentaa mutta jos sen fyysiset voimat ei riittäneet? Kyllä sulla nyt on selvästi todella paha olo tuosta teidän parisuhteesta Tuommoinen katkeruus ei varmaan ole hyvästä! Tarvitsisit oikeasti kuuntelijaa itsellesi ja huomaamme kyllä, että koko teidän ero on sinulta käsittelemättä. Kannattaa ehkä yritellä käsitellä ja hyväksyä asia ennenkuin kauheasti rupeaa naisia haukkumaan. Siis aivan vilpittömästi toivon, että sinusta ei tule tuollaista markja kakkosta vaan saisit asiat itsesi kohdalla parempaan malliin. Tuli tunne, että pettikö se naisesi sinua? Jotenkin tekstistäsi kuultaa läpi nöyryytetyksi tuleminen? Nyt siis kostat sitä nöyryytystä puhumasta kerran sinulle rakkaasta ihmisestä ämmänä ja pilluna. Ilmeisesti jotain todella ikävää teille on tapahtunut Kyllä sinussa on aineksia selvitä kunhan pääset tuosta katkeruudesta! Tsemppiä!

Kaupassa asioidessa huomaa miten helvetin hyvä on asua yksin. Siinä ne äijät lykkivät ostoskärryjä ämmän kulkiessa edellä sanoen mitä tarvitaan. Siinä sitä äijä odottelee kun ämmä valitsee puoli tuntia että millaiset kukat ostamme kun menemme kylään tai milloin mitäkin verhokangasta mitataan ja pohditaan sopiiko se nyt siihen huoneeseen tai jos menemmekin siihen toiseen kauppaan ja sieltä sinne kolmanteen kun siellä on niin ihania kippoja ja kuppeja.

Piiiikkasen taitaa nyt mennä yleistyksen puolelle?

Tuon ajan eläneenä ristin kiittimet yhteen, ettei enää tarvitse olla "tasa-arvoisessa" parisuhteessa. Pillua saa puhelinsoitolla. Ei siihen tarvita parisuhdetta, jossa pitää koko ajan tehdä jotain remonttia kotona, mökillä, käydä kylässä tervehtimässä sukulaisia joita ei haluaisi koskaan nähdä. Pyytää mökille joitain typeryksiä vierailulle, jotka eivät osaa muuta kuin kauhistella kuinka pitkä matka tänne oli. Olisiko niille pitänyt bensarahaa vielä antaa?

Etköhän sinäkin kuitenkin pohjimmiltasi kaipaa sitä parisuhdetta? Parisuhteessa joutuu kestämään myös naisen puolen kurjia vierailuita mutta sinä olet näemmä saanut kaikesta rautaisannostuksen. Edelleen älä yleistä vaan yritä hoitaa itsesi kuntoon.

Tai kun myydään autoa kriteerillä "naisen käytöstä": kytkin loppu, jokainen kulma ja ovenpielet kolhittu parkkihallien pylväisiin tai muihin autoihin, vanteet kolhittu rotvallin reunoihin, ajettu sata kilometriä öljyvalo vilkkuen ja kaikkee muuta.

Ja taas yleistetään...

Mikä kumman luulo naisissa elää, että vain nainen osaa pitää huushollinsa järjestyksessä, että yksin asuva mies hukkuu paskaan, ei imuroi, ei pyyhi pintoja ei vaihda lakanoita. Ja voivoi kun sinä nyt tarvitsen tänne naisen käden jälkeä. Jos tarvitsen naisen käden jälkeä menen "hierontaan", niin siinä se naisen käden jälki näkyy paremmin. Oman asuntoni siivoan ihan itse ja siistiä olla pitää ja on!

Ja taas yleistetään...

[Loka]

Eikä! Markja on taas ottanut tutkimuksesta vain itselleen sopivat kohdat ja jättänyt kokonaan miesten tekemät väkivallanteot pois joita on kuitenkin SUURIN OSA. Eli otetaas tähän nyt niitä mukaan! Lähde on sama.

[markja]

Tilanne, jossa parisuhdekumppani surmaa naisen, on toiseksi yleisin
henkirikostyyppimme.

Niinpä, kun YLEISIN henkirikostyyppi on se, että mies surmataan. Tämä ei tietenkään ole mikään ongelma tasa-arvon kannalta, mutta herranpieksut kun TOISEKSI YLEISIN on, että nainen surmataan, niin johan pitääkin rakentaa turvakotia jne. ja syyllistää kaikki miehet naistenhakkaajina. Just.

Mitenkähän asiat saataisiin femakoiden mielestä sopivalle tolalle, eli, että sekä YLEISIN, että TOISEKSI YLEISIN, että ehkäpä vielä jopa KOLMANNEKSI YLEISIN henkirikos olisi se, että mies surmataan. Olisivatkohan sitten femakot tyytyväisiä tilastoihin? (Matematiikka kun ei ole koskaan ollut femakkojen vahva aihepiiri ja heille voi olla pikkuisen vaikeata käsittää, että jos mies on yleisimmin uhri niin toiseksi yleisemmäksi uhriksi sukupuolisesti jaoteltuna tulee AIVAN PAKOSTAKIN silloin nainen.)

Poliisin tietoon tulleesta väkivallasta noin 12 % on perheväkivaltaa (9 %
naisiin ja 3 % miehiin kohdistuvaa).

Katso aikaisemmin tätä ketjua, parisuhdeväkivallassa puntit on aikalailla 50-50 osapuolten suhteen. Miehiä hoidettiin sairaalassa enemmän parisuhdeväkivallan takia kuin naisia.

Lapsiin kohdistuva kuritusväkivalta on voimakkaasti vähentynyt 1988–
2008.

Sopii kysyä, miten JÄRJESTELMÄLLISTÄ, PEITELTYÄ ja VAIETTUA, sekä ennen kaikkea, MITEN YLEISTÄ naisten lapsiinsa kohdistamat pahoinpitelyt ovat sitten AIKAISEMMIN OLLEET, kun ne yhä ovat noin yleisiä ja ovat kerran voimakkaasi vähentyneet viime aikoina...

Katsauksen ulkopuolelle on rajattu seksuaalinen väkivalta, vaikka kyseessä on sinänsä keskeinen lähisuhdeväkivallan muoto (seksuaalisesta väkivallasta lähisuhteissa ks. esim. Honkatukia & Kainulainen 2008).

Niin siis tämä seksuaalinen väkivalta, jossa mies vaikkapa raiskataan tai käytetään hyväksi tuottamaan naiselle lapsi, josta mies sitten joutuu maksamaan elatusmaksuja, vaikkei ole lasta koskaan halunnutkaan...

Esimerkiksi vuosina 2003–2007
Suomessa ei tapahtunut yhtäkään mieheen kohdistunutta
parisuhdetappoa, joka olisi aiheutunut tekijän
mielisairaudesta, naisia vastaavissa rikoksissa surmattiin
vuosittain useampia.

Montakos niitä oli, jotka EIVÄT johtuneet puolison mielisairaudesta?

Selvä ero on myös maahanmuuttajanaisten ja
-miesten kuolleisuudessa henkirikoksiin. Vuosina
2003–2007 maahanmuuttajamiesten riski joutua
henkirikoksen uhriksi oli sama kuin kantaväestön
miehillä, kun taas maahanmuuttajanaisten riski oli
kaksinkertainen kantaväestön naisiin verrattuna. Parisuhdeväkivallan
uhrina kuoli ajanjaksolla vain yksi maahanmuuttajataustainen mies, kun naisuhreja oli
seitsemän.

Tämä mua jaksaa aina ihmetyttää. Miksi femakot ja muut muka tasa-arvon puolustajat yksioikoisesti kannattavat muslimien maahantuontia ja "kulttuurinrikastuttamista", kun tiedetään täysin varmana faktana, että nämä yhteiskuntamme loiset eivät arvosta naista pätkän vertaa? Miten on mahdollista, että naisten etuja ajaa maamme islamisoituminen? Miten naisten oikeuksien kannattajat voivat tehdä niin järjetöntä, että kannattavat islamisaatiota ja runsasta maahanmuuttoa?

Vai johtuuko sekin naisille niin yleisestä ongelmasta, eli logiikan ja järjellisen ajattelun täydellisestä puuttumisesta?

Miehet ovat kaiken kaikkiaan paljon väkivaltaisempia kuin naiset.

Miehet ovat huomattavasti useammin väkivallan uhreja kuin naiset. Onko tämä sinusta ongelma, kenties tasa-arvo-ongelma vai onko vain naisten uhrina oleminen (miehiä harvemmin) ongelma? Perustelehan.

On aika luonnollista sinänsä, että äiti on lasta kohtaan väkivaltaisempi kun isä koska äiti hoitaa lapsia yleensä enemmän.

Niinpä, koska oikeusistuimet ja sosiaalitoimi antaa lapset useinmiten naiselle kuin miehelle erotilanteessa ja miehen vastuulle jää vain elatusmaksujen maksaminen (niin ja ne valvotut tapaamiset kerran kuussa kymmenen sossuämmän silmien alla tms.).

[ketsku]

Tilanne, jossa parisuhdekumppani surmaa naisen, on toiseksi yleisin
henkirikostyyppimme.
Niinpä, kun YLEISIN henkirikostyyppi on se, että mies surmataan. Tämä ei tietenkään ole mikään ongelma tasa-arvon kannalta, mutta herranpieksut kun TOISEKSI YLEISIN on, että nainen surmataan, niin johan pitääkin rakentaa turvakotia jne. ja syyllistää kaikki miehet naistenhakkaajina. Just.

Niin? Se, että mies hakkaa miestä ei todellakaan ole tasa- arvo-ongelma. Mitäköhän mies hyötyisi turvakodista jos känni- illan päätteeksi Paavo- setä päättää alkaa aggressiiviseksi?

Mitenkähän asiat saataisiin femakoiden mielestä sopivalle tolalle, eli, että sekä YLEISIN, että TOISEKSI YLEISIN, että ehkäpä vielä jopa KOLMANNEKSI YLEISIN henkirikos olisi se, että mies surmataan. Olisivatkohan sitten femakot tyytyväisiä tilastoihin? (Matematiikka kun ei ole koskaan ollut femakkojen vahva aihepiiri ja heille voi olla pikkuisen vaikeata käsittää, että jos mies on yleisimmin uhri niin toiseksi yleisemmäksi uhriksi sukupuolisesti jaoteltuna tulee AIVAN PAKOSTAKIN silloin nainen.)

No jos sä mietit "femakkoa" niin femakoita kiinnostaa naisten asiat eikä se, että mies hakkaa miestä? Millä lailla sen pitäisi olla naisasioita ajavien ihmisten huolena, että mies on väkivaltainen toiselle miehelle? Ja ainakin omalta osaltani on vastattava tuohon tilastokysymykseen, että kyllä- itse olisin tyytyväisempi tilastoihin jos siellä vähenisi nuo miehensä hakkaamaksi joutuneet naiset. On se vähemmän raukkamaista tapella itsensä kokoisen kanssa... (viitaten siis myös siihen, että nainen on yleensä heikompi voimiltaan ja pienempikokoinen kuin mies).

Poliisin tietoon tulleesta väkivallasta noin 12 % on perheväkivaltaa (9 %
naisiin ja 3 % miehiin kohdistuvaa).

Katso aikaisemmin tätä ketjua, parisuhdeväkivallassa puntit on aikalailla 50-50 osapuolten suhteen. Miehiä hoidettiin sairaalassa enemmän parisuhdeväkivallan takia kuin naisia.

Ei. Parisuhdeväkivalta ei minkään tilastojen mukaan ole aikalailla 50-50. Se on erään stakesin tilaston mukaan 89/11 ja tämän linkittämäsi tutkimuksen mukaan juurikin 9% naisiin ja 3% miehiin kohdistuvaa. Kun mukaan laskee seksuaalisen väkivallan on naisiin kohdistuva osuus vielä huomattavasti suurempi. Ihan turha on muuta mussuttaa. Ja ps. edelleenkään tuota sairaalatilastoa ei löydy mistään joten sellaiseen et voi vedota.

Lapsiin kohdistuva kuritusväkivalta on voimakkaasti vähentynyt 1988–
2008.

Sopii kysyä, miten JÄRJESTELMÄLLISTÄ, PEITELTYÄ ja VAIETTUA, sekä ennen kaikkea, MITEN YLEISTÄ naisten lapsiinsa kohdistamat pahoinpitelyt ovat sitten AIKAISEMMIN OLLEET, kun ne yhä ovat noin yleisiä ja ovat kerran voimakkaasi vähentyneet viime aikoina...

Niin siis pidetään nyt mielessä, että naisten osuus on hivenen suurempi. Ei kovin paljon. Ja ennenaikaan lapsien kurittaminen oli sallittua, nykyään lailla kiellettyä. Myös asioista puhuminen ja vaihtoehtoisten ratkaisumallien esilletuominen ovat varmasti tätä väkivaltaa vähentäneet. En hyväksy väkivaltaa missään muodossa mutta näin kotona olleena äitinä ymmärrän hyvin sen, että nainen helpommin lastaan tukistaa tms. Vaikka kaikesta lapsiin kohdistuvasta fyysisestä väkivallasta pitää rangaista oli se sitten naisen tai miehen tekemää.

Katsauksen ulkopuolelle on rajattu seksuaalinen väkivalta, vaikka kyseessä on sinänsä keskeinen lähisuhdeväkivallan muoto (seksuaalisesta väkivallasta lähisuhteissa ks. esim. Honkatukia & Kainulainen 2008).

Niin siis tämä seksuaalinen väkivalta, jossa mies vaikkapa raiskataan tai käytetään hyväksi tuottamaan naiselle lapsi, josta mies sitten joutuu maksamaan elatusmaksuja, vaikkei ole lasta koskaan halunnutkaan...

Sulla ei edelleenkään ole antaa YHTÄKÄÄN tapausta missä nainen olisi raiskannut miehen ja tuottanut naiselle lapsen. Älä siis viitsi enää tuoda tätä asiaa esille. Muuten mä alan seuraavaksi pohtimaan avaruudesta tulevia miehiä jotka raiskaa naisia eikä maksa elatusmaksuja koska ne eivät kuulu oikeusjärjestelmän piiriin. Pitäydytään siis asiassa.

Esimerkiksi vuosina 2003–2007
Suomessa ei tapahtunut yhtäkään mieheen kohdistunutta
parisuhdetappoa, joka olisi aiheutunut tekijän
mielisairaudesta, naisia vastaavissa rikoksissa surmattiin
vuosittain useampia.

Montakos niitä oli, jotka EIVÄT johtuneet puolison mielisairaudesta?

En tiedä.

Miehet ovat kaiken kaikkiaan paljon väkivaltaisempia kuin naiset.

Miehet ovat huomattavasti useammin väkivallan uhreja kuin naiset. Onko tämä sinusta ongelma, kenties tasa-arvo-ongelma vai onko vain naisten uhrina oleminen (miehiä harvemmin) ongelma? Perustelehan.

[/quote]

Niin, miehet ovat useammin väkivallan uhreja kuin naiset KOSKA PAHOINPITELEVÄT TOISIAAN. Missä kohtaa siis esiintyy EPÄTASA-ARVOA? Nämä ovat aivan eri asioita. Nyt ollaan puhuttu sukupuolten välisistä tasa- arvo- ongelmista ja miesten keskinäinen väkivalta ei ole tasa- arvo- ongelma. Naisten uhrina oleminen on tasa- arvo- ongelma silloin kun se aiheuttaja on mies. Ei silloin jos sen aiheuttaja on nainen. Mikä kohta on vaikea ymmärtää?

[ketsku]

Löytyi lisää luettavaa: http://www.optula.om.fi/uploads/h1i8hexjsxu4bbt.pdf

Esimerkiksi lapsensurma (RL
21:4), jolla tarkoitetaan oman vastasyntyneen lapsen surmaamista, on rikos,
johon ainoastaan naisen on lain mukaan mahdollista syyllistyä. Vuosina
2003−2004 sekä 2006 poliisin tietoon ei tullut ainuttakaan lapsensurmaa,
vuonna 2005 vain yksi. Kuviosta puuttuvat myös seksuaalirikokset, joihin
epäillyistä vain prosentti oli naisia vuonna 2006 (kaikkiaan epäiltyjä oli
2 407).

Henkirikokset ovat varsin miesvaltaista rikollisuutta: viime vuosikymmeninä
miesten osuus syyllisiksi epäillyistä on pysytellyt 90 %:n tuntumassa (Lehti
2005, 16; Lehti 2006, 17). Yleisimmin mies on surmannut toisen miehen
(59 % poliisin tietoon tulleista tapauksista). Toiseksi yleisin ryhmä ovat tapaukset,
joissa mies on surmannut naisen, monesti elämänkumppaninsa
(33 %). Vain neljässä prosentissa tapauksia nainen oli surmannut miehen ja
viidessä prosentissa nainen toisen naisen. (Lehti 2004, 102.) Henkirikoksesta
epäillyistä naisista 41 % oli syyllistynyt aikaisemmin väkivaltarikokseen,
miehistä 61 % (Lehti 2005, 233).

Nuorten naisten henkirikollisuuden tasonmuutokset eivät ole aina olleet
samansuuntaisia kuin nuorten miesten, mitä selittää erityisesti se, että aiemmin
nuoret naiset tekivät lapsensurmia. Niiden väheneminen johtuu aborttilainsäädännön
muutoksista ja siitä, että suhtautuminen aviottomiin lapsiin on muuttunut
aiempaa sallivammaksi. (Mt., 6–7.)

Henkirikoksista tehtyjen tutkimusten (Kivivuori 1999a; Lehti 2002; Lehti
2004; Lehti 2006) mukaan naisiin kohdistuvat tapot ja murhat poikkeavat
miehiin kohdistuvista teoista, jotka ovat tyypillisesti seurausta syrjäytyneiden
ja alkoholisoituneiden miesten keskinäisistä välienselvittelyistä.

[markja]

Niin? Se, että mies hakkaa miestä ei todellakaan ole tasa- arvo-ongelma.

Sinusta siis se, että suurinosa väkivaltarikosten uhreista on miehiä, ei ole mikään tasa-arvo-ongelma? Miksi sitten se, että suurinosa seksuaalirikosten uhreista on naisia, on muka joku tasa-arvo-ongelma? Hah.

Katso aikaisemmin tätä ketjua, parisuhdeväkivallassa puntit on aikalailla 50-50 osapuolten suhteen. Miehiä hoidettiin sairaalassa enemmän parisuhdeväkivallan takia kuin naisia.

Ei. Parisuhdeväkivalta ei minkään tilastojen mukaan ole aikalailla 50-50. Se on erään stakesin tilaston mukaan 89/11 ja tämän linkittämäsi tutkimuksen mukaan juurikin 9% naisiin ja 3% miehiin kohdistuvaa.

Tämä todistaa taas kerran, että kaltaisesi idiootti ei osaa lukea tai ymmärtää mitään lukemaansa. Selaappa tätä keskusteluketjua joitain sivuja taaksepäin niin näet juurikin nuo tiedot. Ainiin, mutta eihän se auta, koska olet niin vitun tyhmä kusipää, ettet tajua tai halua tajuta faktoja, vaikke ne heitetään sulle päin pläsiä.

Mitä jos hakisit jostain muutaman metrin narua, sitoisit toisen pään parvekkeen kaiteeseen tai patteriisi ja toisen pään oman kaulasi ympärille ja hyppäisit alas? Olisi ihan fiksu ratkaisu muitakin ihmisiä ajatellen.

[Damien]

Mitä jos hakisit jostain muutaman metrin narua, sitoisit toisen pään parvekkeen kaiteeseen tai patteriisi ja toisen pään oman kaulasi ympärille ja hyppäisit alas? Olisi ihan fiksu ratkaisu muitakin ihmisiä ajatellen.

Viitsisitkö millään tehdä saman?Voin sponsoroida köyden.

[ketsku]

Niin? Se, että mies hakkaa miestä ei todellakaan ole tasa- arvo-ongelma.

Sinusta siis se, että suurinosa väkivaltarikosten uhreista on miehiä, ei ole mikään tasa-arvo-ongelma? Miksi sitten se, että suurinosa seksuaalirikosten uhreista on naisia, on muka joku tasa-arvo-ongelma? Hah.

Voih, Markuksella alkaa taas keittään yli kun huomaa olevansa vahvasti alakynnessä. Etkö sä koskaan totu siihen? Ai niin mutta narsistina sä et tietenkään näe itse olevasi väärässä ja pelle. Me muut kyllä hävetään sun puolestas.

Olen kyllä valmis muuttamaan käsitystäni siitä onko tuo yllä puhuttu asia epätasa- arvoa vai ei jos selität ensin, että milla tavalla se, että mies hakkaa miestä on epå-tasa-arvoa?

Katso aikaisemmin tätä ketjua, parisuhdeväkivallassa puntit on aikalailla 50-50 osapuolten suhteen. Miehiä hoidettiin sairaalassa enemmän parisuhdeväkivallan takia kuin naisia.

Ei. Parisuhdeväkivalta ei minkään tilastojen mukaan ole aikalailla 50-50. Se on erään stakesin tilaston mukaan 89/11 ja tämän linkittämäsi tutkimuksen mukaan juurikin 9% naisiin ja 3% miehiin kohdistuvaa.

Tämä todistaa taas kerran, että kaltaisesi idiootti ei osaa lukea tai ymmärtää mitään lukemaansa. Selaappa tätä keskusteluketjua joitain sivuja taaksepäin niin näet juurikin nuo tiedot. Ainiin, mutta eihän se auta, koska olet niin vitun tyhmä kusipää, ettet tajua tai halua tajuta faktoja, vaikke ne heitetään sulle päin pläsiä.[/quote]

Arvaa mitä? Tässäkään ketjussa ei mistään löydy tuollaista tietoa koska se ei ole totta. Viitannet nyt ilmeisesti näihin törkeisiin pahoinpitelyihin mikä on vain MINIMAALINEN OSA pahoinpitelyistä. Mutta kun käsitettä laajennetaan saadaan miesten osuudeksi pahoinpitelyistä todella paljon huikeammat prosentit kun naisten osuudeksi. Sun on aivan turha tarkastella yhtä osa- aluetta ja samaan aikaan puhua yleisesti pahoinpitelystä. Sulla ei ole näyttää YHTÄKÄÄN (taas vaihteeksi) tilastoa missä kaikki pahoinpitelyt menisivät 50-50 naisten ja miesten kesken. Sen sijaan tilastoa siitä kuinka iso miesten osuus on, on jokaisen saatavilla.

Mitä jos hakisit jostain muutaman metrin narua, sitoisit toisen pään parvekkeen kaiteeseen tai patteriisi ja toisen pään oman kaulasi ympärille ja hyppäisit alas? Olisi ihan fiksu ratkaisu muitakin ihmisiä ajatellen.

Mitä jos yrittäisit taas kerran pelastaa kasvosi ja hakea vähän tilastoja väitteidesi tueksi? Ai niin mutta kun tyhjästä on paha nyhjästä!!

Loppuun vielä uusinta uutta! Ihan tuoretta!

Julkaisuja 2008:24
Publikationer 2008:1
Publications 2008:2
Julkaisuja 2008:24
Julkaisuja 2008:24
Julkaisuja 2008:24
Julkaisuja 2008:2416.03.2009
suomeksi
Tasa-arvobarometri 2008
Julkaisutiedosto
Koko julkaisu (pdf, 314,54 kt)
Julkaisun tiivistelmä

Tämä Tasa-arvobarometri on järjestyksessä neljäs. Aikaisemmat barometrit on tehty vuosina 1998, 2001 ja 2004. Tasa-arvobarometreissa on tarkasteltu suomalaisten naisten ja miesten sukupuolten tasa-arvoon liittyviä arvioita ja asenteita, sekä kokemuksia tasa-arvon toteutumisesta työelämässä, koulussa ja perhepiirissä.

Keskeisenä näkökulmana barometrissa on kymmenen vuoden aikana tapahtuneen muutoksen tarkastelu. Monissakaan barometrin mittaamissa asioissa ei ole tapahtunut muutosta kymmenen vuoden aikana. Jonkin verran muutosta on kuitenkin havaittavissa muun muassa isien roolin vahvistumisena perheessä, korkeasti koulutettujen naisten sukupuolestaan kokemien haittojen lisääntymisenä työssä sekä naisten kokeman seksuaalisen häirinnän lisääntymisenä.

Kuluneiden kymmenen vuoden aikana naisten asema yhteiskunnassa ei vielä kummankaan sukupuolen arvioiden mukaan ole yhtä hyvä kuin miesten. Naisten määrän on toivottu lisääntyvän politiikassa sekä yritystoiminnan ja talouselämän johtopaikoilla. Miehiä puolestaan on toivottu aikaisempaa enemmän sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviin.

Vaikka suurin osa palkansaajista on sitä mieltä, että tasa-arvo toteutuu hyvin tai melko hyvin työpaikalla, kokevat naiset silti selvästi enemmän haittaa sukupuolestaan työssä kuin miehet. Eniten tämä näkyy palkkaukseen, ammattitaidon arvostukseen ja uralla etenemiseen liittyvissä kysymyksissä.

Molemmat sukupuolet kokevat voivansa vaikuttaa perheen sisäisiin päätöksiin. Myös perheen toimeentulosta vastaaminen nähdään nyt aikaisempaa enemmän vanhempien yhteisenä asiana.

Vastuuta joistakin kotitöistä on nyt tasattu vanhemmille aikaisempaa enemmän, mikä on vähentänyt äitien pääasiallista vastuuta. Kuitenkin päävastuu useimmista kodin töistä on edelleen äideillä ja suuri osa naisista tuntee vieläkin olevansa liikaa vastuussa kotitöistä.

Sekä naisten että miesten mielestä isien pitäisi osallistua nykyistä enemmän lastensa hoitoon ja kasvatukseen. Toisaalta molemmat sukupuolet arvioivat, että työpaikat eivät aina suhtaudu kovinkaan myönteisesti isien pitkiin perhevapaisiin varsinkaan yksityisellä sektorilla. Lakisääteisten perhevapaiden käyttö saatetaan ymmärtää työpaikoilla edelleen enemmän naisten kuin miesten oikeudeksi.

Molemmat sukupuolet ovat sitä mieltä, että seksuaalisuutta korostetaan julkisuudessa liiankin paljon. Tämä näkyy lähes alastomien vartaloiden esittämisenä ulkomainoksissa ja pienille tytöille myytävien vaatteiden liiallisena seksikkyytenä. Myös kaupallisten kanavien (TV, internet, mainokset ja muu viihde) vaikutuksesta lasten ja nuorten käsityksiin seksuaalisuudesta ollaan huolissaan. Lisäksi molemmat sukupuolet ovat yhtä mieltä siitä, että raiskaustuomiot ovat liian lieviä. Tässä asiassa näkemys on pysynyt samanlaisena kymmenen viime vuoden ajan.

Tarja Nieminen. Tasa-arvobarometri 2008. Helsinki 2008. 88 s.
Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2008:24
ISSN 1236-2050
ISBN 978-952-00-2689-9 (nid.)
ISBN 978-952-00-2690-5 (PDF)

Allaolevat tiedot syötetään metatiedoista URN http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-2690-5
aihealueet tasa-arvo
asiasanat tasa-arvo, naiset, työelämä, perheet, miehet, asenteet

[Juliet Jones]

Eikä! Markja on taas ottanut tutkimuksesta vain itselleen sopivat kohdat ja jättänyt kokonaan miesten tekemät väkivallanteot pois joita on kuitenkin SUURIN OSA. Eli otetaas tähän nyt niitä mukaan! Lähde on sama.

Tilanne, jossa parisuhdekumppani surmaa naisen, on toiseksi yleisin
henkirikostyyppimme. Henkirikoksistamme viidesosa kuuluu tähän
tyyppiin. 4 % henkirikoksista on naisen puolisoonsa kohdistamia, 6 %
vanhemman lapseensa kohdistamia ja 6 % muiden perheenjäsenten
välisiä. Kaikkiaan perhe- ja parisuhdeväkivaltaan liittyvät rikokset
muodostavat kolmasosan vuosittaisista henkirikoksistamme.

Poliisin tietoon tulleesta väkivallasta noin 12 % on perheväkivaltaa (9 %
naisiin ja 3 % miehiin kohdistuvaa).

Oikeustilaston mukaan vuonna 2007 poliisin tietoon tulleista lievistä
ja perusmuotoisista ruokakunnan sisällä tapahtuneista pahoinpitelyistä
71 % oli kohdistunut yli 15-vuotiaaseen naiseen, 15 % yli 15-
vuotiaaseen mieheen ja 14 % alle 15-vuotiaaseen lapseen. Törkeissä
pahoinpitelyissä ja henkirikoksen yrityksissä 50 % oli kohdistunut yli
15-vuotiaaseen naiseen, 42 % yli 15-vuotiaaseen mieheen ja 8 %
alle 15-vuotiaaseen lapseen.

(Sivuhuomautus: törkeä pahoinpitely siis tarkoittaa sitä, että pahoinpidelty vammautuu tai kuolee)

Lapsiin kohdistuva kuritusväkivalta on voimakkaasti vähentynyt 1988–
2008.

Perheväkivallan eri muodot, kuten lapseen ja puolisoon kohdistuva väkivalta,
ilmenevät usein samoissa perheissä.

Henkirikosten osapuolityypit:
Miesuhri- tekijänä tuttava 46%
Naisuhri- tekijänä parisuhdekumppani 18%
Naisuhri-tekijänä tuttava 5%
Miesuhri-tekijänä parisuhdekumppani (nainen) 4%

Katsauksen ulkopuolelle on rajattu seksuaalinen väkivalta, vaikka kyseessä on sinänsä keskeinen lähisuhdeväkivallan
muoto (seksuaalisesta väkivallasta lähisuhteissa ks. esim. Honkatukia & Kainulainen 2008).

Henkirikollisuuden seurantajärjestelmän mukaan
2003–2007 puolison, ex-puolison tai seurustelukumppanin
surmaamaksi joutui 114 naista,

Henkirikollisuuden seurantajärjestelmän mukaan
2003–2007 naispuolisen puolison, ex-puolison tai
seurustelukumppanin surmaamaksi joutui 24 miestä,

Miehiin kohdistuu kuolemaan
johtavaa parisuhdeväkivaltaa huomattavasti
vähemmän kuin naisiin. Näin on parisuhdeväkivallan
tyypistä riippumatta. Esimerkiksi vuosina 2003–2007
Suomessa ei tapahtunut yhtäkään mieheen kohdistunutta
parisuhdetappoa, joka olisi aiheutunut tekijän
mielisairaudesta, naisia vastaavissa rikoksissa surmattiin
vuosittain useampia.

Selvä ero on myös maahanmuuttajanaisten ja
-miesten kuolleisuudessa henkirikoksiin. Vuosina
2003–2007 maahanmuuttajamiesten riski joutua
henkirikoksen uhriksi oli sama kuin kantaväestön
miehillä, kun taas maahanmuuttajanaisten riski oli
kaksinkertainen kantaväestön naisiin verrattuna. Parisuhdeväkivallan
uhrina kuoli ajanjaksolla vain yksi
maahanmuuttajataustainen mies, kun naisuhreja oli
seitsemän.

Yleisin
muuhun perheväkivaltaan liittyvä henkirikostyyppi
on teko, jossa lapsi surmaa vanhempansa. Vuosina
2003–2007 rikoksia tapahtui 25, uhreista 12 oli naisia
ja 13 miehiä. Yhdessä tapauksessa uhri oli surmaajan
isäpuoli, kaikissa muissa kyse oli biologisen vanhemman
surmaamisesta. Surmaajista kaikki yhtä lukuun
ottamatta olivat miehiä.

Muita perheväkivaltaan liittyviä henkirikoksia tehtiin
2003–2007 yhteensä 14. Kuudessa oli surmattu
sisarus, kolmessa veli ja kolmessa sisar. Kaikki syylliset
olivat miehiä.

Kansallisen uhritutkimuksen mukaan naiset
ilmoittavat miehiä harvemmin ainakin kodin ulkopuolella6
kokemastaan väkivallasta poliisille. Vuonna 2006
naisiin kohdistuneista vähintään lyönnin sisältäneistä
tapauksista 20 prosenttia johti rikosilmoitukseen, kun
vastaava osuus oli miehiin kohdistuneessa väkivallassa
27 prosenttia (Sirén ym. 2007, 23).

Toisaalta vanhempien lapseen kohdistama
ja vanhempien välinen väkivalta esiintyvät usein yhdessä
(Ellonen ym. 2007, 51–52).

Perheväkivalta ei esiinny tasaisesti tai satunnaisesti
eri perheissä. Kuten muunkin väkivallan, myös perheväkivallan
on havaittu kasautuvan.

Viimeaikoina huomiota on alettu aiempaa enemmän
kiinnittää myös naisten tekemään lähisuhdeväkivaltaan.
Suomessa Ensi- ja turvakotien liitto julkaisi
hiljattain raportin, joka tarkasteli naisten lähisuhteissa
käyttämää väkivaltaa ja osoitti, että ilmiö on huonosti
tunnistettua (Törrönen 2009). Raportti perustui käytännön
lähisuhdeväkivaltatyössä tehtyihin havaintoihin.
Väestöliitto on julkaissut naisten omiin kertomuksiin
perustuvan katsauksen, jossa käsitellään mm. äitien
lapsiinsa kohdistamaa väkivaltaa (Janhunen & Oulasmaa
2008). Lattu (2008) on tutkinut naisten kokemuksia
ja tulkintoja parisuhteessa tekemästään ja lapsiinsa
kohdistamastaan väkivallasta.

No niin. Nyt voi saada realistisen kuvan aiheesta! Eli naiset ovat edelleen iso enemmistö perheväkivallan kärsijöistä. Miehetkin sitä kokevat mutta huomattavasti vähemmän. Miehet kokevat naisia enemmän väkivaltaa mutta tekijänä on toinen mies, tuttava. Tästä syystä pitää erottaa PERHEVÄKIVALTA ja PARISUHDEVÄKIVALTA eikä niputtaa niitä markjan tavoin yhteen. Miehet ovat kaiken kaikkiaan paljon väkivaltaisempia kuin naiset.

Koska naiset kokevat miehiä paljon enemmän parisuhdeväkivaltaa on edelleen kehitettävä tätä puolta ja naiset edelleen tarvitsevat turvakoteja ym. enemmän kuin miehet. Viimeisestä lainapätkästä kuitenkin ilmenee, että myös miehiin kohdistuvaa parisuhdeväkivaltaa käsitellään ja sitä tutkitaan. Sitä ei siis ole painettu villaisella, päinvastoin. Kuitenkaan faktoja siitä, että se on aika harvinaista ei voida millään kiistää.

Lapsiin kohdistuva väkivalta onkin hyvin estradilla ja se on vähentynyt. On aika luonnollista sinänsä, että äiti on lasta kohtaan väkivaltaisempi kun isä koska äiti hoitaa lapsia yleensä enemmän. Ja kuten todettua, väkivalta kasaantuu. Jos äiti on väkivaltainen lapselle voi hänen mies olla väkivaltainen hänelle. Mies kostaa pahan olonsa heikompaansa eli naiseen ja nainen heikompaansa eli lapseen.

Eli itse pidän tärkeimpänä edelleen tilastojen valossa parisuhdeväkivallan osalta naisiin ja lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan tehtäviä toimenpiteitä ja miesten osalta miesten yleiseen väkivaltaan ja juopotteluun joka johtaa miesten keskinäisiin välienselvityksiin. Akuuteimpana asiana ei voida pitää miesten kokemaa parisuhdeväkivaltaa tilastojen valossa.

Tuota seksitutkimusta en jaksa nyt alkaa lukemaan mutta eiköhän se kerro karua kieltään. No, ehkä käyn katsomassa parhaat palat.

Oikein hyvää kommentointia ja loistava kooste ketskulta! Markjan suhteen kyllä näet liikaa vaivaa, sillä häneltä puuttuu halu ja kyky ymmärtää lukemaansa. Se, miksi markja vetää tutkimuksista ja niistä tehdyistä artikkeleista typistettyjä versioita, lienee päivänselvää

[Ralle Ryökäle]

Herää kysymys, että kuinka olet voinut valita kumppanin.. millaisilla kriteereillä? Vaikutat itse olevan kypsä ja jäsentelet asioita kypsän ihmisen tavoin.. Siksi hämmästyttää tuollainen "lankeaminen" ansaan, joka on piilotettu hyvinkin heppoiseen kuosiin, kuten pilluun, perseeseen ja kauneuteen.

Tämä tulee asiasi vierestä, mutta usein keski- ikäistyvä, vanhenemista karttava mies saa jonkinlaisen hulluuskohtauksen ja menee sokeana himojensa perässä vaikka teuraaksi..

Kumppani tuli aikoinaan valittua niillä perusteilla, että a) ihan ensiksi se oli hyvän näköinen b) meillä oli heti sellainen olo, että hän on se oikea c) kun vartaloa verhoneet vaateparret oli hältä riisutut, niin tuo jumalaisen kaunis keho veti vastustamattomasti puoleensa d) kaikki sujui alussa ihan hyvin

Aikaa kului kymmenisen vuotta mutta aviopuoliso oli edelleen jumalaisen kaunis, mutta hänen osallistumisensa yhteiselon ylläpitoon muuten kuin kuluttamisen, vaatimisen, valittamisen ja kieltämisen muodossa alkoi saada sellaiset mittasuhteet, että en voinut enää katsoa olevani tasavertainen kumppani.

Erosta on aikaa jo siitäkin kymmenisen vuotta ja ehkä siitä on jotain vielä käsittelemättä. Mutta kuten kaiketi jo kerroinkin, niin en ole ainoa mies kenelle on näin käynyt, että vaimolla ei ole jostain syystä enää mikään hyvin. Mikään ei riitä. Tuleeko naisesta, joka saa kaiken pyytämättä, ikään kuin miehen velvollisuutena elättää, ostaa ja antaa, lopulta sellainen, että edes Keski-Amerikan kiertue ei saa kuin marinaa ja kiukuttelua. Tuli sen reissun jälkeen sellainen tunne, että mikähän tässäkin nyt oli väärin. 12 tunnin paluulennolla ei puhuttu sanaakaan. Ai että se sattui mieleen.

Tuo keski-iän kriisi on onneksi mennyt jo ohi ja kun viimeinen puolisko elämästä on muutama vuosi sitten alkanut, niin voin todeta, että ihmisen on ihan hyvä yksin. Jo se että ei tarvitse kuunnella kiukuttelua, tiuskimista ja moittimista on laskenut verenpaineen normaaliksi.

Se, että lapset jäivät aikoinaan tekemättä voi joskus olla pahakin paikka, mutta ei nyt.

[ketsku]

Herää kysymys, että kuinka olet voinut valita kumppanin.. millaisilla kriteereillä? Vaikutat itse olevan kypsä ja jäsentelet asioita kypsän ihmisen tavoin.. Siksi hämmästyttää tuollainen "lankeaminen" ansaan, joka on piilotettu hyvinkin heppoiseen kuosiin, kuten pilluun, perseeseen ja kauneuteen.

Tämä tulee asiasi vierestä, mutta usein keski- ikäistyvä, vanhenemista karttava mies saa jonkinlaisen hulluuskohtauksen ja menee sokeana himojensa perässä vaikka teuraaksi..

Kumppani tuli aikoinaan valittua niillä perusteilla, että a) ihan ensiksi se oli hyvän näköinen b) meillä oli heti sellainen olo, että hän on se oikea c) kun vartaloa verhoneet vaateparret oli hältä riisutut, niin tuo jumalaisen kaunis keho veti vastustamattomasti puoleensa d) kaikki sujui alussa ihan hyvin

Aikaa kului kymmenisen vuotta mutta aviopuoliso oli edelleen jumalaisen kaunis, mutta hänen osallistumisensa yhteiselon ylläpitoon muuten kuin kuluttamisen, vaatimisen, valittamisen ja kieltämisen muodossa alkoi saada sellaiset mittasuhteet, että en voinut enää katsoa olevani tasavertainen kumppani.

Erosta on aikaa jo siitäkin kymmenisen vuotta ja ehkä siitä on jotain vielä käsittelemättä. Mutta kuten kaiketi jo kerroinkin, niin en ole ainoa mies kenelle on näin käynyt, että vaimolla ei ole jostain syystä enää mikään hyvin. Mikään ei riitä. Tuleeko naisesta, joka saa kaiken pyytämättä, ikään kuin miehen velvollisuutena elättää, ostaa ja antaa, lopulta sellainen, että edes Keski-Amerikan kiertue ei saa kuin marinaa ja kiukuttelua. Tuli sen reissun jälkeen sellainen tunne, että mikähän tässäkin nyt oli väärin. 12 tunnin paluulennolla ei puhuttu sanaakaan. Ai että se sattui mieleen.

Tuo keski-iän kriisi on onneksi mennyt jo ohi ja kun viimeinen puolisko elämästä on muutama vuosi sitten alkanut, niin voin todeta, että ihmisen on ihan hyvä yksin. Jo se että ei tarvitse kuunnella kiukuttelua, tiuskimista ja moittimista on laskenut verenpaineen normaaliksi.

Se, että lapset jäivät aikoinaan tekemättä voi joskus olla pahakin paikka, mutta ei nyt.

No kyllä siinä sun naisessasi on ollut vikaa ja pahasti jos tuolleen on käyttäytynyt. Mutta toisenlaisia naisia on paljon. Itse hyppisin riemusta kattoon jos mies ehdottais jotain Amerikanmatkaa. Ikävää, että olet noin katkera mutta uskon kyllä sun löytävän vielä mukavan naisen Nimittäin lukunnottamatta ämmittelyä ja noita persejuttuja vaikutat ihan kiltiltä ja fiksulta!

[Ralle Ryökäle]

Mikä kumman luulo naisissa elää, että vain nainen osaa pitää huushollinsa järjestyksessä, että yksin asuva mies hukkuu paskaan, ei imuroi, ei pyyhi pintoja ei vaihda lakanoita. Ja voivoi kun sinä nyt tarvitsen tänne naisen käden jälkeä. Jos tarvitsen naisen käden jälkeä menen "hierontaan", niin siinä se naisen käden jälki näkyy paremmin. Oman asuntoni siivoan ihan itse ja siistiä olla pitää ja on!

Ja taas yleistetään...

Yleistyksen aloitti se siivousohjelma, jonka toimittaja (nainen) totesi, että se törkyinen asunto siinä ohjelmassa oli "tyypillinen poikamiehen asunto". Asunto oli todella törkyinen ja nainen nimitti asunnon haltija Törky-Teroksi.

Samassa ohjelmassa oli aiemmin erään perheen koti, jossa lapset söivät kuin siat ja äiti ei osannut pitää huushollia järjestyksessä saati lapsia ojennuksessa. Missään kohtaa ohjelmassa ei tämä toimittaja (nainen) maininnut, että tämä on tyypillisen lapsiperheen asunto eikä nimittänyt sikolätti-Sirpaksi. Miksi ei näin tehnyt?

Miksi julkinen sana yleistää ja miksi et ketsku puuttunut tähän kohtaan jonka olin kirjoituksessani maininnut.

Miksi toimittaja katsoi voivansa syyllistyä sukupuolirasismiin kun kohteena oli mies?

[Juliet Jones]

<-- Taisit aiemmin mainita, ettei lapsia syntynyt tuon hyväperse- Annelin kanssa. Ilmeisesti niistä ei sinulla muutenkaan ole kokemusta?

Mikä lienee ollut tuo katsomasi ohjelma.. mutta kuvauksessasi pisti silmään, kun ihmettelit miksei sikolätti- Sirpaa syyllistetty, tai ainakaan mainittu lasten aiheuttamasta sotkusta. Normaalisti lapset syövät 5- 6kertaa päivässä. Olipahan äiti sitten lasten kotihoitajana tai työn päälle kotona piikomassa, on täysin mahdotonta, että koti kiiltäisi puhtauttaan. Mietipä hieman noita lapsia ruokailemassa.. sotkua varmasti tulee, vaikka heidät olisi miten opetettu. Saako Sirpa ruokailla kotonakaan rauhassa ilman, että palvelisi ainakin niitä lapsia, jotka eivät itse vielä osaa ruoistaan/ sotkuistaan huolehtia? Kun Sirpa viimein, -laitettuaan lapsille eväät valmiiksi-, pääsee itse syömään, on sotku jo varmasti melkoinen. Ruokailun päälle kotona tulee vielä ne muut hoidettavat asiat, eli lasten puhtaus, pyykkihuolto, tiskit ym., ym... Konttaako Sirpa siis yömyöhään pitkin lattioita keräämässä murusia?

Tietämättä tuon Sirpan tilannetta paremmin mietin, että missähän tuossakin lapsiperheessä oli se entinen poikamies törky- Tero, jonka toki olisi pitänyt jakaa Sirpan kanssa kotityöt ja lastenhoito niin, että kaikki perheen eteen tehty työ menee tasan, myös ansiotyöhön käytetty aika.

Poikamiesten kämpistä noin yleisesti sanoisin, että kun sellaisia olen nähnyt, niin varsin hyvässä järjestyksessä ovat olleet. Tiedä sitten mitä tuolla "törkyisyydellä" ohjelmassa tarkoitettiin.