Kauhajoen koti- ja laitostalousoppilaitoksen ammuskelu 2008

[MotiivitOn]

Kyllä se on mun mielestä ihan ymmärrettävää, että ihmislelä on aika korkea kynnys mennä käräyttämään omaa kaveria. Varsinkin jos on pienikin riski, että onkin väärässä. Tuskinpa voisit sen jälkeen enää kutsua kyseistä henkilöä kaveriksesi.

Tosin en kyllä kutsuis todelliseksi kaveriksi sellaistakaan, kuka ei puuttuisi mun menoon siinä vaiheessa kun alkaa hirvittämään.

[VoDKa]

Kyllä se on mun mielestä ihan ymmärrettävää, että ihmislelä on aika korkea kynnys mennä käräyttämään omaa kaveria. Varsinkin jos on pienikin riski, että onkin väärässä. Tuskinpa voisit sen jälkeen enää kutsua kyseistä henkilöä kaveriksesi.

Tosin en kyllä kutsuis todelliseksi kaveriksi sellaistakaan, kuka ei puuttuisi mun menoon siinä vaiheessa kun alkaa hirvittämään.

No mitkä olisivat reaktiosi jos kaverisi estäisi jotain sellaista, minkä todella, todella, todella rankasti haluat toteuttaa, olkoonkin se tälläinenkin asia kuin kouluammuskelu? Luultavasti vihaisit tätä ihmistä. Ainakin siihen asti, kunnes saisit hoitoa, ehkä pääsisit sellaiseen tilaan että ymmärtäisit kuinka väärin se tekosi olisi ollut - jos pääsisit siihen tilaan ylipäätään koskaan.

Sillä hetkellä kun sinne ampumaan on menossa, se tuntuu ainoalta oikealta, järkevältä ratkaisulta kaikkeen siihen, mitä on kokenut. Suurelta muutokselta, todellisuudelta, sellaiselta että viimeinkin tulet olemaan jotain ei vain itsesi, vaan myös muiden silmissä. Joku kun tulee pilaamaan tuon suuren odotuksen ja ns. jumaluuden tunteen, niin on siitä hellät sanat ja iloiset tunteet kaukana.

Vaikka ampuja ymmärtäisikin tekevänsä väärin, ei se silti välttämättä muuta sitä halua, etteikö sen tekeminen olisi juuri tosi jees ja oikein. Kyllä minä ainakin suuttuisin siinä määrin semmoiselle "kaverille" joka minua estäisi, etten tuolle ihmiselle puhuisi enää koskaan - en edes sen jälkeen, kun ymmärtäisin olleeni väärässä.

[Norsula]

Tietenkin kaveri voisi sitten lohduttautua sillä, että olisi menettänyt kyseisen kaverin jokatapauksessa ja tuli todennäköisesti pelastaneeksi ison määrän tuhoutuneita ihmiselämiä. Mutta on tosiaan helppo olla näin jälkiviisas. Harvasta on edes ottamaan kaveriltaan auton avaimia pois jos tämä aikoo ajaa kännissä, vaan naureskelevat vieressä hyväksyvästi, vaikka omatunto sanoisi muuta. Jälkeenpäin sitten ajatellaan, että voi voi ku ei tavallaan voitu mitään...

[MotiivitOn]

Kyllä se on mun mielestä ihan ymmärrettävää, että ihmislelä on aika korkea kynnys mennä käräyttämään omaa kaveria. Varsinkin jos on pienikin riski, että onkin väärässä. Tuskinpa voisit sen jälkeen enää kutsua kyseistä henkilöä kaveriksesi.

Tosin en kyllä kutsuis todelliseksi kaveriksi sellaistakaan, kuka ei puuttuisi mun menoon siinä vaiheessa kun alkaa hirvittämään.

No mitkä olisivat reaktiosi jos kaverisi estäisi jotain sellaista, minkä todella, todella, todella rankasti haluat toteuttaa, olkoonkin se tälläinenkin asia kuin kouluammuskelu? Luultavasti vihaisit tätä ihmistä. Ainakin siihen asti, kunnes saisit hoitoa, ehkä pääsisit sellaiseen tilaan että ymmärtäisit kuinka väärin se tekosi olisi ollut - jos pääsisit siihen tilaan ylipäätään koskaan.

Sillä hetkellä kun sinne ampumaan on menossa, se tuntuu ainoalta oikealta, järkevältä ratkaisulta kaikkeen siihen, mitä on kokenut. Suurelta muutokselta, todellisuudelta, sellaiselta että viimeinkin tulet olemaan jotain ei vain itsesi, vaan myös muiden silmissä. Joku kun tulee pilaamaan tuon suuren odotuksen ja ns. jumaluuden tunteen, niin on siitä hellät sanat ja iloiset tunteet kaukana.

Vaikka ampuja ymmärtäisikin tekevänsä väärin, ei se silti välttämättä muuta sitä halua, etteikö sen tekeminen olisi juuri tosi jees ja oikein. Kyllä minä ainakin suuttuisin siinä määrin semmoiselle "kaverille" joka minua estäisi, etten tuolle ihmiselle puhuisi enää koskaan - en edes sen jälkeen, kun ymmärtäisin olleeni väärässä.

Jos joskus sattuisin olemaan niin VI**N sekaisin, niin olisi yksi lysti mitä minä ajattelisin kaveristani. Yksi lysti puhuisinko kaverilleni enää, enhän puhuisi siinäkään tapauksessa, jos ensin ammuttuani 300 muuta läjäyttäisin kallonkappaleet seinille.
Todellinen kaverini estäisi minua tekemästä tyhmyyksiä, vaikka se tarkoittaisi sellaista vihaa minun suunnaltani, että kaverini olisi itsekin vaarassa kuolla.

Kaveruus on sellaista. Kaveristaan huolenpitämiseen kuuluu myös kaverin tahdonvastainen huolehtiminen.

Minä tekisin kavereilleni aivan saman palveluksen. Estäisin ja olenkin jopa fyysisellä voimalla estänyt kaveriani tekemästä typeryyksiä ja saanut siitä vihat päälleni ja hienot ruhjeet. Mitäs sitten, tein oikein ja se riittää kiitokseksi.

Kahta ei jätetä, kaveria ja todistajaa.

[MotiivitOn]

Harvasta on edes ottamaan kaveriltaan auton avaimia pois jos tämä aikoo ajaa kännissä, vaan naureskelevat vieressä hyväksyvästi, vaikka omatunto sanoisi muuta. Jälkeenpäin sitten ajatellaan, että voi voi ku ei tavallaan voitu mitään...

Häh..? Ei ole ottamaan kaverilta auton avaimia pois? Ite olen estänyt kaveria, molempia vanhempiani ja muutamia tuntemattomia ihmisiä ajamasta kännissä. Kai jokainen sen verran pystyy tekemään, jos pystyy ajamaan partansa aamuisin? Paitsi että ekalla kerralla ei vielä parta mulla edes kasvanut.

[Norsula]

Harvasta on edes ottamaan kaveriltaan auton avaimia pois jos tämä aikoo ajaa kännissä, vaan naureskelevat vieressä hyväksyvästi, vaikka omatunto sanoisi muuta. Jälkeenpäin sitten ajatellaan, että voi voi ku ei tavallaan voitu mitään...

Häh..? Ei ole ottamaan kaverilta auton avaimia pois? Ite olen estänyt kaveria, molempia vanhempiani ja muutamia tuntemattomia ihmisiä ajamasta kännissä. Kai jokainen sen verran pystyy tekemään, jos pystyy ajamaan partansa aamuisin? Paitsi että ekalla kerralla ei vielä parta mulla edes kasvanut.

Olen minäkin ottanut avaimet pois henkilöltä, jonka epäilin saattavan ajaa seuraavana yönä humalassa. Mutta olen myös kuullut keskusteluja, missä nauretaan kuinka oltiin alaikäisen humalaisen kuskin kyydissä viimeyönä ja seuraavan hengevetoon todetaan katuvaan äänensävyyn, että olihan se vähän tyhmää joo... Ei ihmisillä pääsääntöisesti ole rohkeutta toimia ryhmäpainetta vastaan. Jos ollaan porukassa, missä naureskellaan känniajelulle, harva sitä uskaltaa vastustaa. Mutta jos ollaan porukassa, missä siihen suhtaudutaan kielteisesti, harva uskaltaa edes ehdottaa ajamista kännissä. Minulla on yksi kaveri, joka sekoilee vastuuttomasti toisessa porukassa ja sitten "minun" porukassani (:P) ei.

En tiedä miten hanakasti itsekään rupeaisin vastaan tappelemaan jos vastassa olisi joku väkivaltaiseksi tietämäni ihminen. Siinä tilanteessa soittaisin vain poliisit. Ehkä.

Vähän ehkä offtopic, mutta silti.

[joey]

En tajua sitä, että joku olisi valmis uhraamaan (tai vaarantamaan) mieluummin ihmishenkiä kuin kaverisuhteen.

[Howler]

En tajua sitä, että joku olisi valmis uhraamaan (tai vaarantamaan) mieluummin ihmishenkiä kuin kaverisuhteen.

Ditto. Lojaalius on äärimmäisen hyvä juttu tiettyyn rajaan asti, jonka jälkeen se kaverisuhde jää toissijaiseksi (esim. tässä "ilmoitanko poliisille että tämä suunnittelee murhaavansa useita" asettelussa).

[metallikukko]

Viime perjantaina viimeksi kaverilta takavarikoitiin muun porukan toimesta avaimet ,hänen aikoessaan lähteä riidan jälkeen kännissä liikenteeseen.

Tuo kaverin poliisille käräyttäminen on vähän vaikea kysymys ,kun ihmisistä ei aina tiedä milloin ne ovat tosissaan ja mikä on vain tunnekuohun aiheuttamaa uhoa.
Ja jos kyse on jälkimmäisestä niin ,sillä ilmiantajalla on niskoillaan toisen tulevaisuuden pilaaminen ja jos vielä kyseessä on koulukiusattu niin taas lyödään lyötyä.
Ja se että joku on hurahtanut aseisiin ei välttämättä tee hänestä potentiaalista kouluampujaa. Tiedän useampiakin tapauksia ,jotka puhuvat silmät kiiluen metsästyksen hienoudesta ja siitä tunteesta kun vetää liipasimesta ja näkee saaliin putoavan . Kyllähän se vähän laittaa päätään pyörittelemään toisinaan

[MotiivitOn]

Tuo kaverin poliisille käräyttäminen on vähän vaikea kysymys ,kun ihmisistä ei aina tiedä milloin ne ovat tosissaan ja mikä on vain tunnekuohun aiheuttamaa uhoa.
Ja jos kyse on jälkimmäisestä niin ,sillä ilmiantajalla on niskoillaan toisen tulevaisuuden pilaaminen ja jos vielä kyseessä on koulukiusattu niin taas lyödään lyötyä.

Oma mielipiteeni tuohon on se, että tehdään itse niin paljon mitä voidaan ja sitten kun homma menee omien kykyjen yläpuolelle, niin kutsutaan apua. Ellei apua löydy lähipiiristä niin sitten haetaan viranomaisapua.

Ja se että joku on hurahtanut aseisiin ei välttämättä tee hänestä potentiaalista kouluampujaa. Tiedän useampiakin tapauksia ,jotka puhuvat silmät kiiluen metsästyksen hienoudesta ja siitä tunteesta kun vetää liipasimesta ja näkee saaliin putoavan . Kyllähän se vähän laittaa päätään pyörittelemään toisinaan

Olen aika lailla samaa mieltä, että suurikaan asefanaattisuus ei tee miehestä murhaajaa. Metsästyksellä taas ei ole mitään tekoa murhaamisen kanssa. Ellei murhaaja sitten olisi niin sekaisin, että metsästäisi ihmisiä. Metsästyksestä ollaan sen verran keskusteltu toisaalla, ettei siitä muuta, kuin että kyseessä on tunne siitä, että on osa luonnon kiertokulkua ja saalistusvietin tyydyttämisestä. Metsä antaa, sieltä ei oteta! Vaikka henkseleitä myöhemmin kaljapäissään paukuteltaisiinkin hienoista riistalaukauksista.

[joey]

Ja se että joku on hurahtanut aseisiin ei välttämättä tee hänestä potentiaalista kouluampujaa.

Tässä tapauksessa oli ainakin kyse nimenomaan kouluampujasta. Uskoisin että kuka tahansa täysjärkinen erottaa kyllä aseharrastajan potentiaalisesta joukkomurhaajasta - Saarihan ei ollut aseharrastajaa nähnytkään, kuten ei ollut Auvinenkaan.

[vasikka]

Onko kenelläkään tietoa, missä KaiPr:n komppaniassa kyseinnen MJ Saari suoritti varusmiespalvelustaan?

[Rapa]

Eihän tästä ole aikaakkan kun vielä toitotettiin ettei Matti Saari ollut Auvisen tavoin kiusattu ja vetäytyvä vaan päinvastoin hänellä oli kavereita eikä hän ollut syrjitty lainkaan.
Nyt joka tuutista mölistään miten Mattia kiusattiin koulussa, armeijassa ja oikeastan kaikkialla.
Kai tälläkin vielä yritetään myydä.

[VoDKa]

Eihän tästä ole aikaakkan kun vielä toitotettiin ettei Matti Saari ollut Auvisen tavoin kiusattu ja vetäytyvä vaan päinvastoin hänellä oli kavereita eikä hän ollut syrjitty lainkaan.
Nyt joka tuutista mölistään miten Mattia kiusattiin koulussa, armeijassa ja oikeastan kaikkialla.
Kai tälläkin vielä yritetään myydä.

Jostain syystä olen taipuvainen uskomaan enemmän Matin tunteneita ihmisiä kuin sellaisia, jotka ehkä on käyneet samaa koulua, mutta eivät tunteneet ko. henkilöä lopulta ollenkaan.

[Aizerbaidzan]

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009051 ... 4_uu.shtml

Kauhajoen asejutun käsittely siirtyi syyskuuhun
Torstai 14.5.2009 klo 16.21

Kauhajoen koulusurmiin liittyvää asejuttua ryhdytään käsittelemään Kauhajoen käräjäoikeudessa syyskuun lopulla.

Juttu oli alun perin määrä istua tällä viikolla, mutta lisätutkinnan vuoksi istuntoa siirrettiin.

Syytteeseen tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta joutuu rikoskomisario, joka ei ottanut ampujalta pois asetta. Komisario näki ampujan nettiin lataamat ampumavideot ennen surmia, mutta hänen mielestään ne eivät olleet peruste ottaa pois asetta.

Oikeudenkäyntiä päätettiin lykätä sen jälkeen, kun yhden uhrin omaiset vaativat rikoskomisariolle rangaistusta myös törkeästä kuolemantuottamuksesta.

Uhrin pikkupoika vaatii lisäksi valtiolta vahingonkorvauksia elatuksen menetyksestä ja kärsimyksistä. Korvausten yhteissumma on runsaat 60 000 euroa. Poika oli 2,5-vuotias menettäessään äitinsä.

Uhrin puoliso vaatii valtiolta 40 000 euron vahingonkorvausta kärsimyksestä.

Valtio kiistää korvausvaatimukset.

Jutun pääkäsittely alkaa Kauhajoella 21. syyskuuta.

STT