Gustafssonin vammat

[Mariacka]

^Tulee myös muistaa, ettei potilaan tarvitse enää odottaa tutkimusten tuloksia päiväkausia: röntgenkuvatkin saadaan suurinpiirtein online lääkärin koneelle, samoin monet laboratoriokokeiden tulokset. Muutenkin on helpompi havaita aivojen mahdolliset vauriot eikä lukuisia tutkimuksia valmisteluineen ja toipumisineen tarvita (esim. PEG, lumbaalipunktio).

Myös päiväkausien makuuttaminen on todettu tutkimuksin aniharvoin hyödylliseksi, useimmiten vahingolliseksi hoidoksi.

Mitä tuohon pitkäaikaiseen jälkikäteiseen vammojen hoitoon tulee, niin olen minäkin yhtä hammastani hoidattanut vuoden. Ihan 2000-luvulla. Enkä ole ollut vakavasti vammautunut.

[Oulunmies]

Tuo NG:n nykymittapuun mukaan pitkä sairaalassa oloaika ei todista mitään hänen vammojensa laadusta. Se on jo moneen kertaan puitu palstalla, kaikille ei vain mene jakeluun. Aika oli silloin toinen ja kuten esim. 1970-luvullakin, itse olin silloin muutamia öitä sairaalassa aivotärähdyksen vuoksi vaikka jo seuraavana aamuna tapahtuneesta onnettomuudesta vointini oli täysin normaali. Eli sen ajan tavan ja hoito-ohjeen mukaan miestä makuutettiin.

[Mariacka]

^No, eräillä kirjoittajilla (en mainitse tässä nimiä) on tapana tuoda vanhoja väitteitään yhä uudestaan esille, vaikka ne olisi ammuttu faktoin alas lukuisia kertoja. Voisi ajatella niinkin, että joku uusi houkuteltaisiin pitämään niitä faktoina ja myötäilemään. Ei kai se ole kiellettyä?

[Oulunmies]

Juu, jonkinlaista provoamista se on tuo jääräpäinen alasammuttujen asioiden uudelleen esille tuominen ja oikeaksi todistelu. Myös vammakeskustelussa on ominaista, että esim. kallonpohjanmurtuma hypoteesiin palataan aina uudelleen ja uudelleen. Ko. murtumasta kun ei ole näyttöä ja sitä tukevat asiat ovat ainakin huonosti kirjattu 60-luvulla, ei ole ollut ainakaan ykkös eikä kakkosdiagnoosina, joten tuskin ollut lainkaan koko murtumaa. Varsinkin kun nykytietämyksen mukaan voidaan todeta, että se sekoitetaan helposti korvakäytävänmurtumaan, siis jos murtuma sijaitsee tuolla alueella.

[Sariola]

Juu, jonkinlaista provoamista se on tuo jääräpäinen alasammuttujen asioiden uudelleen esille tuominen ja oikeaksi todistelu. Myös vammakeskustelussa on ominaista, että esim. kallonpohjanmurtuma hypoteesiin palataan aina uudelleen ja uudelleen. Ko. murtumasta kun ei ole näyttöä ja sitä tukevat asiat ovat ainakin huonosti kirjattu 60-luvulla, ei ole ollut ainakaan ykkös eikä kakkosdiagnoosina, joten tuskin ollut lainkaan koko murtumaa. Varsinkin kun nykytietämyksen mukaan voidaan todeta, että se sekoitetaan helposti korvakäytävänmurtumaan, siis jos murtuma sijaitsee tuolla alueella.

Ei asiaa ole alasammuttu, vaikka joku asioita huonosti ymmärtävä on esittänyt eriävän näkemyksensä. Jos potilaan asiakirjoihin on merkitty 1)Aivoruhje 2)Kallonpohjan murtuma 3)Brillen hematooma, niin kyllä nämä lääkärien merkinnät potilaan asiakirjoihin ovat paljon painavampia kuin jonkun Oululaisen sähköasentajan mielipide 49 vuotta myöhemmin. Ei niitä ole kumottu jonkun "näennäisasiantuntijan" lausunnoilla v. 2009. Nuo määritykset ovat edelleen voimassa. Se on faktatietoa.

[Mariacka]

Jos potilaan asiakirjoihin on merkitty 1)Aivoruhje 2)Kallonpohjan murtuma 3)Brillen hematooma, niin kyllä nämä lääkärien merkinnät potilaan asiakirjoihin ovat paljon painavampia kuin jonkun Oululaisen sähköasentajan mielipide 49 vuotta myöhemmin. Ei niitä ole kumottu jonkun "näennäisasiantuntijan" lausunnoilla v. 2009. Nuo määritykset ovat edelleen voimassa. Se on faktatietoa.

Niin jos. Kallonpohjan murtumaa ei merkitty. Toisaalta edes Tenovuo ei väittänyt, että NG:llä olisi ollut aivoruhje.

[Hessu52]

Käsittääkseni Gustafssonin jatkohoito oli enimmäkseen leukojen lonksunnan lopettelua ja hampien oiontaa, eikä mitään sen vaarallisempaa.

Jos hänellä olisi ollut todellisesti jokin vaikea ruhjetasoinen aivovamma, niin silloin ura ammattiautoilijana olisi ollut sata varmasti loppu, tai oikeastaan sitä ei olisi tullut.

Sariola väittää minun aliarvioineen tahallani Gustafssonin "naarmua" käsivarressa, mitä en suinkaan tee, vaan jos "naarmusta" täytyy ottaa oikein suurennos, että sen erottaa, niin silloin ei voi puhua mistään haavasta, vaan "naarmusta", tai "pienestä vammasta", kuten lehdessäkin mainittiin, joten Sariola yrittää taas tehdä minusta turhanpäiten valehtelijaa tuollaisella kirjoituksella, joka on mielestäni sivistymätöntä ja moukkamaista.

Mitä sitten tulee nikki Rohn Doen väitteisiin siitä, että minä väkisin tekisin Gustafssonista syyllista, niin olen siitä täysin eri mieltä, sillä enhän minä hänestä syyllistä tee, vaan asiat, jotka sotivat kaikkea todennäköisyyttä vastaan, sekä Gustafssonin omat, joko tahalliset, taikka tahattomat valehtelut esimerkiksi vammoistaan.

Josko vaikka ensin selvittäisi, kuinka hän on yleensäkään saanut linja-autonkuljettajan ammatin, noin vaikeiden aivovammoaepäilyjen jälkeen?

Vaikeiden ruhjetasoisten, tai jopa keskivaikeiden ruhjetasoisten aivovammojen jälkioireina on yleisesti ollut epilepsia, jonka epäilyskin tulevalla kuljettajalla on kaatanut uran, vaikkei kohtauksia olisi koskaan saanutkaan, tai että kohtaukset pystyisi lääkinnän avulla pitämään kurissa.

Nyt on katsottava asiaa niin, että Gustafsson on linja-autokoulun terveystarkastuksessa valehdellut vammaoistaan, tai sitten sellaisia ei ole yksinkertaisesti todettu olleenkaan, joten tuokin on hieman sekava asia.

[Sariola]

Mariackalle toteaisin, että kaikki nuo nuomainitsemani kolme asiaa oli merkitty potilaan asiakirjoihin, ja varmistuksen siitä saa lukemalla Espoon käräjäoikeuden tuomion. Se on fakta.

[Mariacka]

Mariackalle toteaisin, että kaikki nuo nuomainitsemani kolme asiaa oli merkitty potilaan asiakirjoihin, ja varmistuksen siitä saa lukemalla Espoon käräjäoikeuden tuomion. Se on fakta.

Enpä ole löytänyt tuomiosta kohtaa, jossa kerrotaan a) potilaspapereissa olleen maininnan kallonpohjamurtumassa tai b) Tenovuon sanoneen vammaa aivoruhjeeksi. Ehkä olemme lukeneet eri tuomion.

[Hessu52]

Sariola, mitä mieltä olet siitä, että Gustafsson on päässyt linja-autokuski kurssille, vaikka hhänellä on ollu sinunkin mielipiteesi mukainen ruhjetason aivovamma.

Jos olisit yhtään tämän maapallon kamaralla, niin saattaisit tietää, että tuollaisen vamman jälkitauti voi olla pahimmasa tapauksessa epilepsia jolloin ei olisi mitään mahdollisuutta päästä lentokapteeniksi, sen enempää kuin linja-auton kuljettajaksi.

Miten perustelet, että Gusse on läpäissyt lääkärintarkastuksen aikoinaan linja-auton kuljettajaksi ja sitten jopa bussifirmaan duuniin, sillä kyllä tuon tasoinen "kuuluisuus" on ollut työnantajien tiedossa?

Ja sitten se vastaus kiertelemättä ja ihan maallikonkin tajuamalla kielellä, ilman kommervenkkejä ja muuta turhaa löpinää.

[peltirumpu]

^vaikuttaa vähän siltä, että ainoa aivovamman saanut on sariola

[Sariola]

Mariackalle ja muillekin:

KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIOSTA

.... Gustafssonilla ei potilasasiakirjoissa ole kuvattu olleen käsissä ja käsivarsissa muita vammoja kuin vasemmassa kyynärvarressa viiltohaava ..... (Huom! viiltohaava, ei naarmu.)

..... Merkittävä epävarmuus liittyy siihen, onko Gustafssonilla korvaklinikan röntgenosaston muistiinpanoissa mainittu, tutkimuksissa 27.7.1960 todettu murtuma kallonpohjassa ollut murtuma korvakäytävässä vai mahdollisesti muualla kallonpohjassa, kun röntgenkuvia ei ole tallella ..... (Röntgenkuvia ei säilytetä näin kauan, mutta pätevä lääkäri on aikoinaan tutkinut röntgenkuvat ja merkannut potilaan tietoihin kallonpohjan murtuman.)



*** Tenovuo käytti johdonmukaisesti termiä aivovamma, joka on laajempialainen termi ja sisältää kyllä myös aivoruhjeen. Lisäksi hän korosti, että ei pidä yrittää heppoisin perustein kumota pätevän lääkärin antamaa diagnoosia, ilman että sille käsitykselle olisi mitään näyttöä. Hoitaneen lääkärin diagnoosi on edelleen voimassa - ei sitä ole kumottu, vaikka moni täälläkin uskoo ja toivoo että niin olisi tapahtunut. Mutta ei ole tapahtunut.

[Sariola]

......

Miten perustelet, että Gusse on läpäissyt lääkärintarkastuksen aikoinaan linja-auton kuljettajaksi ja sitten jopa bussifirmaan duuniin, sillä kyllä tuon tasoinen "kuuluisuus" on ollut työnantajien tiedossa?

Ja sitten se vastaus kiertelemättä ja ihan maallikonkin tajuamalla kielellä, ilman kommervenkkejä ja muuta turhaa löpinää.

Asiantuntijasivuilta käy ilmi, että keskivaikean aivovamman saaneistakin (Aivoruhje on yksi aivovamman tyyppi, se voi olla myös esim. pieni ja lievä tai suuri ja vaikea) osa toipuu täysin oireettomiksi. Jos mitään pysyviä oireita ei ole jäänyt, on potilas tietysti siltä osin terve, ja pystyy mihin tahansa ammattiin parantuneen aivovamman estämättä. Sairaudesta ja vammasta voi parantua myös täysin työkykyiseksi. Jos lääkäri toteaa vamman täysin parantuneen ja potilaan täysin terveeksi, ei ole estettä siirtymistä mihin tahansa ammattiin.

[Oulunmies]

Sariola, rautalangasta siis...mistä tiedät, että tuo silloinen kirjaus kallonpohjanmurtumasta ei olisikaan korvakäytävänmurtuma? Muistaakseni myös ko. kirjaus oli epäselvä. Miksi brillen hematoomista ei ole kirjausta kuin vasta hammasklinikalla? Eikö se ole outoa, eikö ensihoitoa antaneiden lääkäreiden olisi se myös pitänyt huomata? Mikä tai mitkä seikat mielestäsi tukevat NG:n aivovamman olleen keskivaikea? Ainoastaan muistiaukon pituusko? Kyselee tämmöinen vaihtovirtamies Oulusta...Ja sariola, lääkärit pääsääntöisesti ovat päteviä mutta pätevyys ei ole sama asia kuin virheettömyys.

[Hessu52]

Miten voi todistaa, ettei keskivaikeasta aivoruhjeesta ole jäänyt esim. epilepsian kaltaista jälkiseuraamusta, kuinka lääkäri sellaisen todentaa.

Tietääkseni ei mitenkään ja keskivaikeasta ruhjetasoisesta vammasta jää aina arpi aivoihin, jonka voi todentaa jälkeenkin päin mangneettikuvauksella, vai mitä Sariola.

Siis miten Gusse on päässyt dösakuskiksi, vaikka hänellä on saattanut olla epilepsia?