Sodat joissa voittaja luovutti maitaan

[hidas mutta heikko]

Puola nyt periaatteessa jyrättiin toisessa maailmanpalossa ensin saksalaisten ja sitten uudestaan saksalaisten ja sitten vielä venäläisten toimesta atomeiksi kivikaudelle ja tuhkaksi taivaanrantaan. Samalla maan rajat taisivat siirtyä kauttaaltaan n. 200km länteen. Puolalaisten voisi katsoa olleen voittajien puolella, koska sotihan heitä partisaaneina ja brittien joukoissa, esimerkiksi operaatio kauppapuutarhassa ja ties missä. Eli periaatteessa olivat voittajien puolella, tai voittajat tulivat polakkien puolelle, ja samalla uudelleenjärjesteltiin valtion sijainti maapallolla, eli menettivät (ja saivat) maita voiton myötä... Pohtikaapa tätä.

[combat18]

Puola kestikin melkein viikon, vaikka ei ne nyt sotinut vastaan sakemanneja erikoisemmin vaan se oli hidastus peliä.

[hidas mutta heikko]

No mutta miten se liittyy yhtään mihinkään että Puola kesti melkein viikon? Osasivat järjestää diplomatiansa niin että olivat voittajien puolella - jokaisen maan puolustuspolitiikkaan kuuluu tuo sama: pyrkimys hoitaa ensin hyvä diplomatia ja turvautua sotaan vasta kun on pakko.

[Mike Manner]

No mutta miten se liittyy yhtään mihinkään että Puola kesti melkein viikon? Osasivat järjestää diplomatiansa niin että olivat voittajien puolella

Täällä on taas otettu asioita selvää...
Puolastahan miehitti Saksa puolet 1.syyskuuta -39 alkaneen ja n.viikon kestäneen "sodan" päätteeksi ja toisen puolen Neuvostoliitto heti kun Saksa oli saanut urakkansa loppuun. Asiasta oli Saksan ja NL. välillä diili, Puolalaislta ei kysytty.
NL. ottaessa Puolaa takaisin ja NL. joukkojen edetessä Puolaan syksyllä -44 Puolan vastarintaliike nousi kapinaan Varsovassa Saksan miehitysjoukkoja vastaan pyrkimyksenään ottaa Varsova haltuunsa ja sitten vaan alkaa odottamaan apua NL. Veikselin rintaman joukoilta ja saada lopulta taisteltua Puola itesänäiseksi sekä Saksan, että NL. vallan alta hyväksi käyttäen sotatilan luomaa yleis kaaottista tilannetta...

[hidas mutta heikko]

Ranska ja Britannia takasivat Puolan koskemattomuuden ja toinen maailmansota syttyi siitä kun Ranska ja Britannia julistivat Saksalle sodan pari päivää hyökkäyksen jälkeen. Puolalaisia soti liittoutuneiden joukoissa, joten olivat liittoutuneiden puolella alusta lähtien, mutta kuitenkin menettivät maitaan. Se on kuitenkin selvää, että sodat joissa puola soti yksin, päättyivät aina ei-puolalaisen osapuolen voittoon - siksi tilanne ei ole ihan yksiselitteinen Samalla tavalla on hassua, että Ranska on toisen maailmansodan voittajavaltio (tai laskettiin sodan jälkeen sellaiseksi), vaikkei voittanut yhtään mitään omillaan. Sitä en nyt muista miten ranskan ja saksan raja muuttui toisen maailmansodan jälkeen.

Edelleenkin, Puola oli mielestäni sodan jälkeen voittajien puolella, mutta sen rajoja siirreltiin mielivaltaisesti. Toisaalta, Lontooseen paenneen pakolaishallituksen päätäntävallasta ja edustavuudesta voidaan kiistellä, mutta ainakin sen tuki oli liittoutuneiden takana. Tietysti kommareilla oli oma puolalainen osastonsa, mutta sen edustuksesta puna-armeijassa en tiedä. Mike, olen ottanut asiasta selvää ihan kohtuullisesti, miten vastaat?

[Mike Manner]

Mike, olen ottanut asiasta selvää ihan kohtuullisesti, miten vastaat?

...Mietin vaan tätä -

Osasivat järjestää diplomatiansa niin että olivat voittajien puolella

Olisitko ollut samaa mieltä Suomesta, jos oltaisiin näön vuoksi pikkuisen pistetty vastaan (ts. antauduttu) -39 syksyllä NL:lle ja järkätty hallitus, ilman minkäänlaista valtaa maan asioihin, istumaan esim. Pariisiin NL. miehittäessä maata?
Oltasiin oltu silleen kivasti itsenäisiä ja tavallaan voitettu? Tai jos ei voitettu, niin ainakin voittajien puolella.
Sotahistoriasta jne. asioista voitaisiin varmaan puhua pitkäänkin hyvässä hengessä, kun mitä ilmeisemminkin olet asiaan perehtynyt peruskouluhistoriaa enemmän.

[hidas mutta heikko]

Mike, olen ottanut asiasta selvää ihan kohtuullisesti, miten vastaat?

...Mietin vaan tätä -

Osasivat järjestää diplomatiansa niin että olivat voittajien puolella

Olisitko ollut samaa mieltä Suomesta, jos oltaisiin näön vuoksi pikkuisen pistetty vastaan (ts. antauduttu) -39 syksyllä NL:lle ja järkätty hallitus, ilman minkäänlaista valtaa maan asioihin, istumaan esim. Pariisiin NL. miehittäessä maata?
Oltasiin oltu silleen kivasti itsenäisiä ja tavallaan voitettu? Tai jos ei voitettu, niin ainakin voittajien puolella.
Sotahistoriasta jne. asioista voitaisiin varmaan puhua pitkäänkin hyvässä hengessä, kun mitä ilmeisemmin olet asiaan perehtynyt peruskouluhistoriaa enemmän.

Otetaan joskus Kalpeassa Kukossa tuoppi ja käydään sodat läpi sitten Tosiaan, nämä on aika häilyviä kysymyksiä tuolloisen maailman kaksinapaisuuden vuoksi. Kuitenkin, mielestäni valtiojohdon tehtävä on taata turvallisuus ilman sotaa jos mahdollista. Suomessa ja Puolassa epäonnistuttiin tässä (Ruotsissa muuten onnistuttiin), mutta kohtalot olivat erilaisia. Siksi näitä kysymyksiä onkin hauska mietiskellä, vaikka sitten bissellä. Puola miehityksestään huolimatta pääsi liittoutuneiden suojelukseen, toisaalta liittoutuneista "huonompi" otti sen etupiiriinsä sodan jälkeen. Oliko Suomen sotien etu se, että emme joutuneet toisten valtioiden etupiirijakojen pelinappulaksi - olisiko torjuntaVOITTO ollut juuri tässä? (menee off-topic)

Olen pitkälti sitä mieltä, että jos suomessa olisi samaan menty, niin oma näkemykseni olisi riippunut pitkälti puoluekannasta, koska niinhän se jako taisi mennä kauttaaltaan euroopassa, kun kommareilla ja kapitalisteillä yhteistä oli vain vihollinen.

[Mike Manner]

Otetaan joskus Kalpeassa Kukossa tuoppi ja käydään sodat läpi sitten

Kuitenkin, mielestäni valtiojohdon tehtävä on taata turvallisuus ilman sotaa jos mahdollista. Suomessa ja Puolassa epäonnistuttiin tässä (Ruotsissa muuten onnistuttiin), mutta kohtalot olivat erilaisia.

Suomessa se on sijainnin kannalta hankalaa, Puolassa mahdotonta ja Ruotsissa helppoa, kunhan muistaa sopivasti lipoa ja kumarrella vähän joka ilmansuuntaan.

Puola miehityksestään huolimatta pääsi liittoutuneiden suojelukseen, toisaalta liittoutuneista "huonompi" otti sen etupiiriinsä sodan jälkeen.

Niin, no... Puolalla ei taida olla muita vihollisia, kuin lännestä tai idästä tuleva miehittäjä. Tuolla kertaa kävi vähän kusisempi tuuri.

Oliko Suomen sotien etu se, että emme joutuneet toisten valtioiden etupiirijakojen pelinappulaksi - olisiko torjuntaVOITTO ollut juuri tässä?

Torjuntavoitto taisi olla se, että Suomi onnistui pysäyttämään kaksi kertaa NL. suurhyökkäyksen (ensimmäisen kerran talvisodassa, toisen kerran kesällä -44), saavutus mihin ei ole YKSIKÄÄN muu NL. vihollinen pystynyt kertaakaan.

[Chopper]

Toiseen maailmansotaan liittyen

Raiskauselokuva järkyttää Saksan ja Venäjän välejä
17.11.2008 16:57, päivitetty 17.11. 18:51

Toisen maailmansodan lopun valtavasta vaietusta salaisuudesta tehty elokuva on nostanut esiin Venäjän ja Saksan vaikeiden suhteiden ongelmien ytimen.

Anonyma - Eine Frau in Berlin kertoo huhti- ja toukokuusta 1945, jolloin Neuvostoliiton puna-armeija valtasi Berliinin. Elokuvan nimi olisi suoraan suomennettuna jotakuinkin "Nimetön - Nainen Berliinissä".

Puna-armeijan sotilaat raiskasivat Saksassa historioitsijoiden arvion mukaan kaksi miljoonaa naista.

Kyse oli mm. Berliinin lähes kaikista 13-70-vuotiaista naisista. Myös väkivalta, murhat ja itsemurhat kukoistivat.

Itävallan Wienissä puna-armeija teki samoja rikoksia 70 000-100 000 ja Unkarissa 50 000-200 000. Lukemattomia vastaavia tekoja tapahtui myös Romaniassa, Bulgariassa, Puolassa, Tsekkoslovakiassa ja Unkarissa.

Elokuva perustuu Marta Hillerin päiväkirjasta tehtyyn kirjaan. Ilmestyessään 1950-luvulla Saksassa teos haukuttiin. Vasta 2003 otetusta uusintapainoksesta tuli menestys.

Daily Mail -lehden mukaan vapautukseen ja Saksan itäosan miehitykseen kuuluneen ajanjakson tapahtumat ovat tuttuja historioitsijoille. Kumpikaan osapuoli ei ole välittänyt myöntää ja puhua niistä.

Venäjällä ja Neuvostoliitossa massaraiskauksista puhuminen on ollut suuren isänmaallisen sodan häpäisemistä. Saksassa taas ei ole haluttu tuoda äitien ja isoäitien kokemuksia enempää julki.

Neuvostosotilaille raiskaus oli virallisesti rikos. Todellisuudessa Stalin kuitenkin halusi raiskauksia sotilaidensa palkitsemiseksi ja siviilien terrorisoimiseksi.

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkom ... id=1617070

[Valdovas]

Toiseen maailmansotaan liittyen

Raiskauselokuva järkyttää Saksan ja Venäjän välejä
17.11.2008 16:57, päivitetty 17.11. 18:51

Toisen maailmansodan lopun valtavasta vaietusta salaisuudesta tehty elokuva on nostanut esiin Venäjän ja Saksan vaikeiden suhteiden ongelmien ytimen.

Anonyma - Eine Frau in Berlin kertoo huhti- ja toukokuusta 1945, jolloin Neuvostoliiton puna-armeija valtasi Berliinin. Elokuvan nimi olisi suoraan suomennettuna jotakuinkin "Nimetön - Nainen Berliinissä".

Puna-armeijan sotilaat raiskasivat Saksassa historioitsijoiden arvion mukaan kaksi miljoonaa naista.

Kyse oli mm. Berliinin lähes kaikista 13-70-vuotiaista naisista. Myös väkivalta, murhat ja itsemurhat kukoistivat.

Itävallan Wienissä puna-armeija teki samoja rikoksia 70 000-100 000 ja Unkarissa 50 000-200 000. Lukemattomia vastaavia tekoja tapahtui myös Romaniassa, Bulgariassa, Puolassa, Tsekkoslovakiassa ja Unkarissa.

Elokuva perustuu Marta Hillerin päiväkirjasta tehtyyn kirjaan. Ilmestyessään 1950-luvulla Saksassa teos haukuttiin. Vasta 2003 otetusta uusintapainoksesta tuli menestys.

Daily Mail -lehden mukaan vapautukseen ja Saksan itäosan miehitykseen kuuluneen ajanjakson tapahtumat ovat tuttuja historioitsijoille. Kumpikaan osapuoli ei ole välittänyt myöntää ja puhua niistä.

Venäjällä ja Neuvostoliitossa massaraiskauksista puhuminen on ollut suuren isänmaallisen sodan häpäisemistä. Saksassa taas ei ole haluttu tuoda äitien ja isoäitien kokemuksia enempää julki.

Neuvostosotilaille raiskaus oli virallisesti rikos. Todellisuudessa Stalin kuitenkin halusi raiskauksia sotilaidensa palkitsemiseksi ja siviilien terrorisoimiseksi.

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkom ... id=1617070

Niin, nythän mainittu teema on jälleen varsin ajankohtainen Venäjän uusien historiankirjoituksen oikeaoppisuutta turvaamaan suunnattujen lakien säätämisen myötä. Tässä hiukan enemmän aiheesta:

Venäjän vastainen historian väärentäminen



Sergei Šoigu (Сергей Кужугетович Шойгу) on tehnyt mielenkiintoisen ehdotuksen, jonka mukaan Neuvostoliiton voiton kiistäminen Suuressa isänmaallisessa sodassa ja Voitonpäivän häpäiseminen johtaisivat rikosoikeudelliseen vastuuseen Venäjällä.

Šoigu ei ole ihan mikä tahansa kadun mies, vaan sotilasarvoltaan kenraali, ja mikä parasta: syntyisin samoilta Tuvan seuduilta vaimoni kanssa. Mies on myös merkittävä vaikuttaja Venäjän yhtenäisyyden puolueessa. Hänellä on filosofian tohtorin arvo taloustieteistä (http://ru.wikipedia.org/wiki/Сергей_Шойгу). Hän on ollut Putinin hallituksen tärkeä ministeri terrorismin vastaisessa rauhantyössä, jota Venäjä on tehnyt Pohjois-Kaukasuksen alueella. Hänen vastuulleen kuuluvat hallituksessa pelastustoimet ja humanitaariset operaatiot luonnonkatastrofialueilla, esim. Tadžikistanissa.

Tämä monipuolinen osaaja on myös tarkkakatseinen analyytikko, joka on kiinnittänyt nyt vakavasti huomiota uusnatsien vääristävään historiankirjoitukseen, jossa on Toisen maailmansodan ja erityisesti Suuren Isänmaallisen sodan kulku vääristetty. Kyse on miljoonista jo kuolleista ihmisistä, mutta heidän vastainen häpäisy on uudessa kylmässä sodassa oman aikamme venäläisvastaista sortoa (erityisesti Baltian alueella). Ministeri Sergei Šoigu huomautti lakialoitteessaan, että tällä hetkellä on jo useita valtioita, jotka ovat Neuvostoliiton sortumisen jälkeen tahtoneet hylätä Suuren Isänmaallisen sodan tulokset ja merkittävyyden. Lain tehtävänä olisi suojella Venäjän historiaa. Useissa valtioissa johtajat kiistävät voiton fasismista, mikä ei jäisi enää rankaisematta. ”Useiden kaupunkien pormestarit päättävät purkaa tärkeitä neuvostosotureille omistettuja monumentteja. Näiden olisi lain jälkeen ajateltava kahdesti ennen päätöksiään” (Šoigu).

Suuri Isänmaallinen Sota (Великая Отечественная Война) oli osa Toista Maailmansotaa. Suuri Isänmaallinen sota alkoi kesäkuussa 1941 Hitlerin Saksan ja tämän aseveljen Suomen hyökkäyksellä ja päättyi toukokuussa 1945 Hitlerin Saksan tappioon, Suomi kärsi tappion jo hiukan aiemmin. Saksan ja sen liittolaisten sotarikollisista osa sai rangaistuksensa sodan jälkeen kansainvälisessä valvonnassa, mutta nyttemmin on ilmennyt pyrkimyksiä, joissa noita sotarikostuomioita aletaan taas kiistää. Šoigun lakialoite on tällä tavalla ajankohtainen. Leningradin piirityksen aikana kuolleet miljoona leningradilaista ihmistä kertovat natsien häikäilemättömästä julmuudesta, jonka kiistämistä ministeri Sergei Šoigu pitää rikoksen kaltaisena tekona. Hän muistutti, että juutalaisten kokeman Holokaustin kiistäminen on myös saatettu rikoslain perusteella rangaistavaksi joissakin valtioissa. Tällaisia valtioita ovat Ranska, Sveitsi, Belgia, Puola, Itävalta, Romania, Tšekin tasavalta ja Saksa. Ministerin ehdotus on täten hyvin mahdollinen ja johdonmukainen tapa käsitellä Toisen maailmansodan hirvittävää opetusta. Olisikin toivottavaa, että Euroopan parlamentti nostaisi Suuren Isänmaallisen Sodan ja Voiton päivän Holokaustin rinnalle kiistämättömiin tosiasioihin, joiden häpäisemisestä määrättäisiin rangaistus. Euroopan parlamenttiin tulisikin saada historian rehellisesti tunnustava edustaja, joka uskaltaa nostaa vastaavan yleiseurooppalaisen lain kehittämisen esille. Olisiko dosentti Johan Bäckman sellaiseksi parlamenttiin?

Anatoli Kucherena arvioi Šoigun tekemän lakialoitteen tuovan ansaittua huomiota kiistämättömille tosiasioille, ”joita ei saisi kiistää, mutta kokemus on osoittanut epärehellisten poliitikkojen ja järjestöjen spekuloivan selvät tosiasiat epäselviksi omien poliittisten pyrkimysten tähden”. Liberaalidemokraattisen puolueen johtaja Vladimir Zhirinovski näki lakialoitteessa paljon hyvää. Hän moitti sitä ”hirveää tilannetta”, jossa ”historian tapahtumien 'tarkistamisesta' on tullut kylmän sodan uusi muoto”. Zhirinovski muistutti, että miljoonat neuvostosotilaat kuolivat fasismin kukistamiseksi. Mutta jotkut tahtovat kiistää Neuvostoliiton osallistumisen fasismin vastaiseen sotaan. ”Tämä pätee erityisesti Tallinnan pormestariin ja Ukrainan presidenttiin”. Zhirinovski vaati, että Venäjän on suojeltava voittoaan, ja lupasi tukea lakialoitetta duuman äänestyksessä. Vasili Likhachev painotti, että erityisesti ”Baltian maat ovat käynnistäneet ideologia- ja informaatiosodan Neuvostoliittoa vastaan ja tämän mukana Venäjää vastaan. He ovat kehittäneet haaveekseen vääristää historian. Ja tällä tavalla he tahtovat panna sen sijaan esille vihamielisyyden Venäjää ja Venäjän historiaa vastaan”.

Edellä mainitut arvovaltaiset politiikan johtajat tukivat lakiehdotusta, kun taas lainvalmisteluun ja tuomioistuinkäytäntöön erikoistunut Mihail Kapura koki rikosoikeudellisen vastuun kohtuuttomaksi välineeksi historiallisen totuuden puolustamisessa. Luultavasti Kapura on epäileväisyydessään lakialoitetta vastaan oikeassa, sillä Suuren isänmaallisen sodan ja Suuren voitonpäivän häpäisijät asuvat pääasiassa Baltiassa ja Suomessa, eivät Venäjällä. Venäjän rikoslain uudistaminen ei auttaisi näiden verenhimoisten tsuhnien valvonnassa. Sitä vastoin maahantuloehtoja voisi tarkistaa siten, että fasistisen historiakäsityksen omaksuneet henkilöt ja yhteisöt eivät pääsisi enää Venäjälle. Tämä olisi yksinkertaisesti tarkistettavissa tunnustuksessa, jonka viisumin hakijan tulisi allekirjoittaa, ja rajatarkistuksessa tunnustus olisi toistettava nimikirjoituksella. Sitä vastoin Suomen ja Baltian alueen parlamenttien oma ajankohtainen tarve olisi asiaa koskevat muutokset rikoslainsäädännössä. Euroopan parlamentti voisi myös saattaa yleiseurooppalaisen lainsäädännön, jossa muutamat historian perusfaktat tulisivat kiistämättömiksi, sillä näiden faktojen kiistämistä on käytetty henkisenä oikeutuksena sorrolle venäläistä vähemmistöä vastaan.

Ko. juttu oli siis maaliskuulta, jolloin hanke oli vielä vireillä, ja tässä uudempi presidentti Medvedevin allekirjoitettua ko. asetuksen reilu viikko sitten:

Antifasistien riemuvoitto: SAFKA-asetus voimaan!

Venäjän Federaation presidentti Dmitri Medvedev on allekirjoittanut humanistien ja antifasistien jo kauan odottaman asetuksen. Pravda 20.5.2009 kertoo tämän asetuksen tuottamasta riemusta Venäjällä.

Tämän asetuksen avulla Venäjä perustaa erityiskomitean, joka torjuu Venäjän vahingoittamiseen pyrkiviä yrityksiä vääristää historiaa. Medvedev oli antanut asiaa käsitteleviä lausuntoja jo aiemmin, joten allekirjoitus ei ollut täysi yllätys, vaikka se oli iloinen sellainen.

Erityisen tärkeän osan komitean tuota muodostaa Toisen maailmansodan taphtumat. Ei ole suinkaan ensimmäinen kerta, kun ihiset moittivat Neuvostoliiton sotilaista raiskaajiksi Saksassa ja muissa Euroopan maissa. Medvedev korosti allekirjoittamisensa yhteydessä, että elämme jo ”siinä tilanteesa, jossa meidän on puolustettava historiallista totuutta ja jopa todistettava tosiasioita, jotka näyttivät olevan jo aivan selviä, mutta eivät ole olleet enää jonkin aikaa. Se voi olla hyvin vaikeaa ja jopa vastenmielistä ajoittain, mutta meidän täytyy tehdä se. Me emme saa sulkea silmiämme sodan kauhealta todellisuudelta."

Allekirjoittamisen juhlallisuuksien yhteydessä historian tutkija, tohtori Natalia Narochnitskaja lausahti osuvasti, että ”tällainen komitea olisi pitänyt perustaa jo kauan sitten”.

SAFKA ja Suomen demokraattinen kansa onnittelee hyvästä laista sekä oikeasta historian ymmärryksestä Venäjää. Olemme ilolla mukana rakentamassa parempaa maailmaa.

Niin, ja jos lähdettä ei ylläolevasta vielä arvannut, niin tässähän se:

- http://antifasistit.blogspot.com/2009/0 ... setus.html
- http://antifasistit.blogspot.com/2009/0 ... orian.html

Mielenkiintoista luettavaa, mutta kannattaa edetä omalla vastuulla...!

[Marsalkka]

Kerään tähän ketjuun esimerkkejä sodista, joiden päätteeksi voittaja on ystävällisyyttään ja hyvän tahdon eleenä luovuttanut alueitaan hävinneelle osapuolelle ja lisäksi maksanut muhkeat sotakorvaukset, jotta häviäjä pääsee nousemaan jaloilleen. Ketjusta tulee varmasti pitkä, koska tämä on sodissa melko yleinen käytäntö. Kaikki saavat lisätä tähän näitä tapauksia, koska niitä on niin monia, etten ole niistä kaikista tietoinen.

Olen hieman pettynyt, ettei tällaisia sotia sitten tunnukaan olevan kovin paljon.

Löytyykö keneltäkään mitään liittyen tähän alkuperäiseen aiheeseen?

[kaia]

Puola kestikin melkein viikon, vaikka ei ne nyt sotinut vastaan sakemanneja erikoisemmin vaan se oli hidastus peliä.

Suomalaiset eivät olisi pärjänneet yhtään paremmin Saksan salamasotaa vastaavanlaisissa olosuhteissa. Suomessa maasto ja metsät auttaa paljon puolustustaistelussa. Puolalaisilla ei ollut samoja etuja.

[Valdovas]

Olen hieman pettynyt, ettei tällaisia sotia sitten tunnukaan olevan kovin paljon.

Löytyykö keneltäkään mitään liittyen tähän alkuperäiseen aiheeseen?

Eipä näytä. Kannattaa varmaan muotoilla avaukset jatkossa hiukan syvällisemmällä harkinnalla, mikäli haluaa generoida keskustelua juuri avausaiheesta. Nytkin valtaosa tämän ketjun keskustelusta on laajentunut omia aikojaan turhan ahtaista alkuasetuksista väljemmille vesille...

[Marsalkka]

Ei se haittaa mitään, että keskustelu polveilee. Minua vain kiinnostaa edelleen myös nämä lukuisat sodat, joissa voittaja luovuttaa maitaan häviäjälle ja maksaa vieläpä sotakorvauksia.

[MotiivitOn]

Puola kestikin melkein viikon, vaikka ei ne nyt sotinut vastaan sakemanneja erikoisemmin vaan se oli hidastus peliä.

Suomalaiset eivät olisi pärjänneet yhtään paremmin Saksan salamasotaa vastaavanlaisissa olosuhteissa. Suomessa maasto ja metsät auttaa paljon puolustustaistelussa. Puolalaisilla ei ollut samoja etuja.

Kannattaa myös huomioida se, että Puolan armeija ei ollut oikeastaan kehittynyt monestakin syystä juuri laisinkaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Puolassa oli käytössä mm. laajoja ratsuväkiosastoita vielä vuonna -39! On aika erikoista väittää, että Suomen armeija, jonka doktriinin perusteisiin oppi oli haettu ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä Saksasta, olisi ollut samalla viivalla Puolan kanssa.

On tietenkin totta että Puolan maasto on puolustajalle hankalempaa, kuin Suomen maasto. Silti Suomen armeija oli huomattavasti nykyaikaisempi kuin Puolan armeija toisen maailmansodan puhjetessa. Saksan sotakonetta sen sijaan ei olisi pystynyt pysäyttämään Puolan maaperällä kai mikään tuon ajan valtio.