Piia Irmeli Ristikankare-katosi kotoaan Piikkiössä v. 1988
Re: Piia Irmeli Ristikankare
Miksi odottaa 13 vuotta kunnes julistaa Piian kuoliaaksi, jos tietää hänen olevan kuollut?
Kuolleeksihan voi julistaa jo 5 vuoden kateissaolon jälkeen.
Se, että Piian isä odotti 13 vuotta kertoo minun mielestä siitä, että hän elätteli toiveita siitä että tyttö olisi elossa.
Kuolleeksihan voi julistaa jo 5 vuoden kateissaolon jälkeen.
Se, että Piian isä odotti 13 vuotta kertoo minun mielestä siitä, että hän elätteli toiveita siitä että tyttö olisi elossa.
-
Jack the Ripper
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3227
- Liittynyt: To Heinä 19, 2007 2:31 am
- Paikkakunta: Helsinki
Re: Piia Irmeli Ristikankare
Anile kirjoittaa toisessa ketjussa:
Sitä vaan ihmettelen, että kuinka aukottomasti poliisi on onnistunut sulkemaan Harri Leppisen (synt.1968) osuuden pois muihin kadonneisiin naisiin esim. Piia Ristikankareeseen (7.10.-88 Piikkiö) tai Sari Liinaharjaan (6.2.-87 Forssan seutu).
Itselleni tuli sama mieleen. Mitä parikymppinen Leppinen olisi Piikkiön suunnalla tehnyt? Tässä toteutuisi kolmen vuoden sykli: Löytyneet Piat tapettiin syksyllä 1991 ja 1994. Ristikankare katosi syksyllä 1988. Lisäksi etunimi täsmäisi Pia-surmiin. Mutta tuskin Leppinen on aina kysynyt liftareilta nimeä ja jos sattuu Pia/Piia niin eikun toimeksi vaan...
1960-1979 annettiin 9972 Pia-nimeä, siis noin 500 henkilölle vuodessa. Jos ikäluokka vuonna 1970 on noin 70 000 josta puolet tyttöjä, Pia-nimen omaavia on vain 1,4 prosenttia. Todennäköisyys sille, että sattumalta murhaa kaksi Pia-nimistä on 2/10 000 eli 0,02%. (kun oletetaan, että murhataan 2kpl sattumanvaraisesti valittua suomalaista naista jotka ovat syntyneet 1960-1979)
Hmm...aika kylmä lukema tuo todennäköisyys. Jospa Leppinen sittenkin omisti jonkin fiksoituman Pia-nimeen?
Sitä vaan ihmettelen, että kuinka aukottomasti poliisi on onnistunut sulkemaan Harri Leppisen (synt.1968) osuuden pois muihin kadonneisiin naisiin esim. Piia Ristikankareeseen (7.10.-88 Piikkiö) tai Sari Liinaharjaan (6.2.-87 Forssan seutu).
Itselleni tuli sama mieleen. Mitä parikymppinen Leppinen olisi Piikkiön suunnalla tehnyt? Tässä toteutuisi kolmen vuoden sykli: Löytyneet Piat tapettiin syksyllä 1991 ja 1994. Ristikankare katosi syksyllä 1988. Lisäksi etunimi täsmäisi Pia-surmiin. Mutta tuskin Leppinen on aina kysynyt liftareilta nimeä ja jos sattuu Pia/Piia niin eikun toimeksi vaan...
1960-1979 annettiin 9972 Pia-nimeä, siis noin 500 henkilölle vuodessa. Jos ikäluokka vuonna 1970 on noin 70 000 josta puolet tyttöjä, Pia-nimen omaavia on vain 1,4 prosenttia. Todennäköisyys sille, että sattumalta murhaa kaksi Pia-nimistä on 2/10 000 eli 0,02%. (kun oletetaan, että murhataan 2kpl sattumanvaraisesti valittua suomalaista naista jotka ovat syntyneet 1960-1979)
Hmm...aika kylmä lukema tuo todennäköisyys. Jospa Leppinen sittenkin omisti jonkin fiksoituman Pia-nimeen?
"Olen pessimisti. Tiedän kaiken turhaksi, mutta todennäköisesti olen taas tässäkin väärässä"
Re: Piia Irmeli Ristikankare
Niin, no tämän Ripperin teorian kohdalla tietysti tulee mieleen, että kyseinen henkilö olisi voinut kehittää pakkomielteen Pia-nimeen tämän ensimmäisen Piian jälkeen. Eli ensimmäinen Piia olisi ollut ihan sattumaa, mutta se olisi sitten saanut tappamaan nuo kaksi seuraavaa Piaa. Se kuulostaisi ihan mahdolliselta.
Ennustaminen on vaikeaa, etenkin tulevaisuuden ennustaminen
Re: Piia Irmeli Ristikankare
Jehovantodistaja seurakuntien välillä on varmasti hurjasti eroja. Tosin sen huomasin että noinkin pieni seurakunta oli sellainen, että kaikki tiesi toistensa asiat ja tekemiset ja asioihin puututtiin helpommin.
Meidän seurakunnassa oli jonkun verran perheitä missä vain toinen vanhemmista oli todistaja. Sellaisten perheiden lapset saivat toisen vanhempansa kautta erinäisiä vapauksia kuten saattoivat käydä koulun diskoissa, pukeutua hieman vapaammin jne. Tietenkään nämä eivät ole "hyväksyttyjä" asioita, mutta kun molemmat vanhemmat eivät kuulu uskontoon ei kotona annetut ohjeet välttämättä ole aina sopusoinnussa.
Meidän perheessä oltiin sitten taas tarkempia asioiden suhteen. Perheen kesken usein luettiin raamattua tai siihen liittyvää kirjallisuutta. Kokouksissa kävimme joka kerta: maanantaisin (1h), torstaisin (2h)ja sunnuntaisin (2h). Lisäksi kerran-kaksi talvessa on kaksi kierroskonvettia ja kerran kesässä on piirikonvetti joka onkin sitten jo isompi tapahtuma. Piirikonventit pidetään usein helsingin jäähallissa ja pirkkahallissa.
Myös meitä kannustettiin lukemaan itseksemme raamattua ja sitä käsittelevää kirjallisuutta.
Kenttätyössä (saarnaamassa) kävimme vähintään kerran viikossa, yleensä paljon useammin.
Vaatetuksen tuli aina olla siistiä ja vanhemmat valvoivat mitä me lapset katsoimme televisiosta ja millaista musiikkia kuuntelimme. Tosin näissäkään asioissa vanhemmat eivät voi kaikkea vahtia.
Meillä oli paljon harrastuksia. Itse urheilin hyvinkin paljon ihan vain harrastusmielessä. Vanhemmat osallistuivat paljon meidän harrastuksiimme.
Rehellisyyteen, lainkuuliaisuuteen ja ahkeruuteen tuli myös kannustusta. Itse menin ensimmäisen kerran töihin kouluohella jo 16vuotiaana.
Koulussa ei varmastikaan hurjasti jehovantodistajuus näy muun kuin uskonnontuntien vapautuksen ja veriruokien syömättä jättämisten suhteen, sillä on tarpeeksi muutenkin koulukavereiden silmätikkuna ilman jo että julistaa uskontoaan.
Toisekseen mielestäni olisikin väärin mikäli jehovantodistajalapsi saarnaisi koulussa omia uskomuksiaan ikätovereilleen.
Ihan ensimmäisenluokan alussa meillä kotona kävi leikkimässä muutama luokkakaveri, mutta kun jehovantodistajuus kantautui vanhempien korviin ei meille saanut tulla. Vielä yläasteella ollessani eräs lähellä asuva koulukaverini ei saanut kävellä kanssani koulumatkaa, koska hänen äitinsä kielsi.
Meillä painostuksen sijaan oli kannustava ilmapiiri seurakunnassa. Tiukkoja oltiin mutta ei painostavia. Tähän myös vaikuttaa ehdottomasti seurakunnan vanhimpien asenne jotka seurakuntaa johtavat. Myös kaksoiselämää viettäviä todistajia on paljon. Seurakunnan ulkopuolella yritetään mahdollisimman hyvin sulautua muihin ihmisiin ja sitten taas seurakunnan kesken ollaan erittäin hartaita. Noin pienellä paikkakunnalla kaksoiselämän viettäminen tosin on hyvin hankalaa.
Kun erosin seurakunnasta minulle soitettiin ja kysyttiin, että olenko varma päätöksestäni. Kerroin olevani ja minulle sanottiin että mikäli muutan mieleni voin aina ottaa yhteyttä.
Kastettu isoveljeni erotettiin seurakunnasta tupakanpolton ja alkoholinkäytön vuoksi. Vanhempani erosivat omasta päätöksestään seurakunnassa.
Erotettuihin/eronneisiin suhtaudutaan niin että heidän kanssaan ei enää olla tekemisissä. Tosin esimerkiksi seurakuntaan kuuluvan kaverini isä oli erotettu ja kun soitin heidän kotiinsa (ei ollut kännyköitä) ja hänen isänsä vastasi puhelimeen, esittelin kohteliaasti itseni ja kerroin asiani.
Kun isoveljeni erotettiin jotkut seurakuntalaiset ylireagoivat ja veljeni vastatessa puhelimeen lyötiin luuri korvaan. Onneksi niitä hyväkäytöksisiä ja fiksujakin löytyi jotka kykenivät esittelemään itsensä ja kertomaan asiansa.
Nyt aikuisiällä ja omilla asuessani on oveni taakse eksynyt muutaman kerran todistajia. Olen kertonut olevani seurakunnasta eronnut ja jutellut heidän kanssaan pitkät tovit. Kovin mukavia ovat olleet eikä mitään takaisin käännytyshenkeä ole ollut nähtävillä.
Eli tulkintoja on monia ja se näkyy ulospäin ei-yhteneväisenä käytöksenä.
ps. Itse olen aina kovin hämmästellyt niitä näkemyksiä joissa jehovantodistajien uskotaan tahtovan rahaa tai omaisuutta ja etenkin että siksi kävisivät vanhojen ihmisten luona. Meille opetettiin aina että rahaa ei pyydetä, eikä vaadita. Se on jokaisen ihmisen oma asia haluaako lahjoittaa rahaa vai ei. Tiedän kyllä että mm asuntoja testamentataan jonkun verran jehovantodistajille jne. Mutta ainakin helsingissä eräässä jt:lle testamentatussa asunnossa asui yksi todistaja joka oli ollut asuntoa vailla.. Eli rahaksi ei omaisuuksia tietääkseni muuteta.
Meidän seurakunnassa oli jonkun verran perheitä missä vain toinen vanhemmista oli todistaja. Sellaisten perheiden lapset saivat toisen vanhempansa kautta erinäisiä vapauksia kuten saattoivat käydä koulun diskoissa, pukeutua hieman vapaammin jne. Tietenkään nämä eivät ole "hyväksyttyjä" asioita, mutta kun molemmat vanhemmat eivät kuulu uskontoon ei kotona annetut ohjeet välttämättä ole aina sopusoinnussa.
Meidän perheessä oltiin sitten taas tarkempia asioiden suhteen. Perheen kesken usein luettiin raamattua tai siihen liittyvää kirjallisuutta. Kokouksissa kävimme joka kerta: maanantaisin (1h), torstaisin (2h)ja sunnuntaisin (2h). Lisäksi kerran-kaksi talvessa on kaksi kierroskonvettia ja kerran kesässä on piirikonvetti joka onkin sitten jo isompi tapahtuma. Piirikonventit pidetään usein helsingin jäähallissa ja pirkkahallissa.
Myös meitä kannustettiin lukemaan itseksemme raamattua ja sitä käsittelevää kirjallisuutta.
Kenttätyössä (saarnaamassa) kävimme vähintään kerran viikossa, yleensä paljon useammin.
Vaatetuksen tuli aina olla siistiä ja vanhemmat valvoivat mitä me lapset katsoimme televisiosta ja millaista musiikkia kuuntelimme. Tosin näissäkään asioissa vanhemmat eivät voi kaikkea vahtia.
Meillä oli paljon harrastuksia. Itse urheilin hyvinkin paljon ihan vain harrastusmielessä. Vanhemmat osallistuivat paljon meidän harrastuksiimme.
Rehellisyyteen, lainkuuliaisuuteen ja ahkeruuteen tuli myös kannustusta. Itse menin ensimmäisen kerran töihin kouluohella jo 16vuotiaana.
Koulussa ei varmastikaan hurjasti jehovantodistajuus näy muun kuin uskonnontuntien vapautuksen ja veriruokien syömättä jättämisten suhteen, sillä on tarpeeksi muutenkin koulukavereiden silmätikkuna ilman jo että julistaa uskontoaan.
Toisekseen mielestäni olisikin väärin mikäli jehovantodistajalapsi saarnaisi koulussa omia uskomuksiaan ikätovereilleen.
Ihan ensimmäisenluokan alussa meillä kotona kävi leikkimässä muutama luokkakaveri, mutta kun jehovantodistajuus kantautui vanhempien korviin ei meille saanut tulla. Vielä yläasteella ollessani eräs lähellä asuva koulukaverini ei saanut kävellä kanssani koulumatkaa, koska hänen äitinsä kielsi.
Meillä painostuksen sijaan oli kannustava ilmapiiri seurakunnassa. Tiukkoja oltiin mutta ei painostavia. Tähän myös vaikuttaa ehdottomasti seurakunnan vanhimpien asenne jotka seurakuntaa johtavat. Myös kaksoiselämää viettäviä todistajia on paljon. Seurakunnan ulkopuolella yritetään mahdollisimman hyvin sulautua muihin ihmisiin ja sitten taas seurakunnan kesken ollaan erittäin hartaita. Noin pienellä paikkakunnalla kaksoiselämän viettäminen tosin on hyvin hankalaa.
Kun erosin seurakunnasta minulle soitettiin ja kysyttiin, että olenko varma päätöksestäni. Kerroin olevani ja minulle sanottiin että mikäli muutan mieleni voin aina ottaa yhteyttä.
Kastettu isoveljeni erotettiin seurakunnasta tupakanpolton ja alkoholinkäytön vuoksi. Vanhempani erosivat omasta päätöksestään seurakunnassa.
Erotettuihin/eronneisiin suhtaudutaan niin että heidän kanssaan ei enää olla tekemisissä. Tosin esimerkiksi seurakuntaan kuuluvan kaverini isä oli erotettu ja kun soitin heidän kotiinsa (ei ollut kännyköitä) ja hänen isänsä vastasi puhelimeen, esittelin kohteliaasti itseni ja kerroin asiani.
Kun isoveljeni erotettiin jotkut seurakuntalaiset ylireagoivat ja veljeni vastatessa puhelimeen lyötiin luuri korvaan. Onneksi niitä hyväkäytöksisiä ja fiksujakin löytyi jotka kykenivät esittelemään itsensä ja kertomaan asiansa.
Nyt aikuisiällä ja omilla asuessani on oveni taakse eksynyt muutaman kerran todistajia. Olen kertonut olevani seurakunnasta eronnut ja jutellut heidän kanssaan pitkät tovit. Kovin mukavia ovat olleet eikä mitään takaisin käännytyshenkeä ole ollut nähtävillä.
Eli tulkintoja on monia ja se näkyy ulospäin ei-yhteneväisenä käytöksenä.
ps. Itse olen aina kovin hämmästellyt niitä näkemyksiä joissa jehovantodistajien uskotaan tahtovan rahaa tai omaisuutta ja etenkin että siksi kävisivät vanhojen ihmisten luona. Meille opetettiin aina että rahaa ei pyydetä, eikä vaadita. Se on jokaisen ihmisen oma asia haluaako lahjoittaa rahaa vai ei. Tiedän kyllä että mm asuntoja testamentataan jonkun verran jehovantodistajille jne. Mutta ainakin helsingissä eräässä jt:lle testamentatussa asunnossa asui yksi todistaja joka oli ollut asuntoa vailla.. Eli rahaksi ei omaisuuksia tietääkseni muuteta.
-
MissHolmes
- Ben Matlock
- Viestit: 8826
- Liittynyt: Ti Syys 11, 2007 2:19 pm
- Paikkakunta: Etelä-Suomi
Re: Piia Irmeli Ristikankare
Piia Ristikankareen ''löytymättömyyskin'' voisi olla vain ensikertalaisen tuuria.
Ehkä se, että ensimmäinen uhri säilyi ''kadonneiden'' listalla siksi, että ensimmäisellä kerralla piilo oli parempi ja ehkä vuosiakin suunniteltu. Ja jälkimmäisten kohdalla jätti tarkoituksella löydettäväksi, koska ehkä piti lehtikirjoittelunsta ja kohusta.
Löytyikö muut Piia mistä? Läheltä toisiaan? vai läheltä surma paikkaa?
Voisiko ykkös-piia olla samassa piilossa?
Ehkä se, että ensimmäinen uhri säilyi ''kadonneiden'' listalla siksi, että ensimmäisellä kerralla piilo oli parempi ja ehkä vuosiakin suunniteltu. Ja jälkimmäisten kohdalla jätti tarkoituksella löydettäväksi, koska ehkä piti lehtikirjoittelunsta ja kohusta.
Löytyikö muut Piia mistä? Läheltä toisiaan? vai läheltä surma paikkaa?
Voisiko ykkös-piia olla samassa piilossa?
Nuotio & Äreät Tiput
Re: Piia Irmeli Ristikankare
5.10 1991 Vassorinlahdesta, Mustasaaren edustalta löydettiin nuoren Pia kurun ruumis ja Pia töyli taidettiin löytää joskus vuonna 94 Hirvijärven tekoaltaasta Nurmosta.
Re: Piia Irmeli Ristikankare
Minulla on joskus tullut samantyyppisiä ajatuksia mieleen. Eihän se veli paljoa nuorempi ollut, ja jos riitelee, voi sattua vahinkokin...Neiti Etsivä kirjoitti: Tuntuu todella epäilyttävälle, että tytöstä ei yhtään silminnäkijähavaintoa katoamisillalta, kuitenkin ymmärtääkseni kyseessä oli pieni paikkakunta, joissa yleensä kytätään ja tiedetään toisten liikkeet paremmin kuin itse.
Isä vaikutti todella vilpittömältä, mutta...
Kuinkahan hyvin kotitalo mahdettiin tonkia ja tutkia heti katoamisen jälkeen?
Näin mutu-tuntumalla veikkaan, että tyttö ei ole kotoaan ainakaan elävänä poistunut
Tuo kirjeen sisältö sai kyllä todella uteliaaksi.
Tuli mieleen sellainenkin, että pikkuveljellä jotain osuutta asiaan ja isä suojelee poikaansa
Muista lähdekritiikki!
Re: Piia Irmeli Ristikankare
En siis vihjaa, että isä olisi syyllinen, mutta yrittäisitkö itse surmaajana nopeuttaa kuolleeksijulistamista jos samalla tavoitteenasi olisi olla joutumatta edesvastuuseen teoistasi? Ei olisi ensimmäinen surmaaja, joka on pystynyt vuosikaudet pokkana salaamaan tekosensa jopa kaikkein lähimmiltään.kaia kirjoitti:Miksi odottaa 13 vuotta kunnes julistaa Piian kuoliaaksi, jos tietää hänen olevan kuollut?
Kuolleeksihan voi julistaa jo 5 vuoden kateissaolon jälkeen.
Se, että Piian isä odotti 13 vuotta kertoo minun mielestä siitä, että hän elätteli toiveita siitä että tyttö olisi elossa.
Mutta minusta isää ei voida tässä tapauksessa epäillä. Tuon veljen osuutta olen kyllä miettinyt. Niin nuori poika tosin tuskin yksinään kykenisi piilottamaan/hävittämään ruumista niin, että sitä ei koskaan löydettäisi. ...Paitsi tietysti hirveällä tuurilla, jota suomalaisilla surmaajilla tuntuu olevan vaikka muillekin jaettavaksi.
Re: Piia Irmeli Ristikankare
Tuossa Kadonneet-ohjelmassa poliisi kertoo että heti kun katoamisilmoitus tehtiin niin ruvettiin suorittamaan tavanomaisia toimenpiteitä jne. Mutta väkisinkin tulee mieleen se että missä vaiheessa juttua oikeasti alettiin tutkimaan? Jos 15-vuotias Jehovantodistajatyttö ei palaa kotiin lähdettyään sieltä pienen riitelyn jälkeen, niin eiköhän poliisin ensimmäinen teoria ole se että kyse on pienestä irtiotosta, ja että tapaus ratkeaa itsekseen kunhan tyttö lopulta tulee takaisin. Se ettei Piiasta ole varmoja havaintoja katoamisillalta voi tietysti osittain selittyä silläkin että niitä on alettu kyselemään vasta viikkoja myöhemmin kun on tajuttu hänen olevan oikeasti kadonnut.
Useinhan puhutaan että havaintoja kadonneista ei aina kerrota koska ei haluta puuttua toisten asioihin. Jos naapurit ovat jotakin havainneet, mutta ovat uskoneet Jehovantodistajaperheen tyttären vain lähteneen hieman omille retkilleen, niin sitä suuremmalla syyllä kyse voi olla tilanteesta johon ei haluta sekaantua. Jälkeenpäin kun on tajuttu että jutussa olikin tosi kyseessä, ei havaintoja ole enää kerrottu, koska on pelätty syytöksiä siitä että tietoja on pantattu. Tuo Poliisi-TV:n saama kirje voisi hyvinkin olla henkilöltä joka on tehnyt silminnäkijähavaintoja katoamisiltana, mutta syystä tai toisesta jättänyt ne aikanaan kertomatta.
Useinhan puhutaan että havaintoja kadonneista ei aina kerrota koska ei haluta puuttua toisten asioihin. Jos naapurit ovat jotakin havainneet, mutta ovat uskoneet Jehovantodistajaperheen tyttären vain lähteneen hieman omille retkilleen, niin sitä suuremmalla syyllä kyse voi olla tilanteesta johon ei haluta sekaantua. Jälkeenpäin kun on tajuttu että jutussa olikin tosi kyseessä, ei havaintoja ole enää kerrottu, koska on pelätty syytöksiä siitä että tietoja on pantattu. Tuo Poliisi-TV:n saama kirje voisi hyvinkin olla henkilöltä joka on tehnyt silminnäkijähavaintoja katoamisiltana, mutta syystä tai toisesta jättänyt ne aikanaan kertomatta.
-
MissHolmes
- Ben Matlock
- Viestit: 8826
- Liittynyt: Ti Syys 11, 2007 2:19 pm
- Paikkakunta: Etelä-Suomi
Re: Piia Irmeli Ristikankare
^aivan.
Siksi voi myös olla hyvin kyse siitä, että naapuri on nähnyt jotain tapahtuvan talossa.
Minä en nimittäin ymmärrä, että syvästi uskova isä antaisi tyttärensä liipottaa pitkin kyliä aina sunnuntaihin saakka kyselemättä perään.
Minä olen ollut 15 vuotias vuonna -82. Tuskin kovasti on muuttunut jutut tuon 6-vuoden aikana.
Ainakaan minun kaveripiiristä ei kukaan tuossa iässä saanut olla koko viikoloppua teillä tietämättömillä.
Siksi minusta on vaikeaa uskoa, että uskova isä ei olisi tavoitellut lastaan aikaisemmin.
Tai jos on ollut noin välinpitämättömänä on suhtautuminen tyttöön ollut välinpitämätöntä muutenkin.
ja kyllä niitä kotipuhelimia siihen aikaan ahkerasti käytettiin, jos tarve tuli. Ei silloin enää ollut mitenkään kummaa soittaa vaikka ihan lähi naapuriinkin. Eli ei voi olla kyse siitäkään, ettei ollut kännykättömänä aikana tapaa tavoitella.
Siksi voi myös olla hyvin kyse siitä, että naapuri on nähnyt jotain tapahtuvan talossa.
Minä en nimittäin ymmärrä, että syvästi uskova isä antaisi tyttärensä liipottaa pitkin kyliä aina sunnuntaihin saakka kyselemättä perään.
Minä olen ollut 15 vuotias vuonna -82. Tuskin kovasti on muuttunut jutut tuon 6-vuoden aikana.
Ainakaan minun kaveripiiristä ei kukaan tuossa iässä saanut olla koko viikoloppua teillä tietämättömillä.
Siksi minusta on vaikeaa uskoa, että uskova isä ei olisi tavoitellut lastaan aikaisemmin.
Tai jos on ollut noin välinpitämättömänä on suhtautuminen tyttöön ollut välinpitämätöntä muutenkin.
ja kyllä niitä kotipuhelimia siihen aikaan ahkerasti käytettiin, jos tarve tuli. Ei silloin enää ollut mitenkään kummaa soittaa vaikka ihan lähi naapuriinkin. Eli ei voi olla kyse siitäkään, ettei ollut kännykättömänä aikana tapaa tavoitella.
Nuotio & Äreät Tiput
-
HerloCCi Solmunen
- Theo Kojak
- Viestit: 1136
- Liittynyt: Ke Helmi 04, 2009 11:37 am
Re: Piia Irmeli Ristikankare
Minä en usko kovin vakaasti isän syyllisyyteen ainakaan ohjelman katsottuani.
En ymmärrä miksi hän tulisi julkisuuteen vielä, jos kantaisi taakkaa.
Toki täytyy muistaa se, että aikaa on kulunut valtavasti. Ja ihmisen mieli voi tehdä tuossa ajassa melkoiset tepposet. Alkaa uskoa itsekin esim. ettei ole tehnyt mitään kun ei ole jäänyt kiinni.
Toisaalta myös asioista puhuminen etenkin kameran edessä saa harkitsemaan sanojaan. Ja muistaako isäkään enää selkeästi kellonaikoja yms. tapaukseen liittyen.
Ainoa mikä minua ja eräitä muitakin kalvaa isän suhtautumisessa on juuri se, että miksi hän reagoi asiaan vasta sunnuntaina.
Jos minun lapseni olisi lähtenyt suutuspäissään jonnekin niin kehtaisin kyllä jo viim. seuraavana päivänä soittaa ja kysyä onko kaikki ok. Mikä on ollut todellinen perheen sisäinen dynamiikka?
Tai mitkä ovat olleet isän ja tytön välit ihan oikeasti?
Minä en löytänyt ohjelmasta suoraan kohtaa missä olisi sanottu Piian äidin olevan kuollut. Menikö ohi multa?
Miksi ohjelmaan ei haastateltu ketään perhetuttua tms.?
En ymmärrä miksi hän tulisi julkisuuteen vielä, jos kantaisi taakkaa.
Toki täytyy muistaa se, että aikaa on kulunut valtavasti. Ja ihmisen mieli voi tehdä tuossa ajassa melkoiset tepposet. Alkaa uskoa itsekin esim. ettei ole tehnyt mitään kun ei ole jäänyt kiinni.
Toisaalta myös asioista puhuminen etenkin kameran edessä saa harkitsemaan sanojaan. Ja muistaako isäkään enää selkeästi kellonaikoja yms. tapaukseen liittyen.
Ainoa mikä minua ja eräitä muitakin kalvaa isän suhtautumisessa on juuri se, että miksi hän reagoi asiaan vasta sunnuntaina.
Jos minun lapseni olisi lähtenyt suutuspäissään jonnekin niin kehtaisin kyllä jo viim. seuraavana päivänä soittaa ja kysyä onko kaikki ok. Mikä on ollut todellinen perheen sisäinen dynamiikka?
Tai mitkä ovat olleet isän ja tytön välit ihan oikeasti?
Minä en löytänyt ohjelmasta suoraan kohtaa missä olisi sanottu Piian äidin olevan kuollut. Menikö ohi multa?
Miksi ohjelmaan ei haastateltu ketään perhetuttua tms.?
Olemme kaikki syyllistyneet suureen rikokseen-suureen rikokseen olla elämättä elämää täydesti. (H. Miller)
Re: Piia Irmeli Ristikankare
Niin, eikös tuossa ohjelmassa kerrottu että Piia olisi ennenkin viettänyt viikonloppuja tuolla Paimiossa, koska isä sitä katoamisviikonloppunakin epäili? Voi olla että tuo oli ollut yleistäkin, ja sinne oltiin ehkä yleensä soitettu ja varmistettu asia, mutta ei sillä kertaa, koska se oli niin oletettua.HerloCCi Solmunen kirjoitti:Ainoa mikä minua ja eräitä muitakin kalvaa isän suhtautumisessa on juuri se, että miksi hän reagoi asiaan vasta sunnuntaina.
Jos minun lapseni olisi lähtenyt suutuspäissään jonnekin niin kehtaisin kyllä jo viim. seuraavana päivänä soittaa ja kysyä onko kaikki ok. Mikä on ollut todellinen perheen sisäinen dynamiikka?
Tai mitkä ovat olleet isän ja tytön välit ihan oikeasti?
Toisaalta myös tuo tilanne voi olla selittävä tekijä sille miksi ulkopuolinen surmaaja ei ole jäänyt kiinni. (Oletuksella että sellainen on ollut.) Kun poliisi on ensin pari kuukautta odotellut Piian itse tulevan kotiin, ja sitten seuraavat kuukaudet keskittynyt tutkimaan sitä oliko hänen isänsä murhaaja (koska "omitusiten yhteensattumien" vuoksi on sitä syytä ainakin epäillä hieman), niin todellinen tekijä on saanut liian kovan etumatkan.MissHolmes kirjoitti:Minä en nimittäin ymmärrä, että syvästi uskova isä antaisi tyttärensä liipottaa pitkin kyliä aina sunnuntaihin saakka kyselemättä perään.
Se mikä mielestäni vahvasti puoltaa sitä että Piian isä olisi täysin syytön tähän juttuun on nimenomaan hän kertomisensa Piian lähdöstä ja siitä miksi häntä ei ihan heti kotiin odotettu. Hänellä kai olisi ollut montakin perustetta "keksiä parempi tarina", esim. sanoa Piian kertoneen lähteneensä Paimioon. Piian isän tarina ei oikein tunnu keksityltä juuri siitä syystä että se on liian huonoa keksityksi. Loogisesti ajatellen ei tuntuisi järkevältä keksiä tuollaista tarinaa, jos joku tarina pitäisi keksiä.
Re: Piia Irmeli Ristikankare
Isä kertoi, että kun Piia oikein kovasti oli huutanut ja räyhännyt, hän oli verrannut tyttöä äitiinsä, jolloin Piia oli kovasti kiihtynyt (en muista sananmukaisesti) ja suositellut ettei häntä saisi koskaan verrata äitiin. Jo siitä vähästä, minkä isä haparoiden kertoo, saa kuvan että riidelty on, usein ja kovasti, mikä tietenkään sinänsä ei kerro mitään, koska murrosikäisten kanssa riidellään päivittäin.Jos minun lapseni olisi lähtenyt suutuspäissään jonnekin niin kehtaisin kyllä jo viim. seuraavana päivänä soittaa ja kysyä onko kaikki ok. Mikä on ollut todellinen perheen sisäinen dynamiikka?
Tai mitkä ovat olleet isän ja tytön välit ihan oikeasti?
Mutta oliko riitoihin jotain erityistä syytä, ohi murkkuikäisten mielenailahdusten? Kuitenkin Piia oli perheen vanhimpana lapsena aika isosti vastuussa isänsä ohella pikkusisaruksistaan ja mistä kaikesta muusta? Mielessäni on tällä kohdalla iso kysymysmerkki, mutta en halua nyt vielä siitä sanoa enempää.
Nothing is quite what it seems
-
MissHolmes
- Ben Matlock
- Viestit: 8826
- Liittynyt: Ti Syys 11, 2007 2:19 pm
- Paikkakunta: Etelä-Suomi
Re: Piia Irmeli Ristikankare
(auts, hukkasin pitkän pätkän tarinaa...yritän uudestaan
)
_______________________
Isä ei kaipaa alaikäistä tytärtään ennen sunnuntaita?
(Piia poistuu kotoaan pimeään iltaan riidoissa jalan. Määrän päähän matkaa yli 10 km. Millä isä kuvitteli tytön menneen sateessa?)
________________________
Tuo yökylään meno on jo pikku-veljen hoidon takia peruttu, mutta sitten onkin järjestynyt niin, että
tyttö voisikin mennä. Onko peruutuksen syynä todella ollut pikku-veljen hoitaminen vai ehkä joku riita, joka on jatkunut vielä tuolloin illalla?
Onko tuo riita peruuttanut yökylään menon ja kaikki muu onkin sitten satua?
_________________________
Suomessa kuolee vuosittain murhan, tapon ja muun tahallisen väkivallan seurauksena alle yksi 10-14 vuotias ja noin 1,5 15-19 vuotiasta vuodessa. En tiedä kuinka usein tekijä on perheen jäsen, mutta sen tiedän, että vuotta nuorempi pikku-veli on todennäköisesti ollut Piian vahvempi.
_________________________
Minusta koko tarina siitä, että Piia olisikin päässyt halutessaan yökylään ja isi otti pikkuveljen mukaan työkeikalle ja soitti vasta sunnuntaina kun kuvitteli Piian tulevan paimion tuttujen kanssa kokoukseen, on täyttä soopaa. Piian katoamisen takan on selkeästi perheen jäsenet.
Äiti, yksi huutaja, oli juuri saanut lähteä alkoholi ongelmiensa takia. Isän pinna on kireällä ja teini-ikäinen 'huutajaa' muistuttava riiviö saa pinnan palamaan. Vahinko, mutta silti.
Se on siinä, sanon minä.
_______________________
Isä ei kaipaa alaikäistä tytärtään ennen sunnuntaita?
(Piia poistuu kotoaan pimeään iltaan riidoissa jalan. Määrän päähän matkaa yli 10 km. Millä isä kuvitteli tytön menneen sateessa?)
________________________
Tuo yökylään meno on jo pikku-veljen hoidon takia peruttu, mutta sitten onkin järjestynyt niin, että
tyttö voisikin mennä. Onko peruutuksen syynä todella ollut pikku-veljen hoitaminen vai ehkä joku riita, joka on jatkunut vielä tuolloin illalla?
Onko tuo riita peruuttanut yökylään menon ja kaikki muu onkin sitten satua?
_________________________
Suomessa kuolee vuosittain murhan, tapon ja muun tahallisen väkivallan seurauksena alle yksi 10-14 vuotias ja noin 1,5 15-19 vuotiasta vuodessa. En tiedä kuinka usein tekijä on perheen jäsen, mutta sen tiedän, että vuotta nuorempi pikku-veli on todennäköisesti ollut Piian vahvempi.
_________________________
Minusta koko tarina siitä, että Piia olisikin päässyt halutessaan yökylään ja isi otti pikkuveljen mukaan työkeikalle ja soitti vasta sunnuntaina kun kuvitteli Piian tulevan paimion tuttujen kanssa kokoukseen, on täyttä soopaa. Piian katoamisen takan on selkeästi perheen jäsenet.
Äiti, yksi huutaja, oli juuri saanut lähteä alkoholi ongelmiensa takia. Isän pinna on kireällä ja teini-ikäinen 'huutajaa' muistuttava riiviö saa pinnan palamaan. Vahinko, mutta silti.
Se on siinä, sanon minä.
Nuotio & Äreät Tiput
-
HerloCCi Solmunen
- Theo Kojak
- Viestit: 1136
- Liittynyt: Ke Helmi 04, 2009 11:37 am
Re: Piia Irmeli Ristikankare
Holmes, kerro olettamuksesi poliisille.
Ei se nyt niiin kaukaa haettu ole.
Ja tämä ei ole irvailua.
Ei se nyt niiin kaukaa haettu ole.
Ja tämä ei ole irvailua.
Olemme kaikki syyllistyneet suureen rikokseen-suureen rikokseen olla elämättä elämää täydesti. (H. Miller)