Vielä on sekin mahdollisuus, että samoin kuin tuolla Egypt Airin lennolla, lentokonetta on jostain syystä ihan ohjattu kohti merta, tarkoituksella tai ei. Ilman mustan laatikon tietoja lentokoneen ohjausliikkeistä ei kuitenkaan saada tietoja, tietenkään.Erittäin hyvä teoria.aniko kirjoitti:Ehkä kapteenia ei ole viitsitty herätellä myrskyn takia, ja sitten on ollutkin liian myöhäistä saada kokeneempaa lentäjää ohjaamaan? Eli miehistö olisi siis todella pahasti aliarvioinut myrskyn vaarallisuuden, niinkuin tietysti ovatkin kun kerran siitä läpi yrittivät, vaikka muut samalla reitillä olleet luovuttivat suosiolla.
aniko kirjoitti:*** Eihän pilottien pitäisi siitä joutua paniikkiin että autopilotti menee pois päältä ja muutenkin systeemit "vähän" hajoilevat.***
Niin.. kai noita kaikkia mahdollisia skenaarioita tavallaan harjoitellaan simulaattoreissa ja pulpettien takana, mutta tiedäsitten miten ihmisen anatomia homman hoitaa tositilanteessa.Loka kirjoitti:aniko kirjoitti:*** Eihän pilottien pitäisi siitä joutua paniikkiin että autopilotti menee pois päältä ja muutenkin systeemit "vähän" hajoilevat.***
Mekaanikkona alalla luulen tietäväni jotain mekaanikon ja lentäjien työtehtävistä.joey kirjoitti:Miten tuo suositus liittyy mekannikkojen hommiin? Oletko kuullut kaikki lentäjille hätätilanteita varten koulutuksissa annetut suositukset?Mickey kirjoitti:Heh vai on sellainen suositus. en ole ikinä kuullutkaan. Alalla kumminkin 10v ja mekaanikon lupakirja koko Airbus-laivastoon.
edit: Ja oletko itse siis sitä mieltä, että hätätilanteessa kokeneemman lentäjän ei olisi suositeltavaa tehdä aina sitä, missä kokemuksesta on eniten hyötyä?
editedit: Kuulin, että Airbusin oma ohjeistus olisi sellainen, että vaaratilanteen sattuessa se, joka on puikoissa ollutkin, jatkaa siinä hommassa, ja että tuo kapteenin järkevä sijoitteleminen olisi ennemminkin yleinen suositus? Tiedätkö Mickey tästä jotain?
No ihan totta, ei pitäisi. Käsittääkseni jokainen pilotti osaa instrumenttilennon, eli ohjata konetta ihan silleen perinteisesti tikulla, polkimilla ja mekaanisiin mittareihin katsoen.Loka kirjoitti:aniko kirjoitti:*** Eihän pilottien pitäisi siitä joutua paniikkiin että autopilotti menee pois päältä ja muutenkin systeemit "vähän" hajoilevat.***
Hahah, tajusit varmaan itsekin etten tätä tarkoittanutMickey kirjoitti: Ensinnäkin, millä kapteeni korjaa vikaa jos tilanne on päällä. Ainoa "työkalu", joka ohjaamosta löytyy on kirves. (Lopettaa kirveellä, oikuttelevan näytön?)
Suurin osa lento-onnettomuuksista tapahtuu niin, että koneessa ilmenee jokin mekaaninen vika, jonka lentäjät tulkitsevat tai johon he reagoivat väärin. Tarkoitin vian korjaamisella siis sen kartoittamista ja siihen reagoimista, en sitä, että kippari lähtee ruuvimeisselin kanssa hommiin. Ja siinä kokemuksesta on ihan varmasti enemmän hyötyä kuin koneen lentämisessä. Eikä vian hoitaakseen tarvitse poistua puikoista. Yleensä perkeleen huonosti. Kuten sanottu, suuri osa onnettomuuksista johtuu inhimillisestä virheestä (tosin ei aina lentäjien). On kuulemma typerän tuntuista edes harjoitella simulaattoreilla noita tilanteita, vaikka simulaattorit itse lentämistä hyvin simuloivatkin. Paniikin, hädän tai pelon tunnetta ne eivät kykene simuloimaan.Solmu kirjoitti: Niin.. kai noita kaikkia mahdollisia skenaarioita tavallaan harjoitellaan simulaattoreissa ja pulpettien takana, mutta tiedäsitten miten ihmisen anatomia homman hoitaa tositilanteessa.
En kyllä usko että 9/11 jälkeen kapteeni lähtee MISSÄÄN TAPAUKSESSA ohjaamosta matkustamon puolelle katsomaan että mikäköhän siellä mahtaisi olla vialla, stuerttien tehtävä on käsittääkseni hoitaa asian kommunikointi. Yhdessäkään matkustajalentokoneonnettomuudessa johon olen tutustunut kapteeni ei ole lähtenyt hätätilanteessa ohjaamosta yhtään minnekään, kuten sanottu kapteenista on selkeästi eniten hyötyä lentämässä konetta eikä ihmettelemässä reikää seinässä tai pommia tai terroristia tms.joey kirjoitti:Kun puhuin kapteenin poistumisesta ohjaamosta tuon vian "korjaamisen" yhteydessä, ajattelin, olisiko tässä tapauksessa voinut olla ensin kyse jostain viasta, jota laitteisto ei ole näyttänyt tai ei ole voinutkaan näyttää tarkasti - siis esimerkiksi jostakin koneeseen osuneesta, tai matkustamon sisällä tapahtuneesta jutusta.
Mielipiteen ilmaisija ei luvalla sanoen taida erityisen hyvin tuntea ihmisen psykologiaa. Eihän tarkoitus olekaan simuloida paniikkia, vaan parantaa toimintakykyä paniikkitilanteessa sen kautta, että paniikissa kyky keksiä uutta ja soveltaa opittua on heikko, mutta harjoitellut asiat ovat muistissa ja käytettävissä. Tämänhän takia paloharjoituksia yms. järjestetään, kyllähän jokainen osaa kävellä alas portaita normaalitilanteessa, mutta hätätilanteessa oikean toimintatavan pitää olla harjoiteltu, tai muuten hallitusta poistumisesta palavasta talosta ei tulekaan mitään, kun jengi jää paikoilleen ihmettelemään. Sama juttu simulaattorissa, jos laskeutumista yhdellä moottorilla ilman laskutelineitä kädet selän takana on harjoiteltu sata kertaa, osaa sen myös paniikissa, vaikka harjoitellessa ei yhtään jänskättänyt.Yleensä perkeleen huonosti. Kuten sanottu, suuri osa onnettomuuksista johtuu inhimillisestä virheestä (tosin ei aina lentäjien). On kuulemma typerän tuntuista edes harjoitella simulaattoreilla noita tilanteita, vaikka simulaattorit itse lentämistä hyvin simuloivatkin. Paniikin, hädän tai pelon tunnetta ne eivät kykene simuloimaan.
Aika jännä, että silti suuri osa lento-onnettomuuksista kuitenkin tapahtuu siksi, että lentäjät toimivat hätätilanteessa väärin.aniko kirjoitti:Sama juttu simulaattorissa, jos laskeutumista yhdellä moottorilla ilman laskutelineitä kädet selän takana on harjoiteltu sata kertaa, osaa sen myös paniikissa, vaikka harjoitellessa ei yhtään jänskättänyt.
Hyvin puhuttu. Ja esiintymispelko on vieläpä aika pientä siihen verrattuna, että pelkää itsensä, lentäjätoverinsa ja 200 matkustajan hengen puolesta.ketsku kirjoitti:Tottakai on hyötyä siitä, että harjoitellaan ja paljon mutta se ei takaa sitä etteikö toiset menisi tositilanteessa täysin tilttiin. Kukaan meistä ei tiedä millainen reagoija itse on ennenkuin tilanne iskee eteen. Siksi ei oikein voi etukäteen valmistautua omaan reaktioonsa ja se saattaa olla yllättävä! Jopa ihan pienissä jutuissa kuten koulun laulukilpailussa voit nähdä monta eri tapaa reagoida jännitykseen. Toiset vetävät setin hienosti eivätkä jälkikäteen muista siitä mitään. Toiset unohtavat sanat joita on harjoiteltu kuukausia. Toiset tekevät hommansa kylmän coolisti.
Koska lento-onnettomuudet kuitenkin ovat erittäin harvinaisia, niin ilmeisesti pilotit selviävät suurimmasta osasta hätätilanteita kunnialla. Ja koska mekaaniset viat ovat harvinaisia, niin ainoaksi vaihtoehdoksi jää, että suurimmassa osassa onnettomuuksia hätätilanne on sellainen, että sitä ei ole etukäteen voitu harjoitella, ts. monen onnettoman tekijän summa. Eli harjoittelu onkin se avain.joey kirjoitti:Aika jännä, että silti suuri osa lento-onnettomuuksista kuitenkin tapahtuu siksi, että lentäjät toimivat hätätilanteessa väärin.
No sitähän mäkin, että soveltuvuustestit tehdään, eli pilottien ei pitäisi joutua paniikkiin hätätilanteessa, kuten aiemmin sanoin. Tietysti paniikilla on vaikutusta, mutta kuten sanoin, se vaikuttaa eri kognitiivisiin toimintoihin eri tavalla, ja harjoittelulla vaikutuksia voidaan vähentää.Lentäjävalinnassa myös painotetaan psykologisella puolella (josta minä en ilmeisesti ymmärrä mitään) sitä, että saataisiin valittua mahdollisimman kylmäpäisiä tyyppejä, jotka pystyvät pahimmassakin tilanteessa toimimaan laskelmoivasti ja mahdollisimman konemaisesti, eivätkä ylipäätään hermostu helpolla. Tämäkin on kieltämättä hieman erikoinen menettelytapa, jos paniikilla ei ole mitään vaikutusta toimintaan silloin kun toimintaa on harjoiteltu etukäteen.
Minusta harjoitus onkin hölmön tuntuinen ja tuntuu enemmän machoilulta kuin hyödylliseltä. Paniikkituntemuksia tai siis paniikin fysiologisia ilmentymiä voidaan simuloida ilman todellista hengenvaaraa. Lisäksi tilanne jossa opettaja istuu toisissa ohjaimissa ei itseasiassa vastaa todellista tilannetta, koska ihminen hätätilanteessa ikäänkuin automaattisesti kääntyy "auktoriteetin" eli opettajan puoleen, aloitekyky heikkenee jne. Eli parempi tai ainakin turvallisempi simulaatio saavutettaisiin antamalla oppilaalle adrenaliinipiikki ja istuttamalla hänet yksin, ylläri, simulaattoriin.Luitko, aniko, tuon edellisen kommenttini loppuun? Jos luit, osaatko selittää, miksi oikaisua syöksystä pitää harjoitella tositilanteessa ja näin saattaa sekä lentäjäoppilas että opettaja aitoon hengenvaaraan (tiedossa on ainakin yksi onnettomuus, joka on tapahtunut tämän/vastaavan harjoituksen takia), jos sama tilanne on yhtä hyvin harjoiteltavissa simulaattorilla?
Karkeasti ottaen toimintatavat hätä/paniikkitilanteessa voidaan jakaa kolmeen luokkaan: piiloudu (=jähmety ja ole hiljaa), pakene, hyökkää (=toimi). Tyypillistä on myös että ihminen yllättävässä tilanteessa kyyristyy ja nostaa kädet pään suojaksi, eli pilotin tapauksessa pois ohjaimilta, mikä ei tietenkään auta mitään. Jos tilannetta on harjoiteltu etukäteen, vaihtoehto "toimi" muuttuu kuitenkin suhteessa todennäköisemmäksi, ja syntyy tyypillisesti tunne jota kuvaillaan robottimaiseksi, päättäväiseksi tilaksi.ketsku kirjoitti:Kyllä tuo psyykkinen puoli on todella merkittävä tekijä. Joiltakin yksinkertaisesti unohtuu kaikki opit tositilanteen koittaessa, jotkut lamaantuvat, jotkut hysterisoituvat ja toiset pysyvät kylmän rauhallisina.