Elokuva-arvosteluja

[Virdon]

The Pledge (2001)

Sean Pennin ohjaama trilleri kertoo eläkkeelle jäävästä poliisista Jerry Blackista(Jack Nicholson) joka kesken läksiäisjuhliensa vastaanottaa kollegoineen tiedon metsästä lumen keskeltä löytyneestä pikkutytön raiskatusta ja silvotusta ruumiista. Blackin toimiessa suruviestin viejänä uhrin vanhemmille lupaa hän tytön äidille ottavansa murhaajan kiinni.

Teosta otetaan kiinni henkisesti jälkeenjäänyt intiaani Toby Wadenah(Benicio Del Toro) joka henkisestä tilastaan ja poliisin painostuksesta johtuen myös tunnustaakin teon, mutta vaikka muut pitävätkin murhaa näin selvitettynä niin Jerry ei usko että Wadenah olisi oikea syyllinen. Hän yrittää myös vakuutella muita että oikea tekijä on vielä vapaalla jalalla, mutta kukaan ei tahdo ottaa jo eläköityneen poliisin teorioita tosissaan. Murhaajan selvittämisestä tulee Jerrylle oikea pakkomielle.

Sean Pennin ohjaus toimii todella hyvin ja kokonaisuus on muutenkin koukussaan pitävä trilleri jota murhaajan henkilöllisyyden salaperäisyys hyvin ylläpitää aivan loppuunkin asti. Nicholson tekee hyvän roolin kaikkea muuta kuin leppoisia eläkepäiviä viettävänä etsivänä.

4/5

Ohessa elokuvan traileri YouTubesta.
http://www.youtube.com/watch?v=7Oh6Av_Z1Wk

[ABC]

Babylon A.D. 3/5
Ihan käypä, alussa jopa oikein hyvä lähitulevaisuusrämistely, jossa aivan Nikita Fuganthinelta näyttävä Vin Diesel roudaa tyttöä huoltajineen Venäjältä Yhdysvaltojen rajan yli. Loppu lässähtää aika pahasti.

X-files the Movie 2 2/5
Keski-ikäistyneet Mulder ja Scully jahtaavat sarjamurhaajaa ja veivaavat samalla vanhoja, parisuhteessaan ongelmia aiheuttavia pakkomielteitään ja traumojaan läpi. Tämän vielä kestäisi, mutta elävä pää jääsaavissa... Oi voi.

The Life Before Her Eyes 4/5
Kouluammuskelun kauas kantavia seurauksia luotaava elokuva, jossa iki-ihana Uma Thurman näyttelee pääosaa, ei ihan onnistu säilyttämään jännitettään koko aikaa, mutta myönnän, että ainakin väsyneenä loppuratkaisu pääsi yllättämään. Monin paikoin visuaalisesti kaunis.

Bill 1/5
Tämän piti olla vissiin joku komedia?
Suurliikemiehen nörtti pankinjohtajavävy, jolla on suklaariippuvuus(!), saa selville, että muijansa höyläilee tv-kanavan nuorta ja sliipattua juontajaa. Petetty aviomies kuvaa aktin, ja video päätyy nettiin, samoin kuin Billin päällekarkaukset juontajan kimppuun. Yliopistonsa mentoriohjelmaan pakotettu mies saa itseään paljon kyvykkäämmän ohjattavan, joka luotsaa häntä vaikeiden aikojen läpi. Välillä heilutaan päättömästi donitsileipomossa ja Billin homon veljen urheiluvälinekaupassa. Lopulta kaunis ja rikas vaimo ottaisi ukkonsa takaisin, mutta elokuva päättyy siihen, ettei mies enää huolikaan sen paremmin työtään kuin ex-akkaakaan.
Ideanahan tässä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta: ainakin puolet kohtauksista olisi saanut lyhentää tai leikata pois, Jessica Alban rooli oli täysin turha, ja dialogi olisi pitänyt kirjoittaa ainakin kahdesti uudestaan. Pääosan esittäjän ihan ok roolisuoritus ei pelastanut tätä roskaleffaa.

V niin kuin Vendetta 4.5/5
Britit nyt vaan osaavat näyttelemisen ja dialogin tekemisen taidon, siitä ei pääse mihinkään. Lisäksi tässä elokuvassa oli tajuttu se vanha kikka, että usein tehokkaampaa on se, mitä ei näytetä kuin kaikenlainen splätteri ja muu paljastelu. Monenlaisia pohdintoja herättävän elokuvan teema tulee valitettavasti nykyisin koko ajan lähemmäksi, myös omassa lintukodossamme.

[Virdon]

Letters from Iwo Jima (2006)

Ohjaaja: Clint Eastwood

19. helmikuuta – 16. maaliskuuta 1945 käytiin Tyynellä Valtamerellä Iwo Jiman saarella Yhdysvaltain ja Japanin välillä raju taistelu josta elokuva kertoo. Yhdysvaltalaiseksi sotaelokuvaksi tässä on muutama ilahduttava poikkeus joka nostaa tämän aivan parhaimpien katsomieni sotaelokuvien joukkoon.

- Ensinnäkin vaikka leffassa esiintyykin myös Amerikkalaisia joukkoja niin minkääntasoista Yhdysvaltain patriotismia ei leffassa esiinny. Tällaiseen tunnelmaanhan on törmännyt valitettavan usein Yhdysvaltalaisissa sotaelokuvissa.

- Elokuva keskittyy lähes kokonaan Japanilaisten valmistautumiseen ja taisteluun saarella. Yleensä näkemissäni sotaleffoissa Japanilaiset ovat jätetty varsin kasvottomiksi eikä heihin ole muuten kuin pakollisia taistelutilanteissa vilahtelemisia lukuunottamatta juurikaan keskitytty. Tällä kertaa juurikin Yhdysvaltain joukot ovat siinä samassa roolissa. Hienoa!

- Elokuva on lähes kokonaan Japaninkielinen. Taitaakin olla niitä ainoita Japaninkielisiä leffoja jonka olen katsonut ja varsinkaan kokonaan. Sekin osaltaan piristävä vaihtelu.

- Elokuvan roolit koostuvat itselleni tyystin tuntemattomista kasvoista. Ainoastaan saaren komentajaa Kenraali Tadamichi Kuribayashia näyttelevä Ken Watanabe on minulle entuudestaan tuttu. Poissa ovat siis umpitutut naamat kuten vaikkapa Nicholas Cage(Windtalkers), Ben Affleck(Pearl Harbor) tai Tom Hanks(Saving Private Ryan)...tosin Japanilaisia heistä olisi paha kyllä tehdäkään. Näyttelijöiden tuntemattomuudesta huolimatta roolisuorituksissa ei ole kyllä mitään valitettavaa.

Näillä eväillä on koossa mielenkiintoinen runsas kaksituntinen sotakuvaus joka muodostaa myös kuvan siitä jopa järjettömältäkin tuntuneesta Japanilaisten ajatusmaailmasta että mieluummin itsemurhakin kuin antautuminen viholliselle ja näin häpeän tuottaminen Keisarilleen ja maalleen.

Suosittelen sotaelokuvien ystäville.

4,5/5

[EuroJR]

Suosittelen uutta "Knowing" -elokuvaa.

http://www.knowing-themovie.com/

Onhan juoni toki näitä huuhaa -osaston heiniä, mutta jos sinussa löytyy science fictionin/kauhun/yliluonnollisen trillerin fanittajaa niin heti vaan teatteriin mars mars. Loppu on vavahduttavuudessaan poikkeuksellisen kaunis.

Olen aina pitänyt näistä "eroon todellisuudesta" tai "entä jos sittenkin" -elokuvista. Tämän uusimman nostan heti muiden vastaavanlaisten suosikkifilmieni joukkoon kuten 6th Sence, Next, White Noise, Deep Impact, Orpokoti, DejaVu ...

Aina eivät tämänkaltaiset elokuvat ole kuitenkaan onnistuneita. Yksi pettymyksistä oli tämä uusintaversio elokuvasta "The day that earth stand still" tjsp.

[Virdon]

Perikato (Der Untergang) 2004

Vuosi 1945 ja toisen maailmansodan loppu on lähestymässä Puna-armeijan jo edetessä vääjäämättömästi kohti Berliiniä eikä Saksalaisilla ole enää juurikaan mitään tehtävissä sodankulun kääntämiseksi. Elokuvan tekee kiinnostavaksi jo sekin että kyseessä on Saksalainen tuotanto aiheesta jota heidän toimestaan tuskin paljoa ollaan aikaisemmin tällä tavalla käsitelty, vaikka muuten on Hitleriä aiemminkin valkokankaalla kyllä nähty.

Painopiste elokuvan tapahtumissa on siis sodan loppuvaiheissa ja Hitlerin Berliinissä sijaitsevan maanalaisen komentobunkkerin tapahtumissa, ja ainoastaan elokuvan alussa käväistään hetken aikaa muutamaa vuotta edeltävässä ajassa jolloin Saksan tilanne sodassa oli vielä paljon parempi ja samaten Hitlerin itsensä. Aika-ajoin toki noustaan myöskin bunkkerista maanpintaan ja Berliinin raunioituneiden katujen tapahtumiin mutta pääpiirteittäin itse taistelutilanteet jäävät kuitenkin vähemmälle.

Bruno Ganz tekee todella hyvän roolin Hitlerinä mikä ei varmasti ole mikään helppo rooli tehtäväksi. Hänen roolityönsä on niinkin hienoa työtä että olisin voinut kyllä suoda Oscarinkin hänelle. Sitä mukaa kun koko Saksan tilanne käy tukalammaksi ja samoin Hitlerin visiot murenevat, niin hänen raivokohtauksensa vain lisääntyvät ja näistäkin Ganz onnistuu tekemään hyvinkin aidontuntuisia. Hänhän muuten harjoitteli rooliinsa muunmuassa Suomessa salaa nauhoitetun äänitteen avulla missä Hitler puhuu normaalisti tapaamisessaan Mannerheimin kanssa(yleensähän Hitleriä onkin kuullut vain paapattamassa puhetta joukoilleen/kansalleen). Saksan sodanjohto ja koko kansakin saa oikein tunteella oman osansa raivosta ja mitenkään vähemmän mairittelevasti. Muut roolit jäävät auttamatta Ganzin suorituksen varjoon vaikka muutkin näyttelijät kyllä aivan puhtain paperein selviävätkin. Varsinkin toisessa näkyvämmässäkin roolissa oleva Hitlerin sihteeriä näyttelevä Alexandra Maria Lara suoriutuu hyvän arvoisesti. Elokuvasta saa myös kuvan siitäkin kuinka alun elinvoimaisesta ja Saksan voittoon yhä luottavasta johtajasta muuntuu ajan kuluessa yhä kumarampaan painuva ja vapiseva murtunut mies joka viimeisinäkin päivinä yrittää karttahuoneessa suunnitella vastaiskuja olemattomilla joukoilla. Hitlerin ahdinko ei toki jää ainoaksi kun hänen uskolliset seuraajansa tekevät myös omia lopullisia ratkaisujaan tiedostaessaan että lopullinen tappio on tullut. Syanidipillereille ja virka-aseille kyllä löytyy käyttöä.

Elokuva ei noin muuten ehkä tarjoa mitään uutta toisesta maailmansodasta, mutta parhaimman toteutuksen nimenomaan Hitleriin liittyen joka tapauksessa ja jo senkin vuoksi pidän tätä todellakin katsomisen arvoisena elokuvana asiasta kiinnostuneille.

5/5

[ABC]

Rachel getting married 3/5
Ei (taaskaan) aavistustakaan mikä tämän nimi oli suomeksi. Forget it.
Leffa kertoo varsin hyvin siitä, miten yhden mielenterveysongelmaisen/nistin/tms. ongelmat tavallaan nielaisevat koko perheen; kaikki yhteiset hetket pyörivät tämän henkilön ongelmien ympärillä. Tuokiokuva. Anne Hathawayn paras roolisuoritus tähän asti.

The Women 2/5
Kaveriporukka selvittelee ongelmiaan, etupäässä yhden (Meg Ryan) ukon pettämiskuvioita. Aika paljon Sinkkuelämää-kopiointia, pläääääh, vaikka jonkinlaista älyä ja komediaa onkin yritetty tunkea mukaan. Silti hyvä leffa kaikille Annette Benning -faneille. "... "The problem is, I'm the man I want to marry." Meg Ryanin rooli jää harmittavan lyhyeksi. Samoin: miksi tuoda mukaan Bette Midler, jos rooli kestää alle 5 min?! Aaargh!

Vicky Christina Barcelona 4/5
Tämä elokuva on saanut Palkinnon. Ensin ajattelin, että mitä wttua?! Mitä ihmeellistä on siinä, että tumma komea etc. latinomies yrittää selättää 2 angloamerikkalaista muijaa, ja melko suorasukaiseen tyyliin vieläpä. Leffa sinänsä oli ihan hyvin tehty, ja Penelope Cruz ja Scarlett Johansson samassa leffassa tekemässä sitä, herranjumala sentään! Oikeastaan vasta seuraavana päivänä (hieman virkeämpänä) tajusin, että täts tö point. Monet Pohjoisen naiset käyttäytyvät Syvässä Etelässä kuin sähköiskun saaneet, näkemättä ihmistä mustien silmien ja auringonkilon takana. Ja palaavat sitten takaisin samaan kuvioon. Tajuamatta itsestään tai yhtään mistään yhtään mitään. Paino sanalla itsestään.

Quantum of Solace 3/5
Nyt on kyllä Bondilla pahasti linja hukassa. Erikoistehosteiden ym. (joita kumminkin etupäässä toljotan viihtyäkseni) takia ei voi antaa vähempää kuin 3, mutta kun tiedän missä nuo on kuvattu, niin mahdollisuudet on kyllä hukattu täysin! Ja juoni on ihan p-a-s-k-a. Wanhan lämmittely ei toimi koskaan! Eikä varsinkaan elokuvissa!

The Day The Earth Stood Still 5/5
Ou mama! Tällaista harvoin näkee. Alienien koalitio on saanut tarpeekseen Maan meiningistä. "This is our planet!" "No, it is not." Eikä y h t ä ä n ällöä romanssi/lääppimis/seksikohtausta Keanu Reeves on vissiin oppinut Matrixista jotain; rooli sopii hänelle kuin nenä naamaan. Ainoa pieni miinus tulee alun asiavirheistä! Ja se, että kun nuori astrobiologinainen vie eilienin tapaamaan "maailman johtajaa", niin vanha viisas teoreettinen fyysikko on, after all, mies... Mutta Bachista plussaa...

[ABC]

Vihollisen keskellä: Kolumbia 2/5

Tämän elokuvan tekijät olivat selvästi tutustuneet kahteen sodankäyntiä koskevaan antiikin sitaattiin: "armeija marssii vatsallaan" ja "hajoita ja hallitse". Ensimmäinen siteerataan leffassa, ja toiselle juoni perustuu. Juoni on se tavanomainen "oma koira puri" -petosjuttu, jossa pari siilisankaria jätetään pelastamaan kolmas, selviytymään viidakossa ja puhdistamaan maineensa. Viidakko tosin näyttää epäilyttävästi meksikolaisen teollisuuskiinteistön takapihalta, jonka aukeilla paikoilla sankarit pyörivät kamoissaan sinne tänne ilman yritystäkään suojautua. Sodankäynnin teknispainotteinen nykytila oli ihan kivasti esillä; näillä ajoilla ei ole enää paljoa yhteistä jonkun Vietnamin kanssa. Plussaa tuntemattomista näyttelijöistä, ja yksi pointsi pois lopun simppelistä ja uskomattomasta ratkaisusta, joka lässäytti siihenastisen melko sujuvan juonenkulun.


Passengers 2.5/5

Life sucks and then you die. Tässä on aika hyvin kiteytetty loppufiilikset tästä leffasta. Nuori psykologi (söpönen Anne Hathaway) saa terapoitavakseen joukon lento-onnettomuudesta selviytyneitä ihmisiä. Jokin tuntuu olevan kuitenkin vialla, ja jäljet johtavat lentoyhtiön toimintaan onnettomuuden selvittelyssä. On paha sanoa enempää paljastamatta liikaa, mutta täytyy sanoa, että hieman vähemmän lypsämällä loppuratkaisu olisi voinut tulla yllätyksenä. Viimeaikaisten lento-onnettomuuksien valossa kuitenkin varsin ahdistava leffa, mistä pitäisi kai antaa plussaa. Saattaa hyvinkin palata mieleen, kun seuraavan kerran täristelee ilmakuopissa jossain päin ilmakehää. Leffa myös heijastelee monellakin tapaa nykyihmisen illuusiota kuolemattomuudesta.

[skywalker]

Laitetaanpa kans pari mitä tuli äkkiseltään mieleen. Nämä poimin lähinnä siksi, että lähtökohtaisesti en odottanut kummastakaan paljoakaan, mutta toisin kävi.

Mamma Mia! (2008) 5/5

En yleensä pidä musikaaleista, mutta Abban musiikista kuitenkin pidän, joten kun minua raahattiin elokuvateatteriin tätä katsomaan, niin en ollut kovin innoissani, mutta en pistänyt vastaankaan.
Ja leffa kyllä yllätti!
Ihmissuhteitahan tässä lähinnä ruoditaan ees ja taas, mutta Abban biisit oli esitetty hyvin ja ne sopivat loistavasti juoneen. Olinkin suorastaan hämmästynyt, kuinka hyvin näinkin tuttujen biisien sanat oli saatu sopimaan itse tarinaan. Ja enpä ollut koskaan oikein tullut kuunnelleeksi Abban kaikkien biisien sanoja niinkään tarkasti, että muutamissa tuli jopa yllätyksenä, mistä biisissä oikein olikaan kysymys!
Ei voinut kuin hymyssä suin poistua teatterista, ja olin kyllä yllätyksekseni aivan myyty

Sävel ja sanat (2008) 4/5

Tässä sitten vähän sama juttu kuin edellisessä eli Hugh Grant näyttelee yleensä sen tyyppisissä leffoissa, jotka eivät nyt ainakaan lähtökohtaisesti kiinnosta meikäläistä. Ainoa syy miksi suostuin lähtemään tätä katsomaan oli se, että se liittyi jotenkin 80-luvun musiikkiin.
Juoni oli lyhykäisyydessään se, että entinen 80-luvun syntikkapoppiguru (Hugh Grant) alkaa väsäillä comeback biisiä toisen päähenkilön kanssa (kukkien kastelija tyttö). Biisiä sitten väännellään ja käännellään ja väleissä käsitellään ihmissuhteita.
Välittömästi leffan alku veti meikäläisen suupielet korviin saakka, kunnon kasarimeininkiä lävähti kankaalle oikein olan takaa No siitä eteenpäin käyrä olikin sitten loivasti alaspäin, mutta jaksoi kuitenkin juuri ja juuri loppuun asti. Hymyssä suin tuli lähdettyä tälläkin kertaa

[Tuulitukka84]

Katsottiin illalla Min Buske, ruotsalainen komedia. Oli ihan hervoton. Ihmissuhdeongelmia, ehkäpä myös mielenterveys. Sisältää niin seksiä kuin sienien syöntiä, suosittelen lämpimästi! Elokuvassa oli ikärajana 11, mutta mielestäni ei kyllä niin nuorille sovi.

[loneliness]

Nyt pojat ja tytöt hakemaan vuokraamosta leffa, jossa kytillä vähän oikeustaju sumenee, käänteitä riittää, hyviä roolisuorituksia on ja leffa pitää poikkeuksellisen hyvin otteessaan. Edward Norton vetää hyvän suorituksen poliisina, joka pohtii mikä on oikein ja mikä väärin poliisina. Täytyy kyllä sanoa, että Norton on hyvä näyttelijä, esim. leffoissa 25th hour, tämä Pride and glory ja American history x.

[Helmie]

Kauhea kankkunen / The Hangover

Tämä leffa ei varmasti uppoa ihan keneen tahansa, mutta mä kyllä tykkäsin. Ehkä se johtuu nuoresta iästä ja siitä, että tässä vaan oli hauskaa huumoria.
Ja leffaseuralaiseni tykkäsi tästä myös, oli meille molemmille hyvin uppoovaa huumoria.
Ensinnäkin (pää)näyttelijöistä tykkäsin paljon!

Bradley Cooper hoiti roolinsa Philinä hyvin, häntä ja hänen juttujaan olisi saanut näyttää enemmänkin. Oli vielä kaikenlisäksi hyvännäköinenkin. Ensin ajattelin, että hänessä olisi jotain hämärää, että hän olisi vehdannut jotain yhden porukkaan kuuluvan miehen vaimon kanssa, näin ei kuitenkaan ollut (hups, juonipaljastus!).

Ed Helmesin roolihahmo Stu taas vaikutti alkuun hyvin tylsältä, mutta elokuvan edetessä hän sai kyllä nauramaan ja osoittautui varsin ihanaksi persoonaksi, joka vain oli vähän vaimonsa tossun alla!

Zach Galifianakis oli Alanin roolissa mitä mahtavin! Siis todella hauska. Aivan mahtava roolisuoritus, ehkä jopa elokuvan paras!

Justin Barthan roolihahmoa Dougia näytettiin aivan liian vähän. Oli pieni pettymys, koska luulin elokuvan pohjautuvan tosi paljon hänen ja hänen häidensä ympärilleen, mutta loppujen lopuksi häntä näytettiin elokuvassa vähän.

Olihan tämä elokuva jossain määrin hyvin ennalta arvattava, mutta muhun silti osui ja uppos. Tykkäsin todella paljon elokuvan lopusta, tuli hyvä fiilis!
Koska päähenkilöitä oli jopa neljä, ei oikein sivunäyttelijöihin kunnolla perehtynyt enkä keksikään heistä mitään mainitsemisen arvoista sanottavaa.

Leffassa ärsytti Dougin katoaminen, varsinkin kun ei se nyt niin jännä juttu ollutkaan.
Lisäksi oli kyllä vähän tylsiä kohtia, mutta silti tykkäsin, kuten olen jo ylistänytkin kivasti. Musat oli hyvät.
Peruskomedia, joka sai hyvälle tuulelle. =)

3½/5

[Copy]

Body of Lies2008 (Valheiden verkko)
*
Action, trilleri
Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Russell Crowe, Mark Strong, Golshifteh
*
Valheiden verkko on käypä nimi Ridley Scottin uusimmalle action-trillerille, sillä aikamoisesta kaksinaamaisuuden viidakosta on kysymys. Petokset, terrori-iskut ja rankka väkivalta rytmittävät rutiinilla kokoon puristettua paukuttelua, jonka ote ajankohtaiseen maailmanpolitiikkaan maiskahtaa ohkaiselta opportunismilta. Arvostelu kokonaisuudessaan: http://www.mtv3.fi/viihde/arvostelut/el ... tml/756748
Traileri: http://www.youtube.com/watch?v=C8oYugFe0-Q

Pidin elokuvasta vaikka olikin vihaamani Leonardo D pääosissa. Ehdottomasti katsomisen arvoinen, myös naisille. 4/5
_____________________________________________________________________________________________

Tyttösi sun ja mun (My Best Friend's Girl, 2008)

*
Komedia
Näyttelijät: Jason Biggs, Dane Cook, Kate Hudson, Alec Baldwin
*
Fiksu, kaunis ja omapäinen Alexis on Dustinin unelmien tyttö. Dustin ostaisi jo sormusta, mutta Alexis pukkaa pakki päälle viiden viikon seurustelun jälkeen. Epätoivoinen Dustin palkkaa parhaan kamunsa Tankin viemään Alexisin elämänsä pahimmille deiteille saadakseen ihanaisen palaamaan itkien takaisin. Tank on alfauros, pelimies pahimmasta päästä, joka on valmis auttamaan kavereitaan ja muitakin kunhan palkasta sovitaan, mutta Alexis osoittautuukin miehen pahimmaksi haasteeksi...
*
Traileri: http://fi.filmtrailer.com/cinema/1125/T ... udson.html

Vuoden paras komedia, tullut katsottua monta kertaa, näin sitä tosimiehet toimii 4/5
____________________________________________________________________________________________

Nothing But the Truth (2008)
*
Pääosissa: Kate Beckinsale, Matt Dillon, Angela Bassett
*
Drama, Trilleri
*
Tämä perustuu tositapahtumiin jokseenkin taidettiin elokuvan alussa mainita muunnellusti, enivei, Cia agentin nimi vuodetaan lehdistölle, Lain kourin pakotetaan toimittaja kertomaan lähde joka on vuotanut.. Lopussa melkoinen ylläri kuka olikaan lähde! Katsoin tämän aika ööhh sekavana mutta loistava tositapahtuma elokuva pitkästä aikaa, 3 ½

Traileri: http://www.youtube.com/watch?v=_-l5cDuBqBI
____________________________________________________________________________________________

XIII - The Conspiracy (2008, Miniseries I & II)
*
pääosissa: Stephen Dorff, Caterina Murino, Greg Bryk niin ja pulskea Val Kilmer on sivuosassa

Action, rikos, trilleri, mysteeri
*
Tämä on tosiaan minisarja, kaksiosainen, en tiedä löytyykö kaupasta mutta köh köh (en mainitse kun on varoitus alla netistä jostain saattaa löytyä Jokainen joka pitää Jack Byerista, on pakko pitää tästäkin, tämä on vain laadukkaampi ja kestoltaan 2+2h. Itse en kyllä pidä 24, mutta tästä kylläkin. Mitäs tässä selittelemään sen enempää, muutenhan juoni paljastuisi, 24 tyyppinen sarja, ei oikein voi muuten kuvailla. 3

Traileri: http://www.youtube.com/watch?v=vRXcPkVK8Yg
_____________________________________________________________________________________________

Suuntaa voisi antaa oma elokuva makuni, pidän erityisesti trillereistä, rikos ja hieman toimintaakin pitää olla. Heat, Hannibaalit kaikki, kaikki Al Pacinon elokuvat, Seven, American gangster ja olen Hitmanin näköinen

edit. (beta vaihe : ) Hitto, ei näin pitkiä viestejä parane kirjotella, typoja täynnä

[ABC]

Töllössä on ilahduttavasti näytetty vanhoja leffoja kesän aikana. Hiukan harmittaa, etten huomannut kauhuelokuvien sarjaa ennenkuin viikko sitten. Nyt olen viimeinkin onnistunut näkemään kokonaisuudessaan kaksi klassikkoa: Yö voodoo-saarella (1943) ja Ruumiinsieppaajat (1945)

Näin vanhoja leffoja ei voi arvostella kuten nykyisiä, mutta ne ovat erinomaisia, ja niissä on oltava "sitä jotain", koska aika ei ole syönyt niiden tragiikkaa. Sillä traagisia ne ovat, ja psykologisia tarkasteluja ennemminkin kuin kauhuleffoja sanan nykymerkityksessä. Ajan henkeen kuuluu tietysti tarinaan sisältyvä moraalinen opetus, mutta se ei ole yksinkertainen, vaan kehityskulku näyttää selvästi, miten monet ihmiset ovat loppujen lopuksi syyttömiä surkeaan kohtaloonsa pahuuden ilmentyminä.

Yö voodoo-saarella (1943)
Voodoo-elokuvissa puolet jännitteestä tulee jo itse aiheesta, ja tässä tapauksessa on lisänä vielä perheen keskinäinen juonittelu, johon nuori sairaanhoitaja joutuu osallistumaan. Koko elokuva on eräänlainen jälkinäytös, sillä femme fatale on (jo) zombie. Minuun teki vaikutuksen yökohtausten valaistus ottaen huomioon ajan teknologian. Ja se, ettei pääosa esittäjä tainnut hymyillä leveästi kertaakaan.

Ruumiinsieppaajat (1945)
Vaununajajan (Boris Karloff) ja menestyneen lääketieteen professorin epäpyhä liitto preparaattien hankkimiseksi kärjistyy vähitellen. Taustalla kummittelee tosipohjainen rikostapaus (ns. Burken ja Haren tapaus), jossa eräät ruumiiden toimittajat olivat alkaneet hankkia niitä suoraan kadulta. Leffasta saa enemmän irti, jos tuntee tieteen historiaa: lääketieteen kehitystä hidasti aikanaan merkittävästi se, että ruumiiden tutkimista ei sallittu, syynä tietenkin uskonnolliset lähtökohdat, ja lääketieteen harjoittajat todellakin kävivät kaivelemassa niitä hautausmailta. Ensimmäiset ruumiinavaukset olivat salaisia, ja niihin hiivittiin keskellä yötä musta kaapu päällä. Esimerkiksi Leonardo da Vincin ylivoimainen anatomian tuntemus oli peräisin tällaisista sessioista.

[Clyde]

The Plague (2006)
Katsomisen arvoinen. Takakannesta luettuna tuli ensin mieleen, että njaah, taas joku Maissilapset-cover. Ja kun päähahmona seikkailee Dawson's Creekin pörröpää, tuntui, ettei leffaa voi ottaa tosissaan. Yllätti positiivisesti kyllä, ei tullut tylsää kohtaa. Juoni oli hyvä, erityisesti lasten kohdalla toteutettu hyvin vaikka alussa tulikin puistattava olo, johtuen lähinnä omista kokemuksista. Loppu oli kerrankin rakennettu fiksusti. Suosittelen.
K-15 Luokiteltu kauhuksi, mutta ei ole mikään piinaava kauhu.

[Virdon]

300 (2006)

Muinaiseen Kreikkalaisten urheaan Thermopylain taisteluun ylivoimaisia Persialaisia vastaan löyhänlaisesti liittyvä elokuva onnistuu tyydyttämään ainakin veristä taistelua(tai verilöylyjä) halajavia katsojia. Elokuvan ytimekäs nimi 300 kertoo sen määrän joita oli Spartalaisina taistelijoina ottamassa osaa tähän taisteluun, vaikkakin heillä oli apuna ehkäpä moninkertaisestikin omaa lukumääräänsä enemmän muita joukkoja.

Leffa näyttää sinänsä jännältä kun on kuvattu ns. "bluescreeniä" hyödyntäen. Myöskin melkoisen veriset efektit ja erittäin paljon erilaisiin hidastuksiin nojaavat taistelukohtaukset ovat kuin arkipäivää tässä leffassa...sinänsä näiden katselu alkaa jossakin vaiheessa tuntumaan myös varsin yksitoikkoiselta, varsinkin kun Persialaisjoukot ovat loputtomat teurastettavaksi yksi aalto toisensa jälkeen, ja samojen efektien saattelemana. Mukana pariinkin otteeseen esiintyvät ja hirviöiltä näyttävät hahmot eivät mitenkään ainakaan lisää leffan pienintäkään uskottavuutta. Toki on kylläkin selvää että minkäännäköinen "realismi" ei ole edes ollut tekijöiden tavoitteenakaan.

Elokuva on saanut ilmeisestikin jonkintasoista homoeroottista imagoakin, vaikken sellaista itse oikein edes etsimällä löytäisi. Tosin (varmaankin hieman editoituja) lihaksikkaita miesvartaloitahan ja sixpäkkejähän elokuva oikein pursuaa, joten siitähän sitä imagoa varmaan kasaan saadaan, tarvittaessa.

Olettaen ettei esikuvansa oikean Thermopylain-solan taistelun urhot ole oikein muuta ehtineetkään tehdä kuin teurastaa iholle pyrkiviä Persialaisia teurastamasta päästyäänkin, niin kyllähän tämä leffa kaikessa väkivaltaisuudessaan ja "Matrixmaisen" hidastelunsa tähden jää aika mitäänsanomattomaksi "kunnianosoitukseksi?" aitoon taisteluun, mutta on kuitenkin kohtuullisen toiminnallinen leffa katsottavaksi kerran ja sen jälkeenhän siitä ei oikein mitään kunnollista irti saa.

Jos pitää lentelevistä irtoraajoita, isoista veriroiskeista, ja suurista ruumiskasoista, niin siinä on enemmänkin syytä katsoa tämä ellei ole jo niin tehnyt.

2,5/5