Tulilahti 1959 (ketju 1)

[Myrskylintu]

Kaikista näistä kolmesta kuuluisasta murhatapauksesta Tulilahti vaikuttaa selvimmältä. Runar se ei ole voinut olla. Runarko olisi yksin varastetulla veneellä roudaillut pyörät järveen, vai kentieskö haahuillut paikalla päiväkausia murhien jälkeen, ja sillai pikkuhiljaa peitellyt yksin jälkiään?
Tuo kielijuttu on myös vahva pointti. Tekijä/tekijät ovat noin nelikymppisiä paikkakuntalaisia miehiä, sodassa olleita. Nuorisoporukkakaan ei ole täysin mahdoton, mutta ukkojen touhulta tämä vaikuttaa.

[Waja]

Mielessäni jo päätin enää ottamatta kantaa tähän keskusteluun,mutta päätökseni ei pitänyt.

Jos tosta`kuullusta` keskustelusta olisi tallenne ja sen pystyisi yhdistämään koskemaan murhia,se olisi esilleottamisen arvoinen pohdinta-aihe.Nyt se on MUN mielestä saanut kohtuuttoman suuren merkityksen,pohjautuen huhun arvoiseen todisteeseen.

[Katjushka]

Kommentoisin tuota yöllä kuultua keskustelua. Pidän 100 % selvänä, että todistaja on kuullut keskustelun suomen kielellä. Jos keskustelu olisi ollut ruotsiksi, olisi se varmasti pysynyt mukana Runaria vastaan todistelussa (ja Arnekin olisi ollut käpälälaudassa). Ja muutenkin. Kyllä varmasti lehdistö olisi maininnut, jos ruotsia olisi kuultu puhuttavan.

Ja sitten tuo Runarin itsemurhakirje. Pitäisin sitä aitona, sillä jos se olisi väärennetty ja väärentäjä murhannut Runarin niin eiköhän siinä olisi lukenut "Olen syyllinen". Mitä järkeä olisi "auttaa" syytettyä itsemurhassa ja väärentää itsemurhaviestiksi, että epäilty kiistää kaiken.

Tuo kaksi savottamiestä kertomus - eiköhän noiden savottamiesten loman voida olettaa olleen kauemmin tapauksen jälkeen kuin yksi yö? Jos he siis ehtivät palata tyttöjen katoamisen jälkeen savotalle, ja lähteä takaisin. Koska tämä leirintäalueen todistajahan kuuli keskustelun seuraavana yönä. Joten en pidä heitä todennäköisenä yöllisinä soutajina/todisteiden hävittäjinä.

A Pakkala toi mielestäni hyvin esiin tuon ilon, kun paljastuu, että kauheaan rikokseen on joku vieras ja tuntematon epäilty. Varmasti usein tällaisten tutkinta alkaa pikkupaikkakunnilla kuten elokuvassa Fargo, jossa ruumit nähtyään poliisipäällikkö toteaa "I'd be very surprised if our suspect was from Brainerd.". Tulilahdessa loogisimmat epäillyt olisivat heinäveteläiset pojat, jotka viettivät tyttöjen kanssa illan. He myönsivät seuranneensa tyttöjä leirintäalueelle. He myönsivät olleensa näiden kanssa koko illaan. He muuttivat alkuperäistä kertomustaan illan tapahtumista (lähentely-yritys tuli mukaan). He olivat antaneet tytöille väärillä nimillä allekirjoitetut tuohilipot. He palasivat paikalle seuravana aamuna. Mutta silti poliisi uskoi jostakin syystä heidän kertomustaan "keskikokoisesta tuntemattomasta mopomiehestä" ja tästä tuli pääepäilty. Olisi hyvin mielenkiintoista kuulla, miksi heidät poistettiin epäiltyjen listalta ja miten näiden heinäveteläispoikien myöhemmät elämänvaiheet sujuivat.

[Ravadas]

Minua on askarruttanut tuo Holmströmin ”tunnustus” poliisiautossa. Hän mainitsee olleensa paikalla ja nähneensä miten pojat pyrkivät pussaamaan ja halailemaan tyttöjä ja käyttäytyivät ”sopimattomasti”. Hän myös mainitsi nähneensä isokokoisen miehen. Poliisihan innostui tuosta, ja katsoi sen osoittavan Holmströmin olleen paikalla, koska pojat eivät olleet kertoneet kuulusteluissa tuollaista – eikä kuulemma tutkijakaan tiennyt tuota yksityiskohtaa. Ja se osoittautui poikia myöhemmin kuulustellessa todeksi.
Mielestäni Holmström ei tuossa ”tiennyt” yhtään sen enempää kuin kuka tahansa, joka oli lukenut jutusta lehdissä. Niissä mainittiin sekä poikien käynti, että harteikas keskikokoinen mies. Kai nyt jokainen arvaa, etteivät pojat olleet tulleet paikalle postimerkkejä vaihtamaan…
Sen sijaan mielenkiintoista on: miksei kuulusteluissa pojilta alun perin kysytty niinkin ilmeistä asiaa: yritittekö lähennellä tyttöjä? Kovin tuntuu huteralta tuo ”kuulustelu”. Samoin outoa on, etteivät pojat (ainakaan viestiketjun sivulla 12 olevan tiedon mukaan) aluksi kertoneet käyneensä paikalla vielä aamulla uudestaan.
Poliisin logiikan mukaan tämä tapahtumaketju osoitti Holmströmin syyllisyyden – vaikka olisi ollut syytä ottaa myös pojat vähän tiukemman syynin alle.

[koettelemus]

Onko H varmasti edes tunnustanut mitään poliisiautossa, vai onko keksitty juttu. Tai mahdollisesti kysytty, onko ainoastaan H ollut heinävedellä. Kirjoitettu vaan väärin. Miksi kaikki tutkinta lopetettiin Holmströmin itsemurhaan, vaikka moni asia puhui H:n syyttömyydestä.
Axel Skogmanilla oli vain yksi tutkintalinja. Pikkurikollinenhan se olisi muka murhannut nämä tytöt. H:lla ei varmasti ole voinut olla minkäänlaista motiivia, eikä myöskään uskallusta, mennä tappamaan tyttöjä. On siinä tekijä(jät) olleet onnellisia, kun ovat päässeet, kuin koira veräjästä. Valheella on lyhyet jäljet, niin sanotaan. Mutta tässä tapauksessa valhe on mennyt läpi, kuin väärä raha.
Ettäkö Holmsröm olisi pystynyt moiseen suoritukseen, ei todellakaan. Sieltä ne löytyy tekijät paikkakunnalta.

[Scythe]

Vaivautukaa helvetti edes tarkistamaan lähteet kun tähän ketjuun kirjoitatte! Tämä koskee ennen kaikkea uusia kirjoittajia, ketjukaan ei ole niin pitkä ettei sitä jaksaisi lukea. Mutu mutua on helppo heittää, on vaara että mutu ja virheet otetaan totuutena. Eikös se Runarkin ollut vähän yli 150 cm rääpäle? En minäkään osallistu joka ketjuun, varsinkaan jos en tiedä asioiden yksityiskohdista.

[jackthemanimal]

tuli vaan mieleen että ylen radio suomesta tulee joka päivä kello 12.55 ohjelma tänään 50 vuotta, jossa tulee lyhyesti 50 vuotta vanhoja uutisia. juuri tänään tuli tulilahden tyttöjen katoamisesta. eli voi olla että tulee paljonkin tästä aiheesta juttua tuolta lähiaikoina.

[Ravadas]

Scythelle toteaisin, että täällä kai jokainen keskustelee sen informaation varassa joka itsellä on, kukaan ei tiedä totuutta. Itse olen pyrkinyt tutustumaan kaikkeen mahdolliseen informaatioon, ja pohtimaan asioita mahdollisimman ennakkoluulottomasti.

En voi sille mitään, että poliisin toiminta tuntuu minusta hyvin oudolta ja hätäiseltä. Esimerkiksi Holmströmin tunnistaminen: hänet asetettiin seisomaan YKSIN pihamaalle, ja kaikki todistajat saivat tunnistaa hänet mopomieheksi. Todistajat saivat keskustella vapaasti toistensa kanssa, ja heillä oli etukäteen lehtien kautta tiedossa, että poliisilla oli vahvoja näyttöjä miestä vastaan.
Vähintäänkin omituista poliisitoimintaa. Näin jokainen kunnon kansalainen sai tunnistaa hänet, ja tehdä poliisille ja koko yhteiskunnalle palveluksen…
Jos Holmström olisi asetettu normaalin tunnistamistilaisuuteen 5-6 muun miehen kanssa, mitenhän olisi käynyt? Varsinkin kun ihmisten muistikuvat olivat hyvin erilaisia: eri värisiä mopoja, 6 erilaista päähinettä, kahdet erilaiset housut, kolme erilaista puukkoa… ja kaiken lisäksi poliisin omissa ”etsintäkulutuksissa” mies oli kuvattu 170-176 cm pitkäksi (Holmström oli 164 cm).
Eikö tämä kerro poliisin ”puolueellisuudesta” ja epätoivoisesta halusta saada joku kiinni teosta?

[strangelove]

Scythelle toteaisin, että täällä kai jokainen keskustelee sen informaation varassa joka itsellä on, kukaan ei tiedä totuutta. Itse olen pyrkinyt tutustumaan kaikkeen mahdolliseen informaatioon, ja pohtimaan asioita mahdollisimman ennakkoluulottomasti.

En voi sille mitään, että poliisin toiminta tuntuu minusta hyvin oudolta ja hätäiseltä. Esimerkiksi Holmströmin tunnistaminen: hänet asetettiin seisomaan YKSIN pihamaalle, ja kaikki todistajat saivat tunnistaa hänet mopomieheksi. Todistajat saivat keskustella vapaasti toistensa kanssa, ja heillä oli etukäteen lehtien kautta tiedossa, että poliisilla oli vahvoja näyttöjä miestä vastaan.
Vähintäänkin omituista poliisitoimintaa. Näin jokainen kunnon kansalainen sai tunnistaa hänet, ja tehdä poliisille ja koko yhteiskunnalle palveluksen…
Jos Holmström olisi asetettu normaalin tunnistamistilaisuuteen 5-6 muun miehen kanssa, mitenhän olisi käynyt? Varsinkin kun ihmisten muistikuvat olivat hyvin erilaisia: eri värisiä mopoja, 6 erilaista päähinettä, kahdet erilaiset housut, kolme erilaista puukkoa… ja kaiken lisäksi poliisin omissa ”etsintäkulutuksissa” mies oli kuvattu 170-176 cm pitkäksi (Holmström oli 164 cm).
Eikö tämä kerro poliisin ”puolueellisuudesta” ja epätoivoisesta halusta saada joku kiinni teosta?

Allekirjoitan. Poliisien työskentely oli tuohon aikaan amatöörimäistä puuhastelua. Kaikesta huomaa sen, että Skogman ja kumppanit yrittivät tarkoituksenhakuisesti saada Holmströmin näyttämään mahdollisimman syylliseltä.

[Pikku Myy]

HS:n Nimiä tänään -palstalla on aina joitakin 50 tai 100 vuotta vanhoja juttuja. Tänään oli tyttöjen katoamisilmoitus. Laitan sen ihan mielenkiinnosta tänne, koska en ketjua läpi lukiessani huomannut sen täällä olevan.

Kaksi neitosta kadonnut jäljettömiin

Torstaina

6. elokuuta 1959

Jyväskylä, keskiviikkona.

Heinäkuun 18 päivänä lähtivät Jyväskylästä polkupyöräretkelle sairaanhoito-oppilas Eine Maria Nyyssönen, syntynyt 26.9.1937 ja toimistoapulainen Riitta Aulikki Pakkanen, syntynyt 14.5.1936, eikä heitä ole kuulunut kotiin siitä huolimatta, että he olivat Kolilta 25.7. ilmoittaneet palaavansa Jyväskylään 29.7. ja Pakkasen piti olla toimessaan 3.8.

Kadonneitten tuntomerkit: Nyyssönen, pituus 163 sm, tanakahko, tukka tumman ruskea, yllä vihreät farmarit, keltainen villapusero, sininen panamahattu, musta pitkä anorak-takki, mustat ns. balleriinatossut tai remmikengät.

Pakkanen, pituus 163 sm, vartalo tavallinen, hiukset vaaleat, vaatetuksena siniset villakankaiset pyöräilyhousut, valkoinen pumpulipusero, punainen panamabattu, anorak-kääntötakki, jossa on toinen puoli vaalean sininen ja toinen punainen, mustat tai beesväriset balleriinatossut.

Kadonneilla oli mukanaan myös vihreä teltta.

Henkilöitä, jotka tietävät jotakin kadonneista, pyydetään siitä viipymättä ilmoittamaan Jyväskylän rikospoliisille.

"Tanakahko", "vartalo tavallinen". Tuskin nykypäivänä käytettäisiin tälläisiä ilmaisuja kuvaamaan tyttösten ruumiinrakennetta.

[Ravadas]

Hienoa, että tänne laitetaan alkuperäisaineistoa 50 vuoden takaisista lehdistä, nythän siihen on taas paremman mahdollisuudet kun lehdet julkaisevat ”50-vuotta sitten” –juttujaan. Haluan itsekin osallistua mahdollisuuksien mukaan tähän hommaan.

Tässä STT:n tiedote 10.9.1959:

”Tulilahden murhajutun tutkimuksissa on erityistä huomiota kiinnitetty erääseen mopedilla liikkuneeseen mieheen, joka maanantaina viime heinäkuun 27. päivänä klo 20.00 tienoissa oli nähty mopedilla ajaen Tulilahden leirialueen tienhaaran lähellä ja sitten seuraavan mopedillaan Pakkasta ja Nyyssöstä leirialueelle johtavaa tietä pitkin. Ilmeisesti oli sama mies nähty ajavan samana päivänä klo 17.00 tienoissa neitosten perässä lähellä Vihtarin asemaa, joka sijaitsee noin 25 kilometrin päässä Heinäveden kirkolta. Koska tämän miehen henkilöllisyyden selvittäminen voi aivan ratkaisevasti vaikuttaa kyseessä olevan rikoksen selvittämiseen, pyytää poliisi vakavasti kaikkia henkilöitä, jotka ovat nähneet tällaisen miehen tai jotka muuten voivat antaa hänestä tietoja, viipymättä ilmoittautumaan lähimmälle poliisiviranomaiselle. Tämän miehen tuntomerkit ovat: 30-40-vuotias, keskikokoinen, tummahipiäinen, mahdollisesti päivettynyt, kasvot pyöreähköt, yllä ruskehtava nahka- tai keinonahkapusero tai takki, tummahko pitkälippainen hellelakki. Mopedi on väriltään sinertävä ja samanmallinen kuin esim. Hopeasiipi, Husqvarna, Roulette, Rabeneick tai Solifer-merkkiset.”

Ja sitten lisää omia pohdintojani:
”Tuokkospojat”
Toisin kuin Runar Holmströmin kohdalla, illalla paikalla käyneiden poikien kohdalla asiasta ei ole epäilystäkään: he olivat 100 %:n varmasti rikospaikalla. Olisiko käynyt niin, ettei heidän tutkintalinjaansa menty kovin pitkälle – tarpeeksi pitkälle?
Syyllisyyden puolesta puhuvat kenties seuraavat seikat:
-Kummallakin oli puukot mukana, siis surmissa käytetyt murha aseet, he ovat ainoat, jotka todistettavasti ovat olleet paikalla puukkojen kanssa.
-He pyrkivät tyttöjen telttaan, ja yrittivät lähennellä näitä. Kenenkään muun ei tiedetä yrittäneen aktiivista seksuaalista lähentelyä. Onko käynyt niin, että pojat ovat yrittäneet puolileikillään väkisin telttaan, tilanne karannut käsistä, he ovat viiltäneet teltan takaseinän auki ja niin edelleen.
-Tytöt eivät kertoneet heille etunimiään, silti pojat tiesivät ne, kun he lopulta ilmoittautuivat lopuksi poliisille. Olivat kuulemma kuulleet ne kun tytöt olivat huikkailleet toisilleen. Se että tytöt eivät kertoneet nimiään, voi olla toki flirttimäistä leikkiä. Mutta voi se tarkoittaa sitäkin, että pojat eivät olleet ollenkaan tervetulleita vieraita. Ja nimet ovat saattaneet jäädä mieleen muutenkin erittäin hyvin: jos he ovat surman jälkeen ottaneet tyttöjen lompakot.
-Tavaroiden kätkeminen: pojilla oli selkeä motiivi piilottaa kaikki mahdolliset jäljet, jottei tyttöjen katoamista yhdistetä Tulilahteen. Heillä oli käytössään vene, jolla kätevästi pystyi kuljettamaan pyörät järveen – joko tekoyönä tai myöhemmin.
-Pojat palasivat aamulla takaisin: miksi? Kuulemma pyytämään tytöiltä takaisin edellisyönä tekemiään tuokkosia. Yhtä hyvin voi kyseessä olla jälkien peittely ja tarkistus – ja loppujen tavaroiden hakeminen. Ja kenties he ajattelivat, että voisivat näin ”todistaa”, että tytöt olivat aamulla jo jatkaneet matkaa. Rikollinen palaa rikospaikalle…

Olisi hauska tietää asiasta enemmän, ennen kaikkea:
-Kuinka varmat alibit pojilla oli, ketkä todistivat ne?
-Oliko jompikumpi vasenkätinen?
-Otettiinko poikien puukoista vuolujäljet?
-Poliisien etsiessä tyttöjä, jotkut ”todistajat” todistivat ”varmuudella” nähneensä tyttöjen poistuvan leirintäalueelta. Keitä he olivat – ja mikä oli heidän suhteensa poikiin / muihin pääepäiltyihin?

[strangelove]

Hyvää pohdiskelua Ravadasilta. Uskoisin että ko. henkilöitä on tutkittu murhista epäiltyinä, mutta ken tietää minkälaisia nuo kuulustelut siihen aikaa olivat. Tuskin heitä ainakaan kauheasti on kovisteltu. Nuo Ravadasin mainitsemat asiat olisi kyllä hyvä tutkia.

Nämä miehet kuitenkin ilmoittautuivat itse poliisille ja ovat muutenkin aika avoimesti lehdistölle aikoinaan kertoneet illan tapahtumista, joten siltäosin voisi kuvitella, ettei heillä ollut mitään salattavaa.

[Ravadas]

Kiitos strangelove, se on tosiaan sanottava poikien puolustukseksi, että he tulivat itse poliisin puheille, ja kertoivat myös tavallaan itseään raskauttavia yksityiskohtia.

Ponttini oikeastaan oli: miksi poliisi haki niin aktiivisesti epämääräistä tummapukuista harteikasta mopedimiestä, joka oli nähty yli 100 metrin päästä (jos ylipäätään oli nähty…) ja samaan aikaan heillä on tiedossa kaverit, , jotka ovat olleet paikalla, joilla on ollut murha-ase mukanaan, ja myös selkeä taipumus murhan motiiviin – jos se on seksuaalinen, kuten yleisesti ajatellaan: pojat olivat selvästi ”vonkaamassa”.

Haluaisin myös hieman pohtia tuota tavaroiden kätkemistä. Osa oli kaivettu maahan, osa oli työnnetty kivenkoloihin yms. jemmoihin. Tuntuu, että asialla olisi ollut kaksi kätkijää: toisella on ollut lapio, toinen on kaikessa kiireessä vienyt niitä sinne minne on saanut. Koko ruumiiden kätkemistä ja muuta peittelyä voisi lähestyä myös työnjaollisesta näkökulmasta: kun toinen on tehnyt jotain lapiolla, toinen on tehnyt jotain muuta, vaikka raahannut ruumiita paikalle ja vienyt kamaa piiloon kivenkoloihin.

Ja erittäin mielenkiintoista on, että osa tavaroista löytyi vasta keväällä 1960 Leppävirralta, kymmenien kilometrien päässä Tulilahdelta. En oikein jaksa uskoa, että Runar Holmström olisi pakannut säkkiin tai kassiin tyttöjen panamahatut, shortstit, yms. ja pakannut ne moponsa tarakalle – ja ajanut kymmeniä kilometrejä ne mukanaan. Ja kaiken huipuksi jättänyt ne levälleen maastoon – kun juuri äsken oli nähnyt älyttömän vaivan saadakseen ne kaikki maan poveen…

Holmströmin puolustus korosti, että tavarat on viety sinne vasta keväällä 1960, jolloin Holmström oli jo kiinni. Voi olla. Mutta, jos kamat on viety sinne jo pian murhan jälkeen: mitä se kertoo? Ehkä sen, että murhaaja HALUSI, että nuo tavarat löydetään – ja aika kaukaa Tulilahdelta. Tällöin poliisi olisi keskittänyt kaikki etsinnät Leppävirralle, ja paikallinen murhaaja olisi voinut hävittää ruumiit ja tavarat perusteellisemmin – vaikka sitten järveen. Ehkä ne risut olivat kätköpaikoissa juuri myöhempää ”käyttöä” varten?

[a.pakkala]

Olen nyt lähdeviitteitä tutkiessani koittanut palata niitten alkulähteille. Aloittelin Palon melkoisen lennokkailla teoksilla. Näistä jälkimmäinen "Bodomin varjo" on toimituksellisesti maltillisempi. Selvästikin asianosaisilla luetuttaminen on taltuttanut Pegasoksen-lentävän runoratsun. Tähän Tulilahden tapaukseen Palon kirjat eivät muutamaa lyhyttä viittausta lukuunottamatta puutu.

Aake Jermon "Murha ei vanhene koskaan" oli näihin ensimmäisiin lukukokemuksiin verrattuna selvää parannusta ja myös kirjana onnistunut. Kyllikki Saaren tapauksessa toimittaja on säilyttänyt mielestäni objektiivisuuden. Poliisityön vaikeus on myös hyvin tuotu esille. Poliisia paremmin eivät onnistuneet myöskään tehtävään palkatut yksityisetsivät. Skogman on saatu kommentoimaan tapausta vielä eläkkeeltään. On selvää, että asia on hänelle merkityksellinen. Poliisin eri tutkintalinjoja on myös käsitelty. Selvästi tämä kirja on lähdeviitteenä myöhemmille teoksille sanomalehtiartikkelien ohella. Seuraava vaihe olisikin siirrtyä tutkimaan näitä tuon ajan sanomalehtiä. Kirjaa voi kuitenkin ehdottomasti suositella kaikille, jotka eivät sitä vielä ole lukeneet. Paras saatavuus on kirjastojen kautta. Jollei toimitustyötä voi kokea hyväksyvänsä voi silti tarkastella kirjan (mustavalkoisiksi) laadukkaita kuvia.

Runarin kokoa ja voimia on tässä ketjussa suuresti haluttu vähätellä. Mielestäni tässä Tulilahden tapauksessa kirjan toimitustyö kuitenkaan valitettavasti ei yllä Saaren tapauksen tasolle. Toimittaja ei ole malttanut säilyttää objektiivisuuttaan ja suhtaudunkin varauksella Runarista annettuun kuvaukseen. Omia tutkimuksiani koitan jatkaa tutkimalla tuon ajan lehtiä.

Lainaus ko. kirjasta: "...Varkauksia, murtoja, törkeitä murtoja, viranomaisten harhaanjohtamisia, olipa joukossa yksi raaka pahoinpitely ja väkisenmakaamisenkin yrityskin. ...Oravaisissa, missä Runar pimeällä maantiellä äkkiarvaamatta oli hyökännyt yksinäisen nuoren naisen, kaiken kukkuraksi oman serkkunsa kimppuun, kuristanut tätä kurkusta ja yrittänyt tehdä väkivaltaa. Linja-auton yllättävä saapuminen paikalle..." Runar on kirjan kuvaukseen mukaan myös reuhtonut itsensä vapaaksi häntä pidättämään tulleen poliisin syleilystä toisessa yhteydessä ja liikkunut aina aseistautuneena ja hän on vankeudessaan aina harjoittanut kuntoaan. Kotipitäjässään häntä on myös pelätty.En voi ottaa kantaa kuvauksen todenperäisyyteen. Kirja ei kuitenkaan anna viitteitä vähämielisyydestä. Tämä ns. "reppana" kaveri on ollut nimenomaan Runarin veli, ei hän itse.

Kun Runarin kokoa vertaa poliisimiehiin on hän toki pienikokoinen, mutta kun häntä vertaa samassa kuvassa oleviin naisiin on hän samankokoinen tai pitempi, kun tuon ajan naiset. Mikään ei viittaa heiveröisyyteen tai "vähäverisyyteen". Samankokoisella normaalilla miehellä on aina selvästi enemmän lihasmassaa, kun vastaavan painoisella naisella, kun otetaan fyysiset tosiseikat huomioon. Otan tässä kantaa tähän näkemykseen, jossa Runar on koettu heiveröisenä. Kenties kirjoittajat ovat verranneet häntä mielessään itseensä. Vastustajana ei kuitenkaan ole ollut 180 cm pitkä poliisimies. Pelkästään kuvia katsomalla on selvää, että Runar olisi fyysisesti kykeneväinen aseistettuna nujertamaan nukkuvan tai öisellä vessareissulla olevan naisen. Avoin hyökkäys leiriin kahta valveilla olevaa naista vastaan sen sijaan on täysin poissuljettu mielestäni (hyväkuntoinen tyttö voisi päästä karkuun, vaikka toinen nujertuisi heti). En nyt tässä yhteydessä halua lainkaan ottaa kantaa Runarin syyllisyyskysymykseen, mutta ehdottomasti hän olisi paikalla ollessaan kyennyt tekoon sopivissa olosuhteissa. Kun otetaan huomioon Runarin aikaisempi pahoinpitelysyyte ja serkun KURISTAMINEN (myös Tulilahdella toista uhria oli kuristettu) on selvää, että poliisi on ihan alkeellisellakin profiloinnilla ollut oikeutettu pitämään häntä syyllisenä. Tämä siis, jos Runar olisi paikalta tai sen läheisyydestä tavoitettu.

En voi tässä yhteydessä arvioida, onko tuo kirja näitten väittäminen suhteen todenperäinen, mutta tuo aiempi pahoinpitely lienee mahdollinen, onhan motiivina voinut olla vaikka perheriita.

Mitä itsemurhakirjeeseen tulee, niin lähinnä tämä grafologille ja omaisille näyttäminen olisi sen takia ollut kiinnostava, että he olisivat voineet kommentoida kirjoittajan tunnetetilaa. Ei välttämättä hedelmällistä, mutta grafologi olisi varmasti kertonut uutta tietoa. Tämä "Olen syytön" lause voidaan myös tulkita monella tapaa. Runarilla oli huoli siitä, että kokonainen murhavyyhti koitetaan syytää hänen niskoilleen. Lisäksi lause sisältää sen mahdollisuuden, että Runar on kaikesta huolimatta voinut tietää syyllisen. Ehkä tämän taakan kantaminen on yksinkertaisesti ollut liikaa. Olen tätä mahdollisuutta punninnut, mutta vaikea sanoa siihen mitään. Jos hän kaikesta huolimatta on ollut syyllinen tai on itsensä sellaiseksi kokenut(osasyyllinen), niin kirje on vierittänyt tutkimusta toiseen suuntaan. Perin juurin merkillinen on tämä itsemurhakapselikin. Kieliikö se poikkeuksellisen hyvästä ymmärtäjästä vai onko Runaria voitu kiristää päättämään päivänsä? Kenties veljessarjan vanhin, kirjassa tunnolliseksi kuvattu Gunnar on ollut Runarille joka tapauksessa läheinen. Toinen veli sitä ei selvästikään ole ollut.

Skogman ilmaisi kirjassa toiveen elää kyllin vanhaksi nähdäkseen syyllisen kiinni jäämisen. Lopulta poliisi on melko äkkiä yleisövihjeiden varassa, jollei hän jo tunne niitä tahoja, joita jututtaa. Kaikkinainen ulkopuolisten sekaantuminen ja valheelliset vihjeet ovat ajaneet tutkimusta aivan väärin suuntiin, mutta poliisin on pakko tutkia mahdolliset vihjeet. Itse kokemissani autovarkauksien selvittämisissä "tunnetut syylliset" ja muut valheelliset vihjeet ajoivat myös tutkimuksen aivan väärälle paikkakunnalle ja selvästi hidasti jälkien seurantaa. Aivan loppupeleissä ihan silkka onnikin näyttelee omaa osaansa. Suutari pysyy lestissään ja yleensä syyllinen tavalla tai toisella saattaa itsensä heikoille jäille lopulta. Kyllin mobiili tekijä voi kuitenkin operoida laajalla säteellä.

Mopomiehen aiempi hyökkäys telttailijatyttöjä vastaan todettiin muuten kirjan mukaan perättömäksi. Lyytikäisen mamman väärä todistus tyttöjen poislähdöstä on outo. Samoin kuin se, että pyörät ei järvestä löydy ensi yrittämällä ja naaraajana on myös Lyytikäinen.

Tein aiemmin asiavirheen. Runarhan oli nimenomaan oikeakätinen. Vuolujäljet viittasivat kuitenkin vasuriin. Merkittävää on myös nuo uhrista löytyneet puukonjäljet ja niitten osumakulmat, kuten jo esiin tuotiinkin.

Saaren tapauksessa oli kirjan kirjoittamishetkellä 5000 kortistoitua ilmoitusta ja 500 epäiltyä. Pienikin artikkeli tuo aina uuden ilmiantovyöryn. Tämä on nähtävissä jo näissä uusissakin uutisoinneissa.

"Haluaisin elää niin kauan, että näkisin Kyllikki Saaren murhan selviävän... En sen vuoksi, että näkisin, kuka on ollut oikeassa, kuka väärässä, vaan sen vuoksi, että kansa pääsisi mieltään jäytämään jääneestä painajaisesta. Että oikeus voittaisi."

Tätä minäkin toivon vilpittömästi. Uudemmista tapauksista Raisan tapaus on painanut mieltäni pitkään. Se on tämän ajan hengen mukainen katoamistapaus. On vaikea uskoa, että tapaukseen joissain yhteyksissä kytkettyä limusiinia ei ole vieläkään kyetty tunnistamaan. Jos Raisa joskus löydetään tulee tapauksen selvittely olemaan näitten tapausten veroinen pähkinä tuleville polville.

[Dunnit]

Tuossa kun pyörittelin asiaa päässäni Kuukausiliitteen jutun luettuani, palaset loksahtivat paikoilleen. No, ei vaineskaan, mutta keksin kuitenkin skenaarion, joka ei ehkä ole ihan mahdoton ja saattaisi selittää muutaman muuten kummastuttavan seikan.

Olisi nimittäin selitettävä ainakin motiivi ja se, että murhat olivat tehty hyvin tehokkaasti, ammattimaisesti jopa. Samaten rikoksen jäljet siivottiin ilmeisen nopeasti mutta kuitenkin harkiten. Tehtävä on sitä hämmästyttävämpi, kun melko varmasti tiedetään, että siivous on tehty kahden murhan jälkeen yön pimeydessä. Olisi myös selitettävä Arvi Juutilaisen Kuukausiliittessä esittämä muistikuva ulkomaalaisesta ja hänen autostaan.

En väitä tietäväni vastauksia enkä edes sitä, missä määrin edellä mainitut väitteet ovat totta, mutta ehkä lyhyt spekulaatio sallitaan. Pyydän etukäteen anteeksi pitkää kirjoitusta.

Paljastan heti murhaajan, vaikka oikeaoppista olisi antaa lukijan odottaa henkeään pidätellen : veikkaukseni on tuntematon KGB:n (tai GRU:n) laskuun sotilastiedustelua harjoittanut suomalainen.

Tällaisia henkilöitä kierteli Suomea varsinkin kesäisin merkkailemassa strategisesti tärkeitä kohteita ja niiden ominaisuuksia karttoihin sekä kuvaamassa niitä. Myös junien ja joukkojen liikkeistä yritettiin hankkia tietoa siltä varalta, että länsi olisi valmistellut hyökkäystä Suomen kautta. Vakooja oli kai yleensä kommunisti mutta ei tehnyt työtä pelkästään aatteen palosta vaan sai myös rahallisen korvauksen. Ainakin yksi suomalaisista sotavangeista ryhtyi vakoilemaan N:liiton puolesta. Poikkeuksellisesti hän jäi kiinni. Hänellä oli yhteyshenkilö, jolle hän luovutti keräämänsä aineiston lähetystöön tai suoraan N:liittoon kuljetettavaksi. Toimintatapa oli tuohon aikaan yleismaailmallinen, joten voi olettaa muidenkin vakoojien noudattaneen sitä. Jenkit, muuten, myös harrastivat Suomessa vakoilua -- tosin ilman kommunisteja.

Tulilahden surmien aikoihin kansainvälinen tilanne oli poikkeuksellisen kiristynyt ns. Berliinin kriisin takia. Suomessa kiristyminen näkyi ns. yöpakkasina.

Skenaarioni yksinkertaisessa versiossa suomalainen vakooja ja neuvostoliittolainen yhteyshenkilö tapaavat toisensa Tulilahdella tai aikaisemmin, uhrien matkareitin varrella. Joka tapauksessa naiset saavat tietää jotain, joka vaarantaa vakoojan. Ehkä naiset yksinkertaisesti tunnistivat vakoojan jostakin, menivät juttelemaan ja kummastelivat huonoa suomea puhuvaa kumppania. Ehkä naiset kuulivat muuten vain vierasta kieltä ja näkivät asiakirjojen ja rahan vaihtavan omistajaa. Ehkä naiset olivat aikaisemmin nähneet vakoojan näpsimässä kuvia. Niin tai näin, agenttijännärin tyyliin naisten on nyt kuoltava mahdollisimman pian, ennen kuin ehtivät mainita asiasta muille.

Sitten hatarat "todisteet": Murhat tuntuvat olleen harkittuja siinä mielessä, että toinen uhreista oli surmattu tai tainnutettu käymälän lähettyvillä yhdellä iskulla takaraivoon. Sitten vasta on ilmeisesti menty surmaamaan teltassa majailevaa. Tämäkin kuoli käsittääkseni parilla puukoniskulla, mikä lienee erittäin tehokasta toimintaa, kun teon vaikeutta yrittää sohvalta käsin kuvitella. Vielä vaikeampaa se oli, jos molemmat nukkuivat teltassa. Ei siis mitään intohimorikoksia vaan maltillisesti suoritettuja ammattilaisen tekoja. Lapio täytyi olla jo siinä vaiheessa haettu, ehkä haudatkin kaivettu. Ruumiiden ja muidenkin johtolankojen hävittäminen enintään kuun valaisemassa hämärässä yössä osoittaa sellaista kylmähermoisuutta ja ehkä ammattitaitoakin, että sellaista harvalla on. Stalinin massamurhiin ja vihollisten likvidointiin tottuneelle salaisen palvelun tai tiedustelupalvelun virkamieheltä homma varmaankin olisi sujunut, kuten ehkä myös kylmähermoiselta vakoojalla.

Toinen, vielä hatarampi "todiste" liittyy Arvi Juutilaisen muistikuvaan ulkomaalaisesta ja hänen autostaan. Skenaario menee nyt niin, että piilotettuaan pääosin rikoksensa jäljet rikoskumppanit päättävät harhauttaa poliisia väärille jäljille siltä varalta, että rikos sittenkin paljastuu nopeasti. Neuvostoliittolaisen yhteyshenkilön mahdollisuudet harhautukseen ovat vähäiset. Jotenkin pitää saada väärä todistus poliisille mutta liikaa huomiota ei saa herättää. Kun hän ei muuta keksi, hän pysähtyy yksinäisen pikkupojan luokse ja yrittää 15 minuutin ajan saada poikaa muistamaan muutaman seikan itsestään: "olen kiinnostunut kahdesta pyöräilevästä naisesta", "olen saksalainen" ja "autoni näyttää Popedalta mutta todellisuudessa sekin on saksalainen, Zwickau". Hän jopa vilauttaa väärennettyä henkilökorttia. Hän tietysti toivoo, että poika ilmoittaa asiasta poliisille tai vanhemmilleen sitten, kun ruumiit löydetään, ehkä jo hyvinkin pian. Hämäyksen jälkeen poliisi ehkä harhautuisi etsimään aivan väärää, olematonta henkilöä ja autoa. Tapaamisen jälkeen kaveri kaasuttaa itärajalle eikä koskaan palaa. Tai jos uskoo leirintäalueella käytyyn salaperäiseen keskusteluun, yhteyshenkilömme viipyy paikkakunnalla seuraavan päivään.

Toinen vaihtoehto on, että yhteyshenkilömme oikeasti yritti jäljittää hukattuja tyttöjä pahat mielessä sen jälkeen, kun päätös heidän tappamisestaan on tehty. Siinä tapauksessa hän todella kylmäpäisesti herätti pienellä maalaispaikkakunnalla huomiota. Ulkomaalainen ei ollut kovin tavallinen näky Suomen maaseudulla 1959, saati naisia ohikulkijoilta kysellen jahtaava ulkomaalainen. Mutta jos ajattelee, että hätätilassa N:liiton rajalle ajaa muutamassa tunnissa, ehkä tuollaiseen voi uskaltautua.

Suomalainen rikoskumppani taas ottaa mukaansa jonkin verran uhrien tavaroita voidakseen kuljettaa ne jonnekin kauas surmapaikalta ja siten ohjatakseen huomion väärään suuntaan. Ehkä hän ohimennen mainitsee tuntemattoman mopedistin kauppiaalle tai jollekin muulle, jonka kautta tietää juorun leviävän. Ehkä hän kuvailee vakoojamatkoillaan jossain näkemänsä Runar Holmströmin ja hänen moponsa tuntomerkit. Suomalaisen vakoojan kulkuneuvo oli ehkä myös mopo, jolloin lukuisat havainnot eri paikkakuntia kiertelevästä mopoilijasta selittyisivät. Toki vakoojan kulkuneuvo saattoi olla Popeda ja ehkä yhteyshenkilö katosi rajan yli vakoojan autossa hävittäen sen samalla jäljettömiin. Silloin Juutilaiselle mahdollisesti tehty harhautus selittyisi paremmin.Tärkeäähän oli vetää huomio pois myös suomalaisen aiemmista liikkeistä vakoojamatkoillaan.

Niin tai näin, vakooja yrittää sen jälkeen elää mahdollisimman huomaamattomana kodissaan, joka saattaa olla hyvinkin lähellä Tulilahtea. Saattoihan olla, että rikoskumppanit olivat valinneet Tulilahden leirintäalueen seudun paikaksi, jossa tiedustelutulokset luovutettiin yhteyshenkilölle, koska vakooja asui jossain lähellä. Siinä tapauksessa uhrit luultavasti näkivät tai kuulivat vasta leirintäalueella jotain, jonka takia heidät piti surmata. Alueen tuttuus myös selittäisi, miksi murhaaja pystyi toimimaan niin nopeasti ja varmasti todisteita piilottaessaan. (Tosin leirialueen tuttuus selittyy kai aina paremmin sillä, että on leireillyt alueella, kuin sillä, että asuu jossain lähiseudulla, mutta nyt siis on puhe skenaarioni yksinkertaisimmasta versiosta.)

No joo, pyydän anteeksi, jos näin villit spekulaatiot ärsyttävät. Niiden oikeutus on oikeastaan vain se, että tällaisen profiilin avulla henkilön voisi tunnistaa mahdolliseksi murhaajaksi vielä vuosikymmeniä myöhemmin. Supon arkistoissa saattaisi nimittäin hyvinkin olla tietoa profiiliin sopivasta henkilöstä. Ikävä kyllä, Supo julkaisee arkistojaan 60 vuoden viiveellä. Tosin sitä nuoremmista tapauksista tietoa saattaa saada, jos osaa nimellä kysyä.

Sitten vielä yksi kytkös ajan henkeen: Muistaakseni on esitetty epäilyjä, että yksi tutkimuslinja pysäytettiin Bodomin kohdalla siihen, kun esiin putkahti ystävällismielisen itänaapurimme kansalainen tai kansalaisia -- vai miten se meni? Ikävä ajatus mutta ei ihan mahdoton, kun muistaa ajankohdan yöpakkasineen ja suomettumisineen. Tässä tapauksessa se selittäisi, miksi Runar-parka oli uhrattava. Ei siis heinäveteläisten mielenrauhan tai jonkun sikäläisen suojelemisen takia vaan hyvien naapurisuhteiden, pelon ja suomettumisen takia.