Mitä luet tällä hetkellä?

[wretch]

Dawn Perlmutter : Investigating Religious Terrorism and Ritualistic Crime.

[Walrus]

Edgar Allan Poe-Kootut kertomukset

[Maybrick]

Agatha Christie "Teetä kolmelle" + Hergéstä ja Tintti-kirjoista kertovaa "Tarinoiden todelliset taustat" by Michael Farr. Uskomattoman kiinnostava kirja. Onneksi on oma.

[Wilma]

Asser Korhonen: Sydämen asia. Todella pitkästyttävää luettavaa mainostoimiston toiminnasta, ranskalaisen kirjailijan versio oli paljon elävämpi.

[SharQ]

Pomo pamautti alkuviikolla kouraan kirjan:

Tom Rath: Strengths Finder 2.0

Onneksi vain vajaa 200 sivuinen opus, jonka ajatuksena kuulemma valaista lukijaa omista vahvuuksista mm. tyoelamassa. Kun kirja on luettu, niin sen jalkeen netissa vastaamaan kyselyyn (170 kysymysta), joka kartoittaa minun vahvuudet... Jos niita nyt sattuu olemaan

Tuloksena raportti, joka pitaisi sitten toimittaa pomolle, han kun haluaa kartoittaa tiiminsa jasenten vahvuudet. Ja varmaan samalla shortlistata seuraavalle vahennyskierrokselle ehdokkaat

[ABC]

Sain tänä aamuna vihdoinkin tilaisuuden lukea kaksi kirjaa, jotka olivat listallani jo ilmestymisensä aikoihin eli liki 20 vuotta sitten. La Cicciolinan Tunnustuksia, sekä Daniel W. Fryn Lentävien lautasten matkassa. Jälkimmäisestä on pitkiä lainauksia myös Tapani Koivulan kirjassa Ufojen arvoitus, joten olin tutustunut siihen sitä kautta jo aiemmin.

Tunnustuksia on ihan hauska aikuisten satu, eräänlainen pornoaiheinen pamfletti jossa on läjäpäin keksittyjä juttuja Ilona Stallerin elämästä. Jutuissa on siteeksi totta, eikä niiden ole tarkoituskaan olla muuta kuin, no, satua ja tarinaa. Rivien välistä voi myös päätellä yhtä ja toista, mikä on selvästi tarkoituskin. Mielenkiintoinen on loppuosan kuvaus julkisuustempauksista, joiden avulla pornostara pääsi parlamenttiin. Tässä lajissa Cicciolina oli ensimmäisiä, ja moni suomalainenkin turhajulkisuuden avulla eduskuntaan päässyt lienee lukenut opuksen hyvänä oppikirjana.

Lentävien lautasten matkassa minua kiinnostivat tietysti fysiikkaosuudet. Niissä ei ollut mitään, mikä ei olisi tavalliseen tapaan hyvin ympäripyöreän 1900-luvun fysiikan avulla keksittävissä. Ainoa varsinainen ennustus on metallin saattaminen läpinäkyväksi: en tunne alaa kovin hyvin, mutta arvelen, että asialla on kylläkin spekuloitu jo varhain. Mielenkiintoinen yhteensattuma on, että vain pari päivää sitten suomalainen nuori tutkija osoitti, että valo voi läpäistä metallihilan, jolloin esineestä tulee läpinäkyvä!

Vielä on kesken John E. Mackin Ufosieppaukset, josta olen aiemmin saanut tilaisuuden lukea vain pätkiä. Tähän asti luetun perusteella varsin mielenkiintoinen opus, joka toivottavasti synnyttänee mielenkiintoista keskustelua myös Huuhaa-osion unihalvauksia käsittelevässä ketjussa.

[DollariExpress]

murha.info

[joey]

En yleensä koskaan tartu kirjaan, joka keikkuu lähikirjakaupan topkympin ykkösenä. Nyt nielin ylpeyteni ja lukaisin perjantaina Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia.

En suosittele kellekään. Juoni vaikuttaa 13-kesäisen pojan rakentamalta shokeerausyritykseltä, joka nojautuu lähinnä seksiin ja muutamiin mukamas ohimennen heitettyihin ällöttävyyksiin. Melkein yhtä pahaa lukijan aliarvioimista kuin Da Vinci -koodi. Juonessa on hirveästi epäuskottavuuksia ja -olennaisuuksia ja lukijaa kidutetaan yli 600 sivun ajan. Kaiken lisäksi suomentajan kielioppi on ilmeisesti peräisin esikoulusta.

Lukeminen on vähän samanlaista kuin autoilu: jos kolaroit, pitää liikenteeseen lähteä heti uudestaan, ettei kehitä itselleen kammoa. Siksi tartuin kirjapinon seuraavaan opukseen heti.

James Ellroyn Muistoja pimeydestä voi minusta suositella kaikille minfolaisille, ja olen ehtinyt siitä yksärillä yhdelle jo vaahtoamaankin. Anteeksi vaan siitä Kirja on omaelämänkerrallinen kertomus siitä, miten Ellroyn elämään on vaikuttanut hänen äitinsä murha. Ellroyn kirjoitustyyli on hengästyttävää ja vaatii lukijaltaan paljon, mutta ei petä. Ellroy käyttää kuriositeetteinä useita 50-60-lukujen kuuluisia amerikkalaisia rikoksia ja kertoo peittelemättä omista tunnoistaan ja sekavasta nuoruudestaan.

Sivumennen sanoen huomautettakoon, että Ellroy on siis sama, joka on kirjoittanut elokuvan taustana olevan kirjan Mustasta Dahliasta. Ellroyn pakkomielle henkirikoksiin ja erityisesti Shortin tapaukseen syntyi hänen oman arvionsa mukaan äitinsä murhan myötävaikutuksena.

Näiden jälkeen on pakko lepuuttaa mieltä suuren suosikkini Coelhon Fridan parissa, joka on edelleen lukematta

[Juliet Jones]

Hannu J. Ahosen Henki lähti! -suomalaisia henkirikoksia makusteltu pieninä palasina Nyt voisi heittäytyä hieman kevyemmän (=kuvitteellisen) rikosviihteen pariin...

Tuli hankittua kyseinen teos. Pidin siitä kovasti! Suomalaisia "tyyppirikoksia" oli mukana; tappoja, kännitappoja, "tapa"tappoja ja paljon muutakin, myös itselleni tuntemattomia tapauksia, sekä mysteereiksi jääneitä juttuja. Kerronta on asiallista, kirjailijan persoonallinen tyyli makuisana höysteenä

[Sterling]

Kauhajoen koulusurmat mediassa. Aika mielenkiintoinen teos.

[Lumienkeli]

En mitään, koska Suomalaisesta ei ole tullut tilaamaani kirjaa (Brooks Brownin Columbinea käsittelevä opus).

Tai no, oikeastaan Oksasen Stalinin Lehmät on kesken, samoin Kadonneen Respektin Metsästys - HD-miehen seikkailut

[kameleontti]

Stephen Hawking: Ajan lyhyempi historia.

Aivan mahtavaa tekstiä! Olin ymmärtävinäni jopa, ettei absoluuttista aikaa ole olemassakaan... Pakko mennä takaisin sängynpohjalle lukemaan lisää. Tahtoisin niin ymmärtää asioita paremmin.

[John Doe]

Mankkelin ensimmäinen julkaistu teos......eikä muuten ole mitään tekemistä Wallander sarjan kanssa.

[MEG]

Leif GW Perssonin: " Lindamurha" on pitkästä aikaa kelvollinen ruotsalais-dekkari.
Parin viime vuosikymmenen ruotsalais-buumista ei oikeastaan kukaan ole sytyttänyt, tuntuvat Sjöwallin ja Wahlöön Beck jutut edelleen parhaimmilta.

[joey]

Leif GW Perssonin: " Lindamurha" on pitkästä aikaa kelvollinen ruotsalais-dekkari.

Kiva kuulla, tuo odottaa hyllyssä lukijaansa

Se Coelhon Brida (ei siis Frida, en tiedä mitä olen sekoillut edellisellä sivulla ) oli pelkkää kuraa, mutta eilen lukaisin Truman Capoten Kylmäverisestin. Suosittelen lämpimästi kaikille, valvotti vielä pitkään kirjan loputtuakin... Teosta on ilmeisen vaikea saada enää mistään, sillä jouduin itsekin odottelemaan omaa kappalettani puolisen vuotta. Ehdottomasti odottamisen arvoista.