Koulukiusaaminen

[Neve Lake]

Mulla on henk. koht. (heh heh, tietenkin) kokemusta enimmäksee olla uhri. Peruskoulun ekalta aina ammikseen ja kansanopistoon asti, elikäs semmoset 10-12 vuotta. Siis UHRINA. Kukaan ei koskaan puuttunut tapahtumiin; jouduin itse vastaamaan ja ELÄMÄÄN HELVETTIÄ. No, ihana rehtorimme sanoi; "älä anna aihetta."

????

"Anna aihetta"????!

Just just. Ja aihehan oli.....? Hmm... Koulunkäynti?

No kiusaaminen loppui kun aloin lintsata koulusta. En saanut ammattitutkintoa, enkä montaa ystävää. Sairastuin masennukseen ja yritin tappaa itseni siinä onnistumatta. (Tottakai, koska oon tässä!)

Nyt aikuisena (oon nyt 34 vuotta) ihmettelen sitä että kun monesti puhutaan että "sitä kiusattiin koulusta, siks se tappo ihmisiä", mistä moinen klisee?!
MINÄ EN OLE TAPPANUT KETÄÄN, enkä koskaan ajatellutkaan tappaa, vaikka olenkin kärsinyt vuosia kiusaamisesta!

Olis aika varmaan tutkia persoonaa syvemmältä; ei me kaikki olla muututtu psykopaateiksi. Jotkut ehkä, mutteivät kaikki.

Ja nyt vielä alkoi tämä työpaikkakiusaus. Kyllä elämä on ihanaa!

http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=20&t=7417

on sivu josta voi lukea tarinaani työpaikkakuisauksesta.


Silti elän, hengitän ja nautin elämstä. Hymyilen ja olen iloinen jokaisesta päivästä, joka mulle annetaan. ...Mulla on silti pieniä varauksia toisia kohtaan, mutta kai se sallitaan.

[Maybrick]

Olin tänään koulukiusaamispalaverissa, jossa oli kysymys opettajan harjoittamasta tiettyjen oppilaiden kiusaamisesta ja pilkkaamisesta. Se "Älä anna aihetta" (yläpuolen viestissä) tarkoittaa sitä, että ei saa olla millään tavalla erilainen kuin muut, ei siis lahjakkaampi, eri tavalla pukeutuva, vakavampi, asiallisempi tai muuten toisista poikkeava. Sillä tavalla voi välttää kiusatuksi joutumisen.
Nämä tytöt joita ope oli kiusannut olivat pienempiä/lihavampia/iloisempia kuin muut tytöt ja ansaitsivat siten opettajan uhriksi joutumisen. Yksinkertaista!

[melankol13]

Tuttua, niin tuttua.

Ala-asteen ensimmäisistä päivistä alkaen aina kuudenteen luokkaan asti. Välitunneilla ja koulun jäkeen tuli turpaan sekä fyysisesti että henkisesti, jopa viikonloppuisin, kaikki luokkakaverit nyt sattuivat asumaan lähistöllä.
Parisen kertaa siitä yritti äidille puhua, joka puolestaan puhui opettajalle, ja opettajan ratkaisu oli puhua asiasta koko luokan kuullen. Josta tottakai muut saivat lisää vettä myllyyn.

Yläasteella sain olla rauhassa, lähinnä siksi että aloitin sen teineille tyypillisen hölmöilyn vähän isommassa mittakaavassa. E kiusannut, siihen en alentunut. Kunhan perseilin muuten.

Siitä amikseen, 20henkinen luokka, joista kaksi naispuolista, minä se toinen. Vuoden verran jaksoi sitä nuuskamällien niskaan syljeskelyä, hitsauspuikkojen väistelyä ja henk. koht. tavaroiden varastelua.

Sen jälkeen olen ollutkin sossun asiakkaana ja toimettomana muutaman vuoden aina viime syksyyn asti kunnes uskaltauduin uudelleen koulun penkille. Aikaisemmin ei uskaltanut, kiitos täydellisesti romutetun itsetunnon. Enhän minä mitään osaa. Niinhän ne kaikki aina sanoi.

Mutta kyllä tästä itsesäälistä ja depressiosta välillä noustaan.

[Valoviikate]

Kuinka monella kiusatulla minfolaisella on kummallisia aistiharhoja?

Päppädää, yksi ilmoittautuu joukkoon. Minua ei todellakaan ole kiusattu mitenkään pahasti, mutta on siis kuitenkin sanallista kiusaa ollut ja noita ääniharhoja depression yhteydessä. Niitä ei ollut ollut yhtään ennen kiusaamista.

Ainakin minfossa on paljon ihmisiä joilla on yliluonnollisia kokemuksia. Voisivatko ne johtua koulukiusaamisesta?

Luulen, että voivat. Olen kelannut tuota, voisivatko yliluonnolliseksi kuvatut tapahtumat olla joitain psykoottisia oireita. Tai jos minä olisinkin uskovainen ja olisin kutsunut päässäni kituvaa ääntä jumalakseni, istuisinko nyt kirkossa rukoilemassa ilman hullun papereita? Pitäisi varmaan viedä jokainen uskoon tullut ja yliluonnollisuutta kokeneensa ilmoittava mielentilatestiin(?)

Olin tänään koulukiusaamispalaverissa, jossa oli kysymys opettajan harjoittamasta tiettyjen oppilaiden kiusaamisesta ja pilkkaamisesta. Se "Älä anna aihetta" (yläpuolen viestissä) tarkoittaa sitä, että ei saa olla millään tavalla erilainen kuin muut, ei siis lahjakkaampi, eri tavalla pukeutuva, vakavampi, asiallisempi tai muuten toisista poikkeava. Sillä tavalla voi välttää kiusatuksi joutumisen.
Nämä tytöt joita ope oli kiusannut olivat pienempiä/lihavampia/iloisempia kuin muut tytöt ja ansaitsivat siten opettajan uhriksi joutumisen. Yksinkertaista!

Niin oikeassa sinäkin. Muistelen, että joku opettaja olisi sanonut koulutovereideni nimittelevän minua, koska provosoin heitä erilaisilla ajatuksillani tai erilaisella ulkonäöllä/kommunikoinnilla.

[seshat]

Harvemminpa tänne kirjoitan mutta tässä hyvä aihe keskustelulle.. ja enemmän kuin ajankohtainen asia.

Omasta kiusattuna olemisen taustasta: alkoholisti-isä, kuollut äiti, olen ollut sijaisperheessä tämän vuoksi, ja kaiken lisäksi ulkopaikkakuntalainen. Sijaisperheeni sijaitsi maaseudulla ja olin kotoisin hieman isommasta kaupungista E-P:llä. Lapsuuden tapahtumista johtuen olin myös herkkä. No siinäpäs niitä syitä oli. Nuo syyt kantoi kiusaamista mukana ammattikouluun asti. Sijaisperheessäni ei ole ollut mitään vikaa, he melkoisesti tekivät työtä sen eteen että koulu olisi kiusaamisen lopettanut.

Tietysti sitten jatkettiin kiusaamista seuraavissa oppilaitoksissa erinäisistä syistä - herkkyys, epäluuloisuus yms. Nykyisessä oppilaitoksessa (niin, opiskelen kolmatta ammattia..) opettajat harrastavat syrjintää kun ei ole yhtä hoikka kuin muut ryhmän opiskelijat (ja hei me ollaan aikusia opiskelijoita 22-50 vuotiaita!) ja tekevät sen varsin selväksi. Opiskelijat eivät kehtaa kiusata, joskin eivät ota mukaan lapsetonta naista..

Kaikki kiusaaminen oli henkistä, joko suoraa tai epäsuoraa. Päin naamaa sanottiin päivittäin mitä vain, uhkailtiin väkivallalla. "Pahimmillaan" tappouhkauksia sateli. Kerran olen tintannut kuonoon erästä kiusaajaa, mut ei se silti lopettanut kiusaamista. Tähtiä kaveri kyllä näki hetken aikaa...

Nojaah, tässä oppilaitoksessa missä olen nyt, eli juuri tässä aikuisryhmässä, olen pitänyt melkoisen hyvin, liiankin hyvin puoliani. Opettajille uskallan sanoa lähes mitä vain, mutta sen verran fiksusti etteivät saa siitä syytä jatkotoimenpiteisiin. Vuosien henkinen kiusaaminen ja painostus on tuonut sen verran sisua ja "vihaa", että osaa purkaa sen ilman aggressiivisuutta ja väkivaltaa. En ole ollut älykäs kiusattu, mutta sellaiseksi olen päätynyt. Luojan lykky, että kiusaaminen on loppunut, auktoriteettiviha minulla on suurempi kuin viha kiusaajia kohtaan. Oikeastaan on vain mukavaa kun tietää että osa kiusaajista on edelleen 10-vuotiaan tasolla. Taitaa se vika siellä päässä sittenkin olla..

Jep, tämä tästä sekavasta tekstistä. Hyvää illan jatkoa.

[IhmeTyyppi]

^Onneksi aikuiset sentään ymmärtävät puhetta edes jonkin verran. Opettajillehan voisi kertoa, että myös ylipainoisilla ihmisillä on tunteet, eikä tunnu mukavalta, kun syrjitään. Eivät kaikki välttämättä edes ymmärrä syrjivänsä jotakuta, mutta pienen asiallisen keskustelun päätteeksi asiat saattavat muuttua

[v-a-45]

Tätä en tajua, jos vanhempi, siis äiti tai isä ilmoittaa kouluun kiusaamisesta, opettaja ottaa asian "pöydälle" koko luokan edessä? Tämä koulukiusaaminen on asia, josta kärsin nuorena myös itse, en kovin suuresti, koska olin kova antamaan takaisin. Vanhempani eivät kuunneleet tai käsittäneet asian vakavuutta. Lapsia saatuani päätin, ettei heitä kiusata ja piste. Ovat sitten miten erillaisia tahansa kuin muut, hyvin on mennyt, vaikka kiusaamista on ollut, erityisesti nuorimman 12v. kohdalla, ei käytä merkkivaatteita, ei meikkaa, puhuu 5 eri kieltä esim. japania ja on muutenkin oma persoona. Opettaja on onneksi ollut viisas ja ilmoitettuani kiusaamisesta, kutsui minut + tytön ja kiusaajien vanhemmat + tytöt puhutteluun, kiusaaminen loppui siihen. Se miten ylä-asteella menee on arvoitus ja siihenkin aikaa vuosi, mutta samalla periaattella menen, ei kiusata ja piste.

[Hexan]

Tietysti sitten jatkettiin kiusaamista seuraavissa oppilaitoksissa erinäisistä syistä - herkkyys, epäluuloisuus yms. Nykyisessä oppilaitoksessa (niin, opiskelen kolmatta ammattia..) opettajat harrastavat syrjintää kun ei ole yhtä hoikka kuin muut ryhmän opiskelijat (ja hei me ollaan aikusia opiskelijoita 22-50 vuotiaita!) ja tekevät sen varsin selväksi. Opiskelijat eivät kehtaa kiusata, joskin eivät ota mukaan lapsetonta naista..

Kaikki kiusaaminen oli henkistä, joko suoraa tai epäsuoraa. Päin naamaa sanottiin päivittäin mitä vain, uhkailtiin väkivallalla. "Pahimmillaan" tappouhkauksia sateli. Kerran olen tintannut kuonoon erästä kiusaajaa, mut ei se silti lopettanut kiusaamista. Tähtiä kaveri kyllä näki hetken aikaa...

Siis mitäh? Aikuisten maailmassa (= rikosoikeudellisen vastuun alaraja 15 vee) tappouhkauksista pääsee leivättömän pöydän ääreen. Jos et ole tehnyt rikosilmoitusta tuollaisesta niin omapa on vikasi.

[Lupu]

Kun oma lapsi on nyt koulukiusaamisen uhri, niin on aihetta tullut tutkittua ja mietittyä enemmän. Ongelma on paljon monimutkaisempi kuin äkkiä ajattelisi ja monet kommentit aiheeseen (yleisesti ja tässäkin ketjussa) ovat aivan liian pintapuolisia.

Koulukiusaaminen on yhteiskunnallinen ongelma. Lapset ovat peilejä, joista me aikuiset näemme millaisia itse olemme - tai näemme jos tahdomme nähdä. Koulun ilmapiiri vain heijastaa sitä ilmapiiriä, joka yleisesti on yhteiskunnassa vallassa, sillä lapset ovat sosiaalisesti kykeneviä: he matkivat ja omaksuvat ympäristönsä arvot ja tavat erehtymättömällä varmuudella (ja vaikka heitä aktiivisesti yritettäisiin tässä estää).

Kiusaaminen ei tule koskaan loppumaan sillä, että se nostetaan tapetille yksittäisongelmana, jonka hoitoon etsitään täsmälääkettä. Pahin avoin väkivalta sillä ehkä saadaan loppumaan, mikä tietenkin uhrien kannalta on jo iso askel parempaan, mutta mitään todellista parannusta koulun ilmapiiriin ja lasten välisiin sosiaalisiin suhteisiin sillä ei saada aikaan.

Muistan erään ruotsalaisen dokumentin, jossa kerrottiin aktiivisen koulukiusaamiseen puuttumisen positiivisista tuloksista. Koulussa otettiin käyttöön tapa puuttua heti, kun pienikin kiusaaminen tuli opettajien tietoisuuteen (ja lapsia kannustettiin kertomaan aina opettajille). Esimerkkitapauksessa oli erästä luokan poikaa kiusattu jollain retkellä. Kiusaajat joutuivat yksitellen opettajan (ja dokumentissa kameran) eteen kuulemaan saarnan ja lupaamaan, etteivät enää toiste tee samaa. Tämän jälkeen opettaja kertoi avoimesti samaiselle kameralle kuinka hän ei ennen projektia ollut koskaan puuttunut kyseisen pojan kiusaamiseen, koska piti itsekin poikaa epämiellyttävänä ja jotenkin ajatteli hänen ansainneen kiusaamisen, mutta nyt projektin myötä hän on ymmärtänyt, että asiaan pitää puuttua.

Opettajan rehellinen tunnustus jäi pitkäksi aikaa kaikumaan korviini. Onko tuon kiusatun pojan sosiaalisessa tilanteessa tapahtunut oikeasti mitään muutosta? Onko hän nyt muiden silmissä jotenkin vähemmän "epämiellyttävä"? Kiusaaminen on tosin saatu loppumaan (jos edes on), mutta tunne siitä, että on ns. kiusaamisen arvoinen ei varmasti katoa. Retkellä ei ehkä enää kukaan tee jäynää, mutta joukkoon hän ei silti kuulu ja varmasti yksinäisyydessä ajatukset pyörivät edelleen omassa "huonoudessa" ja toisten hylkimisessä sekä myös tietoisuutena, että kiusaaminen jatkuisi, ellei sitä olisi ulkoapäin väkisin lopetettu.

Luokkahenkeä, me-henkeä, sitä että pidetään joukon heikoistakin huolta, ei saada millään tuollaisilla projekteilla aikaan. Oman lapseni kohdalla tilanne on juuri sellainen, että mikään suora ulkoinen puuttuminen ei saa hänen sosiaalista asemaansa luokassa muutettua. Koko luokka on "terapian tarpeessa" tai pikemmin koko koulu. Rehtori ja opettajakunta ei tee yhtään mitään parantaakseen koulun ilmapiiriä, vaan päinvastoin heidän taholtaan viesti on: nuoret ovat huonokäytöksisiä, kaikessa väärässä, itse syypäitä ja itse vastuussa muutoksesta parempaan. Asenne on synkkääkin synkempi. Sen myötä mitä olen viime aikoina lasten sosiaalisesta kehityksestä oppinut pidän asennetta suorastaan rikollisena.

Se, mitä tarvitaan, on tasa-arvoinen dialogi ihmisten välillä. Vanha ja edelleen käytössä oleva valtaan ja sääntöihin perustuva ihmissuhdepolitiikka ei johda kuin rikokseen ja rangaistukseen.

[Maza]

Olin tänään koulukiusaamispalaverissa, jossa oli kysymys opettajan harjoittamasta tiettyjen oppilaiden kiusaamisesta ja pilkkaamisesta. Se "Älä anna aihetta" (yläpuolen viestissä) tarkoittaa sitä, että ei saa olla millään tavalla erilainen kuin muut, ei siis lahjakkaampi, eri tavalla pukeutuva, vakavampi, asiallisempi tai muuten toisista poikkeava. Sillä tavalla voi välttää kiusatuksi joutumisen.
Nämä tytöt joita ope oli kiusannut olivat pienempiä/lihavampia/iloisempia kuin muut tytöt ja ansaitsivat siten opettajan uhriksi joutumisen. Yksinkertaista!

Takavuosina oli huomattavasti yleisempää, että opettajat olivat niitä, jotka kiusasivat oppilaita. Joidenkin pitkäikäisten opettajien kiusaaminen jatkui jopa useita sukupolvia.

[Valoviikate]

Minua, kuten varmaan monia muitakin, kiusattiin (mm.) liikuntatunneilla. Kun käveltiin ryhmän kanssa läheiselle urheilukentälle, rinnakkaisluokan tytöt huutelivat että olen huora/vitun sekaisin/sairas vammainen, enkä saa seurata heitä. Ilmeisesti minun olisi pitänyt teleportata sinne. Kun käskin heitä pitämään turpansa kiinni, opettajalta tuli aina: "Ei tuollaista kielenkäyttöä, Valoviikate." Näille tytöille hän ei sanonut mitään, vaikka oli täysin paikalla ja kuuli, ikinä.
Olin opettajalle paljon vihaisempi kuin näille oppilaille. Opettaja vaihtui, mutta puoli vuotta senkin jälkeen minulle tuli kuin pakkoliikkeitä aina nähdessäni punatukkaisia, uimahallin työntekijöitä (entinen sellainen) tai ihmisiä joilla oli samoja vaatteita kuin hänellä.

Yksi opettajien klassinen virhe kiusaamistapauksissa on, että kuvittelevat, että kiusaaminen päättyy siihen maagiseen anteeksipyyntöön. Vaikka näennäinen töniminen tai nälviminen päättyisi, kiusaaminen muuttaa muotoa eleillä ja ilmeillä suoritettavaksi ja voi pahentua.

[Tiina]

Tässä keskustelua koulukiusaamisesta:
Äänessä ja kuvassa Jope Ruonansuu ja Tehosekoittimen Otto.

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=5 ... 922&a=8306

[tattooed fucker]

keskittymishäikän takia,en pysty lukemaan pitkiä virsiä kirjoista.tosielämään palatessa ja samalla muistan,kun näin jonkun alistamassa fenk/fyys.kysyin syyn,ja semmosta vitun piipitystä tuli koko ajan,tirvasin isompia tyyppejä silmienväliin,että loppu se pelleily.pelastin parhaan kaverin niiltä ajoilta,mutta mitä kuulin,olipas sitte mennynnä jojottamaan ittesä paloi ilmeisesti lanka lopuun.

[VoDKa]

Helvetti luokkahuoneessa
Torstai 14.10.2010 klo 07.42

Kiusaajat ajoivat 14-vuotiaan tytön osastohoitoon ja pois kodistaan.

- Pään pulpettiin lyömistä, yksin jättämistä, potkimista, hiuksista repimistä sekä haukkumista muun muassa huoraksi ja lehmäksi.

Näin kuvailee 8-luokkalaisen tytön äiti lapsensa läpikäymää maanpäällistä helvettiä.

Kiusaaminen, sekä netissä että kasvotusten, alkoi reilu vuosi sitten. Alussa kiusaajia oli vain yksi - yläluokan dominoivin tyttö - mutta viime toukokuussa tilanne repesi käsistä.

- Silloin tyttäreni paljasti koko systeemin.

Äiti otti yhteyttä terveydenhoitajaan ja luokanvalvojaa.

- Tyttäreni kielsi silloin luokanvalvojaa kertomasta kenellekään ja asia jäi siihen. Kumpikaan - luokanvalvoja tai terveydenhoitaja - ei kertonut tapahtumista edes rehtorille.

Näissä merkeissä pahaa oloaan viiltelemällä purkava tyttö jäi viettämään ennätyslämmintä kesää 2010, josta tuli kaikkea muuta kuin mukava.

Lue torstain painetusta Iltalehdestä lisää kiusatun tytön tarinasta.

[Chopper]

Ehkä vain kuvittelen mutta tuntuu siltä että nykyajan lapset/nuoret ovat julmempia kuin ennen ja tätä kiusaamista tapahtuu nykyaikana enemmän kuin esim. siihen aikaan kun itse olin lapsi/nuori... Voi perkele!