PPK 1987
Kuolema ottaa kyydin
Komisario Kalevi Salminen
Erään lehtitiedon mukaan maassamme oli siihen mennessä, kun tässä artikkelissa kerrottu taksiautoilijan surma tapahtui, tehty kaikkiaan 44 taksimurhaa, joiden uhreista kaksi on naisia.
Tässä artikkelissa kerrotun murhan uhri oli näistä naisista toinen, edellinen naisautoilijan murha tapahtui vuonna 1953.
Kun taksinkuljettaja Tarja Kivelä tiistaina 12. maaliskuuta 1985 illalla valmistautui työvuorolleen ei hän tiennyt, että työvuoro oli hänen elämänsä viimeinen ja että myös hänen 39 vuotta kestäneen elämänsä tiimalasissa viimeiset hiekanjyväset olivat valumassa loppuun.
Hänen elämänsä kaari oli ollut erilaisia tapahtumia täynnä. Oli rakennettu ja revitty. Oli ollut paljon vastamäkiä, jos aina välillä myötälettäkin.
Viimeisten vuosien ajan hänen osanaan oli ollut yksinhuoltajan monasti vaikea tie, mutta eteenpäin hän oli kuitenkin aina selvinnyt.
Tälläkin hetkellä oli useampi työpaikka, joista hän toimeentuloaan hankki.
Ei ollut elämä koetellut silkkihansikkailla myöskään kirvesmies Juha Reivosta. Hän oli nytkin ollut puolisen vuotta työttömänä ja erilaiset velat painoivat päälle. Yhteiskunnan apuun hän ei kuitenkaan halunnut turvautua, vaan koetti tulla jotenkin toimeen päivän kerrallaan.
Hänen isänsä ja äitinsä olivat muutamaa vuotta aikaisemmin joutuneet vakavaan liikenneonnettomuuteen, jossa kumpikin vammautui vaikeasti. Ilmeisesti tästä johtuen isä sitten päättikin päivänsä oman käden kautta joitakin aikoja onnettomuuden jälkeen.
Tämän lisäksi perhepiirissä oli ollut jonkin verran myös muita vastoinkäymisiä ja murheita tavallista enemmän.
Nämä kaikki yhdessä aiheuttivat sen, että alkoholi näytteli Juhan elämässä vahvaa osaa, ja ystävät olivat vähitellen kaikkoamassa ympäriltä.
Yksinäinen asiakas
Tarja Kivelä oli aloittanut työnsä normaaliin tapaan hakemalla isännältään taksiauton, ja sen jälkeen hän oli harvakseltaan saanut kyytejä sinne tänne Turkua.
Ilta oli kuitenkin melko hiljainen, joten mistään rahasammosta ei tänään voinut puhua.
Muutama markka oli kuitenkin jo tullut omaankin kukkaroon, isännälle jonkin verran enemmän.
Juha oli illan aikana käyttänyt vähät varansa jälleen kerran alkoholiin keskustan ravintoloissa.
Grogeja oli illan mittaan tullut nautituksi parisen kymmentä. Illan kuluessa oli tullut tavattua niin tuttuja kuin tuntemattomiakin, mutta loppujen lopuksi Juha totesi olevansa jälleen kerran yksin, kun hän poistui ravintolasta puolenyön jälkeen.
Päivä oli jo kääntynyt keskiviikon puolelle Tarjan odotellessa kyytiä Marina Palacen "tolpalla”.
Niin siinä sitten kävi, että hänen kyydittäväkseen tuli Juha. Näin heitä nyt oli kaksi taloudellisesti tiukalla olevaa ihmistä samassa autossa matkalla Hirvensalon kaupunginosaan, jossa Juhalla oli omakotitalo.
Vasta matkalla Juha totesi olevansa nainen kuljettamassa taksissa. Hänelle oli jo aikaisemmin syntynyt päätös siitä, että hän ryöstäisi taksinkuljettajansa saadakseen jonkin verran rahaa pahimpaan tarpeeseensa. Se, että kuljettaja sattuikin olemaan nainen, ei hänen päätöstään enää muuttanut, saattoipa vain sitä vahvistaakin.
- Tarjan kuljettama taksi. Sen jälkiä seuratessaan poliisi joutui tekemään paljon myös täysin turhaa työtä.jpg (206.78 KiB) Katsottu 2180 kertaa
"Vaimon kanssa sanomista…”
Tästä johtuen Juha ei pyytänytkään ajamaan kotiosoitteeseensa, vaan Papinsaareen, koska hän tunsi paikan ja tiesi myös, että siellä ei juuri ollut muuta kuin kesäasuntoja.
Tarjalle hän kuitenkin kertoi menevänsä omalle huvilalleen yöksi, koska oli ollut vaimon kanssa illalla sanomista ja tästä syystä hän ei halunnut mennä kotiin.
Matkalla keskusteltiin kaikenlaista jokapäiväiseen elämään liittyvää ja matka sujuikin leppoisasti.
Juha ajatti taksin Papinsaarentietä lähes tien päätepisteeseen, yleinen tie oli jo päättynyt ja hän tiesi, että täällä eivät ulkopuoliset häiritsisi.
Tarja teki niin kuin Juha pyysi. Hän ei voinut aavistaa, että Juhalla ei ollut sen paremmin vaimoa kuin kesämökkiäkään ja että tämän tarkoituksena oli vain löytää paikka, missä voisi anastaa hänellä olevat rahat.
Kun Tarja pysäytti kuljettamansa auton, Juha kävi hänen kurkkuunsa kiinni ja alkoi kaikin voimin kuristaa. Tarja yritti irti Juhan otteesta ja siinä kamppailtaessa he putosivat auton kuljettajanpuoleisesta etuovesta maahan.
Kamppailun aikana Tarja oli myös yrittänyt puhumalla saada Juhan rauhoittumaan, mutta tämä kävi mielipuolen lailla aina uudelleen käsiksi.
Päästessään taas kerran Juhan otteesta Tarja yritti ryömiä auton alle Juhan tavoittamattomiin, mutta jaloista repimällä Juha sai hänet pois auton alta. Tässä tilanteessa myös Tarjan päällyshousut lähtivät pois jaloista, ja Tarja pääsi pakenemaan uudelleen auton alle.
Mutta Juha repi hänet sieltä takaisin ja jatkoi kuristamista ja mukiloimista.
Kun Tarja muutaman kerran korahti, niin Juha irrotti otteensa epäillen Tarjan kuolleen. Tästä huolimatta hän aikoi vielä olla tämän kanssa sukupuoliyhteydessä, mutta tästä aikeestaan hän sitten kuitenkin luopui. Sen Juha kuitenkin vielä varmisti, että Tarja varmasti oli kuollut.
- Yleiskuva ruumiin löytöpaikalta. Uteliaita tarkastelemassa löytöpaikkaa.jpg (200.51 KiB) Katsottu 2180 kertaa
Kävi kirkkomaalla
Juha jätti Tarjan virumaan puolialastomana tielle ja nousi autoon ja lähti ajamaan sillä takaisin kaupungin suuntaan.
Kun hän pääsi Kakskerrantielle, niin hän kääntyi kuitenkin Kakskerran kirkon suuntaan ja ajoi kirkkomaalle, missä kävi sinne vuonna 1981 haudatun isänsä haudalla.
Kävikö hän siellä kertomassa sen, mitä pahaa hän oli tehnyt vai mikä oli hänen matkansa tarkoitus, sitä ei kukaan ole pystynyt kertomaan.
Matka Tampereelle ja takaisin
Tultuaan takaisin autolle hän tutki sen ja totesi, että eri paikoista löytyi rahaa yhteensä vain vajaat 150 markkaa. Juha päätti nyt, että hän lähteekin autolla Tampereelle. Mitään erityistä syytä tähän matkaan hänellä ei kuitenkaan ollut, päätti vain lähteä sinne, koska hän joskus aikaisemminkin oli siellä käynyt.
Ajaessaan Kakskerrasta Turun suuntaan Juha oli muissa maailmoissa. Myöhemmin hän ei ole pystynyt muistamaan, kävikö hän tällöin myös kotonaan Hirvensalossa. Juha ajoi läpi Turun kaupungin ja jatkoi Tampereen valtatietä pitkin, kunnes noin 50 km ennen Tamperetta pysäytti auton tien vieressä olevalle levähdyspaikalle ja tutki tarkemmin autoa.
Mitään arvokasta ei kuitenkaan enää löytynyt. Kuljettajan istuimen alla oli Tarjan meikkilaukku, joka meikkaustarvikkeiden lisäksi sisälsi ajokortin ja ajoluvan.
Juha jatkoi matkaansa Tamperetta kohden. Ajettuaan puolisen kilometriä hän ohjasi auton vastaantulevan liikenteen kaistalle ja heitti avaamastaan ikkunasta Tarjan tavarat tien penkalle.
Juha saapui Tampereelle aamun tunteina ja pysäköi auton kadun varteen ottaen kuitenkin auton avaimet mukaansa.
Käveltyään hetken hän tapasi aikaisin työhön rientävän miehen, jolta tiedusteli tietä linja-autoasemalle. Ohjeiden mukaan linja-autoasema sitten löytyikin, mutta se oli vielä kiinni.
Juha kulutti aikaansa juttelemalla "puliukkojen” ja muiden aamuvirkkujen kanssa. Viimein sitten koitti aika, jolloin linja-autoasemakin avasi ovensa. Hän totesi, että samanaikaisesti lähtisi myös linja-auto Turkuun, mutta tähän autoon hän ei kuitenkaan ehtinyt, koska ei löytänyt oikeaa laituria. Myös seuraavasta Turun autosta hän jäi ja vasta kello 8 aikaan lähtevässä autossa hän sitten matkusti takaisin Turkuun nukkuen lähes koko matkan.
Turkuun saavuttuaan Juha kävi ensin ruokaostoksilla ja meni sen jälkeen kotiinsa Hirvensaloon.
Kuolema ei huoli
Kotonaan hän sitten kätki auton avaimet ja autosta anastamansa muovisen rahakukkaron savupiipun hormiin.
Oltuaan pari päivää kotosalla Juha meni kaupunginsairaalaan hankkimaan lääkitystä unettomuuteensa ja täältä hän saikin lääkemääräyksen, jolla voi hankkia parisen kymmentä lääketablettia unihäiriöihinsä.
Juha nautti kuitenkin kaikki hankkimansa tabletit kerralla riistääkseen sillä tavalla hengen itseltään.
Ennen lääkkeiden nauttimista hän kuitenkin oli kirjoittanut kirjeen omaisilleen antaen näille ohjeita omaisuutensa myynnistä sekä hautauksensa järjestämisestä. Kirjeessään hän myös kertoi tehneensä ”hirmuteon”, josta omaisetkin tulisivat aikanaan tietoisiksi. Tarkemmin hän ei tätä hirmutekoaan selvittänyt.
Eräät naapurit löysivät kuitenkin tokkuraisen Juhan ja toimittivat hänet sairaalaan, mistä hän kuitenkin poistui samana päivänä.
Myöhemmin Juha kertoi, että hän yritti surmata itsensä siksi, että hän oli surmannut taksinkuljettajan ja toisaalta siksi, että hän oli taloudellisessa ahdingossa. Kun tämä lääkkeillä tapahtunut teko ei onnistunut, niin vuorokautta myöhemmin Juha yritti uudelleen itsemurhaa hirttäytymällä.
Tälläkään kerralla asia ei onnistunut, sillä hirtto köysi katkesi ja näin Juha voi todeta, että kuolema ei ollut häntä vieläkään huolinut.
Epäonnistuttuaan hirttäytymisyrityksessään Juha oli vielä yrittänyt itsemurhaa viiltelemällä partakoneenterällä rannettaan, mutta tällöin oli kuitenkin "luonto loppunut kesken", ja hän oli luopunut. Ennen näitä kahta yritystä hän oli jälleen kirjoittanut omaisilleen ohjeita kuolemansa jälkeisiksi toimenpiteiksi, mutta polttanut ne sitten tarpeettomina, kun kuolemasta ei tullutkaan mitään.
Tässä vaiheessa, Juhan luonnon loppuessa, poliisi alkoi olla myös jo hänen jäljillään ja lain koura oli tarttumassa häneen, ensin ehkä hieman hapuillen, mutta ote tiukkeni kuitenkin kaiken aikaa...
Puolialaston naisen ruumis
Keskiviikkona 13. maaliskuuta 1985 kello 8.50 Turun poliisi sai palolaitoksen päivystäjän välittämän ilmoituksen, jonka mukaan Hirvensalon Papinsaaren tiellä on naisen ruumis ja nainen on ilmeisesti joutunut myös sukupuolirikoksen kohteeksi.
Paikalle menneet poliisit saivat kuulla, että tämän kammottavan löydön oli tehnyt tapahtumapaikkaa lähellä olevassa talossa asuva naishenkilö, joka aamun sanomalehteä hakiessaan oli löytänyt tiellä olevan puolialastoman ruumiin.
Tiellä kuolleena makaavan naisen kasvot olivat veressä ja tämän kaulassa oli todettavissa kuristamisen jälkiä. Naisen alaruumis oli paljaana, mutta ylävartalo oli vaatetettuna. Yksi vaatekappaleista oli tunnistettavissa taksinkuljettajien käyttämäksi puseroksi.
Paikalla olleen sairasauton miehistä toinen kertoikin tuntevansa naisen ulkomuodolta ja tiesi tämän toimineen taksinkuljettajana autossa, jonka kutsumanumero oli 54.
Alustavassa rikospaikkatutkinnassa todettiin vielä, että kamppailun jälkiä oli runsaasti useammassa paikassa. Lumessa oli todettavissa myös auton pyörien jättämät jäljet. Hieno pakkaslumi ei kuitenkaan luvannut tutkijoille kovinkaan paljon, sillä mitään selkeitä jälkiä siihen ei ollut jäänyt ja taivaalta tarjottiin koko ajan myös uutta lunta jälkien peitoksi.
Poliisin selvitettyä taksin no 54 omistajan kävi ilmi, että hän oli luovuttanut autonsa edellisenä iltana kello 22.00 maissa Tarja K:n kuljetettavaksi ja tämän ajovuoro olisi pitänyt päättyä keskiviikkoaamuna, mutta Tarja ei autoa kuitenkaan sovittuna aikana palauttanut. Auton omistaja ei kuitenkaan ollut ollut asiasta huolestunut, sillä aina silloin tällöin sattui, että aamun tunteina kuljettaja olikin saanut jonkin pidemmän kyydin, ja tämä luonnollisesti viivytti auton luovuttamista.
Tuhat rautaa tulessa
Niin kuin yleensäkin "pimeän" henkirikoksen tutkinnan alkuvaiheessa, Turun poliisin tutkijoillakin oli ilmoituksen tulosta saakka ollut tuhat rautaa tulessa, jotta olisi mahdollisimman nopeasti saatu tukeva lähtökohta tutkinnalle. Niin kuin monessa tapauksessa aikaisemminkin, nytkään ei "käsissä" oikeastaan ollut muuta kuin tunnistettu ruumis ja siitä oli lähdettävä liikkeelle.
Teknisen toimiston tutkijat viettivät aikansa hyvin tiiviisti rikospaikalla ja yrittivät luonnonvoimia vastaan taistellen löytää asioita, jotka auttaisivat tutkintaa eteenpäin.
Koko ajan lumisesta maastosta löytyikin pieniä asioita, jotka kokeneelle tutkijalle kertoivat kaikenlaista, josta tutkinnan myöhemmässä vaiheessa tulisi olemaan varmasti hyvin paljon apua.
Oikeuslääkärin suorittamassa oikeustieteellisessä ruumiinavauksessa Tarja K:n kuolinsyyksi todettiin kuristaminen.
Ruumiinavauksessa kävi myös ilmi, että mitään sukupuolista kanssakäymistä ei kaiken todennäköisyyden mukaan ollut tapahtunut.
Suoritetun ympäristötiedustelun tulokset eivät olleet rohkaisevia. Mitään silminnäkijähavaintoja ei tapahtumapaikan tuntumasta saatu, lähes kaikki lähistöllä olevat asunnotkin olivat tähän aikaan vuodesta tyhjillään. Papinsaarentien varrellakin asuvat olivat jo tapahtuma-aikana nukkumassa, joten sieltäkään ei mitään havaintoja poliisin pussiin tippunut.
Pari askelta eteen-, yksi taaksepäin
Ulataksikeskuksesta saatiin tiedot Tarja K:n työvuoron aikana saamista ajoista.
Ensin sieltä ilmoitettiin, että Tarjan viimeinen kyyti olisi ollut tiistai-iltana kello 23–24 välisenä aikana eräästä Eerikinkadun varrella olevasta ravintolasta.
Poliisi teki töitä tämän viimeiseksi asiakkaaksi väitetyn miehen löytämiseksi. Sitten kuitenkin selvisi, että ulataksikeskus oli vielä puolenyön jälkeenkin antanut Tarjalle yhden kyydin, joka oli päättynyt yöllä kello l:n tietämissä.
Tämäkin asiakas löydettiin ja hän pystyi luotettavasti kertomaan omat tekemisensä.
Taas tuntui pää olevan vetäjän kädessä. Mutta kuitenkin oli päästy askel lähemmäksi varsinaista tapahtumaa ja pudotettu jälleen pelistä pois muutama nappula, ja näin oltiin lähempänä pelin ratkaisua.
Kadoksissa olevasta Toyota Cressida-merkkisestä taksista oli annettu tiedot välittömästi "maailmalle”. Melko nopeasti saatiinkin tietää, että kaivattu auto oli pysäköitynä Tampereella Sorinkatu 1 kohdalle.
Poliisi joutui keskittämään voimavarojaan Turun lisäksi nyt myös Tampereelle.
Tietysti poliisia kiinnosti sekin, mitä oli tapahtunut Turun ja Tampereen välillä ja mitä reittiä käyttäen auto oli Tampereelle ajettu. Vertaamalla auton matkamittarilukemia aikaisempiin ajopäiväkirjoihin voitiin todeta, että kovin suuria mutkia matkalla ei ollut tehty.
Liian hyvä ollakseen totta . . .
Tiedotusvälineet olivat taas kerran hyvänä apuna ja näiden välityksellä pyrittiin ihmisiltä saamaan kaikki mahdollinen tieto tästä harmaasta Toyota-taksista ja sen liikkeistä niin Turussa, Tampereella kuin näiden kahden kaupungin välilläkin.
Jonkin verran vihjeitä saatiinkin ja erään varmantuntuisen vihjeen mukaan auto olisi nähty tiistain ja keskiviikon välisenä yönä Forssassa erään huoltoaseman pihalla. Havainnon oli tehnyt eräs sanomalehtiä jakava nainen, joka oli varma siitä, että kyseessä oli juuri poliisin kaipaama Toyota Cressida. Hän muisti vielä rekisteritunnuksenkin.
Nainen pystyi antamaan myös selkeitä tuntomerkkejä autoa kuljettaneesta miehestä. Nainen kertoi vielä, että hänellä on tapana yöllä liikkuessaan tarkkailla silloin liikkuvia ajoneuvoja ja painaa näiden rekisteritunnuksia muistiin.
Tämä vihje tuntuikin erityisen hyvältä. Toisaalta vuodet ovat opettaneet, että tällainen vihje monasti on liian hyvä ollakseen totta. Ihmisillä on tapana joskus samaistaa lukemiaan asioita näkemiinsä tapahtumiin. Tämänkin naisen suhteen poliisi oli epäileväinen, yleensähän poliisi aina epäilee.
Kävi kuitenkin selville, että kyseinen nainen oli luotettavaksi tunnettu henkilö, eikä mikään sadunkertoja. Tämän naisen kertomaa poliisi sitten käyttikin uutisoinnissa hyväkseen ja hänen antamiensa tuntomerkkien perusteella eräs taiteilija teki hahmotelman miehestä, joka oli auton vieressä hyörinyt mainitulla forssalaisella huoltoasemalla.
Uutisten perusteella poliisille tulikin ilmoitus siitä, että keskiviikkona Tampereelta etelään matkalla olleessa junassa oli matkustanut juuri lehdenjakajan Forssassa näkemän kaltainen mies, joka oli käyttäytynyt sikäli poikkeuksellisesti, että junailijakin oli kiinnittänyt häneen huomiota normaalia enemmän.
Etsitään "raavittua” miestä
Tutkimukset Turussa, Tampereella ja muuallakaan eivät kovin paljoa tuloksia tuottaneet.
Yleisöltä poliisi sai kuitenkin jatkuvasti vihjeitä.
Kunnon ihmiset halusivat auttaa mahdollisuuksiensa mukaan poliisia tämän tehdessä vaikeaa työtään. Vihjeiden tarkistaminen jatkui. Poliisi seuloi seulomasta päästyäänkin saamiaan lukuisia vihjeitä. Aina kuitenkin näytti tulevan vesiperä ja vihje toisensa jälkeen voitiin liittää ”ei tulosta” — mappeihin.
Kaiken aikaa oli kuitenkin runsaasti töitä ja se antaa aina uskoa siihen, että jutun ratkaisua lähestytään.
Poliisi pyysi myös yleisöltä vihjeitä henkilöistä, joilla olisi esim. raapimisvammoja kasvoissaan, koska oli mahdollista, että kamppailun aikana myös tekijä olisi saattanut saada jonkinlaisia vammoja. Tämänkin uutisen perusteella saatiin muutamia vihjeitä, mutta niistäkään ei tuntunut löytyvän apua jutun ratkaisemiseksi.
Monen välikäden kautta poliisille tuli myös vihje Turun Hirvensalossa asuvasta Juhasta, jolla oli ollut jonkinlainen ”nirhauma” kaulassaan. Vihjettä pidettiin vähäisenä, mutta se nyt kuitenkin kerrottiin.
Poliisi lähti kuitenkin tarkastamaan tätäkin vihjettä. Juhaa puhuteltiin ensin kotonaan ja samalla silmäiltiin myös hänen asumustaan ja siellä olevia esineitä ja asioita, noin vaan syrjäsilmällä vilkaisten.
Mutta tiettyä tulosta saatiin tälläkin tavalla. Mihinkään kotietsinnän suorittamiseen ei vielä ollut riittäviä perusteita.
Kun kaikki asiat eivät ottaneet täsmätäkseen, Juhaa pyydettiin rikospoliisin tiloihin kuulusteltavaksi, ja hän lähtikin poliisin mukana selvittelemään viimeaikojen tekemisiään. Taksisurmasta hän ei kuitenkaan tietänyt kertomansa mukaan muuta, kuin mitä oli lehdistä lukenut tai muilta ihmisiltä kuullut. Kuulustelun jälkeen Juha vietiin takaisin kotiin.
Poliisi ei kuitenkaan täysin uskonut hänen kertomaansa, koska ratkaisevissa kohdissa oli tiettyä hataruutta. Suoritettiin erilaisia vertailuja rikospaikalta löytyneisiin jälkiin ja illan ja yön kuluessa saatiin kerättyä sen verran asioita kohdalleen, että oli olemassa perusteet Juhan pidättämiseksi ja kotietsinnän suorittamiseksi.
Peli oli menetetty
Vajaan vuorokauden kuluttua ensimmäisestä tapaamisesta poliisi sitten jo uudelleen kolkutteli Juhan ovelle. Tämän tullessa unisena aukaisemaan oveaan, poliisi pidätti hänet.
Ennen kuin Juha jätti kotinsa hän katsoi pelinsä menetetyksi ja tunnusti pidättäjilleen surmanneensa taksinkuljettajana toimineen naisen. Hänen aikomansa ryöstö olikin humalan ja silmittömäksi muuttuneen käytöksen vuoksi muuttunut ryöstömurhaksi.
Juha näytti poliisille paikan, mihin hän oli kätkenyt auton avaimet ja autosta anastamansa kukkaron.
Koko tutkinnan ajan Juha oli valmis kaikin keinoin auttamaan poliisia. Hänen kanssaan ajettiin vielä kerran läpi se reitti, minkä Juha oli surmayönä yksinään ajanut ja hänen osoittamistaan paikoista tien varrelta löydettiin myös Tarjalle kuuluva omaisuus.
Forssassa Juha ei ollut matkallaan käynyt, joten tämä erittäin varmalta tuntunut vihje osoittautuikin vääräksi. Se oli teettänyt kuitenkin melkoisen määrän työtunteja tutkijain seuratessa tätä väärää tietä. Vihjeen antaja ei varmastikaan halunnut johtaa poliisia harhaan, vaan yritti auttaa niin kuin lukuisat muutkin ihmiset.
Poliisi oli tutkinnan aikana ottanut selville myös kaikki Etelä-Suomen Toyota-taksit ja niiden liikkumiset keskiviikon vastaisena yönä, mutta Forssaan ei näiden kenenkään matka ollut johtanut.
Tämän forssalaisella huoltoasemalla olleen Toyotan annettiin ”mennä arkistoon” ikuisena arvoituksena.
- Juha Reivonen.jpg (158.62 KiB) Katsottu 2180 kertaa
Pitkälti miettimisaikaa
Lokakuussa 1985 Turun raastuvanoikeus tuomitsi
Juha Hemmo Tapani Reivosen kymmeneksi vuodeksi vankeuteen täyttä ymmärrystä vailla tehdystä murhasta, törkeästä ryöstöstä, törkeästä rattijuopumuksesta sekä moottoriajoneuvon luvattomasta käyttöönotosta.
Juttu meni edelleen hovioikeuteen, joka katsoi, että surmaamista oli pidettävä erittäin törkeänä ja nosti rangaistusta vuodella eli yhdeksitoista vuodeksi.
Siinä sitä on miettimisaikaa.
Juhan kohtaloksi — ja poliisin onneksi — koitui poliisin saama mitättömänä pidetty vihje Juhan kaulassa olleesta nirhautumasta.
Nirhautuma ei ollut syntynyt hänen kamppailussaan Tarjan kanssa, vaan sen oli aiheuttanut kelvoton hirttonaru...
Hetken hiljaisuus
Tarjan hautajaispäivänä taksisaattue saatteli hänet Turun Tuomiokirkon hautausmaalle.
Kun Tarjan siunaustilaisuus alkoi kello 10, kaikki kaupungin taksit pysähtyivät minuutiksi kunnioittamaan Tarjan muistoa, Tarjan, jonka oli kuoltava 150 markan takia…
