Naisen miellyttäminen

[ABC]

Mies lähtee kopiokoneen käyttäjän matkaan...naisetkin täällä kovasti seksistä ovat kiinnostuneita ja usein tuntuu, että tällä palstalla ainakin naiset noista seksiasioista enemmän jauhavat.

Naisia on enemmistö jo aika monella keskustelupalstalla, ja Minfo näyttäisi olevan yksi niistä, kun katsotaan aktiivikeskustelijoiden sukupuolta. Miehiä on ehkä enemmän palstoilla, joiden aihe on hyvin spesifinen. No, onhan Minfollakin tietty aihe, mutta ehkä kuolema on sitten naisten aluetta, kun täällä tykkäävät naiset pyöriä.

Aikaisemmat negatiiviset kokemukset esim. yhdestä pettäjämiehestä ovat varmaan jääneet kummittelemaan mieleen ja sitten alkaa yleistys.

Voin ihan rehellisesti sanoa, että en ole tavannut yhtään miespuolista (hetero)eläjää, joka ei vilkuilisi muita naisia silloin, kun vaimo katsoo muualle. Eivät kaikki naiset käännä yhden miehen päätä, mutta ei häntä tarvitse kauaa seurata, niin saa jo naismaun selville katseiden perusteella. Tällä menetelmällä voi myös tunnistaa homot helposti.

Eivät miehet petä yhtään useammin kuin naiset.

Eiköhän tuo mene aika lailla tasoihin nykyisin, ennen oli toisin kun naisia vahdittiin enemmän kollektiivisesti.

Ongelmana varmaan monella katkeralla sinkkunaisella ja -miehellä ovat vaatimukset. Jos ei itse esim. ole aivan missityyppiä, voi joukosta usein karsia komeat urheilijamiehet. Harvoin lihavilla datamiehilläkään missinaisia on, ellei sitten joku rahan perässä oleva tyllerö ole alkanut oleman miehen kanssa muista kuin tunnesyistä.

Oman kokemukseni mukaan miehet katsovat enemmän kumppanin ulkonäköä kuin naiset. Lähes poikkeuksetta, kun kysyy yksinäisyyttään mouruavan poikamiehen naismakua, tulee vastaukseksi jotain utopistista, kuten "sellainen pieni ja siro, pitkähiuksinen, söpö", vaikka äijä itse lähentelisi neljääkymppiä ja olisi puoliksi kalju, plösö rillipää. Monet tällaiset miehet ihan tosissaan arvostelevat ikäisiään naisia esimerkiksi lihavuudesta! "En halua mitään sotanorsua, olen mieluummin yksin." No siitä sitten vaan.
On totta, että mies voi kompensoida ulkonäön puutteita vallalla ja rahalla, nainen ei millään.
Osalla ihmisistä menee kumppanivalinnat pieleen sen takia, että tykästyvät tiettyyn tyyppiin joka aiheuttaa ongelmia. Esim. vaikean isäsuhteen omaavat naiset valitsevat usein alitajuisesti isänsä kaltaisia miehiä.

[Citizen]

Seksi on tärkeää...kyllä kyllä. On kuitenkin hyvä muistaa, että suhteissa on erilaisia vaiheita. Ne kuuluvat elämään ja niiden yli kompurointi saattaa jopa kannattaa. Jaettu ilo on suurempi kuin itsekeskeinen hymistely jonkun panohommiin poimitun tilapäissuorittajan jälkeen.
Elämän monimuotoisuuteen kuuluu onneksi se, että kaikilla on vapaus ja oikeus valita oma tapansa elää oli se sitten millainen tahansa kunhan muita ei vahingoita.
Erilaisten kokemuksien jälkeen olen taipuvainen uskomaan siihen, että pitkä parisuhde jossa molemmat osapuolet "hoitavat" suhdetta on se tavoiteltavin malli.

[sorsake]

Voin ihan rehellisesti sanoa, että en ole tavannut yhtään miespuolista (hetero)eläjää, joka ei vilkuilisi muita naisia silloin, kun vaimo katsoo muualle. Eivät kaikki naiset käännä yhden miehen päätä, mutta ei häntä tarvitse kauaa seurata, niin saa jo naismaun selville katseiden perusteella. Tällä menetelmällä voi myös tunnistaa homot helposti.

Hmm, mutta ei kai vilkuilu ole vielä pettämistä ja jättämistä, eikä edes kerro siitä että mies olisi valmis lähtemään heti tilaisuuden tullen jonkun muun matkaan? Eihän kukaan sokea ole (naisetkaan muuten) ja aika harva varsinkaan vanhemmiten viitsii teeskennellä, että oma puoliso on ainoa fyysisesti tai muuten viehättävä olento maailmassa. Monet tuntemani ihmiset saattavat kyllä sanoa (rennosti, ei pakkomielteisesti), että joku vastakkaisen sukupuolen edustaja on viehättävä, mutta ovat silti sitoutuneita omaan parisuhteeseensa.

Voi tietysti olla, että aika moni mies (tai nainenkin) tuntisi itsensä aivan liian imarrelluksi eikä voisi vastustaa kiusausta, jos joku aivan alfanaaras tai -uros tarjoutuisi, mutta tosiasia on että useimmilla ei sellaiseen tule mahdollisuutta, koska itsekin ovat ihan taviksia. Mahdollisuus on siis monien kohdalla täysin teoreettinen. Esim. läheskään kaikille keski-ikäisille miehille ei riitä niitä parikymppisiä vanhemmista miehistä kiinnostuneita pissiksiä. Taviksen vaihtaminen toiseen tavikseen taas ei välttämättä ole ollenkaan niin houkutteleva vaihtoehto, ellei suhteessa ole jo muitakin ongelmia.

Oman kokemukseni mukaan miehet katsovat enemmän kumppanin ulkonäköä kuin naiset. Lähes poikkeuksetta, kun kysyy yksinäisyyttään mouruavan poikamiehen naismakua, tulee vastaukseksi jotain utopistista, kuten "sellainen pieni ja siro, pitkähiuksinen, söpö", vaikka äijä itse lähentelisi neljääkymppiä ja olisi puoliksi kalju, plösö rillipää. Monet tällaiset miehet ihan tosissaan arvostelevat ikäisiään naisia esimerkiksi lihavuudesta! "En halua mitään sotanorsua, olen mieluummin yksin." No siitä sitten vaan.
On totta, että mies voi kompensoida ulkonäön puutteita vallalla ja rahalla, nainen ei millään.

Joidenkin tällaisten kitisijöiden kohdalla tuntuu kyllä hyvin vahvasti siltä, että aivan suhteettoman korkeiden kriteerien takana on nimenomaan pelko siitä, ettei sitten kelpaisikaan edes jollekin realistiselle vaihtoehdolle, omantasoiselleen naiselle tai miehelle. On siis helpompi odotella maailman tappiin jotain muka omia "vaatimuksiaan" vastaavaa naista tai miestä, jota ei tietenkään koskaan ilmesty.

Miesten kannalta kuulostaa tietysti hyvältä, että voi kompensoida ulkonäköä rahalla, mutta toisaalta rahan tai aseman hankkiminen jollekin, jolla ei kerta kaikkiaan ole siihen tarvittavia kykyjä, on varmaan jokseenkin yhtä vaikeaa kuin ulkonäön parantaminen.

[Clyde]

Voin ihan rehellisesti sanoa, että en ole tavannut yhtään miespuolista (hetero)eläjää, joka ei vilkuilisi muita naisia silloin, kun vaimo katsoo muualle. -- Osalla ihmisistä menee kumppanivalinnat pieleen sen takia, että tykästyvät tiettyyn tyyppiin joka aiheuttaa ongelmia. Esim. vaikean isäsuhteen omaavat naiset valitsevat usein alitajuisesti isänsä kaltaisia miehiä.

Meillä molemmat katsoo naisia, mistäs se kertoo
Tuo viimeinen lause on varmasti ihan totta. Samoin ihmiset hakevat kumppanista sitä, mitä eivät itse ole mutta haluaisivat olla. Esimerkisi nyt vaikka kiireinen "bisnesnainen" saattaa ihastua vähän rennommin ottaviin miehiin, soittotaidottomat muusikoihin ja niin edelleen. Jos miettii eron jälkeen, että voi miksi mun piti taas tuollainenkin renttu tavara, niin kannattaa oppia suhteesta jotain Tietää sitten taas enemmän, mitä oikeasti suhteelta haluaa.
Positiivisesti ajatteleminen ei ole aina kaikkein helpointa. Äitini totesi minulle joskus, kun olin vielä teini ja ensimmäinen suhteeni meni poikki, "älä mieti sitä tappiona vaan kokemuksena". Ihan totta, en edes siitä huonoimmasta suhteesta erottuani miettinyt niin, että harmittaa tuhlatut kaksi vuotta. Vaan nytpä minulla on kokemusta sellaisista ihmisistä ja sellaisesta suhteesta. Jokaisessa suhteessa ja jokaisessa erossa ihmisen tulisi kasvaa ihmisenä, kokemuksista. Eikä jäädä surkuttelemaan ja haluamaan suhdetta, yleensä jopa samanlaista. Jos jatkossa päädyn samanlaiseen, tiedän mitä kannattaa tehdä

[ABC]

Hmm, mutta ei kai vilkuilu ole vielä pettämistä ja jättämistä,

Juu ei...

eikä edes kerro siitä että mies olisi valmis lähtemään heti tilaisuuden tullen jonkun muun matkaan?

...mutta kyllä se usein osviittaa antaa. Ainakin niissä tapauksissa joissa ihminen on solminut suhteen jonkun kanssa, joka ei ulkonäöllisesti vastaa hänen ihannekumppaniaan, vaan puoliso on ihan eri tyyppiä. Näitä on itse asiassa aika paljon, koska kysynnän ja tarjonnan lait pelaavat.

Eihän kukaan sokea ole (naisetkaan muuten) ja aika harva varsinkaan vanhemmiten viitsii teeskennellä, että oma puoliso on ainoa fyysisesti tai muuten viehättävä olento maailmassa. Monet tuntemani ihmiset saattavat kyllä sanoa (rennosti, ei pakkomielteisesti), että joku vastakkaisen sukupuolen edustaja on viehättävä, mutta ovat silti sitoutuneita omaan parisuhteeseensa.

Kyllä, mutten silti tunne yhtään ihmistä jota tuo vilkuilu ei yhtään loukkaisi. Asiasta vitsaillaan, koska se on kuin kuolema tai vakava sairaus, se vituttaa ja pelottaa, mutta sille ei voi mitään.

Useimmissa "onnellisissa parisuhteissa" kun vähän pintaa raaputtaa, tulee esiin pettämistä, erokaavailuja ja pahoja ristiriitoja esim. toisen "vilkuilujen" takia.

Puolison vilkuilun suhteen asetelma ei valitettavasti ole tasa-arvoinen naisen ja miehen kesken. Nainen vanhenee fyysisesti nopeammin kuin mies, johtuen hormonaalisista seikoista. Ei ihme, että naiset mättävät vaihdevuosien jälkeen hormoneja rintasyöpäriskistä piittaamatta. Mies säilyttää luonnostaan lisääntymiskykynsä kuolemaan asti.

Sylvi Kekkonen aikanaan ilmaisi asian näin: "Naisen on kuoltava kahdesti; ensimmäisen kerran silloin, kun hän ei enää ole miehelleen nainen." Urho Kekkosella olikin suhteita sinne sun tänne, esimerkiksi 23 vuotta kestänyt suhde 25 vuotta nuoremman Anita Hallaman kanssa.

Pitkien parisuhteiden salaisuudet ovat oman kokemukseni mukaan seuraavat: ymmärrys, että toista ei voi muuttaa, eikä itseään kannata muokata toisen takia; tottumuksen voima; sekä ulkoiset seikat kuten talous ja yhteiset lapset. Kumppanuus on, kuten aiemmin esitin, tärkeämpää naisille, noin keskimäärin. Miehille tärkeä seikka on säännöllinen seksielämä.

Voi tietysti olla, että aika moni mies (tai nainenkin) tuntisi itsensä aivan liian imarrelluksi eikä voisi vastustaa kiusausta, jos joku aivan alfanaaras tai -uros tarjoutuisi, mutta tosiasia on että useimmilla ei sellaiseen tule mahdollisuutta, koska itsekin ovat ihan taviksia. Mahdollisuus on siis monien kohdalla täysin teoreettinen. Esim. läheskään kaikille keski-ikäisille miehille ei riitä niitä parikymppisiä vanhemmista miehistä kiinnostuneita pissiksiä.

Ei suhteeseen, tietenkään. Mutta suhteen päättämiseen tarvitaan vain yksi pettämistapahtuma. Eli periaatteessa yksi pissis/adonis ehtii vuodessa rikkoa vaikka 365 avioliittoa. Ei sillä, että kukaan varmaan sellaista määrätietoisesti haluaisi yrittää. Toisten suhteisiin väliin menevät usein testaavat omaa viehätysvoimaansa, ja moni hyvä ulkonäön omaava ihminen tekee mahdollisimman paljon kaatoja, joko huonon itsetunnon takia, tai nauttiakseen elämästä.

Taviksen vaihtaminen toiseen tavikseen taas ei välttämättä ole ollenkaan niin houkutteleva vaihtoehto, ellei suhteessa ole jo muitakin ongelmia.

Ongelma on siinä, että kaikissa suhteissa on ongelmia, vieläpä melkein koko ajan. Toisinaan ne ovat pieniä, toisinaan isoja.

[rosamarine]

...mutta kyllä se usein osviittaa antaa. Ainakin niissä tapauksissa joissa ihminen on solminut suhteen jonkun kanssa, joka ei ulkonäöllisesti vastaa hänen ihannekumppaniaan, vaan puoliso on ihan eri tyyppiä. Näitä on itse asiassa aika paljon, koska kysynnän ja tarjonnan lait pelaavat.

Mielestäni se on ok, jos mies vilkuilee muita naisia tai uskaltaa jopa sanoa, että onpas viehättävä nainen tuolla. Enemmän ottaa päähän sellaiset (oma mieheni mukaanlukien) joka on aina olevinaan passiivinen muille naisille ja vähättelee tai on jopa huomaamatta, jos vastassa on erityisen kaunis nainen.
Luulen, että tällaiset miehet ovat pahimpia, edessäpäin niin kunnollista, että oma pikkuvaimo on vaan niin upea ja mahtava, mutta muissa ei ole katselemista. Miehelläni on kuitenkin edellisessä liitossa aika pitkä lista naisseikkailuja ja pettämisiä, pistää miettimään, miksi ne nyt olisivat loppuneet kuin seinään.

Kyllä, mutten silti tunne yhtään ihmistä jota tuo vilkuilu ei yhtään loukkaisi. Asiasta vitsaillaan, koska se on kuin kuolema tai vakava sairaus, se vituttaa ja pelottaa, mutta sille ei voi mitään.

Niinkuin ed. mainitsin, parempi olisi, jos avoimesti vilkuilisi, kuin että tekee sitten selän takana jo paljon muutakin.

Puolison vilkuilun suhteen asetelma ei valitettavasti ole tasa-arvoinen naisen ja miehen kesken. Nainen vanhenee fyysisesti nopeammin kuin mies, johtuen hormonaalisista seikoista. Ei ihme, että naiset mättävät vaihdevuosien jälkeen hormoneja rintasyöpäriskistä piittaamatta. Mies säilyttää luonnostaan lisääntymiskykynsä kuolemaan asti.

Silmä sanoo kyllä ihan muuta. Mielestäni miehet vanhenevat paljon nopeammin kuin naiset. Tosin jokin tutkimus voi olla kanssani eri mieltä.
Vaikka mies säilyttäisikin lisääntymiskykynsä kuolemaan asti, kuin moni nainen enää 50+ miettisi lisääntymistä? Ja Miehillä ikävä kyllä siinä iässä alkaa nämä potenssiongelmatkin olemaan arkipäivää, puhumattakaan sydän/verisuonisairauksista ja muista tällaisista.

Sylvi Kekkonen aikanaan ilmaisi asian näin: "Naisen on kuoltava kahdesti; ensimmäisen kerran silloin, kun hän ei enää ole miehelleen nainen." Urho Kekkosella olikin suhteita sinne sun tänne, esimerkiksi 23 vuotta kestänyt suhde 25 vuotta nuoremman Anita Hallaman kanssa.

Pitkien parisuhteiden salaisuudet ovat oman kokemukseni mukaan seuraavat: ymmärrys, että toista ei voi muuttaa, eikä itseään kannata muokata toisen takia; tottumuksen voima; sekä ulkoiset seikat kuten talous ja yhteiset lapset. Kumppanuus on, kuten aiemmin esitin, tärkeämpää naisille, noin keskimäärin. Miehille tärkeä seikka on säännöllinen seksielämä.

Tunnen lähipiirissä ainakin yhden tällaisen pariskunnan. Ystäväni (nainen) ummistaa silmänsä kaikelta, mitä mies puuhastelee työmatkoillaan. Eräissä partyissa mies oli koko ajan hiplaamassa, milloin minua tai muita ja avoimesti yritti jopa suudella.
Ystäväni naurahti vaan ja totesi, että meidän mies on niin huumorintajuinen, heh heh ja samalla hän mökötti pöydässä, mutta suu puhui muuta. Illan päätteeksi hän totesi vielä miehelleen, että: "tämän takia mä kulta rakastan sua niin paljon, kun me ymmärretään toisiamme niin paljon!" Hassua tässä on vielä se, että pariskunta on ollut kimpassa jo 16 vuotta, mutta ovat 31 ja 35 vuotiaat. Ja nainen on siis vanhempi.
Ilmeisesti ystävälleni se kumppanuus on todella tärkeää, sillä hän ei halua nähdä eikä kuulla miehensä tempauksista mitään negatiivista. Tässähän voisi siis jo ajatella, että vaimo todellakin haluaa miellyttää ja tohtorin lista naisen miellyttämisestä saa aivan uuden merkityksen?

Mutta suhteen päättämiseen tarvitaan vain yksi pettämistapahtuma. Eli periaatteessa yksi pissis/adonis ehtii vuodessa rikkoa vaikka 365 avioliittoa. Ei sillä, että kukaan varmaan sellaista määrätietoisesti haluaisi yrittää. Toisten suhteisiin väliin menevät usein testaavat omaa viehätysvoimaansa, ja moni hyvä ulkonäön omaava ihminen tekee mahdollisimman paljon kaatoja, joko huonon itsetunnon takia, tai nauttiakseen elämästä.

Kun se vaan on niin, että kaikki avioliitot eivät kaadu edes siihen pettämiseen. Tietysti, jos mies on totaalisen kyllästynyt avioelämäänsä, niin kyllä kai se liitto siitä sitten lähtee murenemaan, varsinkin jos on jo valmiina tämä sorja uusi tyttönen. Usein ukkomiehet eivät kuitenkaan halua irrottautua siitä tutusta ja turvallisesta, mutta mielellään pitäisivät vaikka hoidon siinä sivussa. Sehän on sitten sitä kumppanuutta parhaimmillaan, katseleeko vaimo menoa vai ei?

Ongelma on siinä, että kaikissa suhteissa on ongelmia, vieläpä melkein koko ajan. Toisinaan ne ovat pieniä, toisinaan isoja.

Ehkä näin. Koko elämä on ongelmaa, joskus menee hyvin joskus ei.

Äitini totesi minulle joskus, kun olin vielä teini ja ensimmäinen suhteeni meni poikki, "älä mieti sitä tappiona vaan kokemuksena". Ihan totta, en edes siitä huonoimmasta suhteesta erottuani miettinyt niin, että harmittaa tuhlatut kaksi vuotta. Vaan nytpä minulla on kokemusta sellaisista ihmisistä ja sellaisesta suhteesta. Jokaisessa suhteessa ja jokaisessa erossa ihmisen tulisi kasvaa ihmisenä, kokemuksista. Eikä jäädä surkuttelemaan ja haluamaan suhdetta, yleensä jopa samanlaista. Jos jatkossa päädyn samanlaiseen, tiedän mitä kannattaa tehdä

Sinulla on viisas äiti.
Joskus ajattelin itsekin, että tulipas tuhlattua kahdeksan vuotta täysin tyhjäpäähän, mutta eihän se niin ollutkaan, oppia ikä kaikki.

[loneliness]

ABC on nyt vain katkera jollekin miehelle. Kumpikin sukupuoli yhtälailla hölmöilee. Tässä nyt yritetään mustamaalata miehiä ja yritetään kerätä muita mukaan puhumaan pahaa miehistä yleisesti, jolla sitten voidaan vähän purkaa sitä omaa turhautumista ja pettymystä yhteen tai muutamaan mieheen joista on negatiivisia kokemuksia. Jos se, että mies katsoo kaupungilla vähän pitempään jonkun naisen perään satuttaa niin kovasti niin ongelma usein löytyy omien korvien välistä ja huonosta itsetunnosta, jolloin ei ikinä saa rauhaa ajatuksilta, että mitä se mies mahtaa työpäivän aikana tehdä.

Täytyy valita puoliso jonka kanssa viihtyy ja pyrkiä luottamaan ja tehdä oma osansa parisuhteessa. Turhat epäilyt uskottomuudesta ovat puolisolle rasittavia. Jos puoliso jankuttaa ja kyselee "oletko pettänyt minua?" jatkuvasti saattaa kynnys pettämiselle alentua.

[ABC]

ABC on nyt vain katkera jollekin miehelle. Kumpikin sukupuoli yhtälailla hölmöilee. Tässä nyt yritetään mustamaalata miehiä ja yritetään kerätä muita mukaan puhumaan pahaa miehistä yleisesti, jolla sitten voidaan vähän purkaa sitä omaa turhautumista ja pettymystä yhteen tai muutamaan mieheen joista on negatiivisia kokemuksia. Jos se, että mies katsoo kaupungilla vähän pitempään jonkun naisen perään satuttaa niin kovasti niin ongelma usein löytyy omien korvien välistä ja huonosta itsetunnosta, jolloin ei ikinä saa rauhaa ajatuksilta, että mitä se mies mahtaa työpäivän aikana tehdä.

Omituinen ja loukkaava tulkinta pohdinnoistani. Mielipiteeni ovat raadollisia, mutta myös realistisia. Ne perustuvat näkemieni parisuhteiden tarkkailuun, koska ei kukaan voi vain yleistää omia kokemuksiaan koskemaan kaikkia.
Sitä paitsi puhuin molemmista sukupuolista. Sinulla taitaa olla joku ongelma naisten suhteen, kun et edes ymmärrä luettua kun tulee parisuhteista puhe.

Täytyy valita puoliso jonka kanssa viihtyy ja pyrkiä luottamaan ja tehdä oma osansa parisuhteessa. Turhat epäilyt uskottomuudesta ovat puolisolle rasittavia. Jos puoliso jankuttaa ja kyselee "oletko pettänyt minua?" jatkuvasti saattaa kynnys pettämiselle alentua.

Ei se silti poista pettäjän vastuuta, eihän?

[ABC]

Niinkuin ed. mainitsin, parempi olisi, jos avoimesti vilkuilisi, kuin että tekee sitten selän takana jo paljon muutakin.

Mitä väliä sillä oikeastaan on, kun lopputulos on sama: et voi luottaa mieheen?

Silmä sanoo kyllä ihan muuta. Mielestäni miehet vanhenevat paljon nopeammin kuin naiset. Tosin jokin tutkimus voi olla kanssani eri mieltä.

Lisääntymiseen tähtäävän hormonitoiminnan loppumisen jälkeen nainen "mummoutuu" todella nopeasti. Se, ettei sitä nykyisin juuri huomaa johtuu epäilemättä yrityksistä tehdä jotain asian eteen. Tietysti myös yksilöissä on eroja.

Kun se vaan on niin, että kaikki avioliitot eivät kaadu edes siihen pettämiseen. Tietysti, jos mies on totaalisen kyllästynyt avioelämäänsä, niin kyllä kai se liitto siitä sitten lähtee murenemaan, varsinkin jos on jo valmiina tämä sorja uusi tyttönen. Usein ukkomiehet eivät kuitenkaan halua irrottautua siitä tutusta ja turvallisesta, mutta mielellään pitäisivät vaikka hoidon siinä sivussa. Sehän on sitten sitä kumppanuutta parhaimmillaan, katseleeko vaimo menoa vai ei?

Totta totta. Mutta jokainen, joka hyväksyy puolison pettämisen, alentaa siinä itsensä ja tietää sen myös. Kyllä se häiritsee, vaikka yrittäisi kuinka järkeillä asiaa. Olen itse sitä mieltä, että pettämisen voi aidosti antaa anteeksi vain, jos pystyy antamaan takaisin samalla mitalla. Muuten jää tietty katkeruus elämään; sen huomaa niiden ihmisten puheista joita on petetty ja jotka ovat "antaneet anteeksi". Puolisolle on ehkä helpompi antaa anteeksi kuin itselleen, kun antaa tehdä itselleen sellaista ilman seuraamuksia.

Äitini totesi minulle joskus, kun olin vielä teini ja ensimmäinen suhteeni meni poikki, "älä mieti sitä tappiona vaan kokemuksena". Ihan totta, en edes siitä huonoimmasta suhteesta erottuani miettinyt niin, että harmittaa tuhlatut kaksi vuotta. Vaan nytpä minulla on kokemusta sellaisista ihmisistä ja sellaisesta suhteesta. Jokaisessa suhteessa ja jokaisessa erossa ihmisen tulisi kasvaa ihmisenä, kokemuksista. Eikä jäädä surkuttelemaan ja haluamaan suhdetta, yleensä jopa samanlaista. Jos jatkossa päädyn samanlaiseen, tiedän mitä kannattaa tehdä

Sinulla on viisas äiti.
Joskus ajattelin itsekin, että tulipas tuhlattua kahdeksan vuotta täysin tyhjäpäähän, mutta eihän se niin ollutkaan, oppia ikä kaikki.

Ihminen on semmoinen otus, että se oppii vasta kun hakkaa omaa päätään seinään.
Henk.koht. olen huomannut, että olen kyllä ns. jalostunut kärsimysten myötä. Olen silti sitä mieltä, että olisin mielelläni "jalostunut" vähän vähemmän, jos nyt saisi valita.

[loneliness]

Omituinen ja loukkaava tulkinta pohdinnoistani. Mielipiteeni ovat raadollisia, mutta myös realistisia. Ne perustuvat näkemieni parisuhteiden tarkkailuun, koska ei kukaan voi vain yleistää omia kokemuksiaan koskemaan kaikkia.
Sitä paitsi puhuin molemmista sukupuolista. Sinulla taitaa olla joku ongelma naisten suhteen, kun et edes ymmärrä luettua kun tulee parisuhteista puhe.

Ei se silti poista pettäjän vastuuta, eihän?

Heh. Mielipiteesi ovat raadollisia ja feministisiä. Oletat miesten olevan tässä suhteessa naisia pahempia ja näkemyksesi ovat omien kokemuksiesi muokaamia, joita et pysty pettyneenä tulkitsemaan puolueettomasti. Minulla ei ole ongelmaa naisten suhteen, uskon maailmassa olevan niin luotettavia kuin päinvastaisiakin naisia. Pettäjiä on molemmissa sukupuolissa, eivätkä miehet käsittääkseni minkään tutkimuksen perusteella ole naisia aktiivisempia pettäjiä.

[sorsake]

Täällä palstalla kun kaipaillaan aina faktaa ja evidenssiä, niin näistä suhdeasioista on olemassa ihan oikeaa tieteellistä evidenssiäkin. Kuuluisa ja käsittääkseni arvostettu psykologi John Gottman on labrassaan tutkinut vuosia avioliittoja, ja kykenee tiimeineen kuulemma ennustamaan hämmästyttävällä tarkkuudella tulevan avioeron, vain muutamia minuutteja parin interaktiota tarkkailtuaan. En kerkeä juuri nyt etsimään enempää infoa aiheesta, mutta mitä joskus aikaisemmin olen ukon juttuja lukenut, niin erittäin pahan ennusteen avioliitolle antaa se, että riidelleessä ja keskustellessa puheessa esiintyy paljon toisen persoonaan kohdistuvaa kritiikkiä, ei siis riidelty konkreettisesta asiasta vaan siitä miten toinen yleisellä huonommuudellaan on aihettanut ongelman. Toinen huono merkki on se, että samanlainen jaanaaminen toistuu, ja pariskunnalla ei ole kykyä mitenkään edistyä asiassa.

Sitä en tiedä onko Gottmannin työssä tutkittu vilkuilua ja pettämistä.

[rosamarine]

Mitä väliä sillä oikeastaan on, kun lopputulos on sama: et voi luottaa mieheen

No se vilkuilu muihiin "pöytiin" ei vielä horjuta mun luottamusta, teenhän sitä kieltämättä itsekin.

Totta totta. Mutta jokainen, joka hyväksyy puolison pettämisen, alentaa siinä itsensä ja tietää sen myös. Kyllä se häiritsee, vaikka yrittäisi kuinka järkeillä asiaa. Olen itse sitä mieltä, että pettämisen voi aidosti antaa anteeksi vain, jos pystyy antamaan takaisin samalla mitalla. Muuten jää tietty katkeruus elämään; sen huomaa niiden ihmisten puheista joita on petetty ja jotka ovat "antaneet anteeksi". Puolisolle on ehkä helpompi antaa anteeksi kuin itselleen, kun antaa tehdä itselleen sellaista ilman seuraamuksia.

Tässä olen samaa mieltä, jos hyväksyy puolisonsa pettämisen ja ummistaa silmänsä siltä, pettää lähinnä itseään ja todellakin alentaa itsensä.
Itse en silti kostaisi samalla mitalla takaisin, koska silloinhan mä laskeutuisin samalle tasolle, missä puoliso menee. Ja toisaalta puoliso saa ns. synninpäästön itselleen, varsinkin jos petetyn puolison kostaminen "samalla mitalla" tulee julki.
Jos taas tekisin sen häneltä salaa, niin saisin vaan huonon omantunnon itselleni, eikä se pettäminen emotionaalisesti kuitenkaan antaisi yhtään mitään, tuskin edes fyysisesti.

Kuuluisa ja käsittääkseni arvostettu psykologi John Gottman on labrassaan tutkinut vuosia avioliittoja, ja kykenee tiimeineen kuulemma ennustamaan hämmästyttävällä tarkkuudella tulevan avioeron, vain muutamia minuutteja parin interaktiota tarkkailtuaan. En kerkeä juuri nyt etsimään enempää infoa aiheesta, mutta mitä joskus aikaisemmin olen ukon juttuja lukenut, niin erittäin pahan ennusteen avioliitolle antaa se, että riidelleessä ja keskustellessa puheessa esiintyy paljon toisen persoonaan kohdistuvaa kritiikkiä, ei siis riidelty konkreettisesta asiasta vaan siitä miten toinen yleisellä huonommuudellaan on aihettanut ongelman. Toinen huono merkki on se, että samanlainen jaanaaminen toistuu, ja pariskunnalla ei ole kykyä mitenkään edistyä asiassa.

Olisi mielenkiintoista perehtyä näihin tutkimustuloksiin syvemmin.

[loneliness]

Ihan naurettava scenaario että jos tulee petetyksi tulee rynnätä itse pettämään kostoksi. Mitä se muka hyödyttää... jos ei parisuhdetta saa uskottomuuden jälkeen toimimaan on syytä lähteä parisuhteesta pois, ei pettämistä tarvitse hyväksyä. Uskollisia miehiä ja naisia on kyllä maailmassa olemassa ja pettämiselle ei ole järkevää selitystä. Jos puoliso on uskoton, on ollut parisuhteessa vääränlaisen ihmisen kanssa ja kyseisen ihmisen voi huoletta tuomita empatiakyvyttömäksi turhakkeeksi, jonka perään ei liikoja kannata itkeä.

Molemminpuolinen kommunikaatio ja toisten syvempienkin ajatusten tunteminen ja selvittäminen on olennaista parisuhteessa ettei tule ikäviä yllätyksiä. Kyllä sitä suhteen alussa voi ottaa asian puheeksi ja vähän tunnustella kumppanin kantoja uskottomuuteen. Harvat ihmiset ovat niin luontevia valehtelijoita ettei siitä pystyisi tulkintoja tekemään. Eriävät maailmankuvat ovat myös omiaan aiheuttamaan konflikteja parisuhteessa, itse esim. olen joidenkin tyttöystävieni kanssa ollut törmäyskurssilla heikompiosaisten, maahanmuuttajien ja sairaiden asioista keskustellessa. Jos toinen on yltiörasisti ja toinen rauhan ja suvaitsevaisuuden asialla ei ennuste toimivalle suhteelle ole hyvä.

[sorsake]

Olisi mielenkiintoista perehtyä näihin tutkimustuloksiin syvemmin.

Olen tällä hetkellä sattuneesta syystä vähän väsähtänyt materiaalien etsimiseen ja referoimiseen, mutta koska aihe on erityisen kiinnostava, jaksoin etsiä yhden linkin

http://www.psychologytoday.com/articles ... e-love-lab

Rosamarine osaa ilmeisesti lukea enkkua sujuvasti ja varmaan moni muukin, mutta ihan lyhyt epätieteellinen tiivistelmä suomeksi tähän:

Labrassa on siis analysoitu pariskuntien kommunikaatiota ja yritetty löytää yhteneviä tekijöitä hajoaville ja yhdessä pysyville pareille. Neljä kommunikaatiossa ilmenevää tekijää on erityisen myrkyllisiä parisuhteelle: kritsointi, halveksunta, puolustusasemiin hautautuminen ja täydellinen keskustelusta vetäytyminen. Onnistuneet pariskunnat taas käyttävät erimielisyyksissäänkin paljon positiivista kommunikaatiota ja esim huumoria riidan pehmentämiseen.

Kaikilla pariskunnilla on myös ongelmia, mutta niiden kanssa joko opitaan elämään tai ne selvitetään onnistuneissa pariskunnissa. Artikkelissa mainitaan myös syvä ystävyys suhteen perustana.

Eipä tuo tietysti sulje pois sitä, etteikö joitakin eroja aiheuta nurkan takaa ilmestyvä adonis tai marilynmonroe. Ehkä hyviä suhteita ei sitten riitä kaikille, mutta kun ilmankin voi elää. Jotenkin en vaan itse esim osaa kuvitella että ryhtyisin alunperinkään olemaan jonkun sellaisen kanssa, joka jollakin tapaa ilmaisee, että on "tyytynyt" minuun paremman puutteessa. Aika harvoin sitä tietysti ääneen sanotaan, mutta ihmisten käytöksestä kai voi päätellä jo aika paljon.

Gottmannin juttuja löytyy paljon lisää nettihaulla.

[Maybrick]

Jotenkin en vaan itse esim osaa kuvitella että ryhtyisin alunperinkään olemaan jonkun sellaisen kanssa, joka jollakin tapaa ilmaisee, että on "tyytynyt" minuun paremman puutteessa. Aika harvoin sitä tietysti ääneen sanotaan, mutta ihmisten käytöksestä kai voi päätellä jo aika paljon.

Yksi ennuste avio/avoliiton huonolle kestävyydelle on se, että päätetään antaa "kohtalon" sormen osoittaa ja mennään yhteen virallisemmin vasta kun perheenlisäys on tulossa. Kuten on ennenkin ollut puhetta, itse olen seurannut paria tällaista liittoa, eivätkä ne kestäneet. Niissä jos missä oli se maku, että on tyydytty paremman puutteessa tähän suhteeseen, kun kerran lapsikin on tullut. Ja käytöksestä voi päätellä tämän asiantilan, kuten yo.viestissä mainitaan. Tällaista alea jacta est -sitoutumista tapahtuu yllättävän paljon ns. korkeasti koulutettujen piireissä, joissa annetaan kohtalolle (tai millä nimellä sitä nyt voidaankin kutsua) osuus päättää siitä, sitoudutaanko vai haihdutaanko molemmat omille tahoille.