Hessu52 kirjoitti:Noista vammoista jaksetaan vääntää kättä ja minulle se kyllä sopii, sillä olen edelleenkin sitä mieltä, että Gusse liioitteli vammojensa vakavuutta.
Ei kukaan tervehdy noilla hoidoilla ja noin nopeasti, keskivaikeasta aivoruhjeesta, sekä 11 puukonpistosta päässään, kun jo yksikin pisto on niin tuskaisa, että siinä menettää tajuntansa.
Olenpa eksynyt pitkän taukoilun jälkeen tähän Bodom -aiheeseen. Jonkin verran olen tämän palstan aiheita lueskellut Bodomiin liittyen ja aikaahan tämä vie ja mielenkiinnon täysin. Ottanut myös osaa keskusteluun ennen oikeudenkäyntiä Bodom.comin keskustelupalstalla.
Luettuani esitutkintapöytäkirjaa Nilsistä mieleeni tulee kuva hieman vetäytyvästä ja vähäsanaisesta miehestä, ikäänkuin olisi yksinkertaisempi kuin todellisuudessa onkaan. Joissakin kohden meinaa lipsauttaa, mutta varookin ja jättää vastauksen irrallisena roikkumaan ja täyttää vastauksen hieman sekavasti.
Vammoistaan liioittelee ja kertoo ne sen mukaan, mitä vuosin kuluessa lehtien palstoilta on myös itse voinut lukea. Olen aikaisemmin ollut sitä mieltä, että Nils olisi syyllinen, toisaalta suuri verenhukka vie voimat, joten tältä osin epäilisin jos verenhukka on suuri, onko Nils ollut kykenevä suorittamaan teot ja peittelyn.
Olen ollut vakavassa onnettomuudessa, meitä oli viisi; kaksi kuoli ja itse sain vakavan aivotärähdyksen, kasvoihin tuli vammoja, joita viiden vuoden jälkeen korjailtiin. Lonkan murtuma, jalkapohjan sivussa syvä haava, selkärankaan jonkinasteinen vääntymä, suuri verenhukka. Olin tajuton koko onnettomuuden ajan ja sairaalaan vietäessä. Tämän seurauksena olin sairaalassa runsaan viikon (+ viikon terveyskeskuksen vuodeosastolla), minkä aikana nukuin suurimman osan aikaa, hämärät muistikuvat vierailijoista, mutta itse onnettomuudesta en muista mitään ja lähimuisti meni täysin. Vaikutti myös muistiin vaikeuttaen opiskelua runsaan vuoden verran, keskittymiskyvyttömyyttä. Lonkan murtumaa ei havaittu, en kuitenkaan valittanut kovista kivuista, sillä oletin niiden kuuluvan vakavan onnettomuuden oireisiin. Minusta ei siis otettu röntgenkuvia. Kun ne vihdoinkin kotiuttamisen jälkeen otettiin, todettiin, etten olisi päässyt sairaalasta pois ja minulle olisi kuulunut laittaa selkää tukeva "liivi". Kävelemään en pystynyt ensimmäisinä päivinä, osittain johtuen jalan vammautumisesta sekä suuresta verenhukasta, pikkuhiljaa joutui totuttelemaan kävelyyn ja vaikeatahan se oli, heikotusta, kipua ja huimausta.
Toinen onnettomuudessa ollut sai lievän aivotäräyksen ja muistaa täysin onnettomuuden, tapahtumat ennen sitä ja sen jälkeen. Hänen niskassaan oli hiusmurtuma ja joutui vetolaitteeseen pidemmäksi aikaa, mutta oli tajuissaan onnettomuuspaikalla. Kolmas onnettomuudessa mukana ollut selvisi muutamilla pintanaarmuilla ja muistiin ei vaikuttanut lainkaan.
