Kyllikki S kirjoitti:Vaimo on em murhaaja, mutta kysymys kuuluu; MIKSI?
No yritetäänpäs tähän nyt kehittää jotakin hienompaa, koska Lauerman vastaus ei tyydyttänyt. Psykopaattimallissa epäilty nähdään jossakin määrin yksiulotteisena olentona, mutta tässä on yritetty lisätä hiukan inhimillistä syvyyttä. Käytän tässä pohjana kolmitasoista motiiviportaikkoa, jonka keksin erään toisen tapauksen yhteydessä.
Pinnallisin taso - laukaiseva tekijä: Laukaiseva tekijä on se paljon puhuttu "mitätön seikka", joka voi olla mitä tahansa ja jolla ei ole merkitystä. Siis mitätön riita mitättömästä asiasta. Biologisesti tätä on saattanut tukea naisen alhainen impulssikontrolli (= pitkälti geneettinen ominaisuus).
Keskitaso - tukeva tekijä: Mies on ollut paljon poissa kotoa. Tämä on ajan saatossa johtanut siihen, että tilanteet ovat kärjistyneet helpommin ja helpommin. Tämäkään ei kuitenkaan vielä ole ollut psykologisesti ratkaiseva tekijä.
Syvin taso - perustekijä: Naisen peruspsykologinen luonne tässä profiilissa on, että hän on ollut kohtuullisen kunnianhimoinen. Kun sitten perheen ja lasten myötä on ajauduttu tilanteeseen, että naisesta on tullut kotiäiti (HUOM! millä tavoin tähän päädytty, mitkä kummankin osapuolen toiveet), on nainen huomaamattaan alkanut siirtää kunnianhimoaan kotiäitiyteen. Nainen on pyrkinyt luomaan täydellisen koti-idyllin. Tämän myötä kunnianhimo on pikkuhiljaa siirtynyt perheaiheisiin nettisivustoihin, joista on tullut kunnianhimon yksi toteutuspaikka. Ajan myötä nettisivut ovat vieneet enemmän ja enemmän aikaa, mikä on saattanut näkyä siinä, että lapset ovat leikkineet paljon ilman valvontaa.
Perusongelma: nainen on tiedostanut ikääntymisen, sen että aika kuluu, elämä menee ohitse. Mielen pohjalla on kytenyt ajatus: tuleeko kunnianhimolle enää paikkaa toteuttaa itseään? Kotiäitinä oleminen ja nettisivujen ylläpito ei ehkä sittenkään ole riittänyt. Mutta koska tilanne on se, mikä on, ei tilanteesta mitenkään pääse irti. Onko tämän jälkeen enää mitään, on nainen saattanut ajatella. Mitä sitten, kun lapset on kasvatettu? Tuleeko työelämässä enää mahdollisuuksia edetä uralla vai onko sitten jo liian myöhäistä?
Tässä tulee kuvaan mukaan mies ja miehen poissaolot. Mies on ollut se, joka perheessä on luonut uraa. Tämä olisi ehkä riittänyt naiselle, jos nainen olisi saanut riittävästi kiitosta ja huomiota ja aikaa mieheltään. Tässä suhteessa mies ei ehkä ole ymmärtänyt, missä mennään, vaan on nähnyt tilanteen siten, että nainen hoitaa kotityöt ja tukee tällä tavoin miehen uraa. Kiinnostusta naisen nettisivuihin ei ehkä ole ollut, ja nainen ei ole saanut osakseen tarpeeksi huomiota.
Ajan myötä tilanne on kumuloitunut kalvavaksi tyytymättömyydeksi ja vihaksi naisen sisällä. Riidat ovat syntyneet helpommin ja helpommin, eikä nainen ehkä ole osannut ilmaista miehelle, mistä oikeastaan on kysymys. Mies on ollut väsynyt eikä ole jaksanut kuunnella. Mitään ulospääsyä ei ole ollut. Ehkä avioero? Mutta sitten idylli naisesta täydellisenä äitinä olisi musertunut. Ei pystynyt pitämään perhettä koossa, sanottaisiin.
Kunnes eräänä iltana mitätön riita paisuu ja paisuu. Asiasta ei taaskaan puhuta oikeilla nimillä, ongelman todellinen syy hautautuu syytösten ja vastasyytösten jalkoihin. Tilanne etenee liian pitkälle, nainen ottaa veitsen käteensä. Yhtäkkiä ratkaisu näkyy edessä - ulkopuolinen tuli ja tappoi miehen. Pääsen ymmärtämättömästä miehestäni eroon kertarysäyksellä, ei kuluttavaa avioeroa, kaupan päälle muiden ihmisten myötätunto.
Yhtäkkiä veistä pitelevässä kädessä on syvä varmuus.