Ulvilan tapaus ( ketju 3 )

[MissHolmes]

Sorry pojat, mutta nyt kyllä, ikäväkyllä, on kyse muusta kuin vuosienkaan vittuilusta. Puolin tai toisinkaan.

Tuollaiseen tekoon ei oikeasti yllä edes pahimmankaan painostuksen alla ollut nainen ilman pahaakin pahempaa häiriötä päässä.

Olkaa ihan rahassa. Tuo ei kuulu meidän naispuolisten ihmisten normaaliin ''tunnerepertuaariin''.

Katsokaa Jämsän juttua.

''How long how long will I slide Separate my side I don't I don't believe it's bad Slit my throat it's all I ever''

[Will]

Näyttää siltä, että epäilty käy tälläkin hetkellä näitä seikkoja päässään ja asianajajansa kanssa läpi ja rakentelee meidän iloksemme palapeliä siitä, miten pääsisi mahdollisimman helpolla. Asianajaja auttaa häntä tässä parhaan kykynsä mukaan.

Menee vähän ohi aiheen:

Onko tässä tapauksessa nyt niin että asianajaja vilpittömästi uskoo asiakkaansa syyttömyyteen ja puolustaa tätä, vai uskooko syyllisyyteen mutta suurta(?) rahasummaa vastaan tekee kaikkensa saadakseen syytetylle mahdollisimman pienen tuomion ja nukkuu yönsä hyvin?

Sitten toinen asia, ei liity tähän juttuun vaan yleisesti:

Jos ymmärsin Wikipedian artikkelin "Julkinen oikeusapu" oikein, niin pienituloisella on oikeus saada maksuttomasti oikeudenkäyntiavustaja tai julkinen puolustaja tms.
___________
"Julkinen oikeusapu on toissijainen suhteessa vakavissa rikoksista epäillylle määrättävästä julkisesta puolustajasta."

___________
"Oikeusavun saaminen on sidottu hakijan tuloihin ja varallisuuteen."

___________
"Rikoksen uhrin oikeus avustajaan

Tuomioistuin voi määrätä asianomistajalle oikeudenkäyntiavustajan tämän tuloista riippumatta esitutkintaa varten ja silloin, kun asianomistajalla on vaatimuksia virallisen syyttäjän ajamassa asiassa, oikeudenkäyntiä varten:

1) seksuaalirikosta koskevassa asiassa, jollei sitä erityisestä syystä pidetä tarpeettomana;

2) väkivaltarikosasiassa, jos sitä asianomistajan ja rikoksesta epäillyn välinen suhde huomioon ottaen on pidettävä perusteltuna; sekä

3) henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvaa rikosta koskevassa asiassa, jos sitä rikoksen vakavuus, asianomistajan henkilökohtaiset olosuhteet ja muut seikat huomioon ottaen on pidettävä perusteltuna."
____________

Niin sitä olen aina ihmetellyt että voiko tämä tuomioistuimen määräämä oikeusavustaja kieltäytyä ottamasta tehtävää vastaan? Ilmeisesti joku henkilö pitää löytyä tehtävää hoitamaan kun niin on määrätty, mutta eikö se ole aika ristiriitaista jos esimerkiksi tämä oikeusavustaja pitäisi henkilökohtaisesti asiakastaan syyllisenä ja olisi sitä mieltä että asiakkaan tulisi saada rangaistus, mutta silti tehtävänä olisi tehdä kaikkensa jotta asiakas pääsisi mahdollisimman vähällä?

Eli voiko kieltäytyä? Jos ei voi, niin millä taataan että paneutuu riittävän motivoituneesti tehtäväänsä?

[kujala]

Onko tässä tapauksessa nyt niin että asianajaja vilpittömästi uskoo asiakkaansa syyttömyyteen ja puolustaa tätä, vai uskooko syyllisyyteen mutta suurta(?) rahasummaa vastaan tekee kaikkensa saadakseen syytetylle mahdollisimman pienen tuomion ja nukkuu yönsä hyvin?

Luulenpa, että puolustusasianajajan tehtävänä ei ole pohtia epäillyn syyllisyyttä/syyttömyyttä vaan toimia asiakkaansa hyväksi. Kuunnellaan siis asiakasta ja sen mukaan rakennetaan strategiaa, haluaako asiakas esim. myöntää syyllisyytensä, jolloin tavoite lienee yleensä mahdollisimman alhainen tuomio, vai lähdetäänkö ajamaan syyttömyyslinjaa. Tietty jos todisteet ovat täysin aukottomat ja asiakas siitä huolimatta kieltää teon, saattaa puolustusasianajaja antaa neuvon, että syyllisyys voisi olla hyvä myöntää ja etsiä sitten lieventäviä asianhaaroja. Mutta vaikka puolustusasianajaja olisi varma, että teon kieltävä olisi teon takana, ei sen pitäisi millään tavoin vaikuttaa hänen työhönsä - tai sitten hän on väärässä työpaikassa.

Porukka lienee sen verran valikoitunutta, ettei moraalista dilemmaa ole, ja ne, jotka eivät saa öitään nukuttua, siirtyvät hiljaa takavasemmalle muihin hommiin.

[HarrietM]

Jos puolustusasianajaja ottaa tehtäväkseen puolustaa jotain tiettyä rikoksestä epäiltyä henkilöä, niin tämä ei suinkaan tarkoita aina sitä, että ko asianajaja uskoisi itse vakaasti epäillyn syyttömyyteen.

Puolustusasianajajan tehtävä on edustaa päämiehensä intressejä ja toimia tämän etujen mukaisesti parhaansa mukaan. Joten asianajajan oma henkilökohtainen näkemys, ei liity asiaan eikä sitä tuoda missään vaiheessa esille..

OT Jenkeissä kuohutti viime vuonna tapaus kun epäilty oli tunnustanut murhan yksityisesti asianajajalleeen, mutta asianajajat katsoivat että tiedon välittäminen poliisille ei ole heidän asiakkaan etujen mukaista, kyse on asiakkaan luottamuksesta jne, huolimatta siitä että murhasta tuomittiin täysin viaton ihminen joka ehti istua 26 vuotta ennen kuin totuus paljastui oikean syyllisen kuoltua.
http://www.cbsnews.com/stories/2008/03/ ... 4719.shtml

Nyt vedotaan myös muistamattomuuteen. Miltä kuulostaa tämä oikeudessa, tunnustaa rikoksen josta ei muista mitään? Tai muistaa huppumiehen muttei muista omia tekoja.

Todennäköisesti vaimo ei haluaa antaa lausuntoja jotka voisivat tukea hänen syyllisyyttä, teon tahallisuutta, suunnitelmallisuutta, eli paljastaa karmeita yksityiskohtia surmasta tms

Asianajaja sanoo ettei ollut silloin läsnä kun vaimo tunnusti teon poliisille, joten tämä tunnustus saattoi tulla asianajajalle yllätyksenä. Tässä tapauksessa tunnustus, jos se on asianajajan neuvojen mukainen, voi tarkoittaa myös sitä että näyttö on kiistaton ja nyt puolustus osaltaan haluaa osoittaa että vaimo on tullut järkiinsä ja ottaa vastuun teostaan,. Näin ollen vaimo on osoittanut ikäänkuin yhteistyöhalukkuutta myöntämällä syyllisyytensä, puolustuksen tehtävä on nyt tuoda esille lieventäviä asianhaaroja, vedota mielenhäiriöön tms lievemmän tuomion toivossa

Luulen että jopa puolustus voi haluta lapsen todistajana oikeuteen kertomaan miten hyvä äiti epäilty on.

Auerin asianaja ilmoitti aluksi, että epäilyllä on kova halu selvittää tämä asia juurta jaksaen.
Siinä tapauksessa voisi apua olla hypnoosista, jos vaikka sattuu muistamaan jotain tärkeätä.

[llewellyn]

Kyllähän puolustusasianajajan tehtävä on yksinkertaisesti tarjota paras mahdollinen puolustus syytetylle. Systeemi, jossa syytetyllä ei ollut oikeuksia eikä edes puolustajaa, ei lopulta toiminut kovin hyvin: syyllinen toki aina löytyi ja tunnustuksetkin saatiin kun ne voitiin kiduttamalla saada, mutta tuollaisessa tilanteessa usein ei ollut väliä oliko syyllinen oikea - tärkeintä oli että joku saatiin kiinni ja myös rangaistuksen teosta, myöskin valta ja asema johtivat usein näin suljetun prosessin manipulointiin. Nykyinen systeemi pakottaa poliisin ja syyttäjän pysymään kaidalla tiellä ja myös keskittymään siihen, että oikea syyllinen saadaan kiinni.

En kyllä oikein tajua, miten tästä saataisiin jotain sukupuolten sotaa tai äitiysmyytti-debattia. Toki on kylmä fakta, että naiset tappavat vähemmän kuin miehet, huomattavastikin vähemmän ja lienevät melko selkeästi myös vähemmän aggressiivisia. Noin keskimäärin. Mutta poikkeuksia löytyy. Jokainen tapaus on ainutlaatuinen, eivätkä yksittäisten ihmisten, miesten tai naisten, teot voi leimata koko sukupuolta. Harvoin mikään perhe-tilanne on täysin mustavalkoinen, mutta joskus sekin on mahdollista. Tästä perheestä emme juuri osaa sanoa mitään muuta kuin että siinä tapahtui yksi brutaali väkivallanteko. Taustalla voi olla mitä tahansa, joka toivottavasti tulee olennaisesti esiin jutun käsittelyssä, mutta mikään taustatieto ei tietenkään saa hyväksymään brutaalia murhaa. Epäilisin kyllä että noin teoriassa, täysin puuttumatta tähän tilanteeseen, että jos olisi tapahtumakulku, kuten niitäkin todistetusti on, jossa murhattu osapuoli on ollut äärimmäisen julma ja jopa puolustuskyvyttömiä lapsia brutalisoiva niin veikkaisin että tällä foorumilla useampikin hyväksyisi murhan - en kyllä itse sitä voisi tehdä, mutta ehkä sitten pitäisin tälläistä taustaa jonkinlaisena lieventävänä tekijänä. Mutta täytyy korostaa, että tässä nimenomaisessa tapauksessa ei mikään ole viitannut tähän suuntaan.

[MEG]

Jos syytetty yksityisesti puolustusasianajajalleen myöntää syyllisyytensä-jonka julkisuudessa kiistää- niin on puolustajan erottava tehtävästään luottamuspulaan vedoten.
Tälläinen tieto on minulle jäänyt Bodom-prosessin ajoilta, perustuneeko sitten lakiin tai asianajajaliiton omiin eettisiin normeihin.

[Anonyymi pseudonyymi]

Minäkin olen huomannut, että AA saa paljon sympatiaa eri keskusteluissa, ehkä juuri äitiyden takia. . Lahden persoonaan en ota kantaa, on jäänyt etäiseksi. Mutta eipäs nyt tehdä kotiäitiydestä pahan alkua ja juurta. En millään usko, että Lahti olisi suorastaan pakottanut vaimonsa kotiin. Olisiko AA pitänyt näin useita nettisivuja, jos olisi painostettu jäämään kotiin. AA:n tulot olisivat olleet mukava lisä, vaikka Lahdella oli tiettävästi hyvät tulot. 4-lasta myös kuluttaa paljon. AA ei saanut lapsiaan kovin nuorena, hän on luultavasti ollut työelämässä ennen lasten syntymää ja sitten päättänyt jäädä kotiin.

Eivät kaikki kotiäidit ole sellaisia, että pulla tuoksuisi ja paikat kiiltelisi. Heillä voi olla kaikkia muita omia juttuja ja harrastuksia. Lapset saattavat olla hyvinkin paljon keskenään. Ääirilaita on sitten kotona ryypiskelevät.

Mulla on suvussa yksi "esimerkillinen" kotiäiti, joka saattaa auttaa ymmärtämään tätä tapausta.

Koti on tip top kunnossa, lapset pärjäävät koulussa ja loistavat harrastuksissaan ja niin pois päin. Itse hän sanoo haluavansa omistautua lapsilleen, mutta todellinen syy on, että hän on liian kova puhumaan muista paskaa selän takana ja kokee työnjohdon ja itseään pätevämmät työntekijät uhaksi itselleen. Kyse ei ole sulavasti toimivasta sosiaalipsykopaatista, joka osaa myös pitää työpaikkansa vaan umpitärähtäneestä juoruämmästä. Koeajan jälkeen häntä ei enää haluta nähdä työpaikalla. Siksi hän ajautui pakon edessä "luomaan uraa" kotiäitinä. Koulussa hän ei saanut aikaiseksi suurempia ongelmia luullakseni vain sen takia, ettei kouluissa ole yhtä tiivis yhteisö kuin työpaikoilla, joten opettajista ja muista oppilaista voi levittää vapaammin paskaa selän takana.

Perheen piirissä hänen on helppo olla rouva ylipääjohtaja ja Jumalasta seuraava, koska hän on sentään tajunnut valita alistuvan miehen. Jos miesvalinta olisi tehty sen mukaan, että äijän olisi oltava mahdollisimman edustuskelpoinen eli toinen narsisti joka myöskin pitää parhaansa mukaan kulissit kunnossa, kulissien takana varmaankin raivoaisi jatkuva nokkimisjärjestyskilpailu.

Kaikki akan paremmin tuntevat tietävät mikä hän on, mutta harva haluaa astua hänen varpailleen, koska hän rankaisee sellaisesta levittämällä härskisti vaikka millaisia juoruja. Sepitetyt insestisyytökset ja rikoshistoria eivät millään tavalla vaivaa hänen omaatuntoaan, koska sitä ei ilmeisesti ole ollenkaan. Tuntemattomat saavat hänestä aivan erilaisen kuvan, koska osaa hän kuitenkin sen verran teeskennellä ja siksi jouruista olisi todellista haittaa.

[Kyllikki S]

En kyllä oikein tajua, miten tästä saataisiin jotain sukupuolten sotaa tai äitiysmyytti-debattia. Toki on kylmä fakta, että naiset tappavat vähemmän kuin miehet, huomattavastikin vähemmän ja lienevät melko selkeästi myös vähemmän aggressiivisia. Noin keskimäärin. Mutta poikkeuksia löytyy.

Tutkimuksen mukaan NAISET ovat kuitenkin väkivaltaisempia kuin miehet:
http://hiilinen.blogit.uusisuomi.fi/200 ... -suomessa/

Minua hämää tuossa AA:n selityksessä se, että jos J on ensin puukottanut AA:ta, niin pystyykö vakavasti loukkaantunut ihminen sen jälkeen vielä ylitappamaan - ja vielä viimeistelemäänkin? Jotenkin viittaisi, että vamma on tullut vasta myöhemmin. Luonnollisesti kyllä adrenaliini saa kivun lievenemään.

Ja lainaus perhekerhon keskusteluista:
" Kyllä minäkin sekoisin jos mieheni tuikkaisi veitsellä keuhkoon.
Tiedättekö kukaan miltä se tuntuu?
Kivusta lähtee järki.

Minua ei tuikattu keuhkoon, mutta käsivarteen ja olisin siinä tilanteessa tappanut kenet tahansa.
Onneksi väkivaltainen mieheni oli vahvempi siinä tilanteessa!"

Myönnän, etten ole koskaan ollut tilanteessa missä joku olisi puukottanut tai tuottanut muuten yhtä paljon kipua. En tiedä kuinka siinä tilanteessa reagoisin?
Nousisiko adrenaliinit niin koholle, että päässä lopulta naksahtaisi täysin ja silpoisin vastapuolen silmittömän raivon vallassa. Täysin mahdollista koska kokemukseni mukaan kipua (vähäisempääkin) tuntiessani en tunne surua enkä pelkoa vaan raivoa. Huonekalut on saaneet kyytiä tämän tästä jos ovat sattuneet etuvarpaan tielle.

Tässä siis mietin vain mitenkään naista ja hänen tekoaan puolustaen sen kuvion mahdollisuutta, että olisiko mahdollista saada ensin keuhkoonsa veitsenisku, josta sitten seuraa se mitä vaimo nyt esitää tapahtuneen niiltä osin kuin muistaa?

Jos ajatellaan täysin objektiivisesti ilman mies/nais-asiakysymystä, niin veikkaan, että tuollaisella selvityksellä nainen olisi päässyt aika vähällä. Kenties saanut vähän myötätuntopisteitä pääliskaupaksi.

Mutta juu... muistan kyllä, että paikalla olikin joku mustahuppuinen mies. Ja kerran hänet napattiin tunnistusrivistäkin. Ja veitsikin oli peräisin jostain muualta kuin omasta keittiöstä.
Harmillista.

[Pelimies]

Tarkoittaako tämä kommentti sitä että vaimo onkin uhri ja mies sika joka ansaitsi kuolla?

Nimenomaan. Juuri sitä tarkoitan. Miehet on aina väärässä ja naiset on aina oikeessa. Sikoja kaikki miehet!! Ihan kaikki!!
Yäks!
(Ps.paitsi mun oma mies)

Ajattelinkin ettet ollut ihan tosissasi...

[Kyllikki S]

Ajattelinkin ettet ollut ihan tosissasi...

Keskustelun taso alkoi täällä olla mammasivuston luokkaa. Toki hyvä, että jokainen pääsee jonnekin purkamaan henkilökohtaisia antipatioitaan toista sukupuolta kohtaan ja kauhistelemaan kuinka kauhea ihminen se olikaan. Hirmuisin kaikista!
Täällä keskustelisin mieluummin murhista.

--------------------

Raakuudesta ja silitysraudasta puheenollen - olisiko raudalla poltettu jo telottua miestä? Täyttäisi varmaan tuon erityisen raakuuden tunnusmerkistön. Vai onko tämäkin näkökulma jo ehtinyt kulua loppuun?

Näin varmaan. Paikalla oli taatusti pelkästään miespuolisia poliiseja ja ensihoitohenkilöstöä jotka ei tajunneet, että jäljet olikin silitysraudasta! Ne tumpelot miehet!
Patologikin sattui olemaan mies.

[HerloCCi Solmunen]

Ja lainaus perhekerhon keskusteluista:
" Kyllä minäkin sekoisin jos mieheni tuikkaisi veitsellä keuhkoon.
Tiedättekö kukaan miltä se tuntuu?
Kivusta lähtee järki.

Minua ei tuikattu keuhkoon, mutta käsivarteen ja olisin siinä tilanteessa tappanut kenet tahansa.
Onneksi väkivaltainen mieheni oli vahvempi siinä tilanteessa!"

Joopa. Eli Jukkaa ei vissiin sit sattunut kuiteskaan niin paljoa kun silitysraudalla kopautettiin?(jos silitysrauta osoittautuu toiseksi "astaloksi" )
Tai siinä vaiheessa, kun J vaikersi lattialla niin vaimolla oli järki lähtenyt oman vamman takia ja hän "järjettömyyksissään" kykeni tappamaan miehensä lopullisesti.

Ja Kyllikille. Jos poliisi ajatteli naamiomiehen silittäneen huppunsa juuri ennen kotoa lähtöään ja valinneen hetken mielijohteesta silitysraudan mukaansa noin niinkun kättä pidemmäksi...

[Kyllikki S]

Jos poliisi ajatteli naamiomiehen silittäneen huppunsa juuri ennen kotoa lähtöään ja valinneen hetken mielijohteesta silitysraudan mukaansa noin niinkun kättä pidemmäksi...

Äläs nyt Herlocci...Mies joka osaa käyttää silitysrautaa????
Homo se semmonen on!

[Damien]

Äläs nyt Herlocci...Mies joka osaa käyttää silitysrautaa????
Homo se semmonen on!

Tätähän eräät ovat epäilleet koko ajan.

[HerloCCi Solmunen]

Tjaah... Voip olla voip olla, mutta ei liene se surmaaja

Mutta sanottakoon, että poikkeus vahvistaa säännön. Minun mieheni ei ole homo (asumme A-rapussa) ja hän silittää itse paitansa. Enkä sotkisi tähän sitä E. Kiesinkään analyyshiä.. Että suhde vetelis viimeisiään

[llewellyn]

En kyllä oikein tajua, miten tästä saataisiin jotain sukupuolten sotaa tai äitiysmyytti-debattia. Toki on kylmä fakta, että naiset tappavat vähemmän kuin miehet, huomattavastikin vähemmän ja lienevät melko selkeästi myös vähemmän aggressiivisia. Noin keskimäärin. Mutta poikkeuksia löytyy.

Tutkimuksen mukaan NAISET ovat kuitenkin väkivaltaisempia kuin miehet:
http://hiilinen.blogit.uusisuomi.fi/200 ... -suomessa/

En nyt halua sataa paraatillesi, mutta mikäs on murhista ja tapoista tuomittujen sukupuolijakautuma? Tai vakavasta väkivallasta tuomittujen? Eiköhän asia ole sinänsä selvä, vaikka toki naisten väkivalta miehiä (tai toisiaan) kohtaan varmaan onkin aliraportoitua ja monessa suhteessa melkoinen tabukin. Luulen että paljon tästä yhteiskunnassa selvästi leviävästä katkeruudesta, johtuu huoltajuus-riidoista ja siitä tietystä automatiikasta, jolla äidit saavat lapset huollettavikseen. Vähintään on yksittäistapauksia - ja ehkä niitä on enemmänkin - jossa tämä on johtanut räikeän epäoikeudenmukaisiin tilanteisiin. Mutta ei pidä kuitenkin syyllistyä vastakkaisiinkaan ylilyönteihin. Äitiyttä kyllä voisi ja pitäisikin arkipäiväistää, nykypäivänä äidin ja isän roolit ovat paljon lähempänä toisiaan, ja soisi että isät entistä enemmän osallistuisivat tasa-arvoisina lasten hoitoon ja kasvattamiseen, ja jäisivät myös useimmin kotiinkin hoitamaan.