Murha on yhä edelleen selvittämättä. Täydennyksenä hieman tarkempi kuvaus, miten AO yrityksensä perusti.
AO oli jo nuorena 16-vuotiaana kouluttautunut croupier'iksi ja lukion aikana tienasi viikonloppuisin taskurahaa paikallisissa peliluolissa, esim. vuonna 1990 erään sunnuntai-illan (6 h) tienastit olivat 1800 SEK (200 EUR), joka sai 17-vuotiaan repeämään onnesta ja ilosta. AO opiskeli talouslinjalla ja oli lukionsa huippuoppilas. Hänellä oli myös lahjoja croupier'ksi erinomaisen muistinsa ja älykkyytensä takia.
Keväällä 1992 AO valmistui ylioppilaaksi huippuarvosanoin, ja pyrki välittömästi Tukholman kauppakorkeakouluun, johon pääsikin ainoana ylioppilaana omasta maakunnastaan.
Vaikka AO viettikin varsin hurjaa opiskelijaelämää Tukholmassa, ja teki töitäkin opiskelun ohessa (hän teki mm. mallin töitä vuonna 1994, mainokset näkyivät tavaratalo NK:ssa Tukholmassa), ei hän koskaan laiminlyönyt opiskeluja. Päinvastoin, hän suoritui tenteistä erinomaisesti.
Useimmat kauppiksesta valmistuneet siirtyivät isoihin sijoitusyhtiöihin tai konsultointiyrityksiin töihin, mutta tuohon aikaan (90-luvun puolivälissä) alkoi myös uusi ala kiinnostaa - internet. AO ei ollut mikään tekniikkanörtti, mutta hän ymmärsi, että internetin avulla voisi tienata - ja hyvin.
Tuohon aikaan Ruotsissa alkoivat yhtiöt kuten
Spray ja
Icon (Medielab) olla erittäin haluttuja työpaikkoja myös kauppiksen käyneille.
AO päätti suuntautua dotcom-yrittämiseen. Hän ymmärsi myös, että vaikka Ruotsi oli etulinjassa, niin koko alan kehitystä johdettiin kuitenkin USA:sta, joten hän muutti vuonna 1997 New York'iin, jossa hän valmisteli graduaan. Gradu käsitteli sitä, miten yritykset voisivat hyödyntää ns. communities (nyk. yhteisöpalveluiden edeltäjiä) omassa markkinoinnissaan. AO sai gradustaan parhaan mahdollisimman arvosanan.
Internetkonsultointiyhtiö Cell´n johto oli saanut vihiä AO:sta, joten he pyysivät häntä tulemaan juttusille. Cell oli nousemassa suurten yritysten joukkoon, ja haluttu työpaikka. Cell'in johto piti kuulemastaan, ja palkkasivat AO:n töihin, strategiakonsultiksi.
AO ei yrityksessä kauan kuitenkaan viihtynyt, joten hän siirtyi erääseen toiseen dotcom-yritykseen varatoimitujusjohtajaksi, kunnes siirtyi sieltä pois konsulttiyhtiöön Result Ventures. Result Ventures perusti New York'iin toimiston, jota AO lähti vetämään elokuussa 1999.
AO asui perheineen Manhattanilla 400 metrin päässä WTC-torneista, jotka näkyivät myös asunnolle. Terrori-iskun jälkeen he eivät päässeet asunnolleen, sillä poliisi oli eristänyt ko. alueen. Näin perhe muutti takaisin Ruotsiin ja Tukholmaan.
IT-kupla oli kuitenkin puhjennut, ja monilla IT-konsulteilla oli vaikeaa, myös AO:lla. Tämä kuin ei ollut maksanut Ruotsiin veroja, joten hänellä ei myöskään ollut oikeutta työttömyyskorvauksiin. Talvella 2001 hän sai kuitenkin töitä. Ruotsin postin perustama intenetportaali Torget, johon oli kuluttu valtion varoja noin 900 MSEK (vajaat 100 MEUR), vaihtoi omistajaa, ts. posti myi kannattamattoman toiminnan pois. Result Ventures'in kautta AO palkattiin portaalin toimitusjohtajaksi, jonka ainoa tavoite oli vähentää kustannuksia.
Lokakuussa 2002 AO onnistui tavoitteissaan, ja Torget tuotti ensimmäistä kertaa voittoa. Torget'ia vetäessään hän tuli tekemisiin myös hintavertailupalvelu Pricerunner'in kanssa. Pricerunner ja Torget perustuivat samaan liikeideaan, eli molemmat olivat portaaleja, joiden kautta voitiin ostaa esim. kulutuselektroniikkaa, musiikkia (CD) ja kirjoja. Portaalit saivat tulonsa siitä, kun asiakas oli ohjattu portaalien kautta asiakasyrityksiin, ja tehnyt ostoksen siellä, portaalien linkkien kautta.
AO ymmärsi kuitenkin pian, että voittomaginaalit ovat varsin vähäiset, jos portaalit tarjoavat liian laajan valikoiman asiakasyrityksiä eri aloilta. Marginaalit olisivat paremmat, jos voisi keskittyä vain johonkin kapeaan (yhteen) toimialaan.
Kesäkuussa 2003 AO esitteli ideansa pokeriportaalin perustamisesta Hotelli Diplomat'issa Tukholmassa 30:lle riskipääomasijoittajille ja muille varakkaille yksityishenkilöille. H&M- vaateketjun omistajiin (pääomistajan Stefan Persson'in sisarenpoika) kuuluva Stefan Bengtsson oli lähestynyt AO:ta ja keskustellut ideasta. He olivat jättäneet toisilleen käyntikortit. Muutamaa päivää myöhemmin riskisijoitusyritys Ekstranda otti yhteyttä AO:n ja kutsui hänet esittelemään ideaansa tarkemmin muille osakkaille.
Riskisijoitusyritys Ekstranda 'n omisti tuolloin neljä henkilöä; kaksoset Jan ja Stefan Bengtsson, Per Erik (PG) Nilsson (mm. ravintola Sturehof'in omistaja) ja asianajaja Magnus Gröndal. Yritystä perustettaessa kaikki olivat sitä mieltä, että kaikki päätökset koskien yrityksen ostoja ja myyntejä on tehtävä yksimielisesti.
AO esitteli ideansa tällä kertaa Nilsson'ille ja Gröndal'ille, joista hän koki asianajajan (MG) varautuneeksi, jopa ylimieliseksi.
Liikeidea perustui yksinkertaisesti siihen, että jokainen uusi asiakas, joka rekisteröityi jollekin AO:n pokeriportaalin listaamalle pokerisivustolle, tuotti yritykselle 100$.
Sijoittavat ostivat idean, ja kesän aikana sovittiin yksityiskohdista. Syyskuussa AO:n yritykselle siirrettiin 1,5 MSEK, ja Ekstranda sai 25 %:a osakkeista. Vuosien aikana osoittautui, että kyseinen sijoitus oli Ekstranda'in kaikkein tuottoisin sijoitus.
Näin potkaistiin käyntiin Pokerlistings.com syyskuussa 2003 New York'in Manhattan'illa, jossa AO asui, ja yritys oli heti menestys. Jo vuonna 2004 yrityksen voittomarginaali oli 35% ja seuraavana vuonna 60% (55 MSEK, vajaat 6 MEUR).
AO näki myös hakukoneoptimoinnin (SEO) edut, ja huolehti näin siitä, että Pokerlistings.com oli aina hakutuloksissa ensimmäisenä, kun hakusanoina käytettiin pokeria tai pokeriin liittyviä sanoja.
Tulokset näkyivät heti, vuonna 2006 voitto oli yli 120 MSEK (12 MEUR).
Hyvistä tuloksista huolimatta, vähemmistöomistaja Ekstranda oli rauhaton. Suurimpana huolenaiheena oli se, että Pokerlistings.com'illa oli todella puutteellinen kirjanpito. Siitä ei oikeastaan millään hyväksyttävällä mittarilla käynyt ilmi, mistä yritykseen virtaa rahaa. Mukana olisi saattanut olla myös muualta kuin vain pokerisivustoilta saatuja korvauksia uusista käyttäjistä.
Keväällä 2006 Ekstranda palkkasi asianajotoimisto Hökberg & Söderqvist ja tilitoimisto Ernst & Young'n tutkimaan Pokerlistings'n toimintaa. Heinäkuun viimeisenä viikkona 2006 tutkinta oli valmis. Yhteenvetona voisi sanoa, että he suosittelivat Ekstranda'lle, että nämä ottaisivat rahansa ja juoksisivat karkuun niin nopeasti kuin mahdollista.
Ekstranda'n pääomistajaa, Stefan Bengtsson'ia, ei sinällään huolehduttanut se raportista löytyvä epäily, että Pokerlistings'in toiminta olisi laitonta, asia kun kuuluu olennaisesti riskisijoittajien arkeen. Hän oli enemmän huolissaan siitä, että Pokerlistings'in pääomistaja AO olisi pystynyt, niin halutessaan, koska tahansa siirtämään yrityksen varat toiselle yritykselle, ja jättää jälkeensä tyhjennetyn Pokerlistings'in, jonka siis Ekstranda olisi osittain omistanut. AO oli toki ollut rehellinen kumppani, eikä ollut missään vaiheessa yrittänyt millään tavoin huijata kumppaneitaan, mutta edes teoreettinen mahdollisuus tällaiseen toimintaan teki Stefan Bengtsson'in hermostuneeksi.
Myös muut kolme Ekstranda'n omistajaa olivat samaa mieltä, ja syyskuussa 2006 alkoivat he valmistelemaan osuutensa myyntiä. Enemmistöomistajana AO oli aika luonnollinen ostaja, ja niinpä parin puhelun jälkeen AO ja Nilsson sopivat, että AO ostaa Ekstranda'n osakkeet hintaan 50 MSEK (vajaat 6 MEUR). Siinä siis sievoinen voitto 1,5 MSEK:n sijoitukselle. Toki Ekstranda oli vuosien aikana ennättänyt saada tietysti myös osinkoa sijoitukselleen.
Ekstranda teki sopimuksen, osakkaat allekirjoittivat sen ja lähettivät sen AO:lle New York'iin allekirjoitettavaksi. AO kieltäytyi yllättäen allekirjoittamasta sopimusta vedoten muuttuneisiin olosuhteisiin.
Siitä alkoi tapahtumasarja, joka lopulta johti AO:n surmaamiseen vajaat kolme vuotta myöhemmin lapsuudenkodissaan Ruotsin Trollhättan'issa.
