Eric Harris & Dylan Klebold

[Catish]

Tällainen löytyi tuolta John Douglasin sivujen forumista. En ole seurannut tätä ketjua niin paljon joten jos löytyy jo aikaisemmin niin pyydän anteeksi. Ja oma englannin taito ei taida oikein riittää kääntämään tuota juttua (tai sitten suomenkieli ei riitä, ihan miten vaan).

Dylan Klebold's mom speaks in "O" magazine
"No inkling" of plans for Columbine massacre
By The Denver Post

Posted: 10/10/2009 01:00:00 AM MDT

An essay by the mother of Columbine killer Dylan Klebold says she had "no inkling" of her son's inner turmoil, and her examination of his journals has prompted her to learn about suicide in an effort to understand the school shooting.

The essay by Susan Klebold, which appears in the November issue of O, The Oprah Magazine, explores her son's role in the 1999 massacre where he and co-conspirator Eric Harris killed 12 students and a teacher and left two dozen wounded before killing themselves.

Neither family has spoken at length in the aftermath of what at the time marked the most deadly school shooting in U.S. history. Pending litigation contributed to the silence for several years, but even with the lawsuits resolved, repeated requests for interviews have been turned down.

In a news release, Oprah Winfrey also noted that Susan Klebold had declined interview requests but then, several months ago, agreed to write about her personal experience. The magazine released a few advance excerpts.

"From the writings Dylan left behind, criminal psychologists have concluded that he was depressed and suicidal," Susan Klebold wrote in one passage. "When I first saw copied pages of these writings, they broke my heart. I'd had no inkling of the battle Dylan was waging in his mind."

She added: "Dylan's participation in the massacre was impossible for me to accept until I began to connect it to his own death. Once I saw his journals, it was clear to me that Dylan entered the school with the intention of dying there. And so in order to understand what he might have been thinking, I started to learn all I could about suicide."

Susan Klebold received no payment for the essay, said a magazine spokesperson, but hoped to "raise suicide awareness and to generate support for organizations such as The American Foundation for Suicide Prevention and the American Association of Suicidology."

A spokesperson for the Klebolds' attorney, Gary Lozow, would not field questions and said that the Klebold family would have no further comment.

The magazine hits newsstands on Tuesday.

In another passage, Susan Klebold recounted the early morning before the violence began:

"Early on April 20, I was getting dressed for work when I heard Dylan bound down the stairs and open the front door. Wondering why he was in such a hurry when he could have slept another 20 minutes, I poked my head out of the bedroom. 'Dyl?' All he said was 'Bye.' The front door slammed, and his car sped down the driveway. His voice had sounded sharp. I figured he was mad because he'd had to get up early to give someone a lift to class. I had no idea that I had just heard his voice for the last time."

Another excerpt describes her struggle to come to grips with the tragedy.

"For the rest of my life, I will be haunted by the horror and anguish Dylan caused," she wrote. "I cannot look at a child in a grocery store or on the street without thinking about how my son's schoolmates spent the last moments of their lives. Dylan changed everything I believed about myself, about God, about family, and about love."

[VoDKa]

Tällainen löytyi tuolta John Douglasin sivujen forumista. En ole seurannut tätä ketjua niin paljon joten jos löytyy jo aikaisemmin niin pyydän anteeksi. Ja oma englannin taito ei taida oikein riittää kääntämään tuota juttua (tai sitten suomenkieli ei riitä, ihan miten vaan).

Dylan Kleboldin äiti puhuu "O"-lehdessä
"Ei aavistustakaan" Columbinen verilöylyn suunnittelusta
The Denver Post

Postitettu 10/10/2009 01:00:00 AM MDT

Kirjoitelmassaan Columbinen tappajan Dylan Kleboldin äiti kertoo, ettei hänellä ollut aavistustakaan poikansa sisäisestä kaaoksesta, ja että hänen (äidin) tutkimukset poikansa päiväkirjoista ovat ohjailleet häntä opiskelemaan itsemurhasta pyrkimyksessään kouluammuskelun ymmärtämisestä.

Susan Kleboldin kirjoitelma, joka ilmestyi lokakuun O-lehden numerossa, The Oprah Magazinessa, tutkii hänen poikansa roolia vuoden 1999 verilöylyssä jossa hän (Dylan) ja liittolainen Eric Harris tappoivat 12 oppilasta ja opettajan, jättäen kaksi tusinaa haavoittunutta ennen kuin tappoivat itsensä.

Kumpikaan perhe ei ole paljoa jälkimyllerryksessä ammuskelusta, joka merkittiin tapahtuma-aikanaan eniten uhreja vaatineeksi kouluammuskeluksi Yhdysvaltojen historiassa. Vireillä oleva oikeudenkäynti vaikutti vuosien hiljaisuuteen, mutta jopa sen jälkeen kun juttu oli ratkaisu, toistuvat pyynnöt haastatteluiden saamiseksi on torjuttu.

Uutiskatsauksessa Oprah Winfrey huomautti että Susan Klebold oli kieltäytynyt haastattelupyynnöistä, mutta sitten, useita kuukausia sitten, päätti kirjoittaa omasta henkilökohtaisesta kokemuksestaan. Lehti julkaisi muutamia ennakoivia otteita (tekstistä).

"Dylanin jälkeensä jättämistä kirjoituksista kriminaalipsykologit ovat päätelleet, että hän oli masentunut ja itsemurha-altis," Susan Klebold kirjoitti yhdessä otteessa. "Kun näin ensimmäisen kerran kopiot näiden sivujen kirjoituksista, ne särkivät sydämeni. Minulla ei ollut minkäänlaista aavistusta siitä millaista taistelua Dylan lietsoi mielessään."

Hän lisäsi: "Dylanin osuus verilöylyyn oli minulle mahdoton hyväksyä kunnes aloin liittämään sen hänen omaan kuolemaansa. Kun näin hänen päiväkirjansa, oli minulle selvää, että Dylan oli astunut sisälle kouluun tarkoituksenaan kuolla siellä. Ja voidakseni ymmärtää mitä hän ehkä ajatteli, aloin opiskelemaan kaiken minkä voin itsemurhasta."

Susan Klebold ei saanut rahaa kirjoituksestaan, kertoo lehden tiedottaja, mutta toivoi "nostavansa itsemurhatietoisuutta ja tukeakseen organisaatioita kuten The American Foundation for Suicide Prevention ja American Association of Suicidology." (Molemmat siis itsemurhan tehneiden omaisten ja tuttavien omia ryhmiä -V.)

Kleboldin edustajan puhemies, Gary Lozow, ei sallinut enempää kysymyksiä ja kertoi, ettei Kleboldin perhe haluaisi kommentoida enempää.

Lehti ilmestyy lehtihyllyihin tiistaina.

Toisessa otteessa Susan Klebold toistaa aamun, joka tapahtui ennen väkivaltaisuuden alkua:

"Aikaisin huhtikuun 20. pvä olin pukeutumassa töitä varten kun kuulin Dylanin kiipeävän alas portaita ja aukaisevan etuoven. Ihmettelin miksi hän oli niin kiireessä kun hän olisi vointu nukkua vielä 20 minuuttia työnsin pääni ulos makuuhuoneen ovelta. "Dyl?" Kaikki mitä hän sanoi oli "näkemiin". Ovi sen jälkeen paiskattiin kiinni ja hänen autonsa ajoi ajotielle. Hänen äänensä oli kuulostanut terävältä. Mietin itsekseni hänen olevan ehkä vihainen, koska oli joutunut heräämään aikaisin antaakseen kyydin jollekin luokalta. Minulla ei ollut aavistustakaan, että kuulin hänen äänensä juuri viimeisen kerran."

Toinen kirjoitus kuvailee hänen (Susanin) taistelua ymmärtää tragediaa.

"Lopun elämääni minua vainoaa kauhu ja kärsimys jonka Dylan aiheutti," hän kirjoittaa. "En voi katsoa lapsia kaupassa tai kadulla ajattelematta miten poikani luokkatoverit viettivät viimeiset hetket elämästään. Dylan muutti kaiken miten uskoin itsestäni, Jumalasta, perheestä ja rakkaudesta."

Jouduin hieman muuttamaan lauserakenteita ja joitakin sanoja, jotta sopisi paremmin suomalaiseen tapaan ilmaista asioita. Pääpointit kuitenkin pysyivät samana.

Mietin tuon tekstin aikana, että kuinkahan yleistä on, että vanhemmat alkavat lukemaan noinkin rankkoja aiheita tuollaisen tapauksen jälkeen? Lukevatko he esimerkiksi kouluammuskeluista, muista tapahtuneista tapauksista? Haluavatko he lukea? Haluavatko he yhteyttä toisiin saman kokeneisiin vanhempiin?

Olen joidenkin kouluammuskeluiden ja itsemurhan suorittaneiden vanhempien tekstejä lukenut ja tiedän usean lukevan kouluammuskeluista tapauksen jälkeen, jopa ostavan kirjoja aiheesta. Vaikka se onkin jotenkin karmivaa ja suuren yleisön mielestä takuuvarmasti sairasta, niin uskon niiden auttavan vanhempia ja omaisia itseään todella paljon. Ehkä niistä näkee jonkinlaista toimintamallia tai jotain, joka ehkä auttaa ymmärtämään sitä omaa lasta ja tämän tekemiä päätöksiä tarkemmin.

Kiitos kuitenkin Catishille tuosta ylläolevasta tekstistä, oli pitkään aikaan parasta, mitä näissä ketjuissa on esitetty.

[Catish]

Eipä kestä Vodka, jotenkuten arvelin tuon kiinostavan sinua. Katselen tuolta John Douglasin formuilta mitä muuta mahdollisesti kiinostavaa voisi löytyä ja pistän linkejä, jos haluat.

Ja löytyyhän sieltä iso liuta. Slate sivuilta löytyi tällainen http://www.slate.com/id/2099203/sidebar/2099208/

Ja sitten Douglasin forumin etsinältä (etsin Kleboldilla) tällainen lista ketjuja. http://www.johndouglasmindhunter.com/fo ... de=results Pitäkää hauskaa

[rampiz]

Mors.

Tässä vielä jenkkien uutisissa tuosta Susan Kleboldin jutusta;

http://www.youtube.com/watch?v=E2acBnzM6vM

ja tässä vielä "Harvinainen" video, jossa Brooks ja Dylan ovat;

http://www.youtube.com/watch?v=_ngjDYSrIdk

Its een ole ainakaan tuota ennen nähnyt

Ja sitten vielä itse aloin miettimään, että miten E ja D olivat saaneet nuo pommit koulun sisälle... Ovat kyllä sen verran "kookkaita" ja "huomiota" kiinnittäviä. Eikö kukaan ihmetelly mitään?



-rampiz

[Catish]

Ja taas olisi paremalle kääntäjälle töitä Tällainen iski silmään tuolla yahoon aloitus sivulla.


Columbine parents praise essay by mom of shooter
AP
By KRISTEN WYATT, Associated Press Writer Kristen Wyatt, Associated Press Writer – Tue Oct 13, 9:45 pm ET

DENVER – Parents and survivors of the 1999 massacre at Columbine High School are saying good things about an essay released Tuesday by the mother of shooter Dylan Klebold.

Susan Klebold made the most detailed public remarks by any parent of the two Columbine killers in an essay published in O, The Oprah Magazine. She said in the essay she had "no inkling" her son was suicidal or depressed.

The essay sparked strong emotions for Connie Michalik, whose son, Richard Castaldo, was shot and partially paralyzed in the rampage. Dylan Klebold and Eric Harris killed 12 students and a teacher and wounded 23 others before killing themselves.

The shooters' parents have said little in public since the massacre. They gave depositions in a lawsuit filed by victims' families, but a judge in 2007 ordered those depositions sealed for 20 years after the case was settled out of court.

Survivors and their families have been left wondering about the boys' parents in the decade since the shootings.

"You know, I always wondered how she felt and what she went through. 'Cause I know I went through a living hell, and I was always sure she did, too," Michalik told The Associated Press.

Michalik, who has never met Susan Klebold, said reading the essay answered some of her questions about the Klebold family.

"I applaud her for the courage to talk about this," Michalik said Tuesday.

In the essay, Susan Klebold described the day of the shooting. She at first feared Dylan had been shot at school, not that he was one of the perpetrators.

Susan Klebold said the family was evacuated from their home the afternoon of the massacre because authorities feared even Dylan's residence may have been rigged to explode. Still, she said, it took months for relatives to accept that the quiet boy who loved origami and Legos was to blame for the violence.

"We didn't know that he and Eric had assembled an arsenal of explosives and guns," Susan Klebold wrote. "We believed his participation in the massacre was accidental or that he had been coerced. We believed that he did not intend to hurt anyone."

The magazine released excerpts from the essay last week and published the full text Tuesday.

A magazine spokeswoman said Susan Klebold has turned down several interview requests over the years but agreed several months ago to share an essay. There were no plans for her to appear on the show.

In an introduction to the essay, Oprah Winfrey told readers, "Since the day her son participated in the most devastating high school shooting America has ever seen, I have wanted to sit down with Susan Klebold to ask her the questions we've all wanted to ask — starting with, 'How did you not see it coming?' and ending with 'How did you survive?'"

A spokeswoman for Susan Klebold has said there would be no further comment.

One of the shooting's survivors, Krystal Miller, said Tuesday she has long had questions for the Klebolds but understood their silence.

"Over the years I would've loved to hear something," said Miller, whose maiden name was Krystal Woodman. "But it sounds like she is still just reeling from it and processing it. So how is someone supposed to come out and give answers when they're still trying to figure it out themselves?"

[Sakara]

Suomensin aikani kuluksi tuon teksin, jonka Catish tänne laittoi. Pahoittelen mahdollisia virheitä.

Columbinen vanhemmat ylistävät ampujan äidin kirjoitusta

AP
By KRISTEN WYATT, Associated Press Writer Kristen Wyatt, Associated Press Writer – Tue Oct 13, 9:45 pm ET

DENVER - Columbine High Schoolissa vuonna 1999 tapahtuneesta verilöylystä selviytyneet ja heidän vanhempansa ovat antaneet posiitivista palautetta tiistaina julkistetusta Dylan Kleboldin äidin kirjoittamasta esseestä.

O:ssa eli Oprah Magazinessa julkaistussa kirjoitelmassaan Susan Klebold pitää tähän asti yksityiskohtaisimman Columbinen kahden murhaajan vanhempien pitämistä julkisista puheenvuoroista. Hän kertoo kirjoitelmassaan, että hänellä "ei ollut aavistustakaan" siitä, että hänen poikansa oli itsetuhoinen ja masentunut.

Kirjoitelma aiheutti voimakkaita tunteita Connie Michalikissa, jonka poika Richard Castaldo halvaantui osittain ammuskelussa. Dylan Klebold ja Eric Harris tappoivat 12 oppilasta ja yhden opettajan, haavoittivat 23:a muuta ja tappoivat lopuksi itsensä.

Ammuskelijoiden vanhemmat ovat kommentoineet tapahtumaa vain vähän julkisesti. He antoivat todistajanlausunnot uhrien vanhempien nostamassa oikeusjutussa, mutta tuomari määräsi lausunnot pidettäväksi salassa 20 vuoden ajan tapauksen ratkettua ilman oikeudenkäyntiä vuonna 2007.

Ammuskelusta selviytyneet ja heidän vanhempansa on jätetty pohdiskelemaan poikien vanhempia vuosikymmeneksi ammuskelun jälkeen.

"Pohdiskelin aina, miltä hänestä tuntui ja mitä hän joutui käymään läpi, koska tiedän itse käyneeni läpi helvetin. Olin aina varma, että hänkin kävi", Michalik kertoi The Associated Pressille.

Michalik, joka ei ole koskaan tavannut Susan Kleboldia, kertoo kirjoituksen lukemisen vastanneen joihinkin hänen Kleboldin perhettä koskevaan kysymyksiinsä.

"Kiitän häntä rohkeudesta puhua tästä", Michalik sanoi tiistaina.

Susan Klebold kuvailee esseessään ammuskelupäivää. Hän pelkäsi aluksi Dylanin joutuneen ammuskelun uhriksi, eikä tämän olevan yksi iskun toteuttajista.

Susan Klebold kertoo perheen joutuneen evakuoiduksi kodistaan ammuskelupäivän iltapäivänä, koska viranomaiset pelkäsivät jopa Dylanin kodin olevan ajastettu räjähtämään. Siitäkin huolimatta sukulaisilla kesti kuukausia hyväksyä, että hiljainen origameja ja leegoja rakastanut poika oli syypää väkivaltaan.

"Emme tienneet, että hän ja Eric olivat keränneet räjähde- ja asearsenaalia," Susan Klebold kirjoittaa. "Uskoimme hänen osuutensa verilöylyyn olevan tahaton tai että hänet oli pakotettu siihen. Uskoimme, ettei hänen aikeenaan ollut satuttaa ketään."

Lehti julkaisi otteita kirjoitelmasta viime viikolla ja koko tekstin tiistaina.

Lehden edustaja kertoo Susan Kleboldin kieltäytyneen lukuisista haastattelupyynnöistä vuosien saatossa, mutta suostuneen useita kuukasia sitten kirjoittamaan esseen. Hänellä ei ollut aikeita esiintyä ohjelmassa.

Esseen johdannossa Oprah Winfrey kertoo lukijoille: "Siitä päivästä lähtien, kun hänen poikansa oli osallisena musertavimmassa kouluammuskelussa, jota Amerikka on koskaan nähnyt, olen halunnut istua alas Susan Kleboldin kanssa kysyäkseni häneltä kysymykset, jotka me kaikki olemme halunneet kysyä - aloittaa kysymällä 'Kuinka et nähnyt, että niin tulee tapahtumaan?' ja lopettaa kysymykseen 'Kuinka selvisit?'"

Susan Kleboldin edustaja sanoo, ettei enempää kommentteja tulla antamaan.

Yksi ammuskelusta selviytynyt, Krystal Miller, sanoi tiistaina, että hänellä on jo kauan ollut kysymyksiä Kleboldeille, mutta ymmärtää heidän vaikenemisensa.

"Vuosien saatossa olisin halunnut kuulla jotakin", sanoo Miller, tyttönimeltään Krystal Woodman. "Mutta kuulostaa siltä, että hän yrittää edelleen päästä yli siitä ja prosessoi asiaa. Joten miten kenenkään voi olettaa tulevan antamaan vastauksia, kun he yrittävät vielä itsekin ymmärtää?"

Melko jännää kyllä, että vei yli 10 vuotta, ennen kuin joku Columbinen ammuskelijoiden vanhemmista astui julkisuuteen kertomaan kokemuksistaan edes tämän vertaa. Kleboldithan tietysti julkaisivat sen osanottokirjoituksensakin melko pian ammuskelun jälkeen, mutta tämä Dylanin äidin kirjoitelma on huomattavasti mielenkiintoisempaa tekstiä. Etenkin tuosta ammuskelupäivästä kertova osio oli varsin mielenkiintoinen. Voisiko joku muuten linkata tuon koko kirjeen tänne, jos sitä netistä löytyy?

Toivotaan, että myös Ericin perhe uskaltaisi nyt tämän rohkaisemana tulla julkisuuteen.

[Raatotanssi]

http://www.dylanklebold.net/articles/oprah.html

Tuosta löytyy artikkeli kokonaisuudessaan.

[kuutar]

On se surullista,että nämä viimeaikoina koulusurmia tehneet nuoret ottavat mallia näistä kahdesta hyypiöstä. Oliko tämä tapaus Yhdysvaltojen ensimmäinen koulusurma vai oliko näitä tapauksia jo ennen Ericin ja Dylanin tekoja?Kun jostain muistan lukeneeni,että tämä olisi ollut ensimmäinen tapaus rapakon toisella puolella.

[Catish]

On se surullista,että nämä viimeaikoina koulusurmia tehneet nuoret ottavat mallia näistä kahdesta hyypiöstä. Oliko tämä tapaus Yhdysvaltojen ensimmäinen koulusurma vai oliko näitä tapauksia jo ennen Ericin ja Dylanin tekoja?Kun jostain muistan lukeneeni,että tämä olisi ollut ensimmäinen tapaus rapakon toisella puolella.

Ei ollut ensimmäinen, ainakaan Wikin listan mukaan, ehkä ... ööhhh, hetkinen.... näkyvimmistä oli kyllä.
Lista noista löytyypi tältä: http://en.wikipedia.org/wiki/School_massacre

[VoDKa]

On se surullista,että nämä viimeaikoina koulusurmia tehneet nuoret ottavat mallia näistä kahdesta hyypiöstä. Oliko tämä tapaus Yhdysvaltojen ensimmäinen koulusurma vai oliko näitä tapauksia jo ennen Ericin ja Dylanin tekoja?Kun jostain muistan lukeneeni,että tämä olisi ollut ensimmäinen tapaus rapakon toisella puolella.

Ei ollut ensimmäinen, ainakaan Wikin listan mukaan, ehkä ... ööhhh, hetkinen.... näkyvimmistä oli kyllä.
Lista noista löytyypi tältä: http://en.wikipedia.org/wiki/School_massacre

1999 Columbine oli siihen asti tuhoisin kouluammuskelu. Kuten Wikipedian linkistä käy ilmi, sen jälkeen ja sitä ennen on tapahtunut kymmeniä kouluammuskeluja. Joka sekin olisi Kuuttarelle käynyt ilmi, kun olisi vähän vaivautunut Googlella leikkimään ja asioita selvittelemään, mutta ei, heti oli näppikseltä pamautettava epätietonsa ja laiskuutensa kaiken kansan nähtäville.

Vai onko tässäkin tapauksessa sitten niin, että ignorance is bliss? Ainakin enemmistöllä tuntuu olevan...

[rampiz]

Mors.

Tässä olisi linkki jonka löysin nettiseikkailujen aikana;

http://www.columbineconspiracy.com/Columbine%20REPORT/

Tuolta löytyy videoita, kuvia jnejne kaikkea kivaa liittyen Columbineen ja ne on helppo ladata koneelle mikäli on tarvetta

-rampiz

[kuutar]

Ei ollut ensimmäinen, ainakaan Wikin listan mukaan, ehkä ... ööhhh, hetkinen.... näkyvimmistä oli kyllä.
Lista noista löytyypi tältä: http://en.wikipedia.org/wiki/School_massacre

1999 Columbine oli siihen asti tuhoisin kouluammuskelu. Kuten Wikipedian linkistä käy ilmi, sen jälkeen ja sitä ennen on tapahtunut kymmeniä kouluammuskeluja. Joka sekin olisi Kuuttarelle käynyt ilmi, kun olisi vähän vaivautunut Googlella leikkimään ja asioita selvittelemään, mutta ei, heti oli näppikseltä pamautettava epätietonsa ja laiskuutensa kaiken kansan nähtäville.

Vai onko tässäkin tapauksessa sitten niin, että ignorance is bliss? Ainakin enemmistöllä tuntuu olevan...[/quote]

Minä kun en sattumoisin luota Wikipediaan tietolähteenä, niin päätin kysyä asiasta tällä foorumilla.No ei ole pakko minun viestiini vastata, jos ei kerta kiinnosta.

[Catish]

Minä kun en sattumoisin luota Wikipediaan tietolähteenä, niin päätin kysyä asiasta tällä foorumilla.No ei ole pakko minun viestiini vastata, jos ei kerta kiinnosta.

Hakukoneet antavat myös muita vaihtoehtoja Wikille... Googleen (tai AltaVistaan tai Yahoohon tai mitä nyt sitten käytääkin ) hakusanaksi esim. school shooting niin tulee sivustoja...
Esim. näitä: http://schoolshooting.org/ Jenkkilän kartta ja paikat missä on ollut tapahtumia...
http://www.trutv.com/library/crime/seri ... dex_1.html Crime Library 'nuff said.
Kiinostavia lukuhetkiä vaan

[Antoine]

Jestas, muutama kuukausi muilla mailla ja sivuja on tullut lisää ties kuinka monta. Hengästyttää ihan...

Loistavia löydöksiä nämä pari haastattelun pätkää mitä tässä on tullut esille. Olen suorastaan (törkeänä tragediaturistina) janonnut jonkinlaisia lausuntoja Harrisin ja Kleboldin perheiltä. Brooks Brownin perheen juttuihin alkaa jo kyllästyä, kun se meno on niin puolueellista

Oon ajatellut et Dylan Ja Eric oli ikäsiään tavallaan vanhempia.. henkisesti vanhempia siis. Niillä oli kaikki elämästä ja elämän koulusta iskostunut päähän niin kovasti jo siihen aikaan et pakko niiden oli olla 'kehittyneempiä'..

Itse asiassa näin voisi minusta todeta hyvin monesta ihmisestä, jopa monesta 17-18 -vuotiaasta ja sillä varjolla jopa sanoa ettei se sellainen äly ja tunneäly ole mitenkään ikäistään kypsempää vaan nimenomaan tasoistaan.

Itse 18 vuotta täyttäneenä olen hämilläni joutunut havaitsemaan, että olen vanhempi kuin Harris ja Klebold koskaan olivat. Olen katsonut heitä ylöspäin ja pitänyt nimenomaan kehittyneempinä ja itseäni vanhempina. Tämä ajatteluni säilyy edelleen, vaikka asetelmassa minä voisin hyvin olla heidän luokkatoverinsa.

Silti on pakko myös mainita, että Ericin uhoavan vihaiset "kill em aaalll" -tekstit ovat surkuhupaisia jopa fanaatikon silmään.

Happy Halloweens!

[VoDKa]

Itse 18 vuotta täyttäneenä olen hämilläni joutunut havaitsemaan, että olen vanhempi kuin Harris ja Klebold koskaan olivat. Olen katsonut heitä ylöspäin ja pitänyt nimenomaan kehittyneempinä ja itseäni vanhempina. Tämä ajatteluni säilyy edelleen, vaikka asetelmassa minä voisin hyvin olla heidän luokkatoverinsa.

Happy Halloweens!

Mistä teitä lapsia riittää tämän topicin ympärille!

Mutta siis minusta ainakin on ihan selkeää, että Ericiä ja Dylania pitää itseään vanhempana ja katsoo ylöspäin. Minäkin katson, vaikka olen heidän kuolinikänsä ohittanut jo vuosia sitten. Syy tähän on lienee ihan yksinkertainen: Heidän syntymävuotensa tekee heistä vanhempia, vaikka kuolema olisi tapahtunut missä iässä tahansa. Jos he olisivat elossa, olisivat he minua pari vuotta vanhempia. Kai se aika jatkaa kulkuaan siitä huolimatta, onko ihminen mullan alla vai sen pinnalla.

Eniten näissä ikäasioissa minua hämmentää lähinnä se ajattelu, että nyt kun on tosiaan jo huomattavasti heidän kuolinikäänsä vanhempi, sitä katsoo taaksepäin ja miettii, miten kamalan nuoria he ja heidän uhrinsa olivat kuollessaan. Sama koskee useimpia kouluammuskeluja, niin Suomessa, Saksassa kuin siellä Jenkkilässäkin. Kuoleman tuleminen vastaan vaikka vain 16-vuotiaana on pelottava asia. Kuten monesti on puhuttu, ei se elämä pääty siinä vaiheessa kun peruskoulu päättyy, tulee vielä paljon asioita, jotka voivat muuttaa elämän suunnan ihan minne päin tahansa. Kiusatusta voi tulla hyvin palkattu johtaja, jolla on kaikki elämässä mitä hän sitten ikinä haluaakin. Kiusaaja voi päätyä metritehtaalle huonolla palkalla, elämän ollessa kurjaa. Koulun kauneuskuningatar ehkä laskeutuu jalustaltaan ja sporttijätkä huomaa elämässä olevan muutakin, kuin liikunnan.

Silti, olen sitä mieltä, että pahojen asioidenkin on tapahduttava, jotta hyvät korostuvat. Niin myös näissä tapauksissa, vaikka aina se johonkuhun sattuukin ja helvetin kovaa.

Pyhäinmiesten päivänä on helppo mennä hautausmaalle mietiskelemään näitä kysymyksiä, kuinka paljon omaa elämäänsä arvostaa ja mikä tälläisten tekojen takana lopulta on.

Niin, ja hyvää halloweenia.