Ulvilan tapaus ( ketju 3 )

[Yggdrasil]

^eiköhän tuo kysymys jo lähentele matula-tasoista inttämistä. Mitä kuvittelen Rosan vastaavan? -kyllä?
Keskustelu olisi paljon helpompaa, jos tuollainen pilkkujen piipittäminen loppuisi.

Rosa korosti sitä, että AA:kin on ihminen, ei sitä että hänen ja muiden ihmisiä surmanneiden tulisi olla vapaana. Kenellä tässä nyt on vikaa luetun ymmärtämisessä?

Miss H.: Matula/joeymaista toisten vaiennuksen yritystä alkaa lähestyä käyttäytymisesi, sanoisin. Taitaa olla niin että kun on lähes kaikkien toimesta korotettu jutun "ratkaisijaksi" niin ettei vaan ole piip noussut hattuun vaikka inttämiselläsi jaksoit vain räksyttää jo valmiiksi pureskeltua kauraa. Täytyy silti sanoa että sitä en itse jaksanut jatkaa, mutta koitapa sinä jaksaa muiden piipitystä, välillä edes.

Tietääkseni en ole kiistänyt AA:n ihmisyyttä mitenkään vaikka olisikin murhaaja/tappaja.
Ihmettelin vain aluksi aidosti mikä saa ihmisen ajattelemaan että ihmisen joka saattaa olla tappaja/mielenhäiriöinen pitäisi alkaa deittamaan vielä lisää ihmisiä teon jälkeen? Ja se että tappajakin on vain ihminenkinkö pitäisi se oikeuttaa, rehellisyydestä ja sen vaikutuksista muihin ihmisiin viis veisaten.

Itsestään selvyys: Kaappitappajana deittaileminen ei mielestäni kerro terveen ihmisen toimista. Pikemminkin tälläisten tilanteiden välttely kertoisi jonkin näköisestä terveestä omatunnosta ja oman toiminnan kieroontumisen vaistoamisesta että en nyt ole ehkä ihan oikeissa puuhissa kun piti tappaa tuo edellinenkin kun tuli vähän kinaa.

[Severin A]

Niin. Jäin miettimään, että tässä valemuisto -tapauksessa (jos ymmärsin oikein) henkilö ei suostu ottamaan vastaan mitään toisenlaista mielikuvaa tai ehdotusta omalle muistolleen. Mielestäni tämä on ristiriidassa sen esitetyn seikan kanssa, että AA olisi tunnustanut "jos kerran poliisi sanoo, että muutakaan mahdollisuutta ei ole kuin hän, koska ei ollut poliisin mukaan kolmatta henkilöä tuolloin talossa..." -tyylillä. Hän kait olisi heti kiistänyt tällaisen väitteen kokonaan?

Ei mielestäni tunnustus tyyliin "kai se sitten minä olin" , sulje pois olellenkaan tuota valemuiston mahdollisuutta. Tuolla tavalla tunnustettuna mielestäni pidetään edelleen kiinni siitä "valemuistosta", vaikka tiskiin paukutetaan faktaa siitä, että sinä sen teit. "Kai minä sen sitten tein, vaikka en muista tehneeni..."

[rosamarine]

Itsestään selvyys: Kaappitappajana deittaileminen ei mielestäni kerro terveen ihmisen toimista. Pikemminkin tälläisten tilanteiden välttely kertoisi jonkin näköisestä terveestä omatunnosta ja oman toiminnan kieroontumisen vaistoamisesta että en nyt ole ehkä ihan oikeissa puuhissa kun piti tappaa tuo edellinenkin kun tuli vähän kinaa.

Selvennätkö? Nyt en kyllä yhtään pysynyt kärryillä, sen verran puuta heinää tuli... Ihan kiva, että yrität kirjoittaa tasoasi ylemmällä portaalla, mutta jos nyt kuitenkin pitäisit ajatuksesi koossa?

Chopper, miksi et näe Sirpan viestejä? Oletko igannut Sirpan?

Nimimerkillä , ei ensimmäistäkään vihamiestä listalla kahden vuoden aikana, lapsellista touhua.

Ulvilan casehan on todellakin psykologinen "thrilleri". Missään vaiheessa en ole mielestäni yrittänytkään väittää, että murhaajat saisivat temmeltää vapaasti tai että AA:lla oli oikeus tappaa miehensä, koska mies ei nyt ollut sieltä mukavimmasta päästä.
Silti totuus tässä kohtaa on se, että AA on jopa syytön Suomen oikeuslaitoksen mukaan, kunnes toisin todistetaan.

On aika hurjaa leimata ihminen "kansantuomioistuimessa" tyyliin, että:" sieltä se nyt etsii ittelleen uutta uhria, kenet tappaa, onpa ollut pokkaa pitää tuollaisia mammasivuja, olen kuullut huhuja; lapset ne siellä aamusta iltaan keskenään temmeltää puistoissa ja maksalaatikkoa vaan syövät..."

Nää ihmiset täytyy olla kyllä niin superhypermahtavanTÄYDELLISIÄ, keillä on aikaa parjata isossa joukossa netissä ja tuntea ylemmyyden tunnetta omasta itsestään, kun elävät sitä normaalia laiffia.

Ne syyt kiinnostavat, miksi näin tapahtui. samoin kiinnostaa tietää, oliko AA todellakin aito, oikea psykopaatti. En siis ole puolesta enkä vastaan. Pikemminkin päinvastoin.

[Sirpa]

Severin A: Olet oikeassa. Otin varmasti aivan liian kirjaimellisesti tämän "vastustamisen"

"Valemuistosyndrooma on erityisen tuhoisa sen takia, että yksilö ei hyväksy mitään todisteita, jotka haastaisivat hänen muistonsa. Siten se alkaa elää omaa elämäänsä vastustaen kaikkia korjausyrityksiä."

Tässähän se tietysti tarkoittaa henkilön sisäistä, psyykkistä työtä ja vastustusta muutokseen - ei ulkopuolista tosiasioiden esiin ottamista.

Mutta toisaalta tuo idea on aika "pelottavakin" - väittämällä tällaisen syndrooman olemassaolo ja vaikuttaminen - meistä ehkä yksi sun toinen saisi laittaa muistonsa uuteen mietintään, heh. Vai tarkoittaisiko tämä jotakin "vahvempaa" juttua kuin normaalia psyykkeen suojausmekanismia?

[rosamarine]

Itsestään selvyys: Kaappitappajana deittaileminen ei mielestäni kerro terveen ihmisen toimista. Pikemminkin tälläisten tilanteiden välttely kertoisi jonkin näköisestä terveestä omatunnosta ja oman toiminnan kieroontumisen vaistoamisesta että en nyt ole ehkä ihan oikeissa puuhissa kun piti tappaa tuo edellinenkin kun tuli vähän kinaa.

No nyt tää lause aukeni mullekin, kun luin sen hitaammin. Siis, että jos AA ei olisi hakenut netistä seuraa koko aikana, se olisi ollut normaalia toimintaa?

[Chopper]

Chopper, miksi et näe Sirpan viestejä? Oletko igannut Sirpan?

Nimimerkillä , ei ensimmäistäkään vihamiestä listalla kahden vuoden aikana, lapsellista touhua.

Reilu viikko sitten jouduin niin tekemään ensimmäistä kertaa,etten rupea riehumaan.Syyt löytyy jo ennen Ulvilaa,enkä tietääkseni ole sinulle tilivelvollinen. Vai olenko? Niin että turhaan yrität piikitellä siellä minua,en aio lähteä tuohon leikkiin mukaan.

[Sirpa]

Severin A:lle vielä. Tästä valemuisto - syndromasta (oliko se sen niminen) tulee mieleen kauan sitten käyty keskustelu psykoanalyysin vaaroista, joista eräät henkilöt (ammatti) olivat sitä mieltä, että on erittäin helppoa istuttaa henkilön mieleen ajatus esim. insestistä syynä hänen ongelmiinsa, vaikka tällaista ei todellisuudessa olisi koskaan tapahtunut.

Tämä keskusteltu tilanne on luonnollisesti päinvastainen tuohon ed. mainittuun asiaan, mutta kyse on joka tapauksessa muistojen muuttumisesta, ja ehkä samoista psyykkeen mekanismeista.

[Sirpa]

Chopper, minulla ei ole aavistustakaan syistäsi käyttäytyä kuten käyttäydyt. Jos olen tehnyt joskus jotakin anteeksiantamatonta, olen pahoillani. Teko ei ole ollut tarkoituksellinen, koska en muista koskaan mitään tapahtuneen. (Valemuisto-syndroma? )

[Severin A]

Severin A:lle vielä. Tästä valemuisto - syndromasta (oliko se sen niminen) tulee mieleen kauan sitten käyty keskustelu psykoanalyysin vaaroista, joista eräät henkilöt (ammatti) olivat sitä mieltä, että on erittäin helppoa istuttaa henkilön mieleen ajatus esim. insestistä syynä hänen ongelmiinsa, vaikka tällaista ei todellisuudessa olisi koskaan tapahtunut.

Tämä keskusteltu tilanne on luonnollisesti päinvastainen tuohon ed. mainittuun asiaan, mutta kyse on joka tapauksessa muistojen muuttumisesta, ja ehkä samoista psyykkeen mekanismeista.

Mitä tuosta FMS:ta luin, sain siitä käsityksen, että aivopesulla saadaan aikaan virheellisiä muistikuvia. Itseäni jäi mietityttämään se, voiko itseään aivopestä muistamaan väärin. Käsitin lukemani perusteella, että jonkin hyvin traumaattisen tapahtuman yhteydessä voi omaa muistiaan manipuloida muistamaan asian toisin kuin mitä todellisuudessa tapahtui. Mutta, mutta... pitää muistaa, että False Memory Syndrome ei ainakaan vielä ole tieteellisesti todistettu tosiasia.

Jokin mekanismi ihmismielessä kuitenkin on, joka auttaa pääsemään suuristakin traumoista tavalla tai toisella yli. Siis jokin itsesuojelumekanismi, joka 'antaa' muistaa vain sen määrän kuin pää kestää.

[Sirpa]

Aivan juuri näin!

Olen aina suhtautunut tämän vuoksi vähän kaksijakoisesti esim. psykoanalyysi -menetelmiin. Onko se lapsuuden tonkiminen ongelmineen nyt niin välttämätöntä ja kaikkien pahojenkin muistojen esiinkaivaminen hyväksi? Mutta kyllä kait jotkut henkilöt ovat kokeneet psykoanalyysista olleen apuakin.

Tästä tulee mieleen Ben Furmanin kirja "Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus" - joskus näiden muistojen muuttuminen voi olla eduksikin. Ben Furman muistaakseni oli ensimmäinen henkilö (siis Suomessa), joka nousi kunniakkaasti vastustamaan psykoanalyysia ainoana oikeana hoitomuotona.

http://www.netn.fi/498/netn_498_kirja4.html

[HerloCCi Solmunen]

Olen aina suhtautunut tämän vuoksi vähän kaksijakoisesti esim. psykoanalyysi -menetelmiin. Onko se lapsuuden tonkiminen ongelmineen nyt niin välttämätöntä ja kaikkien pahojenkin muistojen esiinkaivaminen hyväksi? Mutta kyllä kait jotkut henkilöt ovat kokeneet psykoanalyysista olleen apuakin.

Riippuu varmaan tapauksesta, mutta kyllä se silloin puoltaa paikkaansa, jos nämä asiat selvittämättöminä rajoittavat elämää ja esim. ihmissuhteiden solmimista.
Minusta tuntuu, että nykyään on menty jo toiseen ääripäähän ja syitä omiin epäonnistumisiin haetaan liiaksi kasvatuksesta ja lapsuuden kokemuksista.
Ollaan oman nautinnon hakemisessa menty ja pilattu sisimmästä jotain millä "normaali" ihminen selvittäisi asiansa
Mutta kaikki em. pitkälti OT

[Sirpa]

Ihan vähän vielä, vain tämän kerran.... sitten kipaisen karkuun...

Olet oikeassa, mutta juuri tuo psykoanalyysi on tätä mistä puhut: "Minusta tuntuu, että nykyään on menty jo toiseen ääripäähän ja syitä omiin epäonnistumisiin haetaan liiaksi kasvatuksesta ja lapsuuden kokemuksista."

Toinen ääripää on kognitiivinen psykologia, jossa lähdetään ihmisen omista voimavaroista ja tulevaisuuden rakentamisesta - myös niissä tapauksissa joissa nuo solmukohdat juontavat alkunsa lapsuuteen.

(Siis terapiasuuntauksia näiden solmujen avaamiseen on muitakin kuin psykoanalyyttinen koulukunta.)

[Severin A]

Ben Furman on metka heppu, johon tutustuin vuosia sitten yhteisen harrastuksen tiimoilta.
tuon Furmanin kirjan luettuani päätin eläkkeelle päästyäni kirjoittaa kirjan "Ei koskaan liian myöhäistä saada ankea aikuisuus". OT, anteeksi

Totta, että tavoitehakuinen muistin tonkiminen on vähintäänkin moraalisesti arveluttavaa. Ihmisen muisti on hyvin kiinnostava mekanismeiltaan, koska muistin manipulointi on suhteellisen helppoa. Se mihin tässä AA:n tapauksessa mielenkiintoni erityisesti kohdistuu on se, pystyykö ihminen omaa muistiaan manipuloimaan kuinka hyvin. Ja sekin seikka, että vanhin lapsista on ollut heräillä silloin, kun tapahtuma oli 'päällä'. Kuinka helppoa/vaikeaa on ollut luoda lapselle vääriä muistikuvia tapahtumasta?

[Kyllikki S]

Se mihin tässä AA:n tapauksessa mielenkiintoni erityisesti kohdistuu on se, pystyykö ihminen omaa muistiaan manipuloimaan kuinka hyvin. Ja sekin seikka, että vanhin lapsista on ollut heräillä silloin, kun tapahtuma oli 'päällä'. Kuinka helppoa/vaikeaa on ollut luoda lapselle vääriä muistikuvia tapahtumasta?

Riippuu varmaan täysin yksilöstä?

Sama seikka kiinnostaa vaikka jättäydyn mielellään suosiolla ulkopuolelle kun aletaan veivaamaan psykologiaa harrastelijapohjalta.
Jos joskus kyetään selvittämään mistä pahuus sikiää, niin uskon vastauksen löytyvän aivokemian/ neurologian puolelta.

Odottelen asiaan (Ulvilan surma)palaamista.

[Myrskylintu]

Ihmisillä on valtava tarve nähdä pahuus mielisairautena. Tilastofaktojen valossa asia ei näin ole. Lauerman uudessa kirjassa todetaan selkeästi sekä paikkansapitävästi, että 90% mielentilatutkimuksen läpikäyneistä tappajista saa terveen paperit. Tietenkään kaikki hulluus ei tule selville tällaisissa tutkimuksissa, mutta suunta on hyvin selvä. Pääsääntöisesti pahuus ei ole sairautta, vaan tiedostettua ja harkittua toimintaa. Anneli taitaa vielä luikerrella tästä ulos lähes kuivin jaloin. Kohta perhepalsta pyörii taas, ja kaikki on anteeksiannettu, kun oikeus ei tuominnut raskaasti. Anneli saa muhkeat korvaukset+varmaan sen leskeneläkkeenkin vielä. Ostaa komean talon.