Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
Anyone kirjoitti:En ymmärrä kuinka olet saanut Multaniemen tuohon kohtaan. Multanimeen on vielä matkaa tuosta.
Jermon karttapiirooksessa hautapaikka on siis väärässä paikassa. Se on vasta tuon niemen takana jota nimität Multaniemeksi.
Kuvissa näkee hyvin kuinka lähellä hautapaikkaa Saunasaari ja Tuliniemenkärki olivat. Viimeisessä kuvassa näkee myös Multaniemen kärjen. Teltta oli nimenomaan Multaniemen kupeessa. Telttapaikalta purolle linnuntietä on puolikilometriä. Hautapaikka sijaitsi noin 200-250 metriä telttapaikalta.
Laittamani valokuvan metsäinen rinne on Multaniemeä. Minusta on jokseenkin turha enää spekuloida hautapaikan sijainnista. Jokainen paikalla käynyt tai valokuvia tarkastellut näkee, että Jermon karttapiirroksessa hautapaikan sijainti pitää paikkansa. Matka teltalta haudalle oli n. 200 m ja matka telttapaikalta purolle on linnuntietä yli 200 m, ei puolisen kilometriä.
Minuakin kiinnostaisi Sijaltaisen tavoin, kuinka lähellä Kurjen talo sijaitsi värivalokuvan kuvauspaikkaa? Sijaltainen on merkinnyt kuvauspaikan karttaan sinisellä nuolella.
Anyone kirjoitti:En ymmärrä kuinka olet saanut Multaniemen tuohon kohtaan. Multanimeen on vielä matkaa tuosta.
Jermon karttapiirooksessa hautapaikka on siis väärässä paikassa. Se on vasta tuon niemen takana jota nimität Multaniemeksi.
Kuvissa näkee hyvin kuinka lähellä hautapaikkaa Saunasaari ja Tuliniemenkärki olivat. Viimeisessä kuvassa näkee myös Multaniemen kärjen. Teltta oli nimenomaan Multaniemen kupeessa. Telttapaikalta purolle linnuntietä on puolikilometriä. Hautapaikka sijaitsi noin 200-250 metriä telttapaikalta.
Laittamani valokuvan metsäinen rinne on Multaniemeä. Minusta on jokseenkin turha enää spekuloida hautapaikan sijainnista. Jokainen paikalla käynyt tai valokuvia tarkastellut näkee, että Jermon karttapiirroksessa hautapaikan sijainti pitää paikkansa. Matka teltalta haudalle oli n. 200 m ja matka telttapaikalta purolle on linnuntietä yli 200 m, ei puolisen kilometriä.
Minuakin kiinnostaisi Sijaltaisen tavoin, kuinka lähellä Kurjen talo sijaitsi värivalokuvan kuvauspaikkaa? Sijaltainen on merkinnyt kuvauspaikan karttaan sinisellä nuolella.
Niin, sinun milestäsi on turha spekuloida enää hautapaikan sijainnista. Tarkoitat että parasta kun en sano enää mitään. Omasta mielestäni olis hyvä että ilmansuunnat ja matkavälit olisivat selviä, muuten ei kannata keskustella alueesta lainkaan. Ketjusta läytyy myös poliisien lavastus tapahtumista. Siitäkin voi saada selvää välimatkoista.
Mielestäni en ole spekuloinut lainkaan. Voin vetäytyä syrjään häiritsemästä. Jätän teidät nyt omaan rauhaanne. Minulla olisi ollut yhtä ja toista sanottavaa aiheesta mutta samapa se...
Sanon vaan lopuksi että etten ole koskaan käynyt puron toisella puolen. Kurkien talo sijaitsi ennen puroa, entisen Kurjen talolle päättyvän tien päässä. Kurjen talon ja lahden välillä oli kosteaa ryteikköä. Ei voinut sanoa että mistä järvi alkoi tai mistä ranta alkoi. Järvessäkin kasvoi puita, puskia, vesikasvillisuutta sun muuta. Muistan kuulleeni 15 vuotta sitten että Kurkien tontti, en tiedä oliko siinä enää taloa, oli siihen aikaan myynnissä.
^ Kiitos Anyonelle Kurjen taloa koskeneista sijaintitiedoista ja toivottavasti jatkat keskustelua palstalla. Minusta vaan esimerkiksi tuo hautapaikan sijainti on selvä asia ja esitetty mm. eri lähteissä selkeästi.
Alibi-lehti julkaisi eräässä v. 1985 numerossaan toimitukseensa saapuneen kirjeen, joka osoittaa selkeästi paikallisten tekijöiden suuntaan. Kirjeen lähettäjä antoi myös suorasukaisia viitteitä tekijöistä. Käytän miehistä nimiä A ja B. Ne ovat jotenkin selkeämmät kuin lehdessä esiintyvät Alibin Antaja ja Alibin Suojaama. Suluissa oleva tummennettu teksti on omia huomioitani.
Olen odottanut, että joku muu paikkakuntalainen alkaisi puhua suutaan puhtaaksi, mutta se näyttää olevan turha luulo. Tämän vahvistaa parinkymmenen vuoden vaitiolo siltä suunnalta. Kerron mitä Tulilahdessa todella tapahtui.
Kohtalokas tapahtumaketju alkoi tuona heinäkuisena tiistai-iltana (tytöt saapuivat Heinävedelle maanantai-iltana) vuonna 1959 Heinäveden Kerman kylällä (sijaitsee 7-8 km kirkonkylältä itään tyttöjen reitin varrella). Kaksi maantien varressa seisoskelevaa paikkakuntalaista miestä näki kahden kevyesti pukeutuneen nuoren naisen ajavan tietä pitkin polkupyörillä. Miehet otaksuivat heidän olleen matkalla uudelle leirintäalueelle ja päättivät lähteä myöhemmin sinne heidän perässään.
Myöhemmin illalla sanottuaan talon emännälle menevänsä aittaan nukkumaan miehet odottivat kunnes emäntä oli vaipunut särkylääkkeiden syventämään raskaaseen uneen. Miehet hiipivät hämärän metsän halki Kermajärven rannassa olevalle veneelleen ja suuntasivat veneen keulan kohden leirintäaluetta. Noin puolen tunnin kuluttua toinen miehistä, eli A sammutti moottorin ja parivaljakko rantautui leirintäalueen vastarannan muodostavan niemen (Tuliniemi) toiselle puolelle. Vedettyään veneen piiloon miehet kävelivät niemen toiselle puolelle pensaikkoon kurkkimaan tilannetta.
Miehet huomasivat etteivät he olleet ainoat, joiden mieleen oli juolahtanut tehdä tytöille seuraa sinä iltana rantanuotiolla (tuokkospojat). Miehet päättivät jäädä katsomaan mitä tapahtuisi. Kävi pian selväksi, että aiemmin paikalle ehtineiden poikien pyrkiminen tyttöjen telttaan tyrmättiin tykkänään.
Kun pojat olivat poistuneet veneellään, tapahtumia seuranneet miehet ymmärsivät, että tytöt olisivat tuskin heille suosiollisempia kuin aikaisempia yrittäjiäkään kohtaan. Tilanne oli selvä. Oli keskiyö ja tarvittiin kovempia otteita mikäli yöjalasta aiottiin hyötyä.
Myöhemmin yöllä tilanteen karattua käsistä ja muututtua siksi, mitä kutsutaan Tulilahden kaksoismurhaksi koki leirintäalueen rinteen kuusikossa lymyävä Runar Holmström tirkistelijän uransa huippuhetkiä. Myöhemmin murhista syytetty Holmström oli tapahtuman ainoa todistaja - mutta kukapa häntä olisi uskonut. Sen tajusi Runar itse, jos ei kukaan muu.
Asioiden edettyä jälkien peittämiseen otti Runar moponsa ja työnsi sitä karjapolkuja myöten kilometrin päässä sijaitsevalle Heinävesi - Varkaus -valtatielle, missä hänet havaittiin puoli kolmen aikaan ajamassa Varkauden suuntaan (Tässä tuodaan esiin havainto R.H:sta). Sen verran metsässä rumuaminen oli käynyt varusteiden kunnolle, että Runar joutui Varkaudessa korjauttamaan moponsa huoltamossa.
Se oli yhteiskunnasta eristäytyneen pääsyytetyn todellinen rooli Tulilahden kaksoismurhassa. Tirkistelijä ei juuri puheillaan kehuskele. Siksi Holmströkään ei osannut liikkumisiaan Heinävedellä sen paremmin selittää.
Tuona murhayönä A ja B tekivät työnjaon pystyäkseen kätkemään tekojensa jäljet. Ensiksi miehet kantoivat yhdessä murhien uhrit telttakankaaseen käärittyinä Tulilahden perukassa sijaitsevan suon laitaan. Sitten A ryhtyi kätkemään tyttöjen tavaroita ja B lähti hakemaan puolen kilometrin päästä rakennustyömaalta lapiota, koska hän tiesi löytävänsä lapion nopeimmin omilta jäljiltään (huom. keskustelu lapion alkuperästä).
Paljon puhuttu talon koira tuskin edes höristeli korviaan puhumattakaan, että olisi nostanut äläkän, koska lapion hakijan askeleet olivat sille tutut kuukausien ajalta tällä uudisrakennustyömaalla ja muutenkin tutut vuosien takaa lähinaapurin liikuttua kyläreissuilla kyseisessä talossa miltei päivittäin.
Miesten kaivettua haudan ja peitettyä tyttöjen ruumiit A jäi kätkemään telttakangasta ja loppuja tavaroita. B muisti tyttöjen polkupyörät ja meni hakemaan niitä. Lähtiessään hän otti mukaansa tyttöjen intiimejä vaatekappaleita myöhempiä perverssejä rituaaleja varten. Vaatteet B kävi piilottamassa kotitalonsa perunakuoppaan, mistä hänen nähtiin poistuvan kello neljän jälkeen ympäröivään metsään.
Tällä välin A oli alkanut hermostua, vaikka hänellä riitti töitä murhapaikan siivoamisessa ja naamioimisessa. Työn hän teki tosiaan hyvin, sillä tämän kertomuksen allekirjoittanutkin oleskeli ja liikkui murhapaikalla muutaman päivän kuluttua huomaamatta mitään erikoista.
B:n vihdoin palattua pyöriä hakemasta miehet lainasivat lähellä hautapaikkaa rantaan vedettyä haudankaivaja Verdi Koikkalaisen venettä ja kuljettivat sillä tyttöjen pyörät lahdelle ja upottivat ne lahden syvimpään kohtaan. Se ei sijainnut keskellä lahtea vaan lähempänä toista rantaa salmen suulle päin (tämän mukaan Jermon karttapiirroksessa olisi siis virhe). B tunsi paikan hyvin pyydystettyään lahdella katiskoilla kalaa jo pikkupojasta asti. Pyörät löydettiin tästä paikasta vasta usean etsintäkerran jälkeen (!).
Tämän viimeisen hämäysliikkeen tehtyään miehet vetivät Koikkalaisen veneen rantaan ja kiersivät lahden jalkapelissä veneelleen samaa tietä, mitä olivat yöllä tulleet. Venematka takaisin sujui tyhjällä järvenselällä huomiota herättämättä. Aamukahvit juotiin emännän seurassa niin kuin ennenkin.
B jatkoi A:n luona remonttihommia vielä sen viikon ja sanoi sitten itsensä irti. Hän palasi kotipaikalleen ja kävi naapurissa perumassa sovitun halontekourakan ja sanoi saaneensa Niinimäestä (kylä Varkauteen johtavan tien varrella, lähellä keväällä 1960 löytyneiden tavaroiden löytöpaikkaa) muuraushommia pitemmäksi aikaa.
Sinne mennessään hän otti mukaansa perunakuoppaan piilottamansa tyttöjen tavarat ja piilotti ne sisätiloihin. Talven mnetyä hän alkoi epäillä piilopaikan varmuutta, haki tavarat pois ja vei ne tien varteen metsään. Sieltä ne löydettiin vähän ajan kuluttua eikä kukaan osannut selittää mitenkä ne olivat säilyneet talven yli metsässä niin hyvässä kunnossa Ehkäpä kettu oli kuljettanut ne keväällä luolastaan?
Teon naamiointi onnistui hyvin, mutta omatunto pitää huuhtoa päivittäin viinalla puhtaaksi. Tämä koskee B:tä. A ei tarvitse vastaavaa huuhtelua. Ehkä hän toimi pääosin avustajana ja hirmuteon ajatuksen alullepanijana. Ottakoot siitä muut selvää, se onkin jo toinen juttu.
Alibi 5/1985
Tekstissä B:n henkilöllisyys antaa vahvoja viitteitä tiettyyn henkilöön, mutta A on kysymysmerkki ainakin minulle. On todettava vielä, että kirjoittajan teksti on varsin looginen, tapahtumaketju olisi todella voinut olla tekstissä esitetyn kaltainen.
Kiitos Scythe, noinhan sen on täytynyt (tai on voinut) mennä. Olisipa ollut hyvä saada tuo juttu tänne jo aiemmin. Artikkelissa seikat kyllä natsaa mielestäni niin hyvin, että kirjoittajalla - kuka lieneekään - on todella täytynyt olla kättä pidempää sisäpiiritietoa. Näppärästi toisille vielä alibit ilmeisesti! Tuossa ei ole epäloogisuuksia, mielestäni.
Ja tähän passaa ne kaksi yötä myöhemmin kuullut mystiset, tuntemattomat miesäänet!
Minusta tämä on jäänyt kumman huomiotta, Holmströmkiimassa kaiketi. Josko tapaus siitä aukeneisi kun nämä henkilöt kaivettaisiin esiin. Eipä ainakaan ole auennut, ilman, näitä henkilöitä. Missä on Sarkamäki ja toisaalta missä on Niinimäki? Onko kenellään tietoa?
Rikospostin artikkelin lopussa esitellään poliisille toimitettu kirje, jossa eräs todistaja kertoo kokemuksistaan. Huomatkaa, että kuten tässäkin ketjussa on aiemmin kerrottu, niin rikoksista epäiltiin jo 1959 myös kahta metsätöissä ollut miestä.
... kirjeen on lähettänyt vanha mies, joka ei halua nimeään julkisuuteen. Julkaisemme tässä kirjeestä vain katkelmia.
"Olin niihin aikoihin metsätöissä kahden miehen kanssa eteläsuomalaisella paikkakunnalla ja vanhin noista miehistä oli tapahtuma-aikana käymässä kotonaan Pohjois-Karjalassa. Saapui sieltä takaisin samoihin aikoihin hyvin hermostuneena nuoremman veljensä kanssa. Heti tuon tapauksen tultua lehtien palstoille, kyseinen mies aivan kuin mykistyi.
...
Nuoremman veljen sanoessa, ettei niitä pyöriä olisi pitänyt jättää sinne Sarkamäkeen, ne täytyy lähteä hävittämään, tuo vanhempi veli sanoi nuoremmalle, että sinä pidät suusi kiinni.
...
Samalla hän uhkasi nähteni veljeään puukolla.
...
Kun työmaan pitäjä tuli käymään työmaalla, otti se vanhempi veli rahaa työnjohtajalta jonkin verran. Saman päivän iltana sanoivat minulle, että he lähtevät vähän matkoille kuten tekivätkin.
...
Kahden vuorokauden kuluttua he palasivat takaisin. Nyt nuorempi veli sanoi, että nyt eivät ainakaan niitä pyöriä löydä.
...
En silloin kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota, ajattelin vain, että itsepähän vastaatte omista tekosistanne, ja alettiin ryypiskellä kuusenkyyneleitä.
...
Nuorempi veli sanoi siinä ulkona, että että tanssiteltiinhan mekin niitä tyttöjä jonkin verran kotipuolen lavalla ja vähän seurusteltiin. Silloin tuo vanhempi veli kimpaantui ja sanoi veljelleen: "Sinä saatanan pentu saatat minut vaikeuksiin... minä kun sanon, että siitä asiasta ei puhuta, niin ei puhuta."
Kirjeessä löytyy myös pitäjä, josta nuo nuoret miehet ovat olleet kotoisin. Ja erittäin merkittävää on, että virallisista asiakirjoista löytyy liikkeenharjoittaja Aune Juntusen todistus...:
"Sunnuntai-iltana matkustajakotiin tuli noin klo 19 kaksi neitosta, jotka olivat pyytäneet huonetta. Sen he saivat ja täyttivät matkustajakortit. Saman iltana neitoset olivat käyneet Polvijärven tanssilavalla, josta olivat tulleet huoneeseensa klo 24 aikaan."
Olen ollut aina samoilla linjoilla tapahtumien suhteen, kuin mitä tuossa Alibin jutussa kerrotaan. Nyt joku tietysti tulee viisastelemaan sillä, miksei Holmström ainoana silminnäkijänä kertonut näkemäänsä. Tähän on helppo vastata. Tuollaista kertomusta olisi pidetty varmasti vain hätävalheena ja kerrotut yksityiskohdat olisivat poliisin mielestä todistaneet taas Holmströmin paikallaolon ja sitä kautta syyllisyyden puolesta. Ja tietysti voi olla niinkin, ettei Holmström uskaltanut kertoa näkemästään koston pelossa.
Joka tapauksessa, tuo kertomus on todella looginen. Tuo voisi myöskin selittää sen, miksi männyntaimet oli vuoltu Holmströmin puukolla (vaikka sitä ei todellakaan varmasti voida sanoa). Holmström halusi vain auttaa etsijöitä löytämään tytöt. Miksi hän sitten päätyi tuollaiseen merkkaamistapaan, on kokonaan toinen juttu. Ehkä puuristi, tms. olisi ollut liian paljastava ja tekijät olisivat huomanneet sen.
Holmström kertoi tarinansa varmasti puolustusasianajaja Holger Strömbergille ja siksi tämä vannoi kuolemaansa asti päämiehensä syyttömyyttä.
Loisto-postaus Scytheltä tuo vuoden 1985 Alibi-juttu! Kirjeen kirjoittaja on tuntenut hyvin nuo paikkakuntalaisten piirissä liikkuneet puheet – jos ei ole ollut jopa silminnäkijä ("Vaatteet B kävi piilottamassa kotitalonsa perunakuoppaan, mistä hänen nähtiin poistuvan kello neljän jälkeen ympäröivään metsään.")
Tuostahan ”tunnistaa” selvästi kaksi pääepäiltyä: yksi L:n veljeksistä sekä naapurissa asunut T.K. Kuten atmospehere mainitsikin, tuo kertomus matsaaa hyvin sen Elina H:n kuulemaan keskusteluun. Ja: myös leskirouva L.K:n antama ”todistajalausunto” (jonka mukaan hän näki tyttöjen SEKÄ tulevan Tulilahteen ETTÄ poistuvan sieltä) sopii tähän kertomukseen erinomaisesti. Hän on saattanut tietää tai arvata asian, ja se on saanut hänet antamaan poliisille oman ”silminnäkijätodistuksensa”.
Minua on mietityttänyt myös tuo Ahrumin re-postaama juttu. Niinimäki on lähellä Varkautta, ja itse etsiskelin Sarkamäkeä ihan karttahaulla sitä löytämättä. Olisiko paikallisilla tietoa?
Yhteenvetona varmaan voisi todeta, että kyllä tekijät on Heinäveden metropolissa "tiedetty". Näyttökynnys on asia erikseen (vrt. Bodom). Nykykeinoin juttu olisi ollut selvä muutamassa hetkessä. No doubt that!
atmosphere kirjoitti:Minua on mietityttänyt myös tuo Ahrumin re-postaama juttu. Niinimäki on lähellä Varkautta, ja itse etsiskelin Sarkamäkeä ihan karttahaulla sitä löytämättä. Olisiko paikallisilla tietoa?
Sarkamäki on kylä Leppävirran eteläosassa saman Valtatie 23:n varrella kuin Niinimäkikin tästä Varkauteen päin siinä kohdassa, missä Kangaslammille johtava Rauhamäentie eli maantie 468 risteää valtatiestä. Hyvin on siis samoilla kulmilla kuin muutkin tarinan paikat. Muutenkin esitetty tarina on hyvinkin looginen ja uskottava (ehkä liikaakin, sanoisi epäilevä Tuomas... ), ja vaatisi epäilemättä tarkempaa asioiden selvittelyä, ellei näin ole jo aikanaan kaikessa hiljaisuudessa tehtykin.
Se, mikä jää erityisesti pohdituttamaan, on tuon Alibissa julkaistun kirjeen (sikäli kun kerrottu siis pitää paikkansa) kirjoittajan henkilöys. Hän tuntuu tietävän niin täsmällisesti niin monta yksityiskohtaa herrojen A ja B yöllisestä seikkailusta, että ellei hän itse ole jompikumpi näistä hänen on täytynyt olla erittäin läheinen näille tai ainakin toiselle näistä ja näiden luotettu, ja tosiaan mikäli kirje oli postitettu vasta 1985 niin varsin kauanhan hän tuon luottamuksen sitten pitikin. Selvisikö tuosta artikkelista tai muista lähteistä, miksi hän kirjoitti kirjeensä juuri tuolloin? Oliko mahdollisesti jompi kumpi A tai B kuollut juuri noihin aikoihin ja kirjoittaja koki olevansa vapaa mahdollisesta vaitiolovelvollisuudesta? Miksi hän sitten kirjoitti kirjeensä vain Alibille eikä poliisille vai onko tiedossa, että poliisikin olisi sen saanut tietoonsa?
Edelleen paljon avoimia kysymyksiä siis, mutta nehän toki aina herättävät mielenkiintoa...
Tämä on ihan pelkkää spekulointia, mutta miksi noin nuoret naiset yleensäkään halusivat tuollaiselle rytyperäiselle paikalle leiriintyä? Olen ehkä vähän liian nuori ymmärtääkseni, miksi kaksi noin nättiä neitoa edes viitsi lähteä johonkin suolammen (järven) rannalle ns leirille, paitsi jos he halusivat olla nimen omaan kahden.
Olivat torjuneet paikallisten miekkosten seuraantuppaantumiset jne. Olivat siis loukanneet varmaankin miehistä itsetuntoa ja saivat maksaa siitä ihan liiankin rankasti.
Kuka muu kuin paikallinen asukas/asukkaat olisi tuntenut alueen niin hyvin, että jopa fillarit olivat syvimmällä kohdalla järvessä upotettuna?
Eikö tätä paikallistuntemusta ollut jossain toisessakin tapauksessa, Kyllikki Saari??
Entä, maanmittarit tai jotkut muutkin kiertävät ammattilaiset, onkohan heidän silloisia paikkakunnilla olojaan kukaan tutkinut?
"Olen odottanut, että joku muu paikkakuntalainen alkaisi puhua suutaan puhtaaksi, mutta se näyttää olevan turha luulo. Tämän vahvistaa parinkymmenen vuoden vaitiolo siltä suunnalta. Kerron mitä Tulilahdessa todella tapahtui."
Eikö kirjoittaja itse ollut paikkakuntalainen vai miten....Seurasiko hän kaiken aikaa kavereita.
"Kohtalokas tapahtumaketju alkoi tuona heinäkuisena tiistai-iltana (tytöt saapuivat Heinävedelle maanantai-iltana) vuonna 1959 Heinäveden Kerman kylällä (sijaitsee 7-8 km kirkonkylältä itään tyttöjen reitin varrella)."
Näköhavaintojen perusteella tytöt ja Runar lähestyivät Heinävettä keskiviikkona, ei tiistaina.. Vihtarissakin heidät oli nähty aikaisemmin sinä iltana. Kerma sijaitsee hieman lähenpänä Heinäveden kirkonkylää kuin Vihtari.
"Myöhemmin illalla sanottuaan talon emännälle menevänsä aittaan nukkumaan miehet odottivat kunnes emäntä oli vaipunut särkylääkkeiden syventämään raskaaseen uneen."
Jos kaverit eivät olleet kermalaisia vaan tulilahtelaisia ( kuten ketjussa on vihjailtu) niin miksi he asustivat Kermassa jonkin mummon mökissä.
" Miehet hiipivät hämärän metsän halki Kermajärven rannassa olevalle veneelleen ja suuntasivat veneen keulan kohden leirintäaluetta. Noin puolen tunnin kuluttua toinen miehistä, eli A sammutti moottorin ja parivaljakko rantautui leirintäalueen vastarannan muodostavan niemen (Tuliniemi) toiselle puolelle. Vedettyään veneen piiloon miehet kävelivät niemen toiselle puolelle pensaikkoon kurkkimaan tilannetta."
Heinävedellä on vain yksi Kermanranta, sen tietää kaikki paikkakuntalaiset .Kukaan ei ikinä erehtyisi muuta luulemaankaan, ei edes vahingossa sanomaan. Kirjeen kirjoittajalla ei näytä olevan paikallistuntemusta. Kermanranta sijaitsee Heinäveden kirkonkylässä, kilometri keskustasta Kermajärven rantaan. Siellä on ollut Heinävesilaivojen satama ja laituri, uimala, venevalkamia, taloja, kesämökkejä ja upea hiekkaranta. Me lapset käytiin kesäisin siellä uimassa joka päivä. Tuokkospojat ottivat melko varmasti moottoriveneen juuri Kermanrannasta. Miksi nämä kermalaiskaverit olisivat hiipineet metsien läpi Kermanrantaan kun tiekin meni. Kermasta on noin 9 kilometriä Kermanrantaan. Kuinka heillä oli vene siellä Kermnarannassa jos he olivat joko kermalaisia tai tulilahtelaisia. Epäloogista. Loogisenpaa olisi ollut ottaa vene tai moottorivene Kermasta. Hiipikö kirjeen kirjoittaja kaverien perästä Kermasta metsien halki Kermanrantaan. Täysin mahdotonta.
"Miehet huomasivat etteivät he olleet ainoat, joiden mieleen oli juolahtanut tehdä tytöille seuraa sinä iltana rantanuotiolla (tuokkospojat). Miehet päättivät jäädä katsomaan mitä tapahtuisi. Kävi pian selväksi, että aiemmin paikalle ehtineiden poikien pyrkiminen tyttöjen telttaan tyrmättiin tykkänään."
Seurasiko kirjeen kirjoittaja kemalaiskavereja vai mistä hän on tietonsa saanut.
"Myöhemmin yöllä tilanteen karattua käsistä ja muututtua siksi, mitä kutsutaan Tulilahden kaksoismurhaksi koki leirintäalueen rinteen kuusikossa lymyävä Runar Holmström tirkistelijän uransa huippuhetkiä. Myöhemmin murhista syytetty Holmström oli tapahtuman ainoa todistaja - mutta kukapa häntä olisi uskonut. Sen tajusi Runar itse, jos ei kukaan muu."
Kuusikossa lymyili myös salasuhdepari joiden henkilöllisyyden tiedän. Tiedän ( tunnen) heidät. He menivät naimisiin murhien jälkeen ja vielä 15 vuotta sitten olivat onnellisesti naimisissa. Nimiä en halua kertoa vaikka toisaalta se avaisi hieman uutta näkemystä tälle. Ehkä yllättyisitte... Joku mies tuli salaparia vastaan kun he läksivät kävelemään leirialueentietä poispäin. Mies käveli leirialueelle päin, ilman mopoa. Kuka mies oli niin ehkä sen tietävät vain he itse ja poliisit jos he eivät ole antaneet väärää todistusta miehest,. mutta henkilökotaisesti en epäile heidän sitä tehneen.
"Tuona murhayönä A ja B tekivät työnjaon pystyäkseen kätkemään tekojensa jäljet. Ensiksi miehet kantoivat yhdessä murhien uhrit telttakankaaseen käärittyinä Tulilahden perukassa sijaitsevan suon laitaan. Sitten A ryhtyi kätkemään tyttöjen tavaroita ja B lähti hakemaan puolen kilometrin päästä rakennustyömaalta lapiota, koska hän tiesi löytävänsä lapion nopeimmin omilta jäljiltään (huom. keskustelu lapion alkuperästä)."
Taas kerran ihmettelen että kyttäsikö kirjeen kirjoittaja kaiken aikaa kaverusten touhuja. Vaikuttaa kuin kirjeen kirjoittaja osaa lukea kavereiden ajatuksiakin, outoa. Olivatko nämä kemalaiskaverit kahdessa paikkaa töissä, Kermassa ja Tulilahdessa vai kuiinka tämä on tulkittava.
"B:n vihdoin palattua pyöriä hakemasta miehet lainasivat lähellä hautapaikkaa rantaan vedettyä haudankaivaja Verdi Koikkalaisen venettä ja kuljettivat sillä tyttöjen pyörät lahdelle ja upottivat ne lahden syvimpään kohtaan."
Yhtä hyvin kaverit ovat voineet lainata meidänkin venettä tai jonkun muun. Siinä seisoi kolme -neljä venettä veirekkäin. Miksi he valitsivat sen veneen jossa ei ollut tappia.
"Tämän viimeisen hämäysliikkeen tehtyään miehet vetivät Koikkalaisen veneen rantaan ja kiersivät lahden jalkapelissä veneelleen samaa tietä, mitä olivat yöllä tulleet. Venematka takaisin sujui tyhjällä järvenselällä huomiota herättämättä. Aamukahvit juotiin emännän seurassa niin kuin ennenkin."
Pitkä kävelymatka kavereilla on ollut sinä yönä, kaiken lisäksi edellisenä yönä, ei sinä yönä kuin ruumiinavauksen perusteella tyytöt murhattiin .Tuskin olisivat ehtineet aamuun mennessä takaisin Kermaan kävellen ja vielä tuli siinä välillä tapettua kaksi neitokaista ja ehditty vielä hautamaankin heidät. Täysin epäloogista. Jos nämä kaverukset olivat tulilahtelaisia kuten täällä on epäilty niin miksi ihmeessä he eivät menneet kotiinsa nukkumaan. Miksi he eivät mennenet leirialueelle suorenpaa tietä, vaan menivät Kermanrannan kautta. Matkaa tuli moninkertaisesti ja kiertotietä. Olisivat hypänneet pyörien päälle niin ja polkeneet suorinta tietä Tulilahteen niin voisin vaikka alkaa uskoa tähän tarinaan.
"B jatkoi A:n luona remonttihommia vielä sen viikon ja sanoi sitten itsensä irti. Hän palasi kotipaikalleen ja kävi naapurissa perumassa sovitun halontekourakan ja sanoi saaneensa Niinimäestä (kylä Varkauteen johtavan tien varrella, lähellä keväällä 1960 löytyneiden tavaroiden löytöpaikkaa) muuraushommia pitemmäksi aikaa."
Kuka asui missä, en saa selvää. Asuiko A Kermassa ja B Tulilahdessa, vai kuinka tämä on ymmärrettävä Jos B asui Tulilahdessa niin ei hän olisi saanut päähänsä lähteä metsien halki Kermanrantaan. Kummankaan vene ei edes ole voinut olla Kermanrannassa. Ei pidä mitenkään sotkea Kermaa ja Kermanrantaa toisiinsa sillä ne ovat kaksi eri paikkaa. noin yhdeksän kilometrin päässä toisistaan jos tietä pitkin kulkee.
"Teon naamiointi onnistui hyvin, mutta omatunto pitää huuhtoa päivittäin viinalla puhtaaksi. Tämä koskee B:tä. A ei tarvitse vastaavaa huuhtelua. Ehkä hän toimi pääosin avustajana ja hirmuteon ajatuksen alullepanijana. Ottakoot siitä muut selvää, se onkin jo toinen juttu."
Tuliko B:sta alkoholisti. Kirjoittiko A tämän kirjeen Alibiin. Siinä tapauksessa A ei ole voinut olla paikkakuntalainen, sen verran huono paikallistuntemus hänellä on kirjeen perusteella.
Toivottavasti nyt ei kukaan palstalla pidä minua ilonpilaajana. Uskallan väittää että minulla on melko hyvä paikalisituntemus. Minlla e i lel mitään haisuakaan kuka tai ketkä voivat olla syyllisiä. Vaikka näin Runarin ja tytöt niin se ei tarkoita että pidän Runaria syyllisenä. Olen täysin puolueeton. Minulla ei ole mitään syytä eikä aihetta epäillä ketään tai suojella ketää. Silti en halua kertoa kenen tahaansa nimiä netissä. Joku tolkkuhan tässä on oltava.
Minä kadun vähän väliään että osuin tälle palstalle.Silti en näytä malttavan olla kommentoimatta. Käyn läpi ne tuskaiset ajat uudestaan ja uudestaan ihan niin kuin kaikki olisi tapahtunut eilen. Uskokaa tai älkää niin Heinävedellä ihmiset riitautuivat pelkästään sen taiai että murhat tuli puheeksi. Monet alkoivat epäillä naapureitaan ja alettiin puhua hirveitä juoruja jotka muutti muotoaan ja levisi ajan mittaan. Monet olivat valmiit tuomistemaan kylmiltään usemmat henkilöt murhista. Ties kuinka monta eri versiota kulki ympäriinsä. Jokainen oli t ietävinään enempi ja pemmin kuin toiset.
Ravadas kirjoitti:
Tuostahan ”tunnistaa” selvästi kaksi pääepäiltyä: yksi L:n veljeksistä sekä naapurissa asunut T.K. Kuten atmospehere mainitsikin, tuo kertomus matsaaa hyvin sen Elina H:n kuulemaan keskusteluun. Ja: myös leskirouva L.K:n antama ”todistajalausunto” (jonka mukaan hän näki tyttöjen SEKÄ tulevan Tulilahteen ETTÄ poistuvan sieltä) sopii tähän kertomukseen erinomaisesti. Hän on saattanut tietää tai arvata asian, ja se on saanut hänet antamaan poliisille oman ”silminnäkijätodistuksensa”.
Hmmm.... Ketähän tarkoitat tuolla TK ? Minulle ei tule ainoatakaan henkilöä mieleen jonka nimeen voisin liittää TK.
), ja vaatisi epäilemättä tarkempaa asioiden selvittelyä, ellei näin ole jo aikanaan kaikessa hiljaisuudessa tehtykin.