Howard Barton Unruh syntyi 21.01.1921 Camdenissä New Jerseyssä. Hiljaisesta ja ujosta pojasta kasvoi hiljainen ja ujo mies, joka monien muiden ikäistensä tapaan liittyi USA:n armeijaan ja sitä kautta otti osaa II-maailmansotaan taistellen panssarijoukoissa natseja vastaan.
Muista sotilaista poiketen Howard käyttäytyi aina hyvin siivosti, ei juonut, polttanut tai kiroillut koskaan, hän viettikin suurimman osan ajastaan raamattunsa tai aseensa parissa. Jokaisesta tappamastaan saksalaisesta Howard Unruh piti pikkutarkkaa kirjaa, joka sisälsi yksityiskohtia miltä ruumiit näyttivät osuman jälkeen. Kunniallisen palvelunsa jälkeen Howard palasi eronneen äitinsä hoiviin Camdeniin mukanaan raamattu sekä rakkaat armeijavarusteensa muutamalla sotamuistolla höystettynä. Arvokkaimpana näistä oli natsilta “saatu” Luger-pistooli, joka oli sotilaiden keskuudessa haluttu saalis.
Monien mielestä sodasta palasi vielä ennestäänkin vaisumpi ja erakoitunut Howard, joka huoneensa armeijasisustuksineen tuntui vielä elävän rintamaelämää. Ainoastaan raamattupiiri toimi jonkinlaisena seuratoiminnan muotona ja sitä kautta hän päätyikin elämänsä ainoille treffeille, jotka kuitenkin epäonnistuivat surkeasti. Kotioloissa Howard Unruh käytti paljon aikaa kotikatunsa muiden asukkaiden tarkkailuun ja hän oli vakuuttunut heidän juonivan jotain hänen päänsä menoksi ja puhuvan pahaa selän takana. Tilannetta ei helpottanut teiniporukoiden huutelut paikalliselle mamman pojalle ja mahdolliselle homolle. Yhä useampi naapuri sai Howardin muistiinpanoissa merkinnän “kosta”.
"How" koulunsa vuosikirjassa
Kostoretki
Syyskuun 6. 1949 Howard saapui aamuyöstä kotiin elokuvista ja huomasi hänen juuri asentamansa pihaportin hävinneen. “Tullessani kotiin huomasin porttini kadonneen, silloin päätin tappaa heidät” Herättyään klo 8 Howard pukeutui parhaaseen pukuunsa, söi aamiaisen ja alkoi uhkailla äitiään, tämä lähtikin pakoon ystävänsä luo.
Kello 9:20 Howard Unruh otti Lugerinsa, veitsen sekä kyynelkaasupanoksia ja suuntasi kadulle - koston aika oli tullut. Ensimmäisenä kohdalle osui pulla-auto, jonka kuljettaja istui hytissään plaraillen papereitaan kahden lapsen leikkiessä lähistöllä. Kuljettaja ehti nähdä ovesta pilkistäneen pistoolin piipun ja ryntäsi auton takaosaan. Laukaus meni vain hivenen ohi. Kuljettaja nappasi lapset turvaan ja ajoi pakoon hakemaan apua. Howard ei epäonnistumisestaan huolestunut, sillä pullamies ei ollut hänen listallaan, toisin kuin suutari…
Suutarin liikkeessä omistaja John Pilarchik , 27, oli kumartuneena tarkastellessaan lapsen kenkää. Ampuja käveli hänen luokseen ampuen kaksi tappavaa laukausta. Lapsi säntäsi tiskin taa piiloon eikä Howard kiinnittänyt tähän mitään huomiota. Ensimmäiset laukaukset eivät herättäneet suurta huomiota, sillä kadulta kuuluvat pakoputkien paukahdukset olivat arkipäivää ja käyttiväthän asukkaat aseitaankin rottien tappamiseen tämän tästä.
Viereisen liikkeen parturi Clark Hooverkin jatkoi 6-vuotiaan asiakkaansa hiusten leikkuuta normaalisti lapsen äidin katsellessa operaatiota vierestä. “Minulla on sinulle jotain Clarkie” kuului miesääni ovelta. Parturi näki aseen ja yritti suojata poikaa, mutta pian laukaus jo lävisti pienen pään seuraavan tappaessa parturin. Howard ei ollut huomaavinaan kirkuvaa äitiä tai kahta liikkeestä paennutta lasta, ei edes äidin kantaessa kuollutta poikaansa ulos liikkeestä huutaen apua.
Howard jatkoi matkaansa kohti baaria, ampuen ikkunassa näkemäänsä pientä poikaa kohti kuitenkaan osumatta. Baarin ovet oli ehditty lukita, joten hän tyytyi laukaisemaan pari kertaa oven läpi. Tämän jälkeen Howard Unruh päätti ladata Lugerinsa ennen pääkohdettaan, Cohenin apteekkia. Cohenit asuivat Unruhien naapurissa ja olivat valittajista sekä paskan puhujista Howardin listalla ne pahimmat. Ovella apteekista ulos pyrkinyt tuntematon mies ehti tukkia Howardin etenemistä sekunnin liikaa, joten hänen kohtalonsa sinetöityi samalla. Cohenit olivat pakenemassa yläkertaan ampujan tullessa sisään, joten taistelu siirtyi toiseen kerrokseen. Apteekkarin vaimo haki suojaa kaapista jolloin Howard ampui ensin kolme laukausta oven läpi ja sen jälkeen neljännen päähän kohdistuneen viimeistelynsä kaapin avattuaan. Seuraavassa huoneessa apteekkarin äiti yritti hädissään soittaa poliisia saaden samassa osakseen kaksi luotia. Huoneen ikkunasta oli hetki sitten paennut apteekkari Cohen kuistinsa katolle, jonne Howardkin kurkotti pudottaen Maurice Cohenin yhdellä osumalla kadulle. Nopeasti hän siirtyi takaisin alas ampuen toisen luodin lähietäisyydeltä mieheen.
Läheisellä pihamaalla pyykkiä ripustaneet äiti ja tämän 16-vuotias poika kohtasivat viiden luodin suihkun, haavoittuen lievästi. Uhriluku oli nyt 9, joista 7 kuollutta. Kadulle jääneet ruumiit saivat liikenteen pysähtymään ja apteekin edessä Alvin Day ammuttiin pian rattinsa taa. Toiselle puolen valoihin pysähtyneeseen autoon Howard ampui naispuolisen kuskin ja tämän etupenkillä istuneen äidin, haavoittaen takana istunutta 12-vuotiasta poikaa kaulaan. Seuraavina olleisiin autoihin osui sarja luoteja myös ja yksi niistä haavoitti Charlie Peterson-nimistä miestä, joka hoiperteli lukitun baarin ovelle hakien apua. Baarin omistaja Frank Engel oli ennättänyt jo hakea oman aseensa ja päästi haavoittuneen sisään katsoen samalla missä ampuja liikkui. Engel ampuikin kerran luullen osuneensa, mutta pienen epäröinnin jälkeen hahmo jatkoi matkaansa. Myöhemmin Engel kertoi, että hänen olisi ollut mahdollista ampua useita laukauksia kohteeseen, mutta ei jostain syystä näin tehnyt.
Howard siirtyi kadulta listansa seuraavaan kohteeseen; räätäliliikkeeseen, missä räätälin vastavihitty vaimo ehti kirkaista polvillaan armoa ennen kuolemaansa. Kirkaisu houkutteli läheiseen ikkunaan 2-vuotiaan Tommy Hamiltonin, jonka Howard Unruh ampui lasin läpi. Tommy oli 15- minuuttisen tappokierteen viimeinen uhri, sillä lähestyvät sireenit sekä vähiin käyneet ammukset saivat Howardin suuntaamaan kohti kotiaan. Neljännestunnissa hän oli tappanut 12 ihmistä: 5 miestä, 5 naista ja kaksi lasta sekä haavoittanut neljää; kahta teiniä sekä miestä ja naista, haavoittuneista yksi kuoli myöhemmin vammoihinsa, joten kuolonuhrien määrä oli kaikkiaan 13.
Paikalle saapuneet kymmenet poliisit olivat varautuneen kohtaamaan useamman ampujan ja toivat mukanaan koko arsenaalinsa. Pian kotiinsa linnoittautuneen Howardin ja poliisien välillä alkoikin laukausten vaihto, jota seurasi noin tuhannen ihmisen väkijoukko. Paikallislehden toimittaja etsi puhelinluettelosta kuulemansa tekijän nimen ja soitti tämän puhelimeen.
“Onko Howard Unruh?”
“Tämä on Howard, mikä on etsimänne henkilön sukunimi?”
“Unruh”
“Kuka olette, mitä haluatte?”
“Mitä he tekevät teille?”
“Eivät he mitään tee, mutta minä teen paljonkin heille” sanoi Howard laukausten seasta.
“Montako olette tappanut?”
“En tiedä, en ole laskenut, mutta näyttäisi melko hyvältä tulokselta”
“Miksi teet tämän”
“En tiedä. En voi vastata vielä, olen liian kiireinen. Pari ystävää on tulossa hakemaan minua” hän sanoi ja päätti puhelun.
Piiritys
Pian Howard Unruh antautui ja hänet pidätettiin. Tutkimuksissa Howard ei koskaan pitänyt itseään hulluna, eikä hänen taustastaan löytynyt mitään mainintaa henkisistä ongelmista. Kiihkouskovaisuuden yhdessä asehulluuden kanssa katsottiin aluksi toimineen yhdistelmänä, joka johti Howardin näkemään itsensä jumalaisena pelastajana. Howard Unruhn todettiin sairastavan skitsofreniaa, joka oli kehittynyt hitaasti hänen kasvaessaan ja että sodalla ei sinällään ollut osuutta tapahtumiin. Sairautensa vuoksi häntä ei voitu asettaa syytteeseen, joten hänet sijoitettiin loppuelämäkseen mielisairaalan suljetulle osastolle. Viimeisessä julkisessa lausunnossaan Howard Unruh totesi “olisin tappanut tuhat, jos minulla olisi ollut tarpeeksi panoksia”. Howard Unruh kuoli 88-vuotiaana lokakuun 19. 2009.
Että tällainen kaveri on nyt poistunut keskuudestamme ja ainakaan haku ei täältä löytänyt.
Howard Unruh 1921-2009
http://en.wikipedia.org/wiki/Howard_Unruh
http://www.trutv.com/library/crime/noto ... index.html
http://www.youtube.com/watch?v=7kogDv06kfI
