Ensimmäisenä minua hämmensi tuo nimi - Julian Knight. Palstalla pidempään roikkuneet saattavat ehkä jollain tasolla tunnistaakin sen, mutta eivät ehkä ihan niin hyvin, että osaisivat heti sanoa kuka on kyseessä. Ainakaan itse en osannut, vaikka näemmä olin tehnyt alustuksen Julian Knight-nimisestä pojasta aikoinaan! ( http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... 47&start=0 ) Sattuman kauppa näemmä, että kaksi Julian Knight-nimistä ihmistä on joutunut rikoshistoriaan, kumpikin omalla tavallaan. Tämä Julian on kuitenkin eri kuin tuossa ketjussa esitelty, tietenkin.
VAROITUS: SISÄLTÄÄ MATERIAALIA, JOKA EI SOVI HERKIMMILLE.
-----
Alan Jury oli ajamassa autollaan vuonna 1987 Clifton Hillissä, lähellä Australian Melbournea. Hän oli juuri kääntynyt Hoddle Streetille, kun hän kuuli äänen, joka muistutti lähinnä uutena vuotena nuorten käyttämiä papatteja. Yhtäkkiä hänen autonsa tuulilasi räsähti sirpaleiksi ja Alan tajusi hetkessä, että joku ampui hänen suuntaansa. Alanin onnistui kääntää autonsa ja ajaa äkkiä pois paikalta. Päästyään lähimmälle huoltoasemalle hän soitti poliisille.
Alanin auton tapaan luoteja ammuttiin useiden autojen tuulilasiin.
Samaan aikaan Alanin takana ajanut Rita Vitcos oli kuullut laukaukset ja nähnyt edellä ajaneen auton tuulilasin särkyneen. Kuten Alankin, hän ymmärsi tilanteen ja onnistui näennäisesti selvitä vahingoitta pois paikalta autoineen. Myöhemmin, noustuaan autosta, Rita tajusi autonsa kyljessä olevat kaksi luodinreikää. Ampuja, oli se sitten kuka tahansa, oli tosissaan.
Yksi osuman saaneista autoista.
Tuolla kadulla oli paljon liikennettä, sillä 23-vuotiaan Vesna Markonskyn auto koki pitkälti saman kohtalon; tuulilasin räjähdettyä pirstaleiksi hän iski jarrut pohjaan, kykenemättä ymmärtämään, mistä oli kyse. Hän tajusi luodin osumeen vasempaan käsivarteensa ja nousi ulos autosta. Samalla hetkellä häneen osui kaksi luotia ja hän tippui maahan auton vierelle. Matkustajanpenkillä istunut Zoran, hänen poikaystävänsä, hyppäsi niin ikään ulos ja ryömi kohti tyttöystäväänsä. Ilmassa lenteli luoteja samaan aikaan kun hän ja Vesnan auton taakse autonsa parkkeerannut nuori mieslääkäri yrittivät auttaa Vesnaa. Lääkäriin osui ja hän kaatui maahan. Zoranin taakse pysähtyi jälleen auto, mutta luoti lävisti sitä ajaneen kuskin ohimon, tappaen hänet välittömästi. Kasvavasta ruumisröykkiöstä huolimatta jälleen yksi ihminen yritti auttaa heitä, tällä kertaa naispuolinen opiskelija. Myös opiskelijaan osui. Zoranin saavutettua Vesnan hän otti tyttöystävänsä syliinsä. Vesna sanoi muutaman sanan, ennen kuin menetti tajuntansa.
Näkymää Hoddle Streetiltä toimittajan silmin.
Alanin hälyttämä poliisi oli tulossa sillä välin paikalle. Ensimmäisenä heistä saapui konstaapeli Belinda Bourchier, joka kohtasi verisenä hänen luokseen juosseen Zoranin. Zoran oli hysteerinen, yritti saada käsiinsä Belindan aseen ja huusi haluavansa tappaa sen, joka oli juuri ampunut hänen tyttöystävänsä. Heidän takanaan lensi ilmassa lisää luoteja.
"Lähdetään täällä!", Belinda sanoi Zoranille ja he juoksivat suojaan muutamien puiden taakse tien vierellä. Tällä välin ammuskelija yhä jatkoi ammuskeluaan, vaatien lisää uhreja. Autojen tuulilaseja pirstoutui ja niiden kylkiin ilmestyi lisää luodinreikiä. Kadulla ajanut moottoripyöräilijä kaatui, jäi jumiin pyöränsä alle ja sai pian kaksi osumaa.
Menehtynyt moottoripyöräilijä.
Kului noin kymmenen minuuttia, ennen kuin lisää poliiseja saapui paikalle. Heille selvisi pian, että laukaukset tulivat Clifton Hillin juna-aseman läheisyydestä, sinne jätetyltä "luontoalueelta". Alue suljettiin pian ja asetti sen ympärille tiesulkuja. Myös poliisihelikopteri kutsuttiin paikalle. Koska alueella, jossa asemies oli, oli erityisen pitkää ruohikkoa, kopteri lensi matalahkolla sen yläpuolella, jotta ruohot taittuivat ja mahdollinen ampuja tulisi esille. Ampuja oli kuitenkin ennakoinut tämän ja kerennyt jo paeta paikalta.
Pari minuuttia myöhemmin poliisiauto, joka kääntyi pohjoisesta Hoddle Streetille, joutui tulituksen kohteeksi. Tiesululla seissyt poliisi sai osuman, samoin poliisihelikopteri. Luoti kuitenkin kimposi kopterin vahvistetusta kyljestä, eikä aiheuttanut kuin maalivaurioita.
Poliisin saavuttua paikalle.
Junaa ohjaamassa ollut merkkimies huomasi asetta kantaneen nuoren miehen radalla ja yritti pysäyttää asemaa kohti tulevan junan. Hän juoksi junaa vastaan, peläten koko ajan saavansa osuman selkäänsä. Jostain syystä asemies kuitenkin vaikutti nyt ampuvan alas, maahan. Hän sai junan pysähtymään ja kertoi äkkiä kuskille tilanteesta. Kun hän kääntyi jälleen katsomaan taakseen, oli asetta kantanut mies kadonnut.
Lähistöllä olevalla tiellä olleet kaksi konstaapeliä huomasivat käsissään kivääriä kantavan miehen juoksevan kadulla. He ajoivat häntä takaa autolla, kun mies yhtäkkiä kääntyi pikkukujalle. Poliisit pysäyttivät auton, sulkien sillä kujan toisen pään. Kujan päästä pimeydestä tuli luotisuihku heitä kohden ja yksi niistä osuikin konstaapeli John Delahuntya päähän. Tästä huolimatta hänen onnistui ryömiä maassa kohti asemiestä. Hänen partnerinsa, konstaapeli Lockman ryömi Delahuntyn perässä. He pääsivät muutaman metrin päähän siitä missä uskoivat asemiehen piilottelevan, kun Delahunty näki pään nousevan läheisen puskan takaa. Delahunty kiskaisi esiin aseensa ja ampui sitä kohden. Asemies perääntyi takaisin pensaan taakse ja hetken aikaa oli hiljaista. Sitten, yllättäen, he kuulivat miehen äänen. "Älkää ampuko minua, älkää ampuko minua."
----
Julian oli avioton lapsi, joka oli adoptoitu hänen ollessaan yhä vauva. Hänen uuden perheensä isä oli armeijassa töissä oleva upseeri ja Julian ihailikin häntä kovasti. Julian koki todella pahana takaiskuna ja tunnepuolen shokkina sen, kun hänen vanhempansa erosivat Julianin ollessa 12.
Vaikka Juliania pidettiinkin älykkäänä, alkoi hänen koulutyöskentelynsä kärsiä tämän jälkeen. Häntä pidettiin laiskana, liian helposti häiriintyvänä ja liian itsetyytyväisenä omiin kykyihinsä. Julianilla oli lisäksi pahoja auktoriteettiongelmia. Mutta toisin kuin useimmat muut joukkomurhaajat, Julian ei ollut ujo. Hänellä oli tyttöystäviä ja maine luokan klovnina Fitzroy High Schoolissa.
Aikaisessa ikävaiheessa hän kuitenkin tutustui jo Charles Whitmanin ( http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... 31&start=0) ja muiden yksinäisten ampujien tekoihin. Lopulta hänet erotettiinkin koulusta väkivaltaisen käytöksen vuoksi.
Taustastaan huolimatta Julian pääsi takaisin opiskelemaan Royal Military Collegeen Duntroonissa. Hän oli lähes 19 aloitettuaan opiskelunsa siellä tammikuussa 1987. Kouluttajat kuvailivat häntä epäkypsäksi, liiankin itsetietoiseksi ja röyhkeäksi. Julianin olikin vaikea pysyä armeijan kaavassa ja toukokuussa häntä syytettiin kahdeksasta eri koulun rikkeestä; neljä niistä koski selittämätöntä poissaoloa.
Toukokuun 31. päivä hän livahti ulos ja joi itsensä humalaan Duntroonin lähellä olevassa klubissa. Kersantti löysi Julianin sieltä ja komensi hänet ulos. Julian ei kuitenkaan ajatellut enää selvästi ja ulos päästyään hän puukotti kersanttia kasvoihin kaksi kertaa kynäveitsellä. Hän sai syytteen päällekäymisestä ja hänet erotettiin koulustaan heinäkuussa 1987, vain seitsemän kuukauden opiskelujen jälkeen.
-----
Poliisilaitoksella Julian vaikutti rauhalliselta ja nujerretulta. Hän kuvaili kuinka oli aloittanut illan juomalla tusinan verran oluita paikallisessa baarissa ja saanut sen seurauksena tunteen hirvittävästä masennuksesta. Hän kertoi elämänsä olleen huonoa erotuksestaan lähtien. Hänen äitinsä oli muuttanut Julianin makuuhuoneen istuskeluhuoneeksi, joten Julianilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin hankkia oma asunto. Hänen asuntonsa sijaitsikin lähellä Hoddle Streetiä, vain muutamaien metrien päässä siitä, junaradan toisella puolella. Julianin ongelmat eivät olleet loppuneet siihen. Seuraavaksi hänen tyttöystävänsä oli jättänyt hänet. Pankki oli alkanut lähettämään kirjeitä, joissa vaati lainojen takaisinmaksua. Viimeisenä pisarana koko episodille oli ollut auto, jonka hän oli suunnitellut myyvänsä; iltapäivällä jotain oli mennyt rikki siitä ja Julianin päässä oli napsahtanut. Hän oli päättänyt, että oli aika kuolla. Julien ei kuitenkaan halunnut kuolla kuten useimmat, vaan taustalla piili ajatus loistokkaasta kuolemasta tulitaistelussa poliisin kanssa. Poliisia kun ei kuitenkaan voinut ihan noin vain pyytää hippasille kanssaan, oli tehtävä suunnitelma.
Sinä iltana Julian lähti kotoaan kello 21.25, mukanaan haulikko ja kaksi kivääriä. Hän ylitti junaradan ja ja käveli sille luontoalueelle, josta poliisi häntä myöhemmin yritti etsiä. Julian polvistui, ei ajatellut asiaa enää sen enempää ja tähtäsi huolellisesti ensimmäistä paikalle sattunutta, Alania. Siitä eteenpäin hän ampui kaikkea, johon uskoi osuvansa. Poliisien saapuessa paikalle Julian pakeni kauemmaksi, toivoen saavansa tulitaistelun alkamaan. Edes kujalla kukaan ei vastannut hänen luoteihinsa, vaikka hän ampui niin kauan, että oli tulittanut kaikki ammuksensa. Hän tarttui viimeiseen, rintataskussa säilyttämäänsä luotiin jonka oli säästänyt sitä tilannetta varten, että voisi ampua itsensä, mutta huomasi sen kadonneen. Niinpä ainoaksi vaihtoehdoksi jäi enää antautuminen, jonka Julian tekikin Delahuntyn ja Lockmanin suureksi helpotukseksi.
Julian oli ollut varsin tehokas iskussaan: 45 minuutin aikana hän oli ampunut yli viittäkymmentä autoa, osuen 26 ihmiseen. Seitsemän hänen uhreistaan makasi kuolleina tai tekivät kuolemaa lähimmissä sairaaloissa. Kaksi päivää pidätyksensä jälkeen Julian sai hermoromahduksen ja hänet oli pakko sulkea eristyksiin pehmustettuun selliin.
Julian oikeudenkäyntien välillä.
Marraskuussa 1988 hän sai tuomiokseen elinikäisen. Armahdusta hän voi hakea aikaisintaan vuonna 2014.
Uhrien muistotilaisuudesta.
Myöhemmin:
1995 Julian alkoi opiskelemaan ja kävi kursseja Deakinin yliopiston kautta. Hänen pääaineensa olivat strategia ja puolustusaineet, mutta hän kävi kursseja myös politiikasta, kansainvälisistä suhteista, journalismista ja psykologiasta. Myöhemmin hän lisäksi opiskeli tietotekniikkaa, sairaanhoitoa, insinöörin tutkintoa, siivousta, kuntoilua ja ensiapua.
Vuonna 2000 Barwonin vankilassa ollessaan Julian löysi toisen vangin, joka oli hirttänyt itsensä. Hänen ensiapu-yrityksistään huolimatta vanki menehtyä. Tämän teon vuoksi hänen vankilatuomiostaan vähennettiin kolme päivää.
Mikäli Julian vapautetaan vuonna 2014, on hän ehdonalaisessa lopun ikäänsä.
