Aivan ihania kisuja minfolaisilla

niin söpöjä!
Täällä kun on ollut juttua virtsakivistä, niin ajattelin kertoa siihen oman kokemukseni.
Meillä oli kissa kun olin pieni ja se kuoli vain viisi vuotiaana. Se oli ulkokissa joten se teki aina tarpeensa sinne, emmekä me pystyneet seuraamaan kuinka usein se kävi, minkä väristä virtsaa siltä tuli jne.
Kissa oli ronkeli ruoan suhteen eikä se suostunut syömään kuin punaista felineä. Siihen aikaan, vuonna -90 ei kaupassa paljon vaihtoehtoja ollut. Oli sinistä ja punaista felineä, kissan makkaraa ja kuivamuonaa. Vuosikausia kissammen siis söi pelkkää felinenä.
Muistan ikuisesti, että se oli keskiviikko aamu kun heräsin siihen, että kissamme oli sänkyni jalkopäässä. Meinasin ottaa sen syliin, mutta se sähisi ja murisi minulle, jota se ei ollut koskaan tehnyt. Se oli aina viihtynyt ihmisten läheisyydessä. Pari päivää myöhemmin veimme kissan eläinlääkäriin koska se ei selvästikään ollut kunnossa. Silloin emme vielä tieneet, että se ei pystynyt pissaamaan. Raukka oli niin kivulias. Mikään ei auttanut. Se olisi pitänyt viedä heti lääkäriin. Siltä lakkasivat munuaiset toimimasta ja sunnuntaina se lopetettiin. Olin 11 vuotias ja kissa oli paras ystäväni. Ennen kuin se aamulla vietiin lopetettavaksi, menin yöllä kylpyhuoneeseen jonka lattialla se makasi. Se oli ihan turvonnut kun virtsa oli keräääntynyt sen elimistöön. Lupasin sille etten koskaan unohda sitä. Sitten leikkasin siltä hieman karvoja. Seuraavana aamuna ystäväni oli poissa. Alan nytkin itkemään kun mietin tätä asiaa. Sillä oli virtsakiviä emmekä me vieneet sitä ajoissa lääkäriin. Virtsakivien syntyyn vaikutti suuresti sen yksipuolinen ruokavalio. Nykyään kun kissalle ostaa ruokaa, niin ainakin kuivamuonasta kannattaa katsoa tuoteselosteesta hehkutusjäännös. Sen pitäisi olla alle 10. En tiedä miten, mutta tällä on jotakin tekemistä virtsakivien syntyy. Nykyisille kissoilleni ostan milloin mitäkin ruokaa, mutta vaihtelen sitä, ja ne syövät sekä purkki- että kuivamuonaa. Joten, jos kissa vähänkin oireilee, yrittää pissata eikä tule kuin tippa veristä pissaa, kissa on kivulias niin HETI lääkäriin.
Me teimme sen virheen, ettemme vieneet kissaamme heti lääkäriin ja se menehtyi sairauteen viidessä päivässä.
Mutta lupaukseni olen pitänyt. Minulla on kissamme kuva ollut siitä lähtien kirjahyllyssä ja sen karvat ovat yhtä tallella melkein 20 vuoden jälkeen. Enkä koskaan unohda sitä kuinka ihana kissa se oli. Ajan myötä sitä on oppinut antamaan itselleen anteeksi sen, että se periaatteessa kuoli meidän takiamme. Jos olisimme toimineet heti, sen olisi voinut ehkä vielä pelastaa.
-Tuuli käy heidän ylitseen...