UrsusActus kirjoitti:Muistaako kukaan SE-lehteä, joka aikoinaan kirjoitti suht tukevasta kaverista, joka saattoi tulla murhaaja vastaan metsätiellä. Tämä mies ei uskaltanut ilmoittautua poliisille, koska oli itsekkin hämärillä asioilla liikenteessä, nimittäin pontikan haku reissulla. SE-lehti taisi muutenkin kirjoitella aika paljon aiheesta.
Sanotaan, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta laitetaan kyseinen tarina kokonaisuudessaan nyt kuitenkin tänne.
"SE!-lehti 7/1992
SE!-lehti löysi uuden todistajan Kyllikki Saaren murhan tutkimuksiin
"Tapasin murhaajan katoamisyönä?"
Keskusrikospoliisi on aloittanut uudet tutkimukset SE!-lehden numerossa 3/92 julkaistun haastattelun perusteella, jossa Kyllikki Saaren isä kertoo tietävänsä tyttärensä murhaajan.
Löysimme selvittämättömälle murhalle tärkeän todistajan. Vantaalainen Paavo Granholm oli murhayönä pontikanhakureissulla. Hän näki Kyllikin löytöpaikan lähistöllä 40-50-vuotiaan, kapeakasvoisen miehen.
- Mies ajoi polkupyörällä Päntäneen tiellä ja säikähti nähdessään minut. Olisiko tämä mies Kyllikki Saaren murhaaja?
SE!-lehti vei Paavo Granholmin keskusrikospoliisin puheille.
Teksti: Mika Lahtonen
Tapaus Kyllikki Saari on Suomen tunnetuin rikos.
Tämän 17-vuotiaan tytön kohtalosta on kirjoitettu tuhansia palstamillimetrejä. Toistaiseksi yksikään viranomainen ei ole löytänyt Kyllikin murhaajaa.
Kyllikki Saaren kohtaloa tutkittiin tiiviisti useita vuosia. Vieläkin poliisi saa vihjeitä, mutta viimeisen parinkymmenen vuoden aikana keskusrikospoliisin tutkijat ovat olleet hiljaisia.
Kyllikkihän katosi 17. toukokuuta 1953. Hänet löydettiin suohaudasta surmattuna saman vuoden lokakuun 11. päivänä.
Kun julkaisimme ainoana lehtenä Kyllikin isän, Eino Saaren haastattelun, poliisin usko murhan selvittämiseksi palautui.
- Tiedän tyttäreni murhaajan, 90-vuotias Eino Saari lausui muutama kuukausi sitten.
Keskusrikospoliisi aloitti uudet tutkimukset lehdessämme julkaistujen asioiden johdosta.
Kyllikki Saaren murhan selviämiseen on vaikea uskoa. Murhaaja on saattanut jo kuolla, mutta silti on muistettava, että henkirikos ei vanhene koskaan!
Kyllikki Saaren isän harvinaislaatuisen haastattelun julkaisemisen jälkeen toimitukseemme tuli kymmeniä yhteydenottoja.
- Minä tiedän, kuka Kyllikin surmasi. Tai en minä tiedä, mutta epäilen...
Toimitukseemme soitti myös vantaalainen Paavo Granholm.
- Minulla saattaa olla kerrottavaa, joka kiinnostaa lehteänne ja poliisia, Paavo aloitti.
Viinanhakureissulla
Paavo Granholm oli Kyllikin katoamisiltana Isojoella häissä.
- Kun häät päättyivät, lähdin erään kaverin kanssa etsimään viinaa.
Paavo lähti tummalla autollaan liikkeelle.
- Kaveri sanoi, että jos hän ei saa viinaa Isojoelta, niin ei sitten kukaan muukaan, hän kertoo.
Sinä yönä oli lämmintä ja valoisaa.
- Keltainen auto tuli vastaan Isojoen ja Päntäneen tien välillä. Pysähdyimme tiellä ja kysyin keltaisen auton kuljettajalta, mistä saisi viinaa. Keltaisen auton kuljettaja kertoi olleensa myös viinanhakureissulla.
- Hän sanoi, ettei Isojoelta löydy mistään viinaa. Silloin kaverini totesi, että hän tietää joitakin hyviä paikkoja ja että kyllä nyt yhden yön aikana viinaa pitäisi saada, Paavo Granholm kertoo.
"Oliko kapeakasvoinen polkupyöräilijä tavannut Kyllikin?"
Paavo lähti kaverinsa kanssa jatkamaan matkaansa. Jano oli kova...
- Kello oli jo yli puolen yön. Lähellä Kyllikin löytöpaikkaa vastaamme tuli polkupyörällä 40-50-vuotias mies, joka katsoi meitä pelästyneen näköisenä. Hänen ulkomuotonsa ei sen kummemmin jäänyt mieleeni. Mies oli kuitenkin kapeakasvoinen.
- Kun ohitimme miehen, hän ajoi polkupyörällä suunnilleen sen tienristeyksen kohdalla, josta Kyllikki löytyi. Hänen tuijotuksnsa jäi hyvin mieleeni, Paavo muistaa.
Paavo ei siinä vaiheessa osannut aavistaa, mitä sillä seudulla mahdollisesti oli juuri tapahtunut. Oliko Paavo juuri nähnyt Kyllikki Saaren murhaajan?
Paavon kaveri kävi muutamassa talossa kyselemässä, löytyisikö ilolientä.
- Mitään ei kuitenkaan saatu...
Kun miehet tulivat viimeisestä talosta, kello oli jo aamutunneilla.
Päntäneen tie oli hyvin hiljainen
Paavo asui silloin Helsingissä.
- Kotiin minä sieltä Isojoelta meninkin, koska emme saaneet viinaa mistään, Paavo toteaa.
Kun Kyllikki 17. toukokuuta 1953 katosi, jo parin päivän kuluttua lehdistö käsitteli outoa katoamista. Kukaan ei osannut kuitenkaan vielä tässä vaiheessa edes epäillä, että 17-vuotias tyttö on murhattu.
- Luin monta lehtikirjoitusta Kyllikki Saaren katoamisesta, mutten osannut yhdistää sitä polkupyöräilijään, jonka näin murhailtana Päntäneen tiellä, Paavo selittää.
Kun Kyllikki Saari löydettiin surmattuna, Paavo sanoi kaverilleen, että hän saattaa joutua kohta kuulusteluihin.
- Odotin, että poliisit olisivat pyytäneet kuulusteluihin. Ihmettelen, että niiden talojen asukkaat, joista kävimme etsimässä viinaa, eivät ilmoittaneet liikkeistämme mitään poliisille.
Paavo ei uskaltanut mennä itse poliisin puheille.
- No, kun olin itsekin vähän laittomalla reissulla. Pontikkaa etsimässä...
- Olen kohta neljäkymmentä vuotta ihmetellyt tätä tapausta. Vaimollekin olen joskus tästä puhunut, mutta vasta SE!-lehden numerossa julkaistun jutun perusteella ajattelin, että minustakin saattaa olla jotain hyötyä tämän rikoksen selvittämisessä.
- Olihan se kermanvärisen auton kuljettajakin kuulusteluissa, niin miksen sitten minä, Paavo kysyy.
Siihen aikaan rikosten tutkiminen oli todella alkeellista. Kyllikki Saaren murhan tutkimukset osoittavat, että lähes kaikki johtolangat on tuhottu.
Paavo muistelee, että polkupyörällä ajanut mies olisi ollut liikkeellä naisten pyörällä.
Hän ei ollut lihava, muttei laihakaan.
Liikkuiko sinä aikana muita ihmisiä?
- Ei. Näin ainoastaan kermanvärisen auton ja tämän polkupyöräilijän. Päntäneen tie oli erittäin hiljainen, varsinkin yöaikaan.
Murhaaja on piilotellut kohta 40 vuotta
SE!-lehti vei Paavo Granholmin keskusrikospoliisin puheille. Annoimme hänen yhteistietonsa Vaasan krp:n toimistoon, mikä on johtanut siihen, että Paavoa tullaan jatkossa kuulustelemaan avaintodistajana.
Tästä huolimatta Paavo sanoo itsekin epäilevänsä murhan selviämistä.
- Tuskin tämä murha tulee koskaan selviämään.
Vieläkin on nostettu esiin niin sanotut Kaarankajärven äänet.
Samana kuukautena, jolloin Kyllikki surmattiin, Kuortaneen Kaarankajärvellä oli kuultu ihmeellisiä ääniä. Joku oli huutanut apua, toinen taas kuuli aseen paukahtelevan.
Kaarankajärvi sijaitsee Isojoelta kolmensadan kilometrin päässä. Tämän takia tutkijat ovat suhtautuneet tähän teoriaan varauksella.
Jossain Kyllikki on kuitenkin surmattu.
SE!-lehti vetoaa edelleen kaikkiin lukijoihin. Jos teillä on jotain sellaista tietoa, joka saattaisi edistää Suomen tunnetuimman henkirikosen selviämistä, ottakaa yhteyttä toimitukseemme. Kirjoittakaa osoitteella: SE!-lehti, PL 14, 33401 Tampere.
Meitä ja tutkijoita kiinnostaa erityisesti se, mikä yhteys Kyllikin hiihtoretkellä oli murhaan? Entä kermanvärisellä autolla? Polkupyöräilijällä? Kaarankajärven laukauksilla? Kuka murhasi Kyllikki Saaren?
Murhaaja on pysynyt piilossa jo kohta neljäkymmentä vuotta. Tuleeko hän koskaan esiin?
Kyllikki Saaren murhassa mikään ei ole mahdotonta.
Henkirikos ei vanhene koskaan."
