Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
Tiina kirjoitti:Kovempia otteita näihin kiusaajiin pitää saada.
Koulun vaihto tai joku kiusausluokka näille häiriköille.
Kiusatkoon siellä toisiaan, pemalauta jurkele
Olen tästä aiheesta keskustellut paljonkin opettajaystäväni kanssa. Hänen mielestään tilanne on nykyään hallinnassa, koska kiusaukseen kuulemma puututaan nykyään heti.
No, mä itse olen kyllä vähän eri mieltä.
Ja tosiaankin, kiusaaja pitäisi eristää muista, ja keskittyä auttamaan sitä kiusattua. Ihme juttu, että kiusattua "rangaistaan" vielä lisää kuraattoreilla, koulunvaihdoilla yms.
"Pohjimmiltaan hän oli lempeä, miellyttävä ja jopa älykäs. Taitavasti sen kätki hän kaikilta meiltä..." (Miksei täällä humppa soi? Eläkeläiset)
Olen "vähänniinkun" mukana sellaisessa koulurauha ja kiusaamattomuus jutussa. Käyn koululla toisinaan välituntivalvojan apuna. Ihan kaikkea muuta kuin kyyläämistä. Kunhan muistavat, että valvonnassa ollaan.
Itseäni on kiusattu koulussa. Sukunimi oli kestosuosikki, siitä sai hyviä väännöksiä.
Ulkonäkö(pieni koko, ruskeat silmät(!), myöhemmin isot rinnat). Vaatteet. Köyhyys. Vanhemmat. heikot urheilutulokset. aikainen Jne. Kimppuun ei käyty.
Yksi kiusattu tyttö sairastui skitsofreniaan kuutos- ja seiskaluokan välissä.
Itseäni on kiusattu koulussa. Sukunimi oli kestosuosikki, siitä sai hyviä väännöksiä.
Ulkonäkö(pieni koko, ruskeat silmät(!), myöhemmin isot rinnat). Vaatteet. Köyhyys. Vanhemmat. heikot urheilutulokset. aikainen Jne. Kimppuun ei käyty.
Yksi kiusattu tyttö sairastui skitsofreniaan kuutos- ja seiskaluokan välissä.[/quote]
siis helvetti, helvetti noi kiusaajat kasvatus/pakkolaitokseen, ja luultavasti ainakin osa heistä ovat joutuneet aikuisiässä kiven sisälle, heh
itseäni ei ole kiusattu koulussa enkä ole kiusannut muita. onneksi mun kouluissa ei kiusaamista kauheasti ollut, ainakaan en muista sellaista.
joku ope joskus kyllä sortui siiheen.(yhdellä mun kaverilla oli tapana tulla kouluun vahvoissa meikeissä, ope sitten käski pestää kasvot ja laukoi luokan edessä 'ma oon ihan varma, että jonain päivänä päädyt vielä kadulle maksulliseksi naiseksi yms) kyseinen oppilas on nykyään arvostettu valtion virkamies, siis nainen ja työskentelee diplomaattina ulkomailla. ope sen sijaan ryyppäsi itsensä hengilta noin 10 v sitten, heh.)
kiusaamista olen kyllä kokenut työpaikalla, lähinnä seksuaalista häirintää, olen myös joutunut irtisanomaan itseni tämän takia. ei harmita yhtään.
Viimeksi muokannut blackwidow, Ti Elo 28, 2007 4:18 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Itseäni on periaatteessa kiusattu, mutta olen omannut aina sen verran vahvan itsetunnon (kiitos ittepäisten sukujuurieni ) että hyvän kaveripiirin, että ne on voinut ohittaa täysin. Ala-asteella en vain kuulunut suosittujen tyttöjen piiriin, kun ei ollut aina niitä muotifarkkuja, ja pojathan tietenkin tykkäsivät siitä, että menestyin koulussa. Yläasteella minua pyrittiin kiusaamaan erilaisuuteni vuoksi, mutta se kaatui siihen, että olin liian älykäs kiusattava .
Sinänsä tämä ei kuitenkaan naurata. Olen itsekin kouluvuosinani nähnyt useita kiusattuja ja kiusaajia. Olen itse aina pyrkinyt estämään tätä, mutta tuntuu, että tarpeeksi en ole minäkään voinut tehdä. Mitäpä yksi kiusattu kakara voi tehdä estääkseen toisen kiusaamisen?
Periaatteessa olen itsekin sitä mieltä, että kiusaajan tulisi itse kärsiä koulunvaihdokset, koulukuraattorit ynnä muut, ei kiusatun. Tässä on vain se käytännön ongelma, että tilanne ei silti etenkään pienissä kouluissa välttämättä muutu mihinkään suuntaan. Tai jos ei enää kiusatakaan, tuskin siinä vaiheessa pääsee suureen suosioonkaan, varsinkin, kun sillä toiseen kouluun lähetetyllä kiusaajalla on yleensä kavereita.
So I took the shotgun off the wall and I fired two warning shots...
into his head.
Noni tänää viimeks kuulin et kaveri taas puhunu paskaa SELÄNTAKANA, mikä on arvattavaa, eli ei tietenkään tuu sanomaan mulle.
Koko 6. luokan olin melkein ilman tekemättä mitään, mutta nyt on syntyny ajatus että vielä lyön sitä just ennen joululoman alkua... Jumalauta!
Sori tää aggressiivinen huutaminen, vituttaa sen verran ton tyypin tekopyhyys, ja vaikka olenkin perus 15-vuotias uhoaja, silti tuntuu todella hyvälle vaihtoehdolle tuo lyöminen..
Ei tarvi yrittää puhua minulle järkeä, saatan hommata sen itekkin ajankuluessa... Or not.
maija turjukka kirjoitti:Alustuksena katkelma Åsa Larssonin kirjasta Musta polku:
Heh. Alotin juuri eilen lukea tätä kirjaa ja kun pääsin tuohon sun alustukseen asti mietin, että missä ihmeessä oon lukenut tämän aiemmin Oonko meeTio?
Sitten muistin, että täällä.
Jännän tuntunen kirja. Oon vasta puolessa välissä. Ei saa kertoo murhaajaa
Itsellä ei ole kokemusta pitempään jatkuneesta tai järjestelmällisestä kiusatuksi joutumisesta, mutta satunnaisia kommentteja itseeni liittyvistä seikoista sain, enkä koskaan tule niitä unohtamaan. Työpaikkakiusaamista olen sittemmin kohdannut.
Mutta tuo opettajien taholta tapahtuva kiusaaminen ja jopa julmuus oli tosiasia erityisesti ala-asteen koulussani. Voipi olla että em. kulttuuri juonsi juurensa sota-ajan opettajista (olivat miltei kaikki aika ns. varttuneita). Eräskin polki jalkaa ja huusi lahjakkaalle oppilaalle, joka "luki liian nopeasti". Toinen otti niskapuristusotteen vilkkaasta oppilaasta ja painoi maahan sättien ja huutaen asiattomuuksia. Puhumattakaan jokapäiväisistä, esim. taustaan tai olemukseen liityvistä kommenteista. Laulunumeron sai valitun biisin, ei suinkaan esityksen, perusteella...Jnejnejne.
Yläasteella sitten eräs opettaja pyysi ystävääni jäämään tunnin jälkeen luokkaan ja kyseli siten että "miten koet olla tässä luokassa kun olet niin paljon kehittyneempi kuin muut tytöt...".
Onhan noita.
Yö ja aamu jokainen, jollekin on viimeinen. Joka ilta, joka yö, jonkun sydän riemuin lyö. Jonkun sydän riemuin lyö, jonkun osa ikiyö...
Opettajakysely: Kiusaamiseen puutuminen vaatii rohkeutta
Julkaistu: 9:44
Päivitetty: 10:45
Peräti 40 prosenttia opettajista sanoo, että heidän koulussaan ei ole yhteistä toimintamallia kiusaamistilanteisiin, selviää Mannerheimin Lastensuojeluliiton kyselystä.
Yli 40 prosenttia sanoo myös, ettei heidän koulussaan tehdä suunnitelmallista kiusaamista ehkäisevää työtä.
Kolme neljästä kyselyyn vastanneesta opettajasta on viimeisen vuoden aikana puuttunut vakavaan kiusaamiseen.
Yli 60 prosenttia opettajista myös ajattelee, että opettajilla on päävastuu koulukiusaamisen ehkäisyssä ja vähentämisessä.
Opettajat tuntevat kuitenkin jäävänsä yksin kiusaamistilanteiden ratkaisussa. Heistä yli puolet myöntää, että kiusaamistilanteeseen puuttuminen vaatii rohkeutta.
Toimintamallit ja koulutus auttaisivat, sillä pitkään jatkuneen kiusaamisen lopettaminen on vaativaa ja siihen menee aikaa.
Koulukiusaamista on kyselyn mukaan vaikea havaita. Yli kaksi kolmasosaa opettajista katsoo, ettei ole helppo havaita ketä oppilasta kiusataan.
Lähes puolet oppilaista puolestaan on sitä mieltä, ettei koulukiusattu saa apua. Kiusaamisesta kertoo opettajille tai vanhemmille vain reilu puolet oppilaista.
Mannerheimin Lastensuojeluliitto julkisti kyselyn tulokset keskiviikkona. Kyselyyn vastasi vajaat 6 000 oppilasta ja reilut 400 opettajaa.
Huhhuh.
Oon kyllä ajatellut, että koulukiusaukseen pitäisi puuttua jyrkemmin.
Kiusaajat joutaakin erottaa, mutta kyllä tämä Ruotsin malli tuntuu muuten jo melkein keskitysleiriltä.
Olen itse ollut Maurina sen 9 vuotta peruskoulussa ja vuoden, puolitoista ammattikoulussa aikanaan, tosin ammattikoulun aikana huomattavasti helpompaa oli olla jo kuin yläasteella vielä.
Joku kyseli, että miten köyhyydestä voi kiusata? Helposti. Köyhyys oli niinä aikoina yksi niistä syistä, miksi minä jouduin kiusatuksi. Se ei ollut tietenkään ainoa syy, mutta yksi siihen johtaneista syistä. Silloin ei ollut kotona varaa syödä edes joka päivä, lämpimästä ateriasta puhumattakaan, joten paha olo oli melkoinen, kun olit nälkäinen ja päälle sait vielä haukkumiset ja kiusaamiset koulussa.
Itseni kohdalla kiusaaminen esiintyi sekä tönimisenä että tuuppimisena, nimittelynä ja huuteluna, lumipallojen/hiekkapallojen/kivien päälle heittelynä, tunnilla pikkuesineiden ja märkien vessapaperitollojen heittelynä, toisinaan kiusaajat innostuivat jopa seuraamaan kotiovelle asti, huudellen ja heitellen lumipalloja tai muuta käteen tarttunutta. Pari kertaa minulta on isketty ilmat pihalle ala-asteen aikana pihalla.
Opettajat käänsivät suloisesti selkänsä ja leikkivät, ettei mitään pahaa tapahtunut, ei edes silloin kun piti tosissaan alkaa kehittämään erilaisia keinoa koulusta poistumiseen, että välttäisi kiusaajat.
Joku sanoi tässä ketjussa aiemmin, että Columbine-tapauksissa tekijä on itse vastuussa. Puolittain, kyllä. Teko on täysin äärimmilleen vedetty, niin tuhoisa kuin se vain voi olla, mutta ihan täysillä en pysty olemaan mukana siinä ryhmässä, jonka mielestä se on täysin väärin. Kunnon kouluhelvetin käyneenä tiedän, että ne tunteet siellä ihmisen sisimmässä muuttuvat lapsuuden normitunteista nopeasti vihaksi, inhoksi muita ihmisiä kohtaan ja kostonhaluksi. Lapsia, jotka haluaisivat toteuttaa Columbinen, on paljon, myös Suomessa. Jos heille annettaisiin mahdollisuus siihen ja ase käteen, niin veikkaanpa, että iso osa heistä jopa tekisi sen, piittaamatta seurauksista, piittaamatta niistä ihmisistä, jotka seuraavalla hetkellä menettäisivät henkensä, tai niistä, jotka menettävät läheisensä. Siinä vaiheessa se viha ja raivo on noussut jo niin korkeaksi vuosien jälkeen, ettei semmoisilla pikkuseikoilla kuin "elämä" ja "tulevaisuus" ole mitään merkitystä, ei edes omilla sellaisilla. Tapahtuman jälkeen on helppo lahdata itsensä, koska koston jälkeen sitä ehkä joten kuten ymmärtää, ettei sitä tulevaisuutta tämän jälkeen ole, tai ehkäpä on jo etukäteen päättänyt, että sama se on kuolla pois, tämä maailma ei ollut minua varten muutenkaan. Ehkä itsemurha-ajatuksista on alunperin lähtenytkin koko idea, on suunnitellut omaa kuolemaansa, mutta ymmärtää miten helppo olisi mukana viedä kasa niistä kusipäistä, jotka aiheuttivat koko helvetin juuri sinulle.
Kiusaamista vierestä seuranneena tai sitä täysin kokematon ei voi yksinkertaisesti ymmärtää, miltä tuntuu olla piinattuna päivästä toiseen, pelätä aamulla sekä koulumatkaa, koulua, että sieltä kotiin tulemista. Päivällä ja illalla ei välttämättä uskalla lähteä edes kauppaan, sillä se kusipää kiusaaja saattaa olla periaatteessa ihan missä vain ja käydä kimppuusi, siitäkin huolimatta että ympärillä on muita ihmisiä. Ihminen jumittuu neljän seinän sisälle, alkaa mahdollisesti lintsaamaan, jos siihen on mahdollisuus ja siitä maailmasta, minkä pitäisi olla edes joten kuten turvallinen, lupaava ja tulevaisuutta kohti menevä, tuleekin se maanpäällinen helvetti, jonne ei kukaan järkevä lähde vapaaehtoisesti. Koulupäivä, jolloin kuulet vain kerran sanan "hintti" tai "vammainen" ja sinuun ei kukaan koske, kukaan ei kamppaa, heittele tavaroilla, piilota tavaroitasi, seuraa kotiin tai tee pilkkaavia huomautuksiasi paidastasi, on oikeasti taivas, joku ihmeellinen sattuma, jonka vuoksi sinut on oikeasti jätetty rauhaan sinä päivänä. Se jopa saattaa aiheuttaa sen, että koko päivä on loistava, hymyilyttää ja elämä on hienoa. Yhden päivän ajan luulet, että se kaikki on ohi, kunnes seuraavana päivänä kuulet vittuilua vaatteistasi ja hiuksistasi, sinut kaadetaan pihalla useampaan otteeseen, päällesi heitetään pullosta virtsaa, et voi kulkea yhdelläkään käytävällä ilman että joku muistaa huomauttaa siitä kuinka olet hinttivittupäärunkkarikusiaivovammainenäidinnussija, kuulet ilkkumisia vanhemmistasi, takkisi taskuihin on tunnin aikana jätetty viestilappuja, joissa vittuilu jatkuu ja jossa sinua yritetään huijata jollain olemattomalla ihmisellä, joka "on muka ihastunut". Ihan tavallinen koulupäivä vuosien takaa omasta elämästäni.
Ja kaiken tämän jälkeen sinun pitäisi olla vielä kiitollinen elämästäsi, hymyillä ja jaksaa töissä ja koulussa ja elää normaalia elämää, rakastaa muita ihmisiä, eikä hetkeäkään ajatella mitään niin sairasta kuin kosto. On se ihmiselämä niin hienoa.
One day I might just disappear and you will never find me. Nobody will ever find me.
Miten isoista tisseistä voi kiusata? Voi kuulkaa pojat, on keinot vähissä jos sattuu millään tavalla eroamaan kanssasisaristaan/-veljistään. Kyllä ala-asteella pukuhuoneissa niitattaisiin isokikkelisinkin, vaikka sitten jälkeenpäin kiusaajia varmasti hävettääkin.
Isä totesi minut ekalle luokalle lähettäessään, että kenenkään et sitten anna hyppiä silmille. Enkä helvetti soikoon ole antanut, vaikka ovat yrittäneet!
... tunteet siellä ihmisen sisimmässä muuttuvat lapsuuden normitunteista nopeasti vihaksi, inhoksi muita ihmisiä kohtaan ja kostonhaluksi. Lapsia, jotka haluaisivat toteuttaa Columbinen, on paljon, myös Suomessa. Jos heille annettaisiin mahdollisuus siihen ja ase käteen, niin veikkaanpa, että iso osa heistä jopa tekisi sen, piittaamatta seurauksista, piittaamatta niistä ihmisistä, jotka seuraavalla hetkellä menettäisivät henkensä, tai niistä, jotka menettävät läheisensä. Siinä vaiheessa se viha ja raivo on noussut jo niin korkeaksi vuosien jälkeen, ettei semmoisilla pikkuseikoilla kuin "elämä" ja "tulevaisuus" ole mitään merkitystä, ei edes omilla sellaisilla. ... Ehkä itsemurha-ajatuksista on alunperin lähtenytkin koko idea, on suunnitellut omaa kuolemaansa, mutta ymmärtää miten helppo olisi mukana viedä kasa niistä kusipäistä, jotka aiheuttivat koko helvetin juuri sinulle.
Kiusaamista vierestä seuranneena tai sitä täysin kokematon ei voi yksinkertaisesti ymmärtää, miltä tuntuu olla piinattuna päivästä toiseen... ja siitä maailmasta, minkä pitäisi olla edes joten kuten turvallinen, lupaava ja tulevaisuutta kohti menevä, tuleekin se maanpäällinen helvetti, jonne ei kukaan järkevä lähde vapaaehtoisesti. [/quote]
Juuri näin, VoDKa. Samoilla linjoilla. Ainoa asia mitä ihmettelen on se, että näitä Columbine-Jokela-tragedioita sattuu niin harvoin verrattuna kiusattujen suureen määrään... Koulu-tai työpaikkakiusaamisessa ei ole mitään hyväksyttävää eikä sitä voi puolustella yhtään millään. Ymmärrän hyvin ihmisiä jotka poistavat kiusaajansa ääärimmäisin menetelmin.
Olen johonkin muuhunkin osioon kirjoittanut tästä mutta laitetaas nyt kertauksen vuoksi vielä.
Pikagallupilla otettaessa koulukiusattuja löytyy noin 9/10. Tuntuu jo siltä, että tässä on kohta koko kansakunta koulukiusannut toisiaan. Sen jälkeen tulee sitten tietysti mukaan vielä simputus armeijassa, monnitukset, seksuaalinen häirintä, työpaikkakiusaus, nettikiusaus, janssonin kiusaus ja kaikenmaailman kinkkukiusaukset jne. On tää nyt perskutarallaa omituista
noi kiusaajat kasvatus/pakkolaitokseen, ja luultavasti ainakin osa heistä ovat joutuneet aikuisiässä kiven sisälle, heh
) että hyvän kaveripiirin, että ne on voinut ohittaa täysin. Ala-asteella en vain kuulunut suosittujen tyttöjen piiriin, kun ei ollut aina niitä muotifarkkuja, ja pojathan tietenkin tykkäsivät siitä, että menestyin koulussa. Yläasteella minua pyrittiin kiusaamaan erilaisuuteni vuoksi, mutta se kaatui siihen, että olin liian älykäs kiusattava 
. 
Oonko meeTio? 
