Rikosposti joulukuu 1993 oli siis lähde, jossa kerrottiin tuosta rekonstruktiosta. Siinä sanotaan mm., että koira ei haukkunut. Koira oli yöllä sisällä. Itse uskon, että paikalla käytiin korjailemassa niitä jälkiä yhtenä tai useampana yönä. Aikaa oli käytettävissä. Nuo kaksi aamuyöllä 30.7.1959 kuultua keskustelijaa voisivat olla esim. RH ja hänen apurinsa, jonka henkilöllisyyttä ei tiedetä. Teoriassa siihen voi sijoittaa minkä miesparin tahansa.ABC kirjoitti:Olen kirjoittaessani hieman lyhentänyt artikkelin juttuja sekä korjannut kirjoitusvirheet. Artikkelissa on myös kiinnostavia kuvia tapahtumapaikalta kuvateksteineen, joten kannattaa vilkaista, jos olette Tulilahden tapauksesta kiinnostunut.Rikosposti joulukuu 1993 s. 49-63
Miksi rajavääpelin todistus unohtui?
Runar Holmström kävi heinävedellä viikko kaksoismurhan jälkeen!
Jyväskyläläisneitosten Eine Nyyssösen ja Riitta Pakkasen surmaamiseen olisi tarvittu kaksi miestä. Tästä teoriasta oltiin tutkimusten vaiheessa yhtä mieltä. Mutta kun poliisi ”keksi Runar Holmströmin, oli aika suorittaa koe, jossa yritettiin todistaa, että yksikin mies voi tuollaisen kaamean teon tehdä.
Rikosposti tutustui vielä kerran peri pohjin Rantasalmen tuomiokunnan arkistossa olevaan aineistoon. Siellä on tuon kokeen aikataulu, jonka tässä nyt julkaisemme. Kokeen suoritti ylikonstaapeli Huovinen, vuosi tyttöjen surman jälkeen, heinäkuun 28. päivänä 1960.
Näin murhan rekonstruointi tapahtui:
00.00-0.08: teltalta 65 kiloa painavan pojan (ruumiin) kantaminen hautapaikalle ja paluu takaisin teltalle.
0.08-00.12: saman pojan (toisen ruumiin) kantaminen teltalta hautapaikalle.
00.12-00.25: kävely haudalta Lyytikäisen perheen asunnolle. (Lapion noutaminen ja paluu haudalle.) Suorittaja käveli metsästä suoraan pellon yli talon pihamaalle. Kokeen valvoja seurasi tapahtumaa piha-aukealla. Suorittaja seisoi hetken aikaa saunan edessä, josta lapio oli otettu, ja palasi metsään saman tien. Lyytikäisen koira ei haukkunut.
00.25-00.54: kahdekdan turpeen poisto haudalta niin, että haudan mitat olivat samat kuin rikoksentekijänkin kaivamassa haudassa. Suorittaja irrotti ne lapiolla ja veti sivuun pintapuoli alaspäin.
00.54-01.03: haudan kaivu niin, että muta tuli eri kasaan kuin turpeet.
01.03-01.10: haudan täyttäminen niin, että muta pantiin siihen lapioimalla, mudan polkeminen ja turpeitten asettelu haudan päälle.
01.10-01.20: haudan naamiointi ympäristöstä kerätyillä sammalilla, rantapuilla ja yhdeksällä pensaan taimella.
01.20-01.30: ympäristön tarkastus, lapion huuhtelu ja mullan alla olleen pahvilevyn takaisinvienti.
01.30-01.35: kävely hautapaikalta metsään poikki kaatuneen kuusen luo, johon lapio jätettiin ja matka teltalle.
01.35-01.42: teltan irrottaminen ja pohjan repiminen. Nyytin kantaminen kaatuneen kuusen luo.
01.42-01.51: kätköpaikan etsiminen ison kiven luota. Teltan vienti sinne, ja pyörien satulalaukkujen haku samaan paikkaan.
01.51-02.00: tavaroiden kätkeminen kiven viereen syvennykseen ja naamiointi.
02.00- 02.23: polkupyörien vienti rantaan. Koikkalaisen veneen haku rantakojun luota, tapin laittaminen sammalruohosta, pyörien lastaus veneeseen ja melominen lahdelle. Paluu.
02.23-02.27: telttapaikan lopullinen tarkastaminen ja lopun irtaimen heittäminen järveen.
0.27-02.33: tavaroitten pakkaaminen metsäkätköllä, lapion kätkeminen sekä saapuminen leirialueen parkkeerauspaikalle.
Tällainen olisi siis tilanteen uudelleenlavastus, jolla pyrittiin osoittamaan vääräksi unar Holmströmin asianajajan väite siitä, ettei H. toispaikkakuntalaisena olisi voinut tehdä yksin urakkaa.
Lavastuksen heikko kohta oli edelleen siinä, minkä asianajaja Holger Strömberg toistuvasti esitti. Mistäpä Holmström olisi hakematta saanut lapion, mistä hän olisi kaiken pystynyt suunnittelemaan etukäteen ja ennenkaikkea – miten hän osasi upottaa pyörät niin, ettei niitä ensimmäisissä naarauksissa löydetty?
RAJAVÄÄPELIN POSTIKEIKKA
Melkein vuosi kaksoismurhan jälkeen ilmaantui esiin Runar Holmströmin kannalta hyv todistaja. Hän oli rajaylivääpeli Enok Viholainen Pielisjärveltä, joka saapui heinäkuun 6. päivänä Heinäveden käräjille katsomaan, minkänäköinen mies R. Holmström oikein oli. Katsottuaan syytettyä käräjäpaikalla tarkasti, hän meni poliisille ja esitti kertomuksen, jonka tiesi täsmälleen oikeaksi.
Viholainen oli lähtenyt vaimonsa kanssa lomamatkalle Heinäveden Papinniemeen, jossa oli rouvan kotipaikka.
- Tiistaina 4.8.1959 sain postista ilmoituskortin siellä olevasta ja noudettavasta lähetyksestä. Läksin noutamaan sitä polkupyörällä vaimoni kanssa 5.8. keskiviikkona. Menomatkalla poikkesimme Papinniemen tien varrella olevaan kauppaan, jonka omistaa Kaarlo Pasanen.
Jo lähestyessämme näimme, että kaan edustalla seisoi mopo. Bensiinitynnyreiden luona oli kaupan rouva ja joku mies. Molemmat menivät sisään juuri ennen kuin saavuimme pihaan.
Kun menin sisälle, sama mies otti tistiltä pikkurahat käteensä ja kääntyi minuun päin joutuen aivan vastapäätä kanssani. Kiinnitin huomioni miehen elottomiin silmiin.
Ajattelin, että onkohan se juovuksissa vai jonkun huumausaineen vaikutuksen alainen. Mies seisahtui vielä tuulikaappiin ja seurasi keskusteluamme.
LEHTIKUVA
Silloin ei vielä Holmströmistä oltu tietoisiakaan. Katoamisilmoituskin oli tehty päivää ennen Viholaisen postimatkaa. Hän oli viipynyt kaupassa ”kaljapullon verran” eli noin 10 minuuttia. Sen jälkeen pariskunta ajoi polkupyörällä samaan suuntaan kuin mopomieskin.
- Hän kääntyi Karvion-Joensuun tieltä Karvioon päin. Sen jälkeen emme miestä nähneet.
Mies oli hyvin päivettynyt ja hänellä oli päivän tai kahden parransänki. Yllään hänellä oli ruudullinen paita ja tummat farmarihousut. Mopo oli mielestäni punainen.
Tässä vaiheessa Enok Viholainen ei vielä ajatelluty mitään. Mutta sitten, kun Holmströmin kuva ilmestyi sanomalehteen eli Karjalaiseen, hän jäykistyi.
- Soitin samana iltana vaimolleni ja kysyin, onko hän nähnyt Karjalaisessa olleen kuvan Runar Holmströmistä.
Tuona hetkenä poliisi ei ollut kovin kiinnostunut kuulemaan ketään, sillä Holmströmistä leivottiin ratkaisua juttuun muilla aineksilla. Kesällä 1960 käräjien jälkeen viranomaisille tuli pakottava tarve kuulla myös Viholaista, kun tämä kävi varmistamassa oikeudenkäynnissä, että hän oli kaupassa nähnyt syytetyn.
Olisiko Runar Holmström jäänyt seikkailemaan Heinäveden kinkeripiiriin viikoksi surmatyön jälkeen, jos hän olisi ollut syyllinen? Vaikuttaa sangen epäuskottavalta.
Mutta tämä todistus olisi tietysti voitu tulkita toisinkin, jos käräjöinti olisi jatkunut. Syyttäjä olisi kysynyt, oliko Runarilla kenties ollut vaivaa tavaroiden kätkemisessä, kun hän jäi pitäjään murhan jälkeen. Strömberg oli varma Runarin syyttömyydestä ja toimi sen sekä omantuntonsa mukaan.
Kun varkautelainen Gunnar Ropponen keväällä ketunpesiä etsiessään löysi tyttöjen tavaroita metsästä, käännettiin ”korttipakkaa” taas ympäri. Tavarat osuivat suoraan Ropposen silmiin Kelolammen rannalta. Ropponen on Rikospostin haastattelussa kertonut, ettei niitä tarvinnut haeskella ja hän tiesi heti, kenelle olkihattu ja pikkurihkama olivat kuuluneet.
Asianajaja Strömberg niittasi huomionsa tavaroihin heti. Hän huomasi, etteivät hattujen kuvut olleet sanottavammin turmeltuneet, vaikka talven olisi pitänyt jättää niihin jälkensä. Oikeudessa hän käytti valttinaan tätä seikkaa:
- Olen ostanut joitakin tällaisia hattuja ja piilottanut niitä eri paikkoihin. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, millaisia ne ovat vuoden kuluttua. Tällaiset yhden kesän hatut ovat huonolaatuisia ja halpoja.
Näistä ei ole värikään sanottavammin lähtenyt.
Strömberg oli tilannut ilmatieteen laitokselta sademäärästä todistuksen ja lausui sen perusteella painavat sanat:
- Varkauden seutuvilla tuli sadetta 27.7.1959-1.7.1960 välisenä aikana yhteensä 514.9 mm. Tästä määrästä on lunta 192.1 mm.
Tämä merkitsee sitä, että hatut olisivat olleet yhtäjaksoisesti tammi-maaliskuitten aikana paksun lumipeitteen alla. Vahvimmillaan hanki on ollut 74 senttiä.
On itsestään selvää, että tämän jälkeen hattujen olisi pitänyt olla aivan litteitä ja muodottomia!
Sitä ne eivät olleet.
Ropposen löytö Kelolammen rannasta oli kuin tarjottimella, täysin kätkemättömänä. Jos asianajaja Strömberg olisi voinut todistaa hattujensa avulla teorian oikeaksi, olisi oikeuden vaakaan Runarin puolelle ollut pakko asettaa painava punnus.
OUDOT PUHEET TULILAHDESSA
Helsinkiläinen Elina H. muistanee koko ikänsä, että hän yöpyi Tulilahdessa vainajien vieressä heinäkuun 30. päivänä 1959. Hän oli silloin ainoa yöpyjä leirintäalueella ja autuaan tietämätön siis tyttöjen kohtalosta. Tuona yönä hän kuitenkin kuuli järveltä päin jonkinlaista meteliä ja veneen hankainten natinaa. Jotkut olivat soutelemassa järvellä. Pian kuului myös miesääniä aivan teltan läheltä. Elina H. muisti hyvin lauseparretkin:
- Eikö siihen jäänyt jotain puun juurelle?
- Minä peitin ne.
- Mennäänkö tuonne?
- Ei mennä... voi paukkua.
- Etkö sinäkin ole jo saanut tarpeeksi tällä kertaa?
- Tulee kestämään kauan, ennen kuin niitä osataan kaivata.
- Ei kai poliisi näin pian...
Elina H. palasi lomaltaa Helsinkiin, missä häntä pian kohtasi järkyttävä tieto.
Helsingin Sanomat uutisoi kahden tytön hävinneen jäljettömiin lomamatkallaan Itä-Suomessa. Peräänkuulutus oli virallinen, ja Elina H. meni välittömästi Vallilan poliisiasemalle Helsinkiin tekemään ilmoitusta kuulemastaan.
Omituinen öinen keskustelu oli käyty selvästi kahden miehen välillä. Tämäkin todistus unohdettiin heti, kun Runar ”löydettiin”. Kaiken lisäksi Elina H.:ta kuultiin seuraavan kerran vasta vajaa vuosi tapauksen jälkeen, silloinkin raastuvassa, joten hänen muistikuvansa eivät enää olleet niin tuoreita kuin Vallilan poliisiasemalla. Asianajaja Strömberg väitti lisäksi poliisien vaikuttaneen tytön todistukseen laimentavasti.
Tulilahti 1959 (ketju 1)
Re:
Re: Tulilahti
Jahas ja Sariola se asettelee teorioissaan Ruunarille jo kaveria, eli jostain tämä erakko ja yksineläjä olisi löytänyt itselleen sielunkumppanin, olisiko peräti tilannut paikalle, tai laahannut mukanaan, joopa!
Mukavasti tuo rekonstruktiokin on tehty, sillä oikeasti tuollaisen surmatyön jälkeen ei kukaan ole voinut siitä vaan kannella ruumiita haudanreunalla ja hakea lapioita ihan naapurista, ei se niin olisi käynyt ja vielä Ruunarin ollessa kyseessä.
Helppohan se on jälkeen päin rekonstruoida juttuja, kun on voinut kuvitella aikataulut valmiiksi ja järjestyksen.
Kyllä siinä on täytynyt surmaajalla olla pasmat melko sekaisin, joten ei tuo piilottelu ole ihan tuosta vaan käynyt, kuten poliisilla sitten jälkeen päin!
Tuskin olisi Ruunarilla ollut kanttia soudella muina miehinä järvellä ja upotella kyydissä olleita polkupyöriä järveen, jopa niin, että on ottanut niistä ne venttiilit irti.
Ruunar olisi varmaan käyttänyt renkaiden ilmojen poistoon sitä terävää Mora puukkoaan, jota Sariola niin mainioksi mainostaa.
Ei, ei taida Runar sopia surmaajaksi Tulilahdelle, vaan kyllä se on melko varmasti jonkun/joidenkin paikkakuntalaisten tekosia.
Mukavasti tuo rekonstruktiokin on tehty, sillä oikeasti tuollaisen surmatyön jälkeen ei kukaan ole voinut siitä vaan kannella ruumiita haudanreunalla ja hakea lapioita ihan naapurista, ei se niin olisi käynyt ja vielä Ruunarin ollessa kyseessä.
Helppohan se on jälkeen päin rekonstruoida juttuja, kun on voinut kuvitella aikataulut valmiiksi ja järjestyksen.
Kyllä siinä on täytynyt surmaajalla olla pasmat melko sekaisin, joten ei tuo piilottelu ole ihan tuosta vaan käynyt, kuten poliisilla sitten jälkeen päin!
Tuskin olisi Ruunarilla ollut kanttia soudella muina miehinä järvellä ja upotella kyydissä olleita polkupyöriä järveen, jopa niin, että on ottanut niistä ne venttiilit irti.
Ruunar olisi varmaan käyttänyt renkaiden ilmojen poistoon sitä terävää Mora puukkoaan, jota Sariola niin mainioksi mainostaa.
Ei, ei taida Runar sopia surmaajaksi Tulilahdelle, vaan kyllä se on melko varmasti jonkun/joidenkin paikkakuntalaisten tekosia.
-
strangelove
- Adrian Monk
- Viestit: 2921
- Liittynyt: To Loka 09, 2008 11:32 am
Re: Tulilahti
On pakko poimia joitakin otteita tuosta Rikospostin jutusta:
"Omituinen öinen keskustelu oli käyty selvästi kahden miehen välillä. Tämäkin todistus unohdettiin heti, kun Runar ”löydettiin”. Kaiken lisäksi Elina H.:ta kuultiin seuraavan kerran vasta vajaa vuosi tapauksen jälkeen, silloinkin raastuvassa, joten hänen muistikuvansa eivät enää olleet niin tuoreita kuin Vallilan poliisiasemalla. Asianajaja Strömberg väitti lisäksi poliisien vaikuttaneen tytön todistukseen laimentavasti."
Jorma Paloa siteeratakseni voisi todeta, että poliisin toiminta oli ja on vielä tänäkin päivänä suuri pettymys. Haaviston todennäköisesti melko oleellinen havainto unohdettiin tyystin kun Holmström löytyi. Se on anteeksiantamatonta. Jorma Koskela ja Axel Skogman tekivät Isojoella paljon parempaa työtä kuin kollegansa Heinävedellä. Jokaikinen vihje tarkistettiin, vaikka kyse olisi ollut vain pelkästä huhusta. Poliisi tiesi todennäköisen tekijän, mutta muita linjoja ei silti unohdettu. Haavisto kuuli todennäköisesti tekijöiden keskustelun. Tuohon vain sattui olemaan vaikeaa sovittaa pääepäiltyä, joten se sivuutettiin.
"Olisiko Runar Holmström jäänyt seikkailemaan Heinäveden kinkeripiiriin viikoksi surmatyön jälkeen, jos hän olisi ollut syyllinen? Vaikuttaa sangen epäuskottavalta.
Mutta tämä todistus olisi tietysti voitu tulkita toisinkin, jos käräjöinti olisi jatkunut. Syyttäjä olisi kysynyt, oliko Runarilla kenties ollut vaivaa tavaroiden kätkemisessä, kun hän jäi pitäjään murhan jälkeen. Strömberg oli varma Runarin syyttömyydestä ja toimi sen sekä omantuntonsa mukaan.
Kun varkautelainen Gunnar Ropponen keväällä ketunpesiä etsiessään löysi tyttöjen tavaroita metsästä, käännettiin ”korttipakkaa” taas ympäri. Tavarat osuivat suoraan Ropposen silmiin Kelolammen rannalta. Ropponen on Rikospostin haastattelussa kertonut, ettei niitä tarvinnut haeskella ja hän tiesi heti, kenelle olkihattu ja pikkurihkama olivat kuuluneet.
Asianajaja Strömberg niittasi huomionsa tavaroihin heti. Hän huomasi, etteivät hattujen kuvut olleet sanottavammin turmeltuneet, vaikka talven olisi pitänyt jättää niihin jälkensä. Oikeudessa hän käytti valttinaan tätä seikkaa:
- Olen ostanut joitakin tällaisia hattuja ja piilottanut niitä eri paikkoihin. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, millaisia ne ovat vuoden kuluttua. Tällaiset yhden kesän hatut ovat huonolaatuisia ja halpoja.
Näistä ei ole värikään sanottavammin lähtenyt.
Strömberg oli tilannut ilmatieteen laitokselta sademäärästä todistuksen ja lausui sen perusteella painavat sanat:
- Varkauden seutuvilla tuli sadetta 27.7.1959-1.7.1960 välisenä aikana yhteensä 514.9 mm. Tästä määrästä on lunta 192.1 mm.
Tämä merkitsee sitä, että hatut olisivat olleet yhtäjaksoisesti tammi-maaliskuitten aikana paksun lumipeitteen alla. Vahvimmillaan hanki on ollut 74 senttiä.
On itsestään selvää, että tämän jälkeen hattujen olisi pitänyt olla aivan litteitä ja muodottomia!
Sitä ne eivät olleet.
Ropposen löytö Kelolammen rannasta oli kuin tarjottimella, täysin kätkemättömänä. Jos asianajaja Strömberg olisi voinut todistaa hattujensa avulla teorian oikeaksi, olisi oikeuden vaakaan Runarin puolelle ollut pakko asettaa painava punnus."
Tuossa on jo paljon sellaisia seikkoja, jotka tukevat vahvasti käsitystä jonkun muun kuin Runarin osallisuudesta tekoihin. Miksi ihmeessä Runar olisi vaarantanut kaiken ja jäänyt Heinävedellä piilottelemaan kattiloita ja tuohilippoja? Ei, ei, ei. Kaupan päälle sitten nuo metsästä löydetyt tavarat. Kyllä tässä vaikuttaa vahvasti siltä, että tekijä oli joku ihan muu eikä sitä välttämättä kaukaa tarvinnut hakea.
Tuohon Strömbergin väitteeseen kulkukelvottomasta veneestä. Kuten jo totesinkin, Holger Strömberg viittasi lausunnossaan poliisitutkimukseen ja teki sen vielä oikeussalissa. Asian siis täytyi olla niin kuten Strömberg väitti, sillä tottahan poliisi sen muussa tapauksessa olisi kumonnut. Muista nyt Sariola, että likikään kaikkea tietoa tapauksesta ei ole julkisuuteen kerrottu. Nyt joudut luottamaan Strömbergiin ja poliisien tutkimuksiin.
"Omituinen öinen keskustelu oli käyty selvästi kahden miehen välillä. Tämäkin todistus unohdettiin heti, kun Runar ”löydettiin”. Kaiken lisäksi Elina H.:ta kuultiin seuraavan kerran vasta vajaa vuosi tapauksen jälkeen, silloinkin raastuvassa, joten hänen muistikuvansa eivät enää olleet niin tuoreita kuin Vallilan poliisiasemalla. Asianajaja Strömberg väitti lisäksi poliisien vaikuttaneen tytön todistukseen laimentavasti."
Jorma Paloa siteeratakseni voisi todeta, että poliisin toiminta oli ja on vielä tänäkin päivänä suuri pettymys. Haaviston todennäköisesti melko oleellinen havainto unohdettiin tyystin kun Holmström löytyi. Se on anteeksiantamatonta. Jorma Koskela ja Axel Skogman tekivät Isojoella paljon parempaa työtä kuin kollegansa Heinävedellä. Jokaikinen vihje tarkistettiin, vaikka kyse olisi ollut vain pelkästä huhusta. Poliisi tiesi todennäköisen tekijän, mutta muita linjoja ei silti unohdettu. Haavisto kuuli todennäköisesti tekijöiden keskustelun. Tuohon vain sattui olemaan vaikeaa sovittaa pääepäiltyä, joten se sivuutettiin.
"Olisiko Runar Holmström jäänyt seikkailemaan Heinäveden kinkeripiiriin viikoksi surmatyön jälkeen, jos hän olisi ollut syyllinen? Vaikuttaa sangen epäuskottavalta.
Mutta tämä todistus olisi tietysti voitu tulkita toisinkin, jos käräjöinti olisi jatkunut. Syyttäjä olisi kysynyt, oliko Runarilla kenties ollut vaivaa tavaroiden kätkemisessä, kun hän jäi pitäjään murhan jälkeen. Strömberg oli varma Runarin syyttömyydestä ja toimi sen sekä omantuntonsa mukaan.
Kun varkautelainen Gunnar Ropponen keväällä ketunpesiä etsiessään löysi tyttöjen tavaroita metsästä, käännettiin ”korttipakkaa” taas ympäri. Tavarat osuivat suoraan Ropposen silmiin Kelolammen rannalta. Ropponen on Rikospostin haastattelussa kertonut, ettei niitä tarvinnut haeskella ja hän tiesi heti, kenelle olkihattu ja pikkurihkama olivat kuuluneet.
Asianajaja Strömberg niittasi huomionsa tavaroihin heti. Hän huomasi, etteivät hattujen kuvut olleet sanottavammin turmeltuneet, vaikka talven olisi pitänyt jättää niihin jälkensä. Oikeudessa hän käytti valttinaan tätä seikkaa:
- Olen ostanut joitakin tällaisia hattuja ja piilottanut niitä eri paikkoihin. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, millaisia ne ovat vuoden kuluttua. Tällaiset yhden kesän hatut ovat huonolaatuisia ja halpoja.
Näistä ei ole värikään sanottavammin lähtenyt.
Strömberg oli tilannut ilmatieteen laitokselta sademäärästä todistuksen ja lausui sen perusteella painavat sanat:
- Varkauden seutuvilla tuli sadetta 27.7.1959-1.7.1960 välisenä aikana yhteensä 514.9 mm. Tästä määrästä on lunta 192.1 mm.
Tämä merkitsee sitä, että hatut olisivat olleet yhtäjaksoisesti tammi-maaliskuitten aikana paksun lumipeitteen alla. Vahvimmillaan hanki on ollut 74 senttiä.
On itsestään selvää, että tämän jälkeen hattujen olisi pitänyt olla aivan litteitä ja muodottomia!
Sitä ne eivät olleet.
Ropposen löytö Kelolammen rannasta oli kuin tarjottimella, täysin kätkemättömänä. Jos asianajaja Strömberg olisi voinut todistaa hattujensa avulla teorian oikeaksi, olisi oikeuden vaakaan Runarin puolelle ollut pakko asettaa painava punnus."
Tuossa on jo paljon sellaisia seikkoja, jotka tukevat vahvasti käsitystä jonkun muun kuin Runarin osallisuudesta tekoihin. Miksi ihmeessä Runar olisi vaarantanut kaiken ja jäänyt Heinävedellä piilottelemaan kattiloita ja tuohilippoja? Ei, ei, ei. Kaupan päälle sitten nuo metsästä löydetyt tavarat. Kyllä tässä vaikuttaa vahvasti siltä, että tekijä oli joku ihan muu eikä sitä välttämättä kaukaa tarvinnut hakea.
Tuohon Strömbergin väitteeseen kulkukelvottomasta veneestä. Kuten jo totesinkin, Holger Strömberg viittasi lausunnossaan poliisitutkimukseen ja teki sen vielä oikeussalissa. Asian siis täytyi olla niin kuten Strömberg väitti, sillä tottahan poliisi sen muussa tapauksessa olisi kumonnut. Muista nyt Sariola, että likikään kaikkea tietoa tapauksesta ei ole julkisuuteen kerrottu. Nyt joudut luottamaan Strömbergiin ja poliisien tutkimuksiin.
Re: Tulilahti
Tuskin tuota kyettiin selvittämään, mutta tämä todistaa, että vene oli rannalla ja että joku vieras oli sitä käyttänyt. Sitä ei tiedetä kuka se vieras oli - itse kukin voi sovittaa siihen mahdollisimman sopivaa henkilöä. Minusta Runar Holmström on yksi valistunut arvaus. Mainittakoon, että Koikkalainen itse oli myös vahvasti epäilty ja oli pidätettynäkin.papillon kirjoitti: ..... [No, mahtoiko " muista yhteyksistä " selvitä oliko tämä tappi vuoltu Runarin moralla?
Palaan tuohon kysymykseen "onko enemmistö aina oikeassa?" Kun RH vihdoin oli pidätetty rikokseen epäiltynä, olisi enemmistö "rahvaasta" ehkä ollut valmis ottamaan oikeuden omiin käsiinsä ja lynkkaamaan epäillyn. Ilmapiiri oli sellainen. Kun aikaa kului ja ihmiset olivat nähneet pienikokoisen miehen jalkaraudoissa käräjäpaikalla, muuttui "rahvaan" mielipide melko nopeasti niin, että mahdollisesti enemmistö on siitä lähtien uskonut Holmströmin olevan syytön. Tällaisella huutoäänestyksellä ei voi päättää kuka on syyllinen. Suuren yleisön mielipidettä voidaan ohjailla haluttuun suuntaan. Näin ollen äänestämällä ei suinkaan saada aina oikeaa tulosta. Yleensä tehdään enemmistön mielipiteen mukaan, ja joskus se osuu väärään. Se on demokratian heikkous, mutta jonkun mukaan on edettävä. Virhepäätökset lakaistaan maton alle. Oikeuslaitos periaatteessa ei välitä yleisestä mielipiteestä, mutta tuokin periaate on melko venyvä. Myös oikeudessa yleinen mielipide vaikuttaa päättäjien mielipiteisiin ja näinollen myös päätöksiin, vaikka muuta väitetään.
Vähän tulee tunne, että tässä on tehty "tikusta asiaa". Eli tapista asiaa. Eli totta on, että vene kyllä oli rannalla käytettävissä - olipa siinä tappi tai ei. Olen itsekin käyttänyt soisella rannalla sammaltuppoa tapin paikalla. Se toimii. Tapin teko saattaa viitata sellaiseen henkilöön, jolle sammaltupon käyttäminen oli vierasta, ja ehkä veneen käyttäminenkin hieman harvinaisempaa. Siis vaikkapa länsirannikolta lähtöisin olevaan henkilöön, jolla ei kovin paljon ollut veneen käytöstä kokemuksia. Ehkä hänen näkemyksensä mukaan veneessä tulee olla tappi. Tällaisiakin ajatuksia tuo tappi tuo esille.
Noista hellehatuista ja tavaroista olen samaa mieltä. Ne on tuotu paikalle myöhemmin. Pidän todennäköisenä, että ne toi paikalle se sama avustaja joka oli mukana peittelemässä jälkiä 30.7.1959. Nimenomaan löydettäviksi.
Re: Tulilahti
Suokaa hyvät herrat minun sanoa jotain kaiken keskellä.
Nostan hattua Sariolalle asiallisesta käyttäytymisestä palstalla. Sariola ei ole nähdäkseni kertaakaan sortunut arvostelemaan toisia palstalaisia, vaan hän on aina pysytellyt aiheessa. Sariolalla olisi kyllä aihetta puolustella itseään ja antaa arvostelijoille samalla mitalla, mutta siihen hän ei sorru. Hienoa Sariola!
Keskusteluissa on tempaistu väittämiä ilmasta ja lyöty lukkoon, ikäänkuin täysin varmoina yksistyiskohtina. Kyseenalaistaa näitä väittämiä ei näköjään saa sillä palstapoliisit tulvet heti oman käden oikeudella rankaisemaan jokaista joka uskaltaa kyseenalaistaa näitä lukkoonlyötyjä päähänpinttymiä.
Yksi sellainen päähänpinttymä on väite että heinäveteläiset kyllä tietävät että kuka tai ketkä ovat syyllisiä. Tuolle väittämälle ei ole hitustakaan katetta. Se on jopa täysin epälooginen väite. Kuinka ihmeessä heinäveteläsiet tietäisivät (?) , miksi ja kuinka he kykenisivät pitämään salassa moista asiaa.
Heinäveteläiset eivät halua keskutella murhista ja sen sitten ehkä joku tulkitsee mielessään että jotain salattavaa heillä on. Monet heinäveteläiset olivat hirvittävän vihaisia Runarille kun hän meni ja hirtti itsensä kesken rikostutkimusten. Monet heinäveteläiset ovat sitä mieltä että murhat pilasivat Heinäveden ja heinäveteläisten maineen ja asiaa ei ole yhtään auttanut se että muualla päin Suomea ollaan mustamaalattu heinäveteläisiä. Ristikin katosi hautapaikalta jo toisena kesänä murhien jälkeen ja hautapaikkaa ei ole ollut olemassakaan 25-30 vuoteen vaan koko se maaalue hautapaikan ympäriltä poistettiin kaivurilla. Pääskyvuoren omistajan maitahaan se lerialue ja hautapaikka on ollut jo nuo 25 vuotta. Ainoa mikä siellä muistuttaa teltta-aluetta on pylväs jossa on pieni kyltti ja jossa lukee Tulilahti. Pylväs seisoo teltta-paikalla, Multaniemen kupeessa, kohdassa jossa kaksi moottorikelkkareittiä, valaistu lenkkeily- ja hiihtolatu kohtaavat.
Heinävedellä on kauan jo kerrottu ja tiedetty että Runar on oleskellut useanpana kesänä Heinävedellä ja aina yöpynyt samassa talossa. Talo sijaitsee noin kaksi kilometriä leirialueelta, erään lammen rannalla. Siihen aikaan siinä rakennuksessa asui, asuskeli "monenlaista" väkeä, jopa yksi romaaniperhe.
Poliisit kuulustelivat 14 heinäveteläsitä miestä tarkemmin ja pitkän liudan muitakin. Palstalla ollaan vaan keskusteltu seitsemästä. Ei kannata hatarin perustein mennä vannomaan että kuka tai ketkä olivat murhaajat sillä vaihtoehtoja löytyy.
Nostan hattua Sariolalle asiallisesta käyttäytymisestä palstalla. Sariola ei ole nähdäkseni kertaakaan sortunut arvostelemaan toisia palstalaisia, vaan hän on aina pysytellyt aiheessa. Sariolalla olisi kyllä aihetta puolustella itseään ja antaa arvostelijoille samalla mitalla, mutta siihen hän ei sorru. Hienoa Sariola!
Keskusteluissa on tempaistu väittämiä ilmasta ja lyöty lukkoon, ikäänkuin täysin varmoina yksistyiskohtina. Kyseenalaistaa näitä väittämiä ei näköjään saa sillä palstapoliisit tulvet heti oman käden oikeudella rankaisemaan jokaista joka uskaltaa kyseenalaistaa näitä lukkoonlyötyjä päähänpinttymiä.
Yksi sellainen päähänpinttymä on väite että heinäveteläiset kyllä tietävät että kuka tai ketkä ovat syyllisiä. Tuolle väittämälle ei ole hitustakaan katetta. Se on jopa täysin epälooginen väite. Kuinka ihmeessä heinäveteläsiet tietäisivät (?) , miksi ja kuinka he kykenisivät pitämään salassa moista asiaa.
Heinäveteläiset eivät halua keskutella murhista ja sen sitten ehkä joku tulkitsee mielessään että jotain salattavaa heillä on. Monet heinäveteläiset olivat hirvittävän vihaisia Runarille kun hän meni ja hirtti itsensä kesken rikostutkimusten. Monet heinäveteläiset ovat sitä mieltä että murhat pilasivat Heinäveden ja heinäveteläisten maineen ja asiaa ei ole yhtään auttanut se että muualla päin Suomea ollaan mustamaalattu heinäveteläisiä. Ristikin katosi hautapaikalta jo toisena kesänä murhien jälkeen ja hautapaikkaa ei ole ollut olemassakaan 25-30 vuoteen vaan koko se maaalue hautapaikan ympäriltä poistettiin kaivurilla. Pääskyvuoren omistajan maitahaan se lerialue ja hautapaikka on ollut jo nuo 25 vuotta. Ainoa mikä siellä muistuttaa teltta-aluetta on pylväs jossa on pieni kyltti ja jossa lukee Tulilahti. Pylväs seisoo teltta-paikalla, Multaniemen kupeessa, kohdassa jossa kaksi moottorikelkkareittiä, valaistu lenkkeily- ja hiihtolatu kohtaavat.
Heinävedellä on kauan jo kerrottu ja tiedetty että Runar on oleskellut useanpana kesänä Heinävedellä ja aina yöpynyt samassa talossa. Talo sijaitsee noin kaksi kilometriä leirialueelta, erään lammen rannalla. Siihen aikaan siinä rakennuksessa asui, asuskeli "monenlaista" väkeä, jopa yksi romaaniperhe.
Poliisit kuulustelivat 14 heinäveteläsitä miestä tarkemmin ja pitkän liudan muitakin. Palstalla ollaan vaan keskusteltu seitsemästä. Ei kannata hatarin perustein mennä vannomaan että kuka tai ketkä olivat murhaajat sillä vaihtoehtoja löytyy.
-
strangelove
- Adrian Monk
- Viestit: 2921
- Liittynyt: To Loka 09, 2008 11:32 am
Re: Tulilahti
Anyone puhuu nyt itseään pakettiin. Nimimerkki betty kirjoitti tuolla "tekijägallupin" puolella 3.1. näin:
"Juu, kävin vasiten Heinävedellä surmapaikalla 1995 ja haastattelin samalla paikkakuntalaista 1959 syntynyttä taksinkuljettajaa. Hän kertoi ettei tietenkään edes muista tapausta, mutta vieläkin kun asiasta puhutaan, niin siihen liittyy hieman kyräilyä ja hymistelyä malliin: "Tiijjetääv vua ee sanoota." Varmaankin jotkut tiesivät enemmän kuin puhuivat."
Anyone itse komppasi tätä vastaten seuraavasti:
"Heinäveteläisille tyypillinen vastaushan tuo
."
Joten kylläpä Anyonekin tuntuu aavistelevan, että paikkakunnalla ei välttämättä ole kerrottu ihan kaikkea. Tiedetään vaan ei sanota. Minusta tuon voi lukea tulkita vain yhdellä tavalla.
Anyone, olet kyllä ihan asiallinen kirjoittaja. Tuntuu vain siltä, että otat nämä pienet erimielisyydet liian henkilökohtaisesti. Loukkaannuit Scythelle siitä, kun hänellä oli alueen paikallistuntemus sinua paremmin hanskassa. Ota rauhallisemmin, ei tämä kuitenkaan niin vakavaa ole. Tietojasi on joka tapauksessa aina mielenkiintoista kuulla!
"Juu, kävin vasiten Heinävedellä surmapaikalla 1995 ja haastattelin samalla paikkakuntalaista 1959 syntynyttä taksinkuljettajaa. Hän kertoi ettei tietenkään edes muista tapausta, mutta vieläkin kun asiasta puhutaan, niin siihen liittyy hieman kyräilyä ja hymistelyä malliin: "Tiijjetääv vua ee sanoota." Varmaankin jotkut tiesivät enemmän kuin puhuivat."
Anyone itse komppasi tätä vastaten seuraavasti:
"Heinäveteläisille tyypillinen vastaushan tuo
."Joten kylläpä Anyonekin tuntuu aavistelevan, että paikkakunnalla ei välttämättä ole kerrottu ihan kaikkea. Tiedetään vaan ei sanota. Minusta tuon voi lukea tulkita vain yhdellä tavalla.
Anyone, olet kyllä ihan asiallinen kirjoittaja. Tuntuu vain siltä, että otat nämä pienet erimielisyydet liian henkilökohtaisesti. Loukkaannuit Scythelle siitä, kun hänellä oli alueen paikallistuntemus sinua paremmin hanskassa. Ota rauhallisemmin, ei tämä kuitenkaan niin vakavaa ole. Tietojasi on joka tapauksessa aina mielenkiintoista kuulla!
Re: Tulilahti
Pohdiskelua siitä kuka on todennäköisin tekijä Tulilahdella.
Vaikka pidänkin todennäköisimpänä tekijänä Holmströmia, niin en ole sulkenut pois silti muitakaan vaihtoehtoja. Kukapa se nyt varmasti tietäisi? Kukaan ei liene ollut näkemässä.
Jospa lähdetään liikkeelle siitä, että RH on syytön tuohon rikokseen. Hänhän oli poliiseille kertonut epävirallisesti, että hän oli seuraillut tyttöjä Liperistä saakka ja tullut tyttöjen perässä aina Tulilahden leirintäalueelle saakka. Hän oli seurannut sivusta tapahtumia siellä rannalla. Poliisin ilmoituksen mukaan hän oli osannut kuvata sellaisia yksityiskohtia illan tapahtumista, että poliisin mukaan hänen on täytynyt olla itse paikalla havainnoimassa. Uskon poliisin olevan tässä oikeassa. Sitten virallisessa kuulustelussa hän oli kieltänyt kaiken ja esittänyt valheiksi osoittautuneita tietoja olinpaikastaan tuona aikana. Eli hän suoraan valehteli. Jos hän seurasi mitä rannalla tapahtui ja tiesi oikeat tekijät, ainakin ulkonäöltään, niin ihmetellä täytyy, mikä esti häntä kertomasta asiaa poliisille. Mielestäni siihen ei ole riittävän vahvaa syytä. On olemassa yksi vahva syy. Hän ei voinut kertoa, mitä tarkkaan ottaen rannalla tapahtui, koska oli henkilökohtaisesti itse se pääroolin esittäjä. Jos hän olisi ollut täysin syytön, ei hän mielestäni olisi kieltänyt edes olleensa siellä rannalla, se ei olisi ollut hänen etunsa mukaista. Tuo täydellinen kieltäminen, että olisi ollut edes paikalla, ei vaikuta täysin syyttömän miehen puheelta. Sensijaan hän olisi hyvin voinut kuvailla nuo vieraat tekijät poliisille. Mikään vahva tosiseikka ei olisi ollut sitä estämässä. Niin - miksi RH ei kertonut poliisille tarkkoja tietoja illan tapahtumista loppuun saakka? Sitä kannattaa pohtia.
Tuo tekijäpari voisi olla esim. juuri nuo nuoret miehet, jotka olivat illalla tyttöjen kanssa. Mielestäni RH olisi voinut paljastaa heidät aivan hyvin, jos itse oli syytön. Ei se olisi ollut hänelle suinkaan haitaksi, vaan päinvastoin. Kun hän menetteli näin kuin menetteli, viittaa se mielestäni siihen, että hänellä oli osuutensa tuohon rikokseen. Tämä tuntuu loogiselta. Tästä syystä pidän Holmströmia todennäköisimpänä syyllisenä tuohon rikokseen, vaikka en voi olla itsekään täysin varma, että niin on myös todellisuudessa. On siinä sentään tehty kovasti töitä jälkien peittelyssä, mutta tulee vaikutelma, että tuo peittelytehtävä on ollut osaksi epäonnistunut. Toiminta ei ole ollut järkevän loogista, vaan satunnaisen onnahtelevaa ja sattumanvaraista. Ikäänkuin tekijä olisi ollut "paniikissa". Ainakin peittelyvaiheessa tekijöitä lienee ollut kaksi. Näin arvelen.
Vaikka pidänkin todennäköisimpänä tekijänä Holmströmia, niin en ole sulkenut pois silti muitakaan vaihtoehtoja. Kukapa se nyt varmasti tietäisi? Kukaan ei liene ollut näkemässä.
Jospa lähdetään liikkeelle siitä, että RH on syytön tuohon rikokseen. Hänhän oli poliiseille kertonut epävirallisesti, että hän oli seuraillut tyttöjä Liperistä saakka ja tullut tyttöjen perässä aina Tulilahden leirintäalueelle saakka. Hän oli seurannut sivusta tapahtumia siellä rannalla. Poliisin ilmoituksen mukaan hän oli osannut kuvata sellaisia yksityiskohtia illan tapahtumista, että poliisin mukaan hänen on täytynyt olla itse paikalla havainnoimassa. Uskon poliisin olevan tässä oikeassa. Sitten virallisessa kuulustelussa hän oli kieltänyt kaiken ja esittänyt valheiksi osoittautuneita tietoja olinpaikastaan tuona aikana. Eli hän suoraan valehteli. Jos hän seurasi mitä rannalla tapahtui ja tiesi oikeat tekijät, ainakin ulkonäöltään, niin ihmetellä täytyy, mikä esti häntä kertomasta asiaa poliisille. Mielestäni siihen ei ole riittävän vahvaa syytä. On olemassa yksi vahva syy. Hän ei voinut kertoa, mitä tarkkaan ottaen rannalla tapahtui, koska oli henkilökohtaisesti itse se pääroolin esittäjä. Jos hän olisi ollut täysin syytön, ei hän mielestäni olisi kieltänyt edes olleensa siellä rannalla, se ei olisi ollut hänen etunsa mukaista. Tuo täydellinen kieltäminen, että olisi ollut edes paikalla, ei vaikuta täysin syyttömän miehen puheelta. Sensijaan hän olisi hyvin voinut kuvailla nuo vieraat tekijät poliisille. Mikään vahva tosiseikka ei olisi ollut sitä estämässä. Niin - miksi RH ei kertonut poliisille tarkkoja tietoja illan tapahtumista loppuun saakka? Sitä kannattaa pohtia.
Tuo tekijäpari voisi olla esim. juuri nuo nuoret miehet, jotka olivat illalla tyttöjen kanssa. Mielestäni RH olisi voinut paljastaa heidät aivan hyvin, jos itse oli syytön. Ei se olisi ollut hänelle suinkaan haitaksi, vaan päinvastoin. Kun hän menetteli näin kuin menetteli, viittaa se mielestäni siihen, että hänellä oli osuutensa tuohon rikokseen. Tämä tuntuu loogiselta. Tästä syystä pidän Holmströmia todennäköisimpänä syyllisenä tuohon rikokseen, vaikka en voi olla itsekään täysin varma, että niin on myös todellisuudessa. On siinä sentään tehty kovasti töitä jälkien peittelyssä, mutta tulee vaikutelma, että tuo peittelytehtävä on ollut osaksi epäonnistunut. Toiminta ei ole ollut järkevän loogista, vaan satunnaisen onnahtelevaa ja sattumanvaraista. Ikäänkuin tekijä olisi ollut "paniikissa". Ainakin peittelyvaiheessa tekijöitä lienee ollut kaksi. Näin arvelen.
-
strangelove
- Adrian Monk
- Viestit: 2921
- Liittynyt: To Loka 09, 2008 11:32 am
Re: Tulilahti
Olisi hyvin mielenkiintoista kuulla tästä aiemmin mainitusta A. Hyvärisestä. Häneen on liitetty eräs outo kuolemantapaus ja onpa häntä jossain yhteydessä yhdistetty Tulilahteenkin.
Re: Tulilahti
Taksikuskin letkautus on lähteenä nollan arvoinen.
Anyonen tekstejä on aina ilo lukea.
Mikäli Runar on aikasemmin käynyt useamman kerran Heinävedellä ja asustellutkin siellä parin epämääräisessä kulkuväen talossa, niin Runarin Heinävesi-tuntemuksen perusteella ei olisi ihme, jos hän olisi itse ehdottanut tytöille leirintäaluetta tai jopa tuota taloa yöpymispaikaksi.
Anyonen tekstejä on aina ilo lukea.
Mikäli Runar on aikasemmin käynyt useamman kerran Heinävedellä ja asustellutkin siellä parin epämääräisessä kulkuväen talossa, niin Runarin Heinävesi-tuntemuksen perusteella ei olisi ihme, jos hän olisi itse ehdottanut tytöille leirintäaluetta tai jopa tuota taloa yöpymispaikaksi.
-
strangelove
- Adrian Monk
- Viestit: 2921
- Liittynyt: To Loka 09, 2008 11:32 am
Re: Tulilahti
[quote="Belker"]Taksikuskin letkautus on lähteenä nollan arvoinen.
Anyonen tekstejä on aina ilo lukea.
quote]
Viittasinkin lähinnä Anyonen kommenttiin heinäveteläisille tyypillisestä vastauksesta.
Alemmasta lauseesta olen samaa mieltä.
Anyonen tekstejä on aina ilo lukea.
quote]
Viittasinkin lähinnä Anyonen kommenttiin heinäveteläisille tyypillisestä vastauksesta.
Alemmasta lauseesta olen samaa mieltä.
Re: Tulilahti
strangelove kirjoitti:Belker kirjoitti:Taksikuskin letkautus on lähteenä nollan arvoinen.
Anyonen tekstejä on aina ilo lukea.
quote]
Viittasinkin lähinnä Anyonen kommenttiin heinäveteläisille tyypillisestä vastauksesta.
Alemmasta lauseesta olen samaa mieltä.
Emmeköhän ole molemmat sitä mieltä, että lainattu taksikuskin sanoma on tyhjää puhetta. Näitä mukatietäviä ja salaperäistä leikkiviä on maailma pullollaan. Small-talkia ilmanvaihdon takia, ei sisältöä. - Hauskahan tuollainen pölisijä voi olla, muttei minkään arvoinen tietolähde.
Re: Tulilahti
Onko Haaviston havainto todella totta?
Jos tuo todistaja oli todella kuullut kyseisen kahden miehen välisen keskustelun, niin se on erittäin merkittävä tapahtuma. Siihen olisi kyllä pitänyt pureutua kiinni perusteellisesti. Käytetty kieli, murre ja ilmaisutapa olisi pitänyt yrittää tutkia mahdollisimman tarkkaan. Vaikuttaa kyllä todelliselta.
Oletetaan, että tekijällä (voi olla kaksikin) tuli kiire silloin ensimmäisenä yönä. Paniikinomaisesti hän peitteli jälkiä minkä ehti. Tuli kiire poistua aamun alkaessa valjeta. Homma jäi kuitenkin pahasti kesken. Tekijä päätteli, että on vielä pakko käydä peittelemässä jälkiä. Ehkä se yö 30.7. oli se ensimmäinen yritys parannella kätkemistyötä. Haavisto sattui kuulemaan tuon keskustelun.
Tekijät tulivat veneellä ja soutaen, niinkuin voi olettaakin. Aikakin oli juuri yön hiljaisia hetkiä. Tietä pitkin saapuminen olisi ollut liian vaarallista - joku olisi voinut nähdä. Veneellä tultiin ja veneellä poistuttiin.
Tulilahden pohjukasta suoraan luoteeseen noin 1,3 km soudettaessa saavutaan Honkaniemen etelärannalle. Se olisi hyvä lähtöpaikka veneelle, mutta ei ainut. Sinne tulee jonkin tasoisia polkuja, joita voinee ajaa mopedilla. Se on yksi mahdollinen tuloreitti. Tuolloin on jo hämärää jonkin verran ja mahdollisesti kukaan ei ole havainnut soutelijoita tai ei ole kukaan kiinnittänyt siihen huomiota.
Hyvin mahdollista, että kaksi miestä souteli tuona yönä 30.7.1959 aamuyöllä Honkaniemestä Tulilahteen. Haaviston havainto on näin ajateltuna hyvin mahdollinen.
Muita luotettavia havaintoja:
Rajavääpelin havainto Heinäveden Papinniemessä 5. elokuuta 1959. On tunnistanut miehen Holmströmiksi. Havaitsijana mukana myös vaimo. Papinniemi on Kermajärven pohjoispiolella.
Kultamaan havainto Juuan Ahmovaarassa 27.7.1959 puolen päivän tienoissa. On tunnistanut miehen Holmströmiksi. Puolustusasianajaja on pitänyt tätä todisteena, että H. ei olisi millään ehtinyt sieltä Tulilahteen tekemään rikosta. Todellisuudessa ehtii hyvin, kuten tytöt Polvijärveltä samana päivänä. Myös Kultamaan perhe oli ollut havaitsemassa.
Jos tuo todistaja oli todella kuullut kyseisen kahden miehen välisen keskustelun, niin se on erittäin merkittävä tapahtuma. Siihen olisi kyllä pitänyt pureutua kiinni perusteellisesti. Käytetty kieli, murre ja ilmaisutapa olisi pitänyt yrittää tutkia mahdollisimman tarkkaan. Vaikuttaa kyllä todelliselta.
Oletetaan, että tekijällä (voi olla kaksikin) tuli kiire silloin ensimmäisenä yönä. Paniikinomaisesti hän peitteli jälkiä minkä ehti. Tuli kiire poistua aamun alkaessa valjeta. Homma jäi kuitenkin pahasti kesken. Tekijä päätteli, että on vielä pakko käydä peittelemässä jälkiä. Ehkä se yö 30.7. oli se ensimmäinen yritys parannella kätkemistyötä. Haavisto sattui kuulemaan tuon keskustelun.
Tekijät tulivat veneellä ja soutaen, niinkuin voi olettaakin. Aikakin oli juuri yön hiljaisia hetkiä. Tietä pitkin saapuminen olisi ollut liian vaarallista - joku olisi voinut nähdä. Veneellä tultiin ja veneellä poistuttiin.
Tulilahden pohjukasta suoraan luoteeseen noin 1,3 km soudettaessa saavutaan Honkaniemen etelärannalle. Se olisi hyvä lähtöpaikka veneelle, mutta ei ainut. Sinne tulee jonkin tasoisia polkuja, joita voinee ajaa mopedilla. Se on yksi mahdollinen tuloreitti. Tuolloin on jo hämärää jonkin verran ja mahdollisesti kukaan ei ole havainnut soutelijoita tai ei ole kukaan kiinnittänyt siihen huomiota.
Hyvin mahdollista, että kaksi miestä souteli tuona yönä 30.7.1959 aamuyöllä Honkaniemestä Tulilahteen. Haaviston havainto on näin ajateltuna hyvin mahdollinen.
Muita luotettavia havaintoja:
Rajavääpelin havainto Heinäveden Papinniemessä 5. elokuuta 1959. On tunnistanut miehen Holmströmiksi. Havaitsijana mukana myös vaimo. Papinniemi on Kermajärven pohjoispiolella.
Kultamaan havainto Juuan Ahmovaarassa 27.7.1959 puolen päivän tienoissa. On tunnistanut miehen Holmströmiksi. Puolustusasianajaja on pitänyt tätä todisteena, että H. ei olisi millään ehtinyt sieltä Tulilahteen tekemään rikosta. Todellisuudessa ehtii hyvin, kuten tytöt Polvijärveltä samana päivänä. Myös Kultamaan perhe oli ollut havaitsemassa.
Re: Tulilahti
Nimimerkki betty on vain yksi anonyymeistä kirjoittajista joten yhden anonyymin henkilön kyselyhin en panisi paljon painoa.strangelove kirjoitti:Anyone puhuu nyt itseään pakettiin. Nimimerkki betty kirjoitti tuolla "tekijägallupin" puolella 3.1. näin:
"Juu, kävin vasiten Heinävedellä surmapaikalla 1995 ja haastattelin samalla paikkakuntalaista 1959 syntynyttä taksinkuljettajaa. Hän kertoi ettei tietenkään edes muista tapausta, mutta vieläkin kun asiasta puhutaan, niin siihen liittyy hieman kyräilyä ja hymistelyä malliin: "Tiijjetääv vua ee sanoota." Varmaankin jotkut tiesivät enemmän kuin puhuivat."
Taitaa olla niin että täytyy olla savolainen tai ainakin Savossa kasvanut jotta ymmärtää tai voi tulkita heinäveteläisten puheita. Tarkoitin juuri sitä mitä sanoin, heinäveteläisten ympäripyöreitä vastauksia, tyypillisiä vastauksia joita saa kysyipä sitten mitä vaan ja keneltä tahaansa.Anyone itse komppasi tätä vastaten seuraavasti:
"Heinäveteläisille tyypillinen vastaushan tuo
Joten kylläpä Anyonekin tuntuu aavistelevan, että paikkakunnalla ei välttämättä ole kerrottu ihan kaikkea. Tiedetään vaan ei sanota. Minusta tuon voi lukea tulkita vain yhdellä tavalla.
Mistäpä minä tietäisin onko kerrottu kaikkea. En ole ajatustenlukija joten en ala spekuloimaan siitä. Heinävedeltä löytyi satoja miehiä siihen aikaan, kuin se erakkoluonne lukkarikin, tai Herra Jussi Omenapuu, joita olisi yhtä hyvin voitu epäillä syyllisiksi kuin Runariakin. Ei syyllisen/syyllisten täytynyt välttämättä olla lähitalojen miehiä , ehkäpä siitä hieman kauenpaa, vaikka kilometrin säteellä tai kahden. Miksi ei. Sairasmielisiä ja vähän tärähtäneitä eleli siihen aikaan yhteiskunnassa mielin määrin.
Ja jos kerta Runar on asustellut siellä Naurislammen rannalla useanpanakin kesänä niin ehkäpä alue oli tullut Runarille tutuksi. Samassa kartanossa tai kartanon lisärakennuksissa asusteli hyvin "kirjavaa väkeä" siihen aikaan. Se toimi jonkinlaisena kortteerina ohikulkijoille, antoi tilapäistä yösijaa ja lautasellisen soppaa murkinaksi. Ihmettelen vaan että kuinka Runar oli siihen kartanoon löytänyt tiensä sillä sen verran sivussa Varkauden tieltä se sijaitsee eikä sinne mennyt muuta kuin hevoskärrytie. Polku tai tie sinne läksi vain noin 200 metriä leirialueen tienhaarasta, toiselta puolen Varkauteen menevää tietä.
Kesäisin ilmaantui kylälle useampikin hevoskärryllinen mustalaisia ja aikuiset sanoivat että kartanoon on tullut taas kesävieraita.
Siinä kartanossa asui yksi häirikkö poikakin, joka kävi kahteen kertaan jokaisen luokan. Yhtenä vuotena jouduin samalla luokalle hänen kanssaan. Me tytöt pelättiin sitä kaveria niin ettei me uskallettu lähteä koulusta kotiin ennen kuin se poika oli ensin lähtenyt menemään kotiinsa päin. Ikääkin oli pojalle jo kertynyt...Minulla ei ole mitään aihetta ottaa mitään henkilökohtaisesti. Tämä ei koske minua millään lailla henkilökohtaisesti, kunhan vaan pähkäilen tässä niin kuin muutkin. Luotan poliisien tutkimuksiin eniten, vaikka vajaavaista on tieto mitä poliiseilta on tihkunut aiheesta, ja mediaan en luota tippaakaan. Arvata saattaa kun eteläsuomalaiset lehtimiehet kyselivät paikkakuntalaisilta asioista ja saivat heinäveteläisten mummojen ja ukkojen ympäripyöreitä vastauksia jotka sitten vielä tänäkin päivänä tällä palstallakin kummittelevat totuuksina.Anyone, olet kyllä ihan asiallinen kirjoittaja. Tuntuu vain siltä, että otat nämä pienet erimielisyydet liian henkilökohtaisesti. Ota rauhallisemmin, ei tämä kuitenkaan niin vakavaa ole. Tietojasi on joka tapauksessa aina mielenkiintoista kuulla!
"Loukkaannuit Scythelle siitä, kun hänellä oli alueen paikallistuntemus sinua paremmin hanskassa."
Hehee. Ei ole aihetta loukkaantua. Luulen että tiedän mikä Schytheä harmittaa... En usko vieläkään että Scythellä on paikallistuntemusta, tai oli niinkuin sinä kirjoitat.
Minun rauhaani ei ole kukaan häirinnyt, sitten en tiedä että pilaanko minä toisten rauhaa. Ilonpilaajan maineen sain melko heti kun tulin palstalle
. Minäkin voin yhtä hyvin olla vastarannankiiski jos toisetkin ovat, mikä minua estää jos teitäkään ei mikään estä.Re: Tulilahti
Tuossa edellä puhuu "Anyone" asiaa. Eri lehdet kuten Rikosposti ja Alibi ja moni muukin ovat kirjoittaneet silloin tällöin juttuja tästä Tulilahden tapauksesta. Niissä on varmaan ripaus totuuttakin, mutta suureksi osaksi ne on tehty "myynnin edistämiseksi". On saatu raflaavia lausuntoja paikallisilta henkilöiltä. Niitä on voitu vielä muunnella ja tehostaa vaikutuksen aikaansaamiseksi. Tuossa tarkoituksessa tehty juttu saattaa antaa väärän yleiskuvan asioista.
Itse olen sitä mieltä, että eivät suinkaan kaikki heinäveteläiset ole sitä mieltä, että tekijä on paikkakuntalainen. Aika moni kyllä saattaa olla sitä mieltä, mutta eivät varmasti kaikki. Moni paikkakunnan asukas ei tiedä asiasta sen enempää kuin muuallakaan asuva. Erilaisia juoruja varmaan liikkuu ja on liikkunut, mutta niiden todistusarvo on olematon. Otetaan nyt vaikka se vaatteiden polttaminen. Kun itse tein maalaustöitä ja sotkin vaatteitani punaiseen maaliin ja niin ne vaatteet oli hävitettävä. Tosin nykyään niitä ei tarvitse polttaa vaan heittää roska-astiaan. Vaatehan ei ruostu, joten kysymyksessä voi olla esim. maali. Se ei lähde juuri millään. Tuo ruoste sana on voinut tulla alkuperäisen sanan paikalle, joka on voinut olla vaikkapa maali. Vaate ei voi ruostua. Tuollaisella huhupuheella ei ole juuri mitään todistusarvoa. Luultavasti tuokin on poliisin taholta tarkistettu. Tällaisia vastaavia huhuja varmaan liikkuu muitakin, mutta kai poliisi on ne nyt viime tutkimuksessaan tarkistanut, eikä mitään merkittävää ole löytynyt. Vähän merkittävämpi on se juttu, että se eräs leskirouva oli nähnyt kahden tytön poistuvan leirintäalueelta 28. päivän aamuna. Se pitänee paikkansa, että on kertonut niin. Se voi olla "hätävalhe", jonka avulla on haluttu epäilyjen siirtyvän pois paikallisista nuorista miehistä, mutta ei se tarkoita sitä, että tuo rouva olisi nimenomaan ollut tietoinen, kuka on teon takana. Hän on voinut uskoa, että tytöt ovat poistuneet alueelta, ja kertonut sen totena. Eli kyllä mahdollisesti valehdellut. Hätävalheeksi tuota voi epäillä, mutta ei se silti todista, että joku paikallinen nuorimies olisi ollut teon takana edes tuon kertojan mielestä. Vastaavia huhuja on varmaan muitakin. Mm. koiran haukkumattomuus ja polkupyörien upottaminen järven syvimpään paikkaan ovat muita "juoruja", joilla ei ole todistusarvoa. Järven syvin paikka on 6 km:n päässä ja koira oli öisin sisällä eikä haukkunut kokeessakaan koe-lapionhakijaa vastaavissa olosuhteissa. Näistä perusteluista huolimatta en jyrkästi sulje pois paikallistakaan tekijää, mutta pidän todennäköisempänä tekijänä syytettynä ollutta. Hänen kohdallaan moni asia osuu hyvin paikalleen.
Itse olen sitä mieltä, että eivät suinkaan kaikki heinäveteläiset ole sitä mieltä, että tekijä on paikkakuntalainen. Aika moni kyllä saattaa olla sitä mieltä, mutta eivät varmasti kaikki. Moni paikkakunnan asukas ei tiedä asiasta sen enempää kuin muuallakaan asuva. Erilaisia juoruja varmaan liikkuu ja on liikkunut, mutta niiden todistusarvo on olematon. Otetaan nyt vaikka se vaatteiden polttaminen. Kun itse tein maalaustöitä ja sotkin vaatteitani punaiseen maaliin ja niin ne vaatteet oli hävitettävä. Tosin nykyään niitä ei tarvitse polttaa vaan heittää roska-astiaan. Vaatehan ei ruostu, joten kysymyksessä voi olla esim. maali. Se ei lähde juuri millään. Tuo ruoste sana on voinut tulla alkuperäisen sanan paikalle, joka on voinut olla vaikkapa maali. Vaate ei voi ruostua. Tuollaisella huhupuheella ei ole juuri mitään todistusarvoa. Luultavasti tuokin on poliisin taholta tarkistettu. Tällaisia vastaavia huhuja varmaan liikkuu muitakin, mutta kai poliisi on ne nyt viime tutkimuksessaan tarkistanut, eikä mitään merkittävää ole löytynyt. Vähän merkittävämpi on se juttu, että se eräs leskirouva oli nähnyt kahden tytön poistuvan leirintäalueelta 28. päivän aamuna. Se pitänee paikkansa, että on kertonut niin. Se voi olla "hätävalhe", jonka avulla on haluttu epäilyjen siirtyvän pois paikallisista nuorista miehistä, mutta ei se tarkoita sitä, että tuo rouva olisi nimenomaan ollut tietoinen, kuka on teon takana. Hän on voinut uskoa, että tytöt ovat poistuneet alueelta, ja kertonut sen totena. Eli kyllä mahdollisesti valehdellut. Hätävalheeksi tuota voi epäillä, mutta ei se silti todista, että joku paikallinen nuorimies olisi ollut teon takana edes tuon kertojan mielestä. Vastaavia huhuja on varmaan muitakin. Mm. koiran haukkumattomuus ja polkupyörien upottaminen järven syvimpään paikkaan ovat muita "juoruja", joilla ei ole todistusarvoa. Järven syvin paikka on 6 km:n päässä ja koira oli öisin sisällä eikä haukkunut kokeessakaan koe-lapionhakijaa vastaavissa olosuhteissa. Näistä perusteluista huolimatta en jyrkästi sulje pois paikallistakaan tekijää, mutta pidän todennäköisempänä tekijänä syytettynä ollutta. Hänen kohdallaan moni asia osuu hyvin paikalleen.
-
strangelove
- Adrian Monk
- Viestit: 2921
- Liittynyt: To Loka 09, 2008 11:32 am
Re: Tulilahti
Jotta päästäisiin asiassa joskusn ns. eteenpäin, niin voisitko nyt vihdoinkin Sariola kertoa, että mitkä asiat osuvat Holmströmin osalta "kohdalleen"? Voihan sitä tuollaisia latteuksia suoltaa tänne vaikka kuinka, mutta kerro nyt vihdoin mitä ne vahvat todisteet ovat!
Kiitos!
Kiitos!