HarrietM kirjoitti:Mutta mitä sitten tapahtuu Suomessa alaikäselle jos hän syyllistyy rikokseen?
Ei mitään? saa tehdä mitä vaan?
Sepä yllättävää, eikö tämän luokan rikos olisi riittävä syy arvioida hänen mielentila ja laittaa hänet tarvittaessa hoitoon.
Mutta jos todetaan terveeksi, mitä sitten?
Jos kotiolot ovat kunnossa, niin ei ole perusteita huostaankaan ottaa?
Ei ole mitään laitostakaan härikkönuorille.
Ei se ihan sormen heristyksellä selviä, jos ihminen on vaaraksi itselleen tai muille voidaan määrätä pakkohoitoon (elli periaatteessa tämäkin lapsi voisi päätyä, oltuaan vaaraksi muille). Esimerkkiinä teinityttö joka viiltää ranteensa auki (vaikka vaan huomionhakuisuudesta) eikä suostu vapaa ehtoisesti hoitoon saattaa löytää itsensä nuorisopsykiatriselta osastolta pakkopäätöksellä. Ei varmaan ollut teinitytön päämäränä
Tapauksen lapsella on kuitenkin vaikea spekuloida. Riippuu niin monesta eritekijästä; lapsen omasta tahdosta ja vanhempien asenteesta. Psykiatrista apua lapsi tarvii, mutta missä muodossa on se vaikeampi paikka. Sosiaalityöntekijät pohtii asiaa lapsen edun kannalta, ei uhriksi osuneen vauvan, vaan tekijän. Ja yleensä lapselle on paras paikka kotona vanhempiensa kanssa. Jos vanhemmat ei ole hoitomyönteisiä, niin toki sossu asiaan varmasti puuttunee, sillä sehän on ristiriidassa lapsen edun kanssa.
Uutisoinnista olen kuitenkin käsittänyt ettei lapsi ollut aikeissa vahingottaa lasta, eikä ymmärtänyt tekonsa vakavuutta ja että lapsi ilmeisesti katuu tekoaan. Näillä lähtökohdilla todennäköisesti lapsi päätyy avohoitoon kotioloista käsin mikäli vaan olot on kunnossa ja vanhemmat on hoitomyönteisiä. Tai lapsi voidaan sijoittaa kodinomaiseen lastensuojelulaitokseen avohuollon tukitoimenpiteenä ja sieltä käsin jatkaa avohoitopotilaana.
Yleisesti, ns häiriköille on omat laitokset. Mutta yksi kerta ei tee vielä häirikköä. Tapauksen perhe, mikäli olosuhteet on kunnossa, jatkaa kuitenkin todennäköisemmin lastesuojelun avuohuollon asiakkaana jolloin sosiaalityöntekijät pysyy kuvioissa pitkään seuraamassa niin perheen tilannetta kuin myös tukemassa lapsen kasvua. Käytännössä se tarkoittaa säännöllistä yhteydenpitoa, ja harkinnan mukaan erimuotoisia tukitoimenpiteitä.