Sirpa kirjoitti:Hitsi, Esko, sinä tartuit tähän "tyhjyyteen, jotakin ei ole" - hyvä. Nimittäin se on päinvastainen ilmiö sille, että aistein yritetään todistaa vaikkapa aavetta. Jos jotakin ei kuulla aistein, tältä nauhalta, onko varma että sitä ei silloin ole. Ja mikä sellaisen todistamisen arvo tulee olemaan oikeudessa, erittäin mielenkiintoinen kysymys. On paljon helpompaa todistaa aistein, että jotakin on, jotakin kuulemme ja jotakin näemme, koska silloin tuo todistaminen on faktaa.
Mutta tätä tyhjyysväittämää vastaan voidaan väittää, jolloin huomataan, että tuo tyhjyys ei olekaan faktaa, vaan väittämää, spekulaatiota.
Kyllä, juuri näin. Kuitenkin voidaan osoittaa, että esim. ikkunan rikkomisesta kuuluu tietynlainen ääni. Tietyllä laitteella tietyltä etäisyydeltä taltioituna se kuulostaa tietynlaiselta. Näitä tilanteita voidaan luoda uudelleen, tallentaa, tutkia ja verrata. Työ ei ole helppoa, eikä sitä tehdä hetkessä nauhaa kelailemalla.
"Äänitutkija Tuija Niemi-Laitinen analysoi satojen tuntien ajan 4 minuuttia 20 sekuntia kestävää nauhoitetta ennen kuin sai
varmuuden, ettei surma-asunnossa liikkunut lainkaan ulkopuolista murhaajaa niin kuin vaimo oli aiemmin väittänyt.
Niemi-Laitinen piti hätäpuhelunauhoitusta hyvin outona alusta alkaen, mutta outouden syy hahmottui vasta sen jälkeen, kun poliisi lavasti murhan uudelleen ja nauhoitti tilanteesta ”hätäpuhelun”.
- Ratkaisevaa oli lopulta se, mitä aidon tilanteen taustalta pitäisi kuulua, mutta mitä
siellä ei ole: ulkopuolisen tekijän puhetta, liikkumista tai kamppailua, Niemi-Laitinen kuvailee."
Kuten sanoit, niin oikeuslaitos ratkaisee sitten tämän todisteen riittävyyden. Spekulointia nuo äänet eivät enää kuitenkaan ole, sillä nauhan äänimaisema kertoo puolestaan.