Elephant kirjoitti:Tästä taisi kyllä olla tuolla sivujen päässä puhetta aikaisemminkin, mutta kertokaas nyt tarkemmin te, jotka kummatkin kirjat olette lukeneet, että mimmoisia eroavaisuuksia te niissä näitte ja millaisiksi ihmisiksi he kuvailevat omilta tahoiltaan Ericiä ja Dylania?
En löydä mitään syytä, miksi Brooks olisi laimentanut Dylanin ja Ericin elämää, tapoja ja käytöstä, koska ainakaan kirjanmyynnin kannalta se ei olisi ollut tuottavaa. Toki hän oli heidän ystävänsä ja kaikkea, mutta jostain syystä olen enemmän taipuvainen uskomaan ihmistä, joka on tuntenut henkilökohtaisesti ja hyvin nämä ihmiset, kuin sellaista, joka perustaa kuvansa haastatteluihin, muiden sanomiin asioihin ja omiin johtopäätelmiinsä.
Ihminen on hyvä aivopesussa, varsinkin jos oman itsensä aivot on syytä laittaa koneeseen ja pyöräyttää pari kierrosta. Olen jokseenkin varma, että Cullen on saanut kuulla siloiteltuja ja liioiteltuja versioita, kun taas Brooks perusti oman kirjansa omille suorille kokemuksilleen, näkemyksilleen ja asioille, jotka kuuluivat hänen ja Dylanin ja Ericin elämään samana aikana, samassa paikassa, saman ikäluokan kokemuksina. Ihmiset, jotka ehkä joskus ovat huudelleet Dylanille ja/tai Ericille, vaikenevat nyt, tai yrittävät antaa selityksiä ja syitä, miksi oli okei sanoa niin heille. "Joo, ne oli outoja ja kummia ja friikkejä ja kerjäsi sitä." Niinpä niin. Sitähän ne kaikki kerjäävät, epäoikeudenmukaisuutta ja syrjintää. Tai ehkä kaiken tapahtuneen jälkeen on helppo selittää itselleen, että kyllähän ne oli sosiaalisia ja innokkaita, muistan ainakin kerran koko kolmen vuoden ajalta, että kävi se ulkona sen... sen... mikä-sen-nimi-nyt-olikaan kanssa. Emmä vaan niiq tajuu mix ne teki sen mitä teki niiq, tajuutsä?
Tietenkin jokainen muodostaa oman mielipiteensä ja sen, että perustaako uskonsa Culleniin, Brooksiin vai kenties johonkin siitä välimaastosta. Mutta kannattaa pitää mielessä myös se, että vaikka Brooksilla varmasti oli myös raha mielessä kirjaa tehdessä ("tappajien paras kaveri puhuu NYT!"), niin ei hänellä ollut oikeastaan myöskään mitään sosiaalisia velvoitteita näyttää poikia siinä valossa missä hän näytti, vaan halusi siitä huolimatta, mitä kansa uskoi hänestä ja E&D:stä, pitää puolustuspuheenvuoron ja kieltäytyä menemästä virran mukana kuin kuolleet kalat. Tällä teolla hän myös saattoi tiedostaenkin laittaa lisää painoa hartioilleen.
Mitä Cullenin mielessä oli, kun hän päätti tehdä tästä aiheesta kirjan? "Ei vitsi, tää siis ihan varmasti myy, mun on pakko tehdä tästä niiq kirja." Ja eihän se kirja myy, jos kerrot jostain sellaisesta, mitä ihmiset eivät oikeastaan halua kuulla. Tarina yhtäkkiä sekoavista jossain määrin normaaleista pojista on jännittävempää kuin se, että loogisesti koulukiusatut hahmot saavat tarpeekseen ja nousevat kapinaan. Herttileijaa, saattaisihan joku sellaisen myötä vaikka vaihtaa kantaansa, eihän sellainen ole missään nimessä suotavaa.
