Mitä luet tällä hetkellä?
Re: Mitä luet tällä hetkellä?
102 minuttia, dokkari kaksoistornien tuhosta.
Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan.
Re: Mitä luet tällä hetkellä?
James Ellroyn paranoidiseen maailmaan olen sukeltanut. "Verirahat" on osa tuotannosta, jota voitaisiin luonnehtia; salaliittoteorioiden fiktiivisiksi kuvituksiksi.
Kaikkihan me olemme kuulleet teorioista joiden mukaan USA-n valtiokoneiston osat, cia,fbi ,mafian avustuksella surmasivat Kennedyn veljekset ja m.m. Martin Luther Kingin.
Elleroy tutkii fiktion keinoin Amerikkalaisen yhteiskunnan korruptiota ja valtiovallan yhteyksiä järjestäytyneeseen rikollisuuteen, menneinä vuosikymmeninä.
Omana käsityksenä sanoisin että en edelleenkään usko salaliittoihin noissa e.m. kuuluisissa surmissa. E-kuvaus alueellisten viranomaisten yhteenkietoutumisesta rikollisten kanssa vaikuttaa realistiselta.
Ellroyn teosten herättämä kysymys kuuluukin: Kuinka syvällistä eri valtiovallan elimien yhteenkietoutuminen järjestäytyneeseen rikollisuuteen oli?
Kaikkihan me olemme kuulleet teorioista joiden mukaan USA-n valtiokoneiston osat, cia,fbi ,mafian avustuksella surmasivat Kennedyn veljekset ja m.m. Martin Luther Kingin.
Elleroy tutkii fiktion keinoin Amerikkalaisen yhteiskunnan korruptiota ja valtiovallan yhteyksiä järjestäytyneeseen rikollisuuteen, menneinä vuosikymmeninä.
Omana käsityksenä sanoisin että en edelleenkään usko salaliittoihin noissa e.m. kuuluisissa surmissa. E-kuvaus alueellisten viranomaisten yhteenkietoutumisesta rikollisten kanssa vaikuttaa realistiselta.
Ellroyn teosten herättämä kysymys kuuluukin: Kuinka syvällistä eri valtiovallan elimien yhteenkietoutuminen järjestäytyneeseen rikollisuuteen oli?
Re: Mitä luet tällä hetkellä?
William H. Bell: Practical Crminal Investigations in Correctional Facilities.Käytännön rikostutkimus vankiloissa.Valitettavasti tämänkaltaisia kirjoja ei ole tietääkseni suomeksi.Ja niin tietenkin, poliisit hoitavat suomessa rikostutkinnan vankiloissa.Yhdysvalloissa ei ole aina näin.
Re: Mitä luet tällä hetkellä?
Muutes tuosta Truman Capoten Kylmäverisesti -kirjasta...siinä viljellään aika paljon sanaa "naapuri".
Tietääkö kukaan onko sana ollut alkuperäisteoksessa neighbor? Ainakaan siinä slangi-sanakirjassa jota katsoin, ei mainittu, että neighbor olisi ollut suosittu sana joskus männävuosikymmeninä Yhdysvalloissa.
Sen sijaan sana nigger kyllä oli.
Tietääkö kukaan onko sana ollut alkuperäisteoksessa neighbor? Ainakaan siinä slangi-sanakirjassa jota katsoin, ei mainittu, että neighbor olisi ollut suosittu sana joskus männävuosikymmeninä Yhdysvalloissa.
Sen sijaan sana nigger kyllä oli.
Anile= Anilé. Unohdin salasanani siksi tämä uusi lookki.
Mieskuoro Kuuntelijat.
Mieskuoro Kuuntelijat.
Re: Mitä luet tällä hetkellä?
Peter Langman: Kouluampujat.Miksi nuori tappaa?Pari ensimmäistä sivua tuntui kovin tutulta, melkein kuin olisin lukenut ne jossain aikaisemmin.Tarkastin asian ja koneeltani löytyi alkukielinen pdf-tiedosto.Luetaan sitten suomeksikin 
-
MotiivitOn
- Rico Tubbs
- Viestit: 1271
- Liittynyt: Ti Syys 02, 2008 8:10 am
Re: Mitä luet tällä hetkellä?
Tällä hetkellä päällimmäisenä on Mark Urbanin TASK FORCE BLACK.
"When British and American forces invaded Iraq in April 2003, their intelligence operations got to work looking for the WMD their governments had promised us were there. They quickly realised no such weapons existed. Instead they become faced with an ever-increasing spiral of extremism and violence that was almost impossible to understand, let alone contain. This book tells the story of what happened next, one of the most dramatic and sustained operations in our recent military history. Up against the wall, under the aegis of the joint forces commanded by Major General McChrystal, our men moved into action using the wide variety of aircraft and weaponry at their disposal. Combining intelligence with brute force, the SAS went on the attack, night after night targeting Al-Qaeda and other insurgent groups with an intensity never before practiced by the service, destroying the terrorist threat and saving lives."
Julkaisija: Little Brown UK (2010)
"When British and American forces invaded Iraq in April 2003, their intelligence operations got to work looking for the WMD their governments had promised us were there. They quickly realised no such weapons existed. Instead they become faced with an ever-increasing spiral of extremism and violence that was almost impossible to understand, let alone contain. This book tells the story of what happened next, one of the most dramatic and sustained operations in our recent military history. Up against the wall, under the aegis of the joint forces commanded by Major General McChrystal, our men moved into action using the wide variety of aircraft and weaponry at their disposal. Combining intelligence with brute force, the SAS went on the attack, night after night targeting Al-Qaeda and other insurgent groups with an intensity never before practiced by the service, destroying the terrorist threat and saving lives."
Julkaisija: Little Brown UK (2010)
"Remember, the faint-hearted never fucked a pig!" -Brigadier Graeme Lamb (DSF)-
Re: Mitä luet tällä hetkellä?
Virolaisen Leo Kunnaksen : SOTILASJUMALAN PALVELIJA kertoo virolaisnuorukaisen vaiheista puna-armeijassa ja vankileirillä ,päätyen itsenäisyyteen 1991.
Ei mikään erikoinen mestariteos, mutta ruohonjuuritason kuvauksia rappeutuvan Neuvostoliiton loppuajoista ei ole juuri suomeksi julkaistu.
Ei mikään erikoinen mestariteos, mutta ruohonjuuritason kuvauksia rappeutuvan Neuvostoliiton loppuajoista ei ole juuri suomeksi julkaistu.
-
Valdovas
- Axel Foley
- Viestit: 2427
- Liittynyt: Ke Syys 24, 2008 12:25 pm
- Paikkakunta: Paikallinen ryhmä, Orionin haara 4 B 13
Re: Mitä luet tällä hetkellä?
Lady Jane Grey - A Tudor Mystery by Eric Ives. Kiinnostava, yksityiskohtainen ja uutta tietoa tarjoava kuvaus kaikkien (no, ainakin anglosaksisessa maailmassa 
) päällisin puolin tuntemasta Englannin lyhytaikaisimman hallitsijan traagisesta tarinasta, jossa tosin oli yllättäviäkin ja vähemmän tunnettuja piirteitä. Kaikinpuolin kiinnostava teos niin yleisen kuin kulttuurihistoriankin harrastajille, ja kuten anglosaksisella kullttuuriperimällä on usein tapana, tapauksesta ulottuu juonteita hyvinkin moderniin populaarikulttuurin filmejä, tietokonepelejä ja musiikkiä myöten mm. Bob Dylaniin, Rolling Stonesiin ja Harry Potteriin asti. Vaikuttavin kuitenkin on varmaan Paul Delarochen tunnettu maalaus Jane Greyn teloittamisesta Tower Greenillä 12. helmikuuta 1554. Teoshan on nähtävillä National Galleryssa Trafalgar Squaren laidalla Lontoossa, missä olen sitä useammankin kerran käynyt vilkaisemassa. Vaikuttava teos tosiaan ja herättää monenlaisia ajatuksia, mutta koska tämä ketju koskee kirjallisuutta, jätän syvemmät taidehistorialliset analyysit tällä kertaa vähemmälle... 
Mikäli tapaus on kaikesta huolimatta vieras joillekin, niin tässä vähän taustatietoa ja kuvaus teloituksesta:
Jane Grey (12. lokakuuta (?) 1537 – 12. helmikuuta 1554) oli Englannin kuninkaan Henrik VII:n tyttärentyttären tytär ja toimi de facto Englannin kuningattarena muutaman päivän vuonna 1553. Janen lyhyt valtakausi päättyi kuitenkin, kun viranomaiset kumosivat hänen kuningattareksi julistamisensa. Kuningatar Maria I:n hallituskaudella hänet lopulta teloitettiin maanpetoksesta syytettynä.
Asema kruununperimyksessä
Janen asema kruununperimyksessä periytyi hänen äidiltään, lady Frances Brandonilta, joka oli saanut vaateensa Englannin kruunuun äitinsä, kuningas Henrik VII:n nuoremman tyttären Mary Tudorin kautta (Frances Brandonin isä, Suffolkin herttua Charles Brandon oli Mary Tudorin toinen aviomies). Lady Frances, joka kuoli vuonna 1559, luopui omasta vaateestaan tyttärensä hyväksi. Janella oli myös kaksi nuorempaa sisarta, Catherine Grey ja Mary Grey.
Koska miehet olivat etusijalla kruununperimyksessä, Suffolkit (ensin Brandonit ja myöhemmin Greyt) muodostivat Henrik VII:n perillisten nuoremman haaran. Vuoden 1544 kruununperimyslaki palautti sekä Marian että Elisabetin aseman kruununperimysjärjestyksessä, vaikka kumpikin olikin lain silmissä yhä avioton lapsi. Lisäksi laki antoi Henrik VIII:lle oikeuden muuttaa kruununperimysjärjestystä testamentissaan. Kuninkaan testamentti vahvisti hänen kolmen lapsensa aseman, minkä jälkeen testamentissa julistettiin, että mikäli yksikään hänen kolmesta lapsistaan ei saisi jälkeläisiä, Englannin kruunu siirtyisi hänen nuoremman sisarensa Mary Tudorin lapsille. Hän syrjäytti testamentissaan vanhemman sisarensa Margareeta Tudorin jälkeläiset, koska ei halunnut antaa Englannin kruunua Skotlannin monarkeille.
Monet protestantit olivat vaurastuneet, kun Henrik VIII oli sulkenut katolisia luostareita sekä jakanut kirkon maita ja muuta omaisuutta omille tukijoilleen. Northumberlandin herttua John Dudley, joka oli yksi huomattavimmista protestanttisista aatelisista, oli toiminut sijaishallitsijana Henrikin pojan Edvard VI:n hallituskaudella. Kun kävi selväksi, ettei Edvard VI eläisi kauan, maan paluuta katolisuuteen pelkäävä Dudley ryhtyi johtamaan rintamaa, jonka tarkoituksena oli varmistaa, että valtaistuimelle nousisi protestantti eikä katolilainen Maria. Northumberland järjesti nopeasti poikansa Guilford Dudleyn ja Janen välille avioliiton, koska toivoi voivansa siten kontrolloida uutta miniäänsä ja käyttää ylintä valtaa Englannissa. Kun vanhemmat kertoivat Janelle kihlauksesta, tämä kieltäytyi tottelemasta – hänestä Guilford oli ruma ja typerä. Historioitsijat raapivat yhä päätään, miksi päällisin puolin hiljainen ja tottelevainen tyttö käyttäytyi aivan ennennäkemättömällä tavalla ja uhmasi vanhempiensa avioliittojärjestelyitä. Välittämättä Janen kieltäytymisestä hänen vanhempansa pakottivat hänet alistumaan.
Kruununperimyskysymys oli noussut ajankohtaiseksi Henrik VIII:n hallituskauden (1509–1547) uskonnollisten levottomuuksien aikana. Kun Henrikin protestanttinen poika ja seuraaja Edvard VI oli kuolemaisillaan vuonna 1553, hänen katolinen sisarensa Maria oli oletettu kruununperijä. Edvard VI kuitenkin nimesi kuolinvuoteellaan laatimassaan testamentissaan, John Dudleyn vaikutuksesta, perijöikseen isänsä sisaren Mary Tudorin protestanttijälkeläiset eikä sisarpuoltaan Mariaa. Hän tiesi siten jättävänsä käytännössä kruununsa lempiserkulleen Jane Greylle, joka oli hänen laillaan järkkymätön protestantti ja erittäin hyvin koulutettu.
Edvardin kuollessa – jos lukuun ei oteta Edvardin testamenttia, jonka pätevyys muutoinkin oli kyseenalainen, sillä se oli ristiriidassa vuoden 1544 kruununperimyslain kanssa – Jane oli kruununperimysjärjestyksessä neljäntenä Marian, Elisabetin ja äitinsä Francesin jälkeen. Hänen oikeutensa kruunuun oli siten ilmeisen heikko.
Nousu valtaistuimelle
Edvard VI kuoli 6. heinäkuuta 1553, ja Northumberland julistutti lady Jane Greyn Englannin kuningattareksi tämän oleskellessa New Innissä, Gloucesterissa 10. heinäkuuta 1553. Joidenkin tarinoiden mukaan Northumberland kavaluudella sai Janen asettamaan kruunun päähänsä. Jane kuitenkin kieltäytyi nimeämästä aviomiestään kuninkaaksi, vaan antoi hänelle sen sijaan Clarencen herttuan arvonimen. Se raivostutti Dudleyn perhettä: Guilfordin äiti neuvoi poikaansa kieltäytymään jakamasta aviovuodetta, ja lähtemään linnasta. Jane käski linnanvartijan pysäyttää aviomiehensä ja kertoi tälle, että vaikka häntä ei kiinnostanut, missä tämä yönsä viettäisi, niin päivisin tämän tuli olla hänen rinnallaan.
Northumberlandilla oli edessään lukuisia tehtäviä hänen yrittäessään lujittaa valtansa. Kaikkein tärkeintä oli eristää tai vangita Maria, jotta tämä ei voisi kerätä ympärilleen tukijoita. Maria sai kuulla ennakkoon herttuan aikeista, ja pakeni etäiseen Framlinghamin linnaan, Suffolkiin.
Janen asema monarkkina on kiistanalainen, sillä hänen nousuunsa valtaistuimelle liittyi ristiriitaisuuksia. Kruununperimyslaki vuodelta 1544 antoi Henrik VIII:lle oikeuden määritellä seuraajansa testamentissaan, kun taas kuningas Edvard VI:n julkinen testamentti, jossa kuningas nimesi Jane Greyn seuraajakseen, oli ristiriidassa lain kanssa, koska alaikäisenä Edvard ei ollut vielä päässyt siihen ikään, että olisi voinut laatia testamentin. Vaikka Janen “nousu valtaan” rikkoi Englannin lakeja, monet olivat valmiita hyväksymään hänet Englannin kuningattareksi, vaikkakin vain siksi, että halusivat näin estää Henrikin vanhinta tytärtä, katolilaista Mariaa nousemasta valtaistuimelle.
Kruunun menetys
Marian kannatus osoittautui kuitenkin vahvemmaksi kuin Janen osittain siksi, että kansa tunsi yhä sympatiaa prinsessan kaltoin kohdeltua äitiä Katariina Aragonialaista kohtaan. Framlinghamin linnassa Maria keräsi ympärilleen 20 000 miehen armeijan, ja marssi Lontooseen syrjäyttämään Janen. Aluksi vaikutti todennäköiseltä, että valtaistuimelle nyt noussut Maria säästäisi Janen hengen. Kuningatar Maria lähetti lady Janen luo John de Feckenhamin käännyttääkseen tämän takaisin katoliseen uskoon.
Teloitus
Sir Thomas Wyattin johtama protestanttien kapina vuoden 1554 ensimmäisten kuukausien aikana sinetöi Janen kohtalon, vaikka tällä ei ollutkaan suoranaisesti mitään tekemistä kapinan kanssa. Wyattin aloittama kapina käynnisti mellakan, jonka sai aikaan Marian tuleva avioliitto katolilaisen prinssi Filipin (myöhemmän Espanjan kuninkaan 1556–1598) kanssa. Janen isä, Suffolkin herttua Henry Grey ja muut aateliset liittyivät mukaan kapinaan vaatien Janen paluuta valtaistuimelle. Filip neuvonantajineen painosti Mariaa teloituttamaan Janen, jotta mitään levottomuuksia ei enää tulevaisuudessa puhkeaisi. Maria tarjosi Janelle armahdusta, mikäli tämä kääntyisi katoliseen uskoon, mutta Jane kieltäytyi. Viisi päivää Wyattin pidätyksen jälkeen Jane ja Guilford teloitettiin.
12. helmikuuta 1554 aamulla viranomaiset hakivat Guilford Dudleyn huoneistaan Towerissa ja veivät hänet Tower Hillin julkiselle teloituspaikalle, missä hänen kaulansa katkaistiin. Hänen maalliset jäännöksensä vietiin hevoskärryillä takaisiin Toweriin ohi niiden huoneiden, missä Janea pidettiin vankina. Seuraavaksi Jane vietiin yksityiseen teloitukseen Tower Greenille, Towerin sisäpuolelle. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta yksityiset mestaukset sallittiin vain kuninkaallisille. Jane teloitettiin yksityisesti kuningatar Marian pyynnöstä, tämän kunnioituksesta serkkunsa tytärtä kohtaan. John de Feckenham, joka ei ollut onnistunut käännyttämään Janea, piti tälle seuraa koko teloituksen ajan. Jane oli päättänyt kuolla arvokkaasti, mutta kun hänen silmänsä oli sidottu, hän ei löytänyt tietään mestauslavalle. Hän alkoi joutua paniikkiin, kunnes joku tuntematon, mahdollisesti de Feckenham, auttoi häntä löytämään tien ja säilyttämään arvokkuutensa loppuun saakka.
Jane Grey kuoli kuudentoista vanhana. Ei ole löydetty mitään todisteita siitä, että hänen äitinsä olisi yrittänyt anomuksella tai muutoinkaan pelastaa tytärtään kuolemalta. Hänen isänsä odotteli jo omaa teloitustaan jouduttuaan vangiksi Wyattin kapinan jälkeen. Jane ja Guilford haudattiin St. Peter ad Vinculan kappeliin, Tower Greenin pohjoispuolelle. Kuningatar Maria eli vain neljä vuotta sen jälkeen, kun oli määrännyt serkkunsa tyttären Janen teloitettavaksi. Kuningatar Maria pidätytti Northumberlandin neljä muuta poikaa, John, Ambrose, Henry ja Robert Dudleyn näiden osallisuudesta isänsä juoneen, mutta myönsi heille myöhemmin armahduksen.
Populäärihistoriassa lady Janea kutsutaan joskus “yhdeksän päivän kuningattareksi” (10.–19. heinäkuuta 1553) tai ”kolmentoista päivän kuningattareksi” (6.–19. heinäkuuta 1553) – on epävarmaa, milloin hän itse asiassa nousi valtaistuimelle ja milloin hänet syrjäytettiin. Yleisempi versio kuitenkin on ”yhdeksän päivän kuningatar”. Historioitsijat pitävät hänen lyhyen hallituskautensa ensimmäisenä päivänä joko hänen edeltäjänsä kuolinpäivää, 6. heinäkuuta, tai hänen virallista julistamistaan kuningattareksi, 10. heinäkuuta. Lady Jane oli maineeltaan yksi aikansa oppineista naisista, ja historioitsija Alison Weir kuvaa häntä yhdeksi “vuosisadan järkevimmistä naisista”.
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Jane_Grey
Ikävä loppu järkevälle naiselle tosiaan, mutta toisaalta hänen kohtalonsa on tuottanut kuolemattoman aseman historiassa kuten niin monelle nuorena traagisesti kuolleelle on tapahtunut. Toisaalta voisi spekuloida millainen Englannin historiasta olisi tullut, mikäli hän olisi säilyttänyt sekä päänsä että kruununsa. Reformaatiohan voitti joka tapauksessa kuningatar Elisabetin pitkän hallituskauden aikana, jolloin myös luotiin perusta Englannin merimahdille ja sitä kautta tulevalle maailmanvallalle, mutta olisiko näin käynyt myös Janen oletettavasti myös pitkäksi venyneen hallituskauden aikana on kiinnostavaa spekulaatiota, johon tietenkään ei mitään lopullista vastausta ole saatavissa.
) päällisin puolin tuntemasta Englannin lyhytaikaisimman hallitsijan traagisesta tarinasta, jossa tosin oli yllättäviäkin ja vähemmän tunnettuja piirteitä. Kaikinpuolin kiinnostava teos niin yleisen kuin kulttuurihistoriankin harrastajille, ja kuten anglosaksisella kullttuuriperimällä on usein tapana, tapauksesta ulottuu juonteita hyvinkin moderniin populaarikulttuurin filmejä, tietokonepelejä ja musiikkiä myöten mm. Bob Dylaniin, Rolling Stonesiin ja Harry Potteriin asti. Vaikuttavin kuitenkin on varmaan Paul Delarochen tunnettu maalaus Jane Greyn teloittamisesta Tower Greenillä 12. helmikuuta 1554. Teoshan on nähtävillä National Galleryssa Trafalgar Squaren laidalla Lontoossa, missä olen sitä useammankin kerran käynyt vilkaisemassa. Vaikuttava teos tosiaan ja herättää monenlaisia ajatuksia, mutta koska tämä ketju koskee kirjallisuutta, jätän syvemmät taidehistorialliset analyysit tällä kertaa vähemmälle... Mikäli tapaus on kaikesta huolimatta vieras joillekin, niin tässä vähän taustatietoa ja kuvaus teloituksesta:
Jane Grey (12. lokakuuta (?) 1537 – 12. helmikuuta 1554) oli Englannin kuninkaan Henrik VII:n tyttärentyttären tytär ja toimi de facto Englannin kuningattarena muutaman päivän vuonna 1553. Janen lyhyt valtakausi päättyi kuitenkin, kun viranomaiset kumosivat hänen kuningattareksi julistamisensa. Kuningatar Maria I:n hallituskaudella hänet lopulta teloitettiin maanpetoksesta syytettynä.
Asema kruununperimyksessä
Janen asema kruununperimyksessä periytyi hänen äidiltään, lady Frances Brandonilta, joka oli saanut vaateensa Englannin kruunuun äitinsä, kuningas Henrik VII:n nuoremman tyttären Mary Tudorin kautta (Frances Brandonin isä, Suffolkin herttua Charles Brandon oli Mary Tudorin toinen aviomies). Lady Frances, joka kuoli vuonna 1559, luopui omasta vaateestaan tyttärensä hyväksi. Janella oli myös kaksi nuorempaa sisarta, Catherine Grey ja Mary Grey.
Koska miehet olivat etusijalla kruununperimyksessä, Suffolkit (ensin Brandonit ja myöhemmin Greyt) muodostivat Henrik VII:n perillisten nuoremman haaran. Vuoden 1544 kruununperimyslaki palautti sekä Marian että Elisabetin aseman kruununperimysjärjestyksessä, vaikka kumpikin olikin lain silmissä yhä avioton lapsi. Lisäksi laki antoi Henrik VIII:lle oikeuden muuttaa kruununperimysjärjestystä testamentissaan. Kuninkaan testamentti vahvisti hänen kolmen lapsensa aseman, minkä jälkeen testamentissa julistettiin, että mikäli yksikään hänen kolmesta lapsistaan ei saisi jälkeläisiä, Englannin kruunu siirtyisi hänen nuoremman sisarensa Mary Tudorin lapsille. Hän syrjäytti testamentissaan vanhemman sisarensa Margareeta Tudorin jälkeläiset, koska ei halunnut antaa Englannin kruunua Skotlannin monarkeille.
Monet protestantit olivat vaurastuneet, kun Henrik VIII oli sulkenut katolisia luostareita sekä jakanut kirkon maita ja muuta omaisuutta omille tukijoilleen. Northumberlandin herttua John Dudley, joka oli yksi huomattavimmista protestanttisista aatelisista, oli toiminut sijaishallitsijana Henrikin pojan Edvard VI:n hallituskaudella. Kun kävi selväksi, ettei Edvard VI eläisi kauan, maan paluuta katolisuuteen pelkäävä Dudley ryhtyi johtamaan rintamaa, jonka tarkoituksena oli varmistaa, että valtaistuimelle nousisi protestantti eikä katolilainen Maria. Northumberland järjesti nopeasti poikansa Guilford Dudleyn ja Janen välille avioliiton, koska toivoi voivansa siten kontrolloida uutta miniäänsä ja käyttää ylintä valtaa Englannissa. Kun vanhemmat kertoivat Janelle kihlauksesta, tämä kieltäytyi tottelemasta – hänestä Guilford oli ruma ja typerä. Historioitsijat raapivat yhä päätään, miksi päällisin puolin hiljainen ja tottelevainen tyttö käyttäytyi aivan ennennäkemättömällä tavalla ja uhmasi vanhempiensa avioliittojärjestelyitä. Välittämättä Janen kieltäytymisestä hänen vanhempansa pakottivat hänet alistumaan.
Kruununperimyskysymys oli noussut ajankohtaiseksi Henrik VIII:n hallituskauden (1509–1547) uskonnollisten levottomuuksien aikana. Kun Henrikin protestanttinen poika ja seuraaja Edvard VI oli kuolemaisillaan vuonna 1553, hänen katolinen sisarensa Maria oli oletettu kruununperijä. Edvard VI kuitenkin nimesi kuolinvuoteellaan laatimassaan testamentissaan, John Dudleyn vaikutuksesta, perijöikseen isänsä sisaren Mary Tudorin protestanttijälkeläiset eikä sisarpuoltaan Mariaa. Hän tiesi siten jättävänsä käytännössä kruununsa lempiserkulleen Jane Greylle, joka oli hänen laillaan järkkymätön protestantti ja erittäin hyvin koulutettu.
Edvardin kuollessa – jos lukuun ei oteta Edvardin testamenttia, jonka pätevyys muutoinkin oli kyseenalainen, sillä se oli ristiriidassa vuoden 1544 kruununperimyslain kanssa – Jane oli kruununperimysjärjestyksessä neljäntenä Marian, Elisabetin ja äitinsä Francesin jälkeen. Hänen oikeutensa kruunuun oli siten ilmeisen heikko.
Nousu valtaistuimelle
Edvard VI kuoli 6. heinäkuuta 1553, ja Northumberland julistutti lady Jane Greyn Englannin kuningattareksi tämän oleskellessa New Innissä, Gloucesterissa 10. heinäkuuta 1553. Joidenkin tarinoiden mukaan Northumberland kavaluudella sai Janen asettamaan kruunun päähänsä. Jane kuitenkin kieltäytyi nimeämästä aviomiestään kuninkaaksi, vaan antoi hänelle sen sijaan Clarencen herttuan arvonimen. Se raivostutti Dudleyn perhettä: Guilfordin äiti neuvoi poikaansa kieltäytymään jakamasta aviovuodetta, ja lähtemään linnasta. Jane käski linnanvartijan pysäyttää aviomiehensä ja kertoi tälle, että vaikka häntä ei kiinnostanut, missä tämä yönsä viettäisi, niin päivisin tämän tuli olla hänen rinnallaan.
Northumberlandilla oli edessään lukuisia tehtäviä hänen yrittäessään lujittaa valtansa. Kaikkein tärkeintä oli eristää tai vangita Maria, jotta tämä ei voisi kerätä ympärilleen tukijoita. Maria sai kuulla ennakkoon herttuan aikeista, ja pakeni etäiseen Framlinghamin linnaan, Suffolkiin.
Janen asema monarkkina on kiistanalainen, sillä hänen nousuunsa valtaistuimelle liittyi ristiriitaisuuksia. Kruununperimyslaki vuodelta 1544 antoi Henrik VIII:lle oikeuden määritellä seuraajansa testamentissaan, kun taas kuningas Edvard VI:n julkinen testamentti, jossa kuningas nimesi Jane Greyn seuraajakseen, oli ristiriidassa lain kanssa, koska alaikäisenä Edvard ei ollut vielä päässyt siihen ikään, että olisi voinut laatia testamentin. Vaikka Janen “nousu valtaan” rikkoi Englannin lakeja, monet olivat valmiita hyväksymään hänet Englannin kuningattareksi, vaikkakin vain siksi, että halusivat näin estää Henrikin vanhinta tytärtä, katolilaista Mariaa nousemasta valtaistuimelle.
Kruunun menetys
Marian kannatus osoittautui kuitenkin vahvemmaksi kuin Janen osittain siksi, että kansa tunsi yhä sympatiaa prinsessan kaltoin kohdeltua äitiä Katariina Aragonialaista kohtaan. Framlinghamin linnassa Maria keräsi ympärilleen 20 000 miehen armeijan, ja marssi Lontooseen syrjäyttämään Janen. Aluksi vaikutti todennäköiseltä, että valtaistuimelle nyt noussut Maria säästäisi Janen hengen. Kuningatar Maria lähetti lady Janen luo John de Feckenhamin käännyttääkseen tämän takaisin katoliseen uskoon.
Teloitus
Sir Thomas Wyattin johtama protestanttien kapina vuoden 1554 ensimmäisten kuukausien aikana sinetöi Janen kohtalon, vaikka tällä ei ollutkaan suoranaisesti mitään tekemistä kapinan kanssa. Wyattin aloittama kapina käynnisti mellakan, jonka sai aikaan Marian tuleva avioliitto katolilaisen prinssi Filipin (myöhemmän Espanjan kuninkaan 1556–1598) kanssa. Janen isä, Suffolkin herttua Henry Grey ja muut aateliset liittyivät mukaan kapinaan vaatien Janen paluuta valtaistuimelle. Filip neuvonantajineen painosti Mariaa teloituttamaan Janen, jotta mitään levottomuuksia ei enää tulevaisuudessa puhkeaisi. Maria tarjosi Janelle armahdusta, mikäli tämä kääntyisi katoliseen uskoon, mutta Jane kieltäytyi. Viisi päivää Wyattin pidätyksen jälkeen Jane ja Guilford teloitettiin.
12. helmikuuta 1554 aamulla viranomaiset hakivat Guilford Dudleyn huoneistaan Towerissa ja veivät hänet Tower Hillin julkiselle teloituspaikalle, missä hänen kaulansa katkaistiin. Hänen maalliset jäännöksensä vietiin hevoskärryillä takaisiin Toweriin ohi niiden huoneiden, missä Janea pidettiin vankina. Seuraavaksi Jane vietiin yksityiseen teloitukseen Tower Greenille, Towerin sisäpuolelle. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta yksityiset mestaukset sallittiin vain kuninkaallisille. Jane teloitettiin yksityisesti kuningatar Marian pyynnöstä, tämän kunnioituksesta serkkunsa tytärtä kohtaan. John de Feckenham, joka ei ollut onnistunut käännyttämään Janea, piti tälle seuraa koko teloituksen ajan. Jane oli päättänyt kuolla arvokkaasti, mutta kun hänen silmänsä oli sidottu, hän ei löytänyt tietään mestauslavalle. Hän alkoi joutua paniikkiin, kunnes joku tuntematon, mahdollisesti de Feckenham, auttoi häntä löytämään tien ja säilyttämään arvokkuutensa loppuun saakka.
Jane Grey kuoli kuudentoista vanhana. Ei ole löydetty mitään todisteita siitä, että hänen äitinsä olisi yrittänyt anomuksella tai muutoinkaan pelastaa tytärtään kuolemalta. Hänen isänsä odotteli jo omaa teloitustaan jouduttuaan vangiksi Wyattin kapinan jälkeen. Jane ja Guilford haudattiin St. Peter ad Vinculan kappeliin, Tower Greenin pohjoispuolelle. Kuningatar Maria eli vain neljä vuotta sen jälkeen, kun oli määrännyt serkkunsa tyttären Janen teloitettavaksi. Kuningatar Maria pidätytti Northumberlandin neljä muuta poikaa, John, Ambrose, Henry ja Robert Dudleyn näiden osallisuudesta isänsä juoneen, mutta myönsi heille myöhemmin armahduksen.
Populäärihistoriassa lady Janea kutsutaan joskus “yhdeksän päivän kuningattareksi” (10.–19. heinäkuuta 1553) tai ”kolmentoista päivän kuningattareksi” (6.–19. heinäkuuta 1553) – on epävarmaa, milloin hän itse asiassa nousi valtaistuimelle ja milloin hänet syrjäytettiin. Yleisempi versio kuitenkin on ”yhdeksän päivän kuningatar”. Historioitsijat pitävät hänen lyhyen hallituskautensa ensimmäisenä päivänä joko hänen edeltäjänsä kuolinpäivää, 6. heinäkuuta, tai hänen virallista julistamistaan kuningattareksi, 10. heinäkuuta. Lady Jane oli maineeltaan yksi aikansa oppineista naisista, ja historioitsija Alison Weir kuvaa häntä yhdeksi “vuosisadan järkevimmistä naisista”.
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Jane_Grey
Ikävä loppu järkevälle naiselle tosiaan, mutta toisaalta hänen kohtalonsa on tuottanut kuolemattoman aseman historiassa kuten niin monelle nuorena traagisesti kuolleelle on tapahtunut. Toisaalta voisi spekuloida millainen Englannin historiasta olisi tullut, mikäli hän olisi säilyttänyt sekä päänsä että kruununsa. Reformaatiohan voitti joka tapauksessa kuningatar Elisabetin pitkän hallituskauden aikana, jolloin myös luotiin perusta Englannin merimahdille ja sitä kautta tulevalle maailmanvallalle, mutta olisiko näin käynyt myös Janen oletettavasti myös pitkäksi venyneen hallituskauden aikana on kiinnostavaa spekulaatiota, johon tietenkään ei mitään lopullista vastausta ole saatavissa.
-
Kiiski Vastaranta
- Olivia Benson
- Viestit: 710
- Liittynyt: To Helmi 18, 2010 11:50 pm
Re: Mitä luet tällä hetkellä?
Jonathan Glover:Ihmisyys,käsittelee 1900-luvun moraalihistoriaa,miksi sodat syttyy,miten kansanmurhat ovat mahdollisia,mikä saa diktaattoreita murhaamaan omia kansalaisiaan,kansakunnat toisiaa ja kansalaiset toisiaan,miksi ne sallitaan.
Tiedelehti 27.05.2010 19:00
-Testosteroni vähentää sosiaalista sinisilmäisyyttä
-Testosteroni vähentää sosiaalista sinisilmäisyyttä
-
Nannitanni
- Harjunpää
- Viestit: 292
- Liittynyt: Ma Maalis 08, 2010 2:24 pm
Re: Mitä luet tällä hetkellä?
Nyt juuri on kesken Ilkka Remeksen Uhrilento. Tähän asti on ainakin ollut ihan kohtuullinen kirja, hirveän paljon ei pysty analysoimaan kun en vielä kovin pitkälle ole päässyt.. Remeksen kirjat ovat kuitenkin noin yleisesti ottaen suhteellisen "helppoa" luettavaa, jotka aika nopeasti tulee ahmaistua.
On muuten aivan älyttömän mielenkiintoinen kirja! Luin tämän lukiossa sattumalta yhden hissan kurssin aikana, missä käsiteltiin juurikin sotia ja niiden syntymisiä. Sain kurssista kympin kun kirjan inspiroimana analysoin kokeessa varmaan enemmänkin kuin olisi ollut tarvetta.Kiiski Vastaranta kirjoitti:Jonathan Glover:Ihmisyys,käsittelee 1900-luvun moraalihistoriaa,miksi sodat syttyy,miten kansanmurhat ovat mahdollisia,mikä saa diktaattoreita murhaamaan omia kansalaisiaan,kansakunnat toisiaa ja kansalaiset toisiaan,miksi ne sallitaan.
"When I'm being sad, I stop being sad and be awesome instead. True story."
-Barney Stinson-
-Barney Stinson-
-
gravedigger
- Andy Sipowich NYPD
- Viestit: 1314
- Liittynyt: La Marras 17, 2007 7:50 pm
- Paikkakunta: Rairairailaamassa
Re: Mitä luet tällä hetkellä?
Lukasin ko laittovat liidelistä tarjouksia, tarvii kattoo jos kävis liiterissä
Mä oon Matti, sä oot vaan Mervi
Re: Mitä luet tällä hetkellä?
Olin satavarma että tuossa olis lukenu jonkun pornolehden nimi ...gravedigger kirjoitti:Lukasin ko laittovat liidelistä tarjouksia, tarvii kattoo jos kävis liiterissä
Sinulla on pää, mutta niin on nuppineulallakin !
-
gravedigger
- Andy Sipowich NYPD
- Viestit: 1314
- Liittynyt: La Marras 17, 2007 7:50 pm
- Paikkakunta: Rairairailaamassa
Re: Mitä luet tällä hetkellä?
Tsot tsot, nyt lähti Chopperilta lapasesta, pornoo
Mä oon Matti, sä oot vaan Mervi
Re: Mitä luet tällä hetkellä?
Viisikko kesälomalla Lisäksi Kyllikki Saaren jutusta kertova kirja...
Lisäksi Kyllikki Saaren jutusta kertova kirja...Nothing is quite what it seems
Re: Mitä luet tällä hetkellä?
^ Viisikot on pop , samoin neiti etsivät
Sinulla on pää, mutta niin on nuppineulallakin !