Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
Sirpa kirjoitti:Ja lukiessani näitä teidän kirjoittamianne viestejä, kiinnitin huomiota toisiin todistajalausuntoihin - sukulaisiin, jotka todistavat mm. Anneli Auerin laiminlyöneen kotitöitä - Auerin omaisuushan haettiin takavarikkoon mm. kovausten maksamiseksi sukulaisille, joille Anneli Auer oli kieltänyt miestään lainaamasta rahaa. Asetelma on hyvin erikoinen - kuten täällä todettiinkin - että nyt maksetaan kalavelkoja... maksetaan kalavelkoja vai ollaan vain ahneita...
Olin siinä käsityksessä että omaisuus asetettiin hukkaamiskieltoon, jotta pystytään maksamaan mahdolliset vahingonkorvaukset syyttömänä vangitulle näyttelijälle, sekä korvaukset lapsille jotka ovat menettäneet isänsä.
Olisin aikamoisen yllättänyt jos korvauksia vaatisivat jotkut Lahden sukulaiset. Kysymykseen tulisivat, ehkä, vanhemmat ja/tai sisarukset.
Tyttö ei muuten tuossakaan suoraan myönnä, että ulkopuolista ei ollutkaan. Vaan ehkä... ja itki.... Kyllä tuo hiukan painostukselta minun korviin särähtää.
Aivan, ja kuinka helposti aikuinenkin taipuu muiden mielipiteiden mukaan vaikkapa tällaisessa keskusteluketjussa - olen huomannut - puhumattakaan lapsesta ja lapsen mielestä, kun vastassa on vielä sellainen auktoriteetti kuin poliisi!
Kun tilanne on se että, surman jälk päivänä poliisin kuultavana oleva lapsi sanoo: ’ei huppupäistä, vähän myöhemmin: ’oli huppupäinen’ ja viimeisissä (2009), ei poliisin suorittamissa haastatteluissa: ’ei huppupäistä’, niin missä näissä tapauksissa on todennäköisesti suoritettu painostusta?
Eikö se ole ihan selvää että äiti tuossa on painostusta harrastanut.
Sanoin näin: Lapsi voi olla 'nähnyt' juuri sen mihin äiti oli lisäksi antanut toistuvasti vihjeitä tilanteen ollessa päällä, ja lapsi on ollut vakuuttunut näkemästään, ja tottakai, uskonut mitä äiti sanoi
jatkan vähän: niin en tullut sanoneeksi täsmällisemmin. Nuo olemattomien näkemiset on aina jälkikäteisselityksiä ja ne vain sijoitetaan siihen menneeseen (tietenkin) tapahtumasarjaan jossa on aukkoja, jota mielessä kerrataan, eli oikeasti muistettua täydennetään. Se pitää saada johdonmukaiseksi. Eli on kuin olisi ketjunpätkä josta aletaan vetää, ja huomaamatta ketjussa onkin ylimääräisiä lenkkejä, se on ehjä!, vaikka olikin aluksi vain pätkiä. Ja niitä muistikuvia voivat muitten väitteet helposti vahvistaa, että joo, pakko siinä oli jonkun juosta nurkan taakse, must tuntuu että mäkin näin jotain (ryhmäpainekin vaikuttaa)! Ristiitaisen tilanteen ratkaisemattomuus on stressaavaa, ja se vaatii helpotusta, vaikka sitten kuvitelman.
Jos jotain kauheaa on oikeasti tapahtunut, ja niin ettei sitä ei voi mitenkään sivuuttaa, niin niitä olemattomien näkemisiä on vaikea purkaa sen jälkeen kun joku jo itse uskoo niihin ja stressi helpottaa - kun luulee ymmärtävänsä tapahtuneen edes pääpiirteittäin.
-----
Auer on ilman muuta pohjustanut ja vahvistanut 'huppumiehen' olemassaoloa lapselle, vaikka se paikalla ollut lapsi olisi sanonut, että 'en mä ketään nähnyt!', näin arvelen..
tara, tää oo sulle viimeinen varoitus. Jollet lopeta jo, haemme sinut ja tulet kärsimään todella paljon . Miten oravatädille saisi rasteroinnilla haavaumia ja mustelmia naamaan? Kepittelyiloa tässä tulevaisuudessa odottelen...
Tässä tästä lapsen muuttuneesta kertomuksesta, jota alunperin uutisoitiin Helsingin Sanomissa "merkittäväksi käänteeksi".
Satakunnan Kansa kirjoittaa 29.9.2009
Helsingin Sanomat pitää kiinni uutisestaan, jonka mukaan lapsen kertomus on muuttunut Ulvilan murhatutkinnan aikana. Lehti kuitenkin huomauttaa, että toisin kuin Satakunnan Kansan verkkolehdessä on uutisoitu, Helsingin Sanomissa ei ole missään vaiheessa väitetty, että lapsen kertomuksen muuttuminen olisi ollut tutkinnassa merkittävä käänne.
Artikkelissa kerrotaan, että se on ollut yksi johtolanka ja että poliisi ei suostunut vielä paljastamaan muita johtolankoja ja todisteita.
Tyttö ei muuten tuossakaan suoraan myönnä, että ulkopuolista ei ollutkaan. Vaan ehkä... ja itki.... Kyllä tuo hiukan painostukselta minun korviin särähtää.
Aivan, ja kuinka helposti aikuinenkin taipuu muiden mielipiteiden mukaan vaikkapa tällaisessa keskusteluketjussa - olen huomannut - puhumattakaan lapsesta ja lapsen mielestä, kun vastassa on vielä sellainen auktoriteetti kuin poliisi!
Kun tilanne on se että, surman jälk päivänä poliisin kuultavana oleva lapsi sanoo: ’ei huppupäistä, vähän myöhemmin: ’oli huppupäinen’ ja viimeisissä (2009), ei poliisin suorittamissa haastatteluissa: ’ei huppupäistä’, niin missä näissä tapauksissa on todennäköisesti suoritettu painostusta?
Eikö se ole ihan selvää että äiti tuossa on painostusta harrastanut.
Mistä olet saanut sen tiedon, että lapsi on sanonut heti surman jälkeisenä päivänä, että ei ollut nähnyt ulkopuolista? Onko sinulla antaa linkkiä tällaiseen uutiseen? Vai onko tämä vain sinulle jäänyt mielikuva tapahtumien kulusta?
Jos mielikuvasi perustuu tämän keskusteluketjun viesteihin, voit huoletta vipata sen tunkiolle, niin kuin monet muutkin mielikuvat, joita tämä ketju on synnyttänyt, mutta kyllä tuosta uutisesta aivan selvästi näkyy miten vankasti lapsi on ollut alusta lähtien nimenomaan sen kannalla, että on nähnyt ulkopuolisen ja vasta tuossa myöntää, että EHKÄ ei sitten nähnytkään, ja itkee...
Viimeksi muokannut Sirpa, Ma Huhti 12, 2010 3:18 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Arveletko, että tämä tieto ei olisi sitten esitutkintamateriaalista peräisin? Tietämäni mukaan ei missään vaiheessa ole uutisoitu, eikä edes Kuusiranta sanonut, että lapsen kertomus olisi kahteen kertaan muuttunut.
Ahaa, luulenpa hämmennystä nyt aiheuttaneen kolmos ketjussa ollut keskustelu aiheesta, koska siellä yleisesti luultiin lapsen kertomuksen muuttuneen niin, että hän väitti nyt vasta nähneensä ulkopuolisen vastoin aikaisempia oletuksia, ja siellä käytiin pitkät keskustelut siitä miten Anneli Auer oli manipuloinut lapsensa - eihän meillä ollut edes tietoa siitä, että miten päin se lapsen kertomus oli muuttunut.
Sirpa kirjoitti:Ja lukiessani näitä teidän kirjoittamianne viestejä, kiinnitin huomiota toisiin todistajalausuntoihin - sukulaisiin, jotka todistavat mm. Anneli Auerin laiminlyöneen kotitöitä - Auerin omaisuushan haettiin takavarikkoon mm. kovausten maksamiseksi sukulaisille, joille Anneli Auer oli kieltänyt miestään lainaamasta rahaa. Asetelma on hyvin erikoinen - kuten täällä todettiinkin - että nyt maksetaan kalavelkoja... maksetaan kalavelkoja vai ollaan vain ahneita...
Lisäys: Huomautan nyt vielä, että minulle on turha laittaa viestiä "Sirpa selitä, Sirpa vastaa, Sirpa miksi, Sirpa...Sirpa... Sirpa", koska monet asiat, joista te kysytte on tässä ketjussa kymmeniä kertoja käyty lävitse ja linkit linkitetty yhtä monta kertaa, mutta kun teidän tarkkaavaisuutenne on suuntaunut aivan johonkin muuhun kuin tämän tapauksen objektiiviseen pohtimiseen - teille on täysin turha vastata enää yhtään mitään.
Ne mahdolliset korvaukset sukulaisille tarkoittavat kylläkin Lahden lapsia, tuskin muita sukulaisia vaikka nyt niin saatat kuvitellakin.
Jep. Olemukseeni ei kuulu kuvittelu, ei edes mielikuvien luominen, vain faktat. Ja faktaa on se, kun alettiin käydä tätä takavarikko oikeudenkäyntiä niin mainittiin, että nimenomaan Lahden sukulaiset ovat hakemassa korvauksia - tämän asian kyllä tietävät kaikki aktiivisesti keskustelussa mukana olleet varsin hyvin, mutta koska elämämme Orwellin aikaa, niin en ihmettelisi ollenkaan, vaikka "Totuuden ministeriö" olisi iskenyt kyntensä tuohonkin uutiseen...
Olet liittynyt mukaan myöhemmin - jälkeen tuon tapahtuman - ja ymmärrän hyvin, ettei näitä satoja sivuja ole kenenkään mahdollista kahlata lävitse, ja toisaalta meidän vanhojen kirjoittajien ei ole mielekästä linkittää aina uudelleen ja uudelleen mukaan tulijoille niitä vanhoja faktoja.
Mielestäni ennen viime syksyä ei kerrottu paljonkaan lapsen näkemisistä.
Minä ymmärsin, että Anneli näki ja lapsi KUULI ulkopuolisen surmaajan.
Ja mielestäni myös uutisointi oli noin.
Molemmat poliisit puhuivat 'silminnäkijästä' yksikössä.
Se siis viittaisi siihen, että lapsi ei alunperin ole nähnyt mitään, mutta syksyllä 2009 sanookin nähneensä.
Tarkoittaa edellistä Sessanin viestiä, ei kun jmit sen olikin laittanut, heh
Mutta epätietoisille tiedoksi vähän OT-pätkää: George Orwell on kirjailija, joka on kirjoittanut kirjan pian toisen maailman sodan jälkeen, jossa hän kuvailee tulevaa aikaa ja on pystynyt yllättävän hyvin osumaan asian ytimeen satiirissaan, joka todellisudessa on melkoinen profetia tulevaisuudesta - siis hänen, meille se on nyt meidän nykyaikaamme. Kirjan nimi on Vuonna 1984, ja se on kirjoitettu 1949.
Näin kirjan päähenkilö Winston kuvaa työtään, jossa hän "päivittää" uutisia lehtiin - aina vastaamaan sen hetkistä tietoa - tosin tuolloin se oli tehtävä saksien ja liiman kanssa - vertaapa miten se hoituu kätevästi tänä meidän aikanamme...
"Ihanaa, tuo sanojen hävittäminen. Suurin raivaus tehdään tietenkin verbien ja adjektiivien luokassa, mutta substantiiveissakin on sadoittain sellaisia, joista yhtä hyvin voidaan vapautua...".
Ajatus sopii erinomaisen hyvin myös tähän MissHolmesin edellä olevaan tekstiin...
