Bell kirjoitti:On kyllä harvinaisen vaikea tilanne.
Ihmisellä on kyllä tiettyjä moraalikäsityksiä, jotka ovat lähinnä ajan saatossa keksitty ja siten kulkevat ja iskostetaan päihimme. Kuuluuko sisarusten väliset seksuaaliset suhteet näihin opittuihin vai onko se luonnollista olla koskematta omaan verisukulaiseen. Eläimet parittelevat sisarusten kanssa ja ihminen on myös eläin.
Jonkin verran kyllä varsinkin kognitiivisesti ja sosiaalisesti vähemmän kehittyneillä eläimillä, mutta selviä sisarusparitteluestoja löytyy myös ja varsinkin kädellisiltä ja kehittyneemmiltä eläimiltä, joten kyllä
Westermarck-efektin eli -ilmiön olemassaolo näyttäisi varsin hyvin dokumentoidulta niin ihmisillä kuin muillakin eläimillä. Jos ko. ilmiö ei ole entuudestaan tuttu, tässä hiukan wiki-infoa siitä:
Westermarck-ilmiö
Westermarck-ilmiö on suomalaisen Edvard Westermarckin teoria, jonka mukaan henkilöt eivät tunne luontaista sukupuolista vetoa kasvinkumppaneihinsa, kuten sisaruksiinsa. Westermarck arveli, että kyseessä on biologisen evoluution tuottama vaisto, jonka tarkoituksena on estää sisäsiittoisuutta ja insestiä. Westermarck siis vastusti Sigmund Freudin psykoanalyyttista teoriaa, jonka mukaan lapsilla on luontainen taipumus oidipuskompleksiin ja muihin insestikuvitelmiin. Kaksostutkimukset ovat osoittaneet, että geeneillä on suurempi vaikutus yksilön persoonallisuuteen kuin lapsuuden kokemuksilla. Psykoanalyysi on kuitenkin Westermarckin kanssa samalla kannalla sikäli, että psykoseksuaalisen kehityksen lopputuloksena pidetään insestikammoa; Westermarck ei ottanut kantaa siihen, millainen kehitysprosessi johtaisi insestikammoon ja mikä olisi lähtötilanne.
Arthur P. Wolf on tutkinut ilmiötä pidemmälle ja havainnut israelilaisten yhteistilojen kibbutsien kasvateissa vahvan Westermarck-ilmiön. Aikaisemmin kibbutseissa lastenkasvatus ei ollut perheiden tehtävä, vaan lapset vieroitettiin vanhemmistaan heti syntymän jälkeen ja kasvatettiin suuremmissa ryhmissä. Myöhemmin havaittiin, että lapset eivät rakastuneet toisiinsa myöhemminkään, vaikka minkäänlaista verisukulaisuutta ei ollut. Varsin yllättävää oli, että edes kibbutsien yhteisissä suihkuhuoneissa alastomat murrosikäiset tytöt ja pojat eivät olleet seksuaalisesti kiinnostuneita toisistaan. Tämä johtui siitä, että yhdessä kasvatetut tytöt ja pojat kokivat olevansa ikään kuin sisaria ja veljiä.
Westermarck-ilmiö on havaittu myös Taiwanissa niissä perheissä, joihin vanhemmat ovat adoptoineet tyttölapsia poikiensa tuleviksi vaimoiksi. Huolimatta Taiwanin kiinalaisen, pitkälti kungfutselaisiin arvoihin pohjautuvan yhteiskunnan yleisestä vanhoillisuudesta ja järjestettyjen avioliittojen yleisyydestä nämä lapseksi otetut tytöt ovat tutkimusten mukaan myöhemmin ottaneet avioeron miehistään nelinkertaisella todennäköisyydellä väestön keskiarvoon verrattuna. Tulevien miestensä kanssa lapsesta asti samassa perheessä kasvaneet tytöt ovat kokeneet miehensä veljikseen, joten avioliitto on helposti kariutunut insestimäisen luonteensa vuoksi, biologisen sukulaisuuden puuttumisesta huolimatta.
Nisäkkäillä läheinen suhde estää insestiä
Nisäkkäillä ja ihmisillä parittelua lähisukulaisten kesken tapahtuu harvoin. Jyrsijöillä haju toimii insestiä estävänä tekijänä: ne parittelevat mieluummin erilaiselta haisevien kanssa. Myös yhdessä poikasena kasvaminen toimii insestin estäjänä. Eri jyrsijälajeilla tehdyissä kokeessa geneettiset sisarukset kasvatettiin erillään, ja kasvinkumppaneina oli toisten vanhempien poikasia. Aikuisina jyrsijät suosivat erillään kasvaneita kumppaneita, riippumatta siitä olivatko ne todellisia sisaria, vai eivät.
Kädellisillä on havaittu selvä lähisukulaisuusseksin esto. Seksi estyy niiden kanssa, joiden parissa poikasena elää yhdessä. Voimakkaimmillaan tämä esto on äidin kanssa, seuraavaksi voimakkain äidin puoleisten sisarten kanssa. Joillain lajeilla tyttäret parittelevat isänsä kanssa. Isää ei apinoilla useinkaan tiedetä, sillä tämä elää vapaudessa usein erillään muusta laumasta. Naaraat välttävät kumppaneina niitä uroksia, jotka ikänsä puolesta sopivat niiden isäksi tai olivat aikuisia siinä ryhmässä, johon naaras syntyi. Gorilloilla, joilla on yhden uroksen hallitsema haaremijärjestelmä, isä ei koskaan parittele tyttärensä kanssa, jos se on jäänyt ryhmään. Samanlainen täysesto on marmoseteilla.
Vankeudessa pidetyistä eläimistä tiedetään, että ensimmäisen asteen insesti lisää poikasten kuolleisuutta 30 %, luonnon kovemmissa olosuhteissa ilmeisesti enemmän. Kädellisillä ei sisäsiittoisuutta juuri esiinny, koska lähisukulaiset eivät elä samassa laumassa ja jos elävät, eivät yleensä parittele keskenään. Simpansseilla tapahtuu ”harjoitteluseksiä”, paritteluja sisarten ja äidinkin kanssa, mutta nämä loppuvat viimeistään seitsemänvuotiaina, eli tapahtuvat ennen ikää, jolloin simpanssin poikanen voi saada siemensyöksyn. Insestikielto ei kädellisillä ole täydellinen, vaan siitä on joskus poikkeuksia.
Lähde:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Westermarck-ilmi%C3%B6
Asia ei mielestäni ole poliiseille kuuluva, olivat sisarusten sukupuolisuhteet sitten laissa kiellettyjä tai ei. Mieluummin voitaisiin sitten sysätä vaikka psykologin tai psykiatrin juttusille ja ottaa selvää miski näin ja olisiko pariskunta mahdollista erottaa. Ainakin sitten yleisen hyväksynnän vuoksi.
Mitä tuohon seksuaalisuuden heräämiseen tulee, tunnen monta ihmistä jotka ovat tunteneet jossakin vaiheessa vetoa omaan sisareensa tai veljeensä. Minä himoitsin serkkuani. Se kuitenkin meni ohi. Nämä lienevät aika normaaleja tuntoja sukupuolisen heräämisen ja kehityksen alkuvaiheessa, mutta harva näille haluilleen mitään tekee. Onhan oidipuskompleksi ja elektra-kompleksikin modernissa lääketieteessä tunnustettuja ilmiöitä.
Itse asiassa toisin kuin Westermarck-efekti (vrt. yllä), niin nuo kompleksit ovat hyvinkin kiisteltyjä ja kyseenalaistettuja psykoanalyyttisten koulukuntien ulkopuolella juuri niiden teoreettisessa pohjassa ja todennettavuudessa olevien heikkouksien vuoksi. Kyllähän ne samaa ilmiötä yrittävät selittää, mutta hyvin toisenlaiselta pohjalta, kuten näistäkin kuvauksista ilmenee.
Oidipuskompleksia, kuten Freudin teorioita yleisestikin, on voimakkaasti kritisoitu todisteiden puuttumisesta. Freudin näkemykset perustuivat usein hänen potilastapauksiinsa ja introspektioon, jolloin niiden yleistettävyys on ollut heikkoa.
Itse asiassa päinvastainen näkemys siitä, että ihmisellä olisi biologisen evoluution tuottama vaisto, jonka tarkoituksena on estää sisäsiittoisuutta ja insestiä, on saanut enemmän empiiristä todistusaineistoa (ks. esimerkiksi Westermarck-efekti). Freudia itseään ei hoitanut hänen varhaislapsuudessaan hänen oma äitinsä vaan imettäjä, joten hän ei koskaan leimaantunut äitiinsä, ja hän näin saattoi kokea äitiään kohtaan seksuaalisia tuntemuksia.
Lähde:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Oidipuskompleksi
Asian eettistä puolta voi toki tarkastella useammistakin lähtökohdista käsin ja erilaisin painotuksin. Alla aiheesta eräs varsin looginen ja hyvin perusteltu näkemys, johon kannattaa tutustua, vaikkei kaikesta samaa mieltä olisikaan. Erityisesti se on hyödyllinen, mikäli lukija kokee ajattelevansa eri lailla, sillä silloin hänenkin täytyy pohtia omien käsitystensä ja mielipiteidensä perusteita, mikä on tietysti kaiken loogisen ja analyyttisen keskustelun keskeisiä peruslähtökohtia...
Janne Vainio
Seksi ja Humen giljotiini
Westermarck-efektin eettisistä seurauksista
Westermarck-efekti saattaa hyvinkin selittää, miksi sisarusten välisiä seksisuhteita paheksutaan vaistonvaraisesti - mutta sen sijaan tällaisen (tietoista moraalista harkintaa edeltävän) sisarustenvälisen hylkimisreaktion olemassaolosta on vaikea vetää mitään eettisiä johtopäätöksiä. Seksuaalinen vastenmielisyys saattaa olla sosiaalisesti ymmärrettävä syy tietyn teon herättämään rankaisemishaluun, vaikkei se olisi syynä lainkaan moraalisesti hyväksyttävä.
Mistä tarkalleen ottaen puhutaan, jos puhutaan siitä, että jokin asia herättää paheksuntaa kanssaihmisissä? Välitön vastenmielisyyden tunne ei ainakaan ole sama asia kuin moraalinen arvostelma. Moraaliselle arvostelmalle on ominaista jonkin asian järkiperäinen arvioiminen hyväksi tai pahaksi sellaisten yleisten päättelysääntöjen mukaan, jotka koskevat täsmälleen samalla tavoin sekä miellyttäviä asioita että vastenmielisiä asioita.
Entä mitä rankaisuhalu tarkkaan ottaen on? Peruskoulujen välitunneilla näemme pienoiskossa ne mekanismit, joiden kautta yhteisöllinen rankaisuhalu muodostuu. Kyse on sallitusta kiusaamishalusta, jota jossakin yhteisössä pidetään hyväksyttävänä siten, että yksittäisen kiusantekijän ei tarvitse kokea olevansa teoistaan eettisesti vastuussa. Omista tottumuksista poikkeavat seksuaalitavat ovat yksi tyypillinen kiusaamishalua herättävä piirre, koska ne herättävät vaistonvaraista seksuaalisen inhon tunnetta.
Esimerkiksi homoseksuaalisuuden syrjimisen takana ei välttämättä aina ole mitään kristillisiä dogmeja; tietyt seksitavat vain aiheuttavat valtaväestön piirissä vaistonvaraisia inhotuksen tunteita. Monet ihmiset paheksuvat myös pornoa, prostituutiota, sadomasokismia, ryhmäseksiä tai mitä tahansa muuta sellaista joidenkin muiden keskenään harjoittamaa seksikäyttäytymisen muotoa, joka herättää paheksujien keskuudessa ahdistuksen tunnetta enemmän kuin mielihyvää.
Vaistonvaraisilla inhoreaktioilla ei tietenkään ole moraalista arvoa. Silloin, kun arvokeskustelua käydään sen mukaan, mitkä asiat herättävät joissakuissa seksuaalista inhoa, kyse ei todellisuudessa ole mistään moraalikeskustelusta. Kyse on täsmälleen samanlaisesta esteettisestä arvokeskustelusta kuin silloin, kun arvostellaan jonkin tietyn rock- tai filmitähden vetovoimaa tai jonkun kansikuvatytön rintoja tai kalenteripojan muita ulokkeita.
Koska moraalissa on kyse asioiden järkiperäisestä arvioimisesta, moraalista päättelyä sitovat tietenkin myös abstraktit logiikan lait, jotka eivät sido yhteisöllisiä paheksumisen tunteita. Logiikan lakien mukaan puolestaan on mahdotonta päätellä tiettyjen tekojen hyvyyttä tai pahuutta siitä seikasta, että ne ovat tosiasiallisesti vallitseviksi havaittuja tai poikkeavia taipumuksia.
Humen giljotiinin mukaan luonnon tosiasioita koskevista faktaväittämistä ei voida millään tavoin päätellä, millä tavoin asioiden tulisi olla. Se, miten asiat nykymaailmassa ovat, ei anna mitään loogisia perusteita arvioida sitä, miten asioiden tulisi olla. Totuus on loogisesti täysin eri asia kuin hyvyys tai oikeudenmukaisuus. Se tosiasia, että joitakin tiettyjä tekoja tekeviä yksilöitä halutaan melkein kaikissa yhteisöissä kiusata, ei kelpaa eettiseksi perusteeksi.
Arkiajattelu ei aina ole loogista, vaan pyrkii usein selittämään asiat parhain päin siten kuin tuntuu hyvältä ajatella. Ihmisellä on pitkään ollut taipumusta etsiä todellisuudesta joitakin viitteitä jonkinlaisen siveellisen maailmanjärjestyksen olemassaolosta. Oikean ja väärän selittäminen biologialla on vain eräs nykyaikainen esimerkki pyrkimyksestä nähdä totuudessa jotakin moraalia.
Aikaisemmin, kun seksuaalinormien perusteluissa haluttiin vedota totuuteen, puhuttiin Jumalasta ja hänen tarkoituksistaan. Nykyisin totuuden virkaa toimittavat ne "luonnon tosiasiat", joiden vastaisiksi paheksuttu seksikäyttäytyminen selitetään - ikään kuin luonnonlakeja edes teoriassa olisi mahdollista rikkoa. Ajatus luonnonlakien siveellisestä luonteesta periytyy tietenkin katolisen kirkon opeista, mutta nykyisellään se on jo laajalti erkaantunut jumalauskosta.
Sukusiitoksen vieroksuminen saattaa olla biologinen tosiasia, mutta sellaisen tosiasian nostaminen esille on nykyoloissa usein hyvinkin tarkoitushakuista. Suomessa sisarusten välisten seksisuhteiden dekriminalisointia yritettiin viimeksi 1990-luvulla, jolloin esitys herätti laajaa vastustusta. Eettistä keskustelua asiasta ei käyty, vaan sen sijaan vedottiin siihen, että kyse on asiasta, jonka jo tiedekin osoittaa luonnon järjestyksen vastaiseksi.
Sisarusten välisen insestin kriminalisointia on harvoin edes yritetty perustella eettisesti. "Perusteluksi" on tosin tarjottu oletusta geenien rappeutumisesta - mutta mikäli tämä olisi todellinen syy, silloin kielto tietenkin kohdistuisi täsmällisesti ainoastaan suvunjatkamisen kannalta merkitykselliseen suojaamattomaan vaginayhdyntään eri sukupuolta olevien sisarusten välillä. Sukusiitoksen haitallisuus ei anna mitään ymmärrettävää eettistä perustetta rajoittaa esim. veljien välistä tai sisarten välistä kanssakäymistä tai eri sukupuolta olevien sisaruksien välisiä ei-vaginaalisia seksikontakteja.
Seksuaalinen kanssakäyminen on eri asia kuin lisääntyminen - eikä siihen näin ollen voida järkiperäisesti soveltaa mitään lisääntymiseen liittyviä normeja (muutoin kuin korkeintaan sellaisissa erikoistapauksissa, jolloin ihminen sattumalta saa päähänsä harrastaa seksiä jollakin sellaisella tavalla, joka saattaa teoriassa johtaa lisääntymiseen).
Erityisen ongelmallista olisi vetää moraalisia johtopäätöksiä siitä Westermarck-efektin havainnosta, että henkilöt, jotka ovat leimautuneet toisiinsa sisaruksina, eivät helpolla rakastu toisiinsa.
Rakastumisen arvostaminen parisuhteen perustana ei ole mitenkään universaalia. Kiinalainen tapa, jonka mukaan tuleva puoliso kasvatettiin perheessä sisaren tavoin, saattoi päinvastoin olla keino ehkäistä rakastuminen. Suhde, jossa osapuolet ovat leimautuneet toisiinsa sisarusten tavoin, vastaa hyvinkin monen kulttuurin avioliittoihannetta - ja voidaan kysyä, miksi kiihkeää intohimosuhdetta tulisi pitää jotenkin arvokkaampana pohjana sellaiselle pitkäaikaiselle kumppanuudelle, jonka tavoitteena on kestää vakaasti vuosikausia senkin jälkeen, kun rakastuminen on jo kuihtunut.
Länsimaissakaan kaikki ihmiset eivät arvosta kiihkeää intohimoa seksisuhteiden solmimisen perustana, vaan harrastavat seksiä mieluimmin lähinnä ystävien ja tuttujen kesken, jotka tunnetasolla ovat sisaruksien tavoin vertaissuhteita. On totta, että rakastumiskulttuurin puolestapuhujat useinkin paheksuvat myös ns. "vakipanosuhteita" aivan yhtä jyrkästi kuin he paheksuisivat sisaruksien välisiä seksisuhteita - mutta tällaisestakaan tosiasiasta ei kuitenkaan voida loogisesti päätellä mitään eettisiä arvoja.
Nykyaikainen rakastumiskulttuuri saattaa sekin osaltaan olla keino välttää eettisten näkökohtien tuominen ihmissuhdekysymyksiin. Taikavoimat, joiden väitetään olevan kohtalon (= herran) hallussa, eivät ole ihmisten itsensä valittavissa eivätkä näin ollen yksilöiden moraalisen harkinnan alaisia. Niissä määräävät vain henkilöihin ja asioihin kohdistuvat pinnalliset ennakkoluulot, joiden pohjalta rakentuu nopeasti sellaisia tunnetta herättäviä mielikuvia, joita ei tarvitse eikä ole aikaa jäädä erittelemään.
"Liian" pitkään kestänyt parisuhde alkaa usein osallisten mielestä tuntua homehtuneelta. Luultavasti jokainen sellainen parisuhde, joka on kestänyt yli viisi vuotta, on joskus läpikäynyt vaiheen, jossa jompikumpi alkaa valittaa sitä, että asiat luistavat liian hyvin ja että kumppani vaikuttaa liian mutkattomasti "vain" ystävältä tai "vain" sisarelta tai veljeltä. Seksihalutkin viilenevät usein tässä vaiheessa; vaikka seksi sujuisi hyvin, sitä ruvetaan usein ennen pitkää vauhdittamaan elokuvilla, puvuilla ja välineillä ja muunlaisella ei-niin-kiihkeällä eikä niin spontaanilla kikkailulla.
Jos Westermarck-efektillä todella olisi jotakin eettistä painoarvoa, tulisiko meidän silloin paheksua moraalisesti myös seksin harrastamista kiihkeimmän intohimovaiheen ohittaneessa aikuisessa parisuhteessa? Eikö kyse olisi tässäkin tapauksessa selvästi insestisestä pyrkimyksestä tuoda pitkään jatkuneen veljeyden ja sisaruuden tunteen hallitsemaan toverisuhteeseen avoimesti eroottisia virityksiä?
Lähde:
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/lehti/2 ... tiini.html
Uskomatonta et se on sun mielestä normaalia!