Tuli joskus vietettyä joku aamu Wikipediassa seksiskandaaleita selaillen, ja tämä juttu jäi erityisesti mieleen. Olen nyt teidän iloksenne sen suomennellut, lähde siis ainoastaan englanninkielinen wikipedia ja kuvat sieltä myös.
Ja sitten itse asiaan...
---
Sada Abe syntyi 28. toukokuuta vuonna 1905. Hän oli seitsemäs keskiluokkaisen perheen kahdeksasta lapsesta. Vanhemmat Shigeyoshi ja Katsu Abe olivat tatami-mattojen valmistajia, ja perhe asui Kanda-nimisellä alueella Tokiossa. Vain neljä lapsista selvisi aikuisikään, Sada näistä nuorimpana. Sadan syntymän aikoihin vanhemmat tunnettiin lainkuuliaisina ja työtätekevinä kansalaisina.
Sisarusten ja isän käytös oli tosin hieman kyseenalaista. Veli Shintaro oli tunnettu naistenmies, ja avioliittonsa kariuduttua hän karkasi perheen rahojen kanssa. Sadan siskolla Terukolla oli myös tiettävästi paljon toimintaa makuuhuoneen puolella useiden eri miesten kanssa, mistä hyvästä isä lähetti hänet työskentelemään bordelliin - tavallinen rangaistus niihin aikoihin. Tyttö tuotiin kuitenkin pian takaisin ja meni naimisiin.
Nuoren Sadan äiti kannusti tytärtään laulu- ja shamisen-tunneille, jotka tuohon aikaan yhdistettiin lähinnä geishoihin ja prostituoituihin. Geishoja pidettiin ihailtavina julkkiksina, ja Sada heittäytyikin harrastuksiinsa, lintsaten jopa koulusta niiden takia. Sisarusten ongelmien takia Sada lähetettiin usein yksin ulos, ja pian löysikin samanhenkisiä teinejä. Eräs näistä tuttavuuksista raiskasi Sadan hänen ollessaan 15-vuotias.
Vaikka vanhemmat puolustivat ja tukivat häntä, tuli tytöstä varsin ongelmainen teini. Vuonna 1922 hänen käytöksensä alkoi riistäytyä käsistä ja Sada lähetettiin Yokohamaan geisha-taloon. Vanhemmat arvelivat että näin tyttö saisi edes jotain suuntaa elämälleen. Toku Abe, Sadan vanhin sisar, kertoi Sadan halunneen geishaksi, kun taas Sada itse väitti että se oli isän rangaistus hänen kevytkenkäisestä elämäntavastaan. Sadan kohtaaminen geishojen maailman kanssa oli kuitenkin turhauttava pettymys. Voidakseen tulla tähdeksi geishojen joukossa, täytyi saada harjoittelupaikka jo lapsena ja viettää monia vuosia opiskellen taiteita ja musiikkia. Sadasta tulikin alemman tason geisha, jonka päätehtävänä oli tarjota seksiä. Viisi vuotta tässä työssä ja palkkana kuppa. Koska hänen sen takia olisi täytynyt käydä säännöllisissä tutkimuksissa, kuten laillinen prostituoitu, hän päättikin ryhtyä sellaiseksi, koska rahaakin sai enemmän.
Sada aloitti työt Osakan kuuluisalla Tobita-bordellialueella, mutta sai pian häirikön maineen. Hän varasti rahaa asiakkailta ja yritti useasti lähteä bordellista, mutta tällä hyvin järjestäytyneella alalla hänet löydettiin aina nopeasti. Kahden vuoden jälkeen hänen onnistui vihdoin karistaa takaa-ajajat, ja Sada aloitti työt tarjoilijana. Palkka ei tosin miellyttänyt, joten hän jatkoi prostituoidun hommia, tällä kertaa luvattomana, Osakan niin ikään luvattomissa bordelleissa vuonna 1932.
Äitinsä kuoltua tammikuussa 1933, Sada lähti Tokioon vieraillakseen perheensä luona. Sama ammatti jatkui Tokiossa. Vuoden kuluttua hänen isänsä sairastui vakavasti, ja Sada toimi hänen hoitajanaan kymmenen päivää, kunnes isä kuoli.
Lokakuussa 1934, 29-vuotias Sada pidätettiin poliisiratsian yhteydessä. Bordellin omistajan ystävällä Kinnosuke Kasaharalla oli kuitenkin suhteita sinne tänne, ja hän sai tytöt vapautettua. Kasahara ihastui tarinamme sankarittareen, joten, Sadan suostumuksella, otti hänet rakastajattarekseen. Joulukuussa mies hoiti Sadalle talon ja antoi käyttörahaa. Myöhemmin hän muisteli poliisille: "Hän oli todella vahva, hyvin voimakas nainen. Vaikka olenkin melko kyltynyt (toim. huom. alkuperäinen sana 'jaded', en tähän hätään keksinyt parempaa käännöstä), hän hämmästytti minut. Hänelle ei riittänyt jos emme tehneet sitä kaksi, kolme, neljä kertaa per yö. Hän ei ollut tyytyväinen jos käteni ei ollut hänen privaattialueillaan koko yötä... Se oli aluksi hienoa, mutta parin viikon jälkeen aloin olla melko väsynyt." Kun Sada pyysi Kasaharaa jättämään vaimonsa hänen vuokseen, mies ei suostunut. Sada sitten pyysi saada ottaan itselleen rakastajan, mihin mies ei myöskään suostunut. Siihen suhde päättyikin, ja Sada karkasi Nagoyaan. Kasaharan todistus poliisille päättyi vihaisesti: "Hän on lutka ja huora. Ja kuten hänen tekonsa osoittavat, hän on nainen jota miesten tulee pelätä." Sadalla itsellään ei ollut miehestä parempaa sanottavaa: "Hän ei rakastanut minua ja hän kohteli minua kuin eläintä. Hän on sellaista pohjasakkaa joka sitten aneli minua takaisin kun sanoin että jätän hänet."
Nagoyassa vuonna 1935, Sada päätti jälleen jättää seksibisneksen ja aloitti työt eräässä ravintolassa. Pian alkoikin suhde erääseen asiakkaaseen, Goro Omiyaan, joka oli professori ja pankkiiri. Sada kuitenkin tiesi ettei ravintola hyväksyisi suhdetta, ja oli muutenkin kyllästynyt Nagoyaan, joten kesäkuussa hän palasi Tokioon.
Omiya seurasi Sadaa Tokioon ja, kuultuaan että tällä oli kuppa, maksoi hänen asumisensa Kusasun kuumalähdekylpylässä marraskuusta seuraavaan tammikuuhun. Tammikuussa Omiya sitten ehdotti että Sada avaisi oman ravintolan, hankkimalla kuitenkin ensin harjoittelupaikan alan liikkeestä.
Tokiossa taas, Sada aloitti harjoittelun Kichido Ishidan (42) ravintolassa helmikuun ensimmäisenä, 1936. Näihin aikoihin ravintolan omistaja tunnettiin melkoisena naistenmiehenä, joka ei paljoakaan välittänyt bisneksestään, jota lähinnä hoiti hänen vaimonsa.
Ei mennyt kauaakaan kun Ishida alkoi lähennellä Sadaa. Huhtikuun puolivälissä alkoi heidän fyysinen suhteensa, tietysti samaisessa ravintolassa, kun taustalla eräs ravintolan geishoista lauloi romanttista balladia. Huhtikuun 23. päivänä, pari tapasi eräässä machiaissa Shibuyassa. Koska suhteen piti olla vain lyhyt, he varmuuden vuoksi viettivät vuoteessa neljä päivää. Huhtikuun 27. päivän iltana se siirtyivät toiseen samankaltaiseen paikkaan Futako Tamagawan naapurustossa. Täällä jatkui juopottelu ja seksi, ja joskus myös geisha lauleskeli taustalla. Geishat jopa välillä tarjoilivat heille sakea. Seksimaratooni jatkui Ogun alueelle, ja Ishidaa ei nähty ravintolassaan ennen toukokuun kahdeksatta, 1936. Sada myöhemmin kertoi Ishidasta: "On vaikea sanoa mikä oli niin erikoista Ishidassa. Mutta oli mahdotonta sanoa mitään pahaa hänen ulkonäöstään, hänen asenteestaan, hänen rakastajan taidoistaan, tavasta jolla hän ilmaisi tunteitaan. En ole koskaan tavannut niin seksikästä miestä."
Erottuaan miehestä Sada ärtyi ja alkoi juoda tolkuttomasti. Hän väitti että Ishidan kanssa hän oli tuntenut rakkautta ensimmäisen kerran, ja ajatus siitä että Ishida oli vaimonsa kanssa sai hänet hyvin mustasukkaiseksi. Viikkoa ennen varsinaista tekoa, hän alkoi suunnitella murhaa. Toukokuun yhdeksäntenä, Sada meni katsomaan näytelmää jossa geisha hyökkää rakastajansa kimppuun ison veitsen kanssa. Tämän nähtyään Sada päätti uhata Ishidaa veitsellä. Kahden päivän päästä hän vei panttikonttoriin vaatteitansa, joista saaduilla rahoilla hän osti sushia ja keittiöveitsen. Myöhemmin Sada kertoi seniltaisesta tapaamisesta: "Vedin veitsen esiin laukustani ja uhkailin häntä niinkuin siinä näytelmässä, ja sanoin 'Kichi, sinä pidit sitä kimonoa vain miellyttääksesi yhtä lempiasiakastasi. Senkin paskiainen, siitä hyvästä tapan sinut.' Ishida pelästyi ja vetäytyi kauemmas, mutta vaikutti kuitenkin ilahtuneelta..."
Ishida ja Sada palasivat Oguun, josta ensin mainittu ei enää elossa lähtisikään. Heidän rakastelunsa aikana Sada laittoi veitsen Ishidan peniksen juureen ja sanoi että varmistaisi ettei mies enää ikinä koskisi toiseen naiseen, mille Ishida nauroi. Seksin jatkuttua toista päivää, Sada alkoi kuristaa Ishidaa, jolloin mies kehotti häntä jatkamaan, sanoen että se vahvistaa nautintoa. Tämä tapahtui myös toisinpäin, mies kuristi Sadaa. Nainen käytti obiansa estääkseen miehen hengittämisen tämän orgasmin aikana, ja molemmat nauttivat siitä. Tätä jatkui pari tuntia. Kun Sada lopetti kuristamisen, miehen naama ei palannutkaan normaaliksi. Hän otti 30 tablettia Calmotinia, rauhoittavaa lääkettä, kipuunsa.
Sadan mukaan, kun Ishidan taju alkoi lähteä, tämä sanoi "Sinä laitat nauhan kaulani ympärille ja vedät siitä taas kunnes nukun, etkö... Jos alat kuristaa minua taas, älä lopeta, koska se on niin tuskallista jälkeenpäin." Sada sanoi että hän ihmetteli josko mies haluaisi tulla tapetuksi, mutta myöhemmin ajatellen taisi vitsailla.
Surman tapahtumapaikka
Noin kahdelta aamuyöstä toukokuun 18. päivänä, Ishida nukkui. Sada laittoi obinsa miehen kaulan ympärille kaksinkerroin ja kuristi hänet kuoliaaksi. Hän myöhemmin kertoili poliisille: "Tapettuani hänet tunsin syvää rauhaa, kuin suuri taakka olisi nostettu hartioiltani, ja selkeyden tunne valtasi minut." Sada makasi ruumiin vieressä muutaman tunnin, minkä jälkeen hän katkoi miehen sukuelimet, kääri ne aikakauslehteen ja piti ne mukanaan pidätykseensä asti. Miehen verellä hän kirjoitti "Sada, Kichi Futari-kiri" (Sada, Kichi together") Ishidan vasempaan reiteen ja lakanaan. Sada laittoi ylleen miehen alusvaatteet ja lähti ulos noin kahdeksalta aamulla, kertoen henkilökunnalle ettei Ishidaa saanut häiritä. Kun Sadalta kysyttiin miksi hän oli silponut miehen sukupuolielimet, hän vastasi: "Koska en voinut ottaa hänen päätänsä vai vartaloansa mukaani. Halusin ottaa sen osan hänestä joka toi minulle elävimmät muistot."
Lähdettyään majatalosta, Sada tapasi Goro Omiyan. Hän pyyteli anteeksi mieheltä, joka ei tiennyt murhasta ja oletti hänen pyytäneen anteeksi sitä että oli ottanut toisen rakastajan. Sada tiesi että tämä vahingoittaisi Omiyan poliittista uraa, koska hänet yhdistettäisiin Omiyaan. Toukokuussa 1936 eräs sanomalehti kirjoitti asiasta. Omiyan ura oli pilattu ja Sadan elämää vahdittiin tarkoin.
Tapauksesta tuli välittömästi kansallinen sensaatio ja naisen etsinnän aiheuttamaa selkkausta kutsuttiin "Abe Sada paniikiksi". Poliisi sai useita vihjeitä naisen olinpaikasta monesta eri kaupungista.
Toukokuun 19. päivänä, Sada meni shoppailemaan ja elokuviin. Hän yöpyi Shinagawalaisessa majatalossa, ja vietti seuraavan päivän kirjoitellen jäähyväiskirjeitä Omiyalle, eräälle ystävälle ja Ishidalle. Hän aikoi tehdä itsemurhan viikko murhan jälkeen ja harjoitti myös nekrofiliaa. "Tunsin tunnesiteen Ishidan penikseen. Avasin sen ympärillä olevan paperin ja katsoin penistä ja kiveksiä. Laitoin peniksen suuhuni ja yritin jopa laittaa sen sisälleni... Sitten, päätin että pakenen Osakaan ja lopuksi hyppäisin kalliolta, penis kädessäni."
Neljältä iltapäivällä, poliisit olivat saapuneet majatalolle. "Älkää olko niin muodollisia," Sada sanoi heille. "Te etsitte Sada Abea? Se on minä. Minä olen Sada Abe." Kun tämä ei vielä vakuuttanut poliiseja, hän näytti Ishidan elimet heille todisteena.Sada pidätettiin ja häntä kuulusteltiin kahdeksaan otteeseen. Tutkivalle virkailijalle Sadan käytös oli hämmentävää. "Yhtäkkiä hän oli innostunut ja hänen silmänsä säihkyivät oudolla tavalla." Naisen vastaus oli: "Rakastin häntä niin paljon, halusin hänet kokonaan itselleni. Mutta koska emme olleet mies ja vaimo, hän saattoi olla toisten naisten kanssa. Tiesin että jos tappaisin hänet niin kukaan nainen ei voisi koskea häneen enää, joten tapoin hänet..." Kun tapauksen yksityiskohdat tulivat julkisuuteen, alkoivat huhut että Ishidan elin olisi ollut huomattavan suuri. Poliisit kuitenki korjasivat huhut, sanoen "Ishida oli keskikokoinen. Sada sanoi, 'koolla ei ole väliä sängyssä, tekniikka ja halu tyydyttää minut olivat syyt miksi pidin hänestä'." Pidätyksen jälkeen, penis ja kivekset vietiin Tokion yliopiston lääketieteelliseen museoon. Ne olivat yleisesti nähtävissä mutta toisen maailmansodan jälkeen ne ovat jo hävinneet.
Kuva pidätyksen jälkeen. Huomaa hilpeä tunnelma.
Sada Aben oikeudenkäynti alkoi marraskuun 25. 1936 ja paikalla oli runsaasti väkeä.
Joulukuun 21. Sada tuomittiin toisen asteen murhasta ja ruumiin silpomisesta. Vaikka Sada kertoi haluavansa kuolemantuomion ja syyttäjä vaati kymmentä vuotta, hänet tuomittiin vain kuuteen vuoteen vankilassa. Sada lähetettiin Tochigin naisvankilaan, josta hänet vapautettiin viisi vuotta murhan jälkeen, 17. toukokuuta 1941.
Vapauduttuaan Sada sai uuden nimen ja hävisi julkisuudesta vähäksi aikaa. Häntä kuitenkin haastateltiin lähteenä useisiin kirjoihin ja lehtiin. Työskenneltyään kiertävässä teatterikulkueessa Sada aloitti työt pubissa Inari-chossa, Tokion keskustassa. Hän vietti mataprofiilista elämää seuraavat 20 vuotta ja sai jopa työpaikaltaan palkinnon esimerkillisestä työnteostaan. Vuonna 1969 hän esiintyi Teruo Oshiin dokumentissa joka kertoi naisten tekemistä rikoksista. Viimeinen tunnettu valokuva Sadasta on saman vuoden elokuusta. Lopullisesti hän poistui julkisuudesta vuonna 1970.
ihan outo minulle...no, nyt tiedän tuonkin 
