Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
Metsäpirtti kirjoitti:Mua jäi vaivaamaan yks asia kun kävin lukemassa uutisia perheen pojan kuulustelusta.. Miten poika voi kuulla ikkunan särkymisen ja isän valituksen yhtäaikaa??? Siis jos ikkunan särkijä ja murhaaja on sama henkilö... Tai sitten en vaan lukenut uutista hirveen tarkkaan, mutta jos se pitää paikkansa, asianhan täytyy olla niin että Jukkaa on puukotettu JO ennen kun ikkuna rikotaan, tai sitten sisääntulija on ollut äärettömän nopee... Sori kaikille, en oo mikään Herlokki Solmunen, täällä pitempään olleet voivat varmaan valaista minulle asiaa.. Kiitos
Samaa kyselin muutama sivu sitten. Eli ikkunan rikkoutumisen ääniä kuuluu, vaikka A on puhelimessa.
Näkyisikö tuossa linkin valokuvassa myös jokin muu esine kattilan lisäksi, astaloksi kelvollinen , joulukuusen valurautainen jalka-astia? Edellisestä joulusta terassille jätetty. Tai päivänvarjon jalkaosa, valurautaisia nekin aika usein.
Vammat ovat sen näköiset JL:n kavoilla, että voi olla ettei kattila sovi niihin, mutta en osaa sanoa.. niin, se paistinpannu tuli taas mieleen myös, valurautapannun reuna tai sen varsi vai mikä kädensija siinä on, voisi saada aikaan jonkinmoisen kopsahduksen jäljen myös.
tara, tää oo sulle viimeinen varoitus. Jollet lopeta jo, haemme sinut ja tulet kärsimään todella paljon . Miten oravatädille saisi rasteroinnilla haavaumia ja mustelmia naamaan? Kepittelyiloa tässä tulevaisuudessa odottelen...
Kun astalolla lyö lasin läpi, sinne menee. Astalo pitää kuitenkin vetää takaisinpäin uutta lyöntiä varten. Liikeradat eivät ole identtiset eikä koko lasi hajoa kerralla --> vedettäessä lasia hajoaa ulospäin.
Lasin hajoittaja, oli sitten ulkona tai sisällä, ei hajoita maha lasissa kiinni ruutuja. Väliä on puolisen metriä, kyllä mieheustan eteen sirua mahtuu putoamaan.
Pitäisi saada tietää lasimassojen suhde sisällä:ulkona. Löytyikö sitä papereista?
MissHolmes kirjoitti:Tilakuuntelussa äiti toteaa, ettei poliisin tervitse tietää kaikkea.
Sanooko äiti todella noin? Lapsihan yrittää korjata tuota kohtaa, että äiti tarkoitti ettei poliisin tarvitse tietää kaikkea heidän elämästään.
Eli pöytäkirjoista selvästi käy ilmi, että äiti tarkoittaa tuota surmailtaa, eikä heidän elämäänsä noin ylipäätään?
Iltalehdessä oli mainittu näin:
"Poliisin tilakuuntelussa ilmeni, että tyttö kertoi äidilleen kotona, ettei ole kertonut poliisille kaikkea. Kuulustelussa tyttö sanoi, ettei esimerkiksi kertonut äidille verisistä jalanjäljistä. Tilakuuntelusta selvisi myös, että Auer oli sanonut tyttärelleen, "ettei poliisien tarvitse tietää kaikkea, mitä me tiedämme".
Kun tytöltä kysytään, mitä äiti sillä tarkoitti, tyttö vain itki lohduttomasti ja toisteli, ettei tiedä."
Niin, miten tämä sitten pitäisi tulkita? Mitä tuo "kertonut äidille verisistä jalanjäljistä" tarkoittaa? Onko se tosiaan näin vai onko toimittaja taas sekoillut?
Ulvila liiteet 3 valokuvat, kuva 437 - (kuvan yläsosasta jätin 'turhaa pois' - siellä on se terassin valaisin, jonka päällä näyttäisi olevn taskulamppu nojallaan seinää vasten.)
yle.fi-kuva
tara, tää oo sulle viimeinen varoitus. Jollet lopeta jo, haemme sinut ja tulet kärsimään todella paljon . Miten oravatädille saisi rasteroinnilla haavaumia ja mustelmia naamaan? Kepittelyiloa tässä tulevaisuudessa odottelen...
Tilakuuntelussa järkyttävintä on minusta se kohta, jossa pienemmät puhuvat keskenään ja pelkäävät vanhimman sanovan jotain sellaista, että äiti viedään pois.
Minulle kuitenkin jäi toisiksi vanhimman kuulemisesta tunne, ettei hän ole ymmärtänyt tapahtumia kunnolla. Toki ymmärtänyt, että isi on kuollut, mutta ei sen paremmin.
Lapsien kuulemisessa on myös kummaa näin aikuisen näkökulmasta se, että he selkeästi kaipaavat Ulvilaan ja kavereita siellä. Kuvittelisin että aikuisena kammoksuisin paikkaa tuollaisen tapahtuman jälkeen.
Vai kaipaavatko lapset todellisuudessa vai aikaa ennen surullisia tapahtumia?
Samaisissa kuulemisissa on myös surullista, että vanhin ''odottaa''. Hän ei osaa kertoa mitä, mutta vuorokausi lukemisen jälkeen ymmärsin. Olen itse ollut ''isona'' kaksi kertaa elämässäni sellaisessa tilanteessa, jossa jatko ja tulevaisuus on tuntunut mahdottomalta ja valoa ei todellakaan ole näkynyt. Muistin, että tuo tunne oli sellainen erittäin ahdistava odotus, että aika kuluisi tai jotain. Ja sen on varmasti karmivin olotila mitä minä tiedän.
Minä niin säälin niitä lapsia.
Niin,että sopii sit unohtaa kaikki pannut, kivet yms. Niin ja tämä astalo on edelleen kateissa!
Aiheesta on enemmänkin matskua, mutta olkoon, muutaman päivän sisällä tämäkin on "osallistujien" luettavissa kokonaisuudessaan.
Kyllä nyt näyttää siltä kun katselee tuota lasia että onhan se voitu hajoittaa ulkopäin ja on se mahdollista että kun ulkoapäin hajottaa lasin niin sirut lentävät neljäkin metriä taaksepäin. Tottaha toki, koska:
^niin tai olisiko peräti mahdollista että ikkunanrikkoja olisi tuolla kuvassa näkyvällä lumikolalla vähän levitellyt sirpaleita pitkin ja poikin. Noin niin kuin hämätäkseen...
Olemme kaikki syyllistyneet suureen rikokseen-suureen rikokseen olla elämättä elämää täydesti. (H. Miller)
MissHolmes kirjoitti:
Lapsien kuulemisessa on myös kummaa näin aikuisen näkökulmasta se, että he selkeästi kaipaavat Ulvilaan ja kavereita siellä. Kuvittelisin että aikuisena kammoksuisin paikkaa tuollaisen tapahtuman jälkeen.
Vai kaipaavatko lapset todellisuudessa vai aikaa ennen surullisia tapahtumia?
OT, mutta mä näkisin, että lapset yhdistävät tuon ajan Ulvilassa siihen omasta mielestään onnelliseen perhe-elämään, joka päättyi 1.12.2006. Sitä seurasi ahdistus, isän kaipuun peitteleminen ja saman aikainen muutto Turkuun.
Belaja Smert kirjoitti:OT, mutta mä näkisin, että lapset yhdistävät tuon ajan Ulvilassa siihen omasta mielestään onnelliseen perhe-elämään, joka päättyi 1.12.2006. Sitä seurasi ahdistus, isän kaipuun peitteleminen ja saman aikainen muutto Turkuun.
Ammattikasvattajat ovat myös sitä mieltä, ettei lapsille pitäisi sattua liian monta muutosta yhtä aikaa. Eli vakavan trauman kohdatessa olisi hyvä, että edes jotain entistä (usein koulu, hoitopaikka, kaverit ym.) jäisi jäljelle.
Onko kukaan nähnyt missään naapureiden kuulusteluja? Kai tuommoinen metakka kuuluisi naapureillekin, ikkunan rikkoutuminen ja sitä mukaa sisältä helpommin kantautuvat äänet.
Samaa mieltä, kuin Belaja ja MissHolmes. Lapsilla on tapana hakeutua konkreettiseen paikkaan, missä on ollut turvallista tai hauskaa, samanlainen kaipuu jää myös joillekkin ihmisille, vaikka he kasvavat ja aikuistuvat.
Minulle tuli surullinen olo tuosta 12-vuotiaan kuulustelusta, mitä luin iltalehdestä. Pääasiassa siksi, että jos Auer on tosiaan pääsyy tähän veritekoon, hän on valehdellut lapsilleen. Ainakin tämä 12-vuotias (haluaa) luottaa kovasti äitinsä sanoihin, onhan hän kaikista vanhin ja äiti on kenties siksi pystynyt häntä eniten "valmistaa" tulevaan ja siihen, mitä kannattaa kertoa ja mitä ei. Surullista on varsinkin vanhemman lapsen kannalta, jos äiti tuomitaan. Yleensä lapset kuitenkin luottavat vanhempansa sanaan ja puolustavat tätä tarvittaessa. Harmillista on toki myös se, jos Auer on teon tehnyt eikä häntä tuomita. Lapselle voi syntyä myöhemmällä iällä ristiriitoja, jos tapausta joskus "miettii puhki".
Lasiasiasta sen verran, että keskimmäinen lapsihan ei ole kuullut muiden puhetta. Ainoastaan vanhempiensa sekä lasin rikkoutumisen. Vanhempi tytär ja Anneli ovat sitä mieltä, että Anneli on rikkonut lasin. Näin ainakin jostain luin.
