Ulvilan kyökkipsykologiaketju (ketju 1)

[Misri]

Laitan tänne tämän Jukan ystävän kirjoittaman näkökannan, jonka kopioin tänne Suomi24 - keskustelusta - Kaupungit ja kunnat - Ulvila - keskustelusta.


Jukan murha koskettaa yhä
murhatun ystävä11.10.2009 14:26
Jukka oli ystäväni ja ystäväthän eivät unohdu, varsinkaan tällaisen kovan kohtalon kokeneet. Vieläkin on paljon selvittämättömiä asioita, joita ei ainakaan julkisuuteen ole tuotu. Jukka ei aikoinaan kertonut kovin paljon perheestään. Meitä yhdisti enemmän työasiat. Jukka tuki aivan ihmeellisellä tavalla ja auttoi löytämään huumoria vaikeista tilanteista. Hän huomasi helposti ihmisten vahvuudet (joskin myös heikkoudet). Jukalle avioliiton solmiminen puolisonsa kanssa ei ollut itsestään selvyys, päin vastoin hänen oli vaikea päättää asiaa. Se sai hänet vähän synkäksikin, olihan hän vähän aiemmin eronnut edellisestä puolisostaan. Mutta kun hän oli naimisiin mennyt, hän aina jaksoi iloita yhä uusien lapsien syntymästä, mutta heidän perhe-elämästään en tiennyt oikein mitään. Käsitykseni oli, että se oli normaalia perhe-elämää, joka tietty sisälsi riitojakin. Kerran Jukka kertoi, että puoliso ei tarpeeksi ole lasten kanssa, vaan käyttää liian paljon aikaansa yrityksiinsä. Hän oli kyllä myös tietoinen, että hänellä itselläänkään ei ollut riittävästi aikaa olla lasten kanssa. Jukalla oli aina tuhat rautaa tulessa.

Sain viestejä siitä, että vaimo mahdollisesti olisi syyllinen. Tuolloin ajateltiin suunniteltua palkkamurhaa. En uskonut, että kukaan nainen kutsuisi murhaajan kotiinsa, missä oli neljä pientä lasta. Todisteethan kertoivat, että nainen ei voinut olla syyllinen. Puhuttiin, että puukonisku naiseen ei ollut vaarallinen ja näin vain hämäystä.

En myöskään tiennyt mitään olisiko naisella ollut mielenterveysongelmia, mutta voi tietysti ajatella, että kuinka moni sulkeutuu kotiinsa tekemään töitä ja hoitamaan samalla isoa lapsikatrasta: kuka semmoista jaksaisi? Oliko nainen jaksamisen äärirajoilla ja sen vuoksi murha tapahtui. Viimeinen pisara, jolloin ympäristö katoaa. Voin hyvin kuvitella, että Jukka osasi loukata ja olla hiukan ylimielinen. Pidin sitä kyllä vain eräänlaisena roolina, sillä itse koin hänet hyvin lämpimäksi ihmiseksi. Tosin en siis asunut hänen kanssaan ja yhteydetkin olivat voisi sanoa satunnaisia humoristisia keskusteluja.

Olen miettinyt, että mitä Jukka mahtaisi ajatella tästä tilanteesta. Luulen, että hän olisi suonut, ettei vaimo olisi jäänyt kiinni ja tämä sen vuoksi, että nyt lapset joutuvat vieläkin enemmän kärsimään. Olenkin murhemielellä ajatellut lasten kohtaloa. Juuri mitään pahempaa ei voisi lapsille tapahtua. Toivon, että olisi sukulaisia tai muita, jotka voisivat heistä omalta osaltaan huolehtia. Vaikuttaa siltä, että vaikka Jukalla oli työnsä puitteissa huomattava määrä ystäviä, niin ehkä perheystäviä ei ollut paljonkaan? Ehkä he elivät melko eristäytyneinä. En tuntenut vaimoa. Tiesin vain, että hän oli jonkin aikaa työssä samassa työpaikassa kuin Jukka.

Jukan elämä päättyi kesken. Viimeksi kun juteltiin pitkään puhelimessa sanoin, että olisi joskus kiva tavata, että sitten viisikymppisinä, niin Jukka sanoi, ettei sitä tiedä elääkö niin pitkään. Työ irtisanottujen parissa tuntui melko raskaalle ja omaa yristystoimintaa ei sillä hetkellä voinut ajatellakaan. En tiennyt silloin, että tuo iloinen, humoristinen keskustelu olisi viimeisemme. Kävelin edestakaisin kadulla jutellen puhelimeen ja myöhästyin treffeiltä, kun en malttanut lopettaa. Puhelun päättyeesä hymy jäi kasvoille. Sellainen Jukka oli parhaimmillaan. Emme olleet olleet pitkiin aikoihin juurikaan yhteyksissä, kun murha tapahtui. Ehkä joku hyvän kesän toivotus puolin ja toisin.

Pienet lapset jäivät ilman isää. Se on silti kaikkein vaikein asia. Sitä Jukka ei olisi ikinä toivonut. Se oli varmaan pahin painajainen ja se toteutui.

En tunne vihaa äitiä kohtaan, vaikka minua hämmentääkin murhan raakuus (jos kaikki pitää paikkansa, mitä on sanottu tapahtuneen). Tunnen syvää sääliä koko tapahtumaa kohtaan, selviäisi sitten minkälaisia tahansa asioita myöhemmin.
VASTAA Kerro kaverille: Ilmoita asiattomasta viestistä

[Tara]

Mitä ikinä hän onkaan elämässään tehnyt tai jättänyt tekemättä, ei tee häntä osasyylliseksi murhaan. Murhaa ei voi oikeuttaa yhtään millään.

Tästä tapauksesta en tiedä, mutta sinänsä näin henkilökohtaisesti pystyn hyvin näkemään, että on oikeutettuja murhia, jossa vieläpä uhri on osasyyllinen murhaansa. Toki olen myös sitä mieltä, että jonkinlainen oikeudellinen seuraamus on näissäkin tapauksissa paikallaan (ellei kysymys ole suorasta itsepuolustuksesta), mutta joka tapauksessa pystyn helposti kuvittelemaan olosuhteita, jossa pitäisin jopa kylmäveristä ja harkittua murhaa sekä ymmärrettävänä että hyväksyttävänä ratkaisuna. Tästä näkökulmasta on siis minun täysin loogista ajatella, että tämä on sinänsä mahdollista vaikka epäilemättä hyvin epätodennäköistä myös tässä tapauksessa.

Mutta Suomen rikoslaki ei tunne oikeutettua murhaa, sellainen olisi Perustuslain vastainen. En tiedä ainuttakaan perustuslaillista demokratiaa, jossa oikeutettu murha olisi laillinen. En voi sille mitään,mutta kannatan ihmisen oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen

Suomen valtiosääntö on vahvistettu perustuslaissa. Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet.
Jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen.

Ketään ei saa tuomita kuolemaan, kiduttaa eikä muutoinkaan kohdella ihmisarvoa loukkaavasti.

Henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta. Rangaistuksen, joka sisältää vapaudenmenetyksen, määrää tuomioistuin. Muun vapaudenmenetyksen laillisuus voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Vapautensa menettäneen oikeudet turvataan lailla.

Kai kaikki nua tietää... kuhan laitoin, googlella kaivoin.

[Nooruska]

Sitä olen itsekseni ihmetellyt, että AA antaa lastensa tosiaan käyttää nettiä, luulisi, että hän ei haluaisia heidän lukevan heidän perhettään koskevia uutisia. Lapsethan voisivat vaikka vahingossa nimensä googlettamalla löytää tänne ja täältä löytyy niin kotitekoista psykoanalyysiä kuin torikokous sisäpiirin tietoja. En nyt tarkoita, että Anneli välttämättä (tai no mistäs senkään tietää) välittäisi siitä loukkaisivatko kaiken maailman netissä olevat jutut lapsia, mutta JOS Anneli surmasi miehensä voisi luulla, että ei hän haluaisi lasten saavan esim. täältä aihetta lisäkysymyksiin tai ylipäätään "itsenäiseen" (lähden siitä, että AA on hyvin preppannut lapset surmayön tapahtumista) ajatteluun tuosta yöstä.

No joo, vaikee selittää. Esim. Madonnahan (luki joskus joku lööppi jossain) ei anna lastensa surffailla neitssä, kattoo telkkaa ja lukee skandaalilehtiä, että ei mukulat näkisi sitä puolta äidistään, jonka koko muu maailma näkee, ihan Madonnan omasta tahdosta...

...No, piti tuo Madonnakin tuohon sitten tunkea

[Peräkylän Maigret]

]

Tästä tapauksesta en tiedä, mutta sinänsä näin henkilökohtaisesti pystyn hyvin näkemään, että on oikeutettuja murhia,

Jaahas..voidaanko me sitten aloittaa sinusta ? Kai me joku oikeutus keksitään - vaikka jälkikäteen ...

[Tara]

Laitan tänne tämän Jukan ystävän kirjoittaman näkökannan, jonka kopioin tänne Suomi24 - keskustelusta - Kaupungit ja kunnat - Ulvila - keskustelusta.

Jukan murha koskettaa yhä
kirjoittanut nimimerkki: murhatun ystävä 11.10.2009 14:26
../
Olen miettinyt, että mitä Jukka mahtaisi ajatella tästä tilanteesta. Luulen, että hän olisi suonut, ettei vaimo olisi jäänyt kiinni ja tämä sen vuoksi, että nyt lapset joutuvat vieläkin enemmän kärsimään.
.../VASTAA Kerro kaverille: Ilmoita asiattomasta viestistä

Saanko sanoa? Tuo kohta nostaa ainakin minun karvat pystyyn. Jos Auer on murhaaja, niin on aika omituista olettaa murhatun puolesta, että uhri toivoisi ettei murhaaja paljastuisi. Kenenkään lapset eivät ansaitse kasvattajaksi äitiä, joka kielsi epäinhimillisen tekonsa, tunnisti syyttömän henkilön, valehteli minkä ehti, pani lapsensakin valehtelemaan. Mitä lapset voivat oppia tällaiselta äidiltä?? Että oikeastaan saa murhata jos ei voi olla murhaamatta, kun oikein kovasti kiukuttaa...siis saa ja voi jos ei jää kiinni..?

Mutta, komenttini on tuuleen heitetty.. kirjoittaja ei (ehkä) ole itse paikalla..

Ai niin, edit: Tässä, ja tuossa yllä, on se nimim. ' murhatun ystävän' S24:stä poimittu 'näkökanta'.
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... 44#p310344

Pätkäsin aika reilusti tuota näkökantaa. Minun mielestä kuolleilla ei ole ystäviä, entisiä vain.

[MissHolmes]

Aika hassua. En jaksanut edes lukea siitä saakka, kun olen ollut poissa, mutta Jukan syyllistäminen tai hänestä vian etsiminen on kohtalaisen hauskaa.
Meillä on Jukan ''julmuuksista'' vain Annelin sana ja se mitä hän on lapsille isästä opettanut. Minä tiedän kolmen tytön äitinä hyvin sen, että voimien ja konstien lopuessa, on helpo vedota siihen ''perheen auktoriteettiin''.
Sanoa: 'jos nyt ette ole kiltisti isi laittaa teidät arestiin'. ....ja kun äiti on ainoa paikalla, toimii myös se, että ISI sanoo.

Eli se siitä ''iskän rangaistuksista''. Niihin voidaan suhtautua ihan yhtä suurella vakavuudella, kuin Annelin muihinkin tarinoihin. Isi oli vähän kotona ja isiä oli vinksahtaneen äipän helppo käyttää uhkana lapsille. Lapset kuitenkin, kuulemistenkin perusteella, rakastivat isäänsä yli kaiken.

[Nooruska]

Eiköhän täällä ole saanut huutia tasaisesti niin Anneli, Jukka kuin Sirpakin

[synkempi hautajaisvieras]

]

Tästä tapauksesta en tiedä, mutta sinänsä näin henkilökohtaisesti pystyn hyvin näkemään, että on oikeutettuja murhia,

Jaahas..voidaanko me sitten aloittaa sinusta ? Kai me joku oikeutus keksitään - vaikka jälkikäteen ...

Tervetuloa sitten tännekin. Kyllä tuo llewellynin kommentti oli mielestäni asiallinen, jopa tarpeellinen kaiken sen hysterian seassa mitä näissä Ulvila-keskusteluissakin ilmenee. Ajatus oikeutetusta murhasta ei ole mitenkään ihmeellinen, ajatellaanpa vaikkapa esim. sellaisia sankareita kuten Stalin, Hitler, Ted Bundy, Charles Manson jne. Tuollaisen roskaväen tappaminen olisi mielestäni oikeutettua yleisen turvallisuuden nimissä. Ja on tapauksia joissa uhri on itse aiheuttanut loppunsa, tappanut tai aiheuttanut hengenvaaran muille siinä tilanteessa jne. Tietysti oikein rankka moralisti on oikeutettu sanomaan ettei ketään saa tappaa ikinä missään olosuhteissa ja täydellisessä maailmassa näin voisi kenties ollakin. Ikävä kyllä tämä ei ole täydellinen maailma. Vaikka rikos-aiheisella keskustelupalstalla ollaankin, joillekin on vaikea nähdä sitä vanhaa totuutta jonka elokuvaohjaaja Fritz Lang puki sanoiksi aikoinaan:" Jokainen ihminen on potentiaalinen murhaaja". Tämmöstä. Maailma ei ole mustavalkoinen. Aste-eroja löytyy. Rikoksistakin.



.

[llewellyn]

Tervetuloa sitten tännekin. Kyllä tuo llewellynin kommentti oli mielestäni asiallinen, jopa tarpeellinen kaiken sen hysterian seassa mitä näissä Ulvila-keskusteluissakin ilmenee. Ajatus oikeutetusta murhasta ei ole mitenkään ihmeellinen, ajatellaanpa vaikkapa esim. sellaisia sankareita kuten Stalin, Hitler, Ted Bundy, Charles Manson jne. Tuollaisen roskaväen tappaminen olisi mielestäni oikeutettua yleisen turvallisuuden nimissä. Ja on tapauksia joissa uhri on itse aiheuttanut loppunsa, tappanut tai aiheuttanut hengenvaaran muille siinä tilanteessa jne.
.

No, itse ajattelin lähinnä lapsia. Voin hyvin kuvitella tilanteen, jossa esimerkiksi traumaattisen eroprosessin yhteydessä esitetään uskottavia uhkauksia heidän suhteensa, mutta että uhkausten esittäjä osaa esiintyä niin taitavasti, etteivät viranomaiset suhtaudu asiaan erityisen vakavasti. Meillähän on aivan konkreettisia esimerkkejä siitä, miten perheitä on surmattu tälläisissä tilanteissa. Tässä tilanteessa katsoisin suunnitellun murhan olevan käytännössä viattomien ja avuttomien alaikäisten puolustusta. Uskoisinpa että suurin osa tämänkin palstan kirjoittajista hyväksyy ihmisen tappamisen joissakin olosuhteissa, esimerkiksi sodassa tai itsepuolustukseksi. Omat moraaliperiaatteeni ovat sellaiset, että viattomat ja suojattomat tulee jättää rauhaan ja heitä on aina suojeltava, ja että väkivaltaa tulee käyttää vain puolustukseksi. Satunpa vain - mielestäni aivan loogisesti - ajattelemaan, että joissakin (toki äärimmäisen harvinaisissa) tilanteissa myös murha saattaa olla puolustusta. Tietysti hyväksyn sen, että murha on rikoslaissa kielletty, sehän on useimmissa tapauksissa äärimmäisen julma rikos, mutta olen myös sitä mieltä, etteivät laki ja oikeus automaattisesti kohtaa jokaisessa oikeudenkäynnissä.

Näillä huomioilla ei ole tietysti sinänsä mitään tekemistä Ulvilan tapauksen kanssa: vain konkreettiset todisteet saisivat ajattelemaan toisin, eikä mikään viittaa siihen, että tälläisiä todisteita olisi löydettävissä. Eli siinä mielessä tämä on vähän aiheesta pois ajautunutta keskustelua, mutta aivan mielenkiintoista sellaista!

[X-tine]

Laitan tänne tämän Jukan ystävän kirjoittaman näkökannan, jonka kopioin tänne Suomi24 - keskustelusta - Kaupungit ja kunnat - Ulvila - keskustelusta.

Jukan murha koskettaa yhä
murhatun ystävä11.10.2009 14:26
<< Jukka tuki aivan ihmeellisellä tavalla ja auttoi löytämään huumoria vaikeista tilanteista. Hän huomasi helposti ihmisten vahvuudet (joskin myös heikkoudet). Jukalle avioliiton solmiminen puolisonsa kanssa ei ollut itsestään selvyys, päin vastoin hänen oli vaikea päättää asiaa. Se sai hänet vähän synkäksikin, olihan hän vähän aiemmin eronnut edellisestä puolisostaan. <
< Kerran Jukka kertoi, että puoliso ei tarpeeksi ole lasten kanssa, vaan käyttää liian paljon aikaansa yrityksiinsä. Hän oli kyllä myös tietoinen, että hänellä itselläänkään ei ollut riittävästi aikaa olla lasten kanssa. Jukalla oli aina tuhat rautaa tulessa.
<< voi tietysti ajatella, että kuinka moni sulkeutuu kotiinsa tekemään töitä ja hoitamaan samalla isoa lapsikatrasta: kuka semmoista jaksaisi? Oliko nainen jaksamisen äärirajoilla ja sen vuoksi murha tapahtui. Viimeinen pisara, jolloin ympäristö katoaa. Voin hyvin kuvitella, että Jukka osasi loukata ja olla hiukan ylimielinen. Pidin sitä kyllä vain eräänlaisena roolina, sillä itse koin hänet hyvin lämpimäksi ihmiseksi. <<
<<

Tämä Jukan ystävän kirjoittama teksti vahvistaa spekulaatioita, että riitoja oli. Annu kyllä varmaan alkuun tykkäsi Jukan huumorista, mutta jos hän oli uupunut ja menkat alkamassa, riita voi mennä överiksi. Ja kun puoliso viipyi niin myöhään ja kehtasi arvostella vaimonsa uurastusta nettisivujen parissa ja lasten ja kotitöiden laiminlyömistä.
Annu on itse kertonut, että hän oli joskus suuttuessaan heitellyt astioita. Se kertoo luonteesta.
Eivät puolison erouhkaukset tai vihjailut, että hän haluaa lasten huoltajuuden, oikeuta surmaamaan toista. Impulsiivinen ihminen ei suutuspäissään kuitenkaan pohdiskele sellaisia, koska tunteet riehuvat.
On tässä maassa puolisoita surmattu ennenkin, tosin yleensä viinan vauhdittamina. Naiselta ei aseiden käyttö luonnu niin helposti, mutta näyttää onnistuvan, varsinkin jos mies on sosiaalinen, kiltti ja vaimoaan pienempikin.

[Nooruska]

Tiesin vain, että hän oli jonkin aikaa työssä samassa työpaikassa kuin Jukka.

milloin?

[v-a-45]

Auer kimpaantui möykkypuheista

Auerin asianajaja Juha Manner puuttui puheeseen möykystä. Hänen mukaansa mitään möykkypuheita ei ole kirjattu esitutkintaan ja ne ovat tulleet tutkijan suusta.

Tämän poliisi kiisti ja kertoi olevansa ehdottomasti eri mieltä.

Tässä vaiheessa syytetty puuttui keskusteluun.

- Sinä niistä puhuit, en minä, Auer totesi kipakasti.

Tätä ennen Auer oli kuunnellut rikosylikonstaapelin todistusta rauhallisena paikallaan.

Jotenkin nuo jokaisessa istunnossa esiin tulleet kipakat tunteen purkaukset tappelee hiukan sitä kuvaa vastaan minkä Anneli on itse itsestään antanut ja myös Manner selittänyt esim. miksi Anneli ei näytä tunteitaan, kun puhuttiin juuri kuolleen miehen lesken antamasta lausunnosta sairaalassa tai sen jälkeen, samoin kuin ehkä moni muu. Kuitenkin noita purkauksia on nähty oikeudessa monesti, vaikka esim. lapsen kuulusteluvideon katseltuaan ei näyttänyt mitään tunteita, sen aika kuin ei myöskään sen jälkeen. Pientä hiillostusta odottaisin ja haluaisin nähdä kuinka pahasti Anneli oikeasti suuttuu ja vertaan tähän sitä kun isä sanoi laiskaksi ja sai hirveät hepulit, äiti joutui estämään Annelin lähdön jopa niin kovin, että Annelin käsiin jäi äidin kynnenjäljet. Jotenkin saa sellaisen kuvan, jos joku uskaltaa olla Annelin kanssa eri mieltä tai ei häntä miellytä, niin saa kuulla kunniansa.

[v-a-45]

Santaoja kertoi myös Auerin ja hänen lastensa tapaamisesta, jonka yhteydessä Auer kertoi vanhimmalle tyttärelle surmanneensa isän. Hänen mukaansa aloite tapaamiseen tuli Auerilta, koska tämä halusi tavata lapsensa.

Auer tapasi lapsiaan ensin noin tunnin ajan. Sen jälkeen hän vietti muutaman minuutin vanhimman kanssa ja kertoi tälle kerrottavansa. Tämä osuus videoitiin.

- Kaksi vanhinta lasta olivat hyvin itkuisia koko ajan, mutta Anneli ei missään vaiheessa näyttänyt tunteita. Hän ei itkenyt ja oli hyvin neutraali koko tilaisuuden ajan.

Tämäkin on jo niin tuttua kun puhutaan lapsista ja kuinka Anneli heidän tunteisiin/tarpeisiin suhtautuu. esim. nuo terapiakäynnit. Miten voisin äitinä, pidättettynä mieheni murhasta olla neutraali? En mitenkään, vaan jo pelkkä lasten näkeminen, itku ja kysymykset murtaisivat minut täysin ja pyytelisin anteeksi, itsekkin itkuisena lapsiltani. Vaikka kuinka epäilisin osuuttani juttuun ja en kaikkea pystyisi muistamaan/selittämään, lasteni edessä ainakin yrittäisin lohduttaa heitä ja yrittäisin selittää asiaa jotenkin jos se vaan helpottaisi lasteni tuskaa. Olisin myös erittäin vaativa siinä suhteessa, että he saisivat parhaan mahdollisen tuen ja terapian asian käsittelyyn. Ennen ja jälkeen tapaamisen.

[Myrskylintu]

Joutsenlahden käytös on hyvin tyypillistä tietyntyyppisille äidin kasvattamille miehille. Anneli olisi voinut vaikka sanoa olevansa Jeesus, ja se olisi kuitattu empaattisella päännyökäytyksellä. Itseään vastaan oikeus tässä joutuu taistelemaan. Totuus seisoo nokan edessä, mutta äidinpoika sivuttaa totuuden vaistomaisesti, jos se on naista vastaan. Taitaa Suomessa alkaa olla jo normi, että murhapaikalla epäillään kaikkea muuta paitsi kaveria joka seisoo siellä verinen veitsi kädessä. Se ensimmäinen selkein selkäydinolettamus sivutetaan täysin. Bodom nyt yhtenä esimerkkinä, hyvä etteivät pyytäneet heppua pikkujouluihin. Äh.

[Nooruska]

"Ulvilan murhakäräjillä tapahtui torstaina yllätyskäänne, kun selvisi, että puolustus on luopunut Anneli Auerin äidin kuulemisesta todistajana Satakunnan käräjäoikeudessa.

Äidin kuulemisesta luovuttiin viime metreillä torstaina, sillä hänen oli määrä todistaa huomenna perjantaina. Puolustus päätti jättää äidin todistuksen väliin, koska samoista asioista kertomaan ovat käräjille tulossa Auerin veli ja veljen vaimo.

Asianajaja Juha Mannerin mukaan äidin kuuleminen ei kertomusten päällekkäisyyden takia ole tarpeen."

Tälläistä tiedotetaan Ilta-Sanomien sivuilla.
Ajattelin vain laittaa tämän pätkän tänne, jos siitä jotakin hyötyä joskus olisi