DollariExpress kirjoitti:Saga kirjoitti:Ei ole kovin tavanomainen tuollaisen rikoksen tekijä. Jo 62-vuotias, ja jonkinlainen tutkija nähtävästi (en tietenkään väitä että akateeminen ei ikinä voisi tuolla lailla "pimahtaa").
Aftonbladetin mukaan mies on lisäksi fyysisesti heikon oloinen, kun taas lasten isä oli iso ja lihaksikas kaveri.
mä olen jatkuvasti ihmetellyt miksi ihmiset hämmästelee, että miten fyysisesti heikompi on tappanut toisen.tai ammatti...vankiloissa istuu jatkuvasti vuosien tuomioista elinkautisiin insinööristä postimerkkeilijään.
Sä nyt olet jatkuvasti ihmettelemässä milloin mitäkin ylimieliseen tyyliisi. Että "kyllä on tyhymiä noi juntit kun ei tätäkään tajua". Uskallan ylivertaisen asiantuntemuksesi edessäkin väittää että kyllä sillä fyysisellä valmiudella merkitystä on, ja paljon. Ei vähiten tässä tapauksessa. Tuo ihmettelemäsi hämmästely osoittautui nimittäin aivan oikeaan osuneeksi.
Sen myönnän auliisti etten tiennytkään että postimerkkeilijä olisi ammatti.
DollariExpress kirjoitti:jos psyykkinen puoli kykenee henkirikokseen ja sen todella haluaa tehdä, niin se onnistuu ihan jokaiselta.vaikka 100 vuotiaalta invalidilta.
käy vaikka kokeilemassa.
Käypä kuule ite. Ellet ole jo käynyt. Mutta katso nyt edes vähän mitä on vastassa.
Aftonbladet kertoilee netissään tämän Ragnar Nilssonin nykykuulumisista. Ruotsinkielen taitoisille linkki tässä:
Aftonbladet
Nilsson on tätä nykyä psykiatrisessa hoidossa Sundsvallissa. Hänellä on oma huone käytössään. Aika kuluu opiskellen, kuntosalilla ja iltaisin TV:n sun muun perustouhun parissa. Laitoksen ulkopuolelle hänellä ei ole pääsyä.
Kolmoismurhasta kerrataan että ensimmäisenä uhriksi oli joutunut talon eteisaulassa perheen 15-vuotias poika palatessaan koulusta. Sen jälkeen oli vuorossa 12-vuotias tyttö joka istui sohvalla katsomassa TV:tä. Teot tehtyään Nilsson raahasi uhrit kellarikeroksessa sijainneeseen huoneeseensa ja piilotti heidät osittain sängyn alle. Sitten Nilsson siirtyi odottelemaan uhrien isää talon terassille kirves kourassa. Kun isä saapui hakkasi Nilsson hänet kirveellä siihen kuntoon että häntä oli vaikea tunnistaa.
Tekonsa tehtyään N oli ottanut surmatun auton jolla ajanut Holmsundiin. Siellä N yritti päästä Venäjälle menevälle rahtilaivalle. Mukana oli suurehko summa rahaa jonka N oli nostanut käyttöönsä muutama päivä ennen murhia. Kapteeni torppasi pakosuunnitelmat, pani N:n lukkojen taakse ja soitti päälle päätteeksi poliisille.
Kuulusteluissa N tunnusti teot ja kertoi vihanneensa kauan entistä kasvatti-isäänsä (joka siis oli surmattujen lasten isä) jonka hän tunsi loukanneen ja pelotelleen häntä. N ei ollut tuntenut olevansa täysivertainen perheenjäsen ja koki olleensa todella yksin.
Mitään todisteita huonosta kohtelusta ei kuitenkaan ole tutkinnassa löytynyt.
Ystävät ja luokkatoverit olivat huomanneet N:n voivan henkisesti yhä huonommin. Hänen oli koko ajan vaikeampaa hallita aggressioitaan.
Tekijän muuhunkin perheeseen tragedia iski voimalla. Äidin avomieshän joutui alkuvaiheessa epäillyksi. Ja äiti itse joutuu elämään sen totuuden kanssa että hänen vanhin poikansa tappoi hänen kaksi nuorempaa lastaan.
Vaikuttaa siltä että N:n perhepiirikin oli aavistellut ettei N ollut tasapainoinen. Jo ennen veritekoa oli nuorempien lasten isä ollut huolissaan siitä että hänen jälkikasvunsa asui ajoittain samassa talossa N:n kanssa. Lapsia noutaessaan hän ei koskaan mennyt taloon sisälle vaan otti tavakseen odotella näitä autonsa luona.
Entistä kasvatti-isäänsä tunteman vihan myötä N oli alkanut vähitellen tuntea vihaa myös kasvattisisaruksiaan kohtaan. Hän oli ensin hionut suunnitelmia koko perheen eliminoimiseksi. Ajan myötä pääkohteeksi oli tullut uhriksi joutunut mies.
Oikeuspsykiatrinen tutkimus osoitti N:n kärsivän vakavista mielenterveydellisistä häiriöistä, myös Aspergerin syndroomasta. Häiriöt päässä estävät häntä täysin ymmärtämästä tekojensa seurauksia kaikessa laajuudesaan. Kaikki tämä on toisaalta auttanut tutkijoita. Tunnustus saatiin nopeasti. "Taudinkuvaan kuuluu ettei N oikeastaan pysty valehtelemaan. Jos häneltä jotain kysytään hän kertoo täsmälleen miltä hänestä tuntuu ja mitä hän on tehnyt.", on N:n asianajaja kertonut.
Nilsson ei puhu murhasta eikä siitä katuuko hän tekoaan vai ei. Jatkohoidon tarve arvioidaan puolen vuoden välein. Viimeisimmän arvion mukaan edistystä on tapahtunut mutta hoitoa on jatkettava.
