Kuopion nailonsukkamurhat
Noinhän se vapautus tosiaan oli, kun jutun luki tarkemmin.
Polisilla on tosiaan ollut perusteltu syy epäillä, eikä heidän toimintaansa minullakaan ole tarvetta arvostella. Näin tämän päivän näkövinkkelistä tuo kuvan julkaiseminen lehdissä on tietenkin vähän arveluttavaa.
Mutta jos ajatellaan, että tuohon aikaan teknistä näyttöä ei ihan samalla tavalla edes pystynyt saamaan kuin tänä päivänä. Niin ei minusta ihan mahdottomalta ajatukselta tunnu sekään, että olisi tuon kuvan julkaisemisen jälkeen ilmaantunutkin joku "Marjatta" + joku muu sattuman aihettama seikka vielä syyllisyyttä tukemaan niin olisi voinut häkki jo heilahtaakin.
Olisihan noita uhreja voinut tulla ilman kiinni joutumista lisääkin. Ei kahta ilman kolmatta ja ainekset isompaankin sarjaan.
Polisilla on tosiaan ollut perusteltu syy epäillä, eikä heidän toimintaansa minullakaan ole tarvetta arvostella. Näin tämän päivän näkövinkkelistä tuo kuvan julkaiseminen lehdissä on tietenkin vähän arveluttavaa.
Mutta jos ajatellaan, että tuohon aikaan teknistä näyttöä ei ihan samalla tavalla edes pystynyt saamaan kuin tänä päivänä. Niin ei minusta ihan mahdottomalta ajatukselta tunnu sekään, että olisi tuon kuvan julkaisemisen jälkeen ilmaantunutkin joku "Marjatta" + joku muu sattuman aihettama seikka vielä syyllisyyttä tukemaan niin olisi voinut häkki jo heilahtaakin.
Olisihan noita uhreja voinut tulla ilman kiinni joutumista lisääkin. Ei kahta ilman kolmatta ja ainekset isompaankin sarjaan.
-
Doctor Lecter
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 18206
- Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am
Kiitokset hyvin mielenkíintoisesta artikkelista.vasikka kirjoitti:Näin ajatusleikkinä vielä. Jos kuvitellaan, että tapaus olisi jäänyt vain ensimmäiseen uhriin ja Kiviojan syyllisyys ei olisi paljastunut. Olisiko huonolla tuurilla voinut käydä niin, että Patronen olisi tullut tuomituksi, jos vaikka joku todistaja olisi väittänyt nähneensä Patrosen näköisen miehen tekoaikaan surmapaikan läheisyydessä.
Tuo kuvitelma olisi saattanut hyvinkin toteutua. Voi kuvitella, että oli hyvin kiire ja todella tärkeää saada tekijä pian kiinni ja jos olisi joku -ihan vaan joku, vaikka likinäköinenkin sattumalta nähnyt Patrosen näköisen miehen, niin se olisi ollut Patroselle linnareissu ja murhaajan leima otsassa loppuelämänsä. Ja jos Suomessa kuolemantuomiot henkirikoksista, niin... Tämä vaan pointtina siihen, että miksi EI kuolemantuomioille, (jossakin osiossa oli tästä keskustelua).
Ehken Peräkylän Maigretin visio olisi ollut kuitenkin se todennäköisempi. Tosin, jättänyt monille luulon Patrosesta murhaajana, "jota nyt ei vaan voida tuomita kun ei ole muka todisteita".
Onkohan tuo Patronen kovin harvinainen sukunimi? Sitä vaan kun se laivalla kadonnut 19-vuotias oli myös... Samaa sukua?
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!
Nykypostissa 10/1980 on Seppo Porvalin kirjoittama haastattelu Kuopion nailonsukkamurhaajasta Ilkka Kiviojasta: Kuopion nailonsukkamurhaaja koki uskonnollisen herätyksen "KAIKKI MINUSSA OLLUT PAHUUS ON NYT LOPULLISESTI KUOLLUT".
Tässä elämänvaiheessa vaiheessa 33-vuotias Kivioja on elänyt avoliitossa maanis-depressiivisyydestä kärsivän Tuulan kanssa ja liitto on ollut varsin myrskyisä, sillä edellisvuoden puolella Kivioja on ollut 11 kuukautta kiven sisässä avopuolisonsa pahoinpitelystä ja juttua tehdessä saanut juuri uudelleen 4 kuukauden vankeustuomion samasta syystä. Itse haastattelussa Ilkka Kiviojasta kuvastuu kuitenkin herkkä mutta tunne-elämältään ailahtelevaisen oloinen itseään etsivä mies. Työelämään olisi kuulemma haluja päästä, mutta kun ei huolita. Kuluneesta vuodestaan vankilassa Ilkka on harmitellut tuolloin sitä, kuinka vankilassa muut kohtalotoverit ovat suhtautuneet häneen karttelevasti ja kuinka häntä syyttä on pidetty siellä kovana kundina, jolle ei uskalleta tulla edes puhumaan maineen vuoksi.
- Kun jouduin niistä murhista vankilaan vuonna 1965, niin mä nostelin puntteja aika tavalla. Painonnostoahan olin harrastanut myös siviilissä ennen kiinni joutumistani. Nyt, kun istuin nuo 11 kuukautta, en nostellut puntteja, vaan luin psykologiaa. Hain vankilan kirjastosta psykologiaa käsitteleviä kirjoja. Mä haluan oppia tuntemaan itseni ja jos elämä mun kohdalla jatkuu, tulen lukemaan psykologiaa hyvinkin ahkerasti.
- Kuitenkin välillä minusta tuntuu, että minä aivan kuin teen lähtöä koko ajan tästä elämästä. Mulle tuele välillä sellainen tunne, että en jaksa elää. Ei tästä ole kuin muutama päivä aikaa, kun kävin lääkärissä hakemassa lääkkeitä. Sitten mulle tuli sellainen kumma tunne ja mä otin yliannoksen lääkkeitä. Jouduin Meilahteen, jossa mulle suoritettiin vatsahuuhtelu. Lääkäri sanoi, että pari tuntia eteenpäin, niin mitään ei olisi voitu enää tehdä.
- Olen myös tavallaan kokenut uskonnollisen herätyksen. Minä olen äärettömän tunteellinen ja herkkä ihminen. Siksi ihmettelen, kun lehdet aina riepottelee mua ja tekevät minusta niin kauhean ihmisen. En mä todellisuudessa ole sellainen...Ne rikokset mitkä tapahtuivat silloin....minä olin silloin äärettömän nuori ja tietämätön kaikesta. En tiedä itsekään miksi...Mutta nyt haluan nimenomaan puhua siitä, että olen muuttunut. Minut on aina leimattu äärettömän julmaksi ja raa'aksi. Omasta mielestäni en ole sitä. Siksi olen hyvin usein masentuneessa mielentilassa, koska minusta kerrotaan aina vain kauhujuttuja.
- Ne tapahtumat Kuopiossa kuitenkin vaivaavat minua. Aina. En saa niitä koskaan mielestäni. Samoin en anna anteeksi itselleni, että menin ne kauheat etot tekemään.
Ilkka Kivioja on purkanut tuntemuksiaan myös paperilla vaikka tuolloinen avovaimo kuulemma onkin repinyt useimmat Ilkan kirjoittamat runot sairaskohtauksen aikana palasiksi. Yksi Ilkan runoista oli kuitenkin julkistettu artikkelin päätteeksi. Runo on omistettu avovaimo Tuulalle:
Elämä,
sinä hymyillen kukkia annoit sylin täydeltä,
mutta voi, näinkö pian ne syksy jo mennessään vei.
Hiljaisuus verhoaa tuskan kuumeisen
sielussa missä kesää, kesää kaunista odotin,
sykkivin sydämin palava polte rinnassain.
Turhaanko vian kaikki,
kun Sinä olet minulta poissa.
(Ilkka Kivioja)
Tässä elämänvaiheessa vaiheessa 33-vuotias Kivioja on elänyt avoliitossa maanis-depressiivisyydestä kärsivän Tuulan kanssa ja liitto on ollut varsin myrskyisä, sillä edellisvuoden puolella Kivioja on ollut 11 kuukautta kiven sisässä avopuolisonsa pahoinpitelystä ja juttua tehdessä saanut juuri uudelleen 4 kuukauden vankeustuomion samasta syystä. Itse haastattelussa Ilkka Kiviojasta kuvastuu kuitenkin herkkä mutta tunne-elämältään ailahtelevaisen oloinen itseään etsivä mies. Työelämään olisi kuulemma haluja päästä, mutta kun ei huolita. Kuluneesta vuodestaan vankilassa Ilkka on harmitellut tuolloin sitä, kuinka vankilassa muut kohtalotoverit ovat suhtautuneet häneen karttelevasti ja kuinka häntä syyttä on pidetty siellä kovana kundina, jolle ei uskalleta tulla edes puhumaan maineen vuoksi.
- Kun jouduin niistä murhista vankilaan vuonna 1965, niin mä nostelin puntteja aika tavalla. Painonnostoahan olin harrastanut myös siviilissä ennen kiinni joutumistani. Nyt, kun istuin nuo 11 kuukautta, en nostellut puntteja, vaan luin psykologiaa. Hain vankilan kirjastosta psykologiaa käsitteleviä kirjoja. Mä haluan oppia tuntemaan itseni ja jos elämä mun kohdalla jatkuu, tulen lukemaan psykologiaa hyvinkin ahkerasti.
- Kuitenkin välillä minusta tuntuu, että minä aivan kuin teen lähtöä koko ajan tästä elämästä. Mulle tuele välillä sellainen tunne, että en jaksa elää. Ei tästä ole kuin muutama päivä aikaa, kun kävin lääkärissä hakemassa lääkkeitä. Sitten mulle tuli sellainen kumma tunne ja mä otin yliannoksen lääkkeitä. Jouduin Meilahteen, jossa mulle suoritettiin vatsahuuhtelu. Lääkäri sanoi, että pari tuntia eteenpäin, niin mitään ei olisi voitu enää tehdä.
- Olen myös tavallaan kokenut uskonnollisen herätyksen. Minä olen äärettömän tunteellinen ja herkkä ihminen. Siksi ihmettelen, kun lehdet aina riepottelee mua ja tekevät minusta niin kauhean ihmisen. En mä todellisuudessa ole sellainen...Ne rikokset mitkä tapahtuivat silloin....minä olin silloin äärettömän nuori ja tietämätön kaikesta. En tiedä itsekään miksi...Mutta nyt haluan nimenomaan puhua siitä, että olen muuttunut. Minut on aina leimattu äärettömän julmaksi ja raa'aksi. Omasta mielestäni en ole sitä. Siksi olen hyvin usein masentuneessa mielentilassa, koska minusta kerrotaan aina vain kauhujuttuja.
- Ne tapahtumat Kuopiossa kuitenkin vaivaavat minua. Aina. En saa niitä koskaan mielestäni. Samoin en anna anteeksi itselleni, että menin ne kauheat etot tekemään.
Ilkka Kivioja on purkanut tuntemuksiaan myös paperilla vaikka tuolloinen avovaimo kuulemma onkin repinyt useimmat Ilkan kirjoittamat runot sairaskohtauksen aikana palasiksi. Yksi Ilkan runoista oli kuitenkin julkistettu artikkelin päätteeksi. Runo on omistettu avovaimo Tuulalle:
Elämä,
sinä hymyillen kukkia annoit sylin täydeltä,
mutta voi, näinkö pian ne syksy jo mennessään vei.
Hiljaisuus verhoaa tuskan kuumeisen
sielussa missä kesää, kesää kaunista odotin,
sykkivin sydämin palava polte rinnassain.
Turhaanko vian kaikki,
kun Sinä olet minulta poissa.
(Ilkka Kivioja)
"Jos tahtoo jotain sydämestään, sen voi saavuttaa"
-
Minney Magia
- Martin Riggs
- Viestit: 609
- Liittynyt: To Elo 16, 2007 9:33 am
- Paikkakunta: Hämeenlinna
sen enempää psykologiasta tietävänä tulee lähinnä mieleen yksi diagnoosi:Minney Magia kirjoitti:Kivioja se vaan ihmettelee, että häntä kuvaillaan julmaksi ja raaaksi, vaikka hakkaa puolisoaan oikein kunnolla, kun kerran tuomioitakin on siitä saanut
PERSOONALLISUUSHÄIRIÖ?
"Jos tahtoo jotain sydämestään, sen voi saavuttaa"
-
Minney Magia
- Martin Riggs
- Viestit: 609
- Liittynyt: To Elo 16, 2007 9:33 am
- Paikkakunta: Hämeenlinna
-
Doctor Lecter
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 18206
- Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am
-
Doctor Lecter
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 18206
- Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am
Toisaalta kyllä... Tälläisten väkivaltarikollisten ja alkkoholistien vaimot, tyttöystävät, avokkaat yms. tuntuvat toisinaan kerjäävän hankaluuksia takertuessaan iilimadon lailla ao. henkilöihin. "No mutta kun se on selvinpäin maailman ihanin mies". Ongelma on vaan siinä kun sitä selvää päivää ei juurikaan ole.wretch kirjoitti:Kiviojan "psykologisista tutkimuksista" mainittakoon, että samassa haastattelussa hän kertoi uskovansa, että Tuula haluaa itseään rangaistavan.Mielestäni koko haastattelun paljastavin kohta.
Esimerkkejä riittää. Useimmiten hyvin surullisia.
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!
Skannasin vielä nuo kuvat ks. jutusta eli näistä linkeistä nähtävissä 2 kasvokuvaa 33-vuotiaasta Kuopion nailonsukkamurhaajasta:
http://s220.photobucket.com/albums/dd26 ... vioja1.jpg
http://s220.photobucket.com/albums/dd26 ... vioja2.jpg
http://s220.photobucket.com/albums/dd26 ... vioja1.jpg
http://s220.photobucket.com/albums/dd26 ... vioja2.jpg
"Jos tahtoo jotain sydämestään, sen voi saavuttaa"
Kyllähän se tietenkin on näinkin.Tässä tapauksessa tietenkin herää kysymys miksi Kivioja joutui vankilaan?No sanotaan nyt näin että syy ei ollut ihan niistä tavallisin.En tiedä kuinka asian ilmaisisin sivistyneesti.Tuolla ylhäällä lukee tosin murha.info joten kai sen voi mainita ihan mitään turhia hienosteluja.Kivioja piiskasi vähän Tuulaa.Tuula ei tykännyt ja meni poliisin puheille.Vankilaa tuli.Kivioja alkaa tutkia psykologiaa ja yllätys yllätys sieltähän hän löytää todisteet siitä, että Tuula pitää siitä kun häntä rangaistaan.Mainittakoon lopuksi, että itselleni on yhdentekevää mitä aikuiset ihmiset sägyssä tekevät kunhan se tapahtuu yhteisestä sopimuksesta eikä ketään vahingoiteta aidosti.Doctor Lecter kirjoitti:
Toisaalta kyllä... Tälläisten väkivaltarikollisten ja alkkoholistien vaimot, tyttöystävät, avokkaat yms. tuntuvat toisinaan kerjäävän hankaluuksia takertuessaan iilimadon lailla ao. henkilöihin. "No mutta kun se on selvinpäin maailman ihanin mies". Ongelma on vaan siinä kun sitä selvää päivää ei juurikaan ole.
Esimerkkejä riittää. Useimmiten hyvin surullisia.
Noinhan se Ilkka-poika tosiaan tuossa jutussa ilmaisee.wretch kirjoitti:Kiviojan "psykologisista tutkimuksista" mainittakoon, että samassa haastattelussa hän kertoi uskovansa, että Tuula haluaa itseään rangaistavan.Mielestäni koko haastattelun paljastavin kohta.
- Me tavattiin Tuulan kanssa kaksi ja puoli vuotta sitten ja rakastuttiin heti toisiimme. Tuula sairastaa maanis-depressiivista mielitautia ja siitä johtuu, että hän on josks kauhean ilkeä minulle.
- Silloin viime vuoden keväällä Tuula tuli kotiin ja alkoi haukkua minua sanoi, että painut, jätkä, helvettiin täältä. Hän haukkui minua kauhean ilkeästi ja minä suutuin hänelle, sidoin hänen jalkansa ja vähän raavin häntä leipäveitsellä. Vaikka me tuo asia lopulta sovittiinkin, silti hän teki minusta rikosilmoituksen. Mä sain tuomiota yksi vuosi neljä kuukautta. Istuin Helsingin lääninvankilassa Katajanokalla 11 kuukautta.
- Tuula kirjoitti mulle vankilaan ja anoi, että tule takaisin. Tuula on muuten kauhean mukava ihminen, mutta kun se sairaus alkaa vaivata häntä, hän muuttuu hirvittävän ilkeäksi ja pyrkii loukkaamaan minua kaikin mahdollisin tavoin.
Edellisenä keväänä (1979) Tuula teki jälleen Ilkasta rikosilmoituksen. Oikeudessa hänelle vaadittiin rangaistusta väkisinmakaamisesta, siveellisyyttä loukkaavasta haureudesta ja pahoinpitelystä. Virallinen syyttäjä vaati Ilkalle tosi kovaa rangaistusta, mutta useimmat vaateista kaatuivat nurin toteennäyttämättöminä. Ilkka sai ainoastaan tuomion pahoinpitelystä: neljä kuukautta vankeutta.
- Minusta on aina kirjoitettu, että mä olen julma ja raaka ihminen ja sen takia pahoinpitelen ihmisiä. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Tuula vain on sellainen ihminen, että hän niin kuin tiedostamattomasti haluaa kuritusta.
- Tuo viimeisin tapaus sattui niin, että me tässä vähän lemmittiin, jolloin Tuula sanoi, ettei hän saa tyydytystä. Mä otin televisiojohdon tosta noin ja löin häntä sillä takapuoleen muutaman kerran. Hän kehui, että hän sai valtavan orgasmin.
- Seuraavana päivänä hän kuitenkin meni poliisin luo ja nosti jutun. Mä olin äärettömän katkera ja ensin ajattlein, että en enää koskaan ota häneen minkäänlaista yhteyttä. Mutta tässä sitä asutaan edelleen.
"Jos tahtoo jotain sydämestään, sen voi saavuttaa"