Juuri tämä minua hiertää Ulvilagatessa; "millaista näyttöä vastaavanlaisessa asiassa ylipäätään olisi mahdollista saada".Näytön riittävyyden arviointia ohjaava yleinen pääperiaate on, että mitä vakavammasta rikoksesta on kysymys sitä vakuuttavampaan ja myös laveampaan näyttöön langettava tuomio on voitava perustaa. Harkittaessa sitä, kuinka laveaa näyttöä tietyssä yksittäisessä rikosasiassa on perusteltua vaatia, ei ole yleensä lähdettävä siitä, millaista näyttöä kyseisessä asiassa syytteen tueksi on onnistuttu hankkimaan vaan siitä, millaista näyttöä vastaavanlaisessa asiassa ylipäätään olisi mahdollista saada.
Millaista näyttöä voitaisiin olettaa saatavan perhesurmassa, jossa häkeen soitetaan jo ennen tekoa? Esitutkinta on tosiaan ehkä kämmännyt kengät ja astalon, hävittänyt mahdollisuuden näyttöön, jota olisi ollut mahdollisuus saada.
Se istutettaisiinko sähkötuoliin katsoppas riippuu monesta asiasta kuten esim. siitä onko suhteet kunnossa, minkälainen on varallisuusasema jne. 
Kuviteleppa että Auer on ollut pidätettynä/vangittuna muistaakseni syyskuusta ja mielentilatutkimuksen tuloksen valmistumiseen menee ehä n. 6 kk, jopa vuosi, sitten vielä päälle ehkä muutama kuukausi kun oikeus pohtii rikosnimikettä ja rangaistusta, sitten ennen kuin hovioikeus alkaa käsittelemään juttua ja ennen kuin sieltä tulee päätös, vaikka hovissa syyttömäks todetaan niin maine on kyllä menny ja suhteet lapsiin kärsiny perusteellisesti. Menihän Nils Gustafssoniltakin maine loppuiäksi vaikka käräoikeus totesi syyttömäksi ja syyttäjätkin tyytyivät tähän. Tästä Ulvila-jutusta tulee erittäin, erittäin pitkä prosessi ennen kuin viimeinen sana on sanottu. Ainoa mikä Auerin maineen voisi pelastaa (oletetaan että olisi syytön) on että oikea tekijä tunnustaisi ja oikean tekijän syyllisyydestä saadaan riittävä näyttö.