Itsekin kyllä pitäisin uutisnälkäiset toimittajat kysymyksineen lapsista loitolla. Perustelu olisi kuitenkin täysin toinen.Matula kirjoitti:Voiko kukaan oikeasti olla sita mielta, ettei lapsia kysymyksillaan lahestyva toimittaja aiheuta minkaanlaista vahinkoa heille<<
Auerin vastaus sisälsi joitakin aika outoja seikkoja, ja siksi en voi hänen vastaustaan hyväksyä. Auerin sanat osoittavat, että hän pyrki vieraannuttamaan lapsia isästään ja tämän muistosta. (Vai pelkäsikö hän, että lapset kertovat "liikaa"?)
Lapsilla pitää olla oikeus muistella isäänsä. Jos perheen isä on kuollut, normaali lapsiaan rakastava äiti juttelee lasten kanssa isästä ja kyselee ja kuuntelee lasten muistoja isästä.
Vaikka muuten pidänkin Aueria älykkäänä ihmisenä, kieltäessään lapsilta isän muistelemisen hän osoittaa todella huonoa tunneälyä ja ymmärrystä.
Kymmenettuhannet sotaorvot kertovat, että heitä lohdutti todella paljon se, että isää voitiin muistella yhdessä. Oli tärkeää, että myös lapset saivat jakaa muistoja isästään ja kaivata isää yhdessä.
Se, että Auer keskeytti myös lapsilta terapian, aiheutti lapsille vahinkoa. Hän riisti lapsilta isän ja mahdollisuuden surutyön tekemiseen ajallaan.
Oman kokemukseni mukaan traumaattisen isänmenetyksen kokenut lapsi tarvitsee terapiaa viimeistään aikuistuessaan, koska muuten eheän minäkuvan muodostaminen ei onnistu. Mitä myöhemmäksi tosiasioiden kohtaaminen jää, sitä enemmän terapiassa käyntikertoja kipeiden muistojen käsitteleminen vaatii.
Muistojen kohtaamista ei kannata paeta.
